

Hae tietoja alueittain
Sivu on laadittu yhteistyössä Euroopan unionin notaarien liiton (CNUE) kanssa.
Puolan lainsäädännön mukaan omaisuutta voi hallinnoida kuolemanvaraismääräyksin ainoastaan testamentilla. Yhteiset testamentit on kuitenkin kielletty. Puolan lainsäädännössä tunnetaan seuraavanlaiset testamentit:
Perintösopimuksista on sallittu ainoastaan perinnöstä luopumista koskeva sopimus tulevan perinnönjättäjän ja hänen lakimääräisen perillisensä välillä. Jotta tällainen sopimus olisi pätevä, se on vahvistettava notaarin asiakirjalla.
Testamenttia ei tarvitse rekisteröidä, jotta se olisi pätevä. Notaarin vahvistaman asiakirjan muodossa laadittu testamentti tai notaarin haltuun talletettu testamentti on mahdollista rekisteröidä kansallisen notaariliiton (Krajowa Rada Notarialna) toimesta.
Puolan lainsäädännössä ei millään tavoin rajoiteta testamentintekijän vapautta määrätä perillisistään. Testamenttivapautta ei rajoita myöskään se, että testamentintekijän lähisukulaisten ja puolison etujen suojaamiseksi heille on varattu tietty rahana maksettava lakimääräinen perintöosa (zachowek).
Jos testamenttia ei ole, sovelletaan seuraavia periaatteita:
Jos perittävä ei ollut naimisissa eikä hänellä ollut lapsia, perillisiä ovat hänen vanhempansa. Jos jompikumpi vanhemmista ei ole enää elossa perimyksen alkaessa, hänelle kuuluva osa perinnöstä jaetaan perittävän sisarusten kesken yhtä suuriin osiin. Jos joku perittävän sisaruksista ei ole enää elossa perimyksen alkaessa, mutta hänellä on jälkeläisiä, tälle sisarukselle kuuluva osuus jaetaan hänen jälkeläistensä kesken yhtä suuriin osiin. Jos sisaruksia tai näiden jälkeläisiä ei ole, koko perintö menee perittävän isovanhemmille, jotka jakavat sen keskenään yhtä suuriin osiin. Jos joku isovanhemmista ei ole enää elossa perimyksen alkaessa, hänelle kuuluvan osan saavat hänen jälkeläisensä. Jos isovanhemmalla, joka oli kuollut ennen perimyksen alkamista, ei ole jälkeläisiä, hänen osuutensa perinnöstä siirtyy muille isovanhemmille, jotka jakavat sen keskenään yhtä suuriin osiin. Jos lakimääräisiä perillisiä ei ole, perinnön saa perittävän viimeinen asuinpaikkakunta. Jos ei ole mahdollista määrittää perittävän viimeistä asuinpaikkaa Puolassa tai jos viimeinen asuinpaikka sijaitsee ulkomailla, perintö menee valtiokonttorille.
Jos perittävällä ei ollut puolisoa, mutta häneltä jäi lapsia, nämä saavat koko perinnön.
Jos perittävältä jäi puoliso, tämä on ainoa perillinen, jos perittävällä ei ollut jälkeläisiä, vanhempia, sisaruksia tai sisarusten jälkeläisiä.
Jos perittävältä jää sekä puoliso että lapsia, nämä jakavat perinnön keskenään yhtä suuriin osiin; puolison osuuden on kuitenkin oltava vähintään ¼ perinnöstä. Jos perittävältä jää puoliso, jonka kanssa heillä oli lakisääteinen yhteisomistus, puoliso saa puolet yhteisomistuksen alaisesta omaisuudesta, ja toinen puoli muodostaa perittävältä jäävän perinnön.
Jos perittävältä ei jää puolisoa eikä lakisääteisiä perillisiä, perinnön jakavat yhtä suurina osuuksina ne edesmenneen puolison lapset, joiden vanhemmista kumpikaan ei elänyt perimyksen alkamiseen asti (lapsipuolten perintö).
Hakijan on käännyttävä notaarin tai perittävän viimeisen asuinpaikan toimivaltaisen tuomioistuimen puoleen.
Ilmoitus perinnön vastaanottamisesta tai siitä luopumisesta tehdään ilmoituksen antajan asuinpaikan tai vakinaisen oleskelupaikan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai notaarille. Ulkomailla asuvat henkilöt voivat ilmoittaa perinnöstä luopumisesta kyseisen oikeustoimen suorittamispaikan lain vaatimassa muodossa.
Puolan lainsäädännössä säädetään kahdenlaisesta erityisjälkisäädöksestä eli legaatista: yleinen testamenttisaanto (zapis zwykły) ja erityistestamenttisaanto (zapis windykacyjny). Vain erityistestamenttisaannosta on mahdollista kieltäytyä tai hyväksyä se; yleisen testamenttisaannon osalta tämä ei ole mahdollista.
Edellisessä kohdassa mainituilla elimillä on toimivalta vastaanottaa tällaisia erityistestamenttisaantoa koskevia ilmoituksia.
Puolan lainsäädännössä ei tunneta varsinaista lakiosan käsitettä. Sen sijaan siinä säädetään lakimääräisestä perintöosasta eli tietyn rahasumman maksamisesta lähisukulaisille. Tämän perintöosan vastaanottamisesta tai siitä luopumisesta ei tarvitse tehdä ilmoitusta.
Henkilö, joka haluaa saada todistuksen asemastaan perillisenä, voi joko tehdä asiaa koskevan hakemuksen tuomioistuimelle tai pyytää notaaria laatimaan tällaisen rekisteröidyn asiakirjan. Jos perillisiä on useita, he voivat pyytää tuomioistuinta jakamaan perintöomaisuuden pesänjakomenettelyssä, tai notaari voi tehdä perinnönjakosopimuksen vahvistamallaan asiakirjalla.
Perilliseksi tai testamentinsaajaksi tullaan, kun perimys alkaa lain mukaisesti. Perinnöstä tai testamenttisaannosta on kuitenkin mahdollista luopua.
Periaatteessa perillisellä on rajoittamaton vastuu perittävän veloista. Perillinen voi rajoittaa vastuutaan ottamalla perinnön vastaan sen nettomäärään asti (eli ottamalla vastaan vain määrän, joka jää jäljelle velkojen vähentämisen jälkeen). Tätä varten perillisen on tehtävä asiasta ilmoitus notaarille tai toimivaltaiselle tuomioistuimelle kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hän sai tiedon perinnöstä. Jos perillisiä on useampia, he vastaavat perittävän veloista yhteisvastuullisesti.
Voidakseen rekisteröidä perintöomaisuuteen kuuluvan kiinteistön kiinteistörekisteriin perillisen on yleensä esitettävä todistus asemastaan perillisenä tai tuomioistuimen päätös, jossa todetaan hänen vastaanottaneen perinnön, tai notaarin laatima perintötodistus.
Puolan lainsäädännön mukaan on mahdollista nimittää jäämistön hoitaja joko viran puolesta tai hakemuksesta, jos on syystä tai toisesta olemassa riski, että perintöomaisuutta ei hoideta asianmukaisella tavalla. Se, jonka etua asia koskee, voi tehdä tätä varten hakemuksen tuomioistuimelle, jonka tuomiopiirissä jäämistöomaisuus sijaitsee. Hänen on todistettava olevansa perillinen tai testamentinsaaja tai että hänellä on oikeus tiettyyn perintöosaan. Jäämistön hoitajan nimittämistä voivat hakea myös testamentin toimeenpanija, jäämistöomaisuuden toinen haltija (yhteisomistuksen perusteella), henkilö jolla on jaettu oikeus perittävältä jääneisiin oikeuksiin, velkoja jolla on kirjallinen todiste saatavista perittävää kohtaan tai verotoimisto.
Jos perillistä ei ole, tuomioistuin voi nimittää jäämistön hoitajan joko viran puolesta tai hakemuksesta hallinnoimaan jäämistöomaisuutta.
Perittävä voi testamentissa määrätä toimeenpanijan, joka hänen kuolemansa jälkeen hallinnoi jäämistöomaisuutta.
Testamentin toimeenpanijan velvollisuuksiin kuuluu hoitaa jäämistöomaisuutta, maksaa perimykseen liittyvät velat ja erityisesti panna täytäntöön testamenttilahjoituksia koskevat määräykset ja muut ohjeet sekä toimittaa perintöomaisuus perillisille perittävän tahdon ja lain mukaisesti heti kun pesänjako on tehty.
Testamentin toimeenpanija voi nostaa kanteen tai häntä vastaan voidaan nostaa kanne asioissa, jotka liittyvät jäämistön tai sen osan tai tietyn omaisuuserän hoitoon. Hän voi myös nostaa kanteen jäämistöomaisuuteen liittyviä oikeuksia koskevissa asioissa ja häntä vastaan voidaan nostaa kanne jäämistöön kohdistuvia velkoja koskevissa asioissa.
Testamentin toimeenpanijan on toimitettava testamentinsaajalle tälle kuuluva testamenttilahjoitus.
Lakimääräisen perillisen on osoitettava sukulaisuussuhteensa perittävään esittämällä asianmukainen henkilöasiakirja (esim. syntymä- tai vihkitodistus). Testamentissa mainitun perillisen tai testamentinsaajan on todistettava oikeutensa perintöön esittämällä testamentti.
Tämä verkkosivu on osa Sinun Eurooppasi -sivustoa.
Anna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.