

Hae tietoja alueittain
Prosessuaalisella määräajalla tarkoitetaan aikaa, jonka kuluessa tietty prosessitoimi on tehtävä.
Määräajat voidaan jakaa luokkiin sen mukaan, ketä ne sitovat.
Määräajat, joita tuomioistuimen, tuomarin tai haastemiehen on noudatettava, on säädetty laissa, ja ne ovat tavallisesti lyhyitä. Siviilioikeudenkäynneissä nämä määräajat ovat 1–30 päivää. Esimerkiksi siviiliprosessilain 102 §:n 2 kohdassa määräaika on 15 päivää, 140 §:n 9 kohdassa 30 päivää ja 341.6 §:n 2 kohdassa 15 päivää. Tuomarin on päätettävä hakemuksen hyväksymisestä seitsemän päivän kuluessa sen vastaanottamisesta. Jos kuitenkin on kyse ulkomaille toimitettavasta hakemuksesta, jonka avulla halutaan palauttaa lapsi takaisin Latviaan, päätös on tehtävä suullisessa tuomioistuinkäsittelyssä 15 päivän kuluessa oikeudenkäynnin aloittamisesta. Päätös, joka koskee vaatimukseen liittyvää turvaamistointa, on annettava yhdessä päivässä oikeudenkäynnin aloittamisesta. Päätös väliaikaisen suojan myöntämisestä väkivaltaa vastaan on tehtävä seuraavana päivänä hakemuksen vastaanottamisesta, jollei ole tarpeen hankkia lisänäyttöä tai jos viivästys voisi vaikuttaa olennaisesti hakijan oikeuksiin. Muissa tapauksissa suojaa koskeva päätös on tehtävä 20 päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Tietyille asiatyypeille on määräaikoja, joiden kuluessa asian tutkinta on aloitettava ja päätös annettava. Päätöksestä on lähetettävä oikeaksi todistettu jäljennös kolmen päivän kuluessa päätöksen julistamisesta, tai jos päätös on annettu tiivistelmänä, kolmen päivän kuluessa koko tuomion laatimisesta. Laissa on myös muita määräaikoja. Toisinaan tuomioistuimen tai haastemiehen on tehtävä tiettyjä asioita heti. Tietyissä laissa mainituissa tapauksissa tuomioistuin tai tuomari voi muuttaa yleisen määräajan erityiseksi määräajaksi. Tällöin tuomioistuin tai tuomari voi itse määrätä, minkä ajan kuluessa prosessitoimi on toteutettava. Monimutkaisissa asioissa tuomioistuin voi laatia päätöksestä tiivistelmän, jossa on vain johdanto ja tuomiolauselma. Koko tuomio laaditaan 14 päivän kuluessa. Tuomioistuin määrää päivän, jona koko tuomio on valmis. Siviiliprosessilaissa ei säädetä määräajasta, jonka kuluessa tuomioistuimen on valmisteltava ja annettava päätös siviilioikeudenkäynneissä. Tuomiovallasta annetun lain 28 §:n mukaan tuomioistuimen on kuitenkin – varmistaakseen, että kansalaiset saavat oikeussuojaa heidän oikeuksiensa loukkauksia vastaan – tutkittava asiat joutuisasti (savlaicīgi), millä tarkoitetaan sitä, että päätös on annettava niin pian kuin mahdollista. Samalla siviiliprosessilaissa säädetään poikkeuksena normaalista tuomioistuinmenettelystä erityisiä määräaikoja ja erityismenettelyjä tietyille siviiliprosessin asiatyypeille. Tuomarin on esimerkiksi annettava päätös riidattomien saatavien täytäntöönpanoa koskevissa asioissa (saistību bezstrīdus piespiedu izpildīšana) seitsemän päivän kuluessa hakemuksesta. Lisäksi on erityislainsäädäntöä, jonka mukaan tiettyihin asioihin on sovellettava erityismenettelyjä. Esimerkiksi asioille, joissa on kyse lasten oikeuksien ja etujen turvaamisesta lasten oikeuksien suojelusta annetun lain mukaisesti, on annettava etusija.
Siviiliprosessilaissa vahvistetaan määräajat myös oikeudenkäyntien asianosaisten prosessitoimille. Siten todistusaineisto on toimitettava 14 päivää ennen suullista tuomioistuinkäsittelyä, ellei tuomari ole määrännyt muuta määräaikaa. Liitännäisasiaa koskevaan oikeudenkäyntiväitteeseen (blakus sūdzība) sovelletaan 10 päivän määräaikaa. Valitus (apelācija) on tehtävä 20 päivän kuluessa. Useimmissa tapauksissa määräajat, joita oikeudenkäyntien asianosaisten on noudatettava, määrää kuitenkin tuomioistuin, tuomari tai haastemies. Nämä asettavat tarkat päivämäärät määräajoille, jotka lainsäädäntö määrittelee vain yleisesti. Ne voivat antaa määräajan myös itsenäisesti, ottaen asianmukaisesti huomioon oikeudenkäyntimenettelyn tyypin, etäisyyden henkilön asuin- tai olinpaikasta ja muut olosuhteet.
Määräajat henkilöille, jotka eivät ole oikeudenkäynnin asianosaisia, asettaa yksinomaan tuomioistuin tai tuomari.
Tärkeimmät määräajat ovat seuraavat:
Oikeudenkäynnin lykkäystä koskevat määräajat:
Valitus (apelācija) alioikeuden päätökseen on tehtävä 20 päivän kuluessa siitä, kun alioikeus on antanut päätöksensä. Jos annetaan päätöstiivistelmä, valitusaika alkaa kulua päivästä, jonka tuomioistuin on määrännyt koko päätöksen antamispäiväksi. Jos koko päätös kuitenkin annetaan tuomioistuimen määräämän päivän jälkeen, valitusaika päätökseen alkaa kulua päivästä, jona päätös on todellisuudessa annettu. Jos valitus jätetään valitusajan jo umpeuduttua, valitusta ei tutkita vaan se palautetaan lähettäjälle.
Liitännäisasiaa koskeva oikeudenkäyntiväite (blakus sūdzība) on tehtävä 10 päivän kuluessa päivästä, jona tuomioistuin teki väitteen kohteena olevan päätöksen, ellei siviiliprosessilaissa toisin säädetä. Jos liitännäisasiaa koskeva oikeudenkäyntiväite jätetään tämän määräajan jo umpeuduttua, sitä ei tutkita vaan se palautetaan lähettäjälle.
Määräajat hakemukselle, jossa pyydetään ottamaan huomioon vastikään tietoon tulleita seikkoja, alkavat kulua seuraavasti:
Täytäntöönpanon perusteena oleva asiakirja on toimitettava ja hakemus sen täytäntöönpanemiseksi tehtävä kymmenen vuoden kuluessa päivästä, jona tuomioistuimen tai tuomarin päätös saavutti lainvoiman, ellei laissa ole säädetty muista määräajoista.
Kun oikeuden päätöksellä määrätään, että velka on maksettava toistuvaissuorituksina, täytäntöönpanon perusteena oleva asiakirja pysyy voimassa koko sen ajan, jonka kuluessa maksut on tehtävä. Mainittu kymmenen vuoden aika alkaa kuitenkin kulua kunkin maksuerän osalta siitä päivästä, jona maksuerä erääntyy.
Yleisiä vapaapäiviä koskevan lain (Par svētku, atceres un atzīmējamām dienām) mukaan yleisiä vapaapäiviä ovat seuraavat:
Ortodoksit, vanhoillisuskovaiset ja muiden uskontokuntien edustajat juhlivat pääsiäistä, helluntaita ja joulua heidän uskontonsa mukaisina päivinä.
Jos 4. toukokuuta, Latvian laulu- ja tanssijuhlien viimeinen päivä tai 18. marraskuuta sattuu lauantaille tai sunnuntaille, seuraavasta työpäivästä tulee vapaapäivä.
Prosessitoimiin sovelletaan laissa säädettyjä määräaikoja. Jos määräaikaa ei ole asetettu laissa, sen asettaa tuomioistuin tai tuomari. Tuomioistuimen tai tuomarin asettaman määräajan tulee olla riittävän pitkä, jotta prosessitoimi voidaan tehdä.
Määräaika voidaan ilmaista täsmällisenä päivämääränä tai ajanjaksona, joka päättyy määrättynä päivämääränä, tai se määritellään vuosina, kuukausina, päivinä tai tunteina. Jos prosessitointa ei tarvitse tehdä tiettynä päivämääränä, se voidaan tehdä milloin tahansa asetetun ajanjakson aikana. Prosessitoimen tekemiseen tarkoitettu ajanjakso voidaan määritellä suhteessa tapahtumaan, jonka tiedetään välttämättä toteutuvan.
Vuosina, kuukausina tai päivinä ilmaistu prosessuaalinen määräaika alkaa kulua seuraavana päivänä päivämäärästä tai tapahtumasta, jonka vuoksi määräaika alkaa kulua.
Tunteina ilmaistu prosessuaalinen määräaika alkaa kulua seuraavasta tunnista sen tapahtuman jälkeen, jonka vuoksi määräaika alkaa kulua.
Oikeudenkäyntiasiakirjat toimitetaan luonnolliselle henkilölle osoitteeseen, jonka henkilö on ilmoittanut asuinpaikakseen tai toiseksi osoitteekseen tai antanut tuomioistuimen kanssa käytävää kirjeenvaihtoa varten. Henkilöllä on velvollisuus olla tavoitettavissa jossakin näistä osoitteista. Jos vastaajalla ei ole ilmoitettua asuinpaikkaa eikä hän ole ilmoittanut osoitetta tuomioistuimen kanssa käytävää kirjeenvaihtoa varten, asiakirjat toimitetaan osoitteeseen, joka on vastaajan todellinen osoite kantajan ilmoituksen tai tuomioistuimen saamien selvitysten mukaan. Oikeudenkäyntiasiakirjat voidaan toimittaa myös henkilön työpaikalle.
Tuomioistuimen asiakirjat toimitetaan sähköpostitse, jos asianosainen on ilmoittanut tuomioistuimelle suostuvansa viestimään tuomioistuimen kanssa sähköpostitse. Tällöin oikeudenkäyntiasiakirjat lähetetään asianosaisen ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseen. Jos tuomioistuin toteaa, että on olemassa teknisiä esteitä asiakirjojen toimittamiselle sähköpostitse, asiakirjat on toimitettava jollakin muulla edellä mainitun §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Jos asianosainen ilmoittaa tuomioistuimelle suostuvansa sähköiseen viestintään tuomioistuimen kanssa ja olevansa rekisteröitynyt verkkopalveluun, oikeudenkäyntiasiakirjat toimitetaan kyseisen palvelun välityksellä. Jos tuomioistuin toteaa, että on olemassa teknisiä esteitä asiakirjojen toimittamiselle verkkopalvelun kautta, asiakirjat toimitetaan jossakin muussa edellä mainitun §:n 2 momentissa tarkoitetussa muodossa, mutta itse haaste lähetetään asianosaisen ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseen.
Se, että oikeudenkäyntiasiakirjat on toimitettu osoitteeseen, jonka henkilö on ilmoittanut asuinpaikakseen tai toiseksi osoitteekseen tai antanut tuomioistuimen kanssa käytävää kirjeenvaihtoa varten, tai että ne on toimitettu oikeushenkilön rekisteröityyn toimipaikkaan ja että postitoimisto lähettää ilmoituksen postilähetyksen toimittamisesta tai että asiakirjat palautuvat lähettäjälle, ei itsessään anna perustetta päätellä, että oikeudenkäyntiasiakirjat olisi annettu tiedoksi. Vastaanottaja voi kiistää olettaman, jonka mukaan asiakirjat on annettu tiedoksi seitsemäntenä päivänä lähettämispäivästä, kun asiakirjat on lähetetty postitse, tai kolmantena päivänä lähettämispäivästä, kun ne on lähetetty sähköpostitse tai niistä on ilmoitettu verkossa, sellaisten objektiivisten seikkojen perusteella, jotka ovat hänestä riippumattomia ja joiden nojalla hän oli estynyt vastaanottamasta kyseisiä asiakirjoja ilmoitetussa osoitteessa.
Jos kuitenkin lähetti tai asianosainen toimittaa oikeudenkäyntiasiakirjat vastaanottajalle henkilökohtaisesti ja vastaanottaja vahvistaa tämän allekirjoituksellaan tai jos tällöin vastaanottajaa ei tavata asuinpaikassaan mutta hänen kanssaan asuva aikuinen perheenjäsen vastaanottaa asiakirjat, oikeudenkäyntiasiakirjat katsotaan annetuksi tiedoksi päivänä, jona vastaanottaja tai muu henkilö vastaanotti ne.
Jos vastaanottaja kieltäytyy vastaanottamasta oikeudenkäyntiasiakirjoja, niiden tiedoksianto katsotaan tapahtuneeksi päivänä, jona vastaanottaja kieltäytyi vastaanottamasta niitä.
Jos asiakirjat lähetetään postitse, niiden tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä lähettämisestä.
Jos asiakirjat lähetetään sähköpostitse, niiden tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen kolmantena päivänä lähettämisestä.
Ei. Jos prosessuaalisen määräajan kuluminen alkaa tietyn tapahtuman vuoksi, määräaika alkaa kulua seuraavana päivänä kyseisen tapahtuman jälkeen.
Jos määräaika ilmaistaan päivinä, kaikki kalenteripäivät sisällytetään määräaikaan.
Määräajat, jotka ilmaistaan vuosina, kuukausina tai päivinä, sisältävät kaikki kalenteripäivät.
Vuosina ilmaistu määräaika päättyy määräajan viimeisen vuoden vastaavan kuukauden vastaavana päivänä.
Kuukausina ilmaistu määräaika päättyy määräajan viimeisen kuukauden vastaavana päivänä. Jos kuukausina ilmaistu määräaika päättyy kuukautena, jossa ei ole vastaavaa päivää, määräaika päättyy tuon kuukauden viimeisenä päivänä.
Määräaika, joka jatkuu tiettyyn päivään saakka, päättyy tuona päivänä.
Jos määräaika päättyy lauantaina, sunnuntaina tai lakisääteisenä kansallisena vapaapäivänä, seuraavasta työpäivästä tulee määräajan viimeinen päivä.
Tuomioistuimen tai tuomarin asettamia määräaikoja voidaan pidentää asianosaisen pyynnöstä, mutta muita, lakisääteisiä määräaikoja ei voida pidentää. Tuomioistuin voi asianosaisen pyynnöstä kuitenkin palauttaa menetetyn lakisääteisen määräajan. Määräajan pidentämistä tai ylitettyjen määräaikojen uusimista koskeva hakemus on jätettävä sen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jossa viivästyneen toimen olisi pitänyt tapahtua, ja hakemusta on tarkasteltava kirjallisen menettelyn kautta. Asianosaisille ilmoitetaan tästä kirjallisen menettelyn kautta tapahtuvasta tarkastelusta etukäteen ja samanaikaisesti heille lähetetään määräajan pidentämistä tai ylitetyn määräajan uusimista koskeva ilmoitus. Menetetyn määräajan palauttamista koskevan hakemuksen yhteydessä on toimitettava asiakirjat, jotka vaaditaan prosessitoimen tekemiseen, sekä selostus määräajan palauttamisen perusteista.
Tuomarin asettamaa määräaikaa voidaan pidentää yhden tuomarin käsittelyssä. Sellaista tuomioistuimen tai tuomarin päätöstä vastaan, jonka mukaan määräaikaa ei pidennetä eikä palauteta, voidaan esittää liitännäisasiaa koskeva oikeudenkäyntiväite.
Liitännäisasiaa koskeva oikeudenkäyntiväite on tehtävä kymmenen päivän kuluessa päivästä, jona tuomioistuin antoi väitteessä tarkoitetun päätöksen.
Jos päätös on annettu kirjallisessa menettelyssä, määräaika liitännäisasiaa koskevan oikeudenkäyntiväitteen jättämiselle alkaa kulua päivästä, jona päätös on annettu tiedoksi.
Jos päätös on annettu asianosaisen poissa ollessa (esimerkiksi päätös todisteiden vastaanottamisesta tai väliaikaisen suojelumääräyksen antamisesta), määräaika liitännäisasiaa koskevan oikeudenkäyntiväitteen jättämiselle alkaa kulua päivästä, jona päätös on annettu tiedoksi tai lähetetty.
Jos henkilön asuin- tai olinpaikka tai rekisteröity toimipaikka ei ole Latviassa mutta henkilön osoite on tiedossa, tuomioistuimen päätös voidaan lähettää Euroopan unionin lainsäädännön tai Latviaa sitovien kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Kyseinen henkilö voi tämän jälkeen toimittaa liitännäisasiaa koskevan oikeudenkäyntiväitteen 15 päivän kuluessa päivästä, jona hänelle annettiin tuomioistuimen päätöksen jäljennös, tai jos päätös oli annettu tiivistelmänä, päivänä, jona hänelle annettiin koko päätöksen jäljennös.
Tuomioistuimen päätöksestä tehtävä valitus (apelācija) on jätettävä 20 päivän kuluessa päätöksen antamisesta. Jos päätös annetaan tiivistelmänä, valitusaika alkaa päivästä, jonka tuomioistuin on määrännyt koko päätöksen antamispäiväksi. Jos koko päätös kuitenkin annetaan tuomioistuimen määräämän päivän jälkeen, valitusaika päätökseen alkaa kulua päivästä, jona päätös on todellisuudessa annettu.
Jos henkilön asuin- tai olinpaikka tai rekisteröity toimipaikka ei ole Latviassa mutta henkilön osoite on tiedossa, tuomioistuimen päätöksen jäljennös voidaan lähettää Euroopan unionin lainsäädännön tai Latviaa sitovien kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Kyseinen henkilö voi tämän jälkeen toimittaa valituksen 20 päivän kuluessa päivästä, jona hänelle annettiin päätöksen jäljennös.
Oikeuskysymysvalitus (kasācija) on jätettävä 30 päivän kuluessa päätöksen antamisesta. Jos päätös annetaan tiivistelmänä, valitusaika alkaa päivästä, jonka tuomioistuin on määrännyt koko päätöksen antamispäiväksi. Jos koko päätös kuitenkin annetaan tuomioistuimen määräämän päivän jälkeen, valitusaika päätökseen alkaa kulua päivästä, jona päätös on todellisuudessa annettu.
Jos henkilön asuin- tai olinpaikka tai rekisteröity toimipaikka ei ole Latviassa mutta henkilön osoite on tiedossa, tuomioistuimen päätöksen jäljennös voidaan lähettää Euroopan unionin lainsäädännön tai Latviaa sitovien kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Kyseinen henkilö voi tämän jälkeen toimittaa oikeuskysymysvalituksen 30 päivän kuluessa päivästä, jona hänelle annettiin päätöksen jäljennös.
Jos valitus tai oikeuskysymysvalitus jätetään määräajan jälkeen, sitä ei tutkita vaan se palautetaan lähettäjälle. Sellaista tuomarin päätöstä vastaan, jolla valitusta tai oikeuskysymysvalitusta ei ole otettu käsiteltäväksi, voi esittää liitännäisasiaa koskevan oikeudenkäyntiväitteen kymmenen päivän kuluessa tuomarin päätöksen antamisesta.
Tietyissä riita-asiatyypeissä, kuten asiassa, joka koskee ulkomaisen tuomioistuimen päätöksen tunnustamista, sovelletaan erityisiä valitusaikoja, jotka määrätään tapauskohtaisesti siviiliprosessisääntöjen mukaisesti.
Tuomioistuimen on lykättävä asian käsittelyä ja määrättävä uusi päivä suulliselle tuomioistuinkäsittelylle, jos:
Tuomioistuin voi lykätä asian käsittelyä myös eräissä muissa tilanteissa.
Tuomioistuin voi lykätä asian käsittelyä, jos
Ei. Kun toimitetaan ja annetaan tiedoksi oikeudenkäyntiasiakirjoja henkilölle, jonka asuin- tai olinpaikka on Latvian ulkopuolella, sovelletaan siviiliprosessisääntöjen mukaisesti toisenlaista menettelyä. Myös prosessioikeudelliset määräajat, jotka alkavat kulua asiakirjojen vastaanottamisesta, lasketaan eri tavalla.
Esimerkiksi alioikeuden päätöksestä tehtävä valitus voidaan pääsääntöisesti jättää 20 päivän kuluessa päätöksen antamisesta. Jos päätös on lähetetty asianosaiselle, jonka asuin- tai olinpaikka on Latvian ulkopuolella, hänellä on oikeus jättää valitus 20 päivän kuluessa siitä, kun oikeuden päätöksen jäljennös on annettu hänelle. Kun oikeudenkäynnin asianosaisten valitusajat, jotka koskevat alioikeuden päätöstä, päättyvät eri aikoina, päätös tulee lainvoimaiseksi, kun viimeisenä tehdystä päätöksen tiedoksiannosta laskettava valitusaika päättyy eikä valituksia ole tehty.
Oikeus prosessitoimen tekemiseen lakkaa laissa määrätyn tai tuomioistuimen asettaman määräajan päättyessä. Valituksia ja asiakirjoja, jotka toimitetaan määräajan päätyttyä, ei tutkita.
Tuomioistuin voi asianosaisen pyynnöstä palauttaa menetetyn määräajan, jos se katsoo, että prosessitoimi on viivästynyt perustellusta syystä.
Tuomioistuin voi palauttaa määräaikoja,
Puhtaasti prosessuaalisia määräaikoja, joilla on liittymäkohta yleisiin vanhentumisaikoihin, ei kuitenkaan voida palauttaa. Siten ei ole mahdollista palauttaa esimerkiksi kymmenen vuoden määräaikaa, jonka kuluessa täytäntöönpanoon oikeuttavat asiakirjat on toimitettava täytäntöönpantaviksi ja joka alkoi kulua asiaan liittyvän tuomioistuimen päätöksen tulosta lainvoimaiseksi.
Ylitetyn määräajan uusiminen tarkoittaa, että tuomioistuimen on myös sallittava viivästyneen prosessitoimen toteuttaminen.
Tuomioistuimen, tuomarin tai haastemiehen asettamaa määräaikaa voidaan pidentää asianosaisen pyynnöstä ennen määräajan päättymistä. Laissa säädettyjä määräaikoja ei voida pidentää. Jos asianosainen ei saa prosessitointa tehdyksi tuomioistuimen, tuomarin tai haastemiehen hänelle asettamassa määräajassa, asianosainen voi pyytää uuden määräajan asettamista tuota prosessitointa varten.
Hakemus määräajan pidentämisestä tai palauttamisesta on toimitettava tuomioistuimelle, jossa viivästynyt prosessitoimi olisi tullut tehdä. Hakemukseen annetaan päätös suullisessa tuomioistuinkäsittelyssä, ja asianosaisille ilmoitetaan etukäteen käsittelyn aika ja paikka. Asianosaisen poissaolo ei estä päätöksen antamista hakemukseen.
Menetetyn määräajan palauttamista koskevan hakemuksen yhteydessä on toimitettava asiakirjat, jotka vaaditaan prosessitoimen tekemiseen, sekä selostus määräajan palauttamisen perusteista.
Tuomarin asettamaa määräaikaa voidaan pidentää yhden tuomarin käsittelyssä.
Sellaista tuomioistuimen tai tuomarin päätöstä vastaan, jonka mukaan määräaikaa ei pidennetä eikä palauteta, voidaan esittää liitännäisasiaa koskeva oikeudenkäyntiväite.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.