

Sivu on laadittu yhteistyössä Euroopan unionin notaarien liiton (CNUE) kanssa.
Jäämistöstä voidaan määrätä kuolemanvaraisesti a) testamentilla, joka voi olla aviopuolisoiden yhteistestamentti (unica carta) tai b) salatestamentilla, jonka testamentintekijä tai notaari tallettaa tuomioistuimeen; c) jos testamenttia ei ole, jäämistö jaetaan lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaisesti.
Testamentissa voidaan määrätä joko koko omaisuudesta tai sen osasta. Testamenttimääräysten ulkopuolelle jäävään omaisuuteen sovelletaan lakimääräistä perimysjärjestystä. Testamentti voi olla yleistestamentti, jossa perittävä määrää koko omaisuutensa tai sen osan yhdelle tai useammalle testamentinsaajalle, tai erityistestamentti eli legaatti, jossa määrätään tiettyjä esineitä tai rahasummia legaatinsaajille.
Notaari laatii 15 päivän kuluessa testamentin allekirjoittamispäivästä kirjaamisilmoituksen ja rekisteröi sen yleiseen rekisteriin (Reġistru Pubbliku / Public Registry). Testamentintekijä voi toimittaa laatimansa salatestamentin riita-asioiden tuomioistuimen vapaaehtoisen oikeudenhoidon jaostoon (Court of Voluntary Jurisdiction / Qorti ta’ Ġurisdizzjoni Volontarja). Salatestamentin voi myös antaa henkilökohtaisesti notaarille, jonka on toimitettava se neljän päivän kuluessa kyseiseen tuomioistuimen jaostoon kirjaajan säilytettäväksi.
Lakiosasta säädetään siviililaissa. Sen mukaan lakiosa on oikeus siihen jäämistön osaan, joka on varattu lain mukaan vainajan ja tämän lesken rintaperillisille. Rintaperillisiksi luetaan siviililain 616 §:n mukaan avioliitossa ja sen ulkopuolella siitetyt tai syntyneet lapset sekä adoptiolapset. Lakiosa on kolmasosa jäämistön arvosta, jos rintaperillisiä on enintään neljä, tai puolet jäämistön arvosta, jos heitä on vähintään viisi.
Jos testamenttia ei ole tai se on pätemätön, tai jos perilliset eivät halua tai voi vastaanottaa perintöä, tai jos perintöosaa ei voida siirtää toiselle perilliselle, sovelletaan lakimääräistä perimysjärjestystä.
Tällöin vainajan perivät etusijajärjestyksessä rintaperilliset, ylenevää polvea olevat sukulaiset, sivusukulaiset, vainajan puoliso tai valtio. Perimysjärjestys määräytyy sukulaisuussuhteen läheisyyden mukaan, mikä riippuu puolestaan sukupolvien läheisyydestä. Jos vainajan jälkeen ei jää perillisiä, perintö menee valtiolle.
Perintö ei kuitenkaan voi mennä henkilölle, joka on petollisesti tai väkivalloin estänyt perittävää tekemästä testamenttia, minkä vuoksi katsotaan, että hän ei voi tai ei ansaitse saada perintöä.
Maltan tuomioistuimilla on yleinen toimivalta ratkaista perintöön liittyviä oikeusriitoja. Perinnönjaon erityistuomioistuimella (Tribunal ta’ Arbitraġġ dwar il-Qsim tal-Wirt / Partition of Inheritances Tribunal) on joissakin tilanteissa erityinen toimivalta käsitellä tapauksia, joissa perilliset eivät pysty sopimaan perinnönjaosta.
Jos perinnönjaosta päästään sopimukseen eikä sitä riitauteta, käytetään yleensä notaaria ja lakimiestä.
Kuka tahansa asianosainen voi myös hakea riita-asioiden tuomioistuimen vapaaehtoisen oikeudenhoidon jaostolta (Court of Voluntary Jurisdiction / Qorti ta’ Ġurisdizzjoni Volontarja) määräystä perimyksen alkamisesta hakijan hyväksi.
Tuomioistuimen kirjaaja ja notaarit
Tuomioistuimen kirjaaja ja notaarit
Tuomioistuimen kirjaaja ja notaarit
Perimys alkaa, kun joku asianosaisista pyytää notaaria tai lakimiestä etsimään testamenttia yleisestä rekisteristä (julkiset testamentit) tai tuomioistuimesta (salatestamentit). Notaari tai lakimies selvittää, ketkä ovat perilliset ja testamentinsaajat, ja ilmoittaa heille tutkimustensa tuloksista. Sen jälkeen jäämistöön kuuluva omaisuus jaetaan testamentin mukaisesti. Jos perittävä ei ole jättänyt testamenttia, perinnönjakoon sovelletaan lakimääräistä perimystä.
Sekä irtaimisto että kiinteä omaisuus voidaan myydä, jos kaikki perilliset suostuvat siihen. Myynnin tuotto jaetaan perillisten kesken testamentissa määrätyssä suhteessa.
Muun muassa testamentin aitous tai perinnönjaon oikeellisuus voidaan riitauttaa nostamalla kanne siviilituomioistuimen ensimmäisessä jaostossa tai perinnönjakotuomioistuimessa.
Perimys alkaa perittävän kuollessa tai, jos perittävä on kadonnut, sinä päivänä, jona kuolleeksi julistaminen tulee lainvoimaiseksi.
Kenenkään ei ole pakko ottaa vastaan hänelle kuuluvaa perintöä. Perintö voidaan ottaa vastaan joko nimenomaisesti tai hiljaisesti. Vastaanottaminen tapahtuu hiljaisesti, jos perillinen toteuttaa sellaisen toimen, joka osoittaa hänen aikovan ottaa perinnön vastaan, ja nimenomaisesti, jos hän ilmaisee julkisessa tai yksityisessä asiakirjassa omaksuvansa perillisen aseman. Perinnöstä ei voi luopua hiljaisesti.
Legaatinsaajalla on perittävän kuolinpäivästä alkaen oikeus pyytää saada haltuunsa hänelle legaatin perusteella kuuluva esine.
Perilliset vastaavat vainajan veloista testamentissa määrätyssä suhteessa ja siinä esitetyllä tavalla. Jos vainaja ei ollut tehnyt testamenttia tai jos testamentissa ei määrätä velkojen jakautumisesta, perilliset vastaavat veloista perintöosuutensa mukaisessa suhteessa. Kukin perillinen vastaa veloista henkilökohtaisesti.
Jos jollakin perillisistä on vainajan velan vakuutena kiinnitettyä omaisuutta, hän vastaa tällä omaisuudella koko velasta. Jos jonkun perillisen vastuu yhteisistä veloista on tällaisen kiinnityksen vuoksi muiden vastuita suurempi, hänellä on oikeus saada muilta perillisiltä enintään heidän perintöosuutensa suuruinen korvaus.
Perintölainsäädännössä ei velvoiteta perillisiä rekisteröimään perimäänsä kiinteää omaisuutta. Kiinteää omaisuutta perineiden henkilöiden on kuitenkin tehtävä leimaverolain (Att dwar it-Taxxa fuq Dokumenti / Duty on Documents and Transfers Act) mukainen ilmoitus (dikjarazzjoni causa mortis / causa mortis declaration) viralliseen rekisteriin. Ilmoituksessa on esitettävä vähintään seuraavat tiedot: päivämäärä, vainajan ja perillisen tai testamentinsaajan henkilötiedot, kuolinpäivä ja -paikka, kiinteistön kuvaus, lainhuutotodistus, kiinteistön arvo, ilmoituksen tekopaikka sekä ilmoittajan ja notaarin allekirjoitukset.
Jäämistön hoitajan nimittäminen ei ole pakollista.
Kuolemanvaraismääräyksen panee toimeen perillinen tai testamentin toimeenpanija.
Perukirjan laatii pesänhoitaja tai testamentin toimeenpanija. Hän käyttää ja edistää perintöön liittyviä oikeuksia vastaamalla kuolinpesää vastaan mahdollisesti esitettyihin vaateisiin, hallitsemalla pesään sisältyviä tai irtaimiston tai kiinteän omaisuuden myynnistä saatuja rahamääriä (talletusvelvollisuus) ja tiedottamalla toimistaan asianosaisille.
Edunsaajan aseman ja oikeudet osoittavia asiakirjoja ei yleensä anneta, koska perimysmenettely alkaa automaattisesti perittävän kuollessa. Asianosaiset voivat kuitenkin hakea riita-asioiden tuomioistuimen vapaaehtoisen oikeudenhoidon jaostolta määräystä perimyksen alkamisesta hakijan hyväksi
Tämä verkkosivu on osa Sinun Eurooppasi -sivustoa.
Anna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.