Vanhempainvastuu: huoltajuus ja tapaamisoikeus

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Mitä lapsen huolto tarkoittaa ja miten kauan se kestää

Lapsen huolto ja vanhempainvastuu tarkoittavat vanhemmille kuuluvia valtuuksia ja velvollisuuksia lastensa suhteen. Lapsi on huollettava, kunnes hänestä tulee täysi-ikäinen tai hänet julistetaan muuten täysivaltaiseksi. Lapsesta tulee täysi-ikäinen hänen täyttäessään 18. Täysivaltaiseksi voidaan julistaa 16 vuotta täyttänyt alaikäinen, joka menee naimisiin.

Lapsen huoltajan oikeudet ja velvollisuudet

Lapsen huoltajalla on seuraavat valtuudet ja velvollisuudet lapsen suhteen (siviililain (Código Civil) 1877 – 1920º-C §):

• Huoltajalla on kasvatusvelvollisuus, johon kuuluu velvollisuus tarjota lapselle peruskoulutus ja ammatillinen koulutus erityisesti, jos lapsella on jokin fyysinen tai henkinen vamma.
• Huoltajalla on velvollisuus edistää mahdollisuuksiensa mukaan lapsensa fyysistä ja henkistä kehitystä.
• Huoltajalla on velvollisuus elättää lapsensa ja vastata lapsen turvallisuuteen, terveyteen ja koulutukseen liittyvistä menoista.
• Huoltajalla on valtuudet edustaa lastaan.
• Huoltajalla on velvollisuus hallinnoida lapsensa omaisuutta yhtä huolellisesti kuin omaa omaisuuttaan.
• Huoltajalla on velvollisuus huolehtia lapsesta ja valtuudet päättää lapsen asuinpaikasta.
• Huoltajalla on valtuudet huolehtia lapsen palauttamisesta tarvittaessa viranomaisten avulla, jos lapsi lähtee tai viedään kodistaan.
• Huoltajalla on valtuudet päättää alle 16-vuotiaan lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta.
• Huoltajalla on velvollisuus ottaa huomioon lapsen mielipide tärkeissä perheeseen liittyvissä asioissa ja antaa lapselle mahdollisuus tehdä omaan elämäänsä liittyviä päätöksiä lapsen kehitysaste huomioon ottaen.

Näiden vastineeksi:

• Lapsella on velvollisuus totella vanhempiaan.
• Lapsi ei voi lähteä pois vanhempiensa kodista tai kodista, johon vanhemmat hänet osoittavat, eikä häntä saa viedä sieltä.
• Vanhemmat vapautetaan velvollisuudestaan elättää lapsi ja vastata lapsen turvallisuuteen, terveyteen ja koulutukseen liittyvistä menoista, sikäli kuin lapsi pystyy vastaamaan näistä itse tekemänsä työn tai muiden tulojensa avulla.
• Vanhemmat voivat käyttää lapsen omaisuudesta saatavia tuloja lapsen elättämisestä, turvallisuudesta, terveydestä ja koulutuksesta aiheutuviin menoihin sekä kohtuuden rajoissa myös perheen muihin tarpeisiin.
• Vanhemmilla ei ole velvollisuutta taata lapsensa omaisuutta sen haltijoina, lukuun ottamatta omaisuuteen sisältyviä arvopapereita, kun tuomioistuin katsoo tämän olevan välttämätöntä omaisuuden arvon perusteella.

Poikkeuksellisesti sallittuja ovat

• yli 16-vuotiaan työllään hankkiman omaisuuden hallintaan tai käyttöön liittyvät toimet;
• alaikäisen omia valmiuksia vastaavat arkielämän toimet, joihin liittyy vain määrältään pieniä menoja tai omaisuuden vähäistä käyttöä;
• alaikäiselle sallittuun ammattiin, luovaan toimintaan tai elinkeinoon liittyvät oikeustoimet tai tällaista ammattia, luovaa toimintaa tai elinkeinoa harjoitettaessa suoritettavat oikeustoimet.

(Alaikäisen ammattiin, luovaan toimintaan tai elinkeinoon liittyvissä toimissa ja tällaista ammattia, luovaa toimintaa tai elinkeinoa harjoitettaessa suoritetuissa toimissa voidaan kuitenkin käyttää vain vapaasti alaikäisen käytettävissä olevaa omaisuutta.)

Vanhempien omaisuus:

• Vanhemmat omistavat luonaan asuvan alaikäisen lapsen omaisuuden, joka on hankittu lapsen vanhemmilleen suorittamalla työllä vanhemmille kuuluvien varojen tai pääoman avulla.
• Vanhempien on annettava lapselle osa lapsen työllään hankkimasta omaisuudesta tai korvattava muutoin tämä omaisuus lapselle. Tämän velvollisuuden täyttämistä ei voida kuitenkaan vaatia oikeusteitse.

Lapsen omaisuudesta saatavat tulot:

• Vanhemmat voivat käyttää lapsen omaisuudesta saatavia tuloja lapsen elättämisestä, turvallisuudesta, terveydestä ja koulutuksesta aiheutuviin menoihin sekä kohtuuden rajoissa myös perheen muihin tarpeisiin.
• Jos vain toinen vanhempi on lapsen huoltaja, hänellä on myös oikeus käyttää lapsen tuloja laissa säädetyn mukaisesti.
• Lahjoittaja tai testamentintekijä ei voi estää lapselle perintönä annettavasta lakiosan mukaisesta omaisuudesta (joka ei ole luovutettavissa) saatavien tulojen käyttöä.

Lapsen huoltoa koskevat rajoitukset

Vanhemmat eivät voi hallita

• lapsen perintönä samaa omaisuutta silloin, kun vanhemmat on jätetty perinnöttä tai suljettu perinnön ulkopuolelle kunniattoman elämän perusteella;
• lapselle vanhempien tahdon vastaisesti perintönä jätettyä tai lahjoitettua omaisuutta;
• lapselle jätettyä tai lahjoitettua omaisuutta, jonka hallinnasta vanhemmat on suljettu pois;
• yli 16-vuotiaan lapsen työllään hankkimaa omaisuutta.

Vanhemmat eivät voi lapsensa edustajina ilman tuomioistuimen lupaa

• siirtää tai luovuttaa omaisuutta, paitsi jos kyseessä on sellaisten esineiden vastikkeellinen luovutus, jotka voivat kadota tai pilaantua (tämä rajoitus ei koske alaikäisen rahojen tai pääoman käyttöä omaisuuden hankinnassa);
• käyttää äänioikeutta yhtiökokouksissa päätöksissä, jotka johtavat yhtiön purkamiseen;
• ostaa liike- tai teollisuusyritystä tai jatkaa lapsensa perintönä tai lahjoituksena saaman yrityksen toimintaa;
• tulla yhtiömieheksi avoimeen yhtiöön tai kommandiittiyhtiöön tai osakkaaksi osakeyhtiöön;
• tehdä valuuttamääräisiä sitoumuksia tai sitoumuksia, jotka perustuvat hyväksymistä vastaan siirrettyyn arvopaperiin;
• taata tai ottaa vastuulleen kolmansien velkoja;
• ottaa lainaa;
• tehdä sitoumuksia, jotka on täytettävä lapsen tultua täysi-ikäiseksi;
• luovuttaa lainasaamisia;
• kieltäytyä perinnöstä tai testamenttilahjoituksesta
• ottaa vastaan perintöä, lahjoitusta tai testamenttilahjoitusta, johon liittyy rasitteita, tai sopia tuomioistuimen ulkopuolisesta perinnönjaosta;
• vuokrata omaisuutta yli kuudeksi vuodeksi;
• sopia yhteisomistuksessa olevan esineen jaosta tai yrityksen omaisuuden muuttamisesta rahaksi ja jakamisesta taikka vaatia näitä tuomioistuimessa;
• neuvotella liiketoimesta tai sitoutua välimiesmenettelyyn edellisissä kohdissa tarkoitettujen toimien osalta taikka neuvotella sopimusta velkojen kanssa.

Vanhemmat eivät voi ilman tuomioistuimen lupaa

• vuokrata tai hankkia huollettavan lapsen omaisuutta tai oikeuksia suoraan tai välittäjän kautta, ei edes julkisessa huutokaupassa;
• tulla velkojaksi tai hankkia muita oikeuksia lapseen nähden, paitsi kun kyseessä on lakiin perustuva sijaantulo, perunkirjoitukseen liittyvä huutokauppa tai tuomioistuimen vahvistama jako-osuus.

Omaisuuden hallinnan päättyminen

• Vanhempien on luovutettava lapselle kaikki tälle kuuluva omaisuus, kun lapsi on tullut täysi-ikäiseksi tai julistettu täysivaltaiseksi.
• Jos huoltajuus tai omaisuuden hallinta lakkaa muusta syystä, on omaisuus luovutettava lapsen lailliselle edustajalle.
• Irtain omaisuus on palautettava alkuperäisessä kunnossaan. Jos irtaimeen omaisuuteen kuuluva omaisuuserä on kadonnut, vanhempien on korvattava sen arvo lapselle, ellei omaisuutta ole kulutettu yhteisessä käytössä tai ellei se ole hävinnyt vanhemmista riippumattomista syistä.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Lapsen huolto avioliitossa

• Avioliitossa lapsen huoltajia ja vanhempainvastuun käyttäjiä ovat molemmat vanhemmat.
• Vanhemmat toimivat huoltajina yhteisymmärryksessä, ja jos yhteisymmärrystä erityisen merkittävissä kysymyksissä ei löydy, voi jompikumpi vanhemmista viedä asian oikeuteen soviteltavaksi.
• Jos sovittelu ei ole mahdollista, tuomioistuin kuulee lasta ennen ratkaisuaan, ellei sillä ole painavia syitä olla kuulematta lasta.

Vain toisen vanhemmat suorittamat toimet

• Jos jompikumpi vanhemmista suorittaa toimen, johon liittyy huoltajan oikeuksien tai velvollisuuksien käyttämistä, oletetaan vanhemman toimivan toisen vanhemman suostumuksella. Poikkeuksena ovat tilanteet, kun laissa nimenomaisesti edellytetään molempien vanhempien suostumusta tai kun kyseessä on erityisen tärkeä toimi.
• Yhteisymmärryksen puuttumiseen ei voida vedota vilpittömästi toimineen kolmannen osapuolen vahingoksi.
• Kolmannen osapuolen on kieltäydyttävä osallistumasta toisen vanhemman toteuttamaan toimeen, jos yhteisymmärrystä ei oletettavasti ole tai jos toisen vanhemman tiedetään vastustavan toimea.

Lapsen toisen vanhemman ja tämän avio- tai avopuolison yhteishuoltajuus

• Jos vanhemmuus on vahvistettu vain toisen vanhemman osalta, lapsen huoltajuus voidaan määrätä tuomioistuimen päätöksellä myös tämän vanhemman avio- tai avopuolisolle, jolloin nämä molemmat toimivat lapsen huoltajina.
• Vanhemman ja tämän avio- tai avopuolison on haettava yhteishuoltajuutta.

Tuomioistuimen on kuultava lasta aina kun mahdollista.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Kyllä voidaan seuraavin edellytyksin:

Kun toinen vanhemmista tai kumpikaan vanhempi ei voi toimia huoltajana

Kun jompikumpi vanhemmista ei kykene toimimaan huoltajana poissaolon, vajaavaltaisuuden tai muun tuomioistuimessa vahvistetun esteen vuoksi, toimii huoltajana toinen vanhempi. Jos tuomioistuin katsoo, ettei toinenkaan vanhempi ei ole kykenevä lapsen huoltajaksi, huoltajaksi määrätään joku seuraavista henkilöistä seuraavassa järjestyksessä (siviililain 1903 §):

• toisen vanhemman avio- tai avopuoliso;
• toisen vanhemman lähisukulainen.

Näitä sääntöjä sovelletaan tarvittavin muutoksin myös silloin, kun vanhemmuus on vahvistettu vain toisen vanhemman osalta.

Vanhemman kuolema

Jos toinen vanhemmista kuolee, elossa olevasta vanhemmasta tulee yksinhuoltaja.

Alaikäiselle määrätään holhooja, jos (siviililain 1921 §)

• vanhemmat kuolevat;
• vanhemmat eivät saa toimia lapsen huoltajina tuomioistuimen päätöksellä;
• vanhemmat eivät ole pystyneet toimimaan tosiasiallisesti lapsen huoltajina yli kuuteen kuukauteen;
• vanhemmat ovat tuntemattomia.

Huom. Oikeus vanhempainvastuun käyttämiseen voidaan poistaa vain lapsen huollon tai omaisuuden hallinnan osalta taikka näiden molempien osalta.

Lapsen omaisuuden edunvalvontajärjestelmä perustetaan(siviililain 1921 §)

• jos vanhemmilta on otettu pois kokonaan tai väliaikaisesti oikeus hallita lapsen koko omaisuutta tai osaa siitä eikä edunvalvojaa ole nimetty muusta syystä;
• jos holhoojan nimeämiseen toimivaltainen elin antaa alaikäisen omaisuuden kokonaan tai osittain kolmannen osapuolen hallittavaksi.

Viran puolesta tapahtuva huollon ja edunvalvonnan määrääminen

Jos alaikäinen on jossain edellä mainituista tilanteista, jonka perusteella lapselle on määrättävä holhooja tai omaisuuden hallinnasta vastaava edunvalvoja, on tuomioistuimen tehtävä huolto- tai edunvalvontapäätös viran puolesta.

Hallinto- tai oikeusviranomaisen sekä väestörekisteriviranomaisen, joka saa tehtäviensä hoidon yhteydessä tietoonsa tällaisen tilanteen, on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle tuomioistuimelle.

Miten alaikäisen huolto ja edunvalvonta tapahtuvat

Huollosta vastaavat holhooja ja holhouslautakunta. Holhoojalla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin vanhemmilla laissa säädetyin muutoksin ja rajoituksin (siviililain 1927–1950 §).

Omaisuuden hallinnasta vastaa yksi tai useampi edunvalvoja tai holhouslautakunta, jos holhouksesta on määrätty.

Tuomioistuin valvoo sekä holhousta että edunvalvontaa.

Tuomioistuimen on vahvistettava tai nimettävä holhoojat, edunvalvojat ja holhouslautakunnan jäsenet.

Kuka voi toimia holhoojana

Vanhemmat voivat nimetä lapselle holhoojan, joka tuomioistuimen on vahvistettava. Jos vanhemmat eivät ole nimenneet lapselleen holhoojaa tai tätä ei ole vahvistettu, tuomioistuimen on nimettävä holhooja holhouslautakuntaa kuultuaan.

Tuomioistuimen on kuultava lasta ennen holhoojan nimittämistä.

Tuomioistuimen on valittava holhooja seuraavista henkilöistä:

• lapsen sukulaiset tai perheenjäsenet
• henkilöt, jotka ovat tosiasiallisesti huolehtineet tai huolehtivat lapsesta
• henkilöt, jotka ovat osoittaneet, että heillä on tunneside lapseen.

Kuka ei voi toimia holhoojana

Holhoojana ei voi toimia (siviililain 1933 §)

• alaikäinen, jota ei ole julistettu täysivaltaiseksi;
• henkilö, jolla on huomattava mielenterveyden häiriö, vaikka hän ei olisikaan holhouksenalainen siten, että hänen henkilökohtaisten oikeuksiensa käyttöä on rajoitettu;
• kunniaton henkilö tai henkilö, jonka toimeentulon lähde ei ole tiedossa;
• henkilö, joka on vapautettu vanhempainvastuusta kokonaan tai osittain väliaikaisesti tai pysyvästi;
• henkilö, joka on vapautettu toisen lapsen holhouksesta tai holhouslautakunnan jäsenyydestä velvollisuuksien laiminlyönnin vuoksi;
• avio- tai asumuseroon syylliseksi katsottu osapuoli;
• lapseen tai tämän vanhempiin kohdistuvia vaateita sisältävän kanteen nostanut henkilö, jos asia on edelleen vireillä tai kanteen nostamisesta on alle viisi vuotta;
• henkilö, jonka vanhemmilla, lapsilla tai puolisolla on vireillä kanne asianomaista lasta tai tämän vanhempia vastaan tai tällaisen kanteen nostamisesta on alle viisi vuotta;
• henkilö, joka on lapsen tai hänen vanhempiensa henkilökohtainen vihamies;
• henkilö, jota koskee lapsen äidin tai isän asettama kielto, samoin edellytyksin kuin holhoojaa nimettäessä;
• lapsen kotikunnan tai omaisuuden sijaintipaikan tuomioistuimen tai syyttäjäviranomaisen virkamies;
• holhouksenalainen henkilö, maksukyvytön henkilö tai sellainen henkilö, jolta vanhempainvastuu tai edunvalvontaoikeus on poistettu omaisuudenhoidon osalta väliaikaisesti tai pysyvästi, voidaan nimittää alaikäisen holhoojaksi, jos hän vastaa ainoastaan alaikäisen huollosta tai jos holhoustoimenpiteet mahdollistavat holhoojaksi nimittämisen.

Kuka voi toimia edunvalvojana

Edellä kuvailtuja holhoojan valintaa ja holhoojana toimimisen kieltoa koskevia sääntöjä sovelletaan myös edunvalvojaan, ellei laissa toisin säädetä.

Lisäksi edunvalvojana ei voi toimia (siviililain 1970 §)

• maksukyvytön henkilö tai sellainen henkilö, jolta vanhempainvastuu tai edunvalvontaoikeus on poistettu omaisuudenhoidon osalta väliaikaisesti tai pysyvästi;
• varkaudesta, ryöstöstä, petoksesta, luottamusaseman väärinkäytöstä, tahallisesta konkurssista tai maksukyvyttömyydestä tai yleisesti omaisuusrikoksesta tuomitut henkilöt.

Huoltajuuden poistaminen vanhempien tosiasiallisen kykenemättömyyden vuoksi

Jos vanhemmat ovat tosiasiallisesti kykenemättömiä toimimaan huoltajina, syyttäjän on toteutettava tarvittavat toimenpiteet alaikäisen suojelemiseksi ja nimitettävä tätä varten henkilö, joka voi suorittaa alaikäisen puolesta oikeustoimia, jotka ovat kiireellisiä tai joista on ilmeistä hyötyä alaikäiselle.

Huoltajuuden rajoittaminen alaikäisen ollessa vaarassa huoltajan asemaa poistamatta

Jos alaikäisen turvallisuus, terveys, henkinen kehitys tai kasvatus on vaarassa, mutta vanhempainvastuuta ei ole välttämätöntä poistaa, tuomioistuin voi syyttäjän tai muun henkilön hakemuksesta määrätä tarvittavista toimenpiteistä alaikäisen suojelemiseksi (siviililain 1918 §).

Vaarassa olevien lasten ja nuorten suojelemisesta 1. syyskuuta 1999 annetun lain nro 147/99 (Lei de Protecção de Crianças e Jovens em Perigo) 35 §:ssä säädetään toimenpiteistä vaarassa olevien alaikäisten suojelemiseksi:

• vanhempien tukeminen
• muiden perheenjäsenten tukeminen
• sopivan henkilön nimittäminen holhoojaksi
• itsenäisen elämän tukeminen
• alaikäisen sijoittaminen sijaisperheeseen
• alaikäisen sijoittaminen laitokseen
• alaikäisen uskominen adoptiovanhemmaksi tai sijaisvanhemmaksi valitun henkilön tai laitoksen huollettavaksi lapseksiottamistarkoituksessa.

Kun vanhemmat ovat antaneet suostumuksensa eikä lapsi vastusta, lasten ja nuorten suojelulautakunnat (comissões de protecção de crianças e jovens) voivat toteuttaa edellä lueteltuja suojelutoimenpiteitä ilman tuomioistuimen päätöstä. Lapseksiottamistarkoituksessa tehtyä sijoittamista koskevan päätöksen tekeminen kuuluu kuitenkin yksin tuomioistuimille.

Lasten ja nuorten suojelulautakunnat ovat tuomioistuimen ulkopuolisia virallisia elimiä. Ne toimivat itsenäisesti ja pyrkivät edistämään lasten ja nuorten oikeuksia sekä ehkäisemään tilanteita tai estämään tilanteet, jotka voivat vaikuttaa kielteisesti lasten ja nuorten turvallisuuteen, terveyteen, kasvatukseen, koulutukseen tai kokonaiskehitykseen.

Kun tuomioistuin tai lasten ja nuorten suojelulautakunta on päättänyt, että jokin edellä mainituista toimenpiteistä on toteutettava, vanhemmilla on edelleen huoltajan asema kaikessa, joka ei ole ristiriidassa toteutettavan toimenpiteen kanssa.

Jos alaikäinen on annettu ulkopuolisen henkilön huollettavaksi tai sijoitettu laitokseen, järjestellään vanhempien tapaamiset, ellei tapaamisten katsota poikkeuksellisesti olevan vastoin alaikäisen etua.

Vaarassa olevien lasten ja nuorten suojelemisesta annetun lain ajantasaisen versio on osoitteessa http://www.pgdlisboa.pt/leis/lei_mostra_articulado.php?nid=545&tabela=leis.

Huoltajuuden rajoittaminen alaikäisen omaisuuden ollessa uhattuna huoltajan asemaa poistamatta

Jos vanhemmat vaarantavat lapsen omaisuuden hoitamalla sitä huolimattomasti, mutta aihetta huoltajuuden poistamiseen ei ole, tuomioistuin voi syyttäjän tai jonkun lapsen sukulaisen hakemuksesta määrätä asianmukaiseksi katsomistaan toimenpiteistä.

Tuomioistuin voi omaisuuden arvon huomioon ottaen vaatia vanhemmilta esimerkiksi seuraavaa:

• tiliotteiden esittäminen
• lapsen omaisuuden hallintaa ja tilannetta koskeva ilmoitus

ja jos nämä toimenpiteet eivät ole riittäviä

• vakuuksien antaminen.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen ja avioliitto- tai avoliitto purkautuu ja omaisuus jaetaan, määräytyy vanhempainvastuu seuraavien periaatteiden mukaisesti (siviililain 1906 §):

• Lapsen elämän kannalta erityisen tärkeissä kysymyksissä vanhempainvastuuta käyttävät molemmat vanhemmat yhdessä samoin ehdoin kuin avioliiton aikana. Ilmeisen kiireellisessä tilanteessa kumpikin vanhemmista voi kuitenkin toimia yksin, mutta hänen on annettava tieto asiasta toiselle vanhemmalle mahdollisimman pian.
• Jos yhteinen vanhempainvastuu lapsen elämän kannalta erityisen tärkeissä kysymyksissä osoittautuu lapsen edun vastaiseksi, tuomioistuin voi antaa perustellun päätöksen siitä, että näissä asioissa vanhempainvastuuta käyttää vain toinen vanhemmista.
• Lapsen arkeen liittyviä asioita koskevaa vanhempainvastuuta käyttää se vanhempi, jonka luona lapsi asuu vakituisesti tai jonka luona lapsi oleskelee tilapäisesti. Jälkimmäisessä tapauksessa vanhempainvastuuta käyttävä vanhempi ei saa kuitenkaan toimia vastoin tärkeitä kasvatukseen liittyviä linjauksia, jotka se vanhempi, jonka luona lapsi asuu vakituisesti, on määrittänyt.
• Vanhempainvastuuta lapsen arkeen liittyvissä asioissa käyttävä vanhempi voi käyttää vanhempainvastuuseen kuuluvia oikeuksia itse tai siirtää ne toiselle.
• Tuomioistuin ratkaisee lapsen asuinpaikan ja tapaamisoikeudet lapsen edun mukaisesti. Se ottaa huomioon kaikki olennaiset olosuhteet ja erityisesti vanhempien välisen sopimuksen ja kummankin vanhemman ilmaiseman tahdon edistää lapsen normaalia suhdetta toiseen vanhempaansa.
• Vanhemmalla, joka ei käytä vanhempainvastuuta lainkaan tai osittain, on oikeus saada tietoa siitä, miten vanhempainvastuuta käytetään erityisesti lapsen kasvatukseen ja elinoloihin liittyvissä asioissa.
• Tuomioistuin tekee ratkaisunsa aina lapsen edun mukaisesti. Se pyrkii säilyttämään lapsen tiiviit suhteet molempiin vanhempiinsa, edistämään yhteisiä sopimuksia ja vahvistamaan ne sekä tekemään päätökset siten, että molemmilla vanhemmilla on laajat mahdollisuudet pitää yhteyttä lapseen ja jakaa vastuuta keskenään.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Huoltajuussopimus on oikeudellisesti sitova, jos sen on hyväksynyt tuomioistuin tai väestörekisteriviranomainen kysymyksiin 6 ja 10 annetuissa vastauksissa esitetyllä tavalla.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Osapuolet voivat käyttää vaihtoehtoisia riidanratkaisukeinoja joko ennen asian viemistä oikeuteen tai tuomioistuinkäsittelyn aikana.

Sovittelu ennen tuomioistuinkäsittelyä

Vapaaehtoisen sovittelun periaate

Vanhemmat voivat käyttää julkista tai yksityistä perheasioiden sovittelua ja pyrkiä sovintoon lapsen huollosta ennen asian viemistä oikeuteen.

Portugalissa sovittelu on vapaaehtoista. Lapsiin liittyvän perheriidan osapuolet voivat käyttää yhteisestä sopimuksesta julkista tai yksityistä perheasioiden sovittelijaa ennen asian viemistä oikeuteen. Tuomioistuin voi siirtää asian soviteltavaksi myös oikeudenkäynnin aikana, muttei voi määrätä sitä, jos osapuolet eivät suostu siihen tai jos he vastustavat siirtämistä.

Sopimuksen pakollinen vahvistaminen

Kun sovittelussa on päästy sovintoon, sopimuksesta tulee sitova. Sopimus voidaan panna täytäntöön vasta sitten, kun osapuolet ovat hakeneet sen vahvistamista tapauksen mukaan joko tuomioistuimelta tai väestörekisteriviranomaiselta.

Väestörekisteriviranomaisen toimivaltaan kuuluvissa perheasioissa osapuolten on päästävä sopimukseen jo ennen asian viemistä viranomaisen käsiteltäväksi. Muussa tapauksessa asia siirtyy tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Väestörekisteriviranomainen on toimivaltainen vahvistamaan huoltajuussopimuksen vain, jos se on liitetty avio- tai asumuserosopimukseen molempien osapuolten suostumuksella. Syyttäjäviranomaisen on annettava lausunto sopimuksen siitä osasta, joka koskee alaikäisten huoltajuutta, ennen kuin väestörekisteriviranomainen voi vahvistaa sopimuksen.

Jos perhesovittelun puoleen käännytään ennen asian viemistä oikeuteen ja sen ainoana tarkoituksena on sopia alaikäisten lasten huoltajuudesta (eikä sopimusta ole liitetty avio- ja asumuserosopimukseen), osapuolten on pyydettävä toimivaltaista tuomioistuinta vahvistamaan sopimus.

Yksityinen sovittelu

Jos osapuolet käyttävät yksityisiä sovittelupalveluja, heidän on maksettava sovittelijan palkkio. Sovittelusta maksettava palkkio, säännöt ja aikataulu vahvistetaan sovittelupöytäkirjassa, jonka osapuolet ja sovittelija allekirjoittavat sovittelun alussa. Oikeusministeriö ylläpitää sovittelijoista luetteloa, josta osapuolet voivat valita haluamansa yksityisen sovittelijan. Luettelo julkaistaan verkkosivulla https://dgpj.justica.gov.pt/Portals/31/GRAL_Media%E7%E3o/Lista-mediadores-privada_18.09.2020.pdf.

Julkinen sovittelu

Jos osapuolet haluavat käyttää julkisia sovittelupalveluja, heidän on otettava yhteyttä oikeuspolitiikan keskusvirastoon (Direcção Geral da Política de Justiça) kuuluvaan vaihtoehtoisesta riitojenratkaisusta vastaavaan yksikköön (Gabinete de Resolução Alternativa de Conflitos) ja varattava aika sovittelua edeltävään alustavaan tapaamiseen. Ajanvarauspyynnön voi esittää puhelimitse, sähköpostitse tai sähköisellä lomakkeella. Sovittelua edeltävässä alustavassa tapaamisessa osapuolet ja sovittelija allekirjoittavat sovittelupöytäkirjan. Siinä vahvistetaan sovittelun kesto, tapaamisaikataulu ja menettelyn säännöt.  Julkisen perhesovittelun kustannukset ovat 50 euroa osapuolta kohden riippumatta sovittelutapaamisten määrästä. Kummankin osapuolen on maksettava tämä 50 euron maksu sovittelun alussa. Osapuolet eivät maksa julkisessa sovittelussa sovittelijoiden palkkioita. Palkkiot maksaa oikeuspolitiikan keskusvirasto laissa vahvistetun taulukon mukaan.

Julkisten sovittelupalvelujen piiriin kuuluvat tapaamiset voidaan järjestää oikeuspolitiikan keskusviraston tiloissa tai osapuolten asuinkunnan tätä varten osoittamissa tiloissa.

Julkisessa sovittelussa osapuolet voivat valita sovittelijan viranomaisten laatimasta sovittelijoiden luettelosta. Sovittelijoiden luettelo on saatavilla edellä mainituilla verkkosivuilla. Jos osapuolet eivät valitse sovittelijaa, oikeuspolitiikan keskusvirastoon kuuluva vaihtoehtoisesta riitojenratkaisusta vastaava yksikkö osoittaa heille julkisten sovittelijoiden luettelosta sovittelijan, joka toimii osapuolten asuinpaikan lähellä. Yleensä sovittelijan nimittäminen tapahtuu sähköisesti.

Oikeusapu

Jos osapuolet saavat oikeusapua, se voi kattaa myös sovittelun kustannukset.

Sovittelu ja asiantuntijoiden kuultavaksi ohjaaminen tuomioistuinkäsittelyn aikana

Jos osapuolet vievät asiansa oikeuteen, käynnistetään siviilioikeudellinen huoltajuusmenettely, jonka tuomari aloittaa järjestämällä vanhempain tapaamisen.

Jos vanhemmat eivät pääse tapaamisessa yhteisymmärrykseen, tuomari keskeyttää menettelyn tapauksen mukaan enintään kolmeksi kuukaudeksi ja ohjaa vanhemmat sovitteluun (jos vanhemmat suostuvat tähän) tai asiantuntijoiden kuultaviksi (johon vanhemmat voidaan velvoittaa).

Määräajan päätyttyä tuomarille kerrotaan sovittelun tai asiantuntijoiden kuultavina olemisen tuloksesta. Vanhempain tapaamisen jatkamispäivä päätetään sopimuksen aikaan saamiseksi ja/tai vahvistamiseksi.

Elleivät vanhemmat pääse tämän vaiheen päätteeksi sopimukseen, seuraa oikeudenkäynti. Vanhempia pyydetään esittämään vaatimuksensa ja näyttö niiden tueksi. Tuomioistuin tutkii asian ja antaa ratkaisunsa.

Tietoa sovittelusta on saatavilla osoitteessa https://dgpj.justica.gov.pt/Resolucao-de-Litigios/Mediacao.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Aluksi on tärkeää korostaa, että Portugalissa avio- tai asumuseron taikka avioliiton purkamisen yhteydessä sekä tapauksissa, joissa vanhemmat eivät ole olleet avioliitossa tai asuneet yhdessä, huoltajuuspäätös kattaa kolme tärkeää kysymystä: lapsen huoltajuuden, tapaamisjärjestelyt ja elatusvelvollisuuden. Alaikäistä lasta koskevan elatusvelvollisuuden katsotaan toisin sanoen kuuluvan vanhempainvastuuseen, ja siitä päätetään lähtökohtaisesti yhdessä muiden vanhempainvastuuseen liittyvien oikeuksien ja velvollisuuksien kanssa. Joissakin tapauksissa päätöstä voidaan pyytää vain alaikäistä koskevan elatusvelvollisuuden vahvistamisesta tai muuttamisesta.

Tuomioistuin voi ratkaista seuraavat asiat:

• huoltajuuden ja omaisuuden hallinnan määrääminen;
• alaikäisen puolesta liiketoimia suorittavan henkilön sekä huollettavaa lasta tuomioistuimen ulkopuolella edustavan edunvalvojan nimittäminen;
• vanhempainvastuusta määrääminen ja siihen liittyvien seikkojen selvittäminen;
• alaikäisiin sekä akateemista tai ammatillista koulutusta suorittaviin täysi-ikäisiin tai täysivaltaisiksi julistettuihin alaikäisiin liittyvien elatusvaateiden vahvistaminen;
• elatusvaateiden täytäntöönpanon valmistelu ja määrääminen;
• alaikäisen luovuttamista koskevien määräysten antaminen;
• luvan myöntäminen alaikäisen lailliselle edustajalle tiettyihin toimiin, ilman lupaa tehtyjen toimenpiteiden vahvistaminen ja tiettyjen oikeuksien hyväksymisestä huolehtiminen;
• vakuuksista, joita vanhempien on järjestettävä alaikäisten lasten hyväksi, päättäminen;
• vanhempainvastuun osittainen tai täydellinen poistaminen sekä vanhempainvastuuta koskevista rajoituksista määrääminen;
• äitiyden tai isyyden selvittäminen viran puolesta;
• päätöksen tekeminen lapsen etu- ja sukunimestä, jos vanhemmat ovat asiasta erimielisiä;
• sijoituspäätöksen tekeminen ja purkaminen;
• lapsen sekä sisarusten ja sukulaisten välisestä yhteydenpidosta määrääminen;
• kun lapselle on määrätty holhooja tai edunvalvoja, holhoojan tai edunvalvojan palkkion määrääminen; holhoojan, edunvalvojan tai holhouslautakunnan jäsenen luopumis-, vapauttamis- tai irtisanomispyynnön käsitteleminen; tiliotteiden nähtäväksi vaatiminen ja tarkastaminen; luvan antaminen laillisen kiinnityksen korvaamiseen; annetun vakuuden realisoinnista ja korvaamisesta määrääminen ja tilapäisen edunvalvojan nimittäminen edustamaan lasta tuomioistuimen ulkopuolella;
• edunvalvojan nimittäminen edustamaan alaikäistä jokaisessa holhoukseen liittyvässä oikeudenkäynnissä;
• päätöksen tekeminen alaikäisten lasten hyväksi järjestettyjen vakuuksien täydentämisestä tai vaihtamisesta;
• vanhempien hoitamien tilien nähtäväksi vaatiminen ja tarkastaminen.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Pääsääntöisesti ei. Vaikka lapsen huoltajuus on annettu vain toiselle vanhemmalle, vanhempainvastuu lapsen elämään liittyvissä erityisen tärkeissä kysymyksissä kuuluu molemmille vanhemmille, ellei tätä määrätä tuomioistuimen päätöksellä yksinomaan toiselle vanhemmalle (siviililain 1906 §).

Muilta osin kysymystä on käsitelty edellä vastauksessa kysymykseen 4.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Käytännössä yhteishuoltajuus tarkoittaa seuraavaa:

• Molemmat vanhemmat käyttävät vanhempainvastuuta ja päättävät lapsen elämää koskevista asioista samoin edellytyksin kuin naimisissa ollessaan.
• Lapsi voi asua vuorotellen kummankin vanhemman luona.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Vanhempainvastuuseen liittyvien kanteiden vireillepanomenettelyt

Lapsen suojelemiseen liittyvät menettelyt

Jos alaikäisen turvallisuus, terveys, henkinen kehitys tai kasvatus on vaarassa ja vanhempainvastuuta on rajoitettu jollakin edellä kysymykseen 3 annetussa vastauksessa luetelluista suojeluun liittyvistä toimenpiteistä, käynnistetään suojeluun liittyvä menettely, joka kuuluu tapauksen mukaan joko lasten ja nuorten suojelulautakunnan tai tuomioistuimen toimivaltaan.

Siviilioikeudellinen huoltajuusmenettely

Muissa vanhempainvastuusta määräämiseen liittyvissä tapauksissa, jotka on käyty läpi kysymykseen 7 annetussa vastauksessa, käynnistetään tuomioistuimen toimivaltaan kuuluva siviilioikeudellinen huoltajuusmenettely.

Väestörekisteriviranomaisen toimivaltaan kuuluvat menettelyt

Jos on olemassa sopimus huoltajuudesta ja vanhempainvastuun käyttämisestä, menettely käynnistetään väestörekisteriviranomaisessa. Tällainen sopimus on voitu liittää avio- tai asumuserosopimukseen, tai se voi olla niistä erillinen. Väestörekisteriviranomaisen on vahvistettava huoltajuussopimus syyttäjäviranomaista kuultuaan.

Huom. Kun avioeroasia on tullut vireille vain toisen aviopuolison hakemuksesta, on toimivalta tuomioistuimella ja asiassa noudatetaan vain toisen aviopuolison jättämän avioerohakemuksen käsittelyssä noudatettavaa erityistä menettelyä. Jos osapuolet pääsevät asian käsittelyn aikana sovintoon, tuomioistuin muuttaa menettelyn yhteisen avioerohakemuksen käsittelymenettelyksi ja vahvistaa sopimukset, myös huoltajuussopimuksen, jos osapuolilla on alaikäisiä lapsia.

Muodollisuudet ja liiteasiakirjat (vaihtelevat menettelyn muodon ja toimivaltaisen viranomaisen mukaan)

Lasten ja nuorten suojelulautakunnassa vireille pantu suojeluun liittyvä menettely

• Prosessi alkaa kirjallisen ilmoituksen, suullisen nauhoitteen tai suojelulautakunnan tietoon tulleiden tosiseikkojen vastaanottamisesta.
• Alaikäiseen kohdistuvasta vaarasta voi ilmoittaa kuka tahansa henkilö, lasten ja nuorten asioissa toimivaltainen viranomainen tai alaikäinen itse, hänen vanhempansa, hänen laillinen edustajansa tai hänen tosiasiallinen huoltajansa.
• Suojelulautakunnan menettelyyn kuuluvat tietojen keruu, tilanteen kartoittamiseksi tarvittavat haastattelut ja tutkimukset, päätöksen perustelu, asianomaisen toimenpiteen hyväksyminen ja toimenpiteen täytäntöönpano.
• Menettely käydään yksinkertaistettuna. Suojelulautakunnan toteuttamat tai pyytämät toimet kirjataan aikajärjestyksessä edellisessä kohdassa lueteltujen toimien perustaksi.
• Päätös perusteluineen kirjataan tiivistettynä pöytäkirjaan jokaisessa menettelyssä.

Suojeluun liittyvä menettely tuomioistuimessa

• Menettely alkaa syyttäjän, vanhempien, laillisen edustajan, lapsen tosiasiallisen huoltajan tai yli 12-vuotiaan alaikäisen itsensä jättämän vaateen vastaanottamisesta.
• Menettely käsittää tutkinnan, oikeudenkäynnin, päätöksen ja toimenpiteen täytäntöönpanon.
• Kenenkään osapuolista ei ole pakko nimittää asianajajaa ensimmäisessä oikeusasteessa. Tuomioistuin määrää kuitenkin alaikäiselle edunvalvojan, kun alaikäisen etu on ristiriidassa vanhempien, laillisen edustajan tai lapsen huoltajan edun kanssa; kun alaikäinen tätä pyytää tai kyseessä on oikeuskäsittely, jossa alaikäisellä on oltava aina asianajaja tai nimetty edunvalvoja.

Siviilioikeudellinen huoltajuusmenettely

• Menettely alkaa syyttäjän, yli 12-vuotiaan alaikäisen, ylenevässä polvessa olevien sukulaisten, sisarusten tai alaikäisen laillisen edustajan aloitteesta.
• Syyttäjä edustaa alaikäistä erityisesti oikeudessa, nostaa kanteen tämän puolesta ja vaatii huollosta määräämistä sekä puolustaa lapsen etua.
• Kyseessä on vapaaehtoinen tuomioistuinmenettely, joka alkaa tuomioistuimessa esitetystä vaatimuksesta, jota vastustetaan.
• Ellei laissa toisin säädetä, asianosaisten on ilmoitettava vaatimuksissaan ja vastineessaan todistajat ja vaadittava kaikkien todisteiden esittämistä.
• Tuomioistuinta avustavat monialaiset asiantuntijaryhmät.
• Lapsella on oikeus tulla kuulluksi. Tuomioistuin arvioi tässä yhteydessä lapsen kykyä ymmärtää asia ja saattaa käyttää asiantuntijoiden apua.
• Suullisen käsittelyn aikana tuomioistuin kuulee lasta, asianosaisia, perheenjäseniä ja muita tarpeellisiksi katsomiaan henkilöitä.
• Väliaikaisista toimenpiteistä ja turvaamistoimenpiteistä voidaan määrätä missä tahansa menettelyn vaiheessa.
• Tuomioistuin voi määrätä missä tahansa menettelyn vaiheessa julkisen tai yksityisen sovittelun aloittamisesta, jos asianosaiset suostuvat tähän.
• Jos huoltajuusmenettelyssä järjestetään vanhempain tapaaminen eivätkä vanhemmat pääse tapaamisessa sovintoon, tuomioistuin ohjaa vanhemmat sovitteluun (jos nämä suostuvat) tai asiantuntijan kuultaviksi. Ainoastaan siinä tapauksessa, ettei sovintoon päästä jollakin näistä keinoista, kuullaan asianosaisten lausumat, tutkitaan todisteet, käydään suullinen käsittely ja annetaan ratkaisu.
• Asianosaisilla on oikeus saada tietoonsa asiantuntijoiden antamat tiedot sekä muut oikeudenkäyntiasiakirjoihin liitetyt todisteet ja lausunnot. He voivat pyytää selvityksiä, esittää lisää todisteita tai vaatia lisätietojen pyytämistä. Tuomioistuin voi hylätä tällaiset vaatimukset (ilman asianomaisten muutoksenhakuoikeutta), jos se pitää niitä tarpeettomina, mahdottomina täyttää tai menettelyä aiheettomasti viivästyttävinä.
• Suullinen käsittely nauhoitetaan aina, jos se järjestetään.
• Tuomioistuimen päätös perustellaan.
• Asianajaja on välttämätön vasta muutoksenhakuvaiheessa. Lapselle on kuitenkin nimettävä asianajaja jo ensimmäisessä oikeusasteessa seuraavissa tapauksissa: kun alaikäisen etu on ristiriidassa vanhempien, laillisen edustajan tai tosiasiallisen huoltajan edun kanssa tai kun lapsi pyytää tätä tuomioistuimelta ja on riittävän kypsä esittämään tällaisen pyynnön.
• Lapsen huoltoon liittyvien toimenpiteiden toteuttamista, muuttamista tai lakkaamista koskeviin lopullisiin tai väliaikaisiin päätöksiin voi hakea muutosta, ellei muuta ole nimenomaisesti määrätty.
• Muutosta voivat hakea syyttäjä ja asianosaiset, vanhemmat, laillinen edustaja ja lapsen tosiasiallinen huoltaja.
• Muutoksenhakemuksia käsitellään kuten tavallisessa riita-asiassa, ja vaatimusten ja vastineiden esittämisen määräaika on15 päivää.
• Muutoksenhaulla voi olla ainoastaan lakkauttava vaikutus, ellei tuomioistuin toisin määrää.

Väestörekisteriviranomaisen toimivaltaan kuuluvat menettelyt

Kun huoltajuussopimus on liitetty avio- tai asumuserosopimukseen, toimitaan seuraavasti:

• Yhteisesti haettua asumus- tai avioeroa ja omaisuudenjakoa koskeva menettely alkaa puolisoiden tai puolisoiden edustajina väestörekisteriviranomaisessa toimivien henkilöiden allekirjoittamasta hakemuksesta.
• Hakemus tutkitaan yhteistä omaisuutta, avioerosopimusta, puolisoiden välistä elatussuhdetta ja perheen kodin kohtaloa koskevien kysymysten selvittämiseksi. Lisäksi tutkitaan huoltajuutta koskeva sopimus, jos puolisoilla on alaikäisiä lapsia eikä asiasta ole aiempaa tuomioistuimen päätöstä.
• Hakemuksen jälkeen väestörekisteriin tallennetut tiedot tutkitaan automaattisesti heti. Tietokantaan sisältyvät myös tarvittavat asiakirjat, joista tarkistetaan asianosaisten avioliittotodistus ja mahdollinen rekisteriviranomaisen vahvistama avioehtosopimus (jos aviovarallisuusjärjestelmää ei ole merkitty avioliittotodistukseen).
• Hakemuksen vastaanotettuaan rekisteriviranomainen ilmoittaa puolisoille perhesovittelun mahdollisuudesta.
• Jos asiassa esitetään alaikäisten lasten huoltajuutta koskeva sopimus, menettely siirretään sen hallintoalueen toimivaltaisen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (tribunal judicial de primeira instância) syyttäjäviranomaiselle, johon väestörekisteritoimisto kuuluu. Syyttäjä ilmoittaa kantansa sopimuksesta 30 päivän kuluessa.
• Jos sopimuksessa ei syyttäjän mukaan oteta asianmukaisesti huomioon alaikäisten etua, asianosaiset voivat tehdä sopimukseen ehdotetut muutokset tai ehdottaa uutta sopimusta, jonka syyttäjä sitten käsittelee.
• Jos syyttäjä katsoo, että sopimuksessa suojataan alaikäisen etu asianmukaisesti tai jos puolisot ovat muuttaneet sopimusta syyttäjän ohjeiden mukaisesti, rekisteriviranomainen tarkistaa lainmukaisten edellytysten täyttymisen ja voi määrätä tässä yhteydessä toimien toteuttamisesta ja tarvittavien todisteiden esittämisestä. Sen jälkeen se hyväksyy hakemuksen.
• Jos hakijat ovat eri mieltä syyttäjän esittämistä muutoksista ja säilyttävät eroaikeensa, asia saatetaan rekisteriviranomaisen alueen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Jos vanhemmat toivovat päätöstä molempien alaikäisten lasten huoltajuudesta riippumatta siitä, ovatko he olleet naimisissa, tai he haluavat muuttaa jo vahvistettua sopimusta, he voivat hakea tätä milloin tahansa mistä tahansa väestörekisteritoimistosta. Tätä varten on esitettävä seuraavat asiakirjat:

• huoltajuuspäätöstä koskeva hakemus;
• molempien vanhempien tai heidän edustajiensa allekirjoittama sopimus alaikäisten lasten huoltajuudesta ja elatuksesta.
• Rekisteriviranomainen tarkistaa sopimuksen ja pyytää vanhempia muuttamaan sitä niiltä osin kuin se ei ole alaikäisen edun mukainen.
• Sopimus toimitetaan sitten alaikäisen kotipaikan asiassa toimivaltaisen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen syyttäjäviranomaiselle, joka ilmoittaa kantansa 30 päivän kuluessa.
• Ellei syyttäjä vastusta, asia siirretään väestörekisteriviranomaiselle, joka vahvistaa sopimuksen.
• Vahvistamispäätöksellä on tällöin sama vaikutus kuin tuomioistuimen päätöksellä.

Tietoa väestörekisteriviranomaisen toimivallasta on saatavilla osoitteessa http://www.pgdlisboa.pt/leis/lei_mostra_articulado.php?nid=581&tabela=leis.

Viranomaiset, joihin asianosaisten on otettava yhteyttä (tapauksen mukaan tuomioistuin, lasten ja nuorten suojelulautakunta ja väestörekisteritoimisto)

Tuomioistuinten aineellinen ja alueellinen toimivalta

Huoltajuusasioissa aineelliselta kannalta toimivaltainen tuomioistuin on alioikeuden (tribunal de comarca) perheoikeutta ja lapsia koskevia asioita käsittelevä osasto (juízo de família e menores). Alueilla, joilla ei ole tällaista osastoa, toimivaltainen on siviilioikeudellisia asioita käsittelevä alioikeuden paikallisosasto (juízo local cível) tai yleisen toimivallan osasto(juízo de competência genérica).

Alueelliseen toimivaltaan sovelletaan seuraavia sääntöjä:

• Toimivaltainen on sen paikkakunnan tuomioistuin, jossa lapsi asuu asian vireillepanohetkellä.
• Jos alaikäisen asuinpaikka ei ole tiedossa, vanhempien asuinpaikan tuomioistuin on toimivaltainen.
• Jos vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla, toimivaltainen on lapsen huoltajana toimivan vanhemman asuinpaikan tuomioistuin.
• Jos huoltajuus on yhteinen, toimivaltainen on sen vanhemman asuinpaikan tuomioistuin, jonka luona lapsi asuu. Jos lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona, toimivaltainen on sen paikkakunnan tuomioistuin, jossa asia on pantu ensimmäisen kerran vireille.
• Jos jokin menettelyistä koskee kahta alaikäistä, joilla on samat vanhemmat ja jotka asuvat eri paikkakunnilla, toimivalta kuuluu sen paikkakunnan tuomioistuimelle, jossa asia on pantu ensimmäisen kerran vireille.
• Jos jokin menettelyistä koskee useampaa kuin kahta alaikäistä, joilla on samat vanhemmat ja jotka asuvat eri paikkakunnilla, toimivaltainen on sen paikkakunnan tuomioistuin, jossa suurin osa näistä asuu.
• Jos alaikäinen asuu asian vireille tullessa ulkomailla ja portugalilainen tuomioistuin on kansainvälisesti toimivaltainen, on asian käsittelyssä ja ratkaisemisessa toimivaltainen kantajan tai vastaajan asuinpaikan tuomioistuin.
• Jos kantaja ja vastaaja asuvat ulkomailla ja portugalilainen tuomioistuin on kansainvälisesti toimivaltainen, asian käsittely kuuluu Lissabonissa toimivalle perheoikeutta ja lapsia koskevia asioita käsittelevälle osastolle(Juízo de Família e Menores de Lisboa).
• Sen estämättä, mitä liittymäsäännöissä ja erityislainsäännöksissä säädetään, Asian vireillepanon jälkeisillä tosiseikoissa tapahtuvilla muutoksilla ei ole merkitystä, ellei liittymäsäännöissä ja erityislainsäädännössä toisin säädetä.

Lasten ja nuorten suojelulautakuntien aineellinen ja alueellinen toimivalta

Lasten ja nuorten suojelulautakunnat ovat aineellisesti toimivaltaisia menettelyissä, joissa on kyse vaarassa olevien lasten ja nuorten suojelemisesta ja joissa vanhemmat ovat päässeet sovintoon eikä alaikäinen vastusta sovintoa. Suojeluun liittyvien toimenpiteiden hyväksymisessä toimivaltainen on alaikäisen asuinpaikan lautakunta. Asuinpaikka määräytyy sillä perusteella, missä alaikäinen asuu lautakunnan saadessa tiedon tilanteesta.

Alueelliseen toimivaltaan sovelletaan seuraavia sääntöjä:

• Jos lapsen tai nuoren asuinpaikka ei ole tiedossa eikä sitä voida selvittää, toimivaltainen on sen paikkakunnan lautakunta, jossa lapsi tai nuori oleskelee.
• Edellisissä kohdissa todetusta huolimatta lapsen tai nuoren välittömän suojelun edellyttämät kiireelliset toimenpiteet toteuttaa sen paikkakunnan lautakunta, jossa lapsi tai nuori oleskelee.
• Jos alaikäinen vaihtaa asuinpaikkaansa kolmea kuukautta pidemmäksi ajaksi muun kuin välitoimenpiteen hyväksymisen jälkeen, asia siirretään uuden asuinpaikan lautakunnalle.
• Sijaishuoltoa koskevan suojeluun liittyvän toimenpiteen täytäntöönpano ei muuta sijoitetun lapsen tai nuoren asuinpaikkaa.
• Lapsen tai nuoren sijoituskunnan alueella toimivaltainen lautakunta tekee suojeluun liittyvän toimenpiteen hyväksyneen lautakunnan kanssa niin kattavaa yhteistyötä kuin hyväksytyn toimenpiteen toteuttaminen pyydetyn mukaisesti edellyttää.

Väestörekisteriviranomaisten aineellinen ja alueellinen toimivalta

Väestörekisteriviranomainen on aineellisesti toimivaltainen vahvistamaan huoltajuussopimuksen, joka on toimitettu erikseen tai liitetty puolisoiden yhdessä jättämään avio- tai asumuserohakemukseen.

Väestörekisteriviranomainen on aineellisesti toimivaltainen käsittelemään ja ratkaisemaan puolisoiden yhdessä jättämät avio- tai asumuserohakemukset sekä vahvistamaan näihin liitetyt huoltajuussopimukset.

Alueellista toimivaltaa koskevat säännöt eivät koske väestörekisteriviranomaisia. Osapuolet voivat toisin sanoen ottaa yhteyttä mihin tahansa väestörekisteritoimistoon.

Liityntään perustuva toimivalta

• Jos saman lapsen kohdalla on pantu erikseen vireille siviilioikeudellinen huoltajuusmenettely ja suojeluun liittyvä menettely (mukaan lukien lasten ja nuorten suojelulautakunnan käsiteltävänä olevat menettelyt) tai kasvatukseen liittyvä huoltajuusmenettely, asiat käsitellään yhtenä menettelynä niiden vaiheista riippumatta. Asiassa toimivaltainen tuomioistuin on se, jossa menettely on pantu vireille ensimmäisen kerran.
• Tätä periaatetta ei sovelleta siviilioikeudellisiin huoltajuusmenettelyihin, joissa on kyseessä viran puolesta tapahtuva äitiyden tai isyyden vahvistaminen, eikä väestörekisteriviranomaisen toimivaltaan kuuluviin menettelyihin tai useampaa lasta koskeviin menettelyihin.
• Kun avio- tai asumuseroasia on vireillä, huoltajuutta, elatusvelvollisuutta ja huoltajuuden poistamista koskevat menettelyt liitetään kyseiseen asiaan.

Jos siviilioikeudellinen huoltajuusmenettely koskee useampaa kuin yhtä lasta, voidaan käynnistää yksi ainoa menettely. Jos menettelyjä on aloitettu useampia, ne kaikki voidaan liittää ensin aloitettuun menettelyyn, jos tämä on perhesuhteiden kannalta perusteltua.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Menettelyistä on kerrottu edellä kysymykseen10 annetussa vastauksessa.

Suojeluun liittyvät menettelyt ja siviilioikeudelliset huoltajuusmenettelyt voivat olla kiireellisiä siinä tapauksessa, että viivästyminen voi vahingoittaa lapsen etua. Tällöin asian käsittelyä jatketaan myös tuomioistuimen vapaapäivinä.

Kiireellisissä tilanteissa voidaan aina toteuttaa väliaikaisia toimenpiteitä.

Tuomioistuin menettelee kiireellisestä tapauksessa seuraavasti:

• Saatuaan tiedon alaikäisen henkeä tai fyysistä tai psyykkistä koskemattomuutta uhkaavasta tilanteesta tuomioistuin voi syyttäjän pyynnöstä tehdä 48 tunnin kuluessa väliaikaisen päätöksen. Päätöksellä voidaan vahvistaa välittömästi toteutettavat lastensuojelutoimenpiteet, hyväksyä mikä tahansa laissa säädetyistä suojeluun liittyvistä toimenpiteistä tai määrätä alaikäisen jatkon kannalta asianmukaisista ratkaisuista.
• Tätä varten tuomioistuin tekee välttämättömät selvitykset ja tutkimukset ja määrää tarvittavista toimenpiteistä päätöstensä täytäntöönpanon varmistamiseksi. Se voi käyttää apuna poliisiviranomaisia ja antaa päätöstensä täytäntöönpanosta vastaaville henkilöille etsintäluvan mihin tahansa rakennukseen.

Tuomioistuimen ulkopuolella voidaan toteuttaa seuraavat kiireelliset menettelyt:

• Kun alaikäisen henki tai fyysinen tai psyykkinen koskemattomuus ovat uhattuina eivätkä vanhempainvastuussa olevat henkilöt tai lapsen tosiasialliset huoltajat anna suostumustaan, lapsiin ja nuoriin liittyvissä asioissa toimivaltainen viranomainen tai lasten ja nuorten suojelulautakunta toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet alaikäisen suojelemiseksi välittömästi ja pyytää tuomioistuinta tai poliisia puuttumaan asiaan.
• Asiaan puuttuva viranomainen ilmoittaa tilanteesta syyttäjälle välittömästi tai mahdollisimman pian.
• Ennen kuin tuomioistuin pystyy käsittelemään asia poliisi saattaa lapsen tai nuoren pois vaarasta ja varmistaa, että tämä saa kiireellistä suojelua sijaiskodissa, lasten ja nuorten suojelemiseen tarkoitetussa laitoksessa tai muussa tarkoitukseen soveltuvassa paikassa.
• Syyttäjä vaatii toimivaltaista tuomioistuinta toteuttamaan kiireellisen menettelyn välittömästi saatuaan ilmoituksen joltakin edellä mainituista viranomaisista.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Kyllä. Oikeusapua on saatavilla tuomioistuimessa ja väestörekisteriviranomaisessa käytäviin menettelyihin.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Kyllä voi, edellä kysymykseen 10 annetun vastauksen mukaisesti.

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Huoltajuuspäätöksen noudattamatta jättäminen

Jos toinen vanhemmista tai kolmas henkilö, jolle lapsi on uskottu, ei noudata lapsen tilanteen suhteen sovittua tai päätettyä ratkaisua, tuomioistuin voi viran puolesta taikka syyttäjän tai toisen vanhemman vaatimuksesta

• määrätä tarvittavat toimenpiteet pakkotäytäntöönpanon suorittamiseksi;
• määrätä enintään 20 laskentayksikön suuruisen sakon (vuonna 2020 laskentayksikön arvo on 102,00 euroa);
• edellytysten täyttymisen varmistettuaan määrätä laiminlyöneen osapuolen maksamaan korvauksia lapselle, vaatimuksen esittäneelle vanhemmalle tai molemmille.

Jos tuomioistuin on vahvistanut sopimuksen tai antanut ratkaisunsa, vaatimus liitetään asiaan, jota käsiteltäessä sopimus on tehty tai päätös on annettu. Jos toimivaltasääntöjen mukaan laiminlyöntiasiassa toimivaltainen on muu tuomioistuin, siirretään vaatimus sen käsiteltäväksi.

Kun vaatimus on esitetty ja liitetty aiempaan asiaan, tuomioistuin kutsuu vanhemmat tapaamiseen tai poikkeustapauksessa antaa asian vastaajalle tiedoksi ja pyytää tätä antamaan vastineensa viiden päivän kuluessa.

Vanhemmat voivat sopia tapaamisessa lapsen edun mukaisista muutoksista huoltajuussopimukseen.

Jos tapaamisjärjestelyjä ei ole noudatettu eikä vastaaja osallistu vanhempain tapaamiseen, esitä vastinettaan tai vastineessa esitetyt väitteet ovat ilmeisen perusteettomia, tuomioistuin voi määrätä lapsen luovutettavaksi tapaamisiin. Tuomioistuin myös täsmentää, missä tapaamisten tulisi tapahtua, ja määrää tuomioistuimen asiantuntijoiden läsnäolosta.

Vastaajalle ilmoitetaan, että lapsi on luovutettava määrätyn mukaisesti tapaamisiin sakon uhalla.

Ellei vanhempain tapaamista kutsuta koolle tai elleivät vanhemmat eivät pääse sovintoon, tuomioistuin ohjaa asianosaiset sovitteluun (jos vanhemmat suostuvat) tai erityisasiantuntijan kuultaviksi, ja tekee ratkaisunsa tämän jälkeen.

Jos sakko määrätään eikä sitä makseta kymmenen päivän kuluessa, siirrytään pakkotäytäntöönpanoon.

Tästä menettelystä säädetään huoltajuusmenettelystä 8. syyskuuta 2014 annetussa laissa nro 141/2014 (Regime Geral do Processo Tutelar Cível), joka on saatavilla osoitteessa http://www.pgdlisboa.pt/leis/lei_mostra_articulado.php?artigo_id=2428A0048&nid=2428&tabela=leis&pagina=1&ficha=1&so_miolo=&nversao=#artigo.

Elatusapuvaateiden täytäntöönpano

Elatusapuvaateiden täytäntöönpanossa voidaan käyttää kolmea vaihtoehtoista menetelmää: edellä mainittua huoltajuuspäätöksen noudattamatta jättämisessä sovellettavaa menettelyä, jäljempänä mainittua elatusapuvaateiden ennakkotäytäntöönpanomenettelyä ja viimeiseksi mainittua elatusapuvaateiden erityistä täytäntöönpanomenettelyä.

Elatusapuvaateiden ennakkotäytäntöönpanomenettely (huoltajuusmenettelystä annetun lain 48 §)

Kun henkilö, joka on tuomioistuimen määräyksestä elatusvelvollinen, ei suorita elatusmaksujaan kymmenen päivän kuluessa eräpäivästä, toimitaan seuraavasti:

• Jos kyseessä on julkisen sektorin työntekijä, pidätetään erääntyneet määrät palkasta tuomioistuimen työnantajalle esittämän maksuvaateen perusteella.
• Jos kyseessä on yksityisen sektorin palkkatyöntekijä, pidätetään määrät ansioista tai palkasta. Työnantajalle annetaan ohjeet tällaisten pidätysten tekemisestä, ja työnantaja on velvollinen tallettamaan määrät.
• Jos henkilö saa vuokratuloja, eläkettä, etuuksia, välityspalkkioita, korkotuottoja, palkkioita, lisäpalkkioita, avustuksia tai muita vastaavia tuloja, tehdään pidätykset näistä suorituksista, kun ne erääntyvät maksettaviksi. Pidätykset on annettava tiedoksi tarvittavalla tavalla, ja tiedoksisaajien on talletettava kyseiset määrät.

Pidätetyillä määrillä katetaan myös aiemmin erääntyneet elatusmaksut, jotka suoritetaan suoraan elatusmaksut saaville henkilöille.

Elatusapuvaateiden erityinen täytäntöönpanomenettely

Jos elatusapuun oikeutettu on alaikäinen, velkoja voi vaihtoehtoisesti panna vireille elatusapuvaateiden erityisen täytäntöönpanomenettelyn, josta säädetään siviiliprosessilain (Código de Processo Civil) 933 §:ssä. Tällä tavoin velkoja voi yhden kanteen avulla periä kaikki elatussaatavansa riippumatta siitä, onko niiden maksu jo erääntynyt. Täytäntöönpanotoimia koskevassa kanteessa velkojalla on käytettävissään laajemmat pakkotoimet, kuten ulosmittaus ja velallisen tulojen tallettaminen.

Elatusapuvaateiden erityisessä täytäntöönpanomenettelyssä velkoja voi vaatia, että osa velallisen saamista tuloista, palkasta tai eläkkeistä siirretään velkojalle tai velallisen tuloja talletetaan maksujen maksamiseen. Tulojen siirtäminen tai tallettaminen tapahtuu ulosotosta riippumatta, ja sen tarkoituksena on kattaa erääntyneet tai erääntyvät maksut.

Mikäli velkoja vaatii rahamäärän, palkan tai eläkkeen siirtämistä, asia saatetaan sen tahon tietoon, joka vastaa maksamisesta tai asiaa koskevien asiakirjojen käsittelystä, jotta kyseinen taho toimittaisi kyseisen määrän suoraan velkojalle. Kyseinen määrä siirretään kuukausittain velkojan pankkitilille, jonka tilinumero on ilmoitettu vireillepanokanteessa.

Kun velkoja vaatii tulojen tallettamista, sen on ilmoitettava, mistä omaisuudesta talletukset on tehtävä. Täytäntöönpanoviranomainen suorittaa talletukset niiden määrien osalta, joita se pitää riittävinä erääntyneiden ja erääntyvien maksujen kattamiseen.

Velkoja voi myös vaatia velallisen omaisuuden ulosmittaamista. Ulosmittaus voi koskea kiinteää tai irtainta omaisuutta, pankkitalletuksia, luotto-oikeuksia, liikeyrityksiä tai yhtiöiden osakkuuksia.

Jos ulosmitattua omaisuutta on myyty elatusapuvelan maksamiseksi, täytäntöönpannun elatusavun ylittävää määrää ei saa määrätä palautettavaksi velalliselle ennen kuin on osoitettu, että erääntyvien maksujen maksamiseen on varattu tuomarin kohtuuden rajoissa asianmukaiseksi katsoma määrä, paitsi jos velallinen on antanut vakuudet tai muun asianmukaisen takeen.

Tiedoksianto velalliselle tapahtuu vasta ulosmittauksen tai varojen siirron tai tallettamisen jälkeen. Täytäntöönpanoa tai ulosmittausta ei keskeytetä velallisen vastustuksen perusteella.

Jos elatusavun muuttamista tai lopettamista koskeva hakemus esitetään samaan aikaan kun vireillä on elatusvaateiden erityinen täytäntöönpanomenettely, hakemus liitetään täytäntöönpanomenettelyyn.

Siviiliprosessilain ajantasainen versio on saatavilla osoitteessa http://www.pgdlisboa.pt/leis/lei_mostra_articulado.php?nid=1959&tabela=leis.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Tunnustaminen

Toisessa jäsenvaltiossa annettu huoltajuuspäätös, joka on sitova 27. marraskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (Bryssel II a -asetus) mukaisesti, tunnustetaan automaattisesti. Mitään erityistä menettelyä päätöksen tunnustamiseksi ei siis tarvita.

Jotta Bryssel II a -asetuksessa tarkoitettu toisessa jäsenvaltiossa annettu huoltajuuspäätös voidaan panna Portugalissa täytäntöön, asianomaisen osapuolen on haettava tuomioistuimelta kyseisen päätöksen täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista.

Bryssel II a -asetuksen 40 artiklassa säädetään kuitenkin kahdesta tilanteesta, joissa täytäntöönpanokelpoisuutta ei tarvitse hakea, vaan toisessa jäsenvaltiossa annettu päätös voidaan panna täytäntöön, kun alkuperäinen tuomioistuin on antanut tuomiosta todistuksen Bryssel II a -asetuksessa säädetyn mukaisesti. Tämä koskee tapaamisoikeutta koskevia päätöksiä ja lapsen palauttamista koskevia päätöksiä, jotka toimivaltainen tuomioistuin on antanut sen jälkeen, kun lapsen palauttamatta jättämisestä on tehty päätös Haagissa vuonna 1980 kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen 13 artiklan nojalla.

Alueellinen toimivalta täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevassa hakemuksessa

Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevaan hakemukseen liittyvästä alueellisesta toimivallasta on säädetty Bryssel II a -asetuksessa seuraavasti: hakemuksen käsittelee sen henkilön asuinpaikan tuomioistuin, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan; sen lapsen asuinpaikan tuomioistuin, johon elatusvelvollisuus kohdistuu, tai, jos näitä yhdistäviä tekijöitä ei ole, täytäntöönpanopaikan tuomioistuin.

Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen vaatimukset ja siihen liitettävät asiakirjat

Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen vaatimuksista ja siihen liitettävistä asiakirjoista on säädetty Bryssel II a -asetuksessa. Hakijan on liitettävä täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevaan hakemukseen seuraavat asiakirjat: oikeaksi todistettu jäljennös tuomiosta, todistus tuomiosta Bryssel II a -asetuksen liitteellä II ja yksipuolisen tuomion ollessa kyseessä asiakirja, joka osoittaa vastaajan hyväksyneen tuomion yksiselitteisesti.

Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevaan hakemukseen sovellettava Bryssel II a -asetuksen mukainen menettely

Hakemukseen sovellettavassa menettelyssä noudatetaan Bryssel II a -asetuksen säännöksiä. Kaikessa muussa, josta ei ole säädetty kyseisessä asetuksessa, noudatetaan Portugalin siviilioikeuden säännöksiä.

Bryssel II a -asetuksen perusteella täytäntöönpanokelpoisuutta koskevaa päätöstä ei edellä kontradiktorinen menettely ja hakemus voidaan hylätä ainoastaan jollakin kyseisessä asetuksessa säädetyllä perusteella. Kumpi tahansa asianosaisista voi hakea muutosta täytäntöönpanokelpoisuutta koskevaan päätökseen Bryssel II a -asetuksessa säädetyissä määräajoissa. Portugalilainen tuomioistuin voi määrätä ulkomailla annetun päätöksen osittain täytäntöönpanokelpoiseksi, mutta se ei voi tarkastella uudelleen päätöksen asiasisältöä.

Sovellettavat Portugalin siviilioikeuden säännökset

Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskeva hakemus on jätettävä perheoikeutta ja lapsia koskevia asioita käsittelevään alioikeuden osastoon (juízo de família e menores do tribunal de comarca). Alueilla, joilla ei ole tällaista osastoa, hakemus on jätettävä siviilioikeudellisia asioita käsittelevään alioikeuden paikallisosastoon (juízo local cível) tai yleisen toimivallan osastoon (juízo de competência genérica).

Hakemus käsitellään tavanomaisena kanteena noudattaen Portugalin siviiliprosessilakia. Bryssel II a -asetuksesta johtuvat erityispiirteet otetaan menettelyssä huomioon.

Koska muutoksenhakemus on otettava aina tutkittavaksi vaatimuksen arvosta riippumatta, asianajajan nimittäminen on pakollista.

Syyttäjä voi toteuttaa toimia ajaakseen alaikäisen etuja.

Alkuperäisessä hakemuksessa on ilmoitettava

• tuomioistuin ja jaosto, jolle kanne esitetään, ja osapuolten henkilötiedot, joista käyvät ilmi osapuolten nimet, kotipaikka tai päätoimipaikka ja mahdollisuuksien mukaan sosiaaliturva- ja verotunnukset, ammatit ja työpaikat;
• oikeudellisen edustajan toimitilan osoite;
• kannetyyppi;
• kanteen nostamiseen johtaneet keskeiset tosiseikat ja oikeudelliset kanneperusteet;
• vaatimus;
• vaatimuksen rahamääräinen arvo;
• täytäntöönpanoviranomainen, jonka vastuulla on antaa haaste tiedoksi, tai tiedoksiannosta vastaava oikeudellinen edustaja;
• todisteet; tässä tapauksessa hakemuksen mukaan on liitettävä Bryssel II a -asetuksessa säädetyt asiakirjat;
• tosite tarvittavan tuomioistuinmaksun suorittamisesta tai todiste myönnetystä oikeusavusta, jolloin hakemuksen tekijä vapautuu kyseisestä maksusta; todiste on toimitettava myös siinä tapauksessa, että maksusta on vapauduttu alkuperäisessä jäsenvaltiossa.

Oikeudellinen edustaja toimittaa alkuperäisen hakemuksen ja liiteasiakirjat sähköisesti tuomioistuinten tietojärjestelmän kautta osoitteessa https://citius.tribunaisnet.mj.pt/.

Samaa menettelyä sovelletaan, kun kanteen nostaa syyttäjä alaikäisen etua ajaakseen. Syyttäjä on vapautettu maksuista, kun hän ajaa alaikäisen etua.

Tietojärjestelmän käyttö edellyttää, että asianajajat, asianajajaharjoittelijat ja toimistoasianajajat rekisteröityvät järjestelmän käyttöoikeuksista vastaavaan yhteisöön.

Jos asia ei edellytä edustajan nimittämistä eikä asianosaisella ole edustajaa tai jos asianosaisella on edustaja, mutta edustajalla on perusteltu syy olla suorittamatta menettelyyn liittyviä toimia tietojen toimittamiseksi sähköisesti, alkuperäinen hakemus ja liiteasiakirjat voidaan toimittaa jollakin seuraavista tavoista:

• toimitus tuomioistuimen kirjaamoon, jolloin asiakirja katsotaan toimitetuksi kyseisenä päivänä;
• toimitus postitse kirjattuna kirjeenä, jolloin asiakirja katsotaan toimitetuksi kirjatun kirjeen postileimassa olevana päivänä;
• toimitus faksilla, jolloin asiakirja katsotaan toimitetuksi lähetyspäivänä.

Alkuperäinen hakemus ja sen liiteasiakirjat kirjataan tuomioistuimessa vastaanotetuiksi ja jaetaan eteenpäin. Tuomari tarkistaa, että kaikki tarvittavat tiedot ja asiakirjat on toimitettu eikä Bryssel II a -asetuksen mukaisia hylkäämisperusteita ole, ja julistaa päätöksen täytäntöönpanokelpoiseksi. Täytäntöönpanokelpoisuutta koskeva päätös annetaan sitten tiedoksi asianosaisille.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Bryssel II a -asetuksen 21 artiklan mukaan asianosainen voi hakea toisessa jäsenvaltiossa annetun vanhempainvastuuta koskevan päätöksen tunnustamatta jättämistä jäsenvaltiossa.

Edellä kysymykseen 15 annetussa vastauksessa on kerrottu, mikä tuomioistuin on Portugalissa toimivaltainen ja mitä prosessioikeuden säännöksiä tässä sovelletaan. Tällöin kyseessä on kuitenkin yleinen negatiivinen vahvistuskanne (acção comum declarativa de simples apreciação negativa). Tämä vaikuttaa todistustaakkaa koskeviin sääntöihin, sillä Portugalin lainsäädännön mukaan negatiivisessa vahvistuskanteessa vastaajan on näytettävä toteen vaaditun oikeuden perustana olevat tosiseikat.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Vanhempien ja lasten välisessä suhteessa sovelletaan

• sen valtion lakia, jonka kansalaisia molemmat vanhemmat ovat

tai jos tällaista ei ole

• vanhempien yhteisen vakituisen asuinvaltion lakia

tai jos vanhemmat asuvat vakituisesti eri valtioissa

• lapsen ”henkilökohtaista” lakia.

Tällä tarkoitetaan sen valtion lakia, jonka kansalainen lapsi on. Jos kyseessä on valtioton henkilö, sovelletaan sen valtion lakia, jossa henkilö asuu. Jos valtioton henkilö on alaikäinen tai julistettu vajaavaltaiseksi, sovelletaan hänen laillisen asuinpaikkansa lakia.

Huomautus:

Näillä tietosivuilla esitetyt tiedot eivät sido siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston yhteyspisteitä, tuomioistuimia tai muita viranomaisyksiköitä. Näistä tiedoista huolimatta on syytä perehtyä voimassa olevaan lainsäädäntöön. Säännöksiä ajantasaistetaan usein ja myös oikeuskäytäntö kehittyy ajan myötä.

 

Tämä verkkosivu on osa Sinun Eurooppasi -sivustoa.

Anna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.