You will be considered a victim of a crime if you have suffered damage, for example if you have been injured or your property has been damaged or stolen, as a result of an incident that constitutes a crime under domestic law. As a crime victim you have certain individual legal rights before, during and after the criminal proceedings.
Criminal proceedings in Belgium are divided into investigation and trial stages. In most cases the investigation is directed by the public prosecutor or – in certain cases that are more complex – by an investigating judge. During the investigation, evidence is gathered to establish whether a crime has been committed and by whom.
Once the investigation has finished, the case is either closed or referred to a court for trial. During the trial the court will examine the body of evidence and determine whether the accused is guilty or not. If the accused is found guilty, a sentence may be imposed. However, the court can also find the person not guilty and acquit them.
As a victim you have a number of rights at all stages of the criminal proceedings. If you want to take a more active part in the proceedings, you can ask to be registered as an injured party, or you can bring a claim as a civil party to the criminal proceedings. Under certain circumstances you can initiate criminal proceedings yourself by directly summoning the perpetrator or by lodging a complaint with the investigating judge and at the same time applying to be treated as a civil party. As a civil party you can claim compensation from the offender. Subject to a number of conditions being met (for example, if you are the victim of a violent crime and the damage cannot be made good by the perpetrator or by an insurer), you may be eligible for compensation from the State.
The following factsheets will take you through the different steps of the procedure, describing your rights during the investigation of the crimeduring the trial or after the first trial. Also, read more about the help and support you can get.
The national language version of this page is maintained by the respective Member State. The translations have been done by the European Commission service. Possible changes introduced in the original by the competent national authority may not be yet reflected in the translations. The European Commission accepts no responsibility or liability whatsoever with regard to any information or data contained or referred to in this document. Please refer to the legal notice to see copyright rules for the Member State responsible for this page.
Miten ja mihin voin ilmoittaa rikoksesta?
Miten saan tietoa viranomaisten toiminnasta?
Miten voin osallistua rikoksen tutkintaan?
Mitkä ovat oikeuteni todistajana?
Olen alaikäinen. Onko minulla lisäoikeuksia?
Mitä tietoja saan poliisilta tai uhrien tukijärjestöiltä rikostutkinnan aikana?
Jos olen vaarassa, voinko saada suojelua?
Mitä palveluja ja apua saan rikostutkinnan aikana?
Onko rikoksen tekijän ja uhrin välillä mahdollista tehdä sovinto tai aloittaa sovittelu?
Kuinka asian käsittely jatkuu tutkinnan päätyttyä?
Voinko hakea muutosta, jos asian käsittely lopetetaan ilman oikeudenkäyntiä?
Kuinka ulkomaalaisen oikeuksia ja etuja suojellaan?
Rikosilmoitus tehdään paikallispoliisille mieluiten sillä poliisiasemalla, jonka alueella rikos on tapahtunut. Hätätilanteessa voi aina soittaa hätänumeroon 112. Muissa kuin hätätilanteissa voi mennä lähimmälle poliisiasemalle. Poliisiasemien osoitteet löytyvät paikallispoliisin verkkosivuilta hollanniksi ja ranskaksi.
Kuka tahansa Belgian kansalainen tai maassa asuva henkilö (esim. pysyvän oleskeluluvan haltija) voi ilmoittaa tietyistä vähemmän vakavista rikoksista (esim. ilkivalta, myymälävarkaus tai polkupyörävarkaus) verkossa hollanniksi, ranskaksi tai saksaksi. Lisäksi kuka tahansa, myös turistit, voivat ilmoittaa internetiin liittyvästä rikoksesta siihen tarkoitetulla sivustolla hollanniksi, ranskaksi, saksaksi ja englanniksi.
Eräistä rikoksista (esim. vainoaminen ja kunnianloukkaus), joita kutsutaan asianomistajarikoksiksi, voidaan nostaa syyte vain, jos rikoksen uhri tekee niistä ilmoituksen.
Ilmoitusta ei tarvitse välttämättä tehdä heti rikoksen tapahduttua, mutta on rikoksen uhrin edun mukaista tehdä se mahdollisimman pian, jotta poliisilla on käytettävissä yksityiskohtaiset tiedot tosiseikoista, olosuhteista ja uhrin kärsimistä vahingoista. On myös hyvä pitää mielessä, että viranomaiset eivät voi tietyn määräajan jälkeen enää nostaa syytettä rikoksesta (vanhentumisaika). Määräajasta säädetään laissa, ja se vaihtelee rikoksen mukaan kuudesta kuukaudesta 15 vuoteen.
Poliisi kuulee rikoksen uhria voidakseen laatia ilmoituksesta kuulustelupöytäkirjan. Uhrilla on kuulustelun aikana erilaisia oikeuksia, myös myöhemmin mahdollisesti järjestettävässä uudessa kuulustelussa. Riippumatta siitä, missä ominaisuudessa henkilöä kuullaan (esim. rikoksen uhrina tai todistajana), poliisin on kerrottava hänelle ennen kuulustelua, että
Jos rikoksen uhri puhuu muuta kuin menettelyn kieltä, hän saa käyttöönsä tulkin, paitsi jos poliisi pystyy kirjaamaan lausunnon uhrin kielellä tai pyytää uhria laatimaan lausunnon omalla kielellään.
Uhrin tekemä ilmoitus kirjataan kuulustelupöytäkirjaan, johon sisällytetään lisäksi muun muassa seuraavat tiedot:
Rikoksen uhri voi kuulustelussa ilmoittaa myös, tarvitseeko hän käytännön apua tai sosiaalista, psykologista tai oikeudellista apua.
Kaikista poliisille toimitettavista asiakirjoista on suositeltavaa ottaa kopiot. Alkuperäisiä asiakirjoja saatetaan tarvita myöhemmin (esim. vakuutusyhtiö).
Kun on kyse seksuaalirikoksesta, uhrin kuulustelu pyritään järjestämään tilassa, joka mahdollistaa tilanteen edellyttämän hienotunteisuuden.
Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta poliisi toimittaa kuulustelupöytäkirjan syyttäjänvirastoon. Syyttäjä tekee päätöksen siitä, aloittaako poliisi asiassa tutkinnan. Tutkintaa johtaa joko syyttäjä (opsporingsonderzoek / information judiciaire) tai, kun on kyse monimutkaisemmista asioista tai tarvitaan perusteellisempia tutkintatoimia (esim. kotietsintä), tutkintatuomari (gerechtelijk onderzoek / instruction judiciaire). Joissakin tapauksissa poliisi voi aloittaa tutkinnan ja lähettää asiakirja-aineiston syyttäjänvirastoon jatkotoimenpiteitä varten (ambtshalve politioneel onderzoek / enquête policière d'office). Tietyistä vähäisistä rikoksista (esim. polkupyörävarkaus) ja olosuhteista johtuen (esim. epäillystä ei ole mitään tietoa) poliisi voi laatia suppean esitutkintapöytäkirjan (vereenvoudigd proces-verbaal / procès-verbal simplifié). Sitä ei toimiteta syyttäjänvirastoon. Syyttäjälle lähetetään kuukausittain kooste suppeista esitutkintapöytäkirjoista; näin hän saa tiedon tehdyistä rikosilmoituksista. Jos tulee ilmi uusia seikkoja, jotka voivat muuttaa asian luonnetta (esim. rikoksentekijä tunnistetaan), pöytäkirja toimitetaan syyttäjälle, ja rikoksen uhri saa tästä tiedon poliisilta.
Rikoksen uhri saa rikosilmoituksen tehtyään asiasta todistuksen, jossa ilmoitetaan asian viitenumero, uhria auttaneen poliisivirkailijan nimi ja syyttäjänviraston yhteystiedot (ilmoituksen seurantaa varten).
Todistuksesta käy selvästi ilmi, laaditaanko ilmoituksen perusteella tavanomainen kuulustelupöytäkirja vai suppea esitutkintapöytäkirja ja johtaako se poliisitutkintaan.
Jos rikoksen uhri ei tee muuta kuin rikosilmoituksen poliisille, hän saa syyttäjältä ainoastaan tiedon tuomioistuinkäsittelyn päivämäärästä, kellonajasta ja paikasta (jos asiassa nostetaan syyte).
Jos rikoksen uhri haluaa lisätietoja tekemänsä rikosilmoituksen jatkosta, laki tarjoaa hänelle mahdollisuuden rekisteröityä asianomistajaksi. Rekisteröitymisen voi tehdä henkilökohtaisesti tai asianajajan välityksellä kuulustelupöytäkirjan laatineelle poliisivirkailijalle, syyttäjänviraston kansliassa tai poliisiasemalla taikka kirjatulla kirjeellä, joka lähetetään syyttäjänviraston kansliaan. Rekisteröitymistä varten saa mallin yhdessä rikosilmoituksesta annettavan todistuksen kanssa.
Asianomistajana rikoksen uhri saa kirjallisesti tiedon syyttäjän tekemästä päätöksestä (esim. perusteltu päätös lopettaa asian käsittely tai päätös tuomarin suorittaman tutkinnan aloittamisesta) sekä mahdollisesta tutkintatuomioistuimen käsittelypäivämäärästä. Rikoksen uhri voi myös toimittaa asiakirja-aineistoon lisättäväksi minkä tahansa aiheelliseksi katsomansa asiakirjan. Lisäksi hänellä on oikeus saada tutustua asiakirjoihin ja saada niistä jäljennös.
Jos uhri vaatii vahingonkorvausta tai haluaa lisäoikeuksia, hänen on rekisteröidyttävä siviilikannetta ajavaksi asianosaiseksi (1). Sen voi tehdä henkilökohtaisesti tai asianajajan välityksellä missä tahansa menettelyn vaiheessa. Siviilikannetta ajava asianosainen voi pyytää saada tutustua asiakirjoihin ja saada niistä jäljennöksen, pyytää täydentävien tutkintatoimien suorittamista, vaatia vahingonkorvausta, hakea muutosta annettuihin päätöksiin sekä tulla kuulluksi ja saada tietoja vapausrangaistuksen täytäntöönpanosta.
Siviilikannetta ajavalla asianosaisella ja asianomistajalla on oikeus käyttää asianajajaa yhteydenpidossa viranomaisiin. Koska tutkinta kuuluu Belgiassa salassapitovelvollisuuden piiriin, tutkintatoimissa (esim. epäillyn kuulustelussa) ei ole mahdollista olla läsnä. Ainoa poikkeus on tapahtumien rekonstruointi rikospaikalla, johon siviilikannetta ajava asianosainen saa osallistua.
Rikoksen uhrin ei tarvitse itse todistaa rikoksen tapahtuneen eikä tekijän syyllisyyttä.
Menettelyn tässä vaiheessa ei ole mahdollista saada vahingonkorvausta.
Rikoksen uhri ei voi keskeyttää menettelyä enää sen jälkeen, kun kuulustelupöytäkirja on toimitettu syyttäjänvirastoon ja asiassa on mahdollisesti nostettu syyte. Tämä koskee myös niitä rikoksia, joista syyte voidaan nostaa vain uhrin vaatimuksesta (asianomistajarikokset), esimerkiksi vainoamista.
Tutkinnan aikana rikoksen uhria todennäköisesti kuullaan todistajana.
Jos rikoksen uhri kokee itsensä uhatuksi todistajana, hän (samoin kuin hänen perheenjäsenensä) voivat tietyin edellytyksin päästä osalliseksi seuraavista suojelutoimenpiteistä:
Hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa eli jos henkilö on rikollisjärjestön tekemän teon tai törkeän rikoksen (esim. alaikäisen sieppaus tai murha) uhri tai todistaja ja edellä mainitut toimenpiteet eivät riitä takamaan hänen turvallisuuttaan, voidaan myöntää erityissuojelua muun muassa
Jos henkilö on antanut tutkinnan aikana lausunnon, hän voi saada korvausta aiheutuneista matka- ja majoituskuluista. Korvausta voi saada myös siinä tapauksessa, että on joutunut ottamaan töistä puoli päivää vapaata. Nämä kulut maksetaan valtion budjetista, mutta rikoksentekijä joutuu korvaamaan ne valtiolle, jos hänet todetaan syylliseksi.
Jos todistajalle on myönnetty suojelutoimenpide tai hän ei ole maassa, häntä voidaan kuulla video- tai teleneuvottelulla.
Jos rikoksen uhri on alle 18-vuotias, hänellä on kuulustelun aikana seuraavat lisäoikeudet:
Jotta kuulustelua ei tarvitse toistaa, siitä voidaan laatia audiovisuaalinen tallenne. Alle 12-vuotiaan kuulustelu voidaan videoida sen jälkeen, kun kuulusteltavalle on ilmoitettu asiasta, kun taas yli 12-vuotiaan kuulustelun videoimiseen tarvitaan kuultavan lupa. Kuulustelu tapahtuu sitä varten erityisesti varustellussa huoneessa.
Seksuaalisen hyväksikäytön, prostituution tai lapsipornografian tapauksessa vanhentumisaika, jonka umpeuduttua syytettä ei voida nostaa, alkaa kulua vasta sen jälkeen, kun uhri on täyttänyt 18 vuotta.
Poliisi ohjaa alaikäisen uhrin lasten hyväksikäytön uhreille tarkoitettuun tukikeskukseen.
Rikoksen uhria suojellaan myös julkisuudelta: henkilöllisyyden paljastavia valokuvia, piirustuksia tai muuta aineistoa ei saa julkaista eikä levittää.
Poliisi antaa tietoja seuraavista asioista:
Tiedot annetaan esitteiden muodossa tai suullisesti. Esitteitä on saatavilla Belgian virallisilla kielillä elihollanniksi, ranskaksi ja saksaksi. Käytännössä poliisit pystyvät usein antamaan tietoja myös muilla kielillä (esim. englanniksi).
Rikoksen uhrin on hyvä tietää, että hän voi saada tietoja tietyistä asiansa käsittelyvaiheista vain, jos hän on rekisteröitynyt asianomistajaksi tai siviilikannetta ajavaksi asianosaiseksi (1). Tällaisia tietoja ovat seuraavat:
Asiakirjoista saa ottaa kopioita, mutta siitä peritään maksu (n. 0,25–0,50 euroa kopiolta). Rikostuomioistuimessa käsiteltäviä asioita koskevat asiakirjakopiot ovat maksuttomia.
Rikoksen uhri voi saada alustavia ja suuntaa-antavia neuvoja osana ensivaiheen oikeusapua (juridische eerstelijnsbijstand / aide juridique de première ligne), joka on asianajajien määräpäivinä ja -kellonaikoina antamaa maksutonta neuvontaa. Tarvittaessa he ohjaavat uhrin erityispalvelujen piiriin. Neuvontaa annetaan esimerkiksi tuomioistuimissa, rauhantuomarin tiloissa, oikeustaloissa ja joskus myös kunnan-/kaupungintalolla. Jokaisessa tuomiopiirissä toimii oikeustalo (justitiehuis / maison de justice), joiden yhteystietoja voi hakea ranskaksi ja hollanniksi. Vaihtoehtoisesti voi olla yhteydessä uhrien tukipalveluihin.
Jos uhri tarvitsee yksityiskohtaisempaa neuvontaa tai apua taikka edustuksen, hänen on käännyttävä asianajajan puoleen. Tällainen toisen vaiheen oikeusapu (juridische tweedelijnbijstand / aide juridique de deuxième ligne) on henkilön tulotasosta riippuen joko osittain tai kokonaan maksutonta. Tietyillä erityisasemassa olevilla henkilöillä, kuten alaikäisillä ja henkisesti vajaakykyisillä, on oikeus maksuttomaan asianajajaan.
Mikäli uhri haluaa toisen vaiheen oikeusapua, hänen on mentävä oikeusaputoimistoon (lisätietoja ranskaksi ja hollanniksi), jollainen toimii jokaisessa tuomioistuinrakennuksessa. Siellä uhrin on esitettävä asiakirjat, jotka osoittavat, että hän kuuluu johonkin edellä mainituista erityisryhmistä tai että hänen nettotulonsa ovat riittämättömät. Oikeusaputoimisto tekee päätöksen 15 päivässä. Jos hakemus hyväksytään, rikoksen uhrille toimitetaan hänelle osoitetun asianajajan yhteystiedot. On myös mahdollista kysyä itse valitsemaltaan asianajajalta, suostuuko tämä työskentelemään toisen vaiheen oikeusavun puitteissa. Jos asianajaja suostuu, hän ottaa uhrin sijasta yhteyttä oikeusaputoimistoon tämän hakemuksen hyväksymiseksi.
Jos rikoksen uhrin tulot ovat vähäiset, hän voi tietyin edellytyksin pyytää vapautusta joistakin oikeudenkäyntimaksuista (esim. haastemaksuista ja asiakirjojen kopiointimaksuista) oikeusapujärjestelmän puitteissa. Tätä koskeva hakemus on toimitettava oikeusaputoimistoon siinä tuomioistuimessa, jossa asia on vireillä. Jos rikoksen uhri on jo nostanut siviilikanteen, hän voi esittää hakemuksen suoraan asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle, myös suullisesti.
Uhrin on myös syytä olla yhteydessä vakuutusyhtiöönsä sen selvittämiseksi, kattaako hänen vakuutusturvansa myös oikeusturvan.
Poliisi huolehtii rikoksen uhrin turvallisuudesta yleisten turvallisuustoimenpiteiden avulla. Jos henkilö on vaarassa, koska hän on antanut tai aikoo antaa todistajanlausunnon, jonka hän on valmis vahvistamaan tuomioistuimessa, todistajansuojelulautakunta (Getuigenbeschermingscommissie / Commission de protection des témoins) voi myöntää täydentäviä suojelutoimenpiteitä. Jos syyttäjä tai tutkintatuomari (tutkintamenettelystä riippuen) pitää täydentäviä suojelutoimenpiteitä välttämättöminä, hän esittää niitä koskevan pyynnön todistajansuojelulautakunnalle.
Raiskauksen tai sukupuolikuria ja -siveellisyyttä loukkaavan teon uhria suojellaan julkisuudelta: henkilöllisyyden paljastavien valokuvien, piirustusten tai muun aineiston julkaiseminen tai levittäminen on rangaistava teko.
Jos henkilö on perheväkivallan uhri eikä halua palata puolisoiden yhteiseen kotiin, poliisi etsii hänelle (ja hänen lapsilleen) turvallisen oleskelupaikan.
Kuulustelun suorittavaa poliisia voi myös pyytää jättämään henkilötiedot pois kuulustelupöytäkirjasta. Poliisilla on kuitenkin pyydettäessä velvollisuus antaa nämä tiedot syyttäjänvirastolle.
Vain jos henkilölle itselleen tai hänen lähiomaiselleen voi aiheutua vakavaa vahinkoa todistajanlausunnon antamisesta, tutkintatuomari (poliisilla ei ole asiassa toimivaltuuksia) voi myöntää täydellisen tai osittaisen anonymiteetin. Tutkintatuomari tekee päätöksen anonymiteetin myöntämisestä yleensä omasta aloitteestaan, mutta uhri voi myös pyytää sitä itse. Jos tutkintatuomari hylkää pyynnön, päätökseen ei voi hakea muutosta.
Osittainen anonymiteetti tarkoittaa, että uhrin henkilötietoja ei kirjata kuulustelupöytäkirjaan. Se voidaan myöntää riippumatta siitä, johtaako tutkintaa syyttäjä vai tutkintatuomari.
Täydellinen anonymiteetti tarkoittaa, että uhrin henkilöllisyys pidetään salassa koko rikosoikeudenkäynnin ajan. Se voidaan myöntää vain, jos
Kaikilla poliisin ja oikeuslaitoksen henkilöstöön kuuluvilla on velvollisuus antaa rikoksen uhreille tietoa ja tarvittaessa ohjata heidät erityispalvelujen piiriin. Tarjolla on useita rikoksen uhrien avustamiseen erikoistuneita palveluja. Uhrin käytettävissä on oikeudellisen menettelyn aikana jo jopa sen jälkeen seuraavat palvelut:
Kaikki edellä mainitut palvelut ovat maksuttomia ja vapaaehtoisia.
Ihmiskaupan uhreille on tarjolla erilaisia yksityisiä palveluja, joista saa lisätukea. Palvelujen koordinoinnista ja yhteistyöstä vastaa yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseen ja rasismin torjuntaan erikoistunut keskus (Centrum voor Gelijkheid van Kansen en voor Racismebestrijding / Centre belge pour l'égalité des chances et la lutte contre le racisme). Lisäksi on olemassa useita oleskelu- ja/tai työlupaa koskevia erityissäännöksiä, joita voidaan soveltaa, mikäli henkilö tunnustetaan ihmiskaupan uhriksi (2).
Rikoksen uhri voi saada sairaanhoitoa, mutta ilman voimassa olevaa sairausvakuutusta hän voi joutua maksamaan sen itse (aiheutuneet kustannukset voi tosin sisällyttää vahingonkorvausvaatimukseen). EU:n 27 jäsenvaltion, Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin kansalaiset voivat hyödyntää eurooppalaista sairaanhoitokorttia.
Sovitteluun voidaan ryhtyä missä tahansa oikeudellisen menettelyn vaiheessa: poliisissa (vahingonsovittelu), kunnissa (hallinnollisia seuraamuksia koskeva sovittelu), syyttäjänvirastossa ennen syyttämispäätöksen tekemistä (rikosasian sovittelu) ja sen jälkeen, kun syyttämispäätös on tehty (restoratiivinen sovittelu). Restoratiivinen sovittelu on mahdollista myös rangaistuksen täytäntöönpanon aikana ja sen jälkeen.
Sovittelua voidaan käyttää kaikenlaisten rikosten yhteydessä. Syyttäjä, tutkintatuomari ja tuomari ilmoittavat rikoksen uhrille sovittelumahdollisuuksista. Uhri voi myös itse pyytää sovittelua.
Poliisin toimesta tapahtuvaa vahingonsovittelua voidaan käyttää aineellisten vahinkojen sovittamiseksi, kun on kyse vähäisistä rikkomuksista (esim. töhriminen, näpistykset ja ilkivalta). Sitä tarjotaan Leuvenin, Mechelenin ja Brysselin poliisipiireissä. Sovittelu käydään ennen kuulustelupöytäkirjan toimittamista syyttäjänvirastoon. Syyttäjälle ilmoitetaan sovittelun tuloksista, ja jos asiassa päästään sopimukseen, asian käsittely yleensä lopetetaan.
Hallinnollisia seuraamuksia (3) koskevaa sovittelua tarjotaan ennen lopullisen seuraamuksen määräämistä. Se on pakollista, jos rikoksentekijä on alle 16-vuotias. Sovittelun ensisijaisena tavoitteena on korvata aiheutetut vahingot. Paikallishallinnon virkamiehet hoitavat sovittelun.
Rikosasian sovittelua voidaan käyttää syyttäjän ehdotuksesta, mikäli tämä katsoo, että teko ei ole sen luonteinen, että siitä kuuluisi määrätä yli kahden vuoden vankeusrangaistus tai sitä kovempi rangaistus. Sovittelu toteutetaan ennen kuin syyttäjä tekee syyttämispäätöksen, ja sen hoitavat oikeustukihenkilöt. Rikoksen uhri voi osallistua sovitteluun, jonka tavoitteena on aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen. Syyttäjä voi ehdottaa rikoksentekijälle yhtä tai useampaa täydentävää toimenpidettä (hoitoa, terapiaa, koulutusta tai yhdyskuntapalvelua). Jos tekijä ja uhri pääsevät sopimukseen vahinkojen korvaamisesta ja tekijä on suorittanut hänelle mahdollisesti ehdotetun yhden tai useamman täydentävän toimenpiteen,
asian käsittely lopetetaan (toisin sanoen syyttäjä ei vie asiaa tuomioistuimeen). Asia voidaan kuitenkin viedä tuomioistuimen käsittelyyn, jos rikoksentekijä ei noudata asetettuja ehtoja. Rikosasian sovittelu edellyttää rikoksen uhrin yhteistyötä. Jos uhri kieltäytyy sovittelusta, asia palautuu syyttäjälle, joka tekee päätöksen syytteen nostamisesta.
Restoratiivinen sovittelu on oikeudellisesta menettelystä erillinen menettely, eikä se korvaa sitä. Oikeusviranomaiset vastaavat siis kaikista rikosoikeudelliseen menettelyyn, rankaisemiseen ja rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvistä päätöksistä. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, etteikö sovittelua voi pyytää missä tahansa menettelyn vaiheessa: ennen tuomioistuinkäsittelyä ja sen aikana sekä sen jälkeen, kun tuomari on määrännyt rangaistuksen. Kuka tahansa rikosasiassa suoraan osallisena oleva voi pyytää sovittelua. Sovittelua voi siis pyytää uhrin ja rikoksentekijän lisäksi myös puoliso, perheenjäsen tai muu lähiomainen. Restoratiivisesta sovittelusta vastaa kaksi voittoa tavoittelematonta yhdistystä, Suggnomè Flanderissa ja Médiante Valloniassa. Niillä on paikallistoimisto kussakin tuomiopiirissä. Sovittelussa aikaansaatu sopimus on luottamuksellinen, ja se voidaan toimittaa oikeusviranomaisille ainoastaan molempien osapuolten suostumuksella. Tuomarilla on velvollisuus mainita tuomiossaan, että asiassa on käytetty restoratiivista sovittelua, mutta hänellä ei ole velvollisuutta ottaa sopimuksen sisältöä huomioon.
Myös nuorisotuomioistuimessa voidaan käyttää sovittelua. Restoratiivinen sovittelu on mahdollista sekä syyttäjänvirastossa että nuorisotuomioistuimessa. Ryhmäneuvottelu (herstelgericht groepsoverleg / concertation de groupe) on mahdollista ainoastaan nuorisotuomioistuimessa. Nuorisotuomioistuimen tuomarin oletetaan asettavan etusijalle restoratiivisen toimenpiteen (sen sijaan, että määräisi alaikäiselle rikoksentekijälle suoraan rangaistuksen) ja ilmoittavan riidan osapuolille tällaisesta mahdollisuudesta. Jos tekijä ja uhri pääsevät sopimukseen restoratiivisen sovittelun tuloksena, tuomari yleensä vahvistaa sopimuksen. Hän ei voi puuttua sopimuksen sisältöön ja voi kieltäytyä sen vahvistamisesta vain, jos sisältö voi vaarantaa yleisen turvallisuuden. Paikalliset voittoa tavoittelemattomat nuorisotyön yhdistykset huolehtivat restoratiivisesta sovittelusta ja ryhmäneuvottelusta.
Päätökset, joita tutkinnan päätteeksi voidaan tehdä, riippuvat tutkinnan lajista.
Jos tutkinnan on suorittanut syyttäjä, hän voi päättää
Jos uhri on rekisteröitynyt asianomistajaksi tai nostanut siviilikanteen, hänelle tiedotetaan syyttäjän päätöksestä.
Tutkintatuomarin johtamassa tutkinnassa tutkintatuomari lähettää asiakirjat tutkintajaostolle (raadkamer / chambre du conseil). Tutkintajaosto käsittelee asian suljetuin ovin, eli lehdistöllä ja yleisöllä ei ole pääsyä istuntosaliin. Rikoksen uhri ja tämän asianajaja voivat olla läsnä, mutta ystävät ja perheenjäsenet eivät. Tutkintajaosto voi päättää
Pakkohoidosta määrätessään tai tuomiota lykätessään tutkintajaosto toimii tuomioistuimena ja ratkaisee myös vahingonkorvausta koskevan siviilikanteen.
Jos rikoksen uhri on rekisteröitynyt asianomistajaksi tai nostanut siviilikanteen (1), hänelle ilmoitetaan tutkintajaoston istunnon päivämäärä. Hänelle ilmoitetaan myös tuomioistuinkäsittelyn päivämäärä, jos asia käsitellään tuomioistuimessa.
Syyttäjän päätökseen lopettaa asian käsittely ei voi hakea muutosta. Ottaen huomioon toisaalta asiaan liittyvät tosiseikat ja olosuhteet ja toisaalta käsittelyn lopettamisen perusteet, rikosoikeudellisen menettelyn puitteissa on (siviilioikeudellisen menettelyn lisäksi) kuitenkin mahdollista saada vahingonkorvausta seuraavasti:
Jos rikoksentekijä on alaikäinen, suoraan haastaminen tai siviilikanteen nostaminen asianosaisena ei ole mahdollista.
Rikoksen uhri voi siviilikannetta ajavana asianosaisena (1) hakea syytejaostolta (inbeschuldigingstelling / chambre de mise en accusation) muutosta mihin tahansa tutkintajaoston päätökseen, myös syyttämättäjättämispäätökseen. Syytejaoston päätökseen ei voi hakea muutosta, eikä rikoksentekijää voi sen jälkeen haastaa suoraan.
Jos tutkintajaosto on tehnyt vahingonkorvausta koskevan päätöksen (rikoksentekijän pakkohoitoon määräämisen tai tuomion lykkäämisen yhteydessä), muutosta voi hakea ainoastaan vahingonkorvausasiaan mutta ei itse tuomioon. Muutosta on haettava 15 päivän (tai kolmen, jos rikoksentekijä on tutkintavankeudessa) kuluessa tuomioistuimen kirjaamossa. Sen johdosta syytejaosto tutkii siviilikanteen uudelleen.
Rikoksen uhri voi nostaa kanteen myös siviilituomioistuimessa, jos hän ei syystä tai toisesta ole osallistunut rikosoikeudelliseen menettelyyn. Se on mahdollista myös siinä tapauksessa, että syyttäjänvirasto on lopettanut asian käsittelyn. Siviilituomioistuimen tuomari panee asian vireille haastamalla vahinkoa aiheuttaneen henkilön, paitsi jos kaikki osapuolet ovat valmiita tulemaan oikeuteen vapaaehtoisesti. Jos vakuutusyhtiö on asiassa osallinen (esim. liikenneonnettomuuden jäljiltä), myös se voidaan haastaa suoraan. Siviilioikeudellinen menettely eroaa merkittävästi rikosoikeudellisesta menettelystä. Siviilikanteen voi nostaa myös siviilituomioistuimessa (esim. jos rikoksen uhri ei ole osallistunut rikosoikeudenkäyntiin tai jos asian käsittely on päätetty lopettaa). Siviilituomioistuimessa rikoksen uhrin on osoitettava, että on tapahtunut virhe. Jos rikosoikeudellinen menettely on vireillä samanaikaisesti, siviilituomioistuimen on lykättävä päätöksentekoaan, kunnes rikosasiassa on annettu päätös. Lisäksi siviilituomioistuimen tuomarin on noudatettava rikosasiassa annettua päätöstä. Asian vireillepano siviilituomioistuimessa on maksullista.
Kaikki edellä kuvatut oikeudet kuuluvat myös ulkomaalaiselle rikoksen uhrille. Lisäksi ulkomaalaiselle rikoksen uhrille myönnetään joitakin lisäoikeuksia, joiden tarkoituksena on helpottaa oikeudelliseen menettelyyn osallistumista.
Rikoksen uhrilla on oikeus maksuttomaan tulkkiin, jos hän ei puhu alueen virallista kieltä. Lausunnon voi myös kirjoittaa itse (tai pyytää poliisia kirjaamaan lausunnon uhrin äidinkielellä). Jos rikoksen uhri on poistunut maasta, syyttäjä tai tutkintatuomari voi kuulla häntä video- tai teleneuvottelulla.
Turvapaikanhakijalla on automaattisesti oikeus asianajajaan toisen vaiheen oikeusavun puitteissa.
Rikoksen uhri voi nostaa siviilikanteen missä tahansa oikeudellisen menettelyn vaiheessa siinäkin tapauksessa, ettei hän ole tehnyt rikosilmoitusta poliisille. Siviilikannetta ajavan asianosaisen asemaan liittyy asianomistajalle kuuluvien oikeuksien lisäksi oikeus
vaatia vahingonkorvausta, tulla kuulluksi oikeuden istunnossa, saada kustannukset korvattua oikeudenkäynnin päätteeksi, käyttää tulkin palveluja oikeudenkäynnin aikana, jos siviilikannetta pidetään hyväksyttävänä ja perusteltuna, rikoksen uhri saa joitakin rikosoikeudelliseen menettelyyn liittyviä oikeuksia ilman, että hänen tarvitsee tehdä tuomion täytäntöönpanosta vastaavalle tuomarille niiden tunnustamista koskevaa hakemusta. Siviilikanteen voi nostaa erillisellä ilmoituksella siinä tapauksessa, että syyttäjä on jo käynnistänyt oikeudenkäynnin. Se on mahdollista koko tutkinnan ja tuomioistuinkäsittelyn ajan mutta ei enää muutoksenhakuvaiheessa. Jos kyseessä on rike tai rikkomus, uhri voi esittää siviilikanteen tutkintatuomarille. Tutkintatuomarin velvollisuutena on tällöin aloittaa tutkinta. Sen päätteeksi tutkintajaosto voi kuitenkin päättää, ettei epäillyn viemiseksi oikeuteen ole riittävästi näyttöä. Jos rikoksen uhri haluaa saada vahingonkorvausta, hänen on todistettava kärsimänsä vahinko. Tuomioistuin arvioi vaatimuksen ja joko hyväksyy tai hylkää sen. Siviilikannetta ajavalla asianosaisella on oikeus viedä asia syytejaoston käsiteltäväksi, jos tutkintatuomarin johtama tutkinta ei ole valmistunut vuoden kuluessa sen aloittamisesta. Tällä tavoin hän voi epäsuorasti valvoa tutkinnan etenemistä. 2. Ihmiskaupan uhrille myönnettävä suojeluasema Belgiassa otettiin 1990-luvun alussa käyttöön järjestelmä, jossa ihmiskaupan uhreille voidaan myöntää oleskelulupa. Seuraaviin ryhmiin kuuluvat rikoksen uhrit voivat saada ihmiskaupan uhreille tarkoitetun suojeluaseman: ihmiskaupan (eli seksuaalisen riiston eri muotojen, pakotetun kerjäämisen, taloudellisen riiston, elinten poistamisen ja rikoksiin pakottamisen) uhrit, ihmissalakuljetuksen (eli laittomassa maahanmuutossa voiton tavoittelemiseksi avustamisen) uhrit raskauttavissa olosuhteissa. Uhrit, joita on kohdeltu väkivaltaisesti tai joiden henki on vaarannettu, voivat saada kyseisen aseman. Ihmiskaupan uhrin suojeluaseman saaneeseen henkilöön voidaan soveltaa erityissääntöjä oleskelu- ja työluvan suhteen edellyttäen, että hän lopettaa kanssakäymisen epäiltyjen tekijöiden kanssa, osallistuu pakolliseen tukitoimintaan siihen erikoistuneessa, toimivaltaisten viranomaisten hyväksymässä vastaanottokeskuksessa, tekee yhteistyötä oikeusviranomaisten kanssa antamalla lausuntoja tai tekemällä rikosilmoituksen. 3. Hallinnolliset seuraamukset Hallinnollisia seuraamuksia määräävät paikallisviranomaiset. Ne eivät ole rikosoikeudellisia seuraamuksia. Paikallisviranomaisilla on toimivalta rangaista tietyistä lievistä rikkomuksista ja haitanteosta määräämällä hallinnollisia seuraamuksia (sakot, rakennusten tai laitosten sulkeminen, lupien ja valtuutusten keskeyttäminen). Kunta voi määrätä seuraamuksia esimerkiksi omien sääntöjensä rikkomisesta ja tietyistä ilkivallan muodoista. Syytteen nostaminen ei ole suoraan riippuvainen syyttäjästä.Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Miten pääsen osallistumaan oikeudenkäyntiin?
Mitkä ovat oikeuteni todistajana?
Olen alaikäinen. Onko minulla erityisiä oikeuksia?
Miten saan suojaa, jos olen vaarassa?
Miten voin vaatia rikoksentekijältä vahinkonkorvausta ja saada valtiolta korvausta?
Onko sovittelu rikoksentekijän kanssa mahdollista?
Olen ulkomaalainen. Miten oikeuteni on suojattu?
Asianomistajalle tai siviilikannetta ajavalle asianosaiselle (1) ilmoitetaan kirjallisesti päivämäärä, jona asia käsitellään tuomioistuimessa. Siviilikanteen nostaminen on mahdollista vielä tässä vaiheessa ja aina suullisen käsittelyn päättämiseen asti. Jos rikoksen uhrilla ei ole asianajajaa ja hän haluaa nostaa oikeudenistunnossa siviilikanteen, hänen on
Oikeudenistunnot ovat yleensä julkisia, eli kuka tahansa 14 vuotta täyttänyt saa seurata oikeudenkäyntiä. Salissa saavat siis olla läsnä rikoksen uhrin ystävät, naapurit ja perheenjäsenet samoin kuin tiedotusvälineiden edustajat ja muut asiasta kiinnostuneet. Asiaa käsitellään suljetuin ovin ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa (esim. seksuaalirikoksissa). Tällöin yleisöä ja tiedotusvälineitä ei päästetä istuntosaliin. Rikoksen uhri voi pyytää tuomarilta asian käsittelyä suljetuin ovin. Mahdollisuudesta säädetään laissa tiettyjen seksuaalirikosten, esimerkiksi raiskauksen tai sukupuolikuria ja -siveellisyyttä loukkaavan teon, uhriksi joutuneille. Myös tuomari voi määrätä asian käsiteltäväksi suljetuin ovin, jos kyseessä on alaikäinen tai jos asianosaisten yksityiselämän suojelu sitä edellyttää. Tuomion julistaminen tapahtuu aina julkisessa istunnossa.
Jos rikoksen uhri esittää vahingonkorvausvaatimuksen (siviilikanteen), hänen on pystyttävä todistamaan kärsimänsä vahinko. Tuomari arvioi siviilikanteen asian käsittelyn päätteeksi. Siviilikannetta ajavan asianosaisen on oltava edustettuna oikeudenistunnossa. Jos rikoksen uhri ei halua olla tekemisissä rikoksentekijän kanssa (syytettyä kun ei voi kieltää olemasta läsnä istuntosalissa), asianajaja voi osallistua keskusteluihin hänen puolestaan. Henkilökohtaisesti on oltava läsnä ainoastaan todistajana.
Asiasta ei saa keskustella syyttäjän (procureur des Konings / procureur du Roi) kanssa.
Rikostutkinnan aikana lausunnon antanutta rikoksen uhria ei kutsuta automaattisesti tuomioistuimeen vahvistamaan lausuntonsa, paitsi jos asia käsitellään rikostuomioistuimessa (2) (Hof van Assisen / cour d'assises).
Jos rikoksen uhri kutsutaan tuomioistuimeen henkilökohtaisesti ja hän on suojelun kohteena ja/tai hän ei ole maassa, häntä voidaan kuulla video- tai teleneuvottelulla. Tarvittaessa hänen äänensä voidaan muuntaa ja kasvot peittää.
Jos rikoksen uhri kutsutaan oikeuteen todistajaksi, hän voi hakea korvausta, joka muodostuu kiinteämääräisestä korvauksesta (todistajanpalkkio) ja kilometrikorvauksesta (matkakulukorvaus). Korvausta haetaan sen tuomioistuimen kirjaamosta, jossa rikoksen uhri on esiintynyt todistajana. Korvausta hakiessa on esitettävä oikeudenpalvelijan rikoksen uhrille palauttama kutsu saapua tuomioistuimeen ja henkilötodistus. Korvaus maksetaan heti kirjaamon aukioloaikana.
Alaikäistä rikoksen uhria suojellaan julkisuudelta: uhrin henkilöllisyyden paljastavien kuvien, piirrosten tai muun aineiston julkaiseminen tai levittäminen on rangaistava teko.
Jos kuulustelusta on audiovisuaalinen tallenne, alaikäisen uhrin henkilökohtaista läsnäoloa oikeudenkäynnissä ei vaadita, paitsi jos tuomioistuin pitää sitä tarpeellisena totuuden selvittämiseksi. Tuomioistuimen on tällöin määrättävä henkilö saapumaan tuomioistuimeen ja perusteltava määräys. Rikoksen uhri voi pyytää tuomarilta asian käsittelyä suljetuin ovin. Mahdollisuudesta säädetään laissa tiettyjen seksuaalirikosten, esimerkiksi raiskauksen tai sukupuolikuria ja -siveellisyyttä loukkaavan teon, uhriksi joutuneille. Myös tuomari voi määrätä asian käsiteltäväksi suljetuin ovin, jos kyseessä on alaikäinen tai jos asianosaisten yksityiselämän suojelu sitä edellyttää.
Siviilikannetta ajava asianosainen voi valita, onko hän itse läsnä oikeudenkäynnissä vai edustaako häntä asianajaja.
Rikoksen uhri voi saada alustavia ja suuntaa-antavia neuvoja osana ensivaiheen oikeusapua (juridische eerstelijnbijstand / aide juridique de première ligne), joka on asianajajien määräpäivinä ja -kellonaikoina antamaa maksutonta neuvontaa. Tarvittaessa he ohjaavat uhrin erityispalvelujen piiriin. Neuvontaa annetaan esimerkiksi tuomioistuimissa, rauhantuomarin tiloissa, oikeustaloissa ja joskus myös kunnan-/kaupungintalolla. Jokaisessa tuomiopiirissä toimii oikeustalo (justitiehuis / maison de justice), jonka yhteystiedot löytyvät ranskaksi ja hollanniksi. Vaihtoehtoisesti voi olla yhteydessä uhrien tukipalveluun.
Jos uhri tarvitsee yksityiskohtaisempaa neuvontaa tai apua taikka edustuksen, hänen on käännyttävä asianajajan puoleen. Tällainen toisen vaiheen oikeusapu (juridische tweedelijnbijstand / aide juridique de deuxième ligne) on henkilön tulotasosta riippuen joko osittain tai kokonaan maksutonta. Tietyillä erityisasemassa olevilla henkilöillä, kuten alaikäisillä ja henkisesti vajaakykyisillä, on oikeus maksuttomaan asianajajaan.
Mikäli uhri haluaa toisen vaiheen oikeusapua, hänen on mentävä oikeusaputoimistoon, jollainen toimii jokaisessa tuomioistuinrakennuksessa. Siellä uhrin on esitettävä asiakirjat, jotka osoittavat, että hän kuuluu johonkin edellä mainituista erityisryhmistä tai että hänen nettotulonsa ovat riittämättömät. Oikeusaputoimisto tekee päätöksen 15 päivässä. Jos hakemus hyväksytään, rikoksen uhrille toimitetaan hänelle osoitetun asianajajan yhteystiedot. On myös mahdollista kysyä itse valitsemaltaan asianajajalta, suostuuko tämä työskentelemään toisen vaiheen oikeusavun puitteissa. Jos asianajaja suostuu, hän ottaa uhrin sijasta yhteyttä oikeusaputoimistoon tämän hakemuksen hyväksymiseksi.
Jos rikoksen uhrin tulot ovat vähäiset, hän voi tietyin edellytyksin pyytää vapautusta joistakin oikeudenkäyntimaksuista (esim. haastemaksuista ja asiakirjojen kopiointimaksuista) oikeusapujärjestelmän puitteissa. Tätä koskeva hakemus on toimitettava oikeusaputoimistoon siinä tuomioistuimessa, jossa asia on vireillä. Jos rikoksen uhri on jo nostanut siviilikanteen (ks. jäljempänä), hän voi esittää hakemuksen suoraan asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle, myös suullisesti.
Uhrin on myös syytä olla yhteydessä vakuutusyhtiöönsä sen selvittämiseksi, kattaako hänen vakuutusturvansa myös oikeusturvan.
Istunnon aikana apua voi saada myös uhrien vastaanotossa työskenteleviltä oikeustukihenkilöiltä tai uhrien tukipalvelun työntekijöiltä.
Jos rikoksen uhri on rikosoikeudenkäynnin aikana vaarassa ja tutkintatuomari on myöntänyt hänelle tutkintavaiheessa osittaisen tai täydellisen anonymiteettisuojan, häntä voidaan oikeudenkäynnissä kuulla video- tai teleneuvottelulla. Tarvittaessa hänen äänensä voidaan muuntaa ja kasvot peittää.
Jos rikoksen uhria tarvitaan oikeudessa todistajana eikä hän ole antanut lausuntoa tutkinnan aikana, tuomari voi määrätä, että uhrin henkilötietoja ei kirjata istunnon pöytäkirjaan.
Raiskauksen tai sukupuolikuria ja -siveellisyyttä loukkaavan teon uhria suojellaan julkisuudelta: uhrin henkilöllisyyden paljastavien kuvien, piirrosten tai muun aineiston julkaiseminen tai levittäminen on rangaistava teko.
Jos syytetty ei ole tutkintavankeudessa ja rikoksen uhri pelkää joutuvansa kasvotusten syytetyn kanssa ennen istunnon alkua, hän voi ottaa yhteyttä oikeustukihenkilöön. Joissakin tuomioistuinrakennuksissa on erilliset odotushuoneet, jotta tällainen kohtaaminen voidaan välttää.
Jos rikoksen uhri haluaa vaatia vahingonkorvausta rikosoikeudenkäynnissä, hänen on nostettava siviilikanne. Korvausta voi vaatia kaikenlaisesta kärsitystä vahingosta, kuten fyysisistä vammoista ja niihin liittyvistä lääkärikuluista, henkisistä kärsimyksistä, aineellisista vahingoista (esim. ansioiden, kouluvuoden tai työpaikan menetyksestä tai ajoneuvolle tai vaatteille aiheutuneesta vahingosta) ja hautajaismenoista.
Rikostuomioistuin arvioi siviilikanteen ja määrää vahingonkorvauksen maksettavaksi, jos rikoksentekijä todetaan syylliseksi. Tämän jälkeen tuomioistuin arvioi vahingonkorvausvaatimuksen sisällön.
Rikoksen uhri voi nostaa kanteen myös siviilituomioistuimessa, jos hän syystä tai toisesta ei ole ollut osallisena rikosoikeudenkäynnissä. Tämä on mahdollista silloinkin, kun syyttäjä on päättänyt lopettaa asian käsittelyn. Asia pannaan vireille siviilituomioistuimessa haastamalla vahingon aiheuttanut osapuoli, paitsi jos kaikki asianosaiset ovat valmiita saapumaan tuomioistuimeen vapaaehtoisesti. Jos vakuutusyhtiö on asiassa osallisena (esim. liikenneonnettomuuden seurauksena), myös sen edustaja voidaan haastaa oikeuteen. Siviilioikeudenkäynti on olennaisesti erilainen kuin rikosoikeudenkäynti. Siinä rikoksen uhrin on osoitettava, että vastapuoli on vastuussa hänelle aiheutuneesta vahingosta. Todisteena voidaan käyttää jäljennöksiä (päättyneen) rikosoikeudenkäynnin asiakirjoista. Jos rikosasia on vireillä samanaikaisesti, siviilituomioistuimen on odotettava, kunnes rikostuomioistuin on tehnyt asiassa päätöksen. Rikostuomioistuimen päätös sitoo siviilituomioistuinta. On hyvä tietää, että kanteen nostamisesta siviilituomioistuimessa aiheutuu kustannuksia.
Jos syyttäjä on pannut vireille menettelyn rikoskanteen hylkäämiseksi (sovintoratkaisu tai sovittelu rikosasioissa), rikoksen uhri voi yrittää saada rikoksentekijältä vahingonkorvausta myös sitä kautta. Uhri saa yleensä vahingonkorvausta tapauksissa, joissa syyttäjä ehdottaa rikoksentekijälle rikosasian sovittelua tai sovintoratkaisua.
Aiheutuneista vahingoista ei aina ole mahdollista saada vahingonkorvausta rikoksentekijältä (esim. jos rikoksentekijää ei voida tunnistaa tai häntä ei löydetä) tai vakuutusyhtiöltä. Jos uhri on joutunut tahallisen väkivallanteon kohteeksi, hän voi saada tietyissä olosuhteissa ja tietyin edellytyksin korvausta valtiolta. Mahdollisuudesta saada vahingonkorvausta valtiolta on tarkempia tietoja rikoksen uhreille Belgiassa maksettavia korvauksia käsittelevällä Euroopan oikeudellisen verkoston tietosivulla (sivut ovat saatavilla ranskaksi, hollanniksi, saksaksi, englanniksi ja muilla kielillä).
Jos syytetty todetaan syylliseksi, hän on velvollinen korvaamaan rikoksen uhrille kustannukset, joita tälle on aiheutunut siviilikanteen nostamisesta. Näihin kustannuksiin kuuluu osa uhrin asianajajalleen maksamista palkkiosta. Tuomari päättää korvauksen määrästä tuomion julistamisen yhteydessä.
Jos epäilty todetaan syyttömäksi menettelyssä, jonka uhri on pannut vireille haastamalla rikoksentekijän tai nostamalla siviilikanteen, tuomari voi määrätä uhrin maksamaan kaikki epäillylle ja valtiolle aiheutuneet kustannukset tai määrittämänsä osuuden niistä.
Restoratiivisen sovittelun aloittamista voi pyytää missä tahansa menettelyn vaiheessa: ennen asian viemistä oikeuteen, tuomioistuinkäsittelyn aikana ja vielä sen jälkeenkin, kun tuomari on määrännyt rangaistuksen. Restoratiivinen sovittelu on oikeudellisesta menettelystä erillinen järjestely, eikä korvaa sitä. Oikeuslaitos on siis vastuussa kaikista rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevista päätöksistä, rankaisemisesta ja rangaistusten täytäntöönpanosta.
Restoratiivisesta sovittelusta ei vastaa valtio vaan kaksi voittoa tavoittelematonta yhdistystä, Suggnomè Flanderissa ja Médiante Valloniassa. Niillä on paikallistoimisto kussakin tuomiopiirissä.
Restoratiivisessa sovittelussa aikaansaatu sopimus on luottamuksellinen, ja se voidaan toimittaa tuomioistuimeen ainoastaan molempien osapuolten suostumuksella. Tuomari on velvollinen mainitsemaan tuomiossa, että asiassa on käytetty restoratiivista sovittelua, mutta hänellä ei ole velvollisuutta ottaa huomioon aikaansaadun sopimuksen sisältöä.
Nuorisotuomioistuimen tuomari voi tuomiossa määrätä joko restoratiivisesta sovittelusta tai ryhmäneuvottelusta (herstelgericht groepsoverleg / concertation de groupe).
Jos siviilikannetta ajava asianosainen (1) tai todistaja ei puhu kieltä, jolla menettely tapahtuu, hänelle osoitetaan tulkki. Asiakirjojen käännättäminen on kuitenkin maksullista.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Voinko hakea muutosta, jos epäiltyä ei tuomita syylliseksi?
Onko jatkovalitus mahdollinen?
Mitä oikeuksia minulla on sen jälkeen, kun tuomio on lainvoimainen?
Jos rikoksen uhri on nostanut asianosaisena siviilikanteen, hän voi hakea muutosta, jos tuomioistuin on hylännyt hänen esittämänsä vahingonkorvausvaatimuksen tai jos hän pitää korvausta liian pienenä. Rikoksen uhri ei voi kuitenkaan hakea muutosta langettavaan tai vapauttavaan tuomioon. Sen voi tehdä ainoastaan yleinen syyttäjä.
Uhrin on toimittava nopeasti, koska rikosoikeudellisissa asioissa muutosta on haettava 15 päivän kuluessa. Hakemus toimitetaan alkuperäisen tuomion antaneen tuomioistuimen kirjaamoon, joka antaa asiassa lisätietoja. Ylemmässä oikeusasteessa asia tutkitaan ja käsitellään uudelleen. Hakijalle ilmoitetaan kyseisen käsittelyn paikka ja aika. Menettely ylemmässä oikeusasteessa on kutakuinkin sama kuin ensimmäisessä oikeusasteessa. Hakijan ei tarvitse nostaa uutta siviilikannetta. Sen sijaan jos siviilikannetta ei ole nostettu aiemmassa vaiheessa, sitä ei tehdä ensimmäistä kertaa ylemmässä oikeusasteessa.
Rikostuomioistuimen (Hof van Assisen / Cour d'assises) antamaan tuomioon ei voi hakea muutosta, mutta asianosainen voi vedota kassaatiotuomioistuimeen (Hof van Cassatie / Cour de cassation).
Ylemmässä oikeusasteessa annettuun tuomioon ei voi hakea muutosta.
Rikostuomioistuimen antamaan tuomioon ei voi hakea muutosta, mutta asianosainen voi vedota kassaatiotuomioistuimeen.
Kassaatiotuomioistuin ei ota kantaa tosiseikkoihin, vaan tarkistaa, onko asian käsittelyssä tapahtunut menettelyvirheitä tai onko lakia sovellettu tai tulkittu väärin. Kassaatiotuomioistuin voi vain vahvistaa tai kumota tuomion. Se ei voi tutkia asiaa eikä tehdä siitä uutta päätöstä. Jos kassaatiotuomioistuin päättää kumota tuomion, se lähettää asian takaisin sen oikeusasteen tuomioistuimeen, jossa sen kumoama tuomio alun perin annettiin. Kassaatiotuomioistuimen päätös ei ole sitova.
Rikoksen uhrin on hyvä tietää, ettei hänelle automaattisesti ilmoiteta tuomioistuimen tuomiosta (paitsi jos hän on nostanut siviilikanteen). Jos uhri tai tämän asianajaja ei ole läsnä tuomiota julistettaessa, uhrin on otettava itse yhteyttä viranomaisiin tai pyydettävä oikeustukihenkilöä ilmoittamaan tuomiosta.
Rikoksen uhri voi tietyin edellytyksin pyytää tulla kuulluksi ja/tai saada tietoa tekijälle tarjolla olevista vankeusrangaistuksen täytäntöönpanotavoista. Niitä ovat esimerkiksi poistumisluvat, osa-aikainen vankeusrangaistus, etävalvonta, väliaikainen vapauttaminen maasta poistamista tai luovuttamista silmällä pitäen sekä ehdonalainen vapaus.
Jos rikoksen uhrin nostama siviilikanne on perusteltu ja se otetaan käsiteltäväksi, uhri voi tietyissä tapauksissa pyytää saada tietoja ja/tai tulla kuulluksi tuomion täytäntöönpanotavasta päätettäessä.
Muussa tapauksessa uhri voi panna rangaistuksen täytäntöönpanosta päättävässä tuomioistuimessa (strafuitvoeringsrechter / juge de l'application des peines) vireille menettelyn uhrin asemansa tunnustamiseksi. Kyseinen tuomioistuin ratkaisee, onko rikoksen uhrilla asiassa oikeutettu etu.
Rikoksen uhrilla on tietyin edellytyksin seuraavat oikeudet:
Esimerkkejä:
Jos rikoksen uhri haluaa käyttää näitä oikeuksia, hänen on täytettävä rikoksen uhrin lausuntolomake ja toimitettava tai lähetettävä se rangaistuksen täytäntöönpanosta päättävän tuomioistuimen kirjaamoon tai oikeustalolle.
Asianajaja voi aina avustaa tai edustaa uhria rangaistuksen täytäntöönpanosta päättävän tuomioistuimen istunnossa. Apua voi pyytää myös valtion tunnustamilta uhrien tukijärjestöiltä tai uhrien vastaanottokeskuksilta esimerkiksi tilanteessa, jossa rangaistuksen täytäntöönpanosta päättävä tuomioistuin on päättänyt kuulla uhria.
Lisätietoja saa oikeustalolta, uhrien tukijärjestöiltä tai omalta asianajajalta.
Uhri voi missä tahansa (vapaus)rangaistuksen täytäntöönpanon vaiheessa tai sen jälkeen pyytää rikosasioiden sovittelua.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Paikallispoliisi ja liittovaltion poliisi
Tahallisten väkivallantekojen uhrien taloudellisen avun toimikunta
Yksityishenkilöille tarkoitettu ei-uskonnollinen avustuspalvelu
Paikallispoliisi ja liittovaltion poliisi kuuluvat sisäasiainministerin toimivaltaan. Paikallispoliisi vastaa poliisin perustehtävistä ja toimii lähipoliisiperiaatteella. Liittovaltion poliisi vastaa poliisin erikoistehtävistä.
Paikallispoliisi ja liittovaltion poliisi
YHTEYSTIEDOT:
Sähköposti: ibznet@ibz.fgov.be
Oikeusministeriössä (Federale Overheidsdienst Justitie / Service public fédéral Justice) on useita osastoja ja komiteoita, jotka suojelevat rikoksen uhrien etuja, muun muassa lainsäädännön, perusoikeuksien ja perusvapauksien pääosasto ja oikeustaloista vastaava pääosasto.
Lainsäädännön, perusoikeuksien ja perusvapauksien pääosasto
Oikeustaloista vastaavalla pääosastolla on
YHTEYSTIEDOT:
Oikeusministeriön verkkosivut: https://justitie.belgium.be
Oikeustalojen yhteystiedot löytyvät täältä.
Tahallisten väkivallantekojen uhrien taloudellisen avun toimikunta (Commissie voor financiële hulp aan slachtoffers van opzettelijke gewelddaden / Commission pour l’aide financière aux victimes d’actes intentionnels de violence) on perustettu 1. elokuuta 1985 annetulla lailla, ja sen tehtävänä on huolehtia valtion taloudellisesta avusta väkivaltarikosten uhreille.
Toimikunta
YHTEYSTIEDOT:
Verkkosivut: https://justice.belgium.be
Flanderissa ja Brysselissä on yhteensä 11 yleistä hyvinvointikeskusta (Centrum Algemeen Welzijnswerk, CAW), joista jokaisessa toimii uhrien auttamiseen erikoistunut yksikkö.
Hyvinvointikeskukset
YHTEYSTIEDOT:
Verkkosivut: https://www.caw.be
Kaikkien 25 hyvinvointikeskuksen yhteystiedot löytyvät täältä.
Vallonian puolella toimiva yksityishenkilöille tarkoitettu ei-uskonnollinen avustuspalvelu (Services Laïques d'Aide aux Justiciables) antaa apua rikoksen uhreille, mutta tukee myös muun muassa nykyisiä ja entisiä vankeja.
Avustuspalvelu
YHTEYSTIEDOT:
Verkkosivut: http://www.ulb.ac.be/
Avustuspalvelun paikallisosastojen yhteystiedot löytyvät täältä.
Belgian saksankielisellä alueella toimiva psykososiaalinen keskus (Sozial-Psychologischen Zentrum, SPZ) antaa apua rikoksen uhreille.
Keskus
YHTEYSTIEDOT:
SPZ Eupen: info.eupen@spz.be
SPZ St. Vith: http://www.ulb.ac.be/
Lastensuojelukeskukset (Vertrouwenscentrum Kindermishandeling) ovat Belgian flaaminkielisen yhteisön perustamia. Niillä on oma toimintatapa, jonka päämääränä on lasten turvallisuus ja hyvinvointi.
Keskukset
YHTEYSTIEDOT:
Verkkosivut: http://www.kindinnood.org/
Keskusten yhteystiedot löytyvät täältä.
Lasten SOS-tiimien liitto (Fédération des équipes SOS Enfants) toimii Valloniassa ja auttaa hyväksikäytön uhreiksi joutuneita lapsia.
Tiimit
YHTEYSTIEDOT:
Verkkosivut: http://www.federationsosenfants.be/
Nuorten avustuspalvelu (Jugendhilfedienst, JHD) toimii Belgian saksankielisellä alueella ja antaa erityisapua alaikäisille rikoksen uhreille.
Avustuspalvelu
YHTEYSTIEDOT:
Verkkosivut: https://ostbelgienlive.be/desktopdefault.aspx/tabid-6204/10670_read-3830/
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.