Parental responsibility - child custody and contact rights

Parental responsibility means all rights and obligations towards a child and its assets. Although this concept varies between the Member States, it usually covers custody and visiting rights. If you are an international couple with one or more children and are now separating, you will need to agree the custody arrangements for them.

Where to start?

What is custody? What are visiting rights?

As long as the parents live together, they usually hold custody over their children jointly. However, if the parents get divorced or split up, they need to decide how this responsibility will be exercised in the future.

The parents may decide that the child shall live alternately with both parents, or with one parent. In the latter case, the other parent usually has a right to visit the child at certain times.

Custody rights also cover other rights and duties linked to the education and care of the child, including the right to look after the child and his/her assets. The parents usually have the parental responsibility for a child, but parental responsibility may also be given to an institution to which the child is entrusted.

Who decides on the custody and visiting rights?

The parents may decide on these matters by mutual agreement. A mediator or lawyer can help if the parents do not manage to reach an agreement. Visit the link at the bottom of this page to find a mediator.

If the parents are unable to reach an agreement they may have to go to court. The court may decide that both parents shall have custody over the child (joint custody) or that one of the parents shall have custody (single custody). In the case that only one parent has custody, the court may decide on visiting rights for the other parent.

In the case of an international couple, EU rules determine which court has the responsibility to deal with the case. Visit the link at the bottom of this page to find the responsible court.

The main aim is to avoid both parents addressing the court in their own country and two decisions being issued for the same case. The principle is that the responsible court is the court in the country where the child habitually resides.

Will the decision of the court be enforced in the other EU country?

A mechanism for the recognition and enforcement of decisions ensures that the decision of the court is applied in other EU countries once it has been issued. This makes it easier for those with parental responsibility to exercise their rights.

In particular, a judgment on access rights will be recognised in another EU Member State without any special procedure being required, thus supporting the relationship between the child and both parents.

Which EU rules apply?

The rules settling cross-border matters between children and their parents are part of the Brussels IIa Regulation. These rules apply equally to all children, whether they are born in wedlock or not. The Brussels IIa Regulation is the cornerstone of EU judicial cooperation in matrimonial matters and matters of parental responsibility. The Regulation has applied since 1 March 2005 in all EU countries except Denmark.

Please select the relevant country's flag to obtain detailed national information.

Related links

Last update: 19/11/2021

This page is maintained by the European Commission. The information on this page does not necessarily reflect the official position of the European Commission. The Commission accepts no responsibility or liability whatsoever with regard to any information or data contained or referred to in this document. Please refer to the legal notice with regard to copyright rules for European pages.

Vanhempainvastuu - Belgia

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Vanhempainvastuu eli huoltajuus on lasten suojelua ja edustamista koskeva oikeudellinen mekanismi. Se päättyy lapsen tullessa täysi-ikäiseksi tai täysivaltaiseksi. Vanhempainvastuuseen kuuluvat lasta ja hänen omaisuuttaan koskevat asiat. Sitä säännellään siviililain (Code civil, Burgerlijk Wetboek) 371–387 b ja 203 §:llä.

Lapsen huoltajuus kuuluu automaattisesti lapsen juridisille vanhemmille. Lapsen juridisia vanhempia ovat henkilöt, jotka laissa katsotaan tämän vanhemmiksi joko biologisen vanhemmuuden (isä, äiti) tai adoption perusteella. Belgiassa myös äidin naispuolinen kumppani voidaan tunnustaa lapsen toiseksi vanhemmaksi lain nojalla (comaternité, meemoederschap). Jos biologisia vanhempia ei katsota lapsen juridisiksi vanhemmiksi, he eivät ole tämän huoltajia.

Lapsi pysyy vanhempiensa huollettavana siihen asti, kun hänestä tulee täysi-ikäinen (18 v.) tai täysivaltainen. Lapsen asumisjärjestelyjä, elatusta, terveyttä, valvontaa, kasvatusta, koulutusta ja hyvinvointia koskevat päätökset kuuluvat vanhemmille (siviililain 203 §).

Huoltajuuden osatekijöitä ovat määräysvalta lasta eli lapsen henkilöä koskevissa asioissa ja lapsen omaisuuden hoito sekä tietyt huoltajuuteen kuuluvat erityiset oikeudet. Lapsen henkilöön kohdistuva määräysvalta jaetaan edelleen huolto-oikeuteen eli lapsen kanssa elämiseen (lapsen hoitaminen ja valvominen sekä samassa taloudessa olevaa lasta koskevien kasvatuksellisten päätösten tekeminen) ja kasvatusoikeuteen (lapsen elatukseen, kasvatukseen ja koulutukseen liittyvä päätöksenteko). Lapsen omaisuuden hoito kattaa lapsen omaisuuteen kohdistuvan hallinnointioikeuden ja lakimääräisen käyttöoikeuden. Erityisillä oikeuksilla tarkoitetaan vanhempien päätösvaltaa lapsen avioliittoon, adoptioon ja täysivaltaisuuteen liittyvissä asioissa.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Alaikäisen lapsen huoltajia ovat yleensä lapsen molemmat vanhemmat yhdessä. Jos kummankin vanhemman vanhemmuus on vahvistettu, huoltajuuteen liittyvät etuoikeudet kuuluvat heille yhteisesti riippumatta siitä, asuvatko he yhdessä tai ovatko he naimisissa (siviililain 373 ja 374 §).

Jos jommankumman vanhemman suhdetta lapseen ei ole vahvistettu tai jos toinen vanhemmista on kuollut, poissaoleva tai kyvytön ilmaisemaan tahtonsa, huoltajuus on yksin toisella vanhemmalla.

Kummankin vanhemman oletetaan toimivan toisen vanhemman suostumuksella käyttäessään huoltajuuteen kuuluvia oikeuksiaan tilanteissa, joissa on osallisena (hyvässä uskossa toimivia) kolmansia (siviililain 373 §).

Perhetuomioistuin (tribunal de la famille, familierechtbank) voi myöntää yksinhuoltajuuden toiselle vanhemmista, jos vanhemmat eivät saa sovittua lapsen asumisjärjestelyistä, lapsen terveyttä, kasvatusta, koulutusta, vapaa-aikaa tai uskonnollista tai aatteellista suuntautumista koskevista tärkeistä päätöksistä tai jos kyseinen tuomioistuin katsoo, että vanhempien sopimus ei ole lapsen edun mukainen.

Siinä tapauksessa toisella vanhemmista säilyy tapauskohtaisesti määriteltyjen ehtojen mukaisesti 1) valvontaoikeus; hänellä on toisin sanoen oikeus saada tietoja lapsen tilanteesta ja kääntyä toimivaltaisen perhetuomioistuimen puoleen, jos hän katsoo, ettei toinen vanhemmista ole ottanut lapsen etua huomioon; 2) oikeus ylläpitää henkilökohtaisia suhteita lapseen. Tämä yhteydenpito voidaan kieltää ainoastaan erittäin vakavin perustein (siviililain 374 §).

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Jos kumpikaan vanhemmista ei pysty toimimaan huoltajana, on pantava vireille lapsen huoltoasia (siviililain 375 §).

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Vanhempien asumus- tai avioero ei periaatteessa vaikuta huoltajuutta koskeviin sääntöihin. Oikeudellisena lähtökohtana on, että molemmat vanhemmat toimivat yhdessä lapsen huoltajina (ks. kohta 2). Yhteishuoltajuus tarkoittaa, että huoltajuuden osatekijät kuuluvat jatkossakin molemmille vanhemmille ja että kumpikaan ei voi yksin tehdä päätöksiä, jotka estäisivät toista vanhempaa käyttämästä omia oikeuksiaan. Vanhempi ei siis voi toimia ilman toisen vanhemman suostumusta. Aikataulujen ja käyttäytymissääntöjen kaltaiset asiat päättää kuitenkin se vanhemmista, jonka luona lapsi kulloinkin on.

Vanhemmat voivat sopia huoltajuusjärjestelyistä keskenään lapsen etua kunnioittaen.

Jos he eivät pääse sopimukseen, heidän on saatettava asia perhetuomioistuimen käsiteltäväksi. Perhetuomioistuin voi päättää myöntää yksinhuoltajuuden toiselle vanhemmista (ks. kohta 2).

On sovittava lapsen asumisjärjestelyistä, väestörekisteriin ilmoitettavasta lapsen asuinpaikasta sekä siitä, miten kumpikin vanhempi osallistuu lapsen elatukseen, kasvatukseen ja koulutukseen.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Vanhempien ei ole pakko viedä asiaa tuomioistuimen ratkaistavaksi, vaan he voivat tehdä lapsen huoltajuudesta sopimuksen. Sovittelun avuksi on mahdollista saada valtuutettu ja tehtävään koulutettu sovittelija (asianajaja, notaari tai muu valtuutettu sovittelija), johon vanhemmat voivat turvautua milloin tahansa – myös prosessin aikana (prosessilain (Code judiciaire, Gerechtelijk Wetboek) 1730 §).

Mikäli vanhemmat haluavat, että sopimus pannaan tarvittaessa täytäntöön, heidän on toimitettava se toimivaltaiselle perhetuomioistuimelle, joka varmistaa, että sopimus on lapsen edun mukainen.

Jos avioliitto on kariutunut lopullisesti (ks. ”Avioero – Belgia”), vanhemmat voivat prosessin missä tahansa vaiheessa pyytää perhetuomioistuinta vahvistamaan sopimuksen lasta koskevista välitoimista. Tuomari voi kieltäytyä vahvistamasta sopimusta, jos se ei ole lapsen edun mukainen.

Jos avioero perustuu yhteiseen päätökseen (ks. ”Avioero – Belgia”), osapuolten on sovittava ennen avioeron voimaantuloa lapsen huoltoon liittyvistä toimista (huoltajuus, oikeus ylläpitää henkilökohtaisia suhteita lapseen, lapsen omaisuuden hallinnointi) sekä siitä, miten kumpikin osallistuu lapsen elatukseen, kasvatukseen, koulutukseen sekä tämän terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen avioeroprosessin aikana ja sen jälkeen. Yleinen syyttäjä antaa asiasta lausunnon, ja perhetuomioistuin voi poistaa sopimuksista kohdat, jotka tämä katsoo alaikäisen lapsen edun vastaisiksi, tai muuttaa niitä. Perhetuomioistuin myöntää avioeron ja vahvistaa alaikäisiä lapsia koskevat sopimukset.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Kun asia on pantu vireille, kirjaaja (greffier, griffier) tiedottaa osapuolille mahdollisuudesta käyttää sovittelu- tai välimiesmenettelyä tai muuta rauhanomaista riitojenratkaisumenetelmää (prosessilain 1253 b §:n 1 momentti). Lisäksi tuomioistuin voi milloin tahansa ehdottaa osapuolille sen tutkimista, onko välimies- tai sovittelumenettely mahdollinen. Kummankin osapuolen suostumuksella se voi lykätä asian käsittelyä, jotta nämä voivat tutkia, voidaanko asiassa päästä sopimukseen tai voiko sovittelu tarjota ratkaisun, tai se voi palauttaa asian sovitteluelimelle (prosessilain 1253 b §:n 3 momentti).

Jos osapuolet pääsevät sopimukseen, tuomioistuin vahvistaa kyseisen sopimuksen edellyttäen, ettei se ole selvästi lapsen edun vastainen (prosessilain 1253 b §:n 2 momentti).

Kumpi tahansa osapuoli voi ehdottaa sovitteluun turvautumista myös silloin, kun asia ei ole tuomioistuinkäsittelyssä (prosessilain 1730 §). Valtuutetun sovittelijan avulla aikaansaatu sopimus voidaan sekin vahvistaa edellä esitetyin edellytyksin.

Osapuolet voivat aina myös käyttää asiantuntijoiden (esim. sosiaalityöntekijöiden, psykologien ja lapsipsykiatrien) palveluja neuvojen saamiseksi tai pyytää asiantuntijan kuulemista oikeudenkäynnissä. Yleinen syyttäjä voi tuomioistuinkäsittelyn puitteissa kuulla sosiaaliviranomaisia tietojen saamiseksi asianomaisista lapsista, ja perhetuomioistuin ottaa huomioon lasten oman mielipiteen (prosessilain 1253 b §:n 6 momentti).

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Perhetuomioistuimen on ratkaistava huoltajuuskysymys, jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen, jos he pääsevät vain osittaiseen sopimukseen tai jos sopimus ei ole lapsen edun mukainen. Ratkaisussa otetaan huomioon vanhempien ja lapsen (mikäli tämä on riittävän vanha ilmaisemaan tahtonsa) toiveet, kokonaistilanne ja tapauksen olosuhteet. Tuomioistuimelle esitettävät kysymykset voivat koskea muun muassa seuraavia seikkoja:

– yhteishuoltajuus tai yksinhuoltajuus (ks. kohta 2),

– väestörekisteriin lapsen pääasialliseksi asuinpaikaksi ilmoitettava osoite (= hänen asuinpaikkansa),

– lapsen asumisjärjestelyt (jos sopimukseen ei päästä ja jos kyseessä on yhteishuoltajuus, paras ratkaisu olisi, että lapsi voi asua tasapuolisesti kummankin vanhemman luona, mikäli vähintään toinen vanhemmista vaatii sitä. Mikäli tämä ei ole kaikkein tarkoituksenmukaisin ratkaisu, voidaan harkita pidennettyjä oleskeluja lapsen toissijaisessa asuinpaikassa tai muita vastaavia ratkaisuja. Perhetuomioistuin ottaa huomioon konkreettiset olosuhteet ja lapsen ja vanhempien edun),

– elatusapu (kummankin vanhemman on mahdollisuuksiensa mukaan vastattava kuluista, jotka liittyvät lapsen asumiseen, elatukseen, terveyteen, valvontaan, kasvatukseen, koulutukseen ja hyvinvointiin).

Perhetuomioistuin voi tarvittaessa vahvistaa myös sen, miten osapuolet osallistuvat lapsen kasvatukseen ja koulutukseen. Osapuolet voivat tapauksen mukaan pyytää perhetuomioistuinta ratkaisemaan käytännön kysymyksiä, kuten lomien ja tiettyjen kulujen jakaminen vanhempien kesken, koulun valinta, jne.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Se, että toisella vanhemmista on yksinhuoltajuus, ei tarkoita sitä, että kyseisellä vanhemmalla on yksinvalta lasta koskevissa päätöksissä. Tapauskohtaisesti on voitu sopia erilaisista järjestelyistä. Toinen vanhemmista säilyttää muun muassa oikeuden valvoa lapsen kasvatusta (ks. kohta 2).

Lapsen kanssa muuttaminen ilmoittamatta asiasta toiselle vanhemmalle voi vaikuttaa muun muassa lapsen asumisjärjestelyihin ja oikeuteen ylläpitää henkilökohtaisia suhteita. Tällöin osapuoli, jolle ei ole ilmoitettu asiasta tai joka vastustaa muuttoa, voi kääntyä perhetuomioistuimen (siviililain 374 ja 387 a §) tai – jos on kyseessä ehdottoman kiireellinen asia – välitoimista päättävän tuomarin puoleen (prosessilain 584 §:n 4 momentti).

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

(Ks. 2 kohta.) Yhteishuoltajuus tarkoittaa, että huoltajuuden osatekijät (lapsen huolto ja kasvatus sekä lakimääräinen oikeus lapsen omaisuuden hallinnointiin ja käyttöön) kuuluvat jatkossakin molemmille vanhemmille ja että kumpikaan ei voi yksin tehdä päätöksiä, jotka estäisivät toista vanhempaa käyttämästä omia oikeuksiaan. Vanhempi ei siis voi toimia ilman toisen vanhemman suostumusta. Aikataulujen ja käyttäytymissääntöjen kaltaiset asiat päättää kuitenkin se vanhemmista, jonka luona lapsi kulloinkin on. Kummankin vanhemman oletetaan toimivan toisen vanhemman suostumuksella käyttäessään huoltajuuteen kuuluvia oikeuksiaan tilanteissa, joissa on osallisena (hyvässä uskossa toimivia) kolmansia (siviililain 373 §).

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Prosessilain 572 a §:n 4 momentin nojalla perhetuomioistuin käsittelee hakemukset, jotka koskevat huoltajuutta, alaikäisen lapsen asumisjärjestelyjä tai vanhemman oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita alaikäisiin lapsiin. Se, mitä asiakirjoja hakemukseen on liitettävä, riippuu asian vireillepanotavasta.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Tietyt perhetuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat tapaukset, jotka koskevat mm. huoltajuutta, asumisjärjestelyjä ja oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita, katsotaan lain mukaan kiireellisiksi ja voidaan panna vireille joko kontradiktorista menettelyä koskevalla hakemuksella (requête contradictoire, tegensprekelijk verzoekschrift), haasteella tai yhteisellä hakemuksella. Asia ratkaistaan välitoimiin sovellettavan menettelyn mukaisesti. Jos vireillepano tehdään haasteella, määräaika on vähintään kaksi vuorokautta (ks. prosessilain 1035 §:n 2 momentti). Muutoin käsittelyn aloittava oikeudenistunto järjestetään viimeistään 15 vuorokauden kuluessa siitä, kun hakemus on jätetty kirjaamoon (prosessilain 1253 b §:n 4 momentin 2 kohta).

Kaikissa alaikäisiä lapsia koskevissa tapauksissa osapuolten on osallistuttava henkilökohtaisesti käsittelyn aloittavaan oikeudenistuntoon, istuntoihin, joissa käsitellään lapsia koskevia kysymyksiä, ja asianosaisten kuulemiseksi pidettäviin istuntoihin (prosessilain 1253 b §:n 2 momentin 1 ja 2 kohta). Alaikäisellä on oikeus tulla kuulluksi kysymyksissä, jotka koskevat huoltajuutta, asumisjärjestelyjä ja oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita (prosessilain 1004 §:n 1 momentin 1 kohta).

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Oikeusavun myöntämiseen sovelletaan yleisiä säännöksiä (ks. ”Oikeusapu – Belgia”).

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Silloin kun avioero perustuu yhteiseen päätökseen, osapuolet ovat sopineet huoltajuudesta, yleinen syyttäjä on antanut lausunnon ja perhetuomioistuin on vahvistanut asianomaiset sopimukset ja tuominnut osapuolet avioeroon, muutoksenhakuun ei periaatteessa ole perusteita.

Muussa tapauksessa huoltajuutta koskevaan päätökseen on mahdollista hakea muutosta määräajassa, jonka kesto on yleensä yksi kuukausi. Määräaika alkaa siitä, kun tuomio annetaan tiedoksi joko haastemiehen välityksellä (signification, betekening) tai postitse (notification, kennisgeving) (muutoksenhaku yksipuolisesta hakemuksesta annettuun määräykseen). Joskus tuomion julistamista lykätään (esim. syyttäjäviraston pyynnöstä) määräajan alkamisen lykkäämiseksi.

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Mahdollisista pakkokeinoista määrää sama perhetuomioistuin, joka on vahvistanut joko lapsen oleskeluajat kummankin vanhemman luona tai toisen vanhemman (tai kolmannen osapuolen) oikeuden pitää yllä henkilökohtaisia suhteita lapseen (siviililain 387 b §:n 1 momentin 5 kohta). Kyseinen tuomioistuin päättää, millaisia pakkokeinoja tilanne edellyttää ja miten ne toteutetaan lapsen edun mukaisesti, ja nimeää niin tarpeelliseksi katsoessaan henkilöt, joilla on valtuudet mennä ulosottomiehen mukana panemaan päätös täytäntöön. Perhetuomioistuin voi määrätä uhkasakon varmistaakseen, että päätöstä myös noudatetaan.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Periaatteessa kaikki missä tahansa EU:n jäsenvaltiossa (paitsi Tanskassa) annetut huoltopäätökset on asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (nk. Bryssel II a ‑asetus) mukaisesti tunnustettu automaattisesti 1. maaliskuuta 2005 lähtien. Tapaamisoikeutta ja siepatun lapsen palauttamista koskevia päätöksiä lukuun ottamatta päätösten täytäntöönpano edellyttää kuitenkin täytäntöönpanohakemuksen tekemistä perhetuomioistuimelle, joka tekee päätöksen välitoimiin sovellettavan menettelyn mukaisesti.

Kyseistä yksinkertaistettua menettelyä ei kuitenkaan sovelleta päätöksiin, jotka on tehty avioeromenettelyn ulkopuolella ennen edellä mainittua päivämäärää. Tällöin on aiheellista soveltaa tavanomaista tuomioiden tunnustamis- ja täytäntöönpanomenettelyä.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Kuka tahansa asianosainen voi pyytää perhetuomioistuinta jättämään ulkomailla annetun päätöksen tunnustamatta. Tuomistuin voi lykätä ratkaisun tekemistä, jos kyseiseen päätökseen on haettu muutosta maassa, jossa se on tehty.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Belgialaiset tuomioistuimet soveltavat periaatteessa sen maan lakia, jossa lapsen vakituinen asuinpaikka sijaitsee.

Jos asuinpaikan laki ei kuitenkaan takaa lapselle tai tämän omaisuudelle riittävää suojaa, asiassa sovelletaan sen maan lakia, jonka kansalaisuus lapsella on. Belgian lakia sovelletaan, jos asiassa sovellettavassa ulkomaisessa laissa säädettyjen toimenpiteiden toteuttaminen osoittautuu aineellisesti tai oikeudellisesti mahdottomaksi.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 15/12/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Bulgaria

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Bulgarian lainsäädännössä vanhempainvastuusta käytetään lakitermejä ”vanhempien oikeudet ja velvollisuudet” sekä ”vanhempien oikeuksien käyttäminen”. Käsitteillä tarkoitetaan kaikkia vanhempien oikeuksia ja velvollisuuksia alaikäisiä lapsiaan kohtaan. Tällä www-sivustolla käytetään jäljempänä termiä ”lapsen huolto”.

Bulgarian lainsäädännössä alaikäiset jaetaan alle 14-vuotiaisiin lapsiin (maloleten) ja 16–18-vuotiaisiin nuoriin (nepalnoleten). Lapsen huolto koskee molempia ryhmiä.

Adoptiossa adoptiolapsen ja hänen jälkeläistensä sekä adoptiovanhemman ja tämän sukulaisten välille syntyvät samat oikeudet ja velvollisuudet kuin biologisella lapsella. Adoptiolapsen ja hänen jälkeläistensä oikeudet ja velvollisuudet adoptiolapsen biologisiin sukulaisiin nähden katkeavat.

Avioerossa tuomioistuin määrää avioliitossa syntyneiden lasten huollosta, tapaamissuhteista sekä elatuksesta. Lisäksi se määrää siitä, kenelle perheen asunto jää. Se ottaa ratkaisussaan lasten edun huomioon.

Tuomioistuin määrää siis, kenelle lasten huolto myönnetään, tapaamisoikeudesta ja muista lasten huoltoon sekä lasten ja vanhempien suhteeseen liittyvistä järjestelyistä sekä elatuksesta. Harkitessaan, kummalle vanhemmista lapsen huolto myönnetään, tuomioistuin tarkastelee kaikkia seikkoja lapsen edun kannalta ja kuulee vanhempia sekä myös lasta, jos lapsi on vähintään 10-vuotias.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Yleensä lapsen huollosta vastaavat molemmat vanhemmat yhteisvastuullisesti.

Bulgarian lainsäädännön mukaan isovanhemmilla on oikeus pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa.

Alaikäisten lasten tulee asua vanhempiensa luona, ellei painavista syistä muuta johdu. Jos lapsi ei asu vanhempiensa luona, vanhempien asuinpaikan piirituomioistuin (rayonen sad) voi vanhempien pyynnöstä määrätä lapsen palaamaan vanhempiensa luokse. Jos lapsi on vähintään 10-vuotias, piirituomioistuin kuulee myös lasta.

Kumpikin vanhempi voi yksin edustaa alle 14-vuotiasta alaikäistä lastaan ja antaa suostumuksensa 14–18-vuotiasta lasta koskeviin oikeustoimiin edellyttäen, että se on lapsen edun mukaista.

Jos lapsella on kiinteää tai irtainta omaisuutta, omistusoikeutta ei voi siirtää, omaisuuteen ei voi ottaa kiinnityksiä eikä sitä voi hävittää muulla tavoin ilman asuinpaikan piirituomioistuimen lupaa ja silloinkin vain siinä tapauksessa, että se on tarpeen ja siitä on ilmeistä hyötyä lapselle. Tämä ei koske irtainta omaisuutta, joka koostuu helposti pilaantuvista tuotteista. Alaikäisillä lapsilla ei ole oikeutta lahjoittaa omaisuuttaan, luopua omaisuutta koskevista oikeuksistaan, vuokrata omaisuuttaan eikä antaa sitä muiden henkilöiden lainojen vakuudeksi.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Jos vanhemman käytös uhkaa lapsen koskemattomuutta, kasvua, terveyttä tai omaisuutta, piirituomioistuin toteuttaa omasta aloitteestaan tai toisen vanhemman tai syyttäjäviranomaisen pyynnöstä lapsen edun mukaisia toimenpiteitä. Tarvittaessa tuomioistuin ottaa lapsen huostaan ja sijoittaa hänet sopivaan paikkaan.

Näin toimitaan myös silloin, kun vanhempi ei jatkuvan fyysisen tai henkisen sairauden, pitkäaikaisen poissaolon tai muun objektiivisen syyn vuoksi kykene vastaamaan lapsen huollosta. Erityisen painavissa tapauksissa vanhemmalta voidaan ottaa lapsen huoltajuus pois eli peruuttaa huoltajuus. Näin voi käydä, jos vanhempi ilman perusteltua syytä laiminlyö jatkuvasti lapsen huollon ja elatuksen tai jos vanhempi on jättänyt lapsen erityislaitokseen eikä nouda häntä viimeistään kuuden kuukauden kuluttua sovitusta noutopäivästä.

Huoltajuuden peruuttamismenettelystä vastaa piirituomioistuin joko omasta aloitteestaan tai toisen vanhemman tai syyttäjäviranomaisen pyynnöstä.  Tuomioistuin määrää kaikissa huoltajuuden rajoittamis- tai peruuttamistapauksissa myös vanhempien ja lapsen tapaamissuhteisiin liittyvistä järjestelyistä.

Tuomioistuin voi olosuhteiden muututtua tai vanhemman pyynnöstä palauttaa huoltajuuden.

Tuomioistuin ilmoittaa virallisesti vanhemman asuinpaikkakunnan viranomaisille huoltajuuden peruuttamisesta tai palauttamisesta, jotta lapselle voidaan nimetä sopiva edustaja: 14–18-vuotiaille nimetään edunvalvoja (popechitel) ja alle 14-vuotiaille holhooja (nastoynik).

Lapsi voidaan myös sosiaalitoimen (direktsia sotsialno podpomagane) hakemuksesta ja tuomioistuimen päätöksellä sijoittaa perheen ulkopuolelle, jos hänen vanhempansa ovat kuolleet, heistä ei ole tietoa, heidän huoltajuutensa on peruutettu tai sitä on rajoitettu tai he eivät voi ilman perusteltua syytä tai syystä, johon he eivät voi itse vaikuttaa, huolehtia lapsestaan pitkällä aikavälillä, taikka lapsi on perheväkivallan uhri ja hänen fyysinen, psyykkinen, moraalinen, älyllinen ja sosiaalinen kehityksensä on vaarassa. Toimivallasta, sovellettavasta laista, toimenpiteiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lasten suojeluun liittyvissä asioissa vuonna 1996 tehdyn Haagin yleissopimuksen 11 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa lapsi voidaan myös sijoittaa laitokseen tai sijaisperheeseen.

Tuomioistuin tekee päätöksen lapsen sijoittamisesta sukulaisten tai muiden läheisten luokse, sijaisperheeseen tai erityislaitokseen. Sitä ennen lapsen väliaikaisesta sijoittamisesta vastaa lapsen asuinpaikan sosiaalitoimi.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Jos yhdessä asuvat vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huollosta, siitä päättää piirituomioistuin vanhempia ja tarvittaessa lasta kuultuaan. Piirituomioistuimen päätökseen voi hakea muutosta.

Jos vanhemmat asuvat erillään eivätkä pääse yksimielisyyteen siitä, kenen luona lapsen tulisi asua, päätöksen asiasta tekee lapsen asuinpaikan piirituomioistuin. Tuomioistuin kuulee lasta, jos tämä on vähintään 10-vuotias. Piirituomioistuimen päätökseen voi hakea muutosta.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Vanhemmat voivat tehdä tuomioistuimen ulkopuolisia sopimuksia lapsen huoltoon sekä tapaamiseen liittyvistä kysymyksistä. Tällainen sopimus ei kuitenkaan ole täytäntöönpanokelpoinen. Tuomioistuimen ulkopuolisesta sopimuksesta riippumatta kumpi tahansa vanhemmista voi viedä lapsen huoltoa tai tapaamista koskevan asian oikeuteen. Tällöin tuomioistuin tekee lapsen huoltoa koskevan ratkaisun ulkopuolisesta sopimuksesta riippumatta. Sama koskee tapaamisjärjestelyjä sen vanhemman kanssa, joka ei ole lapsen huoltaja ja jonka luona lapsi ei asu.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Sovittelua koskevan lain (Zakon za mediatsiata) mukaan perheasiat voidaan ratkaista sovittelun avulla. Lapsen huoltoa koskeva sovitteluratkaisu on kuitenkin oikeudellisesti sitova vasta sen jälkeen kun tuomioistuin on erikseen vahvistanut sen siviiliprosessilain (Grazhdanski protsesualen kodeks) mukaisesti.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Tuomari voi päättää kaikista tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetuista asioista, muun muassa lapsen asuinpaikasta, huollosta, tapaamisjärjestelyistä toisen vanhemman kanssa, tapaamisoikeudesta, elatusvelvollisuudesta, koulun tai nimen valinnasta jne. Ks. vastaukset kysymyksiin 3 ja 4.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Periaatteessa lapsen huoltajana toimiva vanhempi vastaa lapsen arkielämää koskevista päätöksistä, esimerkiksi siitä, mitä koulua lapsi käy. Molempien vanhempien suostumus tarvitaan kuitenkin tietyissä asioissa, esimerkiksi haettaessa lapselle henkilöllisyystodistusta tai matkustettaessa ulkomaille, matkan kestosta tai tarkoituksesta riippumatta (koskee myös lomamatkoja).

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Jos vanhemmat asuvat erillään, tuomioistuimen on päätettävä, kummalle vanhemmista huoltajuus myönnetään. Lisäksi se päättää tapaamisjärjestelyistä. Vanhemmat voivat kuitenkin tuomioistuimessa tehdyllä keskinäisellä sopimuksella sopia yleistä käytäntöä laajemmista tapaamisjärjestelyistä toisen vanhemman kanssa. Tuomioistuinten yleisen käytännön mukaan toiselle vanhemmalle myönnetään tapaamisoikeus vähintään kahtena tai useampana vapaapäivänä kuukaudessa sekä tiettynä määränä koulun lomaviikkoja. Yleensä vanhemmat hyväksyvät tämän käytännön.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Lapsen huoltoasia on pantava vireille vastaajan asuinpaikan piirituomioistuimessa. Jos hakemukseen liittyy elatusapuvaade, vaatimus voidaan esittää myös kantajan asuinpaikan tuomioistuimessa.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Lapsen huoltoa koskeviin asioihin sovelletaan yleisiä menettelysääntöjä.

Jos asia käsitellään vireillä olevan avioeromenettelyn yhteydessä, vanhemmat voivat pyytää tuomioistuimelta väliaikaista päätöstä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Asianosaiset voivat saada oikeusapua koskevan lain (Zakon za pravnata pomosht) yleisten ehtojen mukaisesti oikeusapua.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Piirituomioistuimen päätökseen voi hakea muutosta maakuntatuomioistuimesta (okrazhen sad) kahden viikon kuluessa päätöksen vastaanottamisesta tavanomaista menettelyä noudattaen.

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Lainvoiman saaneet tuomioistuimen ratkaisut voidaan panna täytäntöön siviiliprosessilaissa säädettyä menettelyä noudattaen. Välittömän täytäntöönpanon velvoitteesta tai toimen suorittamatta jättämisestä sekä lapsen luovuttamisesta on useita eri säännöksiä. Ratkaisun panee täytäntöön ulosottoviranomainen tai yksityinen ulosottomies, jonka kantaja valitsee.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Sovelletaan tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2201/2003 sekä siviiliprosessilain 621 §:ää (voimassa 24. heinäkuuta 2007 lähtien).

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Sovelletaan tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2201/2003 sekä siviiliprosessilain 622 §:ää (voimassa 24. heinäkuuta 2007 lähtien).

Yleinen toimivalta on vastaajan asuinpaikan maakuntatuomioistuimella. Jos vastaajalla ei ole vakituista osoitetta Bulgarian alueella, toimivalta on kantajan asuinpaikan maakuntatuomioistuimella. Jos hänenkään asuinpaikkansa ei ole Bulgariassa, toimivalta on Sofian kaupungin tuomioistuimella.

Jos halutaan tunnustaa ja panna täytäntöön ulkomaisen tuomioistuimen tai muun ulkomaisen elimen tekemä Luxemburgin sopimukseen perustuva päätös, joka koskee lapsen huoltoa tai lapsen huollon palauttamista lapsikaappauksen jälkeen, asiaa koskeva pyyntö on esitettävä Sofian kaupungin tuomioistuimelle. Luxemburgin sopimus on Luxemburgissa 20. toukokuuta 1980 tehty lasten huoltoa koskevien päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa ja lasten palauttamista koskeva eurooppalainen yleissopimus (ratifioitu lailla, virallinen lehti, nide 21, 2003), (virallinen lehti, nide 104, 2003). Sofian kaupungin tuomioistuin käsittelee asian julkisessa istunnossa, johon osallistuvat oikeusministeriön edustaja tai hakija, ulkomaisen päätöksen osapuolet sekä syyttäjäviranomainen. Tuomioistuin kuulee lasta sen jälkeen kun lapsen nykyisen asuinkunnan tai -kaupungin sosiaalitoimi on antanut asiasta lausunnon. Ulkomaisen päätöksen tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva menettely keskeytetään, jos asiasta on aloitettu uusi tuomioistuinmenettely bulgarialaisessa tuomioistuimessa sen jälkeen kun asiaa koskeva päätös annettiin siinä valtiossa, jonka päätöksen tunnustamista ja täytäntöönpanoa haetaan. Sama koskee tapauksia, joissa toinen lapsen huoltoa koskeva päätös on tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan menettelyn kohteena bulgarialaisessa tuomioistuimessa. Tällöin kyseisen bulgarialaisen tuomioistuimen on ilmoitettava asiasta viipymättä asianomaiselle tuomioistuimelle, jonka on annettava ratkaisunsa yhden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta.

Sofian kaupungin tuomioistuin päättää asiasta yhden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Päätökseen voi hakea muutosta Sofian muutoksenhakutuomioistuimesta, jonka tekemä päätös on lopullinen.

Samaa menettelyä noudatetaan pyyntöihin tunnustaa ja panna täytäntöön lapsen huoltoa koskeva päätös, joka on tehty lapsen luovutuksen jälkeen, jos luovutusta koskeva päätös on todettu laittomaksi. Jossakin toisessa Luxemburgin sopimuksen sopimuspuolena olevassa valtiossa annetun päätöksen tunnustaminen ja täytäntöönpano voidaan hylätä sopimuksen 8 ja 9 artiklan nojalla, jos sopimuksen 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut ehdot täyttyvät. Päätöksen tunnustaminen ja täytäntöönpano hyväksytään vain jos päätös on täytäntöönpanokelpoinen siinä valtiossa, jossa se on annettu. Menettelyä sovelletaan toisen valtion tuomioistuinten ja muiden ulkomaisten elinten antamien päätösten tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon myös silloin, kun asia liittyy toimivallasta, sovellettavasta laista, toimenpiteiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lasten suojeluun liittyvissä asioissa vuonna 1996 tehtyyn Haagin yleissopimukseen.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Vanhempien ja lasten välisiin suhteisiin sovelletaan sen valtion lakia, jossa heidän yhteinen tavanomainen asuinpaikkansa on. Jos vanhemmilla ja lapsella ei ole yhteistä tavanomaista asuinpaikkaa, heidän suhteisiinsa sovelletaan lapsen tavanomaisen asuinpaikan lakia tai sen maan lakia, jonka kansalainen lapsi on, sen mukaan kumpi on lapsen kannalta edullisempi. Edunvalvoja ja holhooja nimetään ja vapautetaan tehtävästään huollettavan tavanomaisen asuinpaikan lakien mukaan. Holhoojan tai edunvalvojan ja huollettavan välisiin suhteisiin sovelletaan sen maan lakia, jota sovellettiin holhoojaa tai edunvalvojaa nimettäessä.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 15/12/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Tšekki

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

”Vanhempainvastuun” käsite määritellään siviililaissa (laki 89/2012). Käsite kattaa vanhempien oikeudet ja velvollisuudet seuraavissa asioissa:

  • lapsen huolto, erityisesti huolehtiminen lapsen terveydestä sekä ruumiillisesta, emotionaalisesta, älyllisestä ja moraalisesta kehityksestä,
  • lapsen suojelu,
  • henkilökohtaisen suhteen ylläpitäminen lapseen,
  • lapsen kasvatus ja koulutus,
  • lapsen asuinpaikan määrääminen,
  • toimiminen lapsen edustajana ja omaisuudenhoitajana.

Vanhempainvastuu syntyy lapsen syntyessä ja päättyy lapsen saadessa täyden oikeustoimikelpoisuuden. Vanhempainvastuun kestoa ja laajuutta voi muuttaa vain tuomioistuin. Vanhemmat hoitavat vanhempainvastuuta lapsen etujen mukaisesti. Ennen lapsen etuun vaikuttavan päätöksen tekemistä vanhempien on kerrottava lapselle kaikki tarvittava, jotta hän voisi muodostaa oman käsityksensä asiasta ja kertoa sen vanhemmille; tämä ei päde tapauksiin, joissa lapsi ei kykene kunnolla vastaanottamaan tarvittavia tietoja tai joissa hän ei pysty muodostamaan omaa käsitystään tai ilmoittamaan sitä vanhemmille. Vanhempien on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen kantaan ja otettava se huomioon päätöstä tehdessään. Vanhemmat kantavat lapsen henkilöön liittyvän vanhempainvastuun sellaisella tavalla ja sellaisessa laajuudessa, joka vastaa lapsen kehitysastetta. Päättäessään lapsen koulutuksesta tai työnteosta vanhemmat ottavat huomioon hänen mielipiteensä, kykynsä ja lahjansa.

Lapsen oikeustoimikelpoiseksi tuloon saakka vanhemmilla on oikeus ohjata lasta kasvatustoimenpiteillä, jotka vastaavat hänen kehittyviä kykyjään, mukaan lukien rajoitukset lapsen moraalin, terveyden ja oikeuksien sekä muiden henkilöiden oikeuksien ja yleisen järjestyksen suojelemiseksi. Lapsella on velvollisuus alistua näihin toimenpiteisiin. Kasvatustoimenpiteitä voi käyttää vain olosuhteisiin soveltuvassa muodossa ja laajuudessa siten, etteivät ne uhkaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai loukkaa lapsen ihmisarvoa.

Jokaisen vajaavaltaisen alaikäisen katsotaan olevan kelpoinen oikeustoimiin, jotka ovat luonteeltaan tarkoituksenmukaisia lapsen ikäisen alaikäisen älylliseen ja tahdonvaltaiseen kypsyyteen nähden. Vanhemmilla on velvollisuus ja oikeus edustaa lasta oikeudellisissa menettelyissä, joissa lapsi ei ole oikeustoimikelpoinen. Vanhemmat edustavat lasta yhdessä, mutta kumpikin heistä voi toimia myös erikseen; jos toinen vanhemmista toimii lapsen asiassa yksin jotakuta vilpittömässä mielessä toimivaa kolmatta kohtaan, hänen katsotaan toimivan toisen vanhemman suostumuksella. Vanhempi ei voi edustaa lasta, jos tämä voi johtaa eturistiriitaan hänen ja lapsen välillä tai kyseisten vanhempien lasten välillä. Tällaisessa tapauksessa tuomioistuin nimeää lapselle edunvalvojan. Jos vanhemmat eivät pääse sovintoon siitä, kumpi heistä edustaa lasta, tuomioistuin päättää jommankumman vanhemman pyynnöstä, kumpi vanhemmista toimii lapsen edustajana ja miten.

Vanhemmilla on velvollisuus ja oikeus hoitaa lapsen omaisuutta, erityisesti hallinnoida sitä moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti. Heidän on käsiteltävä huolellisesti varoja, joita ei voida olettaa tarvittavan lapsen omaisuuteen liittyvien kulujen korvaamiseksi. Lapsen omaisuuden yksittäisiä eriä koskevissa oikeustoimissa vanhemmat toimivat lapsen edustajana. Vanhempi ei voi edustaa lasta, jos seurauksena voi olla hänen ja lapsen välinen tai kyseisten vanhempien lasten välinen eturistiriita. Tällaisessa tapauksessa tuomioistuin nimeää lapselle edunvalvojan. Jos vanhempi rikkoo velvollisuuttaan hoitaa lapsen omaisuutta moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti, hänen on korvattava lapselle tästä aiheutunut vahinko yhteisvastuullisesti. Jos vanhemmat eivät pääse sovintoon keskeisistä lapsen omaisuuden hoitoon liittyvistä seikoista, niistä päättää jommankumman vanhemman pyynnöstä tuomioistuin. Lapsen nykyistä tai tulevaa omaisuutta tai sen yksittäisiä osia koskevaan oikeudelliseen menettelyyn vanhemmat tarvitsevat tuomioistuimen suostumuksen, ellei kyse ole juoksevista asioista tai asioista, jotka koskevat vain merkityksettömiä omaisuusarvoja, vaikka olisivat muuten poikkeuksellisia.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Vanhempainvastuu on kummankin vanhemman velvollisuus. Se kuuluu vanhemmalle, ellei sitä ole otettu häneltä pois. Sillä ei ole merkitystä, ovatko lapsen vanhemmat avioliitossa vai eivät tai syntyikö lapsi avioliitossa vai sen ulkopuolella.

Vanhemmat kantavat vanhempainvastuun keskenään sopimallaan tavalla. Jos lapsen asiasta päättäminen vaarantuu viivytyksen vuoksi, jompikumpi vanhemmista voi päättää asiasta tai antaa suostumuksensa yksin, jolloin hän on velvollinen ilmoittamaan asiaintilasta välittömästi toiselle vanhemmalle. Jos toinen vanhemmista toimii lapsen asiassa yksin jotakuta vilpittömässä mielessä toimivaa kolmatta kohtaan, hänen katsotaan toimivan toisen vanhemman suostumuksella. Jos vanhemmat eivät pääse sovintoon asiassa, joka on lapsen kannalta merkittävä erityisesti hänen etunsa vuoksi, päätöksen tekee tuomioistuin jommankumman vanhemman pyynnöstä; tämä pätee myös siinä tapauksessa, että toinen vanhemmista on sulkenut toisen vanhemman pois lapsen kannalta merkittävää asiaa koskevasta päätöksenteosta. Merkittäviksi asioiksi katsotaan erityisesti lapsen asuinpaikan määrääminen ja koulutus- tai työpaikan valinta. Niihin eivät kuulu tavanomaiset terveydenhoidolliset ja vastaavat toimenpiteet.

Jos vakava seikka estää vanhempaa hoitamasta vanhempainvastuutaan, tuomioistuin voi päättää keskeyttää vanhempainvastuun tilapäisesti, jos tätä voidaan pitää lapsen etujen kannalta tarpeellisena. Jos vanhempi ei hoida vanhempainvastuutaan asianmukaisesti, tuomioistuin rajoittaa hänen vanhempainvastuutaan tai sen toteutusta määrittäen samalla rajoituksen laajuuden, mikäli lapsen etu tätä edellyttää. Jos vanhempi väärinkäyttää vanhempainvastuuta tai sen hoitamista taikka vakavalla tavalla laiminlyö vanhempainvastuun tai sen hoitamisen, tuomioistuin poistaa häneltä vanhempainvastuun. Jos vanhempi tekee lastaan kohtaan tahallisen rikoksen tai käyttää rikosvastuun ulkopuolella olevaa lastaan rikoksen suorittamiseen, tuomioistuin tutkii muiden asioiden ohella, onko syitä poistaa vanhemmalta vanhempainvastuu.

Jos jompikumpi vanhemmista ei ole elossa tai tiedossa tai jos jommallakummalla vanhemmista ei ole vanhempainvastuuta tai sen hoitaminen on keskeytetty, vanhempainvastuu on toisella vanhemmista; tämä pätee myös, jos jommankumman vanhemman vanhempainvastuuta tai sen hoitamista on rajoitettu. Jos kummallakaan vanhemmista ei ole vanhempainvastuuta tai kummankin vanhemman vanhempainvastuun hoitaminen on keskeytetty tai toinen vanhemmista on toisessa edellä mainituista tilanteista ja toinen toisessa, tuomioistuin nimeää lapselle huoltajan, jolla on vanhempien velvollisuudet ja oikeudet tai joka hoitaa niitä vanhempien sijasta. Jos vanhempien vanhempainvastuuta tai sen hoitamista on rajoitettu, tuomioistuin nimeää lapselle edunvalvojan.

Jos lapsi on ottolapsi, vanhempainvastuusta johtuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät adoptiovanhemmalle silloin kun lapsen adoptointia koskeva tuomioistuimen päätös saa lainvoiman.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Jos tuomioistuin päättää rajoittaa vanhemman oikeustoimikelpoisuutta, se päättää samalla hänen vanhempainvastuustaan. Jos vanhempi on alaikäinen, joka ei ole saanut oikeustoimikelpoisuutta tuomioistuimen myöntämänä tai avioliiton kautta, hänen vanhempainvastuunsa hoitaminen keskeytetään oikeustoimikelpoiseksi tuloon saakka; tämä ei päde lapsen huoltoa koskevien velvollisuuksien ja oikeuksien hoitamiseen, ellei tuomioistuin päätä vanhemman henkilöön liittyvistä syistä keskeyttää tietyn velvollisuuden tai tietyn oikeuden hoitamista siihen saakka, kun hän saa oikeustoimikelpoisuuden. Jos vanhemman oikeustoimikelpoisuutta on rajoitettu tällä osa-alueella, vanhempainvastuun hoitaminen keskeytetään oikeustoimikelpoisuuden rajoittamisen ajaksi, ellei tuomioistuin päätä vanhemman henkilöön liittyvistä syistä, että lapsen huoltoa koskevien velvollisuuksien ja oikeuksien hoitaminen ja lapsen tapaamisoikeus säilyvät hänellä.

Jos kummallakaan vanhemmista ei ole vanhempainvastuuta eikä kumpikaan heistä huolehdi vanhempainvastuun täysimääräisestä toteutumisesta lastansa kohtaan, tuomioistuin nimeää lapselle sijaishuoltajan. Sijaishuoltajalla on lasta kohtaan olennaisilta osin kaikki vanhemman velvollisuudet ja oikeudet lukuun ottamatta elatusvelvollisuutta. Sijaishuoltajan henkilöön tai lapsen tilanteeseen liittyvistä syistä ja ottaen huomioon syyt siihen, miksi vanhemmilla ei ole kaikkia velvollisuuksia ja oikeuksia, sijaishuoltajan velvollisuudet ja oikeudet voidaan poikkeuksellisesti rajata eri tavoin. Sijaishuoltajan on oltava oikeustoimikelpoinen ja hänen on elämäntavoillaan taattava, että hän pystyy hoitamaan tehtävää asianmukaisesti. Tuomioistuin voi nimetä sijaishuoltajan tehtävään myös kaksi henkilöä, pääsääntöisesti aviopuolisot. Tuomioistuin nimeää sijaishuoltajaksi vanhempien ilmoittaman henkilön, ellei tämä ole ristiriidassa lapsen etujen kanssa. Muussa tapauksessa tuomioistuin nimeää sijaishuoltajaksi lapsen tai hänen perheensä sukulaisen tai läheisen, ellei vanhempi nimenomaisesti sulje pois kyseistä henkilöä. Jos tällaista henkilöä ei ole, tuomioistuin nimeää sijaishuoltajaksi muun sopivan henkilön. Jos lapsen sijaishuoltajaksi ei voida nimetä luonnollista henkilöä, tuomioistuin antaa tehtävän lastensuojeluviranomaiselle, kunnes tuomioistuin on nimennyt lapselle muun sijaishuoltajan tai kunnes sijaishuoltaja ottaa tehtävän vastaan. Sijaishuoltaja on tuomioistuimen valvonnan alainen. Hän laatii luettelon omaisuudesta tehtävänsä alussa ja lopussa. Hän raportoi tuomioistuimelle säännöllisesti lapsesta, hänen kehityksestään ja omaisuudenhoidosta. Sijaishuoltajan on saatava tuomioistuimen hyväksyntä kaikille päätöksille, jotka koskevat muita kuin juoksevia asioita.

Yksi mahdollisuus on myös lapsen sijoittaminen sijaisperheeseen. Perheeseen sijoittaminen merkitsee lapsen huoltoa kolmannen henkilön toimesta, mutta ei vieraan lapsen hyväksymistä omaksi kuten adoption tapauksessa. Sijaisvanhemmalla on lapsen kasvatuksessa kohtuullisessa määrin vanhempien velvollisuudet ja oikeudet. Hänellä on velvollisuus ja oikeus päättää vain lapsen juoksevista asioista, toimia lapsen edustajana näissä asioissa ja hoitaa hänen omaisuuttaan. Hän on velvollinen pitämään lapsen vanhemmat ajan tasalla tärkeistä lapseen liittyvistä asioista. Olosuhteiden niin vaatiessa tuomioistuin määrää sijaisvanhemmalle muita velvollisuuksia ja oikeuksia. Vanhemmilla säilyvät lasta kohtaan vanhempainvastuusta johtuvat velvollisuudet ja oikeudet, mukaan lukien oikeus tavata lasta henkilökohtaisesti ja säännöllisesti ja oikeus tietoon lapsesta, mutta lukuun ottamatta laissa sijaisvanhemmalle annettuja oikeuksia ja velvollisuuksia, ellei tuomioistuin erityistä huomiota vaativista syistä päätä toisin. Sijaisvanhemmalla ei ole elatusvelvollisuutta lasta kohtaan.

Sijaisvanhemman on annettava takeet lapsen asianmukaisesta huollosta, asuttava Tšekin alueella ja annettava suostumuksensa lapsen sijoittamiseen sijaisperheeseen. Sijaisvanhempi on pääsääntöisesti sukulainen, mutta hän voi olla myös kolmas henkilö, jolle lapsi siirretään sijaishuoltoon lastensuojeluviranomaisen kautta (tätä tarkoitusta varten alueviranomainen pitää kirjaa sijaisvanhemmiksi sopivista hakijoista). Tuomioistuin voi sijoittaa lapsen sijaisperheeseen tilapäisesti (esim. ajaksi, jonka lapsen vanhempi viettää hoitopaikassa) tai toistaiseksi. Sijaishuollolla voidaan näin ollen vastata kriisitilanteeseen perheessä tai turvata lapsen huolto korvaavassa perheympäristössä. Laitoksiin tai laitostyyppiseen lastenhuoltoon sijoitettavien lasten määrän vähentämiseksi sijaishuolto on etusijalla laitoshuoltoon nähden. Sijaisvanhempi saa valtiolta korvausta sijaisvanhemmuudesta (mm. korvaus lapsen tarpeiden tyydyttämiseen, korvaus sijaisvanhemmuuden päättyessä ja sijaisvanhemman palkkio).

Siviililaissa säädetään lapsen sijoittamisesta toisen henkilön huoltoon myös tapauksissa, joissa kumpikaan vanhemmista sen enempää kuin sijaishuoltajakaan ei voi henkilökohtaisesti huolehtia lapsesta. Tällainen huolto ei korvaa sijaisperheeseen sijoittamista eikä huoltoa, jonka on edellettävä adoptiota. Se on etusijalla laitossijoitukseen nähden. Lasta huoltavan henkilön on asuttava Tšekin alueella sekä annettava takeet lapsen asianmukaisesta hoidosta ja suostumuksensa lapsen sijoittamiseen hänen huoltoonsa. Lasta huoltavan henkilön velvollisuudet ja oikeudet määrittää tuomioistuin; muissa tapauksissa käytetään soveltuvin osin sijaishuollon lainsäädäntöä.

Vanhemmat voivat laillisina edustajina tehdä lapsen asioiden hoitamiseksi – ellei kyse ole oikeudellista asemaa koskevista asioista – sopimuksen edustuksesta, josta huolehtii erityisasiantuntemusta omaava tai muu soveltuva henkilö. Jos lapsi tekee sopimuksen edustuksesta, se ei vaikuta vanhemmille kuuluvaan lapsen lakimääräiseen edustukseen. Jos laillisen ja sopimuspohjaisen edustajan välillä ei päästä yksimielisyyteen, tuomioistuin tekee päätöksen lapsen etujen mukaisesti.

Jos lapsen kasvatus, hänen ruumiillinen, älyllinen tai henkinen tilansa tai hänen asianmukainen kehityksensä vaarantuu tai uhkaa vaarantua siinä määrin, että se on ristiriidassa lapsen etujen kanssa, tai jos vanhemmat eivät vakavista syistä pysty huolehtimaan lapsen kasvatuksesta, tuomioistuin voi välttämättömänä toimenpiteenä määrätä lapsen huostaanotosta. Se toimii näin erityisesti silloin, kun aikaisemmat toimenpiteet eivät ole korjanneet tilannetta. Tuomioistuin arvioi tällöin aina, onko paikallaan asettaa etusijalle lapsen sijoittaminen luonnollisen henkilön huollettavaksi. Laitoshuoltoon voidaan määrätä enintään kolmeksi vuodeksi, jota on mahdollista pidentää (myös toistuvasti), jos tähän johtaneet syyt ovat edelleen olemassa (kulloinkin enintään kolmeksi vuodeksi). Jos laitoshuoltoon määräämisen syyt ovat rauenneet tai jos lapsen huolto voidaan taata muulla tavoin kuin laitoksessa, tuomioistuin peruuttaa laitoshuollon välittömästi ja päättää samalla olosuhteiden mukaan siitä, kenen huoltoon lapsi sijoitetaan tämän jälkeen.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Päätös lapsen huollosta on edellytys hänen vanhempiensa avioerolle. Päätöstä tehdessään tuomioistuin ottaa huomioon lapsen edun; tuomioistuin poikkeaa vanhempien yhteisestä kannasta vain, jos lapsen etu sitä vaatii. Tuomioistuin voi uskoa lapsen jommankumman vanhemman huoltoon, vuoroasumiseen tai yhteishuoltoon; tuomioistuin voi myös sijoittaa lapsen muun henkilön kuin vanhemman huoltoon, jos lapsen etu sitä vaatii. Tuomioistuin ottaa huomioon lapsen persoonallisuuden, erityisesti hänen lahjansa ja kykynsä suhteessa kehitysmahdollisuuksiin ja vanhempien elämäntilanteeseen, lapsen emotionaalisen suuntautumisen ja taustan, kummankin vanhemman kasvatusvalmiudet, lapsen välittömän elin- ja kasvatusympäristön senhetkisen ja ennakoidun vakauden sekä lapsen tunnesiteet sisaruksiin, isovanhempiin, muihin sukulaisiin ja suvun ulkopuolisiin henkilöihin. Tuomioistuin ottaa aina huomioon, kumpi vanhemmista on siihen asti asianmukaisesti huoltanut lasta ja huolehtinut hänen emotionaalisesta, älyllisestä ja moraalisesta kasvatuksestaan, samoin kuin sen, kumman vanhemman huollossa lapsella on paremmat edellytykset terveeseen ja menestyksekkääseen kehitykseen. Tuomioistuin huolehtii myös lapsen oikeudesta huoltoon kummaltakin vanhemmalta ja tavata heitä säännöllisesti ja henkilökohtaisesti, ja sen vanhemman, jonka huollettavaksi lasta ei ole annettu, oikeudesta saada säännöllisesti tietoja lapsesta. Tuomioistuin ottaa myös huomioon vanhemman kyvyn sopia lapsen kasvatuksesta toisen vanhemman kanssa. Tuomioistuin voi myös päättää hyväksyä vanhempien tekemän sopimuksen, ellei ole ilmeistä, ettei sovittu tapa toteuttaa vanhempainvastuu ole lapsen edun mukainen.

Jos alaikäisen ja vajaavaltaisen lapsen vanhemmat eivät asu yhdessä eivätkä pääse sovintoon lapsen huollon järjestämisestä, tuomioistuin voi päättää siitä omasta aloitteestaan. Se soveltaa lapsen huollosta päättäessään samanlaisia sääntöjä kuin avioeron tapauksessa.

Lasta huoltava vanhempi ja toinen vanhempi sopivat keskenään, miten vanhempi, jonka huollettavana lapsi ei ole, tapaa lasta. Jos vanhemmat eivät pääse sovintoon tai jos lapsen kasvatuksen etu ja perhesuhteet sitä edellyttävät, tuomioistuin päättää vanhemman tapaamisoikeudesta. Perustelluissa tapauksissa tuomioistuin voi määrätä paikan vanhemman ja lapsen tapaamiselle. Lapsen edun niin vaatiessa tuomioistuin rajoittaa vanhemman oikeutta tavata lasta tai kieltää tapaamiset.

Jos olosuhteet muuttuvat, tuomioistuin voi muuttaa vanhempainvastuusta johtuvien velvollisuuksien ja oikeuksien hoitamisesta tekemäänsä päätöstä myös omasta aloitteestaan.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Vanhempien avioeron yhteydessä on vanhempainvastuun toteutustapaa koskevassa vanhempien välisessä sopimuksessa määrättävä, miten kumpikin vanhemmista huolehtii lapsesta avioeron jälkeen. Vanhemmat voivat sopimuksessa määrätä myös lapsen tapaamisoikeudesta. Sopimuksen on oltava tuomioistuimen hyväksymä. Tuomioistuin hyväksyy vanhempien tekemän sopimuksen, ellei ole ilmeistä, ettei sovittu tapa toteuttaa vanhempainvastuu ole lapsen edun mukainen. Sama pätee myös vanhempien väliseen sopimukseen siinä tapauksessa, että lapsen vanhemmat eivät asu yhdessä.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Lapsen etujen suojelemiseksi tuomioistuin ohjaa vanhempia alaikäisen huoltoa koskevassa menettelyssä kohti sovitteluratkaisun löytämistä. Tuomioistuin voi määrätä vanhemmat enintään kolmeksi kuukaudeksi tuomioistuimen ulkopuoliseen sovittelu- tai välityskeskusteluun tai perheterapiaan tai osallistumaan tapaamisiin lapsipsykologian asiantuntijan kanssa.

Tämän lisäksi on mahdollista käyttää erityisten avio- ja perheneuvontakeskusten palveluja, joita tarjoavat pätevät psykologit ja sosiaalityöntekijät.

Lisäksi lastensuojeluviranomainen voi muistuttaa vanhempia, jotka eivät kunnioita lapsen tai toisen vanhemman oikeuksia (esim. huoltoon tai tapaamiseen), lainsäädännön määräyksistä ja heidän käyttäytymisensä seurauksista. Lastensuojeluviranomainen voi myös velvoittaa vanhemmat käyttämään asiantuntijaneuvontaa, jos nämä eivät kykene ratkaisemaan lapsen kasvatuksen liittyviä ongelmia ilman tällaista neuvontaa, erityisesti lapsen kasvatuksen tai tapaamisoikeuden muuttamista koskevissa riidoissa.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Määrättyjen ehtojen täyttyessä tuomioistuin voi vanhempien hakemuksesta päättää erityisesti seuraavista vanhempien ja lasten suhteita koskevista asioista:

  1. luonteeltaan henkilölliset oikeudet (esim. oikeus määrittää lapsen suku- ja etunimi tai oikeus antaa suostumus lapsen adoptointiin)
  1. lapsen huolto ja tapaamisoikeus
  1. lapsen huollon korvaavat muodot (esim. edunvalvonta, lapsen siirtäminen toisen henkilön huoltoon, sijaisperheeseen sijoittaminen ja laitoshuolto)
  1. elatusvelvollisuus
  1. lapsen omaisuuden edustaminen ja hoitaminen, suostumus lapsen oikeustoimiin
  1. lapsen kannalta merkittävät asiat, joista vanhemmat eivät pääse sovintoon (merkittäviksi asioiksi katsotaan erityisesti lapsen asuinpaikan määrääminen ja koulutus- tai työpaikan valinta, mutta ei tavanomaisia terveydenhoidollisia ja vastaavia toimenpiteitä).

Useimmissa tapauksissa oikeus päättää siitä, kenen huollettavaksi lapsi annetaan, ja soveltuvin osin tapaamisoikeudesta ja elatusavusta.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Lapsen huolto on vain osa vanhempainvastuuseen kuuluvia oikeuksia ja velvollisuuksia. Jos vanhemmalta, jonka huollettavaksi lasta ei ole annettu, ei ole poistettu vanhempainvastuuta eikä sitä ole rajoitettu tai keskeytetty, hän hoitaa sitä edelleen kaikilta osin eikä menetä oikeutta päättää lapsen kannalta merkittävistä asioista. Vanhemmat hoitavat vanhempainvastuuta yhteisesti sopien ja lapsen etujen mukaisesti. Jos lapsen asiasta päättäminen vaarantuu viivytyksen vuoksi, jompikumpi vanhemmista voi päättää asiasta tai antaa suostumuksensa yksin, jolloin hän on velvollinen ilmoittamaan asiaintilasta välittömästi toiselle vanhemmalle.

Jos vanhemmat eivät pääse sovintoon asiassa, joka on lapsen kannalta merkittävä erityisesti hänen etunsa vuoksi, päätöksen tekee tuomioistuin jommankumman vanhemman pyynnöstä; tämä pätee myös siinä tapauksessa, että toinen vanhemmista on sulkenut toisen vanhemman pois lapsen kannalta merkittävää asiaa koskevasta päätöksenteosta. Samoin tuomioistuin päättää vanhemman pyynnöstä tapauksessa, jossa vanhemmat eivät pääse sovintoon, kumpi heistä edustaa lasta oikeudellisessa menettelyssä tai lapsen omaisuuden hoitoon liittyvissä tärkeissä asioissa.

Vanhemmilla on velvollisuus antaa toisilleen kaikki olennaiset lasta ja hänen etujaan koskevat tiedot.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Siviililaissa erotetaan toisistaan lapsen antaminen jommankumman vanhemman huoltoon, vuoroasumiseen, yhteishuoltoon tai muun henkilön kuin vanhemman huoltoon. Lapsen huollosta päättäessään tuomioistuin tekee päätöksensä lapsen etujen mukaisesti. Tuomioistuin voi tehdä yhteishuoltoa tai vuoroasumista koskevan päätöksen, jos vanhemmat pystyvät keskinäiseen kommunikointiin ja yhteistyöhön.

Yhteishuolto

Tämä lapsen huoltajuuden muoto tarkoittaa, ettei lapsen antamisesta toisen vanhemman huollettavaksi tehdä erillistä päätöstä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yhteishuollossa toinen vanhemmista voi esimerkiksi huolehtia lapsen koulutustarpeista ja toinen urheiluharrastuksista tai toinen vanhempi lapsen kieliopinnoista ja toinen muista, lukujärjestyksen ulkopuolisista aktiviteeteista. Kumpikin vanhempi osallistuu lapsen terveydenhuollon ja aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen (esim. ruoka, siivous ja vaatetus). Lapsen antaminen yhteishuoltoon edellyttää kummankin vanhemman suostumusta.

Vuoroasuminen

Vuoroasuminen tarkoittaa, että lapsi on vuoron perään kummankin vanhemman huollettavana erikseen määrätyn ajan. Tuomioistuin määrittelee myös oikeudet ja velvollisuudet, jotka ovat voimassa näinä ajanjaksoina.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Vanhempainvastuuseen kuuluvia oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva asia pannaan vireille piirituomioistuimessa (okresní soud, Prahassa aluetuomioistuin obvodní soud ja Brnossa kaupungintuomioistuin Městský soud), jonka toimivalta-alueella alaikäisellä on asuinpaikka, ja jos asuinpaikkaa ei ole, piirituomioistuimessa, jonka toimivalta-alueella hän oleskelee. Tuomioistuin voi alaikäisiä lapsia koskevissa asioissa tehdä päätöksen myös omasta aloitteestaan.

Hakemusta koskevat vaatimukset riippuvat hakemuksen tyypistä. Hakemuksessa on kuitenkin aina mainittava osapuolten suku- ja etunimi ja osoite sekä osapuolten ja heidän edustajiensa henkilötunnukset, ja siitä on käytävä ilmi olennaiset tosiseikat ja todisteet, joihin kantaja vetoaa, sekä se, mihin kantaja pyrkii ja mille tuomioistuimelle hakemus on osoitettu.

Hakemukseen on liitettävä kaikki asiaan liittyvät tarvittavat asiakirjat, kuten syntymätodistus, vihkitodistus, lasta koskevat aikaisemmat oikeuden päätökset yms. Hakemus on tehtävä kirjallisena, ja siitä on jätettävä tarvittava määrä kopioita siten, että tuomioistuimelle jää yksi kopio ja kukin osapuoli saa tarvittaessa yhden kopion.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Tuomioistuin voi aloittaa menettelyn alaikäisten oikeudellista suojelua koskevassa asiassa myös siinä tapauksessa, ettei siitä ole tehty hakemusta.

Väliaikaistoimien avulla tuomioistuin voi ennen pääasiaa koskevan päätöksen antamista tarvittaessa – jos osapuolten välisiä oikeussuhteita on muutettava väliaikaisesti tai jos on olemassa riski, että tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpano vaarantuu – määrätä osapuolen maksamaan elatusapua tarpeellisessa laajuudessa tai uskoa lapsen jommankumman vanhemman tai tuomioistuimen määrittämän henkilön huoltoon. Väliaikaistoimi määrätään yleensä hakemuksesta. Kuitenkin tapauksissa, joissa pääasian oikeuskäsittely voidaan käynnistää myös ilman hakemusta (mm. alaikäisen oikeudellista suojelua koskevat menettelyt), myös väliaikaistoimet voidaan määrätä ilman hakemusta. Väliaikaistoimien määräämiseen on toimivaltainen tuomioistuin, joka on toimivaltainen käsittelemään pääasian, ellei laissa toisin säädetä. Väliaikaistoimea koskevan hakemuksen on täytettävä siviiliprosessilain (laki 99/1963 sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna) 42 §:n 4 a momentin ja 75 §:n vaatimukset, eli siinä on mainittava mille tuomioistuimelle hakemus on osoitettu, hakemuksen tekijä ja kohde eli kuvaus seikoista, joilla esitettyä väliaikaistoimea perustellaan, mihin hakemuksella pyritään eli millaista väliaikaistoimea haetaan ja perusteet sille, että osapuolten välisiä oikeussuhteita on muutettava väliaikaisesti tai että on olemassa riski tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanon vaarantumisesta. Hakemuksessa on oltava hakemuksen laatimispäivä ja hakijan tai hänen edustajansa allekirjoitus. Hakemukseen on liitettävä asiakirjat, joihin hakija vetoaa. Väliaikaistoimien yhteydessä pätee yleisesti, että väliaikaistoimesta aiheutuvan vahingon tai muun haitan korvaamiseksi hakijan on asetettava määrätyn suuruinen vakuus viimeistään samana päivänä, jona hän tekee tuomioistuimelle hakemuksen väliaikaistoimen määräämisestä. Jos kyse on väliaikaistoimista elatusvelvoitetta koskevassa asiassa tai väliaikaistoimista, jotka tuomioistuin voi määrätä myös ilman hakemusta, vakuuden asettamista ei kuitenkaan vaadita. Tuomioistuin päättää väliaikaistoimea koskevasta hakemuksesta viipymättä. Ellei asiasta päättäminen vaarannu viivytyksen vuoksi, tuomioistuin voi päättää väliaikaistoimea koskevasta hakemuksesta 7 vuorokauden kuluessa sen esittämisestä. Tuomioistuin tekee päätöksensä osapuolia kuulematta. Väliaikaistoimen määrätessään tuomioistuin velvoittaa hakijan panemaan asian vireille tuomioistuimessa tätä varten asettamassaan määräajassa. Tuomioistuin voi myös määrätä, että väliaikaistoimi on voimassa vain tietyn ajan.

Erityisistä tuomioistuinmenettelyistä annetussa laissa (laki 292/2013) säädetään erityisistä väliaikaistoimista tapauksissa, joissa alaikäinen lapsi ei saa asianmukaista huoltoa riippumatta siitä, onko olemassa henkilöä, jolla on oikeus lapsen huoltoon, sekä tapauksissa, joissa lapsen henki, normaali kehitys tai muu tärkeä etu on vakavasti uhattuna tai häiriintynyt. Tällaisessa tapauksessa tuomioistuin muuttaa väliaikaistoimella, jonka se voi määrätä vain lastensuojeluviranomaisen esityksestä, lapsen oikeussuhteita tarvittavaksi ajaksi määräämällä, että lapsi on sijoitettava sen päätöksessä mainittuun asianmukaiseen ympäristöön. Tällaisella väliaikaistoimenpiteellä lapsi voidaan sijoittaa sijaisperheeseen tilapäiseksi ajaksi, jonka aikana vanhempi ei vakavista syistä voi huolehtia lapsesta, tai tällaisen ajan päätyttyä lapsi voidaan sijoittaa adoptiota edeltävään huoltoon, antaa vanhemman suostumus adoptioon tai päättää siitä, ettei adoptioon tarvita vanhemman suostumusta. Tuomioistuin päättää väliaikaistoimea koskevasta hakemuksesta viipymättä ja viimeistään 24 tuntia sen esittämisestä. Päätös pannaan täytäntöön välittömästi sen antamisen jälkeen, ja tuomioistuin osallistuu sen täytäntöönpanoon toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Oikeudenkäyntimaksuista annetun lain (laki 549/1991 sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna) mukaan edunvalvontaa ja alaikäisten oikeudellista suojelua koskevat menettelyt on vapautettu oikeudenkäyntimaksuista. Tämä tarkoittaa, että vanhempainvastuuseen kuuluvia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan hakemuksen esittävä kantaja ei ole velvollinen suorittamaan oikeudenkäyntimaksuja.

Tietyissä olosuhteissa on mahdollista nimetä laillinen edustaja maksutta tai alennetulla maksulla. Tuomioistuin nimeää edustajan sellaisen osapuolen pyynnöstä, jonka tuomioistuimen voidaan olettaa vapauttavan oikeudenkäyntimaksuista kokonaan tai osittain, mikäli tämä on tarpeen esimerkiksi hänen etujensa suojelemiseksi. Osapuolelle nimetään edustajaksi lakimies, jos hänen etujensa suojeleminen sitä edellyttää. Edustajan nimeämisen on oltava perusteltua osapuolen tilanteen vuoksi (käytännössä voi olla kyse epäedullisesta taloudellisesta tai sosiaalisesta tilanteesta, jolloin on aina tarpeen ottaa huomioon tapauskohtaiset olosuhteet), ja kyse ei saa olla mielivaltaisesta tai selvästi tuloksettomasta oikeuksien vaatimisesta tai puolustamisesta.

Oikeusavusta rajat ylittävissä asioissa Euroopan unionissa annetussa laissa (laki 629/2004 sellaisena kuin se on muutettuna) säädetään oikeusavun saannista Euroopan unionin jäsenvaltiossa käytävissä tuomioistuinmenettelyissä, joihin osallistuvalla luonnollisella henkilöllä on asuinpaikka toisessa jäsenvaltiossa. Tämä apu koskee menettelyä pääasiassa ja täytäntöönpanomenettelyä.

Asianajolaissa (laki 85/1996 sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna) säädetään ehdoista, joiden mukaisesti on mahdollista pyytää Tšekin asianajajaliittoa (Česká advokátní komora) nimeämään suoraan maksuton oikeudellinen neuvonantaja.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Kyllä, vanhempainvastuuta koskevaan päätökseen voi hakea muutosta. Piirituomioistuimet (okresní soud) ovat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimia vanhempainvastuusta johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevissa menettelyissä. Alueoikeudet (krajský soud, Prahassa kaupungintuomioistuin Městský soud) tekevät päätökset ensimmäisen oikeusasteen päätöksiin tehdyistä muutoksenhauista. Tuomioistuimen päätökseen voi hakea muutosta viidentoista päivän kuluessa päätöksen kirjallisen kopion vastaanottamisesta. Hakemus tehdään sille tuomioistuimelle, jonka päätöksestä valitus tehdään, jos tätä mahdollisuutta ei suljeta pois laissa (muutosta ei ole mahdollista hakea esimerkiksi tuomioistuimen päätökseen lapsen huoltoa koskevan vanhempien välisen sopimuksen hyväksymisestä). Jos muutoksenhaku on tehty viidentoista päivän määräajan umpeuduttua siitä syystä, että valittaja noudatti tuomioistuimen antamia virheellisiä ohjeita muutoksenhausta, se katsotaan ajoissa jätetyksi.

Huomattakoon, että jotkin päätökset voivat olla väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoisia – ne voidaan näin ollen panna täytäntöön siitä huolimatta, että niihin on haettu muutosta. Väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoisia ovat päätökset elatusavun suorittamisesta ja päätökset sellaisen lastenhuoltotoimenpiteen keston jatkamisesta, jonka myötä lapsi on tilapäisesti siirtynyt pois vanhempien tai muun luonnollisen henkilön huollosta.

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Tšekissä alaikäisen lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa on haettava tuomioistuimelta. Päätöksen täytäntöönpanoa koskevasta menettelystä säädetään erityisistä tuomioistuinmenettelyistä annetussa laissa (laki 292/2013 sellaisena kuin se on muutettuna).

Menettelyyn on toimivaltainen alaikäisen yleinen tuomioistuin (obecný soud, Prahassa aluetuomioistuin obvodní soud ja Brnossa kaupungintuomioistuin Městský soud), jonka toimivalta-alueella alaikäisellä on asuinpaikka vanhempien sopimuksen, tuomioistuimen päätöksen tai muiden ratkaisevien seikkojen perusteella. Hakemuksessa on esitettävä kaikki tarvittavat tiedot (suoritukseen oikeutetun ja velvollisen osapuolen nimet, velvoitteen laajuus, sisältö ja sen suorittamisen määräaika sekä tiedot ns. täytäntöönpanoperusteesta eli täytäntöön pantavasta päätöksestä).

Ennen päätöksen täytäntöönpanon määräämistä tuomioistuin voi – nähdessään siihen erityisiä syitä tai jos velvollista osapuolta ei ole informoitu velvollisuuden laiminlyönnin seurauksista – kehottaa velvollista osapuolta noudattamaan päätöstä tai sopimusta ja informoida tätä päätöksen täytäntöönpanokeinoista, joita ovat sakon määrääminen tai lapsen huostaanotto. Tuomioistuin voi myös pyytää toimivaltaista lastensuojeluviranomaista ohjaamaan velvollista osapuolta velvollisuuksien noudattamiseen ilman, että päätöstä tarvitsee määrätä täytäntöön pantavaksi.

Jos henkilö ei täytä velvollisuuttaan edes tuomioistuimen kehotuksen jälkeen, tuomioistuin määrää päätöksen täytäntöön pantavaksi määräämällä sakon. Tämä voidaan tehdä toistuvasti. Yksittäisen sakon suuruus saa olla enintään 50 000 Tšekin korunaa. Muihin toimenpiteisiin, joita tuomioistuin voi määrätä, kuuluvat tapaaminen sovittelijan kanssa, tapaaminen lapsipsykologian asiantuntijan kanssa tai totuttautumisjakson määrittely siten, että lapsi totuttautuu kontaktiin sen henkilön kanssa, jolla on oikeus tavata häntä.

Jos edellä mainituista toimenpiteistä huolimatta velvollisuuksia ei noudateta tai olosuhteiden perusteella on selvää, ettei lähestymistapa johtaisi velvollisuuksien noudattamiseen, tuomioistuin määrää poikkeuksellisissa tapauksissa päätöksen täytäntöön pantavaksi ottamalla lapsen huostaan siltä, jonka huollossa lapsen ei sopimuksen tai päätöksen mukaan pidä olla. Päätös, jolla lapsen huostaanotto määrätään täytäntöön pantavaksi, annetaan velvollisen osapuolen tiedoksi vasta täytäntöönpanon yhteydessä.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Euroopan unionin jäsenvaltioiden tuomioistuinten vanhempainvastuuta koskevissa asioissa antamat päätökset tunnustetaan Tšekissä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27 päivänä marraskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 mukaisesti ilman erillistä menettelyä. Jokainen henkilö, jolla on asiaan oikeudellinen intressi, voi kuitenkin hakea tuomioistuimelta päätöstä päätöksen tunnustamisesta tai tunnustamatta jättämisestä. Tšekissä tähän ovat ensimmäisenä oikeusasteena toimivaltaisia piirituomioistuimet (okresní soud, Prahassa aluetuomioistuin obvodní soud ja Brnossa kaupungintuomioistuin Městský soud). Alueellisesti toimivaltainen on kantajan yleisenä tuomioistuimena (obecný soud) toimiva piirituomioistuin ja muissa tapauksissa piirituomioistuin, jonka toimivalta-alueella päätöksen tunnustamisen kannalta merkityksellinen asiaintila syntyi tai voi syntyä.

Ennen kuin toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa annettu vanhempainvastuuta koskeva päätös voidaan panna täytäntöön Tšekissä, se on julistettava täytäntöönpanokelpoiseksi erityisessä menettelyssä edellä mainitun asetuksen (EY) N:o 2210/2003 mukaisesti. Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskeva hakemus tehdään Tšekissä alueellisesti toimivaltaiselle piirituomioistuimelle (okresní soud, Prahassa aluetuomioistuin obvodní soud ja Brnossa kaupungintuomioistuin Městský soud). Alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin määräytyy asetuksen (EY) N:o 2201/2003 mukaisesti sen henkilön asuinpaikan mukaan, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, tai sen lapsen asuinpaikan mukaan, jota hakemus koskee. Jos kumpikaan näistä paikoista ei ole täytäntöön panevan jäsenvaltion alueella, alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin määräytyy täytäntöönpanopaikan mukaan.

Lapsen tapaamisoikeutta koskeva päätös ja lapsen palauttamisen määräävä päätös (asetuksen (EY N:o 2201/2003 11 artiklan 8 kohta) ovat asetuksen (EY) N:o 2201/2003 41 ja 42 artiklan mukaisesti pantavissa täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa ilman, että päätöstä on tarpeen julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi, ja ilman, että on mahdollista kiistää päätöksen tunnustamista, jos siitä on annettu todistus tuomion antaneessa jäsenvaltiossa asetuksen (EY) N:o 2201/2003 liitteessä esitettyä vakiolomaketta käyttäen.

Päätöksen tunnustamista ja tunnustamatta jättämistä ja päätöksen julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi koskevaan hakemukseen on liitettävä tuomiosta jäljennös, joka täyttää tarvittavat vaatimukset sen aitouden toteamiseksi (esim. päätöksen kaksoiskappale tai oikeaksi todistettu jäljennös), ja asetuksen (EY) N:o 2201/2003 39 artiklassa tarkoitettu todistus, jonka on antanut tuomion antaneen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen asetuksen (EY) N:o 2201/2003 liitteessä esitettyä vakiolomaketta käyttäen. Jos tuomio on annettu pois jäänyttä asianosaista vastaan, on lisäksi toimitettava alkuperäisenä tai oikeaksi todistettuna jäljennöksenä asiakirja, josta ilmenee, että haastehakemus tai vastaava asiakirja on annettu pois jääneelle asianosaiselle tiedoksi, tai asiakirja, josta ilmenee, että vastaaja on yksiselitteisesti hyväksynyt tuomion. Jos todistusta tai vaadittua asiakirjaa ei toimiteta pois jäänyttä asianosaista vastaan annetun tuomion tapauksessa, sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2201/2003 38 artiklan 1 kohtaa.

Asetuksen (EY) N:o 2201/2003 ehtojen täyttyessä vanhempainvastuuta koskeva toisessa EU:n jäsenvaltiossa annettu päätös voidaan panna täytäntöön samalla tavoin kuin kotimaiset päätökset. Lisätietoja vastauksessa kysymykseen 14.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta päätöksen tehneeltä tuomioistuimelta. Muutoksenhausta päättää ylemmän oikeusasteen tuomioistuin.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Vanhempainvastuuta koskevien asioiden tuomioistuinkäsittelyssä sovellettava lainsäädäntö määräytyy toimivallasta, sovellettavasta laista, tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lasten suojeluun liittyvissä asioissa 19. lokakuuta 1996 tehdyn yleissopimuksen mukaisesti. Ensisijaisesti vuoden 1996 yleissopimukseen nähden sovelletaan kahdenvälisiä kansainvälisiä sopimuksia, jotka sitovat Tšekkiä joidenkin valtioiden suhteen, mikäli ei ole annettu vuoden 1996 yleissopimuksen 52 artiklan 1 kohdan mukaista julistusta (tällainen julistus on annettu Tšekin ja Puolan kahdenväliseen sopimukseen liittyen, minkä vuoksi vuoden 1996 yleissopimusta sovelletaan ensisijaisesti siihen nähden).

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 15/12/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Saksa

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Termillä ”vanhempainvastuu” tarkoitetaan kaikkia lapseen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita vanhemmilla on. Vanhempainvastuuseen kuuluu olennaisena osana lapsen huolto. Vanhemmilla on velvollisuus ja oikeus huolehtia alaikäisestä lapsestaan. Lapsen huoltoon kuuluu sekä huolehtiminen lapsen henkilöä ja omaisuutta koskevista asioista että lapsen edustaminen. Oikeus tehdä lasta koskevia päätöksiä liittyy näin ollen lähtökohtaisesti lapsen huoltoon. Vanhempainvastuu käsittää myös yhteydenpidon lapseen ja lapsen elatusvelvollisuuden.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Kuten kohdassa 1 kerrottiin, ”vanhempainvastuu” kattaa kaikki lapseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet, joita vanhemmilla on. Lapsen huolto on erottamaton osa vanhempainvastuuta. Vanhempainvastuuseen kuuluvat myös lapsen tapaaminen ja elatusvelvoite.

Lapsen vanhemmilla on lähtökohtaisesti yhteishuoltajuus,

  1. jos he ovat lapsen syntyessä avioliitossa keskenään,
  2. jos he menevät keskenään avioliittoon lapsen syntymän jälkeen,
  3. jos he ilmoittavat (oikeutta yhteishuoltajuuteen koskevalla ilmoituksella (Sorgeerklärung)), että he haluavat yhteishuoltajuuden tai
  4. jos perhetuomioistuin (Familiengericht) antaa heille yhteishuoltajuuden.

Ilmoitus yhteishuoltajuudesta on vahvistettava oikeaksi. Se voidaan tehdä lastensuojeluvirastossa (Jugendamt), notaarilla tai tietyin edellytyksin ulkomaanedustustossa. Jos vanhemmat eivät tee ilmoitusta yhteishuoltajuudesta eivätkä ole keskenään avioliitossa, huoltajuus kuuluu yksin lapsen äidille. Perhetuomioistuin voi kuitenkin jommankumman vanhemman hakemuksesta antaa vanhemmille yhteishuoltajuuden, jollei tämä ole vastoin lapsen etua. Jos toinen vanhempi ei esitä syitä, jotka voisivat estää yhteishuoltajuuteen siirtymisen, eikä sellaisia muutoinkaan ilmene, oletuksena on, että yhteishuoltajuus ei ole vastoin lapsen etua.

Saksan lainsäädännössä on periaatteena, että kummankin vanhemman tapaaminen on yleensä lapsen edun mukaista. Lainsäädännön mukaan lapsella on oikeus tavata vanhempiaan ja kummallakin vanhemmalla on oikeus ja velvollisuus tavata lasta.

Tapaamisoikeudella annetaan vanhemmalle ensisijaisesti valtuudet tavata lasta ja pitää häneen yhteyttä säännöllisin väliajoin. Tapaamisoikeus kattaa henkilökohtaisten tapaamisten ohella myös yhteydenpidon kirjeiden ja puhelimen välityksellä.

Elatusvelvollisuus kuuluu lähtökohtaisesti kummallekin vanhemmalle. Vanhemmat voivat itse päättää, miten elatusta annetaan lapsille. He voivat esimerkiksi päättää, että elatusta annetaan pääosin kotona luontoissuoritusten muodossa (majoitus, ruoka, vaatetus jne.).

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Termillä ”vanhempainvastuu” tarkoitetaan kaikkia lapseen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita vanhemmilla on. Lapsen huolto on erottamaton osa vanhempainvastuuta. Vanhempainvastuuseen kuuluvat myös lapsen tapaaminen ja elatusvelvoite (ks. vastaukset kysymykseen 1). Seuraavat seikat koskevat lapsen huoltoa.

Ilman huoltajaa olevalle alaikäiselle, jonka vanhemmat ovat kuolleet tai jonka vanhemmilla ei ole oikeutta edustaa häntä hänen henkilöönsä ja omaisuuteensa liittyvissä asioissa esimerkiksi siksi, että vanhemmilta on otettu huoltajuus pois, määrätään edunvalvoja. Edunvalvojan määrää perhetuomioistuin.

Jos vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsesta joillakin huoltajuuden osa-alueilla, perhetuomioistuimen on siviililain (Bürgerliches Gesetzbuch, BGB) 1909 §:n mukaan määrättävä alaikäiselle edunvalvoja kyseisiä osa-alueita varten.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Termillä ”vanhempainvastuu” tarkoitetaan kaikkia lapseen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita vanhemmilla on. Lapsen huolto on erottamaton osa vanhempainvastuuta. Vanhempainvastuuseen kuuluvat myös lapsen tapaaminen ja elatusvelvoite (ks. vastaukset kysymykseen 1). Seuraavat seikat koskevat lapsen huoltoa.

Jos vanhemmilla on yhteishuoltajuus ja he muuttavat erilleen, yhteishuoltajuus säilyy riippumatta siitä, ovatko he avioliitossa keskenään vai eivät. Perhetuomioistuin voi kuitenkin jommankumman vanhemman hakemuksesta päättää, että lapsen huolto uskotaan yksin toiselle vanhemmalle. Tällainen hakemus on hyväksyttävä, jos toinen vanhemmista antaa suostumuksensa ja lapsi on alle 14-vuotias eikä vastusta vaatimusta. Se on hyväksyttävä myös, jos on odotettavissa, että lapsen etu otetaan parhaiten huomioon purkamalla yhteishuoltajuus ja uskomalla lapsen huolto yksin toiselle vanhemmalle. Tällainen päätös tehdään myös avioeron yhteydessä toisen vanhemman hakemuksesta lukuun ottamatta tapauksia, joissa lapsen etu vaarantuu.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Termillä ”vanhempainvastuu” tarkoitetaan kaikkia lapseen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita vanhemmilla on. Lapsen huolto on erottamaton osa vanhempainvastuuta. Vanhempainvastuuseen kuuluvat myös lapsen tapaaminen ja elatusvelvoite (ks. vastaukset kysymykseen 1). Seuraavat seikat koskevat lapsen huoltoa ja tapaamista.

Yhteishuoltajuuden konkreettinen järjestäminen on lähtökohtaisesti vanhempien asia, eikä siihen liity muodollisuuksia. Tosin huoltajuutta koskevien järjestelyjen oikeudellisesti sitova muuttaminen ei ole mahdollista ainoastaan sopimalla, vaan se edellyttää perhetuomioistuimen päätöstä. Erillään asuvat vanhemmat voivat saada lastensuojeluvirastolta apua yhteisymmärrykseen perustuvien toimintatapojen laatimiseen lapsen huoltajuutta koskevissa asioissa. Tuomioistuin voi käyttää näitä toimintatapoja perustana lapsen huoltajuutta koskevalle päätökselleen. Jos vanhemmat ovat yhtä mieltä siitä, että lapsen huolto uskotaan vastedes yksin toiselle vanhemmista, he voivat pyytää perhetuomioistuinta määräämään lapsen huoltajuuden tälle vanhemmalle.

Vanhemmat voivat sopia vapaamuotoisesti myös tapaamisoikeuteen liittyvistä järjestelyistä. Jos tällainen sopimus kirjataan tuomioistuimessa sovitteluasiakirjaan ja tuomioistuin on hyväksynyt sen, sovitteluasiakirja vastaa sitovuudeltaan tuomioistuimen päätöstä ja siihen liittyen voidaan tarvittaessa käyttää pakkotäytäntöönpanoa.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen ilman apua, he voivat kääntyä lastensuojeluviraston tai nuorisoasioista vastaavien laitosten (Träger der freien Jugendhilfe) puoleen. Ne antavat vanhemmille neuvoja ja tukea ongelmien ratkaisemiseen. Niitä koskeva tietokanta on osoitteessa Linkki avautuu uuteen ikkunaanhttp://www.dajeb.de. Sovintoratkaisuun voidaan pyrkiä myös sovittelun avulla. Lisätietoa perheasioiden sovittelusta on osoitteessa Linkki avautuu uuteen ikkunaanhttp://www.bafm-mediation.de/.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Tuomari voi hakemuksesta tai pyynnöstä päättää kulloisessakin menettelyssä kaikista lapsen huoltoon (mukaan lukien lapsen luovuttaminen), tapaamiseen ja elatukseen liittyvistä asioista. Tuomarin on tässä yhteydessä pyrittävä sovintoratkaisuun koko oikeudenkäyntimenettelyn ajan. Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen jostakin yksittäisestä asiasta, joka koskee lapsen huoltoa ja on lapsen kannalta merkittävä, tuomioistuin voi myös antaa tätä asiaa koskevan päätösvallan toiselle vanhemmista.

Jos lapsen etu on uhattuna, tuomioistuin voi lisäksi milloin tahansa omasta aloitteestaan määrätä tarpeellisista toimenpiteistä tällaisen uhan poistamiseksi.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Termillä ”vanhempainvastuu” tarkoitetaan kaikkia lapseen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita vanhemmilla on. Lapsen huolto on erottamaton osa vanhempainvastuuta. Vanhempainvastuuseen kuuluvat myös lapsen tapaaminen ja elatusvelvoite (ks. vastaukset kysymykseen 1). Seuraavat seikat koskevat lapsen huoltoa ja tapaamista.

Lapsen huollon näkökulmasta kysymykseen on lähtökohtaisesti vastattava myöntävästi. Vanhemmalla, joka ei ole lasta huoltava vanhempi, ei ole oikeutta osallistua asioista päättämiseen. Hänellä on kuitenkin oikeus tavata lasta. Hän voi myös vaatia toiselta vanhemmalta tietoja lapsen henkilökohtaisista olosuhteista, jos hänellä on oikeutettu intressi tietojen saamiseen. Vanhempi, joka ei huolla lasta, voi päättää yksinään jokapäiväiseen lapsesta huolehtimiseen liittyvistä asioista (esim. ravinnosta) silloin, kun lapsi oleskelee hänen luonaan lasta huoltavan vanhemman suostumuksella tai tuomioistuimen määräyksestä (esim. tapaamisoikeuden puitteissa).

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Termillä ”vanhempainvastuu” tarkoitetaan kaikkia lapseen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita vanhemmilla on. Lapsen huolto on erottamaton osa vanhempainvastuuta. Vanhempainvastuuseen kuuluvat myös lapsen tapaaminen ja elatusvelvoite (ks. vastaukset kysymykseen 1). Seuraavat seikat koskevat lapsen huoltoa.

Jos vanhemmilla on lapsensa yhteishuoltajuus ja he asuvat yhdessä, heidän on pyrittävä yhteisymmärrykseen kaikissa lapsen huoltoa koskevissa kysymyksissä. Jos vanhemmat asuvat erillään, heidän on toimittava edellä kuvatulla tavalla vain asioissa, joilla on lapsen kannalta huomattava merkitys. Oikeus päättää jokapäiväisistä asioista on yksinomaan sillä vanhemmalla, jonka luona lapsella on pääasiallinen asuinpaikka (Lebensmittelpunkt).

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Termillä ”vanhempainvastuu” tarkoitetaan kaikkia lapseen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita vanhemmilla on. Lapsen huolto on erottamaton osa vanhempainvastuuta. Vanhempainvastuuseen kuuluvat myös lapsen tapaaminen ja elatusvelvoite (ks. vastaukset kysymykseen 1). Seuraavat seikat koskevat lapsen huoltoa ja tapaamista.

Lapsen huolto- ja tapaamisasioita käsittelevät yleensä käräjäoikeuksien (Amtsgericht) jaostoina toimivat perhetuomioistuimet (Familiengericht). Jos tarvitaan vireillepanohakemus (verfahrenseinleitender Antrag), esimerkiksi silloin, kun kyseessä on yksinhuoltajuuden siirtämistä koskeva menettely vanhempien asuessa erillään, hakemus on perusteltava. Hakemuksessa on ilmoitettava sen tukena olevat tosiseikat ja todisteet. Hakemukseen on liitettävä asiakirjat, joihin hakemuksessa viitataan. Vireillepanohakemuksessa on ilmoitettava myös, onko sitä edeltänyt sovitteluyritys tai muita pyrkimyksiä asian ratkaisemiseen ilman oikeudellista menettelyä. Asianajajan käyttämistä edellytetään vain poikkeustapauksissa, esim. avioeromenettelyyn liittyvän hakemuksen yhteydessä. Jos asianajajaa ei vaadita, hakemus voidaan tehdä suoraan toimivaltaiselle tuomioistuimelle. Tätä varten tuomioistuimilla (Amtsgericht) on hakemustoimipisteitä (Rechtsantragstellen), joissa hakemukset ja muut ilmoitukset voidaan esittää kirjattaviksi pöytäkirjaan.

Jos vanhemmat eivät ole lapsen syntyessä avioliitossa keskenään, huoltajuutta (lapsen yhteishuoltoa) koskevan ilmoituksen voi vahvistaa oikeaksi lastensuojeluviraston työntekijä, jolla on toimivalta asiakirjan laatimiseen (Urkundsperson), notaari tai tietyin edellytyksin ulkomaan edustusto.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Lapsen huoltajuutta tai tapaamisoikeutta koskeviin menettelyihin sovelletaan periaatetta, jonka mukaan tosiseikat tutkitaan viran puolesta (Amtsermittlungsgrundsatz). Tämän periaatteen mukaan tuomioistuimen on tutkittava asian ratkaisemisen kannalta merkitykselliset tosiseikat viran puolesta eivätkä asianosaisten lausumat sido tuomioistuinta.

Tuomioistuin voi kiireellisissä tapauksissa toteuttaa väliaikaisen täytäntöönpanotoimenpiteen määräämällä välitoimen (einstweilige Anordnung), jos se on perusteltua ja siihen on pakottava tarve. Jos lapsen etu on vaarassa, tuomioistuimen on harkittava välitoimen määräämistä silloinkin, kun asianosainen ei ole pyytänyt sitä. Jos tapaamisoikeutta koskevassa menettelyssä ei päästä määräajassa sovintoratkaisuun, tuomioistuimen on keskusteltava vanhempien ja lastensuojeluviraston (Jugendamt) kanssa välitoimen määräämisestä.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Oikeusapua muun muassa perhetuomioistuimessa käytäviin menettelyihin voivat saada henkilöt, jotka eivät henkilökohtaisten tai taloudellisten olosuhteiden vuoksi pysty maksamaan oikeudenkäyntikuluja tai pystyvät maksamaan ne vain osittain tai erissä. Oikeusapu kuitenkin evätään, jos hakijan vaatimus tai väite on selkeästi perusteeton tai tehty vilpillisessä mielessä. Oikeusavun myöntämisellä varmistetaan oikeussuoja myös taloudellisesti vähäosaisille. Hakijan käytettävissä olevista tuloista riippuen valtio maksaa kokonaan tai osittain hakijan osuuden oikeudenkäyntikuluista ja asianajajan kulut, jos sellainen on määrätty.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Termillä ”vanhempainvastuu” tarkoitetaan kaikkia lapseen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita vanhemmilla on. Lapsen huolto on erottamaton osa vanhempainvastuuta. Vanhempainvastuuseen kuuluvat myös lapsen tapaaminen ja elatusvelvoite (ks. vastaukset kysymykseen 1). Seuraavat seikat koskevat lapsen huoltoa ja tapaamista.

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeviin päätöksiin voidaan hakea muutosta. Muutoksenhaussa ei ole olennaista, käsitelläänkö asia erillisenä vai avioeroasiaan liittyvänä asiana (Folgesache zur Scheidung). Muutosta voidaan hakea kummassakin tapauksessa.

Valitus on tehtävä yhden kuukauden kuluessa siitä, kun päätös on annettu kirjallisesti tiedoksi. Lapsen huoltajuutta koskevista välitoimista annettuihin määräyksiin voidaan hakea muutosta vain, jos ne on annettu suullisen käsittelyn perusteella. Muutoksenhaun määräaika on tässä tapauksessa kaksi viikkoa. Jos määräys on annettu ilman suullista käsittelyä, siihen ei voida hakea muutosta. Myöskään tapaamisoikeutta koskeviin välitoimista annettuihin määräyksiin ei voida hakea muutosta, riippumatta siitä, onko ollut suullista käsittelyä. Tällaisissa tapauksissa on kuitenkin mahdollista aloittaa pääasiaa koskeva menettely. Välitoimista annettujen määräysten voimassaolo päättyy joka tapauksessa, kun samaa asiaa koskevia muita sääntelyjä tulee voimaan.

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Termillä ”vanhempainvastuu” tarkoitetaan kaikkia lapseen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita vanhemmilla on. Lapsen huolto on erottamaton osa vanhempainvastuuta. Vanhempainvastuuseen kuuluvat myös lapsen tapaaminen ja elatusvelvoite (ks. vastaukset kysymykseen 1). Seuraavat seikat koskevat lapsen huoltoa ja tapaamista.

Henkilöiden luovuttamista koskevan täytäntöönpanomääräyksen rikkomisen yhteydessä ja tapaamisoikeutta koskevien järjestelyjen yhteydessä tuomioistuin voi määrätä määräyksen kohteelle uhkasakon (Ordnungsgeld) tai jos sitä ei pystytä perimään, painostusvankeusrangaistuksen (Ordnungshaft). Tietyin edellytyksin voidaan määrätä myös välittömästä painostusvankeudesta. Päätöksessä, jolla määrätään henkilön luovuttamisesta tai tapaamisoikeutta koskevista järjestelyistä, on tiedotettava siitä, mihin seurauksiin täytäntöönpanomääräyksen rikkominen johtaa. Uhkasakko saa olla enintään 25 000 euroa ja yksittäinen painostusvankeus enintään kuusi kuukautta. Lisäksi täytäntöönpanokeinona voi olla määräyksen kohteeseen kohdistuva välitön pakko. Lapseen ei saa kohdistaa välitöntä pakkoa, kun kyseessä on lapsen luovuttaminen tapaamisoikeuden täytäntöönpanemiseksi. Muissa tapaukissa välittömän pakon käyttäminen lapseen on sallittua vain, jos se on perusteltua lapsen etu huomioon ottaen eikä velvoitetta voida panna täytäntöön lievemmin keinoin.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Termillä ”vanhempainvastuu” tarkoitetaan kaikkia lapseen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita vanhemmilla on. Lapsen huolto on erottamaton osa vanhempainvastuuta. Vanhempainvastuuseen kuuluvat myös lapsen tapaaminen ja elatusvelvoite (ks. vastaukset kysymykseen 1). Seuraavat seikat koskevat lapsen huoltoa ja tapaamista.

EU:n jäsenvaltioissa (Tanskaa lukuun ottamatta) annetut huoltajuuspäätökset ja tapaamisoikeutta koskevat päätökset tunnustetaan Saksassa asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (ns. Bryssel II a -asetus) nojalla ilman eri menettelyä. Tunnustaminen voidaan Saksassa kuitenkin myös vahvistaa toimivaltaiselle perhetuomioistuimelle esitetyn hakemuksen perusteella. Vahvistamisen oikeusvaikutukset ulottuvat silloin kaikkiin osapuoliin. 
Ennen kuin toisessa jäsenvaltiossa tehty huoltajuuspäätös voidaan panna Saksassa täytäntöön, on esitettävä edellä mainitun asetuksen mukaisesti täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskeva hakemus, joka on hyväksyttävä. Hakemus on osoitettava osavaltion ylioikeuden (Oberlandesgericht) sijaintipaikan paikallisesti toimivaltaiselle perhetuomioistuimelle. Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevaan hakemukseen on liitettävä jäljennös päätöksestä sekä alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimen todistus, joka on laadittava asetuksen liitteessä II olevalle lomakkeelle. Menettelyssä ei tarvita asianajajaa. Toisessa jäsenvaltiossa asuvien hakijoiden on kuitenkin ilmoitettava prosessiosoite Saksassa. Perhetuomioistuimen päätös tehdään ilman suullista käsittelyä antamalla määräys. Määräyksen nojalla tuomioistuimen kirjaaja liittää päätösasiakirjaan täytäntöönpanolausekkeen. Perhetuomioistuimen päätökseen voidaan hakea muutosta osavaltion ylioikeudesta. Osavaltion ylioikeuden päätökseen voidaan hakea muutosta liittovaltion korkeimmalta oikeudelta (Bundesgerichtshof), jos osavaltion ylioikeus sallii muutoksenhaun. Saksassa on kaikkiaan yli 650 perhetuomioistuinta. Niistä vain 22 käsittelee hakemuksia, jotka koskevat tunnustamisen vahvistamista tai täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista. Kyseisten perhetuomioistuinten osoitteet ovat (saksaksi) osoitteessa Linkki avautuu uuteen ikkunaanhttp://www.bundesjustizamt.de/sorgerecht –”Zuständige Gerichte” ja (englanniksi) osoitteessa Linkki avautuu uuteen ikkunaanhttp://www.bundesjustizamt.de/custody-conflicts – ”Competent German courts”.

On otettava huomioon, että tietyt jäsenvaltioiden päätökset, jotka koskevat tapaamisoikeutta tai luvattomasti maasta vietyjen tai palauttamatta jätettyjen lasten palauttamista, voidaan tunnustaa ja panna täytäntöön Saksassa siten, ettei niitä tarvitse julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi ja ettei tunnustamiseen voida hakea muutosta. Lapsen huoltajat voivat kuitenkin myös näissä tapauksissa esittää virallisesti hakemuksen, jolla pyydetään päätöksen täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista Saksan tuomioistuimissa.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Termillä ”vanhempainvastuu” tarkoitetaan kaikkia lapseen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita vanhemmilla on. Lapsen huolto on erottamaton osa vanhempainvastuuta. Vanhempainvastuuseen kuuluvat myös lapsen tapaaminen ja elatusvelvoite (ks. vastaukset kysymykseen 1). Seuraavat seikat koskevat lapsen huoltoa ja tapaamista.

Kysymykseen 15 annetussa vastauksessa mainitut 22 tuomioistuinta ovat toimivaltaisia myös tässä asiassa. Huoltajuuspäätöksen tunnustamatta jättämisen vahvistamista koskeva hakemus on esitettävä sen osavaltion ylioikeuden sijaintipaikan perhetuomioistuimelle, jonka toimivaltaan kuuluvalla alueella hakija tai lapsi, jota päätös koskee, asuu vakinaisesti. Toissijaisesti toimivaltainen on se perhetuomioistuin, jonka toimivaltaan kuuluvalla alueella intressi vahvistamiseen ilmenee tai on tarve elatukseen; muussa tapauksessa Pankow/Weißenseen perhetuomioistuin. Vahvistamismenettelyn käynnistäminen johtaa yleensä siihen, että toimivalta kaikissa vanhempainvastuuta koskevissa asioissa keskitetään asianomaisen lapsen osalta yhdelle taholle eli yksi ja sama tuomioistuin voi tehdä päätökset kaikissa vanhempainvastuuta koskevissa asioissa. Huoltajuutta koskeva vahvistava päätös (tunnustaminen tai tunnustamatta jättäminen) on kuitenkin voimassa vain siinä jäsenvaltiossa, joka on sen antanut. Tunnustamatta jättämisen vahvistamista koskeva menettely voidaan toteuttaa Saksassa tästä huolimatta ja myös ennalta varautumisen vuoksi.

Menettelyyn on sovellettava vastaavasti säännöksiä, jotka koskevat päätöksen täytäntöönpanon sallimista ensimmäisessä oikeusasteessa, valitusmenettelyssä ja muutoksenhaussa.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Termillä ”vanhempainvastuu” tarkoitetaan kaikkia lapseen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita vanhemmilla on. Lapsen huolto on erottamaton osa vanhempainvastuuta. Lapsen huoltoon kuuluvat myös tapaamiset lapsen kanssa ja elatusvelvoite (ks. vastaukset kysymykseen 1). Seuraavat seikat koskevat lapsen huoltoa ja tapaamista.

On erotettava toisistaan sovellettavaa lakia koskevat kysymykset ja toimivaltaa koskevat kysymykset. Lapsen huoltajuutta ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa toimivalta on yleensä lapsen asuinpaikan tuomioistuimilla ja viranomaisilla (asetuksen (EY) N:o 2201/2003 8 artikla ja Haagin lastensuojelusopimuksen 5 artikla). Kansalaisuudella ei sitä vastoin ole merkitystä. Myös sovellettavasta laista määrätään Haagin lastensuojelusopimuksessa. Sopimuksen mukaan vanhempainvastuun määräytymiseen, päättymiseen ja käyttöön sekä tapaamisoikeuteen on lähtökohtaisesti sovellettava sen valtion lakia, jossa lapsella on asuinpaikka. Lapsen asuinvaltion lakiin perustuva huoltajuus säilyy lähtökohtaisesti samana silloinkin, kun lapsen asuinpaikka vaihtuu. Jos saksalaiset tuomioistuimet ja viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia lapsen asuinpaikan perusteella, antavat lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevia säännöksiä, tekevät ne sen Saksan lainsäädännön perusteella.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 15/12/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Viro

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Vanhempainvastuulla tarkoitetaan alaikäisen lapsen huoltajuutta, johon kuuluu vanhemman velvollisuus ja oikeus huolehtia lapsesta. Vanhempainvastuuseen kuuluu oikeus huolehtia lapsesta henkilönä (henkilön huoltajuus), oikeus hoitaa lapsen omaisuutta (omaisuuden hoito) ja oikeus päättää lapseen liittyvistä asioista. Omaisuuden hoito tarkoittaa oikeutta ja velvollisuutta hallita lapsen omaisuutta ja esimerkiksi edustaa lasta. Tämä ei kuitenkaan sulje pois lapsen oikeutta hallita omaa omaisuuttaan itsenäisesti lainsäädännön sallimissa tapauksissa.

Vanhemmalla on oikeus tehdä alaikäistä lastaan koskevia päätöksiä. Tämä tarkoittaa oikeutta päättää lasta koskevista jokapäiväisistä (yleensä hoitoon liittyvistä) asioista. Jokapäiväisistä asioista päättäminen tarkoittaa sellaisia tavanomaisia päätöksiä, joita on tehtävä usein ja joilla ei ole pysyvää vaikutusta lapsen kehitykseen. Päätöksenteko-oikeuden lisäksi vanhemmalla, jolla on oikeus toimia lapsen huoltajana, on myös oikeus toimia alaikäisen lapsensa edustajana. Vanhemmilla, joilla on yhteishuoltajuus, on myös yhteinen edustamisoikeus.

Kummallakin vanhemmalla on lasten tapaamisoikeus. Tämä tarkoittaa sitä, että kummallakin vanhemmalla on velvollisuus ja oikeus säilyttää suora kontakti lapsiinsa. Vanhemmalla on tapaamisoikeus siitä riippumatta, onko vanhempi lapsen huoltaja. Lisäksi vanhemmilla on alaikäisten lasten elatusvelvollisuus.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Vanhempien ja lasten vastavuoroiset oikeudet ja velvollisuudet syntyvät sukulaisuuden nojalla. Sukulaisuus on varmistettava lainsäädännössä vahvistetuin menettelyin. Nainen, joka synnyttää lapsen, on lapsen äiti. Mies, joka on siittänyt lapsen, on lapsen isä. Lapsen isäksi katsotaan lapsen äidin kanssa lapsen syntymähetkellä naimisissa ollut mies, isyyden tunnustanut mies, tai mies, jonka isyyden tuomioistuin on vahvistanut.

Vanhemmat, jotka ovat naimisissa keskenään, jakavat vanhempainvastuun, toisin sanoen lastensa huoltajuuden. Jos lapsen vanhemmat eivät ole naimisissa keskenään lapsen syntymähetkellä, he jakavat vanhempainvastuun, jollei jompikumpi vanhemmista ole isyyden tunnustamisilmoituksen toimittamisen yhteydessä ilmoittanut haluaan luovuttaa vanhempainvastuu toiselle vanhemmalle.

Jos kummallakaan alaikäisen lapsen vanhemmista ei ole edustamisoikeutta tai lapsen vanhempia ei pystytä varmistamaan, lapselle nimitetään laillinen edunvalvoja. Tällöin laillinen edunvalvoja on myös lapsen huoltaja. Laillisen edunvalvojan velvollisuutena on varmistaa lapsen kasvatus sekä suojella lapsen henkilökohtaisia ja omaisuutta koskevia etuja.

Lapsen laillisena edunvalvojana voi toimia luonnollinen henkilö, joka on täysikäinen ja täysin oikeustoimikelpoinen (esimerkiksi lapsen sukulainen tai muu ulkopuolinen henkilö), tai oikeushenkilö (yritys tai paikallisviranomainen). Oikeushenkilö nimitetään lailliseksi edunvalvojaksi, jos sopivaa luonnollista henkilöä ei löydy tai jos vanhempi on testamentissa tai perintö sopimuksessa ilmoittanut, että lailliseksi edunvalvojaksi on nimitettävä oikeushenkilö. Oikeushenkilöä vaaditaan tällöin järjestelmällisesti etsimään edunvalvojia, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, sekä tarjoamaan neuvoja ja koulutusta kyseisille edunvalvojille.

Laillisen edunvalvojan nimittämiseen saakka edunvalvojan velvollisuuksia hoitavat tilapäisesti sen kunnan tai kaupungin viranomaiset, joka on väestörekisterissä ilmoitettu lapsen asuinpaikaksi, sillä ehdolla, että holhouksen vahvistamisedellytykset täyttyvät. Kunnan tai kaupungin viranomaisilla on edunvalvojan velvollisuuksia hoitaessaan laillisen edunvalvojan oikeudet ja velvollisuudet.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Jos vanhemmat ovat kykenemättömiä tai haluttomia käyttämään lasta koskevaa vanhempainvastuutaan, he voivat antaa suostumuksensa lapsen adoptioon. Vanhemman antama suostumus adoptioon tulee voimaan kahdeksan viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Adoptiohakemusta ei voi jättää tuomioistuimen käsiteltäväksi ennen kuin vanhemman antama adoptiosuostumus tulee voimaan. Vanhemman suostumuksella lapsi voidaan kuitenkin ennen adoptiosuostumuksen voimaan tuloa antaa hoidettavaksi henkilölle, joka haluaa adoptoida lapsen.

Jos kummallakaan alaikäisen lapsen vanhemmista ei ole edustamisoikeutta tai jos lapsen vanhempia ei pystytä varmistamaan, tuomioistuin nimittää laillisen edunvalvojan omasta aloitteestaan tai sellaisen hakemuksen perusteella, jonka tekee kunnan tai kaupungin viranomainen tai henkilö, jonka etua asia koskee.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Jos vanhemmat ovat eronneet tai asuvat erillään, heidän on päätettävä, kuinka he ratkaisevat huoltajuuteen liittyvät asiat. Lapsen huoltajina toimivat vanhemmat voivat sopia järjestelyistä, jotka liittyvät heidän yhteisen edustamisoikeutensa käyttämiseen. Sen sijaan huoltajuutta koskevia järjestelyjä voidaan muuttaa vain tuomioistuimen päätöksellä. Tämä koskee myös yhteishuoltajuuden lopettamista.

Kummallakin vanhemmalla on oikeus pyytää tuomioistuimelta hakemusmenettelyssä lapsen huoltajuuden siirtämistä osittain tai kokonaan hänelle. Tuomioistuin voi ratkaista huoltajuuskiistan myös kanneasiana, jos sitä on pyydetty avioerohakemuksen tai elatuskanteen käsittelyn yhteydessä.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Lapsen huoltajina toimivat vanhemmat voivat vapaasti päättää, miten yhteishuoltajuus toteutetaan. Sen sijaan huoltajuutta koskevia järjestelyjä voidaan muuttaa vain tuomioistuimen päätöksellä. Tämä koskee myös yhteishuoltajuuden lopettamista. Huoltajuutta koskevat asiat päätetään ja määritellään oikeudellisesti sitovalla tavalla ainoastaan tuomioistuimessa. Mitä tahansa lapseen liittyvää asiaa käsitellessään tuomioistuin tekee ratkaisunsa ennen kaikkea lapsen etua ajatellen, kaikki olosuhteet ja asianomaisten henkilöiden oikeutetut edut huomioon ottaen. Huoltajuuskiistat ovat perheoikeudellisia hakemusasioita, joissa päätökset antaa tuomioistuin. Vanhemman, joka haluaa saada lasta koskevat oikeutensa määritellyksi, on toimitettava hakemus tuomioistuimeen.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Lapsen huoltajina toimivat vanhemmat voivat vapaasti päättää, miten yhteishuoltajuus toteutetaan. Sen sijaan huoltajuutta koskevia järjestelyjä voidaan muuttaa vain tuomioistuimen päätöksellä. Tämä koskee myös yhteishuoltajuuden lopettamista. Vanhemmat voivat yhteisymmärrykseen pääsemiseksi käyttää perheasioihin erikoistuneen sovittelijan palveluja. Paikallisviranomaiset voivat ohjata heidät palveluntarjoajan luo. Vanhemmat voivat esimerkiksi sopia lasten tapaamismenettelyistä itsenäisesti tai perheasioihin erikoistuneen sovittelijan avulla. Jos sopimusta rikotaan, heidän on saatava tuomioistuimelta täytäntöönpanomääräys.

Tapaamismenettelyjä määritellessään tuomioistuin toimii myös sovitteluelimenä oikeudellisissa menettelyissä. Se pyrkii siihen, että vanhemmat pääsisivät yhteisymmärrykseen lapsen tapaamisoikeudesta. Tuomioistuin kuulee osapuolia heti kun mahdollista ja ilmoittaa mahdollisuudesta käyttää perheasioihin erikoistuneen sovittelijan apua erityisesti lapsen hoitoon ja lasta koskevaan vastuuseen liittyvän yhteisymmärryksen saavuttamiseksi. Tuomioistuin voi keskeyttää lasta koskevan käsittelyn, jos keskeyttäminen ei johda lapsen etua vahingoittavaan viivästymiseen ja jos osapuolet ovat valmiita ottamaan vastaan tuomioistuimen ulkopuolista neuvontaa. Käsittely voidaan keskeyttää myös silloin kun tuomioistuimen mielestä kiista voidaan muusta syystä ratkaista osapuolten välisellä sopimuksella.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään asioita, jotka koskevat vanhempien tapaamisoikeutta, huoltajuuteen liittyviä muutoksia, huoltajuuden palauttamista, elatusavun maksamisvelvoitetta ja vanhemman pyynnöstä tehtäviä elatusavun määrien muutoksia.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Vanhempien ja lasten vastavuoroiset oikeudet ja velvollisuudet perustuvat sukulaisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhempi, jonka jälkeläinen lapsi on, on velvollinen huolehtimaan lapsesta. Vanhempien ja lasten vastavuoroiset oikeudet ja velvollisuudet riippuvat siitä, kuka on lapsen huoltaja. Näin ollen jos huoltajuus on vain yhdellä vanhemmalla, tämä voi päättää kaikista lapseen liittyvistä asioista toista vanhempaa etukäteen kuulematta.

Vanhempi voi toimia lapsen yksinhuoltajana tämän syntymästä asti esimerkiksi silloin kun isyyden tunnustamisilmoituksen toimittamisen yhteydessä on ilmoitettu, että vanhempainvastuu halutaan jättää vain toiselle vanhemmalle. Vanhempi voi saada yksinhuoltajuuden myös esimerkiksi seuraavissa kolmessa tapauksessa.

Vanhempi voi saada yksinhuoltajuuden pyytämällä tuomioistuimelta hakemusmenettelyllä lapsen huoltajuuden siirtämistä hänelle osittain tai kokonaan. Vanhempi hakee yksinhuoltajuutta yleensä silloin kun vanhemmat, joilla on yhteishuoltajuus, ovat muuttaneet pysyvästi erilleen tai eivät muusta syystä enää halua jakaa huoltajuutta.

Vanhempi voi toimia yksinhuoltajana myös silloin kun vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mutta toisen vanhemman huoltajuus on keskeytetty toistaiseksi. Jos vanhemmalle lain tai tuomioistuimen päätöksen perusteella myönnetty yksinhuoltajuus keskeytetään eikä ole syytä uskoa, että olosuhteet, joiden perusteella keskeyttämisestä on päätetty, lakkaavat olemasta, tuomioistuin antaa huoltajuuden toiselle vanhemmalle, mikäli tämä on lapsen edun mukaista.

Tuomioistuin antaa yksinhuoltajuuden toiselle vanhemmalle myös silloin kun yksinhuoltajana toiminut vanhempi kuolee tai häneltä on poistettu oikeus toimia huoltajana, jollei tämä ole lapsen edun vastaista.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Jos vanhemmilla on yhteishuoltajuus, he toimivat yhdessä lapsen huoltajina ja täyttävät huoltajuusvelvoitteen omalla vastuullaan ja yksimielisesti ja lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin huomioon ottaen. Vanhemmilla, joilla on lapsen yhteishuoltajuus, on myös yhteinen edustamisoikeus.

Jos yhteishuoltajuuden jakavat vanhemmat eivät pysty sopimaan lapsen kannalta merkittävästä asiasta, tuomioistuin voi vanhemman pyynnöstä antaa päätöksentekovallan asiassa vain toiselle vanhemmalle. Jos päätöksentekovalta siirretään, tuomioistuin voi rajoittaa päätöksentekovaltaa tai määrätä sitä käyttävälle vanhemmalle lisävelvoitteita.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Huoltajuutta koskevat kiistat ratkaistaan käräjäoikeudessa. Huoltajuuskiistassa hakijan on jätettävä hakemus käräjäoikeuteen asian ratkaisemiseksi. Hakemus on jätettävä lapsen asuinpaikan käräjäoikeuteen, ja

siinä on mainittava tuomioistuimen nimi, hakijan ja asianomaisen henkilön sekä heidän lastensa henkilötiedot. Lisäksi on esitettävä selkeästi, mitä hakija pyytää. Hakemuksessa on esitettävä myös tosiseikat ja luettelo hallussaan olevista todisteista. Hakijan tai hakijan edustajan on allekirjoitettava hakemus. Jos kyseessä on edustaja, hakemukseen on liitettävä hänen valtakirjansa tai muu asiakirja, jossa vahvistetaan kyseisen henkilön valtuutus edustaa hakijaa.

Hakemus ja asiakirjatodisteet on jätettävä tuomioistuimeen kirjallisesti viron kielellä. Jos menettelyn osapuolen tuomioistuimeen toimittamaa hakemusta, pyyntöä, valitusta tai vastaväitettä ei ole laadittu viron kielellä, tuomioistuin pyytää kyseiset asiakirjat toimittanutta henkilöä toimittamaan niistä käännöksen tuomioistuimen asettamaan päivämäärän mennessä.

Asiat, joihin liittyy vanhempien lasta koskevien oikeuksien määrittäminen ja tapaamisoikeuteen liittyvät järjestelyt (toisin sanoen huoltajuuteen liittyvät asiat), voidaan ratkaista myös kannemenettelyssä, jos tätä on pyydetty avioero- tai elatusapuhakemuksen yhteydessä.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Tuomioistuimet käsittelevät huoltajuusasioita hakemusasiana kannemenettelyä koskevien säännösten mukaisesti ottaen huomioon hakemusmenettelyyn liittyvät erot (ks. siviiliprosessilaki [1]).

Tuomioistuin voi käsitellä kiireellisessä menettelyssä ainoastaan alaikäisestä lapsesta erillään asuvaa vanhempaa koskevan elatusvaateen. Huoltajuuteen liittyviä asioita ei voida käsitellä yksinkertaistetussa menettelyssä. Huoltajuusasiat ovat kuitenkin hakemuksen perusteella käsiteltäviä asioita ja eroavat näin ollen tavallisesta kanteeseen perustuvasta menettelystä. Hakemuksen perusteella käsiteltävässä asiassa tuomioistuin varmistaa tosiseikat ja kerää tarvittavat todisteet itse, jollei laissa toisin säädetä. Tuomioistuin ei ole sidottu osapuolten menettelyn aikana esittämiin pyyntöihin, tosiseikkoihin tai arvioihin tosiseikoista, jollei laissa toisin säädetä. Myös vaatimukset, joita sovelletaan istunnon pöytäkirjan pitämiseen ja asiakirjojen tiedoksiantoon, ovat vähemmän tiukat. Lisäksi tuomioistuimet voivat huoltajuusasioissa soveltaa toimenpiteitä, joilla säännellään huolto- tai tapaamisoikeutta menettelyn aikana tai pyritään varmistamaan sopimusten noudattaminen.

Tuomioistuin voi soveltaa turvaamistoimia ja välitoimia, jos on syytä uskoa, että ilman niitä päätöksen noudattamisesta tulisi vaikeaa tai mahdotonta. Kukin tuomioistuin voi perheoikeudellisissa hakemusasioissa soveltaa omalla oikeudenkäyttöalueellaan toteutettavia välitoimia. Kyseiset toimet voivat olla esimerkiksi lapsen palauttaminen toiselle vanhemmalle tai lakisääteisen elatusvelvollisuuden noudattaminen. Tuomioistuin voi myös määrätä vastaajan maksamaan elatusapua menettelyn aikana tai asettamaan vakuuden.

[1] Siviiliprosessilaki (RT I 2005, 26, 197; RT I, 21.6.2014, 58). Verkkosivu: Linkki avautuu uuteen ikkunaanhttps://www.riigiteataja.ee/en/eli/513122013001/consolide.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Jos tuomioistuin katsoo, ettei luonnollinen henkilö pysty taloudellisen tilanteensa vuoksi maksamaan menettelykuluja, se voi vapauttaa tämän kokonaan tai osittain oikeusapukuluista ja valtion käsittelymaksusta.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Tuomioistuin antaa hakemusasiassa päätöksen, johon sovelletaan kannemenettelyssä annettavia päätöksiä koskevia säännöksiä, jollei laissa toisin säädetä. Huoltajuuspäätökseen voi hakea muutosta muutoksenhakua koskevien yleissäännösten mukaisesti, jos muutoksenhakija katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen päätös perustuu oikeudelliseen virheeseen (ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on esimerkiksi soveltanut väärin aineellista oikeutta tai oikeudenkäyntimenettelyä koskevaa säännöstä). Edellä mainituin perustein voidaan myös esittää kassaatiovalitus korkeimmalle oikeudelle.

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Huoltajuuteen liittyvät asiat käsitellään hakemusmenettelyssä. Perheoikeudellisissa hakemusasioissa tuomioistuin antaa päätöksen, joka on heti voimaan tultuaan täytäntöönpanokelpoinen, jollei laissa toisin säädetä. Hakemusasiassa annettu päätös on myös täytäntöönpanoperuste. Jos vastapuoli päättää olla noudattamatta huoltajuuspäätöstä, se pannaan täytäntöön hakijan toimittamaan hakemukseen perustuvalla täytäntöönpanomenettelyllä. Hakijan on toimitettava hakemus haastemiehelle, jonka oikeudenkäyttöalueella vastapuolen asuin- tai kotipaikka on taikka hänen omaisuutensa sijaitsee. Kun asia koskee lapsen tapaamisoikeutta, haastemies tekee täytäntöönpanoasiakirjan nojalla yhteistyötä lapsen asuinpaikan tai – poikkeustapauksissa – velvoitetun henkilön asuinpaikan paikallisviranomaisen edustajan kanssa, jolla on asiantuntemusta lasten kanssa toimimisesta. Haastemies voi tarvittaessa esittää paikallisviranomaiselle lapsen tilapäistä sijoittamista lastensuojelulaitokseen. Jos velvollinen henkilö vaikeuttaa pakkotäytäntöönpanoa, hänelle voidaan määrätä uhkasakko.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 nojalla EU:n jäsenvaltiossa tehty päätös tunnustetaan muissa jäsenvaltiossa ilman eri toimenpiteitä. Asetusta sovelletaan kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa Tanskaa lukuun ottamatta.

Vanhempainvastuusta jäsenvaltiossa annettu tuomio, joka on siinä jäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoinen ja on annettu tiedoksi, pannaan täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, kun se asiaan osallisen hakemuksesta on siellä julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi. Sitä varten on toimitettava tuomioistuimeen täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskeva hakemus.

Tuomioistuin, jonne hakemus tulee toimittaa, löytyy täältä.

Asianosaisen, joka vaatii tuomion tunnustamista tai riitauttaa sen tunnustamisen tai hakee tuomion julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi, on annettava:

a) tuomiosta sellainen jäljennös, joka täyttää tarvittavat vaatimukset sen aitouden toteamiseksi; ja

b) todistus vanhempainvastuusta annetuista tuomioista.

Lomake on saatavana täällä.

Vanhempainvastuuta koskevaa tuomiota ei tunnusteta:

a) jos tunnustaminen on selvästi, ottaen huomioon lapsen etu, vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, jossa tunnustamista pyydetään;

b) jos tuomio on annettu, kiireellistä tilannetta lukuun ottamatta, antamatta lapselle tilaisuutta tulla kuulluksi ja tämä on vastoin sen jäsenvaltion oikeudenkäyntimenettelyjä koskevia perusperiaatteita, jossa tunnustamista pyydetään;

c) jos tuomio on annettu pois jäänyttä henkilöä vastaan eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu tiedoksi pois jääneelle henkilölle niin hyvissä ajoin ja sillä tavalla, että hän olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos hänen katsotaan yksiselitteisesti hyväksyneen tuomion;

d) kenen tahansa sellaisen henkilön vaatimuksesta, joka väittää tuomion estävän häntä täyttämästä vanhempainvastuutaan, jos tälle henkilölle ei ole varattu tilaisuutta tulla kuulluksi;

e) jos tuomio on ristiriidassa vanhempainvastuuta koskevassa asiassa myöhemmin siinä jäsenvaltiossa annetun tuomion kanssa, jossa tunnustamista pyydetään;

f) jos tuomio on ristiriidassa toisessa jäsenvaltiossa tai sellaisessa muussa valtiossa, jossa lapsen asuinpaikka on ja joka ei ole jäsenvaltio, vanhempainvastuuta koskevassa asiassa myöhemmin annetun tuomion kanssa, ja tämä myöhemmin annettu tuomio täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään;

tai

g) jos neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 56 artiklassa säädettyä menettelyä ei ole noudatettu.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Tuomioistuin, jonne hakemus tulee toimittaa, löytyy täältä.

Asianosaisen, joka vaatii tuomion tunnustamista tai riitauttaa sen tunnustamisen tai hakee tuomion julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi, on annettava:

a) tuomiosta sellainen jäljennös, joka täyttää tarvittavat vaatimukset sen aitouden toteamiseksi; ja

b) neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 39 artiklassa tarkoitettu todistus vanhempainvastuusta annetuista tuomioista.

Lomake on saatavana täällä.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Viron kansainvälisen yksityisoikeutta koskevan lain [1] mukaan lapsen ja vanhempien välisiin suhteisiin sovelletaan lapsen asuinvaltion lainsäädäntöä.

Lisäksi toimivallasta, sovellettavasta laista, tunnustamisesta, täytäntöönpanosta ja yhteistyöstä vanhempainvastuuta ja lastensuojelutoimenpiteitä koskevissa asioissa vuonna 1996 tehtyä Haagin yleissopimusta sovelletaan yleissopimuksen allekirjoittaneiden valtioiden välillä.

Oikeusapua koskevissa sopimuksissa voidaan myös määrätä sovellettavan lainsäädännön määrittämisestä. Viron tasavalta on tehnyt sopimuksen oikeusavusta seuraavien valtioiden kanssa:

  • Viron tasavallan, Liettuan tasavallan ja Latvian tasavallan sopimus oikeusavusta ja oikeussuhteista (1993);
  • Viron tasavallan ja Venäjän federaation sopimus oikeusavusta ja oikeussuhteista siviili-, perhe- ja rikosoikeudellisissa asioissa (1993);
  • Viron tasavallan ja Ukrainan sopimus oikeusavusta ja oikeussuhteista siviili- ja rikosoikeudellisissa asioissa (1995);
  • Viron tasavallan ja Puolan tasavallan sopimus oikeusavun myöntämisestä ja oikeussuhteista siviili-, työ- ja rikosoikeudellisissa asioissa (1999).

Koska kaikki Liettuan, Latvian ja Puolan kanssa oikeusavusta tehtyjen sopimusten osapuolet ovat allekirjoittaneet myös vuonna 1996 tehdyn Haagin yleissopimuksen, ne ovat päättäneet soveltaa yleissopimuksen määräyksiä sovellettavan lainsäädännön määrittelemiseen.

[1] Kansainvälistä yksityisoikeutta koskeva laki (Viron tasavallan virallinen lehti RT I 2002, 35, 217). Verkkosivu: Linkki avautuu uuteen ikkunaanhttps://www.riigiteataja.ee/en/eli/513112013009/consolide.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 15/12/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Irlanti

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Lakitermi ”lapsen huolto”, johon Irlannissa viitataan englanninkielisellä ilmaisulla 'guardianship' (eli huoltajuus), tarkoittaa kaikkia niitä lasta koskevia oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka henkilöllä on lain, tuomioistuimen päätöksen tai sopimuksen nojalla. Lapsen huollosta vastaavalla henkilöllä on muun muassa lapsen hyvinvointiin liittyen oikeus lapsen huoltajuuteen ja tapaamiseen.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Lapsen huolto on yleensä yhteisesti lapsen naimisissa olevilla vanhemmilla. Jos vanhemmat eivät ole naimisissa, lapsen huolto kuuluu yleensä äidille, mutta vanhempien sopimuksen tai tuomioistuimen määräyksen nojalla biologinen isä voidaan määrätä lapsen huoltajaksi.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Kyllä. Terveydenhuoltoviraston (Health Service Executive) lapsi- ja perhepalveluosasto (Child and Family Service division TUSLA) voi tehdä alemman asteen tuomioistuimelle (District Court) hakemuksen alle 18-vuotiaan lapsen huollon järjestämiseksi. Poikkeuksellisissa olosuhteissa tuomioistuin voi määrätä lapselle huoltajan, jos vanhempi itse on haluton tai kykenemätön toimimaan lapsen huoltajana. Jos vanhempi kuolee, testamentissa tai sen lisäyksessä voidaan nimittää henkilö huoltajaksi (Testamentary Guardian). Myös tuomioistuin voi antaa tämänsisältöisen määräyksen. Jos tällaista huoltajaa ei kuitenkaan ole nimitetty, lapsi- ja perhepalveluosasto voi vanhempien kuollessa tai ollessa kyvyttömiä huolehtimaan lapsestaan tehdä alemman asteen tuomioistuimelle hakemuksen alle 18-vuotiaan lapsen huollon järjestämiseksi.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Jos vanhemmat päätyvät avio- tai asumuseroon, he voivat sopia lapsen huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta. Jos sopimukseen ei päästä, vanhemmat voivat pyytää, että tuomioistuin antaa määräyksen huoltajuudesta tai tapaamisoikeudesta.  Jos molemmat vanhemmat ovat lapsen huoltajia, avio- tai asumusero ei vaikuta huoltajuuteen. Tuomioistuin voi kuitenkin lakkauttaa isän huoltajuuden eron jälkeen mutta vain erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa ja vain jos lapsen hyvinvointi edellyttää huoltajuuden lakkauttamista.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Kun vanhemmat tekevät lapsen huoltoa koskevan sopimuksen, heidän on saatettava sopimus tuomioistuimen vahvistettavaksi. Sopimuksesta tulee oikeudellisesti sitova vasta tuomioistuimen määräyksellä. Tuomioistuimen on varmistuttava siitä, että lapsen oikeudet suojataan sopimuksessa asianmukaisesti, ja se voi kieltäytyä antamasta määräystä, jos se ei ole vakuuttunut siitä, että vanhemmista kumpikin tai jompikumpi täyttää velvollisuutensa lasta kohtaan. Tällainen sopimus ei lakkauta kummankaan vanhemman huoltajuutta.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Yksityishenkilöt voivat käyttää muita kuin juridisia menetelmiä riitojensa ratkaisemiseen, kuten sovittelua tai neuvontaa.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Tuomari voi päättää kaikista lapsen hyvinvointiin liittyvistä asioista, mukaan lukien lapsen huoltajuus ja tapaamisoikeus (ks. myös kysymykset 4 ja 5 edellä). Tuomioistuin ei voi lakkauttaa naimisissa olevien vanhempien tai biologisen äidin huoltajuutta, mutta se voi asettaa ehtoja lapsen huollon toteuttamiselle.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Ei. Vaikka vanhempi, joka on yksinhuoltaja, pystyy päättämään lapsen päivittäisestä hoidosta ja valvonnasta, vanhemmalla, jonka luona lapsi ei asu mutta joka kuitenkin on lapsen huoltaja, on oikeus tulla kuulluksi kaikista lapsen hyvinvointiin vaikuttavista asioista, esimerkiksi siitä, missä lapsen olisi käytävä koulunsa ja missä hänen olisi asuttava.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Vanhemmille voidaan myöntää yhteishuoltajuus, jos heidän välillään ei vallitse syvää vihamielisyyttä. Tällöin vanhemmat voivat tehdä yhdessä päätöksiä, jotka koskevat lapsen hyvinvointiin liittyviä merkittäviä seikkoja sekä lapsen päivittäistä hoitoa. Tämä ei tarkoita sitä, että kummallakin vanhemmalla olisi oikeus viettää yhtä paljon aikaa lapsen kanssa, vaan tällä paremminkin varmistetaan, että vanhempien vastuut ja velvollisuudet lasta kohtaan ovat yhdenmukaisia.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Yleensä osapuolet jättävät lapsen huoltoa koskevan hakemuksen alemman asteen tuomioistuimelle. Jotkin hakemukset, jotka liittyvät avioliittoa koskeviin oikeudenkäynteihin, voi kuitenkin joutua jättämään alemman oikeusasteen ylemmälle tuomioistuimelle (Circuit Court) tai ylemmän oikeusasteen tuomioistuimelle (High Court). High Court -tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta asioissa, jotka koskevat lapsikaappausta.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Kyllä. Kiireellisiä tilanteita varten on erityisiä menettelyitä. Hakemus voidaan tehdä tuomioistuimelle ilman että sitä annetaan tiedoksi toiselle osapuolelle (ns. ex parte -menettely), jos lapselle voisi aiheutua vaaraa siitä, että hakemus annettaisiin tiedoksi toiselle osapuolelle tavanomaiseen tapaan.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Kyllä. Oikeusapua saa siviilioikeudellisia asioita koskevasta julkisesta oikeusapujärjestelmästä (Civil Legal Aid Scheme). Järjestelmässä sovelletaan tarveharkintaa.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Kyllä. Muutoksenhaku on mahdollista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen eli sen tuomioistuimen päätöksestä, jossa oikeudenkäynti alkoi. Sen sijaan sen tuomioistuimen tuomioon, joka on päättänyt valituksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä, ei yleensä voi hakea muutosta.

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Henkilöiden, jotka pyrkivät panemaan täytäntöön lapsen huoltoa koskevan päätöksen, olisi tutustuttava asianomaisen tuomioistuimen tai viranomaisen sääntöihin. Ex parte -menettelyjä lukuun ottamatta täytäntöönpanoa hakevan on annettava vastaajalle tiedoksi, että hän aikoo ryhtyä toimiin päätöksen panemiseksi täytäntöön.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Ks. vastaus kysymykseen 14.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

On käännyttävä High Court -tuomioistuimen puoleen. Tällä tuomioistuimella on täysimääräinen toimivalta käsitellä nämä asiat ensimmäisenä oikeusasteena.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Vuoden 2000 lastensuojelulailla (The Protection of Children (Hague Convention) Act 2000) on saatettu voimaan tällä alalla sovellettava vuoden 1996 Haagin yleissopimus toimivallasta, sovellettavasta laista, toimenpiteiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa sekä yhteistyötä vanhempainvastuuseen ja lasten suojeluun liittyvissä asioissa. Lisäksi tällä alalla sovelletaan tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2201/2003 (Bryssel II a -asetus).

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 15/12/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Kreikka

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Vanhempainvastuu eli huoltajuus on vanhempien oikeus ja velvollisuus. Se kattaa huolenpidon lapsesta ja tämän omaisuudesta sekä lapsen edustamisen kaikissa häntä ja hänen omaisuuttaan koskevissa asioissa, oikeustoimissa tai oikeudenkäynneissä. Huoltajuuden avulla lapsi saa tällä tavoin suojan, joka kattaa sekä henkilökohtaiset että omaisuuteen liittyvät oikeudet.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Lapsen huoltajia ovat hänen vanhempansa yhdessä. Vanhempien on tehtävä huoltajuuteen kuuluvat päätökset lapsen edun mukaisesti.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Jos toinen vanhemmista ei voi toimia huoltajana joko käytännön syistä (esimerkiksi jouduttuaan sairaalaan tai vankilaan) tai juridisista syistä (menetettyään oikeustoimikelpoisuutensa), hänen oikeutensa huoltajuuteen säilyy sinänsä voimassa. Hän ei kuitenkaan voi käyttää oikeuttaan, vaan huoltajana toimii yksinomaan toinen vanhempi.

Jos kumpikaan vanhemmista ei voi toimia huoltajana, alaikäiselle lapselle määrätään holhooja. Tällöin vanhempien oikeus huoltajuuteen säilyy sinänsä voimassa, mutta he eivät voi käyttää sitä.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Jos vanhemmat saavat avio- tai asumuseron, tuomioistuin päättää huoltajuudesta. Huoltajuus voidaan määrätä toiselle vanhemmalle. Huoltajuus voidaan määrätä yhteiseksi molemmille vanhemmille, jos vanhemmat sopivat yhteishuoltajuudesta ja määräävät samalla myös lapsen asuinpaikan. Tuomioistuin voi määrätä toisinkin, erityisesti niin että huoltajuus jaetaan vanhempien kesken tai että se annetaan kolmannelle henkilölle.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Kun tuomioistuimen on päätettävä huoltajuudesta esimerkiksi avio- tai asumuseron yhteydessä, se ottaa huomioon vanhempien mahdolliset sopimukset. Nämä sopimukset eivät kuitenkaan sido sitä. Huoltajuutta koskeville sopimuksille ei ole mitään erityisiä muotovaatimuksia, vaan riittää, että ne toimitetaan lain vaatimalla tavalla tuomioistuimen tietoon. Tavallisesti tuomioistuimelle toimitetaan asiaa koskeva osapuolten kirjallinen sopimus. Jos vanhemmat eroavat yhteisellä sopimuksella ja heillä on alaikäisiä lapsia, laki edellyttää, että tuomioistuimelle toimitetaan kirjallinen sopimus lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta.

Muilta osin vanhemmat voivat järjestää lasten huoltajuuden haluamallaan tavalla ilman muotovaatimuksia tai muodollisia menettelyjä. Niinpä he voivat käytännössä jakaa vastuut keskenään esimerkiksi siten, että toinen vanhempi hoitaa lasta ja toinen hallinnoi lapsen omaisuutta ja huolehtii tämän eduista.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Jos vanhemmat eivät pääse sopuun huoltajuudesta mutta lapsen etu vaatii ratkaisua asiassa, tuomioistuin päättää huoltajuuskysymyksen. Riidan ratkaisemiseen voidaan vaihtoehtoisesti käyttää sovittelua.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Jos vanhempien riidan kohteena on jokin yksittäinen huoltajuutta koskeva seikka ja he tuovat riidan tuomioistuimen käsiteltäväksi, tuomioistuin voi päättää vain tuosta seikasta. Kyse voi olla mistä tahansa huoltajuuden aikana vanhempien välille syntyneestä riidasta, jossa ei ole syntynyt sovintoa mutta jossa on lapsen edun mukaista saada ratkaisu aikaan. Kyse voi olla objektiivisesti tärkeästä asiasta, esimerkiksi lapsen etunimen valinnasta tai kirurgista operaatiota koskevasta päätöksestä. Kyse voi olla myös asiasta, jota ei yleisesti pidettäisi tärkeänä mutta joka vanhempien mielestä on riittävän tärkeä vietäväksi tuomioistuimeen.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Kyllä, näin periaatteessa on, jos asia kuuluu huoltajuuden piiriin ja huoltajuus on annettu toiselle vanhemmalle. Vanhemmat voivat aina päättää, etteivät he noudata oikeuden päätöstä, jolla huoltajuus on annettu vain toiselle vanhemmalle. Senkin jälkeen kun tuomioistuin on antanut päätöksensä, vanhemmat voivat sopia toisenlaisesta järjestelystä, jossa myös toiselle vanhemmalle annetaan tehtäviä lapsen huollossa. Edellytyksenä on tietysti, että järjestely on lapsen edun mukainen.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Tämä tarkoittaa sitä, että vanhemmat tekevät lapsen huoltoa koskevat päätökset yhdessä.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Toimivaltainen tuomioistuin on kaikissa tapauksissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, joka käsittelee asian yhden tuomarin kokoonpanossa (μονομελές πρωτοδικείο). Hakemus on toimitettava alueellisesti toimivaltaiselle tuomioistuimelle ja annettava tiedoksi vastaajalle. Myös hakemuksen perustana olevat asiakirjat on toimitettava tuomioistuimelle.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Yhden tuomarin kokoonpanossa kokoontuva ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tekee päätöksensä noudattaen erityistä menettelyä, josta säädetään siviiliprosessilain 681(B) ja 681(C) §:ssä. Tämä menettely on luotu työsuhderiitoja varten, ja tarkoituksena on ollut nopeuttaa asioiden suullista käsittelyä tuomioistuimissa. Koska huoltajuuskiistat ovat luonteeltaan varsin henkilökohtaisia, menettelyssä sovelletaan myös tiettyjä avioliittoon liittyvien riita-asioiden menettelysäännöksiä. Hakemuslainkäytön menettelysäännöksiä sovelletaan asiaa käsittelevään viranomaiseen sekä todistusaineiston hankkimiseen tuomioistuimen omasta aloitteesta. Jos huoltajuusriitaan kuitenkin liittyy jokin siviiliprosessilain 592(1) §:ssä tarkoitetuista avioriidoista (esimerkiksi avioero tai avioliiton mitätöiminen) tai jokin lain 614(1) §:ssä tarkoitetuista riidoista (esimerkiksi isyyden vahvistaminen), tuomioistuimen on sovellettava menettelyä, josta säädetään siviiliprosessilain 598–612 ja 616–622 §:ssä. Kiireellisiä asioita voidaan hoitaa välitoimilla (ασφαλιστικά μέτρα) ja hätätilanteita väliaikaismääräyksillä (προσωρινή διαταγή).

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Kyllä, oikeusapua koskevat yleiset säännöt soveltuvat huoltajuusasioihin.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Tuomioistuimen huoltajuuspäätös voidaan kumota tai sitä voidaan muuttaa, jos päätöksen perustana olleet olosuhteet ovat muuttuneet. Muutoin huoltajuuspäätökseen voi hakea muutosta kaikilla tavanomaisilla oikeussuojakeinoilla. Näitä ovat valitus, joka koskee tosiseikkoja ja oikeuskysymyksiä (έφεση), valitus, joka koskee vain oikeuskysymyksiä (kassaatio, αναίρεση), takaisinsaanti (ανακοπή ερημοδικίας) ja hakemus asian ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi (αναψηλάφηση). Muutoksenhakuun sovelletaan tavanomaisia, valituksia koskevia vaatimuksia.

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Huoltajuuspäätös on täytäntöönpanokelpoinen siviiliprosessilain 950 §:n mukaisesti, mikäli päätöksessä asetetaan velvoitteita. Tällä tarkoitetaan sitä, että päätöksessä ei ratkaista pelkästään alaikäisen lapsen huoltajuus ja -tapaamisoikeuskysymystä, vaan siinä myös määrätään toimittamaan tai palauttamaan lapsi tai määrätään lapsen tapaamisoikeutta koskevista järjestelyistä tai kielletään osapuolia ryhtymästä päätöksen kanssa ristiriidassa oleviin menettelyihin. Erityisesti seuraavia määräyksiä voidaan antaa: a) päätöksessä, jossa määrätään vanhempaa toimittamaan tai palauttamaan lapsi toiselle vanhemmalle, määrätään samalla vanhempi, jonka luona lapsi nyt on, noudattamaan päätöstä sillä uhalla, että muussa tapauksessa hänet määrätään automaattisesti maksamaan 50 000 euron sakko osapuolelle, joka on vaatinut lapsen toimittamista tai palauttamista, tai että hänet vangitaan väliaikaisesti enintään vuoden ajaksi tai että molemmat uhat pannaan täytäntöön yhtä aikaa (epäsuora täytäntöönpano, έμμεση εκτέλεση); b) jos vanhemman oikeutta tavata lasta loukataan, tapaamisoikeutta koskevassa päätöksessä voidaan asettaa tapaamisoikeutta loukkaavalle henkilölle sakon tai vangitsemisen uhka (täydentävä täytäntöönpano, αναπληρωματική εκτέλεση).

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Kreikan hallintoviranomaiset tunnustavat muissa jäsenvaltioissa annetut tuomioistuinten huoltajuuspäätökset automaattisesti ilman muita muodollisuuksia. Kreikkalaisilla tuomioistuimilla on valta päättää, ovatko ulkomailla annetut tuomioistuinten päätökset päteviä ja hyväksytäänkö ulkomaalaisen tuomioistuimen päätöksen tunnustamista koskeva pyyntö, eikä kreikkalaisen tuomioistuimen tarvitse tätä ennen tutkia päätöksen antamisjäsenvaltion tuomioistuimen tuomiovaltaa. Kun päätöksen tunnustamista haetaan Kreikassa, asiaa käsittelevä tuomioistuin voi kieltäytyä päätöksen tunnustamisesta, jos a) päätös on vastoin Kreikan oikeusjärjestyksen perusteita (tällöin tuomioistuin ottaa aina huomioon, mikä on parasta lapsen edun kannalta) tai b) päätös ja huoltajuusasiassa myöhemmin annettu kreikkalaisen tuomioistuimen päätös ovat ristiriidassa keskenään. Lisäksi jos kreikkalaisella tuomioistuimella on tuomiovalta neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 mukaisesti lapsen asuinpaikan perusteella, se voi sen jäsenvaltion tuomioistuimena, jossa tunnustamista haetaan, päättää lasta koskevan huoltajuusasian toisella tavalla omassa, myöhemmin annettavassa päätöksessään. Tällöin kreikkalaisen tuomioistuimen ei tarvitse tutkia päätöksen antamisjäsenvaltion tuomioistuimen tuomiovaltaa eikä tässä jäsenvaltiossa annetun tuomion lainvoimaisuutta (esimerkiksi onko päätöksen valitusaika päättynyt).

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Edellä kuvatuissa asioissa tuomiovalta kuuluu yhden tuomarin kokoonpanossa kokoontuvalle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle, joka käsittelee asian noudattaen riitaan sovellettavaa menettelyä.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Vanhempien ja lasten suhteisiin sovelletaan seuraavia, ensisijaisuusjärjestyksessä lueteltuja säännöksiä: 1) sen valtion laki, jonka kansalaisuus heillä molemmilla on viimeksi ollut; 2) sen valtion laki, jossa heillä on viimeksi ollut yhteinen asuinpaikka; 3) sen valtion laki, jonka kansalaisuus lapsella on.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 15/12/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Tämän sivun alkukielistä versiota espanja on muutettu äskettäin. Päivitystä suomennetaan parhaillaan.
Seuraavat kielet ovat jo saatavilla.

Vanhempainvastuu - Espanja

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Espanjan lainsäädännössä vanhempainvastuusta puhuttaessa käytetään yleensä ilmaisua patria potestad. Sillä tarkoitetaan alaikäisen henkilöä ja omaisuutta koskevia oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka kuuluvat yleensä vanhemmille. Nämä oikeudet ja velvollisuudet voidaan myös myöntää lailla tai oikeuden päätöksellä alaikäisten suojelusta vastaavalle julkiselle laitokselle.

Vanhempainvastuun tarkoituksena on turvata lapsen etu tämän yksilöllisten tarpeiden mukaisesti ja tämän fyysistä ja henkistä koskemattomuutta kunnioittaen. Lapsen huoltajan velvollisuutena on

1. turvata lapsen hoito, hyvinvointi ja kasvatus sekä varmistaa, että hän saa peruskoulutuksen,

2. edustaa lasta ja hoitaa lapsen omaisuutta.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Vanhemmat ovat alaikäisten lastensa huoltajia.

Vaikka vanhemmat olisivat eronneet, asumuserossa, purkaneet parisuhteensa tai eivät asuisi yhdessä, molemmilla vanhemmilla on edelleen kaikki alaikäistä lasta ja tämän omaisuutta koskevat oikeudet ja velvollisuudet, poikkeustapauksia lukuun ottamatta.

Silloin kun vanhemmat eivät asu yhdessä, vanhempainvastuuta käyttää vanhemmista se, jonka luona lapsi asuu. Tuomari voi kuitenkin – toisen vanhemman pyynnöstä ja lapsen edun huomioon ottaen – joko myöntää vanhempainvastuuta hakeneelle vanhemmalle yhteishuoltajuuden tai jakaa vanhempainvastuun piiriin kuuluvien asioiden hoitamisen vanhempien kesken.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Jos vanhemmat eivät kykene täyttämään laissa säädettyä tehtäväänsä ja huolehtimaan lapsestaan tai eivät hoida tehtäväänsä tyydyttävästi, lapsen huolto voidaan Espanjan lainsäädännön mukaisesti uskoa yhdelle tai useammalle muulle sukulaiselle, henkilölle tai laitokselle.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Jos vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen, lapsen huoltajuudesta voidaan päättää

  • yhteisellä sopimuksella (Convenio Regulador), joka tuomioistuimen on hyväksyttävä,
  • riita-asiaa koskevassa menettelyssä tehdyllä päätöksellä.

Vanhempainvastuun tarkoituksena on suojella alaikäistä lasta, ja se kuuluu molemmille vanhemmille.

Alaikäisen lapsen huolto voidaan järjestää seuraavasti:

  • Lapsen huolto uskotaan toiselle vanhemmista. Tämä on tavallisin käytäntö asumus- ja avioerossa siitä riippumatta, haetaanko eroa yhteisestä sopimuksesta vai onko kyseessä riita-asia. Toiselle vanhemmalle myönnetään yleensä tapaamisoikeus.
  • Yhteishuoltajuus, jolloin lapsi asuu vuoroin yhden vuoroin toisen vanhemman luona.
  • Poikkeustapauksessa painavista syistä ja lapsen edun mukaisesti lapsen huolto voidaan tuomioistuimen päätöksellä uskoa muulle henkilölle joko vanhempien ehdotuksesta tai tuomioistuimen päätöksellä.

Jos viranomainen toimii lapsen holhoojana, lapsen huoltoa ei uskota kummallekaan vanhemmista.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, heidän on esitettävä tuomioistuimelle allekirjoittamansa yhteinen sopimus, jossa sovitaan vähintään seuraavista seikoista:

  • alaikäisen lapsen huolto
  • vanhempien tapaamisoikeudet
  • vanhempainvastuu
  • perheen kodin käyttö
  • elatusapu alaikäiselle.

Yhteinen sopimus jätetään yhdessä hakemuksen kanssa toimivaltaiselle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle. Vanhempien on vahvistettava sopimus tuomioistuimessa. Tuomioistuin arvioi sopimukset kuultuaan alaikäistä lasta, jos hän on riittävän vanha, ja syyttäjää.

Jos puolisoiden tekemistä, asumus- tai avioeron tai avioliiton mitätöinnin seurauksia koskevista sopimuksista ei ole haittaa lapselle, tuomari hyväksyy ne. Jos sopimuspuolet esittävät isovanhempien tapaamisoikeutta ja yhteydenpitoa lapsenlapsiin, tuomari voi hyväksyä ne kuultuaan isovanhempia ja saatuaan heidän suostumuksensa.

Jos sopimuksia ei hyväksytä, päätökset on perusteltava. Tällöin puolisoiden on tarvittaessa jätettävä uusi ehdotus tuomarin hyväksyttäväksi.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Paras vaihtoehto tuomioistuinkäsittelylle on perhesovittelu, jonka avulla osapuolet voivat päästä sopimukseen.

Perhesovittelussa laaditut sopimukset ovat täytäntöönpanokelpoisia vasta, kun tuomioistuin on ne hyväksynyt.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Tuomarin on aina otettava huomioon alaikäisten lasten etu, pyrittävä pitämään sisarukset yhdessä ja kuultava heitä, jos he ovat riittävän vanhoja, päättäessään seuraavista seikoista:

  • oikeustoimet, joiden mukaan lasten huolto uskotaan toiselle tai molemmille vanhemmille, ja koulutusta koskevat oikeustoimet,
  • tapaamisoikeus, jossa määrätään, milloin, miten ja missä vanhemmat voivat tavata lapsiaan,
  • tapaamisoikeutta voidaan poikkeuksellisesti rajoittaa tai se voidaan keskeyttää vakavissa olosuhteissa tai jos toinen vanhemmista laiminlyö vakavasti ja toistuvasti velvollisuutensa,
  • vanhempainvastuun myöntäminen lasten edun mukaisesti joko osittain tai kokonaan toiselle vanhemmista ja tarvittaessa vanhempainvastuun ottaminen pois vanhemmilta,
  • elatusmaksu, joka molempien vanhempien on maksettava taloudellisen tilanteensa mukaisesti lapsen tarpeiden tyydyttämiseksi, sekä elatusavun toteutumisen edellyttämät toimenpiteet,
  • perheen kodin ja yhteisesti käytettyjen esineiden käyttö; silloin kun vanhemmat eivät pääse asiasta yhteisymmärrykseen, etusija annetaan sille vanhemmalle, joka vastaa alaikäisten lasten huollosta.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Vanhempainvastuu kuuluu tavallisesti molemmille vanhemmille. Sen vuoksi molemmilla vanhemmilla on oikeus tehdä päätöksiä ja ratkaista kysymyksiä, jotka koskevat alaikäistä lasta, vaikka vain toinen olisi lapsen huoltaja.

Jos vanhemmat eivät pysty yhdessä päättämään alaikäistä lasta koskevista tärkeistä kysymyksistä, kumpi tahansa vanhemmista voi kääntyä tuomioistuimen puoleen. Tällaisia tärkeitä kysymyksiä ovat esimerkiksi koulututukseen liittyvät kysymykset (koulun tai vapaa-ajan aktiviteettien valinta), terveyteen liittyvät kysymykset (lääkärin valinta), henkilökohtaiset kysymykset (nimen ja uskontokunnan valinta) tai lapsen asuinpaikan valinta.

Kuultuaan molempia vanhempia sekä alaikäisiä lapsia (jos he ovat riittävän vanhoja) tuomari myöntää kyseessä olevaa asiaa koskevan päätäntävallan toiselle vanhemmista. Tuomarin päätöksestä ei voi valittaa. Jos tällaiset riidat toistuvat tai jokin muu seikka haittaa vakavasti vanhempainvastuun käyttämistä, tuomari voi myöntää lasta koskevissa kysymyksissä päätäntävallan kokonaan tai osittain toiselle vanhemmista tai jakaa tämän päätäntävallan harjoittamisen vanhempien kesken. Tällaiset toimet voivat olla voimassa enintään kaksi vuotta.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Silloin kun vanhemmilla on yhteishuoltajuus, he ovat käytännössä vuorotellen vastuussa alaikäisen lapsensa huollosta etukäteen määritettyinä jaksoina. Tällaisten jaksojen määrittämisessä otetaan yleensä huomioon koulun lukukaudet tai lukuvuodet.

Myös koulujen loma-ajat jaetaan vanhempien kesken.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Toimivaltainen tuomioistuin on vanhempien viimeisen yhteisen kotipaikan tai jommankumman vanhemman kotipaikan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, silloin kun lasten huollosta sovitaan samalla kuin asumus- tai avioerosta, jota haetaan yhteisestä sopimuksesta.

Jos asumus- tai avioeroa käsitellään riita-asiana, toimivaltainen tuomioistuin on puolisoiden yhteisen kotipaikan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin. Jos puolisot asuvat eri tuomiopiireissä, kantaja voi valita puolisoiden viimeisen yhteisen kotipaikan tai vastaajan kotipaikan tuomioistuimen.

Silloin kun menettely koskee yksinomaan alaikäisten lasten huoltoa ja elatusta eivätkä vanhemmat ole keskenään avioliitossa, toimivaltainen tuomioistuin on vanhempien viimeisen yhteisen kotipaikan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin. Jos vanhemmat asuvat eri tuomiopiireissä, kantaja voi valita joko vastaajan kotipaikan tai alaikäisen lapsen kotipaikan tuomioistuimen.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Tällaisissa asioissa sovelletaan seuraavia menettelyjä:

Jos vanhempien välillä on sopimus, asumus- ja avioeroon sekä alaikäisten lasten huoltoa ja elatusta koskeviin lopullisiin toimenpiteisiin, silloin kun vanhemmat eivät ole avioliitossa, sovelletaan siviiliprosessilain (Ley de Enjuiciamiento Civil) 770 §:ssä säädettyä menettelyä, joka käynnistetään yhdessä.

Silloin kun kyseessä on riita-asia eikä vanhempien välillä ole sopimusta, sovelletaan siviiliprosessilain 770 ja 774 §:ää, kuten myös perheasioissa ja alaikäisiä koskevissa asioissa, silloin kun vanhemmat eivät ole naimisissa.

Kiireellisissä tapauksissa voidaan pyytää, että toimenpiteet annetaan seuraavien menettelyjen mukaisesti:

Väliaikaisista toimenpiteistä ennen avioliiton mitätöinti-, asumusero- tai avioeromenettelyn käynnistämistä tai alaikäisten lasten huoltoa ja elatusta koskevissa menettelyissä säädetään siviiliprosessilain 771 ja 772 §:ssä.

On erikseen säädetty, että ensimmäisessä päätöksessä hyväksytyt toimenpiteet voidaan kiireellisissä tapauksissa panna välittömästi täytäntöön.

Väliaikaisista toimenpiteistä, kun jokin edellä tarkoitetuista avioliittoa tai alaikäisiä lapsia koskevista menettelyistä on otettu käsiteltäväksi, säädetään siviiliprosessilain 773 §:ssä.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

On mahdollista saada täysin tai osittain maksutonta oikeusapua, jos täyttää maksuttoman oikeusavun myöntämisehdot maksuttomasta oikeusavusta annetun lain (Ley de Asistencia Jurídica Gratuita) mukaisesti. (Katso Oikeusapu – Espanja)

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Se, voidaanko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta, riippuu päätöksestä.

  • Kaikkiin riita-asioissa annettuihin päätöksiin voidaan hakea muutosta maakunnalliselta ylioikeudelta (Audiencia Provincial).
  • Yhteisymmärryksessä tehtyyn päätöksen voidaan hakea muutosta maakunnalliselta ylioikeudelta ainoastaan silloin, kun sovitaan toimenpiteestä, joka eroaa siitä, mitä yhteisessä sopimuksessa on sovittu.

Laissa ei ole säädetty mahdollisuudesta hakea muutosta etukäteen haettuihin eikä muihin väliaikaisiin toimenpiteisiin eikä vanhempainvastuuta koskeviin päätöksiin.

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Jos asianomaiset eivät noudata lapsen huoltoa koskevia oikeuden päätöksiä vapaaehtoisesti, voidaan samalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta, joka päätöksen antoi, hakea tiettyjen toimenpiteiden pakkotäytäntöönpanoa.

On määriteltävä, minkä tuomion tai päätöksen täytäntöönpanoa haetaan ja ketä vastaan.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Silloin kun avioliittolain mukaisessa menettelyssä toisessa jäsenvaltiossa on annettu yhteisen lapsen huoltajuutta koskeva päätös, joka on täytäntöönpanokelpoinen kyseisessä jäsenvaltiossa ja josta on ilmoitettu asianmukaisesti, se tunnustetaan myös Espanjassa toisen asianosaisen pyynnöstä ilman ylimääräistä menettelyä asetuksen (EU) N:o 2201/2003 mukaisesti. Kyseinen asetus koskee tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa.

Päätöksen täytäntöönpanoa haetaan tuomioistuimelta, jonka tuomiopiirissä lapsi asuu ja jossa täytäntöönpano suoritetaan. Hakemukseen on liitettävä jäljennös täytäntöönpantavasta päätöksestä, jonka on täytettävä asiakirjan aitouden toteamista koskevat vaatimukset asetuksen liitteessä V olevan vakiolomakkeen mukaisesti. Hakemuksen tekee asianajaja tai oikeudenkäyntiavustaja.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Jos asianosainen haluaa vastustaa toisen jäsenvaltion tuomioistuimen tekemän, lapsen huoltoa koskevan päätöksen tunnustamista Espanjassa, hänen on käännyttävä sen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen puoleen, jossa päätöksen tunnustamista on haettu, ja vedottava johonkin asetuksessa (EY) N:o 2201/2003 lueteltuihin perusteisiin päätöksen tunnustamatta jättämiseksi.

Tällaisia perusteita voivat olla seuraavat:

  • päätös on selvästi vastoin oikeusjärjestyksen perusteita, kun otetaan huomioon lapsen etu;
  • lasta ei kuultu (eikä kyseessä ollut hätätapaus);
  • päätös on annettu pois jäänyttä henkilöä vastaan eikä haastehakemusta annettu hänelle tiedoksi, paitsi jos hänen katsotaan yksiselitteisesti hyväksyneen päätöksen;
  • päätöksen tunnustamista vastustava henkilö väittää, että päätös estää häntä täyttämästä vanhempainvastuutaan eikä hänelle ole varattu tilaisuutta tulla kuulluksi;
  • päätös on ristiriidassa asiassa myöhemmin annetun tuomion kanssa.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Lapsen huoltoa koskevaan asiaan sovelletaan lasten suojelua koskevan vuoden 1996 Haagin yleissopimuksen mukaisesti lapsen asuinpaikan lakia.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 11/12/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Ranska

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Ranskassa vanhempainvastuulla tarkoitetaan oikeuksia ja velvollisuuksia, joiden tarkoituksena on turvata lapsen etu.

Vanhempainvastuu kuuluu vanhemmille lapsen täysi-ikäisyyteen tai täysivaltaiseksi julistamiseen asti.

Vanhempien velvollisuutena on suojella lapsen turvallisuutta, terveyttä ja moraalisia arvoja, jotta varmistetaan lapsen kasvatus ja kehittyminen niin, että hänen yksilöllisyyttään kunnioitetaan.

Vanhempien on järjestettävä lapselle asuinpaikka etenkin, jos he ovat eronneet. Heidän on järjestettävä lapselle asunto. Jos he eivät pysty tähän, heidän on järjestettävä lapsen asuminen kolmannen osapuolen luona.

Isällä ja äidillä on oikeus ja velvollisuus valvoa lasta, ja heidän on huolehdittava hänestä päivittäin. He voivat rajoittaa ja jopa kieltää lapsen ja kolmansien osapuolten välisiä suhteita lapsen iän huomioon ottaen. Heidän on kunnioitettava lapsen oikeutta pitää yllä henkilökohtaista suhdetta isovanhempiinsa.

Vanhempien on varmistettava, että heidän lapsensa saa koulutusta ja kasvatusta. Tähän kuuluu esimerkiksi oppivelvollisuus, ammatillinen koulutus, moraalikasvatus ja yhteiskuntakasvatus. Vanhemmat päättävät lapsen uskonnosta hänen yksilöllisyyttään kunnioittaen. He päättävät myös lapselleen annettavasta sairaanhoidosta.

Vanhempainvastuu tarkoittaa myös sitä, että vanhemmat ovat lapsensa lakisääteisiä edustajia. Tässä ominaisuudessa he edustavat lastaan kaikissa yhteiskuntaelämään liittyvissä asioissa ja hoitavat lapsensa omaisuutta.

Riippumatta siitä, käyttääkö vanhempi vanhempainvastuuta, kummankin vanhemman on osallistuttava lapsen elatukseen ja kasvatukseen varojensa ja lapsen tarpeiden mukaan.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Vanhempainvastuu kuuluu tasapuolisesti kummallekin vanhemmalle. Aiempi vanhempainvastuun käsite ”puissance paternelle” poistettiin käytöstä vuonna 1970.

Ranskassa erotetaan vanhempainvastuun kantaminen (être titulaire de l’autorité parentale) ja vanhempainvastuun käyttäminen (avoir l’exercice de l’autorité parentale). Vanhempi voi olla vanhempainvastuunkantaja voimatta kuitenkaan käyttää tätä vastuuta.

Periaatteessa kumpikin vanhempi käyttää vanhempainvastuuta yhdessä, paitsi jos isä on tunnustanut lapsen yli vuosi lapsen syntymän jälkeen (tässä tapauksessa vain tuomioistuimelle annettu yhteinen ilmoitus tai perhetuomioistuimen tuomarin (juge aux affaires familiales) päätös mahdollistaa sen, että vanhempainvastuuta voidaan käyttää yhdessä), jolloin vain äiti käyttää vanhempainvastuuta. Yleensä vanhemmat kuitenkin käyttävät vanhempainvastuuta yhdessä.

Vanhempainvastuuta yhdessä käyttävien vanhempien on tehtävä yhdessä kaikki tärkeät lastaan koskevat päätökset (kuten muutto, koulun vaihtaminen, kirurgiset toimenpiteet).

Jos vanhempi on vanhempainvastuunkantaja mutta ei käytä vanhempainvastuuta, hänelle on kuitenkin ilmoitettava toisen vanhemman tekemistä tärkeistä päätöksistä, jotta hän voi toteuttaa lapsen ”valvomista” koskevaa oikeuttaan ja velvollisuuttaan. Hänet on pidettävä ajan tasalla, jotta hän voi tarvittaessa ilmoittaa sosiaalihuoltoon tai tuomarille mahdollisista vakavista ongelmista. Hänellä on edelleen velvollisuus osallistua lapsen elatukseen ja kasvatukseen, ja hän saattaa siksi joutua maksamaan elatustukea. Tuomari voi määrätä, että kumpikin vanhempi yhdessä tai vain toinen vanhemmista käyttää vanhempainvastuuta.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Jos vanhemmat eivät väliaikaisesti pysty huolehtimaan lapsistaan, he voivat uskoa tämän tehtävän kolmannelle osapuolelle. He voivat myös pyytää, että tuomari siirtää vanhempainvastuun käyttämisen tälle kolmannelle osapuolelle. Vanhempainvastuun siirto on vapaaehtoinen.

Jos vanhemmat saattavat lapsensa vaaraan, tuomioistuin, jolle vanhemmat yhdessä tai toinen vanhemmista tai henkilö, jonka hoivaan lapsi on annettu, tai alaikäisen holhooja tai alaikäinen itse on antanut asian käsiteltäväksi, tai yleinen syyttäjä voi päättää lapsen sijoittamisesta ja antaa hänet kolmannen osapuolen tai lastensuojeluyksikön (Aide Sociale à l’Enfance) huostaan aluevaltuuston (Conseil départemental) puheenjohtajan valtuutuksella.

Yleensä, jos vanhemmat suhtautuvat selkeän välinpitämättömästi vanhempainvastuun käyttämiseen tai ovat kykenemättömiä sen käyttämiseen kaikilta tai tietyiltä osin, se henkilö, hoitolaitos tai lastensuojeluyksikkö, jonka hoivaan tai johon lapsi sijoitettiin, tai perheenjäsen voi antaa asian tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen vanhempainvastuun siirretyksi itselleen täysimääräisesti tai tietyiltä osin. Tätä nimitetään vanhempainvastuun käyttämisen pakkosiirtämiseksi (délégation forcée de l’exercice de l’autorité parentale).

Jos vanhempiin sovelletaan suojaavaa toimenpidettä (kuten holhousta tai edunvalvontaa), heiltä ei välttämättä evätä oikeutta vanhempainvastuun käyttämiseen. Tietyissä tilanteissa ja tiettyjen ehtojen täyttyessä vanhempainvastuun käyttäminen tai holhous voidaan siirtää lapsen edun vuoksi.

Jos vanhemmat ovat kuolleet tai heiltä evätään oikeus käyttää vanhempainvastuuta (etenkin jos vanhempi on poissa oleva tai ei pysty ilmaisemaan tahtoaan), päätetään lapsen holhouksesta. Tätä varten perustetaan holhouslautakunta, joka muodostuu vähintään neljästä henkilöstä, jotka valitaan lapsen etua ajatellen. Heidän joukostaan valitaan holhooja ja apuholhooja. Alaikäisten holhousasioita käsittelevä perhetuomioistuin seuraa holhoustoimenpidettä.

Vanhempainvastuu on oikeusjärjestyksen perusteiden mukainen toiminto. Se on luovuttamaton oikeus. Vanhemmat eivät voi kieltäytyä siitä.

He voivat esittää tiettyjä vanhempainvastuuseen liittyviä pyyntöjä tai päättää, että yksinomaan toinen vanhemmista käyttää vanhempainvastuuta. Tästä päätettäessä on kuitenkin huomioitava lapsen etu.

Ellei muuta sovita, tuomari päättää siitä, kuka käyttää vanhempainvastuuta. Vanhempainvastuun käyttämisen siirtämistä kolmannelle osapuolelle valvoo aina tuomioistuin.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Vanhempien ero ei vaikuta vanhempainvastuun käyttämisen siirtämistä koskeviin sääntöihin. Kummankin vanhemman on edelleen huolehdittava lapsista ja tehtävä yhdessä heitä koskevat päätökset lapsen edun mukaisesti.

Jos he eivät pääse yhteisymmärrykseen, perhetuomioistuimen tuomari päättää vanhempainvastuun käyttämistä koskevista järjestelyistä avioeromenettelyssä tai vanhempainvastuun käyttöä koskevassa menettelyssä ja ottaa siinä huomioon seuraavat seikat:

1° vanhempien aiemmin noudattama käytäntö tai mahdolliset aiemmin tehdyt sopimukset

2° alaikäisen lapsen tuomarin kuultavana ollessaan esittämät näkemykset

3° kummankin vanhemman kyky hoitaa velvollisuutensa ja kunnioittaa toisen vanhemman oikeuksia

4° asiantuntijoiden mahdollisesti laatimien raporttien tulokset ottaen erityisesti huomioon lapsen ikä

5° mahdollisista sosiaaliviranomaisten kuulusteluista tai vastakuulusteluista saadut tiedot

6° vanhemman toiseen vanhempaan kohdistama fyysinen tai psykologinen painostus tai väkivalta.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Vanhemmat voivat sopia kaikista toimista, joista on päätettävä lapsen edun mukaisesti, ja laatia vanhemmuutta koskevan sopimuksen (convention parentale) joko keskenään tai sovittelijan ja/tai asianajajiensa avulla.

Tämän jälkeen he voivat panna sopimuksen täytäntöön pyytämällä perhetuomioistuimen tuomaria hyväksymään sopimuksen, jossa he määrittävät vanhempainvastuun käyttämistä koskevat järjestelyt ja sopivat osallistumisesta lapsen elatukseen ja kasvatukseen.

Tuomari ei voi tehdä sopimukseen muutoksia. Hän hyväksyy sopimuksen, paitsi jos hän toteaa, ettei sopimus suojaa riittävällä tavalla lapsen etua tai että vanhemmat eivät ole antaneet suostumustaan vapaaehtoisesti, jolloin hän ei hyväksy sopimusta. Tuomari voi tehdä päätöksen ilman käsittelyä.

Kun avioero tapahtuu puolisoiden yhteisestä hakemuksesta, kumpikin vanhempi ja heidän asianajajansa voivat määrittää vanhempainvastuuta koskevat järjestelyt avioerosopimuksessa. Puolisot ja heidän asianajajansa allekirjoittavat tämän sopimuksen vähintään 15 päivän harkinta-ajan jälkeen. Sopimus annetaan notaarille, minkä seurauksena siitä tulee täytäntöönpanokelpoinen.

Näin ollen, ellei avioeroa haeta yhdessä niin, että asianajajan laatiman sopimuksen alkuperäinen kappale annetaan notaarin säilytettäväksi, on asia annettava tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta vanhempien välinen sopimus vanhempainvastuun käyttämistä koskevista järjestelyistä voidaan panna täytäntöön.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen eivätkä halua antaa asiaa tuomioistuimen käsiteltäväksi, he voivat omasta aloitteestaan osallistua perheasioiden sovitteluun.

Perheasioiden sovittelun tarkoituksena on luoda vanhempien välille keskusteluyhteys, jotta he voisivat yhdessä sopia asioista niin, että kaikkien osapuolten ja etenkin lasten tarpeet otetaan huomioon. Sovittelussa on mahdollisuus vähentää ristiriitoja keskustelemalla, edistää keskinäistä ymmärtämystä ja luottamusta ja siten löytää käytännön ratkaisuja sekä perhettä koskeviin järjestelyihin että taloudellisiin kysymyksiin. Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen, he voivat antaa asian tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos he pääsevät sopimukseen, he voivat antaa sopimuksensa tuomarin hyväksyttäväksi tai sisällyttää sen kummankin suostumuksella avioerosopimukseen.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Perhetuomioistuimen tuomarilla on toimivalta tehdä vanhempainvastuun käyttämistä koskeva päätös.

Hän voi antaa oikeuden vanhempainvastuun käyttämiseen vain toiselle vanhemmista tai todeta, että vanhemmat käyttävät vanhempainvastuuta yhdessä.

Jos vanhempien välillä on erimielisyyttä, tuomari voi antaa toiselle vanhemmalle valtuudet päättää kertaluontoisesti asiasta, johon periaatteessa tarvitaan kummankin vanhemman suostumus, kuten lapsen muutosta, koulun vaihtamisesta tai kirurgisesta toimenpiteestä.

Perhetuomioistuimen tuomari voi myös kieltää alaikäisen lapsen poistumisen maasta, jos vanhemmat ovat asiasta eri mieltä. Tämä koskee etenkin tapauksia, joissa vaarana on, että toinen vanhemmista poistuu maasta lapsen kanssa aikomatta palata takaisin ja rikkoo näin toisen vanhemman oikeuksia.

Asia annetaan useimmiten tuomioistuimen käsiteltäväksi silloin, kun halutaan sopia lapsen asuinpaikasta joko toisen vanhemman tai kummankin vanhemman kotona. Jos lapsen asuinpaikaksi vahvistetaan toisen vanhemman koti, tuomari vahvistaa samalla toiselle vanhemmalle tapaamis- ja luonapito-oikeuden tai ainoastaan tapaamisoikeuden päiväsaikaan.

Jos tapaaminen voi olla lapselle vaaraksi, tuomari voi päättää, että se vanhempi, jolla on tapaamisoikeus, tapaa lapsen tapaamispaikassa eli puolueettomassa tilassa, jota ammattilaiset valvovat. Yleensä kysymyksessä on tähän tarkoitukseen järjestetty tila, jossa myös sosiaalityöntekijät ja psykologit ovat läsnä.

Perhetuomioistuimen tuomarilla on myös toimivalta päättää, että se osapuoli, joka ei huolehdi lapsesta päivittäin, osallistuu lapsen elatukseen ja kasvatukseen. Yleensä tämä tarkoittaa kuukausittaista elatustukea, jonka vanhempi maksaa toiselle vanhemmalle.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Jos tuomioistuin vahvistaa, että lapsen asuinpaikka on toisen vanhemman kotona, toinen vanhempi käyttää edelleen vanhempainvastuuta yhdessä huoltajaksi määrätyn vanhemman kanssa, ellei toisin päätetä, vaikka lapsi ei käykään hänen kotonaan. Vanhempien on edelleen tehtävä yhdessä kaikki tärkeät päätökset. Jos he eivät pääse yksimielisyyteen, heidän on annettava asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos lapsen etu sitä edellyttää, tuomioistuin voi määrätä vanhempainvastuun käyttämisen vain toiselle vanhemmalle. Tämä päätös saatetaan tehdä, jos toinen vanhemmista on soveltumaton tai ei ole kiinnostunut huolehtimaan lapsesta tai häneen ei saada yhteyttä tai hän hankaloittaa jatkuvasti asioita, kun on lapsen edun mukaista tehdä päätökset viipymättä.

Sillä vanhemmalla, jolta oikeus vanhempainvastuun käyttämiseen evätään, säilyy oikeus valvoa lapsen kasvatusta, ja hänelle on tiedotettava lasta koskevista tärkeistä päätöksistä.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Käsite ”lapsen huoltajuus” (garde de l’enfant) poistettiin Ranskan perheoikeudesta vuonna 1987.

”Yhteishuoltajuuden” (garde conjointe) käsitettä voidaan Ranskan lainsäädännössä tarkastella joko laajassa merkityksessä, jolloin sillä tarkoitetaan vanhempainvastuun käyttämistä yhdessä, tai suppeassa merkityksessä, jolloin sillä tarkoitetaan sitä, että lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona (toisinaan tähän viitataan termillä garde alternée, mutta juridisesti ilmaisu on virheellinen, ja sen sijaan pitäisi käyttää ilmaisua ”vuoroasuminen” (résidence fixée en alternance).

Vanhemmat käyttävät yleensä vanhempainvastuuta yhdessä ilman tuomioistuimen päätöstä. Yhteisvanhemmuuden periaate tunnustetaan Ranskan lainsäädännössä. Sillä tarkoitetaan sitä, että kumpikin vanhempi osallistuu tasapuolisesti lapsen elämään ja hänen kasvatukseensa ja huolehtii hänestä ja hänen tarpeistaan päivittäin.

Vanhempainvastuun käyttäminen yhdessä tarkoittaa sitä, että vanhemmat tekevät yhdessä kaikki lasta koskevat tärkeät päätökset.

Lapsi voi myös asua vuoroviikoin kummankin vanhemman luona. Tämä edellyttää, että vanhempien asunnot ovat lähekkäin ja että vanhempien välinen kommunikaatio on sujuvaa. Vuoroasuminen ei edellytä välttämättä sitä, että asumisaika jakautuu tasapuolisesti.

Usein vanhemmat käyttävät vanhempainvastuuta yhdessä, mutta lapsen asuinpaikka on toisen vanhemman luona, ja toisella vanhemmalla on tapaamis- ja luonapito-oikeus.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Perhetuomioistuimen tuomarilla on toimivalta tehdä vanhempainvastuuta koskevia päätöksiä. Asia voidaan antaa hänen käsiteltäväkseen esittämällä hakemus tuomioistuimen kansliassa joko yhdessä tai niin, että vain toinen osapuoli tai haastemies esittää sen.

Menettely on suullinen eikä asianajajan läsnäolo ole välttämätöntä. Osapuolilla on mahdollisuus käyttää asianajajaa avustajanaan tai edustajanaan.

Hakemuksessa on mainittava osapuolten suku- ja etunimet sekä osoite tai tarvittaessa vastaajan viimeisin tiedossa oleva osoite. Hakemuksessa on mainittava hakemuksen kohde ja esitettävä perusteet lyhyesti. Hakemuksen esittävän osapuolen tai hänen asianajajansa on päivättävä ja allekirjoitettava hakemus.

Asian tuomioistuimen käsiteltäväksi antavan vanhemman on lisäksi esitettävä seuraavat asiakirjat:

– täydellinen kopio jokaisen hakemuksen kohteena olevan lapsen syntymätodistuksesta

– tarvittaessa aiemmat tuomioistuimen päätökset

– kopio hakijan henkilötodistuksesta

– todiste kotiosoitteesta (kuten vuokranmaksukuitti, sähkölasku)

ja hakemuksen luonteen mukaan esimerkiksi kopio viimeisimmästä verotuspäätöksestä, viimeisimmästä veroilmoituksesta, kolme viimeisintä palkkakuittia ja todisteet saaduista sosiaalietuuksista.

Vanhempainvastuun käyttämistä koskevia järjestelyjä voidaan käsitellä myös avioeron yhteydessä. Kun avioeroa haetaan yhteisesti, vanhempien on oltava täysin yksimielisiä. Kummallakin on oltava oma asianajaja. Harkinta-ajan jälkeen avioerosopimuksen alkuperäinen kappale annetaan notaarin säilytettäväksi, minkä seurauksena sopimuksesta tulee täytäntöönpanokelpoinen. Jos lapsi pyytää mahdollisuutta tulla kuultavaksi, avioero on käsiteltävä tuomioistuimessa ja käsittelijänä on tuomari tai hänen nimeämänsä henkilö.

Muissa avioerotapauksissa päätöksen antaa tuomari. Osapuolilla on oltava asianajaja.

Lasta on kuultava aina, jos hänen katsotaan kykenevän muodostamaan oman näkemyksensä.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Jos asia annetaan käsiteltäväksi esittämällä hakemus (requête), tuomioistuimen kanslia kutsuu 15 päivää hakemuksen vastaanottamisen jälkeen vastaajan kuultavaksi kirjatulla kirjeellä, johon on liitetty vastaanottotodistus.

Jos hakemuksessa kuitenkin todetaan, että vastaajan osoite on viimeisin tiedossa oleva osoite, kanslia pyytää hakijaa antamaan asian tiedoksi asianomaiselle henkilökohtaisesti.

Kanslia ilmoittaa hakemuksen laatijalle millä tahansa keinolla asian käsittelyn paikan, päivän ja kellonajan.

Perheoikeuden tuomari voi tehdä päätöksiä vanhempainvastuuta koskevissa asioissa myös avioeromenettelyn yhteydessä (ks. avioero).

Hätätapauksissa perheoikeuden tuomari toimii myös välitoimista päättävänä tuomarina. Asia voidaan antaa hänen käsiteltäväkseen kiireellisessä välitoimimenettelyssä esittämällä haaste (par voie d’assignation). Tuomari tutkii asian kummankin osapuolen läsnä ollessa ja tekee päätöksen antamalla määräyksen, joka ei vaikuta pääasiassa tehtävän päätöksen oikeusvoimaisuuteen. Välitoimimenettelyssä tuomari voi hyväksyä nopeasti väliaikaisia toimenpiteitä ennen pääasiassa tehtävää päätöstä. Näin välitoimia koskevalla pyynnöllä voidaan säilyttää vanhemman oikeudet.

Perheoikeuden tuomari voi määrätä välitoimimenettelyssä sellaisia toimenpiteitä, joita ei vastusteta perustellusti tai jotka ovat riita-asian vuoksi aiheellisia. Koska kysymys on vain väliaikaisista toimenpiteistä, menettelyä käytetään harvoin.

Asianmukaisesti perustelluissa kiireellisissä tapauksissa perheoikeuden tuomari, jonka käsiteltäväksi asia on hakemuksella annettu, voi antaa luvan asian käsittelylle lähitulevaisuudessa. Tässä tapauksessa tuomari tekee asiaa koskevan päätöksen, mutta lyhemmässä määräajassa. Tämä on usein käytetty menettely.

Laissa säädetyissä tapauksissa asia voidaan antaa perheoikeuden tuomarin käsiteltäväksi myös nopeutetussa menettelyssä (perheoikeuden alalla menettely liittyy lapsen laittomaan poisvientiin). Asia otetaan käsiteltäväksi esittämällä haaste, ja tuomari antaa pääasiassa päätöksen välittömästi. Tässä tapauksessa ei ole tarpeen perustella asian kiireellisyyttä. Menettelyn luonteen vuoksi päivämäärä on sovittava pikaisesti.

Myös perheväkivallan tapauksessa voidaan asia antaa siviililain 515-9 §:n ja sitä seuraavien pykälien perusteella kiireellisesti perheoikeuden tuomarin käsiteltäväksi, jotta tämä voi antaa suojelumääräyksen. Tämän jälkeen tuomarin on annettava päätöksensä kuuden päivän kuluessa siitä päivästä, kun käsittelypäivä on sovittu (28. joulukuuta 2019 annettu laki). Tämän suojelutoimenpiteen tarkoituksena on suojella fyysisen tai henkisen väkivallan uhriksi joutunutta puolisoa tai entistä puolisoa kieltämällä kaikenlainen yhteydenpito puolisoiden välillä ja tarvittaessa väkivaltaisen puolison tai entisen puolison ja lasten välillä. Suojelumääräyksen yhteydessä tuomari määrittää myös lapsia koskevaan vanhempainvastuuseen liittyvät toimenpiteet. Hän voi päättää, että vain väkivallan kohteena olevalla vanhemmalla on oikeus käyttää vanhempainvastuuta, evätä väkivaltaiselta vanhemmalta tapaamis- ja luonapito-oikeuden tai sallia tälle rajoitetun tapaamisoikeuden tapaamispaikassa.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Ranskan valtio voi maksaa oikeudenkäyntikulut (kuten asianajajan palkkiot, haastemiehen kulut, perheen sosiaalisten olojen tutkimus (enquête sociale)). Oikeusapua myönnetään henkilölle hänen varojensa perusteella. Oikeusapu voi kattaa kaikki oikeudenkäyntikulut tai vain osan niistä kantajan tulojen ja hänen huollettavanaan olevien henkilöiden määrän perusteella. Hakemus on esitettävä sen tuomioistuimen oikeusaputoimistolle (bureau d’aide juridictionnelle), jossa asia on käsiteltävänä.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Perheoikeuden tuomarin päätöksiin voidaan hakea muutosta kuukauden kuluessa. Tämä ei kuitenkaan koske päätöksiä, jotka perustuvat siviiliprosessilain (Code de procédure civile) 481-1 §:ään (pääasian käsittelyssä noudatettavat nopeutetut menettelyt tapauksissa, joissa on kyse laittomasta poisviennistä) ja joihin voidaan hakea muutosta 15 päivän kuluessa.

Perheoikeuden tuomarin määräyksiin voidaan hakea muutosta 15 päivän kuluessa (välitoimimenettelyt, suojelumääräys).

Muutosta on haettava kirjallisesti, ja asianajajan käyttö on pakollista. Muutoksenhaku käsitellään muutoksenhakutuomioistuimessa (Cour d’appel).

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Vanhempainvastuuta koskevat perheoikeuden tuomarin päätökset ovat suoraan täytäntöönpanokelpoisia.

Jos perheoikeuden tuomarin antamaa päätöstä ei noudateta, esimerkiksi jos toisella vanhemmalla on tapaamis- ja luonapito-oikeus ja toinen vanhempi estää häntä käyttämästä näitä oikeuksia, asiasta voidaan valittaa yleiselle syyttäjälle (procureur de la République) sen alueen tuomioistuimessa, jossa lapsi asuu. Toisen vanhemman tapaamis- ja luonapito-oikeuden käyttämisen estäminen on rikos (non-représentation d'enfant mineur), josta voidaan määrätä rangaistuksena yksi vuosi vankeutta ja 15 000 euroa sakkoja.

Perheoikeuden tuomari voi määrätä toimenpiteiden lisäksi myös uhkasakon. Hän voi myös viran puolesta varmistaa päätöksensä täytäntöönpanon määräämällä uhkasakon. Jos olosuhteet sitä edellyttävät, hän voi lisätä uhkasakon myös toisen tuomarin tekemään päätökseen ja yhteisesti tehdyssä avioerosopimuksessa vahvistettuun vanhempainvastuuta koskevaan sopimukseen.

Jos vanhempi tarkoituksellisesti estää vakavasti tai toistuvasti päätöksen, yhteisesti haettua avioeroa koskevan sopimuksen, jonka kumpikin puoliso ja heidän asianajajansa ovat allekirjoittaneet ja jonka alkuperäinen kappale on annettu notaarin säilytettäväksi, tai vanhempainvastuun käyttämistä koskevan hyväksytyn sopimuksen täytäntöönpanoa, perheoikeuden tuomari voi määrätä kyseisen vanhemman maksamaan 10 000 euroa sakkoja (amende civile).

Perheoikeuden tuomarin tai asianomaisen vanhemman pyynnöstä yleinen syyttäjä voi poikkeustapauksissa pyytää poliisilta apua sen varmistamisessa, että tuomarin päätös, yhteisesti haettua avioeroa koskeva sopimus tai vanhempainvastuun käyttämistä, esimerkiksi tapaamis- ja luonapito-oikeuden käyttämistä, koskeva hyväksytty sopimus pannaan täytäntöön.

Näin ollen tapauksen mukaan asia on annettava joko yleisen syyttäjän tai päätöksen antaneen perheoikeuden tuomarin käsiteltäväksi.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Toisessa jäsenvaltiossa annetut vanhempainvastuuta koskevat tuomioistuimen päätökset tunnustetaan ja voidaan panna täytäntöön Ranskassa ilman erityistä menettelyä, jossa ne julistetaan täytäntöönpanokelpoisiksi (procédure d'exequatur).

Kaikkia vanhempainvastuuta koskevia päätöksiä ei kuitenkaan panna täytäntöön välittömästi, vaan ainoastaan päätökset, jotka koskevat tapaamisoikeutta ja lapsen palauttamista. Täytäntöönpanoa varten on esitettävä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa 27. marraskuuta 2003 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2201/2003 (Bryssel II a -asetus) tarkoitetut todistukset. Muiden vanhempainvastuuta koskevien päätösten osalta tarvitaan täytäntöönpanomääräys, joka annetaan asiaankuuluvan todistuksen perusteella.

Bryssel II a -asetuksen mukaiset ulkomaisten täytäntöönpanoasiakirjojen tunnustamista tai täytäntöönpanokelpoisuuden vahvistamista koskevat hakemukset esitetään Ranskassa yhdistetyn tuomioistuimen (tribunal judiciaire) presidentille tai hänen edustajalleen (siviiliprosessilain 509-2 §). Tuomarille esitettävän hakemuksen ei tarvitse olla asianajajan tekemä.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Edellä mainitun asetuksen 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti jokainen, jonka etua tuomion tunnustaminen koskee, voi pyytää, että ”tuomio on tunnustettava tai jätettävä tunnustamatta ”.

Ranskassa hakemus, joka koskee toisessa EU:n jäsenvaltiossa tuomioistuimen antaman vanhempainvastuuta koskevan päätöksen tunnustamatta jättämistä, on esitettävä yhdistetyn tuomioistuimen presidentille tai hänen edustajalleen.

Hakemus voidaan vastaanottaa vain seuraavista syistä:

• päätös on ristiriidassa sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa, jossa tunnustamista haetaan, kun otetaan huomioon lapsen etu

• lasta ei ole kuultu, jos lapsen kuuleminen on perusperiaate sen jäsenvaltion menettelyssä, jossa tunnustamista haetaan; puolustautumisoikeuksia ei ole noudatettu

• vanhempainvastuun käyttäminen on estetty

• yhteensopimattomuus myöhemmin tehdyn päätöksen kanssa joko siinä valtiossa, jossa tunnustamista haetaan, tai toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, kun kyseinen päätös täyttää tunnustamisen ehdot siinä valtiossa, jossa tunnustamista haetaan

• päätös ei ole sijoittamista koskevan menettelyn mukainen.

Yhdistetyn tuomioistuimen presidentin tekemään päätöksen voidaan hakea muutosta.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Kun asiaan liittyy kansainvälinen ulottuvuus (toinen osapuolista tai lapsi asuu ulkomailla, toisen maan kansalaisuus), on ensin määritettävä, onko ranskalainen tuomioistuin toimivaltainen.

Ranskan tuomioistuinten toimivalta

Marraskuun 27. päivänä 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 8 artiklan perusteella jos lapsen asuinpaikka on Ranskassa, toimivalta vanhempainvastuuta koskevissa asioissa on ranskalaisella tuomioistuimella.

Saman asetuksen 12 artiklan 1 kohdan perusteella jos ranskalainen tuomioistuin on toimivaltainen tekemään puolisoiden avioerohakemusta koskevia päätöksiä, on se toimivaltainen myös vanhempainvastuuta koskevissa päätöksissä, jos vanhemmat käyttävät vanhempainvastuuta yhdessä ja he ovat hyväksyneet nimenomaisesti ranskalaisen tuomioistuimen toimivallan ja toimivalta on lapsen edun mukainen.

Asetuksen 12 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia vanhempainvastuuasiassa myös muissa kuin kyseisen artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa oikeudenkäynneissä silloin, kun lapsella on kiinteät siteet jäsenvaltioon erityisesti sen vuoksi, että jommankumman vanhempainvastuunkantajan asuinpaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa tai että lapsi on kyseisen jäsenvaltion kansalainen, ja kun kaikki menettelyn asianosaiset ovat nimenomaisesti tai millä muulla tavalla tahansa yksiselitteisesti hyväksyneet kyseisen jäsenvaltion tuomioistuinten toimivallan asian vireillepanoajankohtana ja toimivalta on lapsen edun mukainen.

Lapsen aiemman asuinpaikan tuomioistuinten toimivaltaa voidaan myös laajentaa, jos lapsi on muuttanut toiseen jäsenvaltioon enintään kolme kuukautta aiemmin ja kiista liittyy tapaamisoikeuksien muuttumiseen.

Marraskuun 27. päivänä 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 13 artiklan perusteella jos lapsen asuinpaikkaa ei kyetä ratkaisemaan eikä toimivaltaa voida määrittää 12 artiklan nojalla, toimivalta on Ranskan tuomioistuimilla, jos lapsen olinpaikka on Ranskassa eikä hänen asuinpaikkaansa voida ratkaista (pakolaislapset tai siirtymään joutuneet lapset).

Tietyissä tilanteissa voidaan soveltaa myös muuta kansainvälistä sopimusta tai Ranskan kansainvälisen yksityisoikeuden määräyksiä, joiden perusteella ranskalainen tuomioistuin voi katsoa olevansa toimivaltainen.

Sovellettava lainsäädäntö

Ranskassa sovelletaan tässä asiassa toimivallasta, sovellettavasta laista, toimenpiteiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lasten suojeluun liittyvissä asioissa 19. lokakuuta 1996 tehdyn Haagin yleissopimuksen 15 artiklaa. Näin ollen tuomioistuimet, joilla on toimivalta tehdä päätöksiä vanhempainvastuuta koskevissa asioissa, soveltavat omaa lainsäädäntöään, ellei yleissopimuksessa määrätä toisin.

Jos siis ranskalainen tuomari on toimivaltainen vanhempainvastuuta koskevissa asioissa, hän soveltaa Ranskan lainsäädäntöä (tuomioistuinvaltion lakia).

Poikkeustapauksissa hän soveltaa tilanteeseen läheisesti liittyvää lakia, jos lapsen etu sitä vaatii.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 10/08/2021

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Kroatia

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Vanhempainvastuulla tarkoitetaan niitä vanhempien velvollisuuksia, tehtäviä ja oikeuksia, joiden tavoitteena on lapsen henkilökohtaisten oikeuksien ja omistusoikeuksien samoin kuin lapsen edun suojeleminen ja edistäminen. Vanhempien on huolehdittava lapsesta hänen kehitystarpeidensa ja kykyjensä mukaisesti. Vanhempi ei voi luopua huoltajuudesta. Vanhempien on keskusteltava ja sovittava lapsen kanssa hänen huoltoonsa liittyvistä yksilöllisistä näkökohdista lapsen ikä ja kypsyysaste huomioon ottaen.

Lapsen huoltoon kuuluu huoltajan oikeus ja velvollisuus suojella lapsen henkilökohtaisia oikeuksia, jotka liittyvät terveyteen, kehitykseen, hoitoon ja suojeluun, kasvatukseen ja koulutukseen, yhteydenpitoon sekä asuinpaikan valintaan. Huoltajalla on myös oikeus ja velvollisuus hoitaa lapsen omaisuutta. Lisäksi lapsen huoltoon kuuluu vanhempien oikeus ja velvollisuus edustaa lasta hänen henkilökohtaisiin oikeuksiinsa, omistusoikeuksiinsa ja muihin lapsen etuun liittyvissä asioissa.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus huolehtia lapsesta tasapuolisesti, yhdessä ja yhteisymmärryksessä. Jos vanhemmat eivät asu yhdessä vakituisesti, heidän on sovittava huoltajuutta koskevista järjestelyistä laatimalla suunnitelma yhteishuoltajuudesta. Myös tuomioistuin voi tehdä päätöksen yhteishuoltajuudesta. Tällöin tuomioistuimen päätös perustuu vanhempien sopimiin järjestelyihin, jotka koskevat kaikkia yhteishuoltajuussuunnitelmaan kuuluvia merkityksellisiä asioita. Yhteishuoltajina toimivien vanhempien on pyrittävä ratkaisemaan kaikki ongelmat sopimalla.

Kumpikin vanhempi vastaa lapsen huollosta kokonaan, osittain tai siinä määrin kuin jotakin lapsen kannalta erityisen merkittävää asiaa koskevan päätöksen tekemiseksi on tarpeen. Edellä mainituissa tilanteissa toisen vanhemman huoltajuutta voidaan rajoittaa ainoastaan tuomioistuimen päätöksellä lapsen etu huomioon ottaen. Jos vanhemmat vastasivat yhdessä lapsen huollosta ennen toisen vanhemman kuolemaa, jälkeenjääneen vanhemman on toisen vanhemman kuoleman tai kuolleeksi julistamisen jälkeen otettava vastuulleen lapsen huoltajuus ilman erillistä tuomioistuimen päätöstä. Kumpi tahansa vanhempi voi vastata lapsen huollosta myös yksin asiaa koskevan tuomioistuimen päätöksen perusteella, jos vanhemmat eivät ole pystyneet sopimaan yhteishuoltajuussuunnitelmasta tai vaihtoehtoisesta järjestelystä oikeuskäsittelyn aikana. Tällöin tuomioistuimen on asetettava etusijalle vanhempi, joka on osoittanut olevansa halukas yhteistyöhön ja yhteishuoltajuutta koskevan sopimuksen tekemiseen.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Jos vanhempi on alaikäinen tai menettänyt oikeustoimikelpoisuutensa jollakin huoltajuuden osa-alueella, hänen huoltajuutensa keskeytetään oikeudellisten esteiden takia. Keskeytyksen voimassaolon aikana kyseinen vanhempi voi huolehtia lapsen päivittäisistä tarpeista yksin, yhdessä toisen vanhemman kanssa tai yhdessä holhoojan kanssa, joka on nimetty asiaa koskevien perhelain säännösten mukaisesti. Kyseinen vanhempi ei saa edustaa lasta ja, jos hän on menettänyt oikeustoimikelpoisuutensa, hän ei saa edustaa lasta asioissa, joihin liittyvän oikeustoimikelpoisuutensa hän on menettänyt. Lapsen edustajana toimii tällöin toinen vanhempi tai holhooja, jonka on toimittava kyseisen toisen vanhemman toiveiden mukaisesti.

Jos lapsen vanhemmat tai jompikumpi vanhempi ja holhooja ovat eri mieltä siitä, miten lasta tulisi edustaa tärkeissä lapseen liittyvissä päätöksissä, tuomioistuin voi lapsen, toisen vanhemman tai holhoojan pyynnöstä antaa hakemusmenettelyssä päätöksen siitä, kuka lasta kyseisessä asiassa edustaa.

Tuomioistuin päättää lapsen, jommankumman vanhemman tai sosiaaliturvakeskuksen pyynnöstä hakemusmenettelyssä huoltajuuden keskeyttämisestä (huoltajuuden keskeyttäminen todellisten esteiden takia), jos jompikumpi vanhempi on poissaoleva tai hänen kotipaikkansa ei ole tiedossa tai jos jompikumpi vanhempi ei objektiivisista syistä kykene huolehtimaan lapsesta pitkään aikaan. Kyseinen vanhempi ei saa toimia huoltajana sinä aikana, jolloin hänen huoltajuutensa on edellä mainituista syistä keskeytetty. Keskeytyksen aikana toinen vanhempi toimii huoltajana yksin tai lapsi otetaan huostaan perhelain nojalla. Tuomioistuin päättää lapsen, vanhemman, jonka huoltajuus on keskeytetty, tai sosiaaliturvakeskuksen pyynnöstä hakemusmenettelyssä todellisiin esteisiin perustuvan huoltajuuden keskeyttämisen päättämisestä, jos kyseisiä syitä ei enää ole.

Jos vanhemmilla on yhteishuoltajuus ja toinen heistä kuolee, jälkeenjäänyt vanhempi jatkaa lapsen hoitoa yksin. Jos yksinhuoltajana toiminut vanhempi kuolee, tuomioistuin päättää lapsen, jälkeenjääneen vanhemman tai sosiaaliturvakeskuksen pyynnöstä hakemusmenettelyssä lapsen huoltajuuden uskomisesta jälkeenjääneelle vanhemmalle, jos se on lapsen edun mukaista. Jos molemmat vanhemmat ovat kuolleet, sosiaaliturvakeskus vastaa lapsen huollon järjestämisestä. Huoltajana toimiva vanhempi voi eläessään testamentilla tai notaarin vahvistamalla asiakirjalla (ns. ennakkopäätöksellä/-määräyksellä, kroaatiksi anticipirana naredba) nimetä henkilön, jonka hän arvioi voivan parhaiten huolehtia lapsesta hänen kuolemansa jälkeen. Jos lapselle nimetään vanhemman kuoltua holhooja, lapsen mielipide ja jälkeenjääneen vanhemman toiveet on otettava huomioon, paitsi jos se on lapsen edun vastaista.

Lapsi otetaan huostaan perhelain 224 §:n nojalla, jos tämän vanhemmat ovat kuolleet, kadonneet tai tuntemattomia tai jos näiden asuinpaikka ei ole ollut tiedossa ainakaan kuukauteen; jos vanhemmat ovat menettäneet huoltajuutensa; jos vanhemmat ovat menettäneet oikeustoimikelpoisuutensa asioissa, jotka ovat edellytyksenä huoltajana toimimiselle, eivät ole uskoneet lapsen huoltajuutta henkilölle, joka täyttää huoltajana toimimisen edellytykset, tai ovat antaneet lapsen adoptoitavaksi. Lasten asioihin erikoistunut sosiaaliturvakeskus tekee tällöin perhelain 225 §:n nojalla päätöksen lapsen huollon järjestämisestä ja holhoojan nimeämisestä. Lasten asioihin erikoistunut sosiaaliturvakeskus voi uskoa lapsen päivittäisen huollon nimetyn holhoojan, jonkun muun henkilön, sijoitusperheen, lastenkodin tai sosiaalitoimen alalla toimivan oikeushenkilön vastuulle, jollei perhelaissa muuta säädetä.

Asiantuntijan arvion perusteella toteutetaan toimenpiteitä lapsen henkilökohtaisten oikeuksien ja edun suojelemiseksi, jos todetaan, että lapsen oikeuksia ja etua on loukattu tai että lapsen oikeudet, etu ja kehitys ovat vaarantuneet. Lapsen oikeuksien katsotaan vaarantuneen, jos hoito on riittämätöntä, jos lapsella on psykososiaalisia vaikeuksia (jotka näkyvät hänen käytöksessään, tunneperäisinä ongelmina, koulunkäyntiongelmina tai muina hänen kehitykseensä liittyvinä ongelmina) tai jos on syytä olettaa, että kyseisiä vaikeuksia on odotettavissa.

Lapsen oikeuksien ja edun suojelemiseksi sosiaaliturvakeskus voi

1) ryhtyä kiireellisiin toimenpiteisiin lapsen sijoittamiseksi kodin ulkopuolelle,

2) antaa varoituksen lapsen huoltoon liittyvän virheen tai laiminlyönnin johdosta,

3) järjestää vanhemmille lapsen huoltoon liittyvää ammattiapua ja tukea ja

4) järjestää vanhemmille tehokasta ammattiapua ja valvoa vanhempien lastenhoitoa.

Lapsen henkilökohtaisten oikeuksien ja edun suojelemiseksi, tuomioistuin voi

1) sijoittaa lapsen tilapäisesti ulkopuolisen henkilön huostaan, sijaisperheeseen tai sosiaalihuollon laitokseen,

2) antaa lähestymiskiellon,

3) kieltää vanhempia asumasta samassa kodissa lapsen kanssa ja uskoa lapsen päivittäisen huollon kolmannelle henkilölle, sijaisperheelle tai sosiaalihuollon laitokselle,

4) tarjota tukea lapsen kasvatukseen, jos lapsella on käytösongelmia, sijoittamalla hänet sijaisperheeseen tai sosiaalihuollon laitokseen, tai

5) peruuttaa vanhempien oikeuden toimia lapsen huoltajina. Osana lapsen oikeuksien ja edun suojelemiseen liittyviä toimenpiteitä perhelaissa säädetään myös lapselle tarjottavasta tilapäissijoituksesta, lapsen tilapäisestä huoltajuudesta ja lapsen kanssa yhdessä asumista koskevan oikeuden kumoamisesta.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Vanhempainvastuuseen liittyvät asiat voidaan ratkaista yhteishuoltajuussuunnitelmassa tai tuomioistuimen päätöksellä.

Yhteishuoltajuussuunnitelma on vanhempien välinen kirjallinen sopimus, jossa määritellään, miten vanhemmat jakavat huoltajuuden silloin, kun he eivät asu pysyvästi yhdessä perheenä. Yhteishuoltajuussuunnitelmaan on kirjattava

1) lapsen asuinpaikka ja sen osoite,

2) aika, jonka lapsi viettää kummankin vanhemman kanssa,

3) miten tärkeistä lasta koskevista asioista sovitaan ja miten tärkeät lasta koskevat tiedot jaetaan,

4) sen vanhemman, jonka luona lapsi ei asu, maksaman elatusavun määrä sekä

5) se, miten tulevat kysymykset ratkaistaan. Vanhemmat voivat laatia yhteishuoltajuussuunnitelman itse tai osana pakollista neuvontamenettelyä tai perheasiain sovittelumenettelyä.

Jos vanhemmat eivät pysty sopimaan yhteishuoltajuussuunnitelmasta tai jos tuomioistuin hylkää sen, kumpi tahansa vanhempi tai lapsi voi nostaa kanteen ratkaistakseen kysymykset, jotka koskevat sitä, kumman vanhemman luona lapsi asuu, huoltajuuden järjestämistä, toisen vanhemman tapaamisoikeutta tai lapsen elatusta. Osapuolten esittämät pyynnöt eivät sido tuomioistuinta menettelyssä, jossa ratkaistaan, kumman vanhemman luona lapsi asuu, miten huoltajuus järjestetään tai miten toisen vanhemman tapaamisoikeus toteutetaan. Tuomioistuin voi tehdä kyseiset päätökset vanhempien välisen sopimuksen mukaisesti, jos se katsoo, että sopimus on lapsen edun mukainen.

Tuomioistuin määrää viran puolesta, kumman vanhemman luona lapsi asuu, muista huoltajuuteen liittyvistä seikoista, toisen vanhemman tapaamisoikeudesta ja lapsen elatuksesta päätöksellä, jolla aviosuhde katsotaan lopullisesti kariutuneeksi, avioliitto mitätöidään tai myönnetään avioero, sekä muissa tapauksissa, jos vanhemmat eivät asu yhdessä, tai päätöksellä, joka liittyy vanhemmuuden kiistämiseen, jos kyseisen päätöksen antaminen on mahdollista ja tarpeen oikeusmenettelyn tulos ja tapaukseen liittyvät tosiseikat huomioon ottaen.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Jotta yhteishuoltajuussuunnitelma olisi täytäntöönpanokelpoinen, se voidaan toimittaa tuomioistuimeen hakemusmenettelyn yhteydessä, jolloin tuomioistuin voi tarkistaa suunnitelman sisällön ja hyväksyä tai hylätä sen perhelain säännösten nojalla. Yhteishuoltajuussuunnitelmaa voidaan muuttaa lapsen iän ja kypsyysasteen mukaan tai jos muutokset ovat perusteltuja olosuhteissa tapahtuneiden huomattavien muutosten takia. Jos suunnitelmaa muutetaan, se olisi toimitettava tuomioistuimelle hakemusmenettelyn yhteydessä, jotta tuomioistuin voi tarkistaa sen sisällön ja hyväksyä tai hylätä muutokset.

Tuomioistuin voi päättää siitä, kumman vanhemman luona lapsi asuu, toisen vanhemman tapaamisoikeutta koskevista järjestelyistä ja muista huoltajuuteen liittyvistä seikoista vanhempien välisen sopimuksen mukaisesti, jos se katsoo, että sopimus on lapsen edun mukainen. Jos vanhemmat valitsevat yhteishuoltajuuden, sopimuksessa on sovittava kaikista tärkeistä yhteishuoltajuussuunnitelmassa käsitellyistä asioista. Mitä tulee oikeussuojakeinoihin tai tuomioistuimen päätöksen muuttamiseen, vanhempien yhteishuoltajuutta koskevaan sopimukseen perustuvalla tuomioistuimen päätöksellä on sama oikeusvaikutus kuin tuomioistuimen hyväksymällä yhteishuoltajuussuunnitelmalla. Huoltajuutta tai toisen vanhemman tapaamisoikeutta koskevaan tuomioistuimen päätökseen ei tarvitse liittää selittäviä huomautuksia, jos päätös perustuu edellä mainittuun vanhempien väliseen sopimukseen yhteishuoltajuudesta.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Jos vanhemmat eivät pysty sopimaan yhteishuoltajuussuunnitelmasta, sosiaaliturvakeskus kannustaa heitä tekemään sopimuksen perheasiain sovittelumenettelyssä, paitsi jos tapaukseen ei lain mukaan voi soveltaa sovittelua. Jos avioeroa hakevat vanhemmat eivät pysty sopimaan yhteishuoltajuussuunnitelmasta, sosiaaliturvakeskus ilmoittaa heille, että jommankumman puolison hakemuksesta aloitetun avioeromenettelyn yhteydessä tuomioistuin viran puolesta

1) antaa päätöksen, jossa vahvistetaan, kumman vanhemman luona lapsi asuu, muut huoltajuutta koskevat järjestelyt, toisen vanhemman tapaamisoikeutta koskevat järjestelyt ja lapsen elatus,

2) kuulee lasta perhelain nojalla ja

3) nimittää erityisholhoojan lapselle perhelain säännösten mukaisesti.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Tuomioistuin päättää viran puolesta perhelain 413 §:n nojalla, kumman vanhemman luona lapsi asuu, muista huoltajuusjärjestelyistä, toisen vanhemman tapaamisoikeutta koskevista järjestelyistä ja lapsen elatuksesta päätöksellä, jolla aviosuhde katsotaan lopullisesti kariutuneeksi, avioliitto mitätöidään tai myönnetään avioero, sekä muissa tapauksissa, jos vanhemmat eivät asu yhdessä, tai päätöksellä, joka liittyy vanhemmuuden kiistämiseen, jos kyseisen päätöksen antaminen on mahdollista ja tarpeen oikeusmenettelyn tulos ja tapaukseen liittyvät tosiseikat huomioon ottaen. Tuomioistuin voi

1) rajoittaa lapsen ja toisen vanhemman välistä yhteydenpitoa tai kieltää sen kokonaan,

2) määrätä, että asiantuntijan on valvottava tapaamisia,

3) määrittää toimenpiteen, jolla lapsen oikeuksia ja etua suojellaan tapauksen olosuhteiden edellyttämällä tavalla tai

4) määrätä äiti- tai isäpuolen tapaamisoikeuteen liittyvistä järjestelyistä, jos kyseinen henkilö asui lapsen kanssa ja huolehti hänestä ennen avioliiton purkamista.

Tuomioistuimen on menettelyssä, jossa päätetään toisen vanhemman tapaamisoikeudesta, ilmoitettava perhelain 417 §:n nojalla vanhemmille, että yhteys toiseen vanhempaan on erityisen tärkeä lapsen hyvinvoinnin kannalta sekä kannustettava vanhempia sopimaan asiasta ja osallistumaan perheasiain sovittelumenettelyyn, jos tapaukseen ei liity perheväkivaltaa. Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen, tuomioistuimen on varmistettava, että paikka, jossa lapsen on tarkoitus tavata toista vanhempaa, on lapselle sopiva toisen vanhemman maantieteelliset ja aikarajoitukset huomioon ottaen. Tuomioistuimen päätöksessä on ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot siitä, millä tavalla, milloin ja mistä toinen vanhempi voi hakea ja mihin palauttaa lapsen, sekä tarvittaessa yksityiskohtaiset tiedot tapaamiseen liittyvistä kustannuksista. Tuomioistuin liittää päätöksen selittäviin huomautuksiin kirjallisen varoituksen, jossa ilmoitetaan yksityiskohtaisesti oikeudelliset seuraamukset (kuten sakko, vankeus tai päätös muuttaa tuomioistuimen päätöstä siitä, kumman vanhemman luona lapsi asuu), jotka vanhemmalle langetetaan, jos hän ei noudata velvoitettaan helpottaa lapsen tapaamista toisen vanhemman kanssa.

Tuomioistuin voi perhelain 418 §:n nojalla määrätä toisen vanhemman tapaamisoikeutta koskevassa menettelyssä yhdestä tai useammasta toimenpiteestä, jolla varmistetaan päätöksen täytäntöönpano, jos se epäilee, että vanhempi, jonka luona lapsi asuu, ei todennäköisesti noudata yhteydenpitoa koskevaa päätöstä. Erityisesti tuomioistuin

1) nimeää henkilön avustamaan päätöksen tai toisen vanhemman tapaamisen mahdollistavien järjestelyjen täytäntöönpanossa ja

2) määrätä vanhemman, jonka luona lapsi asuu, tallettamaan käteisvakuuden.

Kun tuomioistuin määrää tällaisista toimenpiteistä, se ottaa erityisesti huomioon vanhemman, jonka luona lapsi asuu, aiemman käytöksen.

Tuomioistuin voi perhelain 419 §:n nojalla määrätä toisen vanhemman tapaamisoikeutta koskevassa menettelyssä yhdestä tai useammasta toimenpiteestä, jolla varmistetaan lapsen palauttaminen tai estetään vanhempaa, jolla on tapaamisoikeus, kaappaamasta lasta (tuomioistuin voi esimerkiksi määrätä vanhemman, jolla on tapaamisoikeus, luovuttamaan passinsa toimenpiteen määränneelle tuomioistuimelle ajaksi, jonka hän viettää lapsen kanssa, tai tallettamaan käteisvakuuden, kieltää tätä luovuttamasta tai kiinnittämästä omaisuuttaan ja kirjata kyseinen kielto julkisiin rekistereihin, määrätä vanhempi, jolla on tapaamisoikeus, käymään säännöllisesti valtuutetussa viranomaiselimessä, kuten sosiaaliturvakeskuksessa, yhdessä lapsen kanssa paikassa, jossa tapaamiset toteutetaan, määrätä tapaamispaikan, kieltää lasta poistumasta maasta, jossa tapaaminen tapahtuu, ja kirjata tällaista kieltoa koskevat tiedot kansalliseen tai kansainväliseen tietojärjestelmään). Kun tuomioistuin määrää tällaisista toimenpiteistä, se ottaa erityisesti huomioon tapaamisoikeutta käyttävän vanhemman aiemman käytöksen.

Perhelain 421 §:n mukaan huoltajuutta tai toisen vanhemman tapaamisoikeutta koskevia järjestelyjä koskevaan tuomioistuimen päätökseen ei tarvitse liittää selittäviä huomautuksia, jos päätös perustuu vanhempien väliseen sopimukseen, joka on saavutettu perhelain säännösten mukaisesti, tai jos päätös on ilmoitettu suullisesti kaikkien osapuolten läsnä ollessa ja kaikki osapuolet ovat ilmoittaneet, etteivät ne aio turvautua oikeussuojakeinoihin.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Perhelain 99 §:n nojalla vanhemman on edustettava lasta yksin sellaisissa huoltajuusasioissa, joissa toisen vanhemman huoltajuutta on rajoitettu perhelain säännösten tai tuomioistuimen päätöksen nojalla.

Perhelain 105 §:ssä säädetään, että molemmat vanhemmat voivat vastata lapsen huollosta kokonaan, osittain tai siinä määrin kuin jotakin lapsen kannalta erityisen tärkeää asiaa koskevan päätöksen tekemiseksi on tarpeen. Edellä mainituissa tilanteissa toisen vanhemman huoltajuutta voidaan rajoittaa ainoastaan tuomioistuimen päätöksellä lapsen etu huomioon ottaen. Jos vanhemmat vastasivat yhdessä lapsen huollosta ennen toisen vanhemman kuolemaa, jälkeenjääneen vanhemman on toisen vanhemman kuoleman tai kuolleeksi julistamisen jälkeen otettava vastuulleen lapsen huoltajuus ilman erillistä tuomioistuimen päätöstä. Yksinhuoltajuuspäätöksen yhteydessä tuomioistuin päättää myös siitä, edustaako vanhempi, jolle huoltajuus myönnetään, lasta yksin lapsen tärkeimpiin henkilökohtaisiin oikeuksiin liittyvissä asioissa vai tarvitaanko tähän perhelain 100 §:ssä tarkoitettu toisen vanhemman suostumus (lapsen edustamisella hänen tärkeimpiin henkilökohtaisiin oikeuksiinsa liittyvissä asioissa tarkoitetaan edustamista lapsen nimen tai pysyvän tai tilapäisen kotipaikan muuttamiseen tai hänen uskontonsa valintaan tai muuttamiseen liittyvissä asioissa).

Riippumatta siitä, vastaavatko vanhemmat yksin vai yhdessä lapsensa huollosta, kummallakin vanhemmalla on perhelain 110 §:n nojalla oikeus tehdä itsenäisesti lapsen päivittäistä huoltoa koskevia päätöksiä silloin, kun lapsi on kyseisen vanhemman hoidossa. Kiireellisissä tilanteissa eli silloin, kun lapsi on välittömässä vaarassa, kummallakin vanhemmalla on oikeus päättää lapsen edun kannalta välttämättömistä toimista ilman toisen vanhemman suostumusta. Vanhemman on kuitenkin ilmoitettava niistä toiselle vanhemmalle mahdollisimman pian.

Riippumatta siitä, vastaavatko vanhemmat yksin vai yhdessä lapsensa huollosta, heillä on velvollisuus vaihtaa lapsen terveyttä, kasvatusperiaatteita, koulunkäyntiä ja harrastuksia koskevia tietoja. Tällaisen tiedonvaihdon on oltava nopeaa, avointa ja ainoastaan lapseen liittyvää.

Kumpikaan vanhempi ei saa väärinkäyttää yhteistyövelvoitettaan toisen vanhemman kontrolloimiseen.

Edellä mainitun lisäksi perhelain 112 §:n mukaan vanhemmalla, jonka huoltajuutta on rajoitettu tietyissä asioissa, on oikeus pitää yhteyttä lapseen, tehdä lapsen päivittäistä huoltoa koskevia päätöksiä, ryhtyä kiireellisiin toimiin tilanteissa, joissa lapseen kohdistuu välitön uhka, ja saada tietoja merkittävistä olosuhteista, jotka liittyvät lapsen henkilökohtaisiin oikeuksiin. Kyseisiä oikeuksia voidaan rajoittaa tai ne voidaan peruuttaa tuomioistuimen päätöksellä, jos se on tarpeen lapsen edun suojelemiseksi. Vanhempi, joka ei ole vastuussa lapsen huollosta, voi pyytää toiselta vanhemmalta tietoja lapsen henkilökohtaisiin oikeuksiin liittyvistä merkittävistä olosuhteista, jos se on hänen oikeutetun etunsa mukaista ja jos se ei ole ristiriidassa lapsen edun kanssa. Kiistatilanteessa tuomioistuin tekee lapsen tai toisen vanhemman pyynnöstä hakemusmenettelyssä päätöksen, jolla varmistetaan lapsen edun suojeleminen.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Perhelain 108 §:n mukaan vanhempien, joilla on yhteishuoltajuus, on tehtävä lapsen kannalta tärkeät päätökset yhdessä tai annettava niille suostumuksensa. Lapsen kannalta tärkeät päätökset liittyvät lapsen edustamiseen asioissa, jotka koskevat lapsen tärkeimpiä henkilökohtaisia oikeuksia, lapsen omaisuutta ja omistusoikeuksia. Lapsen kannalta tärkeät päätökset voivat olla myös päätöksiä, jotka vaikuttavat merkittävästi lapsen elämään, kuten yhteydenpitoon hänelle läheisten henkilöiden kanssa, poikkeuksellisiin lääketieteellisiin toimenpiteisiin tai hoitoihin ja lapsen oikeuteen valita koulu. Kaikkiin tällaisiin päätöksiin on saatava toisen vanhemman suostumus. Poikkeustapauksissa, esimerkiksi kiireellisissä lääketieteellisissä toimenpiteissä, sovelletaan potilaan oikeuksien suojelusta annettuja erityissäännöksiä. Perhelain 100 § sisältää säännöksiä lapsen edustamisesta hänen tärkeimpiin henkilökohtaisiin oikeuksiinsa liittyvissä asioissa (lapsen nimeen tai pysyvään tai tilapäiseen kotipaikkaan liittyvissä muutoksissa tai hänen oikeuteensa valita uskonto tai vaihtaa sitä). Lapsen edustamista hänen tärkeimpiin henkilökohtaisiin oikeuksiinsa liittyvissä asioissa pidetään pätevänä, jos lasta edustava vanhempi on saanut siihen toiselta vanhemmalta, jolla myös on lapsen edustamisoikeus, kirjallisen suostumuksen. Lakisääteisissä asioissa ei vaadita toisen vanhemman suostumusta, jos vanhempi, jonka luona lapsi asuu, on saanut suostumuksen sosiaaliturvakeskukselta. Jos lasta edustava vanhempi ei saa kirjallista suostumusta, tuomioistuin voi lapsen tai jommankumman vanhemman pyynnöstä antaa hakemusmenettelyssä päätöksen siitä, kumpi vanhempi edustaa lasta kyseisessä asiassa lapsen edun suojelemiseksi.

Perhelain 101 § sisältää säännöksiä lapsen edustamisesta hänen omaisuuteensa tai omistusoikeuksiinsa liittyvissä asioissa.

Perhelain 109 §:n mukaan tilanteessa, jossa vanhemmat, joilla on oikeus edustaa lasta, eivät pääse sopimukseen lapsen kannalta tärkeistä asioista, tuomioistuin antaa lapsen tai jommankumman vanhemman pyynnöstä hakemusmenettelyssä päätöksen siitä, kumpi vanhempi edustaa lasta kyseisessä asiassa. Jos tärkeät päätökset liittyvät lapsen henkilökohtaisiin oikeuksiin, vanhempien on osallistuttava pakolliseen neuvontamenettelyyn ennen hakemusmenettelyn vireillepanoa.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Hakemukset on toimitettava ja kanteet jätettävä alueellista toimivaltaa käyttävään kunnalliseen tuomioistuimeen.

Siviiliprosessilain (Zakon o parničnom postupku) 34 §:n mukaan kunnalliset tuomioistuimet päättävät ensimmäisen oikeusasteen menettelyissä riita-asioista, jotka koskevat aviosuhteen lopullista kariutumista, avioliiton mitätöintiä ja avioeron myöntämistä; vanhemmuuden toteamista tai kiistämistä; sitä, kumman vanhemman luona lapsi asuu; sekä huoltajuutta tapauksissa, joissa on samanaikaisesti tehtävä päätös aviosuhteen lopullisesta kariutumisesta, avioliiton mitätöinnistä tai avioeron myöntämisestä.

Perhelain mukaan alaikäisen lapsensa yhteishuoltajina toimivien puolisoiden on osallistuttava pakolliseen neuvontaan ennen kuin he jättävät avioeroa koskevan hakemuksen tai aloittavat muun huoltajuuteen tai tapaamisoikeuteen liittyvän menettelyn. Perhelain säännöksiä, joissa käsitellään pakollista neuvontaa, johon alaikäisen lapsensa yhteishuoltajina toimivien aviopuolisoiden on osallistuttava ennen avioerohakemuksen jättämistä, sovelletaan soveltuvin osin myös pakolliseen neuvontaan, jota edellytetään ennen huoltajuuden ja toisen vanhemman tapaamisoikeuden määrittämistä koskevan hakemuksen tekemistä, kun vanhempien yhteiselämä on kariutunut lopullisesti. Laissa säädetään tapauksista, joissa ei turvauduta pakolliseen neuvontaan. Pakollinen neuvonta alkaa heti, kun jompikumpi osapuoli on esittänyt sitä koskevan pyynnön. Pyyntö on tehtävä kirjallisesti tai suullisesti (rekisteriin kirjattavana ilmoituksena) sosiaaliturvakeskukselle. Pakollisia neuvontapalveluja tarjoaa sen sosiaaliturvakeskuksen asiantuntijaryhmä, jolla on alueellinen toimivalta lapsen pysyvällä tai tilapäisellä kotipaikalla tai paikkakunnalla, jossa av(i)opuolisoiden viimeinen yhteinen, pysyvä tai tilapäinen koti oli. Pakolliseen neuvontamenettelyyn osallistuvat kaikki perheenjäsenet (edustajien käyttö ei ole sallittua). Kun pakollinen neuvonta on ohi, sosiaaliturvakeskus laatii raportin, joka on voimassa kuusi kuukautta neuvonnan päättymisestä.

Osapuolten on osallistuttava ensimmäiseen perheasiain sovittelutilaisuuteen ennen kuin he voivat jättää avioerohakemuksen.

Se, mitä asiakirjoja vaaditaan, riippuu hakemuksen tyypistä (riita-asiat, jotka koskevat avioliittoa, vanhemmuuden määrittämistä tai kiistämistä, huoltajuutta tai tapaamisoikeutta, yhdessä tehty avioerohakemus tai yhteishuoltajuussuunnitelman hyväksymistä koskeva hakemus). Niiden lisäksi hakijan on toimitettava raportti pakollisesta neuvonnasta / todistus osallistumisesta ensimmäiseen perheasiain sovittelutapaamiseen / yhteishuoltajuussopimus.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Toimivaltaisten elinten on käsiteltävä kiireellisinä kaikki perhelain soveltamisalaan kuuluvat lapsia koskevat menettelyt. Niiden on samalla varmistettava lapsen edun suojeleminen.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Kyllä. Asiasta säädetään maksutonta oikeusapua koskevassa laissa.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Kyllä. Osapuolet voivat hakea muutosta ensimmäisen oikeusasteen päätökseen 15 päivän kuluessa sen tiedoksiantamisesta, ellei siviiliprosessilaissa toisin säädetä. Erityisissä perhelain mukaisissa hakemusmenettelyissä annettuihin ensimmäisen oikeusasteen päätöksiin voi hakea muutosta, ellei laista muuta johdu. Päätökseen voi hakea muutosta 15 päivän kuluessa sen tiedoksiantamisesta.

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Asiassa on käännyttävä alueellista toimivaltaa käyttävän kunnallisen tuomioistuimen puoleen. Täytäntöönpanomenettelyssä noudatetaan täytäntöönpanolain säännöksiä. Myös perhelakiin sisältyy erityissäännöksiä, joiden tarkoituksena on varmistaa sellaisten toimenpiteiden täytäntöönpano, jotka koskevat lapsen luovuttamista toiselle vanhemmalle ja tapaamisoikeuden toteutumista (perhelain 509–525 §).

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Ulkomaisen tuomioistuimen antaman päätöksen tunnustamista on haettava lainvalintaa koskevan lain mukaisesti.

Kroatia on 1. heinäkuuta 2013 alkaen soveltanut tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2201/2003. Kyseisen asetuksen III lukua sovelletaan soveltuvin osin vanhempainvastuuta koskevien tuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanokelpoiseksi julistamiseen.

Päätöksen tunnustamista / tunnustamatta jättämistä, täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista tai täytäntöönpanoa koskeva hakemus on toimitettava alueellista toimivaltaa käyttävään kunnalliseen tuomioistuimeen.

Hakemukset ja kanteet on toimitettava alueellista toimivaltaa käyttävään kunnalliseen tuomioistuimeen.

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 säännöksiä sovelletaan ulkomaisten tuomioistuinten antamien päätösten tunnustamis- ja täytäntöönpanomenettelyihin.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Muutoksenhakemus on toimitettava kunnalliseen tuomioistuimeen. Ratkaisun asiassa antaa maakunnallinen tuomioistuin.

Muutoksenhakumenettelyyn sovelletaan tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2201/2003 ja siviiliprosessilain säännöksiä.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Lainvalintaa koskevan lain 40 §:n mukaan vanhempien ja lasten välisiin suhteisiin sovelletaan sen maan lakia, jonka kansalaisia he ovat. Jos vanhemmat ja lapset ovat eri maiden kansalaisia, asiassa sovelletaan sen maan lakia, jossa heidän kaikkien pysyvä kotipaikka on. Jos vanhemmat ja lapset ovat eri maiden kansalaisia ja heidän kaikkien pysyvä kotipaikka ei ole samassa maassa, asiassa sovelletaan Kroatian lakia, jos lapsi tai toinen vanhemmista on Kroatian kansalainen. Jos vanhempien ja lasten tilanne ei ole mikään edellä kuvatuista, heidän välisiin suhteisiinsa sovelletaan sen maan lakia, jonka kansalainen lapsi on.

Kroatia on 1. tammikuuta 2010 alkaen soveltanut vuonna 1996 tehtyä Haagin yleissopimusta toimivallasta, sovellettavasta laista, toimenpiteiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lasten suojeluun liittyvissä asioissa.

Lisätietoja:

Perhelaki (Obiteljski zakon, Kroatian virallisen lehden nro 103/15)

Täytäntöönpanolaki (Ovršni zakon, Kroatian virallisen lehden nrot 112/12, 25/13 ja 93/14)

Laki lainvalinnasta (Zakon o rješavanju sukoba zakona s propisima drugih zemalja u određenim odnosima, Kroatian virallisen lehden nrot 53/91 ja 88/01)

Laki maksuttomasta oikeusavusta (Zakon o besplatnoj pravnoj pomoći, Kroatian virallisen lehden nro 143/2013)

Laki tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 täytäntöönpanosta (Kroatian virallisen lehden nro 127/2013)

Neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 15/12/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Italia

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Lapsen huoltoon liittyvä käsite ”vanhempien määräysvalta” (potestà genitoriale) korvattiin Italian lainsäädännössä käsitteellä ”vanhempainvastuu” (responsabilità genitoriale) lapsen ja vanhemman välisen oikeudellisen siteen uudistamisesta annetulla lailla (laki nro 219/2012) ja asetuksella nro 154/2013 (decreto legislativo n. 154/2013), jotka tulivat voimaan 7. helmikuuta 2014.

Vanhempainvastuulla tarkoitetaan vanhempien velvollisuutta elättää, kasvattaa ja kouluttaa lapsi sekä tarjota lapselle henkistä tukea hänen kykynsä, taipumuksensa ja toiveensa asianmukaisesti huomioon ottaen.

Lapsella on myös oikeus tasapainoiseen ja pysyvään suhteeseen kummankin vanhemman kanssa, oikeus hoitoon, kasvatukseen, koulutukseen ja kummaltakin vanhemmalta saatavaan henkiseen tukeen sekä merkityksellisiin suhteisiin kummankin vanhemman suoraan ylenevää polvea olevien sukulaisten ja muiden sukulaisten kanssa.

Lapsella on myös velvollisuuksia: hänen on kunnioitettava vanhempiaan ja osallistuttava perheen elatukseen niin kauan kuin hän asuu vanhempiensa kanssa.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Lapsen vanhemmat, jotka ovat avioliitossa keskenään, ovat lain nojalla vastuussa lapsestaan. Tällöin kummallakin vanhemmalla on vanhempainvastuu.

Jos vanhemmat eivät ole avioliitossa keskenään, on lapsen tunnustaneella vanhemmalla vanhempainvastuu. Jos molemmat vanhemmat ovat tunnustaneet lapsen, he jakavat lasta koskevan vanhempainvastuun naimisissa olevan pariskunnan tapaan. Jos vanhemmat eivät ole avioliitossa keskenään eivätkä tunnusta lasta samanaikaisesti, lapsen toisena tunnustava vanhempi ei voi tunnustaa lasta ilman lapsen jo tunnustaneen vanhemman suostumusta.

Vanhemmat käyttävät vanhempainvastuuta yhteisymmärryksessä siten, että otetaan huomioon lapsen kyvyt, luonnolliset taipumukset ja toiveet. Vanhempien on erityisesti sovittava yhdessä lapsen asuinpaikka.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Jos lapsen perheympäristö muuttuu väliaikaisesti sopimattomaksi, lapsi voidaan sijoittaa toiseen perheeseen.

Jos vanhemmilla ei ole riittäviä valmiuksia lapsen kasvatuksesta huolehtimiseen esimerkiksi erittäin tulehtuneiden väliensä takia, tuomioistuin siirtää lapsen huoltajuuden usein perheen asuinpaikan sosiaaliviranomaisille. Tällä toimenpiteellä rajoitetaan yleensä myös vanhempainvastuuta: perheen asuinpaikan sosiaaliviranomaiset ottavat vastuulleen lapsen terveyttä, koulutusta ja kasvatusta koskevien päätösten teon. Lapsi jää kuitenkin tavallisesti edelleen asumaan vanhempiensa tai jommankumman vanhemman luo. Kaikkein vakavimmissa tapauksissa lapsi siirretään pois perheen kodista tuomioistuimen päätöksellä.

Jos vanhempi käyttää väärin oikeuksiaan, ei täytä velvollisuuksiaan tai käyttää väärin niihin liittyviä valtuuksiaan, tuomioistuin voi määrätä kyseisen vanhemman menettämään vanhempainvastuunsa.

Jos molemmat vanhemmat ovat kuolleet, menettäneet vanhempainvastuunsa tai eivät muusta syystä kykene huolehtimaan lapsestaan, lapselle nimitetään holhooja. Holhooja huolehtii lapsesta, edustaa häntä kaikissa siviilioikeudellisessa menettelyissä ja hallinnoi lapsen omaisuutta.

Siviililain mukaan tuomioistuin voi myös nimittää erityisholhoojan, jos vanhemmat ovat kykenemättömiä tai haluttomia – tai yksinhuoltajana toimiva vanhempi on kykenemätön tai haluton – toteuttamaan lapsen edun mukaisia, muita kuin tavanomaisia lapsen huoltoon liittyviä toimia. Tällöin erityisholhooja on valtuutettu kyseisten toimien toteuttamiseen.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Kumpikin vanhempi säilyttää vanhempainvastuunsa myös asumuseron, liiton purkamisen, avioliiton siviilioikeudellisten vaikutusten lakkaamisen ja avioliiton pätemättömäksi tai mitättömäksi julistamisen jälkeen.

Huoltajuuden tavanomaisin muoto, jolla varmistetaan vanhemmuuden jakaminen, on yhteishuoltajuus, jolloin kummallakin vanhemmalla on vanhempainvastuu.

Vanhemmat päättävät lapsen edun kannalta tärkeimmistä, lapsen koulutusta, kasvatusta, terveyttä ja vakituista asuinpaikkaa koskevista asioista yhteisymmärryksessä ja lapsen edun mukaisesti ja siten, että ottavat huomioon hänen kykynsä, luonnolliset taipumuksensa ja toiveensa. Vanhemmat voivat sen sijaan päättää tavanomaiseen huoltoon liittyvistä asioista itsenäisesti (siviililain 337 b §).

Yhteishuoltajuus ei välttämättä tarkoita sitä, että lapsi viettää yhtä paljon aikaa molempien vanhempien kanssa. Tavallisesti asumusero- tai avioerotuomiossa ilmoitetaan vanhempi, jonka luona lapsi asuu – toisin sanoen vanhempi, jonka luona lapsi pääasiallisesti asuu – sekä muualla asuvan vanhemman tapaamisoikeutta koskevat ehdot. Lapsi voi myös asua vuorotellen kummankin vanhemman luona, mikäli vanhemmat asuvat lähekkäin ja heidän elämäntapansa ovat samanlaiset ja mikäli kyseinen järjestely ei vaikuta haitallisesti lapsen sosiaaliseen elämään tai koulunkäyntiin.

Jos yhteishuoltajuus ei kuitenkaan ole lapsen edun mukaista, tuomari voi myöntää yksinhuoltajuuden yksinomaan toiselle vanhemmalle perustellulla päätöksellä (siviililain 337 c §).

Yksinhuoltajuus myönnetään yleensä silloin, jos 1. toisen vanhemman käytös vaarantaa lapsen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin (vanhempi on väkivaltainen, hänet on tuomittu useita kertoja rikoksista, hän on huumausaineiden väärinkäyttäjä tai alkoholisti); 2. vanhempi ei henkisesti tai aineellisesti kykene huolehtimaan lapsesta tai ei ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta lapseen; 3. vanhempi väheksyy toista vanhempaa lapsen läsnä ollessa; 4.  vanhempien välit ovat niin tulehtuneet, että lapsen tasapaino psyykkinen ja fyysinen kehitys vaarantuvat.

Yksinhuoltajalla on vanhempainvastuu yksin. Molemmat vanhemmat osallistuvat kuitenkin lapsen edun kannalta merkittävien päätösten tekemiseen, jollei poikkeuksellisen vakavien olosuhteiden, kuten väkivaltaisen tai lasta vahingoittavan käytöksen, takia toisin ole määrätty (siviililain 337 c §).

Vanhemmalla, joka ei käytä vanhempainvastuuta, on kuitenkin oikeus ja velvollisuus valvoa lapsen koulutusta, kasvatusta ja elinoloja (316 §:n viimeinen kappale).

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Vanhempien välinen sopimus siitä, kuinka vanhempainvastuu jaetaan eron jälkeen, on toimitettava alueellisesti toimivaltaiseen tuomioistuimeen, joka varmistaa, taataanko sopimuksella lapsen oikeudet ja hyvinvointi. Jos näin on, tuomioistuin hyväksyy sen.

Asumuseroa tai avioeroa hakevalla avioliitossa eläneellä pariskunnalla, jolla on alaikäisiä lapsia ja joka haluaa sopia lasten huoltajuudesta ja vanhempainvastuun käyttämisestä, on kaksi vaihtoehtoa:

a) he voivat jättää tuomioistuimeen yhteisen hakemuksen ja saada sopimukselleen tuomioistuimen hyväksynnän;

b) he voivat ”käydä neuvotteluja lakimiehen avulla” (asetuksen nro Linkki avautuu uuteen ikkunaan132/2014 6 §): näissä neuvotteluissa osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä vilpittömässä mielessä ja oikeudenmukaisesti löytääkseen sovintoratkaisun eroon ja lasten huoltajuuteen liittyviin kiistoihinsa.

Jos lapset ovat alaikäisiä (tai aikuisia, mutta toimintarajoitteisia tai vaikeasti vammaisia tai heidän taloudellinen toimeentulonsa riippuu muista), lakimiehen avulla käydyissä neuvotteluissa saavutettu sopimus on toimitettava kymmenen päivän kuluessa toimivaltaisen tuomioistuimen yleiselle syyttäjälle. Yleinen syyttäjä hyväksyy sopimuksen, jos hän katsoo sen olevan lasten edun mukainen. Jos yleinen syyttäjä kuitenkin katsoo, että sopimus ei ole lasten edun mukainen, hän toimittaa sen viiden päivän kuluessa tuomioistuimen presidentille. Presidentti asettaa seuraavan 30 päivän ajanjakson sisälle sijoittuvan päivämäärän osapuolten kuulemiseksi ja toimii tämän jälkeen viipymättä.

Kun sopimus on hyväksytty, se vastaa asumuseron tai avioeron yhteydessä annettua tuomioistuimen päätöstä.

Jos vanhemmat eivät ole avioliitossa, valittavana on vain ensimmäinen vaihtoehto (toisin sanoen tuomioistuimen hyväksymä sopimus).

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen vanhempainvastuun käyttämisestä, he voivat pyytää apua perheasioiden sovittelijalta. Sovittelun tarkoituksena ei ole pariskunnan välisten suhteiden sovittelu, vaan yhteisen sopimuksen tekeminen vanhempainvastuun käyttämisestä ja näin ollen kaikenlaisten konfliktien välttäminen ja vähentäminen. Tehdyt sopimukset on kuitenkin toimitettava tuomioistuimelle, joka arvioi, onko sopimus lapsen edun mukainen.

Mikäli kiista ei ratkea, se saatetaan asumiseroja, avioeroja ja lasten huoltajuusmenettelyjä käsittelevän tuomioistuimen käsiteltäväksi.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

On eroteltava kaksi eri tilannetta:

a) Jos vanhemmat ovat eri mieltä erityisen tärkeistä asioista, he voivat saattaa kiistanalaisen asian tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tällaisissa tapauksissa tuomioistuin esittää ennen kaikkea lapsen ja perheen edun kannalta parasta ratkaisua. Jos kiistaa ei saada ratkaistua, tuomioistuin antaa tiettyä kysymystä koskevan päätösvallan sille vanhemmalle, jonka se katsoo todennäköisemmin ottavan huomioon lapsen edut.

b) Vanhemmat voivat pyytää tuomioistuinta tekemään päätöksen lasten huoltajuudesta ja heidän asuinpaikastaan (yleensä vanhempien asumuseron yhteydessä). Tällöin tuomioistuin

  • tekee päätöksen lasten huoltajuudesta. Ensisijaisesti pyritään valitsemaan yhteishuoltajuus (molemmat vanhemmat pysyvät lapsen huoltajina),
  • vahvistaa jaksot ja ehdot, joita sovelletaan kunkin vanhemman luona asumiseen,
  • vahvistaa elatusavun määrän ja yleensä sen, missä määrin vanhemmat osallistuvat lapsen hoitoon, koulutukseen ja kasvatukseen liittyviin kustannuksiin.

Myös erossa asuvien tai eronneiden vanhempien on sovittava tärkeimmistä lasta koskevista asioista yhteisymmärryksessä. Jos he ovat eri mieltä yksittäisistä asioista, he voivat kohdan a mukaisesti saattaa kiistan tuomioistuimen käsiteltäväksi.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Sillä vanhemmista, joka on yksinhuoltaja, on yksinomainen vanhempainvastuu, ellei tuomioistuin ole toisin määrännyt. Kyseinen vanhempi voi erityisesti tehdä myös muita kuin tavanomaiseen huoltoon liittyviä asioita koskevia päätöksiä itsenäisesti.

Vaikka toinen vanhemmista olisi yksinhuoltaja, molemmat vanhemmat osallistuvat lapsen edun kannalta erittäin merkittävien (koulutukseen, kasvatukseen ja terveyteen liittyvien) päätösten tekemiseen, ellei huoltajuutta koskevassa päätöksessä toisin määrätä.

Jos toinen vanhempi on poissa, välinpitämätön, tavoittamattomissa tai käyttäytynyt aikaisemmin väkivaltaisesti tai lasta vahingoittavasti, tuomari yleensä päättää, ettei toisen vanhemman hyväksyntää tarvita.

Vanhemmalla, jolla ei ole lapsen huoltajuutta, on kuitenkin oikeus ja velvollisuus valvoa lapsen koulutusta, kasvatusta ja elinoloja. Jos hän katsoo, että lasta koskevat päätökset ovat lapsen edun vastaisia, hän voi saattaa asian tuomioistuimen ratkaistavaksi.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, kummallakin vanhemmalla on vanhempainvastuu. Vanhempien on oltava samaa mieltä lapsen elämälle annettavasta suunnasta ja tehtävä yhdessä lapsen koulutusta, kasvatusta, terveyttä ja pääasiallisen asuinpaikan valintaa koskevat päätökset ja varmistettava, että nämä päätökset ovat lapsen edun mukaisia. Sääntönä on, että kumpikin vanhempi käyttää yksin vanhempainvastuuta silloin, kun kyse on tavanomaiseen huoltoon liittyviä asioita koskevista päätöksistä ja lapsi asuu sillä hetkellä kyseisen vanhemman luona.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Yleinen alioikeus (Tribunale ordinario) on toimivaltainen kaikissa lasten huoltajuutta ja mitä tahansa vanhempainvastuuseen liittyvää asiaa koskevissa menettelyissä.

Jos kiista koskee vanhempainvastuun menettämistä vai rajoittamista tai vanhempainvastuun palauttamista, eikä siihen liity lapsen huoltajuutta koskevia näkökohtia, toimivaltaa käyttää nuorisotuomioistuin (Tribunale per i minorenni).

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Jos avioliiton aikana syntyneiden lasten huoltajuutta ja heitä koskevan vanhempainvastuun käyttämistä koskeva asia liittyy asumiseroa tai avioeroa koskevaan kiistaan, sovelletaan kohdassa Avioero vahvistettua menettelyä.

Tuomioistuin tekee päätökset avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten huoltajuuteen ja heitä koskevaan vanhempainvastuuseen liittyvistä toimenpiteistä suljetuin ovin sen jälkeen, kun se on hankkinut pääpiirteittäisiä tietoja ja kuullut yleistä syyttäjää ja vanhempia. Kiireellisissä tapauksissa tuomioistuin voi päättää lapsen edun mukaisista väliaikaisista toimenpiteistä.

Tuomari voi kummassakin tapauksessa määrätä toteutettavaksi kiireellisiä väliaikaisia toimenpiteitä lapsen suojelemiseksi. Menettelyt vaihtelevat sen mukaan, liittyvätkö ne avioliiton ulkopuolella vai avioliitossa syntyneisiin lapsiin. Toimivalta molemmissa tapauksissa kuuluu kuitenkin yleiselle alioikeudelle.

Kuten kaikissa lapsiin liittyvissä menettelyissä, tuomari kuulee lasta, jos lapsi on vähintään 12-vuotias tai muutoin osoittaa olevansa harkintakykyinen.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Asumusero- ja avioeromenettelyjen sekä lapsen huoltajuusmenettelyjen tai huoltajuuden rajoittamista tai menetystä koskevien menettelyjen oikeudenkäyntikuluihin voidaan myöntää oikeusapua.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Vanhempainvastuuta koskevista päätöksistä voi valittaa muutoksenhakutuomioistuimeen (Corte d’Appello – toisen asteen tuomioistuin).

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Vanhempainvastuuta koskevat tuomioistuimen päätökset ovat täytäntöönpanokelpoisia.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Toisessa EU:n jäsenvaltiossa tehdyt vanhempainvastuuta koskevat tuomioistuimen päätökset tunnustetaan automaattisesti. Asianosainen voi kuitenkin 27 päivänä marraskuuta 2003 annetun asetuksen (EY) N:o 2201/2003 mukaisesti pyytää vahvistettavaksi, että tuomio tunnustetaan tai jätetään tunnustamatta.

Päätöksen panemiseksi täytäntöön asianosaisen on haettava täytäntöönpanoa alueellisesti toimivaltaiselta muutoksenhakutuomioistuimelta. Täytäntöönpanokelpoiseksi julistettu päätös pannaan täytäntöön samoin edellytyksin kuin kyseisessä jäsenvaltiossa annetut päätökset.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Toimivaltainen oikeusviranomainen on alueellisesti toimivaltainen muutoksenhakutuomioistuin (riippuen paikasta, jossa päätös on julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi kansallisten säännösten mukaisesti). Tuomioistuin käsittelee asian riita-asiana ja antaa vahvistustuomion, jota koskeviin oikeuskysymyksiin voidaan hakea muutosta kassaatiotuomioistuimessa (ricorso per cassazione).

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Italia on ratifioinut vuonna 1996 tehdyn Haagin yleissopimuksen, joten asiassa sovelletaan kyseisen yleissopimuksen määräyksiä. Lisäksi vanhempainvastuun myöntämiseen tai päättymiseen, vanhempainvastuun käyttämiseen ja vanhempainvastuun menettämiseen tai rajoittamiseen sovelletaan sen valtion lainsäädäntöä, jossa lapsen asuinpaikka sijaitsee.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 15/12/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Kypros

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

’Lapsen huollolla’ tarkoitetaan nimen antamista lapselle, lapsen omaisuuden hallinnoimista ja lapsen edustajana toimimista kaikissa asioissa tai oikeustoimissa, jotka koskevat lasta itseään tai hänen omaisuuttaan.  Käytännössä se kattaa kaikki asiat, jotka koskevat lasta henkilönä ja hänen omaisuuttaan.

Lapsen huolto on vanhempien oikeus ja velvollisuus, josta he yhdessä vastaavat. Velvollisuutta on hoidettava lapsen edun mukaisesti (laki 216/1990 6 §).

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Lapsen huolto kuuluu molemmille vanhemmille yhteisesti.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Kyllä. Tällaisessa tapauksessa tuomioistuin voi päättää, että lapsen huolto uskotaan huoltajalle (lasten ja vanhempien välisiä suhteita koskevan lain nro 216/90 18 §:n 2 momentti).

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Jos vanhemmat eroavat tai avioliitto julistetaan mitättömäksi, tuomioistuin päättää lapsen huollosta, joka voidaan uskoa toiselle vanhemmalle tai molemmille vanhemmille tai kolmannelle henkilölle (laki 216/90 14 ja 15 §).    Tuomioistuin voi määrätä lapsen huollon vain toiselle vanhemmalle, ja se voi päättää myös toisen vanhemman oikeudesta pitää yhteyttä lapseen lapsen edun mukaisesti (laki 216/90 17 §).

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Tuomioistuimen on tehtävä sopimuksesta päätös, jotta se olisi oikeudellisesti sitova.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Tässä asian käsittelyn vaiheessa ristiriita voidaan ratkaista ainoastaan tuomioistuimessa: muita keinoja ei ole.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Tuomari voi päättää kaikista lapseen liittyvistä asioista, kuten lapsen huollosta, tapaamisoikeudesta, koulutuksesta, terveydenhoidosta, omaisuuden hoitamisesta, nimestä, elatuksesta ja ulkomaille siirtämisestä, myös jos kyse on lapsikaappauksesta.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Ei saa, sillä huoltajuus kapeassa merkityksessään ei kata esimerkiksi omaisuuden hallinnointia.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Yhteishuoltajuus merkitsee käytännössä sitä, että vanhemmat päättävät yhdessä lastaan koskevista asioista. Lähtökohtaisesti se merkitsee sitä, että lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhempansa luona.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Toimivalta on sen alueen perhetuomioistuimella, missä alaikäisen tavanomainen asuinpaikka on. Menettely käynnistyy jättämällä haastehakemus ilman valaehtoista lausuntoa. Mahdollisia saateasiakirjoja ei tässä vaiheessa tarvita.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Haastehakemus toimitetaan toiselle asianosaiselle, jota kehotetaan saapumaan oikeuden eteen hakemuksessa esitettynä ajankohtana ja ilmaisemaan kantansa.   Lapsia koskeviin asioihin ei sovelleta kiireellistä menettelyä lukuun ottamatta lapsikaappaustapauksissa. Asian luonteen vuoksi tuomioistuimet huolehtivat kuitenkin siitä, että tällaiset asiat käsitellään ensisijaisina. Lisäksi kaikkiin menettelyihin sovelletaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa sekä Kyproksen tasavallan perustuslain 30 §:ää, joiden mukaan oikeuskäsittelyt on saatettava päätökseen kohtuullisen ajan kuluessa.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Kyllä, edellyttäen, että lainmukaiset kriteerit täyttyvät ja tuomioistuimelta on saatu asiaa koskeva päätös lain 165(I)/2002 nojalla.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Kyllä. Päätökseen voi hakea muutosta toisen asteen perhetuomioistuimessa.

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Lapsen huoltoa koskevan päätöksen tehnyt tuomioistuin vastaa päätöksen täytäntöönpanosta. Menettely käynnistyy toimittamalla haaste ilman valaehtoista lausumaa käyttäen menettelyasetuksen 2/90 mukaista hakemustyyppiä I.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Huoltajuuspäätöksen tunnustamiseksi ja panemiseksi täytäntöön on toimitettava asiaa koskeva hakemus neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Hakemus on toimitettava sen alueen perhetuomioistuimelle, jossa lapsi asuu tai jossa vastaaja asuu, jos lapsi asuu ulkomailla.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Tässä tapauksessa toimivaltainen tuomioistuin on sen alueen perhetuomioistuin, jossa lapsi asuu tai jossa vastaaja asuu, jos lapsi asuu ulkomailla.

Kun edellä mainittu hakemus annetaan tiedoksi vastaajalle, hänellä on oikeus saapua tuomioistuimeen ja esittää vastineensa lain 121 (I)/2000 mukaisesti.   Tämä menettely on neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 mukainen.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Tuomioistuin soveltaa Kyproksen lakia eli lakia 216/90. Jos yksikään osapuoli ei kuitenkaan asu Kyproksessa, lain 216/90 mukaisesti Kyproksen perhetuomioistuimilla ei ole toimivaltaa ratkaista asiaa.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 15/12/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Latvia

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Vanhemmat ovat lapsen huoltajia tämän täysi-ikäisyyteen saakka.

Huoltajuudella tarkoitetaan vanhempien oikeutta ja velvollisuutta huolehtia lapsesta ja tämän omaisuudesta sekä edustaa lasta tämän henkilö- ja varallisuussuhteita koskevissa asioissa.

Lapsesta huolehtimisella tarkoitetaan lapsen hoitamista, valvontaa ja oikeutta päättää hänen asuinpaikastaan.

Lapsen hoidolla tarkoitetaan hänen elatustaan, toisin sanoen ruoan, vaatteiden, asunnon ja terveydenhoidon sekä huolenpidon tarjoamista sekä koulutuksesta ja kasvatuksesta huolehtimista (eli henkisen ja fyysisen kehityksen turvaamista lapsen persoonallisuus, kyvyt ja etu mahdollisimman hyvin huomioon ottaen sekä lapsen valmistamista yhteiskunnallisesti hyödylliseen työhön).

Lapsen valvonnalla tarkoitetaan lapsen turvallisuudesta huolehtimista ja ulkopuolisilta vaaroilta suojelemista. Lapsen asuinpaikan valintaa koskevalla oikeudella tarkoitetaan lapsen maantieteellisen asuinpaikan valintaa sekä asumismuodon valintaa.

Lapsen omaisuudesta huolehtimisella tarkoitetaan lapsen omaisuuden säilyttämistä ja käyttämistä sen suojelemiseksi ja arvon lisäämiseksi.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Yhdessä asuvat vanhemmat toimivat yhdessä lapsen huoltajina. Myös vanhemmat, jotka ovat eronneet, jakavat edelleen yhteishuoltajuuden. Vanhempi, jonka luona lapsi asuu, vastaa lapsen hoidosta ja valvonnasta. Vanhemmat päättävät yhdessä asioista, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi lapsen kehitykseen.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Jos lapsen terveys tai henki vaarantuu vanhemmasta johtuvista syistä (vanhemman tahallisen käytöksen tai laiminlyönnin takia) tai jos vanhempi käyttää väärin oikeuksiaan tai ei pidä huolta lapsesta ja valvo häntä ja siten vaarantaa lapsen fyysisen, henkisen tai moraalisen kehityksen, tuomioistuin voi poistaa huoltajuuden kyseiseltä vanhemmalta.

Kun tuomioistuin poistaa huoltajuuden vanhemmalta, se samalla uskoo lapsen huollon yksin toiselle vanhemmalle. Jos huoltajana toimiva vanhempi ei pysty suojelemaan lasta asianmukaisesti vaaroilta tai jos molemmilta vanhemmilta on poistettu huoltajuus, tuomioistuin velvoittaa perhetuomioistuimen sijoittamaan lapsen kodin ulkopuoliseen hoitoon.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Vanhemmat, jotka ovat eronneet, jakavat edelleen yhteishuoltajuuden. Vanhempi, jonka luona lapsi asuu, vastaa lapsen hoidosta ja valvonnasta. Vanhemmat päättävät yhdessä asioista, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi lapsen kehitykseen. Vanhempien väliset erimielisyydet ratkaisee perhetuomioistuin, ellei laissa muutoin säädetä. Vanhempien yhteishuoltajuus päättyy, jos vanhemmat keskinäisellä sopimuksella päättävät tai tuomioistuin päättää, että vain toinen vanhemmista toimii vastedes lapsen huoltajana.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Silloin kun vanhemmat tekevät sopimuksen vanhempainvastuusta ja noudattavat sitä vapaaehtoisesti, sopimukselle ei tarvita viranomaisen tai tuomioistuimen hyväksyntää.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Erimielisyydet ratkaisee perhetuomioistuin. Jos perhetuomioistuin ei pysty ratkaisemaan vanhempien erimielisyyksiä tai jos sen ratkaisua ei noudateta, vanhempien on vietävä asia alueellisesti toimivaltaiseen alioikeuteen.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, he hakevat joko yhteis- tai yksinhuoltajuutta. Tämän lisäksi tuomari päättää tarvittaessa muun muassa elatukseen ja asuinpaikkaan liittyvistä kysymyksistä. Yksinhuoltajana toimiva vanhempi vastaa lapsen huollosta, mihin kuuluu myös oikeus toimia lapsen puolesta henkilö- ja varallisuussuhteita koskevissa asioissa ja oikeus päättää lapsen asuinpaikasta. Molemmilla vanhemmilla on velvollisuus ja oikeus säilyttää henkilökohtainen suhde ja suora yhteys lapseen. Edellä mainittu on voimassa myös silloin, kun lapsi ei asu perheensä tai toisen tai molempien vanhempiensa luona. Muualla kuin lapsensa kanssa samassa taloudessa asuvalla vanhemmalla on oikeus saada tietoja lapsestaan, erityisesti lapsen kehityksestä, terveydestä, koulumenestyksestä, mielenkiinnon kohteista ja elinolosuhteista. Lapsen huoltajuutta koskevat vanhempien erimielisyydet olisi ratkaistava lapsen etu huomioon ottaen ja lapsen mielipidettä kuullen, jos lapsi kykenee sen ilmaisemaan.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Vanhemmalla, joka toimii yksinhuoltajana, on kaikki huoltajalle kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet. Vanhemmilla on velvollisuus huolehtia lapsestaan kykyjensä ja taloudellisen tilanteensa mukaan. Tämä isän ja äidin velvollisuus on voimassa siihen saakka, kunnes lapsi kykenee huolehtimaan itsestään.

Lapsen elatusvelvollisuus on voimassa myös silloin, kun lapsi asuu muualla kuin perheensä luona tai toisen vanhempansa luona.

Kun tuomioistuimet päättävät yksinhuoltajuuden myöntämisestä, ne ottavat huomioon asiaan liittyvät olosuhteet, toisin sanoen sen, kumman vanhemman luona lapsi elää hakemuksen jättämishetkellä ja kumpi vanhempi vastaa lapsen päivittäisestä huollosta. Lapsella on oikeus säilyttää henkilökohtainen suhde ja suora yhteys molempiin vanhempiin (tapaamisoikeus). Molemmilla vanhemmilla on velvollisuus ja oikeus säilyttää henkilökohtainen suhde ja suora yhteys lapseen. Muualla kuin lapsensa kanssa samassa taloudessa asuvalla vanhemmalla on oikeus saada tietoja lapsestaan, erityisesti lapsensa kehityksestä, terveydestä, koulumenestyksestä, mielenkiinnon kohteista ja elinolosuhteista. Yksinhuoltajuuden myöntäminen vanhemmalle ei tarkoita sitä, että toinen vanhempi menettää lapsen huoltoa koskevan oikeutensa.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Silloin kun vanhemmilla on yhteishuoltajuus, kumpikin voi toimia lapsensa puolesta henkilö- ja varallisuussuhteita koskevissa asioissa. Vanhemmat tekevät päätökset yhdessä kaikista lapsen kehitystä koskevista kysymyksistä.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Lapsen huoltajuutta ja tapaamisoikeutta koskevat hakemukset toimitetaan lapsen asuinpaikan tuomioistuimeen. Vanhempien rekisteröidyn asuinpaikan katsotaan olevan myös lapsen asuinpaikka lapsen huoltajuutta ja tapaamisoikeutta koskevia hakemuksia käsiteltäessä. Jos vanhempien rekisteröidyt asuinpaikat sijaitsevat eri hallintoalueilla, lapsen asuinpaikaksi katsotaan sen vanhemman rekisteröity asuinpaikka, jonka luona lapsi asuu. Jos lapsen vanhemmilla tai lapsella ei ole rekisteröityä asuinpaikkaa, lapsen asuinpakkana pidetään vanhempien asuinpaikkaa.

Hakemus on jätettävä Latvian siviiliprosessilain 128 §:n mukaisesti. Hakemukseen liitettävät asiakirjat on ilmoitettu Latvian siviiliprosessilain 129 §:ssä.

Hakemukseen voidaan liittää myös perhetuomioistuimen asiaa koskeva lausunto.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Siviiliasioiden oikeudenkäyntimenettelystä säädetään Latvian siviiliprosessilaissa. Tuomioistuin käsittelee lapsen oikeuksien ja lapsen edun suojelemiseen liittyvät asiat kiireellisinä. Tuomioistuin pyytää perhetuomioistuimen lausuntoa lapsen huoltajuuden myöntämiseen, lapsen hoitoon ja tapaamisoikeuteen liittyvissä asioissa. Tuomioistuin kutsuu lapsen edustajan oikeudenistuntoon ja pyytää häntä selvittämään lapsen mielipiteen, jos lapsi kykenee sen ilmaisemaan ikänsä ja kehitystasonsa puolesta.

Tuomioistuin käsittelee siviiliasiat julkisissa istunnoissa lukuun ottamatta muun muassa lasten huoltajuutta ja tapaamisoikeutta koskevia asioita. Alaikäisten edun vuoksi asia tai osa siitä voidaan käsitellä suljetuin ovin asianosaisen perustellusta pyynnöstä tai tuomioistuimen harkinnan mukaan.

Osapuolet voivat esittää tuomioistuimelle perustellun pyynnön asian käsittelemiseksi kiireellisenä, minkä jälkeen tuomioistuin tutkii pyynnön.

Tuomioistuin voi jommankumman osapuolen pyynnöstä päättää, että päätökset tai päätöksen osat, jotka koskevat lapsen elatusta tai liittyvät lapsen huoltajuus- ja tapaamisoikeusasioihin, on pantava täytäntöön välittömästi.

Tuomioistuin voi jommankumman osapuolen pyynnöstä tehdä päätöksen väliaikaisen elatusavun maksamisesta. Väliaikaista elatusapua maksetaan siihen saakka, kunnes tuomioistuin tekee varsinaisen päätöksensä.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Taloudellista tukea oikeusapua varten voi hakea henkilö, joka on lainsäädännössä vahvistetulla menettelyllä todettu vähätuloiseksi tai vähävaraiseksi. Taloudellista tukea oikeusapua varten voi hakea myös henkilö, joka äkillisesti (luonnonkatastrofin, ylivoimaisen esteen tai muiden hänestä itsestään riippumattomien olosuhteiden vuoksi) joutuu sellaiseen taloudelliseen tilanteeseen, ettei hän pysty puolustamaan oikeuksiaan, tai joka joutuu kokonaan valtion tai kunnan huollettavaksi (jäljempänä ”erityistilanteessa olevat henkilöt”).

Tuomioistuin tai tuomari voi asianomaisen henkilön perustellusta pyynnöstä tarkastella hänen taloudellista tilannettaan ja vapauttaa tämän maksamasta oikeudenkäyntikuluja tai alentaa niitä, keskeyttää määrättyjen oikeudenkäyntikulujen maksamisen tai jakaa maksut eriin.

Siviiliprosessilain mukaisesti hakijat vapautetaan lapsen elatusavun perintää koskevien oikeudenkäyntikulujen maksamisesta.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Tuomioon voi hakea muutosta yleisen menettelyn mukaisesti tekemällä valituksen (aluetuomioistuimeen) tai hakemalla muutosta kassaatiotuomioistuimelta (korkeimmalta oikeudelta).

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Tuomioistuimen antamat päätökset on pantava täytäntöön sen jälkeen, kun ne ovat saaneet oikeusvoiman, tai heti, mikäli ne on julistettu heti täytäntöönpanokelpoisiksi.

Haastemiehet vastaavat tuomioistuimen päätösten täytäntöönpanosta.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Ulkomaisten tuomioistuinten päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano on Latviassa uskottu tuomioistuimille.

Ulkomaisten tuomioistuimien päätökset tunnustetaan ja pannaan täytäntöön siviiliprosessilaissa vahvistetun menettelyn ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003, annettu 27 päivänä marraskuuta 2003, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta) mukaisesti.

Päätöksen täytäntöönpanoa koskeva hakemus toimitetaan alueellisesti toimivaltaiselle alioikeudelle, joka on toimivaltainen sen henkilön vakituisen asuinpaikan alueella, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, tai lapsen, johon täytäntöönpano liittyy, vakituisen asuinpaikan alueella. Tuomari käsittelee täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen hyväksymisen tai hylkäämisen yhden tuomarin kokoonpanossa. Tuomari tekee ratkaisunsa hakemuksen ja sen liitteiden perusteella 10 päivän kuluessa hakemuksen toimittamisesta. Asianosaisia ei kutsuta kuultavaksi.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Ulkomaisen tuomioistuimen tekemän päätöksen tunnustamista voi vastustaa hakemalla muutosta ensimmäisen asteen oikeuden päätökseen lähettämällä yksittäisen muutoshakemuksen aluetuomioistuimelle. Aluetuomioistuimen tekemään päätökseen voi hakea muutosta lähettämällä yksittäisen muutoshakemuksen korkeimman oikeuden senaatille.

Osapuoli, jonka rekisteröity asuinpaikka tai, jos sellaista ei ole, asuinpaikka sijaitsee Latviassa, voi toimittaa yksittäisen muutoshakemuksen 30 päivän kuluessa siitä, kun jäljennös päätöksestä toimitettiin tiedoksi. Sen sijaan osapuoli, jonka rekisteröity asuinpaikka tai, jos sellaista ei ole, asuinpaikka sijaitsee muualla kuin Latviassa, voi toimittaa kyseisen hakemuksen 60 päivän kuluessa siitä, kun jäljennös päätöksestä toimitettiin tiedoksi.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Latvia noudattaa 19 päivänä lokakuuta 1996 tehtyä Haagin yleissopimusta toimivallasta, sovellettavasta laista, toimenpiteiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lasten suojeluun liittyvissä asioissa sekä Latvian tasavallan ja Venäjän federaation, Ukrainan, Valko-Venäjän tasavallan, Uzbekistanin tasavallan, Kirgisian tasavallan ja Moldovan tasavallan kahdenvälisiä sopimuksia oikeusavusta.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 15/12/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Liettua

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Lasten ja vanhempien oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään Liettuan siviililain (Lietuvos Respublikos civilinis kodeksas) III kirjan IV osassa. Siviililain 3.155 §:ssä säädetään, että vanhemmat huolehtivat lapsistaan, kunnes näistä tulee täysi-ikäisiä tai heidät vapautetaan vajaavaltaisuudesta. Vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus kasvattaa ja kouluttaa lapsensa rehellisiksi kansalaisiksi, huolehtia heidän terveydestään ja heidän fyysisen ja henkisen hyvinvointinsa huomioon ottaen luoda suotuisat olosuhteet heidän täysipainoiselle ja sopusointuiselle kehitykselleen siten, että lapset kykenevät myöhemmin itsenäiseen elämään yhteiskunnassa. Siviililain III kirjan XI luvussa säädetään vanhempien oikeuksista ja velvollisuuksista lapsiaan kohtaan ja XII luvussa vanhempien ja lasten keskinäisistä oikeuksista ja velvollisuuksista omaisuuden osalta.

Siviililain 3.227 §:n 2 momentin mukaan adoptiovanhempia on kohdeltava samoin kuin lapsen laillisia vanhempia siitä alkaen, kun tuomioistuimen antamasta adoptiopäätöksestä on tullut lainvoimainen, lukuun ottamatta 3.222 §:n 4 momentissa säädettyjä poikkeuksia.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Siviililain 3.156 §:ssä säädetään, että isällä ja äidillä on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet lapsiaan kohtaan. Vanhemmilla on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet lapsiaan kohtaan riippumatta siitä , olivatko vanhemmat lapsen syntymähetkellä avioliitossa, avoliitossa, asumuserossa tai eronneet tai oliko avioliitto mitätöity.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia huolehtimaan lapsestaan, lapselle voidaan määrätä muu huoltaja. Tästä syystä siviililaissa säädetään alaikäisten holhoamisesta ja edunvalvonnasta. Lapsen sijoittamisesta väliaikaisesti tai pysyvästi holhoojan/edunvalvojan vastuulle säädetään siviililain 3.254 ja 3.257 §:ssä.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Silloin kun vanhemmat eroavat, vanhempainvastuusta tulevaisuudessa määrätään sillä perusteella, millaisesta avioerosta on kyse.

Jos avioliitto purkautuu puolisoiden keskinäisellä sopimuksella, puolisoiden on esitettävä tuomioistuimelle sopimus avioeron seurauksista (omaisuuden jakaminen, lasten elatusmaksut jne.). Siviililain 3.53 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuimen on avioeroa myöntäessään hyväksyttävä puolisoiden avioeron seurauksia koskeva sopimus, jossa määrätään alaikäisistä lapsista suoritettavista elatusmaksuista, puolisolle maksettavasta elatusavusta, alaikäisten lasten asuinpaikasta, puolisoiden osallistumisesta lastensa kasvatukseen sekä muista omaisuuteen liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Sopimuksen ehdot sisällytetään avioerotuomioon. Jos olosuhteet muuttuvat merkittävästi (toisen entisen puolison sairauden, työkyvyttömyyden tms. vuoksi), entiset puolisot tai toinen heistä voi hakea tuomioistuimelta muutosta avioeron seurauksia koskevaan sopimukseen.

Silloin kun avioliitto purkautuu toisen puolison hakemuksen perusteella, tuomioistuimelle jätettävässä hakemuksessa on myös esitettävä, kuinka avioeroa hakeva puoliso aikoo huolehtia velvollisuuksistaan puolisoaan ja heidän alaikäisiä lapsiaan kohtaan. Tuomioistuimen on avioeroa myöntäessään ratkaistava myös alaikäisten lasten asuinpaikkaa ja elatusta, toisen puolison elatusta sekä puolisoiden yhteisen omaisuuden jakamista koskevat kysymykset paitsi silloin, kun puolisot ovat tehneet keskenään notaarin vahvistaman sopimuksen omaisuudenjaosta (siviililain 3.59 §).

Silloin kun avioero perustuu molempien puolisoiden syyllisyyteen, avioeron seuraukset ovat samat kuin silloin, kun avioero purkautuu puolisoiden yhteisestä sopimuksesta (siviililain 3.51–3.54 §). Silloin kun avioero perustuu toisen puolison syyllisyyteen, menettely perustuu soveltuvin osin siviililain 3.59 §:ään.

Kun on kyse asumuserosta, toinen puolisoista voi pyytää tuomioistuinta määräämään asumuseroon liittyvistä järjestelyistä, jos puolisoiden yhteiselämä on muuttunut kestämättömäksi tai mahdottomaksi tai sellaiseksi, että se voi vahingoittaa heidän alaikäisten lastensa etuja, sellaisten olosuhteiden takia, jotka eivät välttämättä riipu toisesta puolisosta, tai jos puolisot eivät enää halua asua yhdessä. Päättäessään asumuserosta tuomioistuimen on määrättävä, kumman puolison luona lapset asuvat ja ratkaistava kysymykset, jotka liittyvät lasten elatukseen ja muualla kuin lastensa luona asuvan vanhemman osallistumiseen lasten kasvatukseen. Puolisot voivat hakea tuomioistuimelta yhdessä hyväksyntää asumuserolle, jos he ovat päässeet sopimukseen siitä, miten asumusero vaikuttaa heidän alaikäisten lastensa asuinpaikkaan, elatukseen ja kasvatukseen sekä heidän omaisuuteensa ja toistensa elatukseen. Silloin kun puolisot ovat tehneet asumuseroa koskevan sopimuksen, tuomioistuin hyväksyy sen, kunhan se on oikeusjärjestyksen perusteiden, puolisoiden alaikäisten lasten tai toisen puolison oikeuksien ja laillisten etujen mukainen. Hyväksyttyään sopimuksen tuomioistuin liittää sen osaksi asumuseropäätöstä.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Jos vanhemmat asuvat yhdessä, he päättävät keskinäisellä sopimuksella elatusmenettelystä ja -muodosta. Sopimukselle ei ole olemassa vakiomallia eikä sitä tarvitse tehdä tietyn menettelyn mukaisesti. Siviililain 3.193 §:n avioeroa keskinäisestä sopimuksesta koskevan 3.51 momentin mukaan tai asumuseroa koskevan 3.73 momentin mukaan puolisoiden on tehtävä sopimus keskinäisistä velvollisuuksistaan alaikäisten lastensa elättämiseksi sekä elatusmenettelystä, -määrästä ja -muodosta. Tuomioistuimen on hyväksyttävä sopimus (siviililain 3.53 §). Alaikäisten lasten vanhemmat voivat tehdä sopimuksen lastensa elatuksesta myös silloin, kun avioero perustuu muihin syihin. Jos toinen vanhemmista ei noudata tuomioistuimen hyväksymää sopimusta alaikäisten lastensa elatuksesta, toisella vanhemmista on oikeus vedota tuomioistuimeen, jotta tämä antaa täytäntöönpanomääräyksen.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Vanhemmat voivat ratkaista riitansa myös oikeuskäsittelylle vaihtoehtoisen sovittelun avulla. Sovittelupalveluja on tarjolla kaikissa yleisissä tuomioistuimissa. Sovittelupalvelut ovat maksuttomia. Sovittelu on edullisempi ja nopeampi keino riitojen ratkaisemiseksi. On huomattava, että sovittelu on luottamuksellista ja osapuolet voivat vetäytyä sovittelumenettelystä perusteluja ilmoittamatta. Riita voidaan siirtää sovittelumenettelyyn siviiliasiaa käsittelevän tuomarin (jaoston) tai riidan osapuolena olevan tahon aloitteesta. Sovittelijoista laadittu luettelo sekä sovittelua koskevia lisätietoja on saatavana Linkki avautuu uuteen ikkunaanLiettuan oikeuslaitoksen verkkosivulla.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, tuomari voi päättää kaikista lapseen liittyvistä kysymyksistä, joita ovat muun muassa lapsen asuinpaikka, vanhempien vierailu-/ tapaamisoikeudet, alaikäisten lasten elatus ja muut asiat, jotka on mainittu tuomioistuimelle esitetyssä hakemuksessa.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Siviililain 3.156 §:n mukaan isällä ja äidillä on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet lapsiaan kohtaan. Vanhemmilla on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet lapsiaan kohtaan siitä riippumatta, olivatko vanhemmat lapsen syntymähetkellä avioliitossa, avoliitossa, asumuserossa tai eronneet tai oliko avioliitto mitätöity. Vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus kasvattaa lapsensa. He ovat vastuussa lastensa koulutuksesta ja kehityksestä, hyvinvoinnista sekä henkisestä ja moraalisesta ohjauksesta. Näitä velvollisuuksia hoidettaessa vanhempien oikeudet ovat etusijalla muiden henkilöiden oikeuksiin nähden. Vanhempien on luotava sellaiset olosuhteet, että heidän lapsensa voivat käydä koulua oppivelvollisuutensa loppuun saakka.

Yksinhuoltajuus tulee kysymykseen ainoastaan silloin, kun toisen vanhemman huoltajuutta on rajoitettu. Silloin kun jompikumpi vanhemmista (isä tai äiti) ei kykene täyttämään velvollisuuksiaan ja kasvattamaan lapsiaan, kun jompikumpi vanhemmista käyttää väärin vanhempainvastuutaan, kohtelee lapsiaan julmasti tai ei huolehdi lapsistaan tai kun vanhemman siveetön käytös vaikuttaa lapsiin haitallisesti, tuomioistuin voi tehdä päätöksen kyseisen vanhemman (isä tai äiti) huoltajuuden rajoittamisesta väliaikaisesti tai lopullisesti. Kun tuomioistuin tekee kyseisen päätöksen, se ottaa huomioon olosuhteet, joihin vanhempainvelvollisuuden rajoittamista koskeva hakemus perustuu. Vanhemmilla kuitenkin säilyy tapaamisoikeus, paitsi jos se on vastoin lapsen etua. Silloin kun vanhempien huoltajuutta on rajoitettu lopullisesti, lapsi voidaan adoptoida ilman vanhempien nimenomaista suostumusta.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Vanhemmat päättävät keskinäisellä sopimuksella kaikista lastensa kasvatukseen ja muihin vanhempainvastuuseen liittyvistä kysymyksistä. Silloin kun tällaista sopimusta ei ole tehty, mahdolliset riidat ratkaisee tuomioistuin.

Lapsen isä tai äiti, tai jos lapsen alaikäiset vanhemmat eivät ole oikeustoimikelpoisia, näiden vanhemmat (huoltajat/edunvalvojat) voivat pyytää tuomioistuimelta oikeutta tavata lasta tai osallistua tämän kasvatukseen. Tuomioistuin päättää, miten muualla kuin lapsensa luona asuva vanhempi voi olla yhteydessä lapseen, ottaen huomioon lapsen edun ja antamalla muualla asuvalle vanhemmalle mahdollisuuden osallistua mahdollisimman paljon lapsen kasvatukseen. Tuomioistuin voi päättää rajoittaa yhteydet lapseen vähimpään mahdolliseen ainoastaan silloin, kun jatkuva yhteys olisi haitallista lapsen kannalta.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Vanhempainvastuuta koskeva hakemus on toimitettava alioikeudelle. Noudatettavat muodollisuudet ja hakemukseen liitettävät asiakirjat riippuvat hakemuksessa esitetyistä vaatimuksista sekä oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka kiistetään tai jotka on ratkaistava tai määritettävä (kuten se, mitä vanhempainvastuuseen kuuluu).

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Vanhempainvastuuta koskevat keskeiset riidat ja kysymykset käsitellään yksinkertaistettua menettelyä noudattaen.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Maksuttoman oikeusavun hakemisesta säädetään valtion takaamasta oikeusavusta annetussa laissa (Valstybės garantuojamos teisinės pagalbos įstatymas). Oikeusavun myöntäminen riippuu henkilön taloudellisesta tilanteesta.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Kyllä, lapsen huoltoa koskevaan päätökseen voi hakea muutosta korkeimmassa oikeudessa lainkäyttöön riita-asioissa sovellettavien yleisten säännösten mukaisesti.

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Oikeuden päätösten täytäntöönpanosta huolehtivat haastemiehet.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa annettu tuomioistuimen päätös tunnustetaan Liettuassa ilman mitään erityistä menettelyä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa 27 päivänä marraskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 mukaisesti. Asetusta sovelletaan kaikissa EU:n jäsenvaltioissa paitsi Tanskassa.

EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuinten antamat tuomiot, jotka koskevat tapaamisoikeutta, ja tuomiot, jotka edellyttävät lapsen palauttamista, pannaan täytäntöön Liettuan siviiliprosessilain (Lietuvos Respublikos civilinio proceso kodeksas) VI osassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

Hakemukset, jotka koskevat neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 15 artiklassa (ja 19 päivänä lokakuuta 1996 tehdyn Haagin yleissopimuksen 8 ja 9 artiklassa) tarkoitettua toimivallan siirtämistä ulkomaiselta tuomioistuimelta, ja hakemukset, jotka koskevat toimivallan siirtämistä ulkomaiselle tuomioistuimelle, käsitellään Liettuan muutoksenhakutuomioistuimessa (Lietuvos apeliacinis teismas).

Kyseiset hakemukset käsitellään siviiliprosessilain 39 luvussa vahvistetun menettelyn mukaisesti, ellei neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2201/2003 toisin säädetä. Näistä hakemuksista ei peritä tuomioistuimen käsittelymaksua.

Muutoksenhakutuomioistuimelle toimitettavien hakemusten on oltava menettelyyn liittyviin asiakirjoihin sovellettavien yleisten vaatimusten mukaisia (siviiliprosessilain 111 §). Neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 15 artiklan mukaisesti hakemus ja mahdolliset siihen liittyvät liitteet on toimitettava liettuan kielellä tai niihin on liitettävä asiakirjojen liettuankieliset käännökset. Jos hakija asuu muualla kuin Liettuassa eikä hän ole nimittänyt Liettuassa asuvaa tai toimipaikkaansa pitävää edustajaa tai valtuutettua henkilöä (siviiliprosessilain 805 §) vastaanottamaan menettelyyn liittyviä asiakirjoja puolestaan, hakemuksessa on ilmoitettava Liettuassa sijaitseva osoite tai telepäätelaitteen osoite, jonne hakijalle osoitetut menettelyyn liittyvät asiakirjat voidaan antaa tiedoksi. Nämä vaatimukset eivät kuitenkaan koske hakemuksia, jotka ulkomainen tuomioistuin on toimittanut Liettuan muutoksenhakutuomioistuimeen.

Muutoksenhakutuomioistuin voi tarvittaessa velvoittaa Liettuan sosiaaliturva- ja työministeriön alaisuudessa toimivan, lapsen oikeuksien suojelusta ja adoptiopalveluista vastaavan valtion viraston (Valstybės vaiko teisių apsaugos ir įvaikinimo tarnyba prie Lietuvos Respublikos socialinės apsaugos ir darbo ministerijos) toimittamaan lausunnon toimivallan siirtämisestä toimivaltaiselle liettualaiselle tuomioistuimelle tai ulkomaiselle tuomioistuimelle. Liettuan muutoksenhakutuomioistuin asettaa määräajan, jonka kuluessa lausunto on toimitettava.

Hakemus on käsiteltävä muutoksenhakutuomioistuimessa kuuden viikon kuluessa siitä päivästä, jona tuomioistuin vastaanotti sen.

Jos muutoksenhakutuomioistuin hyväksyy ulkomaisen tuomioistuimen pyynnön toimivallan siirtämisestä Liettuassa toimivalle tuomioistuimelle, se nimeää asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella toimivaltaisen tuomioistuimen käsittelemään asiaa. Ulkomainen tuomioistuin siirtää asian käsittelyn toimivaltaiselle liettualaiselle tuomioistuimelle asiaperusteiden tutkimista varten. Tällöin sovelletaan siviiliprosessilain 35 §:ää soveltuvin osin ja asian käsittelyä jatketaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Toimivaltainen tuomioistuin määrittelee tarvittaessa osapuolten aseman menettelyssä ja ryhtyy toimenpiteisiin menettelyyn liittyvissä asiakirjoissa havaittujen puutteiden korjaamiseksi.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Muutoshakemus on esitettävä Liettuan korkeimmalle oikeudelle (Lietuvos Aukščiausiasis Teismas). Muutoshakemus käsitellään siviiliprosessilaissa säädettyä kassaatiomenettelyä noudattaen.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Vanhempien ja lasten välisiin suhteisiin sovelletaan siviililain 1.32 §:ssä tarkoitettua lakia. Vanhempien ja lasten välisistä henkilö- ja omaisuussuhteista säädetään sen valtion lainsäädännössä, jossa on lapsen tavanomainen asuinpaikka. Silloin kun kummankaan vanhemman asuinpaikka ei ole samassa valtiossa kuin lapsen kotipaikka, vaikka lapsi ja vanhemmat ovat saman valtion kansalaisia, sovelletaan heidän yhteisen kansalaisuusvaltionsa lainsäädäntöä.

Vanhempainvastuuta koskevissa asioissa toimivaltaisesta tuomioistuimesta päätetään toimivallasta, sovellettavasta laista, tunnustamisesta, täytäntöönpanosta ja yhteistyöstä vanhempainvastuuta ja lastensuojelutoimenpiteitä koskevissa asioissa 19 päivänä lokakuuta 1996 tehdyn Haagin yleissopimuksen mukaisesti.

Alaikäisten suojeluun, holhoamiseen ja edunvalvontaan sovellettavasta laista päätetään alaikäisten suojelun suhteen toimivaltaisista viranomaisista ja sovellettavasta lainsäädännöstä 5 päivänä lokakuuta 1961 tehdyn Haagin yleissopimuksen nojalla.

Perhesuhteista johtuvasta elatusvelvollisuudesta (elatusapu) määrätään elatusapua koskevien päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta 2 päivänä lokakuuta 1973 tehdyssä Haagin yleissopimuksessa.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 15/12/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Luxemburg

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Terminologian kannalta on todettava, että Luxemburgissa puhutaan lapsen huollon yhteydessä pikemminkin huoltajuudesta (autorité parentale) kuin vanhempainvastuusta (responsabilité parentale). Kyse on joukosta lakisääteisiä oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka vanhemmilla on alaikäisiin lapsiinsa ja näiden omaisuuteen nähden, jotta he voisivat täyttää heille kuuluvat suojelu-, kasvatus- ja elatusvelvollisuudet.

Huoltajuus kuuluu kummallekin vanhemmalle, jotta he voivat suojella lapsen turvallisuutta sekä fyysistä ja psyykkistä terveyttä ja huolehtia lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä hänen persoonallisuuttaan kunnioittaen. Vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus valvoa lapsen huoltoa ja kasvatusta. Huoltajuudessa ei ole kyse vanhempien absoluuttisesta ja harkinnanvaraisesta oikeudesta päättää lasta koskevista asioista, vaan huoltajuuden on palveltava lapsen etua.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Periaatteessa vanhemmat toimivat yhdessä lapsen huoltajina, jos kummankin sukulaisuussuhde lapseen on vahvistettu. Tähän ei vaikuta se, ovatko he keskenään naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa tai ovatko he eronneet tai asuvatko he erillään. Jos jommankumman vanhemman sukulaisuussuhdetta lapseen ei ole vahvistettu tai jos toinen vanhemmista on kuollut tai poissa tai ei kykene ilmaisemaan tahtoaan, toinen vanhempi on yksinhuoltaja.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Vanhempien kuolema tai kyvyttömyys huolehtia lapsistaan johtaa huoltoasian vireillepanoon. Tällaiseen tilanteeseen on mahdollista varautua ennalta siten, että toisen vanhemman kuoleman jälkeen eloon jäänyt vanhempi valitsee lapselle huoltajan tekemällä huoltotestamentin. Jos huoltajaa ei ole valittu, ns. perheneuvosto (conseil de famille) tai perheoikeuden tuomari (juge aux affaires familiales) nimeää tarvittaessa lapselle huoltajan.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Vanhempien avio- tai asumusero ei periaatteessa vaikuta huoltajuuteen, vaan he vastaavat siitä edelleen yhdessä. Vanhempien on myös eron jälkeen tehtävä kaikki lapsen elämää koskevat merkittävät päätökset yhdessä. Vilpittömässä mielessä toimivilla kolmansilla osapuolilla on oikeus olettaa, että kumpikin vanhemmista toimii toisen vanhemman suostumuksella silloin kun hän toteuttaa lapsen suhteen jonkin huoltajuuteen tavallisesti kuuluvan toimen.

Tuomioistuin voi määrätä huoltajuuden vain toiselle vanhemmalle ainoastaan siinä tapauksessa, että lapsen etu sitä edellyttää. Tämän seurauksena yksinhuoltajana toimiva vanhempi tekee lasta koskevat päätökset yksin. Toisella vanhemmalla on kuitenkin edelleen vähintään oikeus seurata lapsen huoltoa ja kasvatusta ja saada siitä tietoa. Hänellä on myös tapaamis- ja luonapito-oikeus, ellei sitä ole poikkeuksellisesti riistetty häneltä vakavista syistä.

Poikkeuksellisissa olosuhteissa tuomioistuin voi myös määrätä lapsen kolmannen henkilön huostaan.

Jos lapsi on vanhempien suostumuksella määrätty tällaisen kolmannen henkilön huostaan, vanhemmat ovat edelleen lapsen huoltajia. Henkilö, jonka huostassa lapsi on, huolehtii kuitenkin kaikista lapsen huoltoon ja kasvatukseen liittyvistä tavanomaisista toimista. Kun tuomioistuin määrää lapsen väliaikaisesti kolmannen henkilön huostaan, se voi myös päättää, että tämän henkilön on pantava vireille huoltoasia.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Vanhempien tekemä huoltajuussopimus on oikeudellisesti sitova vain, jos toimivaltainen tuomioistuin on hyväksynyt sen.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Vanhemmat voivat pyytää perheasioiden sovittelua.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Perheoikeuden tuomari voi päättää seuraavista asioista:

  • Huoltajuuskysymykset, lukuun ottamatta huoltajuuden menettämistä. Tällä tarkoitetaan lapsen huoltoon liittyviä käytännön järjestelyjä riippumatta siitä, ovatko vanhemmat keskenään naimisissa tai eronneet tai asuvatko he yhdessä vai erillään. Toinen vanhemmista määrätään yksinhuoltajaksi vain jos lapsen etu sitä edellyttää.
  • Tapaamis- ja luonapito-oikeus voidaan evätä toiselta vanhemmalta vain vakavista syistä.
  • Lapsella on oikeus ylläpitää henkilökohtaista suhdetta kumpaankin vanhempaansa. Tämä oikeus voidaan evätä lapselta vain, jos hänen oma etunsa sitä edellyttää. Tässä tapauksessa tuomioistuin päättää, millä tavoin lapsen ja hänen vanhempansa suhde järjestetään.
  • Muiden sukulaisten tai suvun ulkopuolisten henkilöiden tapaamis- ja luonapito-oikeus: tuomioistuin myöntää oikeuden poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella.
  • Velvollisuus osallistua lapsen huoltoon ja kasvatukseen vanhempien yhteiselämän aikana. Jos vanhemmat eroavat, tämä velvollisuus voidaan hoitaa elatusapuna, jonka määrä vahvistetaan lapsen tarpeiden ja molempien vanhempien maksukyvyn mukaan. Elatusapu voi jatkua vielä kun lapsi on saavuttanut täysi-ikäisyyden, jos lapsi ei voi itse huolehtia tarpeistaan.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Vanhempien avio- tai asumusero ei periaatteessa vaikuta huoltajuuteen, vaan he vastaavat siitä edelleen yhdessä. Heidän on myös eron jälkeen tehtävä yhdessä kaikki lapsen elämää koskevat merkittävät päätökset (huolto, kasvatus, koulutusta koskevat valinnat).

Tuomioistuin voi määrätä huoltajuuden vain toiselle vanhemmalle ainoastaan siinä tapauksessa, että lapsen etu sitä edellyttää. Tämän seurauksena yksinhuoltajana toimiva vanhempi tekee lasta koskevat päätökset yksin. Toisella vanhemmalla on kuitenkin edelleen vähintään oikeus seurata lapsen huoltoa ja kasvatusta ja saada siitä tietoa. Hänellä on myös tapaamis- ja luonapito-oikeus, ellei sitä ole poikkeuksellisesti riistetty häneltä vakavista syistä. Kummankin vanhemman on siis myös eron jälkeen pidettävä yllä henkilökohtaisia suhteita lapseen ja kunnioitettava tämän suhdetta toiseen vanhempaan.

Jos vanhempi, joka on menettänyt lapsensa huoltajuuden, katsoo, että toinen vanhempi ei hoida huoltajuutta lapsen edun mukaisella tavalla, hän voi kääntyä asiassa toimivaltaisen tuomioistuimen puoleen. Tuomioistuin voi tarvittaessa muuttaa huoltajuuspäätöstään tai siihen liittyviä käytännön järjestelyjä.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Yhteishuoltajuus edellyttää eronneilta vanhemmilta laajaa keskinäistä ymmärtämystä, jotta he voivat jatkaa yhteistyötä ja tehdä rakentavassa hengessä vanhemmille kuuluvia päätöksiä lapsen huoltajuudesta, huollosta ja kasvatuksesta. Perheoikeuden tuomari tekee päätöksensä aina lapsen edun perusteella.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Hakija voi kääntyä perheoikeuden tuomarin puoleen jättämällä hakemuksen piirituomioistuimeen (tribunal d’arrondissement). Hakemuksessa on mainittava sen aihe ja päiväys sekä osapuolten nimet, kotipaikat ja syntymäajat ja -paikat. Hakemuksessa on mainittava mitättömyyden uhalla hakijan prosessiosoite suurherttuakunnassa, mikäli hän ei asu maassa. Osapuolten ei tarvitse käyttää oikeudenkäyntiasiamiestä. Tuomioistuimen kirjaamo kutsuu osapuolet paikalle 15 päivän kuluessa, paitsi jos määräaikaa pidennetään pitkän välimatkan vuoksi uuden siviiliprosessilain (Nouveau Code de procédure civile) mukaisesti.

Jos asia koskee huoltajuuden osittaista tai täydellistä peruuttamista, sitä ei kuitenkaan käsittele perheoikeuden tuomari vaan siviiliasioita käsittelevä piirituomioistuin. Asian panee vireille syyttäjäviranomainen jommankumman vanhemman koti- tai asuinpaikan piirituomioistuimessa. Jos vanhempien koti- tai asuinpaikka ei ole tiedossa, asia pannaan vireille lasten asuinpaikan piirituomioistuimessa. Jos taas lapset eivät kaikki asu samassa tuomiopiirissä, asia pannaan vireille Luxemburgin piirituomioistuimessa. Syyttäjäviranomainen teettää tutkimuksen alaikäisen lapsen perheen tilanteesta ja vanhempien toiminnasta. Vanhempien on esitettävä tuomioistuimelle tarpeellisiksi katsomansa huomautukset ja vastalauseet. Huoltajuuden peruuttamista koskevassa kanteessa esitetään tosiseikat ja niihin liittyvä näyttö. Kirjaaja antaa kanteen tiedoksi ja kutsuu koolle vanhemmat tai ylenevää polvea olevat sukulaiset, joita vastaan asia on pantu vireille. Heidän ei tarvitse käyttää oikeudenkäyntiasiamiestä. Tuomioistuin voi joka tapauksessa joko omasta aloitteestaan tai osapuolten pyynnöstä määrätä tarpeellisiksi katsomansa lapsen huoltajuutta koskevia väliaikaisia toimenpiteitä. Tuomioistuin voi myös aina muuttaa näitä toimenpiteitä tai peruuttaa ne. Jos vanhemmat (tai muu huoltaja) haluavat menettämänsä huoltajuusoikeudet takaisin, heidän on pyydettävä tätä sen henkilön koti- tai asuinpaikan tuomioistuimelta, jolle oikeudet on myönnetty.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Asia viedään perheoikeuden tuomarin käsiteltäväksi siten, että jompikumpi vanhemmista tai uuden siviiliprosessilain 1007-50 §:ssä tarkoitettu alaikäinen, joka kykenee muodostamaan oman näkemyksensä, nostaa kanteen piirituomioistuimessa. Osapuolten ei tarvitse käyttää oikeudenkäyntiasiamiestä, paitsi jos kyseessä on avioeromenettely parisuhteen lopullisen kariutumisen vuoksi tai asumuseromenettely. Näissä menettelyissä oikeudenkäyntiasiamiehen käyttäminen on pakollista.

Vapaamuotoinen hakemus toimitetaan alueellisesti toimivaltaisen piirituomioistuimen kirjaamoon. Toimivaltainen tuomioistuin on joku seuraavista:

  1. perheen asuinpaikan tuomioistuin;
  2. jos vanhemmat asuvat erillään, sen vanhemman asuinpaikan tuomioistuin, jonka kanssa vanhempien yhteishuollossa olevat alaikäiset lapset tavallisesti asuvat, tai sen vanhemman asuinpaikan tuomioistuin, jolla on lasten yksinhuoltajuus;
  3. muissa tapauksissa sen vanhemman asuinpaikan tuomioistuin, joka ei ole pannut menettelyä vireille (vastaajan tuomioistuin).

Jos vanhemmat hakevat elatusapuasian käsittelyä yhdessä, toimivaltainen tuomioistuin on heidän valintansa mukaan kumman tahansa vanhemman asuinpaikan tuomioistuin. Tarkempia tietoja asiasta on uuden siviiliprosessilain 1007-2 §:ssä.

Jos hakemus esitetään parisuhteen lopullisen kariutumisen vuoksi vireille pannun avioeromenettelyn tai asumuseromenettelyn yhteydessä, alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin on puolisoiden yhteisen kotipaikan tuomioistuin, tai jos sellaista ei ole, vastaajana olevan puolison kotipaikan tuomioistuin.

Huoltajuuden tai tapaamis- ja luonapito-oikeuden vahvistamista tai muuttamista koskeviin hakemuksiin liittyvät oikeudenistunnot pidetään kuukauden kuluttua koollekutsusta.

Perheoikeuden tuomarin istunnot eivät ole julkisia, vaan ne pidetään suljetuin ovin. Tuomari tekee päätöksensä periaatteessa yksin, mutta halutessaan hän voi viedä erityisen monimutkaiset asiat kollegiaaliseen käsittelyyn. Tuomari päättää myös asiaan liittyvistä välitoimista.

Perheoikeuden tuomari kuulee kaikkia osapuolia henkilökohtaisesti ja auttaa näitä mahdollisuuksien mukaan löytämään sovintoratkaisun. Hän voi ehdottaa osapuolille sovittelua. Hän voi myös määrätä tehtäväksi lapsen sosiaalista tilannetta koskevan selvityksen tai mitä tahansa muita tutkintatoimia. Kun perheoikeuden tuomari tekee päätöksen lapsen huoltoa koskevista käytännön järjestelyistä, hän voi ottaa huomioon esimerkiksi vanhempien noudattaman aiemman käytännön tai näiden tekemän sopimuksen, alaikäisen lapsen mielipiteen, kummankin vanhemman kyvyn hoitaa velvollisuutensa ja kunnioittaa toisen vanhemman oikeuksia sekä mahdollisten asiantuntijalausuntojen tai sosiaalista tilannetta koskevien selvitysten tulokset.

Jos asia koskee elatusapua tai osallistumista lapsen elatukseen ja kasvatukseen, perheoikeuden tuomari voi määrätä osapuolet tai jopa kolmannet esittämään tietoja tai kirjanpitoa, joiden perusteella voidaan määrittää osapuolten tulojen määrä.

Perheoikeuden tuomarin päätökseen voi hakea muutosta 40 päivän kuluessa. Muutoksenhakemuksen on oltava oikeudenkäyntiasiamiehen allekirjoittama.

Jos pääasia on jo perheoikeuden tuomarin käsiteltävänä, hänelle voidaan poikkeuksellisesti esittää myös välitoimia koskeva hakemus, jos kyseessä on ehdottoman kiireellinen asia, joka perustellaan hakemuksessa asianmukaisesti. Välitoimia koskeva hakemus jätetään pääasiassa toimivaltaisen piirituomioistuimen kirjaamoon. Osapuolten ei tarvitse käyttää oikeudenkäyntiasiamiestä.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Henkilöt, joiden tulojen katsotaan olevan Luxemburgin lain mukaan riittämättömät, voivat saada oikeusapua. Heidän on sitä varten täytettävä sosiaaliavun keskusvirastosta (service central d'assistance sociale) saatava lomake ja lähetettävä se alueellisesti toimivaltaiselle asianajajayhdistyksen puheenjohtajalle (Bâtonnier de l'Ordre des avocats), joka tekee päätöksen.

Oikeusapu kattaa kaikki oikeus-, menettely- ja asiakirjakustannukset, joihin se on myönnetty. Se kattaa muun muassa posti- ja rekisteröintimaksut, kirjaamomaksut, asianajajien palkkiot, haastemiehen maksut ja kulut, notaarien kulut ja palkkiot, teknisten tukihenkilöiden kulut ja palkkiot, todistajille maksettavat korvaukset, kääntäjien ja tulkkien palkkiot, asiantuntijalausunnoista aiheutuvat kulut, matkakulut, kirjaamisista, kiinnityksistä ja vakuuksista aiheutuvat maksut ja kulut sekä mahdollisista lehti-ilmoituksista aiheutuvat kulut.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Huoltajuuspäätökseen voi hakea muutosta muutoksenhakutuomioistuimessa (cour d'appel). Muutoksenhaun määräaika on periaatteessa 40 päivää. Kun muutosta haetaan poikkeuksellisia välitoimia koskevaan perheoikeuden tuomarin päätökseen, joka on annettu parisuhteen lopullisen kariutumisen vuoksi vireille pannun avioeromenettelyn tai asumuseromenettelyn yhteydessä, määräaika on kuitenkin vain 15 päivää.

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Se perheoikeuden tuomari, joka on määrittänyt lapsen asumiskaudet kummankin vanhemman luona tai vahvistanut toisen vanhemman tai kolmannen henkilön oikeuden pitää yllä henkilökohtaisia suhteita lapseen, voi jälkikäteen liittää päätökseensä pakkokeinoja. Tuomari määrittää näiden toimien luonteen ja niiden täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohdat lapsen edun mukaisesti. Hän voi esimerkiksi määrätä uhkasakon, jonka tarkoituksena on varmistaa päätöksen täytäntöönpano.

Luxemburgin laissa on useita keinoja torjua järjestelmällistä kieltäytymistä huoltajuuspäätöksen täytäntöönpanosta.

Perheoikeuden tuomari voi määrätä täytäntöönpanosta kieltäytyvälle vanhemmalle siviilioikeudellisen seuraamuksen, uhkasakon, jonka tarkoituksena on saada vastahakoinen vanhempi täyttämään velvollisuutensa. Asiaa koskevan hakemuksen käsittelee lapsen asuinpaikan piirituomioistuin.

Jos toinen vanhempi laiminlyö toistuvasti tapaamis- ja luonapito-oikeutta tai vuoroasumista koskevien oikeuden päätösten noudattamisen, perheoikeuden tuomari voi ehdottaa myös perhesovittelua. Jos laiminlyönti jatkuu, tuomari voi toisen vanhemman hakemuksesta muuttaa huoltajuuspäätöstä tai tapaamis- ja luonapito-oikeutta koskevaa päätöstä hakijan hyväksi.

Toisaalta on säädetty rikosoikeudellisista seuraamuksista siinä tapauksessa, että toinen vanhempi estää toisen vanhemman tapaamisoikeuden toteutumisen. Syyttäjäviranomainen voi panna asian vireille omasta aloitteestaan tai asianomistajan tekemän rikosilmoituksen perusteella. Rikosasioita käsittelevä piirituomioistuin määrää rangaistusseuraamukset ja myöntää tarvittaessa uhrille vahingonkorvauksia. Osapuolten ei tarvitse käyttää oikeudenkäyntiasiamiestä.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Huoltajuuspäätös, joka on tehty toisessa EU:n jäsenvaltiossa (Tanskaa lukuun ottamatta), tunnustetaan Luxemburgissa ilman eri toimenpiteitä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa Linkki avautuu uuteen ikkunaan27 päivänä marraskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (jäljempänä Bryssel II a ‑asetus) nojalla. Toisin sanoen tällaisen päätöksen tunnustaminen ei edellytä mitään menettelyä.

Toisen EU:n jäsenvaltion tuomioistuimessa tehty osapuolten yhteisen lapsen huoltajuutta koskeva päätös, joka on kyseisessä maassa täytäntöönpanokelpoinen ja joka on annettu osapuolille tiedoksi laissa säädetyllä tavalla, pannaan Luxemburgissa täytäntöön sen jälkeen, kun se on julistettu jonkin asianosaisen pyynnöstä täytäntöönpanokelpoiseksi. Oikeudenkäyntiasiamies esittää täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen piirituomioistuimen presidentille. Piirituomioistuimen presidentin päätökseen voidaan hakea muutosta muutoksenhakutuomioistuimessa. Muutoksenhakutuomioistuimen päätöksestä voidaan valittaa kassaatiotuomioistuimeen (cour de cassation).

On huomattava, että tapaamisoikeutta ja lapsen palauttamista koskevat päätökset voidaan tietyin edellytyksin tunnustaa ja panna täytäntöön ilman edellisessä kohdassa kuvattua menettelyä.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Bryssel II a ‑asetuksen nojalla jokainen, jonka etua asia koskee, voi pyytää hakemuksella piirituomioistuimen puheenjohtajaa vahvistamaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen tekemä huoltajuuspäätös on jätettävä tunnustamatta. Tätä varten on käytettävä oikeudenkäyntiasiamiestä.

Hakemus voidaan hylätä vain seuraavista syistä:

  • se on selkeästi oikeusjärjestyksen vastainen;
  • lasta ei ole kuultu;
  • puolustautumisoikeuksia ei ole noudatettu;
  • se on ristiriidassa toisessa oikeusasteessa tehdyn päätöksen kanssa.

Kumpikin osapuoli voi hakea piirituomioistuimen presidentin päätökseen muutosta muutoksenhakutuomioistuimessa. Muutoksenhakutuomioistuimen päätöksestä voidaan valittaa kassaatiotuomioistuimeen.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

On erotettava toisistaan sovellettava laki ja toimivaltainen tuomioistuin. Lapsen huoltoa koskevissa asioissa toimivalta kuuluu lapsen asuinpaikan tuomioistuimille (Bryssel II a asetuksen 8 artikla ja toimivallasta, sovellettavasta laista, toimenpiteiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lasten suojeluun liittyvissä asioissa 19 päivänä lokakuuta 1996 tehdyn Haagin yleissopimuksen 5 artikla). Sovellettava laki määritellään myös edellä mainitussa Haagin yleissopimuksessa. Lapsen kansalaisuus ei ole tässä määrittävä tekijä. Lapsen ja hänen omaisuutensa suojelua koskevissa asioissa toimivalta kuuluu sen sopimusvaltion viranomaisille, jossa on lapsen vakinainen asuinpaikka, eli käytännössä perheoikeuden tuomarille. Huoltajuuteen sovelletaan sen valtion lakia, jossa on lapsen vakinainen asuinpaikka, tai jos lapsen vakinainen asuinpaikka muuttuu, sen valtion lakia, jossa on lapsen uusi asuinpaikka.

Linkkejä

Esite (ranskaksi): Linkki avautuu uuteen ikkunaan L'autorité parentale au Grand-Duché de Luxembourg

Linkki avautuu uuteen ikkunaanLegilux

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 15/12/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Unkari

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Vanhempainvastuulla (lapsen huoltajuudella) tarkoitetaan käytännössä alaikäisen lapsen nimen valintaa, lapsen hoitoa ja kasvatusta, asuinpaikan valintaa, lapsen omaisuuden hoitoa, oikeutta ja velvollisuutta lapsen lailliseen edustamiseen sekä oikeutta nimittää lapselle holhooja tai estää tietyn henkilön toimiminen holhoojana.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Jos vanhemmat eivät ole muuta sopineet tai jos holhousviranomainen tai tuomioistuin ei toisin ole määrännyt, molemmat vanhemmat ovat lapsen huoltajia riippumatta siitä, asuvatko he yhdessä vai erillään.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Unkarissa lapsen holhous on oikeudellinen järjestely, jolla varmistetaan alaikäisten lasten hoito, edustaminen ja omaisuuden hoito holhousviranomaisen nimittämän holhoojan avulla silloin, kun lapsella ei ole vanhempaa, joka voisi toimia huoltajana. Kuka tahansa voi ilmoittaa holhousviranomaiselle tarpeesta nimittää holhooja. Alaikäisen lapsen lähisukulaisen tai henkilön, jonka luona lapsi asuu, sekä tuomioistuimen tai muun viranomaisen on tehtävä ilmoitus holhousviranomaiselle tarpeesta nimittää holhooja.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Jos vanhemmat eivät ole muuta sopineet tai jos holhousviranomainen tai tuomioistuin ei ole toisin määrännyt, vanhemmat jakavat lapsen huoltajuuden, vaikka he eivät enää asuisi yhdessä. Asumuserossa elävät vanhemmat voivat sopia vanhempainvastuuseen kuuluvien oikeuksien ja velvollisuuksien jakamisesta. Heidän on kuitenkin varmistettava, että lapsen elämäntavat säilyvät tasapainoisina (esimerkiksi lapsen asuinpaikan vuorottelu ei ole mahdollista, jos vanhemmat asuvat liian kaukana toisistaan, ja vuorottelu rasittaisi lasta liikaa). Tuomioistuin vahvistaa vanhempien sopimuksen. Jos vanhemmat eivät pysty sopimaan lapsen huoltajuuteen kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista, tuomioistuin päättää, kummalle vanhemmalle huoltajuus myönnetään. Päätöstä tehdessään tuomioistuin arvioi, missä lapsen fyysinen, psyykkinen ja moraalinen kehitys turvataan parhaiten.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Jos puolisot hakevat avioeroa yhdessä esittämällä tuomioistuimelle kirjallisen avioerohakemuksen, mukaan on liitettävä vanhempien tekemä sopimus huoltajuutta koskevista kysymyksistä. Tuomioistuin vahvistaa sopimuksen avioero-oikeudenkäynnin päätteeksi antamassaan lopullisessa päätöksessä. Ilman tällaista sopimusta tuomioistuin ei voi myöntää avioeroa puolisoiden yhteisestä hakemuksesta.

Tuomioistuimen on tarvittaessa päätettävä lapsen huoltajuudesta avioeron yhteydessä, vaikka sitä koskevaa pyyntöä ei olisi esitetty. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antama päätös, johon ei ole haettu muutosta, saa lainvoiman 15 päivän kuluttua siitä, kun muutoksenhakemuksen toimittamiselle asetettu määräaika on umpeutunut.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Puolisot voivat joko ennen avioerohakemuksen jättämistä tai avioero-oikeudenkäynnin aikana turvautua sovitteluun joko omasta aloitteestaan tai tuomioistuimen kehotuksesta päästäkseen sopuun parisuhteeseen tai avioliiton päättymiseen liittyvistä kiistakysymyksistä, kuten vanhempainvastuusta. Puolisoiden sovittelussa aikaansaama ratkaisu voidaan sisällyttää tuomioistuimessa tehtyyn sovintoon. Tuomioistuin ja/tai holhousviranomainen voi oman käsittelynsä aikana velvoittaa (pyynnöstä tai omasta aloitteestaan kyseisten elinten toimivaltuuksiin kuuluvien asioiden osalta) lapsen vanhemmat osallistumaan sovitteluun varmistaakseen, että vanhempainvastuu ja sen edellyttämä vanhempien keskinäinen yhteistyö, mukaan lukien huoltajana toimivan vanhemman ja etävanhemman yhteistyö, sekä etävanhemman oikeudet turvataan asianmukaisesti.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Riitatilanteissa tuomioistuin kuulee molempia vanhempia sekä perustelluissa tapauksissa lasta ja päättää, kummalle vanhemmalle huoltajuus myönnetään. Tuomioistuin voi päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista tai oikeuttaa yhden vanhemman hoitamaan tiettyjä lapsen huoltajuuteen kuuluvia oikeuksia ja velvollisuuksia ja toisen vanhemman muita oikeuksia ja velvollisuuksia. Tuomioistuin voi valtuuttaa etävanhemman toteuttamaan tiettyjä lapsen hoitoon ja kasvatukseen kuuluvia tehtäviä tai poikkeuksellisesti vastaamaan täysin tai osittain lapsen omaisuuden hoidosta sekä toimimaan lapsen laillisena edustajana tämän omaisuutta koskevissa asioissa. Tuomioistuin voi rajoittaa vanhemman oikeutta päättää lapsen tulevaisuutta koskevista olennaisista kysymyksistä tai poistaa sen kokonaan, jos tämä on lapsen edun mukaista. Tuomioistuin ei kuitenkaan voi määrätä yhteishuoltajuudesta, koska siitä voidaan sopia ainoastaan vanhempien välisellä sopimuksella, jonka tuomioistuin vahvistaa.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Ei. Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu vain toiselle vanhemmista, etävanhempi käyttää edelleen vanhempainvastuuseen liittyviä oikeuksiaan lasta koskevissa olennaisissa kysymyksissä. Tällaisia olennaisia kysymyksiä ovat alaikäisen lapsen nimen valitseminen tai muuttaminen, lapsen asuminen muualla kuin huoltajansa luona, lapsen pitkäaikainen tai pysyvä oleskelu ulkomailla, lapsen kansalaisuuden vaihtaminen sekä lapsen koulun tai ammatin valinta.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Tuomioistuin ei voi määrätä yhteishuoltajuudesta. Se voi ainoastaan vahvistaa yhteishuoltajuutta koskevan vanhempien välisen sopimuksen, joka on tehty avioliittoasian käsittelyn yhteydessä, ottaen huomioon lapsen edun. Sopimus voidaan vahvistaa, jos erillään asuvat vanhemmat varmistavat, että lapsen elämäntavat säilyvät myös yhteishuoltajuuden toteutuessa tasapainoisina. Jos tuomioistuin katsoo, että tämä ei ole mahdollista, se voi hylätä sopimuksen. Tilanteissa, jotka vaativat välittömiä toimia, vanhemmat voivat tehdä päätöksiä yksin (esim. kiireellisestä lääketieteellisestä toimenpiteestä). Toiselle vanhemmalle on kuitenkin tiedotettava viipymättä asiasta.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Vanhemmat voivat huoltajuutta koskevissa asioissa kääntyä holhousviranomaisen tai tuomioistuimen puoleen sen mukaan, koskeeko vanhempien riita yhteishuoltajuuden toteutumista vai odotetaanko tuomioistuimen ratkaisevan lapsen huoltajuus.

Kanne on jätettävä vastaajan asuinpaikan (tai tarvittaessa vastaajan oleskelupaikan) tai puolisoiden viimeisen yhteisen asuinpaikan tuomioistuimeen.

Kanne on toimitettava kirjallisen hakemuksen muodossa toimivaltaiseen tuomioistuimeen. Katso myös kohtaa Miten on meneteltävä?, jossa selvitetään asian vireillepanoa ja hakemuksen sisältöä. Vanhempainvastuuta koskevissa asioissa on yleisesti vaadittujen tietojen lisäksi ilmoitettava tiedot avioliiton solmimisesta ja avioliitossa syntyneistä, elossa olevista lapsista ja liitettävä hakemukseen lasten syntymätodistukset.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Oikeudelliset menettelyt riita-asioissa, jotka koskevat lapsen huoltoa ja lapsen sijoittamista kolmannen henkilön huostaan:

Jos erillään elävät vanhemmat eivät ole päässeet sopimukseen siitä, kumpi vanhempi toimii lapsen huoltajana, tuomioistuin ratkaisee asian pyynnöstä tai oman harkintansa perusteella. Päätöstä tehdessään tuomioistuin ottaa huomioon lapsen edun ja arvioi, missä lapsen fyysinen, psyykkinen ja moraalinen kehitys turvataan parhaiten.

Riita-asiat, jotka koskevat vanhempainvastuun käyttöä, huoltajuutta ja yksittäisten huoltajuuteen liittyvien oikeuksien muuttamista, lapsen sijoittamista kolmannen henkilön huostaan tai tällaisen sijoituspaikan vaihtamista, voi panna vireille jompikumpi vanhempi tai holhousviranomainen. Jommankumman vanhemman on nostettava kanne toista vanhempaa vastaan. Vaihtoehtoisesti holhousviranomainen voi nostaa kanteen kumpaakin vanhempaa vastaan. Kanne, joka koskee lapsen sijoittamista kolmannen henkilön huostaan, on nostettava sitä henkilöä vastaan, jonka huostassa lapsi sillä hetkellä on.

Käsittelyn aikana tuomioistuimen on kuultava molempia vanhempia ja perustelluissa tapauksissa – tai jos lapsi itse sitä pyytää – myös lasta. Silloin kun lapsi on vähintään 14-vuotias, tuomioistuimen on lapsen huoltajuutta ja sijoituspaikkaa koskevissa asioissa kuultava myös lasta. Lapsen mielipide on otettava huomioon, paitsi jos lapsen valinta vaarantaa hänen kehityksensä.

Tuomioistuin voi velvoittaa vanhemmat osallistumaan sovitteluun vanhempainvastuun asianmukaisen käytön ja tämän edellyttämän vanhempien yhteistyön varmistamiseksi.

Holhousviranomaisen menettely yhteishuoltajuutta koskevassa riita-asiassa:

Jos yhdessä tai erossa asuvat vanhemmat eivät onnistu sopimaan yhteishuoltajuuteen liittyvistä kysymyksistä, kumpi tahansa vanhemmista voi pyytää holhousviranomaista ratkaisemaan asian, lukuun ottamatta asioita, jotka koskevat omantunnon- tai uskonnonvapautta.

Jos erillään asuvat vanhemmat, jotka molemmat toimivat lapsen huoltajina, sopivat jakavansa huoltajuuteen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet tai jos huoltajuudesta vastaa tulevaisuudessa vain toinen vanhempi, holhousviranomainen voi heidän pyynnöstään kirjata kyseisen tiedon pöytäkirjaan. Pöytäkirjaan on kirjattava myös sopimus siitä, kumpi vanhempi kasvattaa lapsen, sekä se, että vanhemmat aikovat yhdessä päättää huoltajuuteen kuuluvista, lapsen elämän kannalta olennaisista kysymyksistä, ellei tuomioistuin ole toisin päättänyt.

Vanhemmille on ilmoitettava, että he voivat muuttaa sopimustaan ja että sopimuksella ei ole samaa oikeusvoimaa kuin tuomioistuimen avioliittoasiassa tai lapsen huoltajuutta koskevassa asiassa tekemillä päätöksillä.

Tuomioistuin voi avioliittoasian käsittelyn yhteydessä antaa omasta aloitteestaan väliaikaisen päätöksen, joka koskee alaikäisen lapsen elatusta, lapsen asuinpaikkaa joko vanhemman tai kolmannen henkilön luona, lapsen huoltajuutta koskevien oikeuksien laajentamista tai rajoittamista taikka vanhemman ja lapsen välistä yhteydenpitoa.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Katso myös kohtaa Miten on meneteltävä?, jossa kysymystä selvitetään tarkemmin.

Lapsen huoltajuuden menettämistä tai palauttamista sekä lapsen sijoittamista ja siirtoa tai tapaamisoikeutta koskevissa menettelyissä osapuolilla on heidän tuloistaan ja taloudellisesta tilanteestaan riippumatta oikeus lykätä maksujen maksamista. Maksujen lykkäämistä koskevalla oikeudella tarkoitetaan sitä, että valtio maksaa osapuolten sijaan käsittelyn aikana muodostuneet maksut ja kulut, mutta oikeudenkäynnin hävinneen osapuolen on korvattava kyseiset summat valtiolle käsittelyn päätyttyä.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Kyllä, lapsen huoltajuutta koskevaan päätökseen voi hakea muutosta yleisten säännösten mukaisesti. Muutoksenhakemuksen voi jättää vanhempi tai lapsi. Muutoksenhakemus on jätettävä 15 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi antamisesta.

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Kun on kyse vanhempainvastuuseen liittyvän päätöksen täytäntöönpanosta, täytäntöönpanomääräyksen antaa ensimmäisen asteen tuomioistuin tai, jos kyseessä on ulkomainen päätös (tuomioistuimessa tehty sovinto), josta on annettu todistus tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 42 artiklan mukaisesti, lapsen tai henkilön, jota täytäntöönpanopäätös koskee, vakituisen asuinpaikan yleisen tuomioistuimen toimipaikassa toimiva piirioikeus tai Budapestissä sijaitseva Budan alemman oikeusasteen tuomioistuin (Budai Központi Kerületi Bíróság).

Silloin kun lapsen palauttamista ja sijoittamista koskeva tuomioistuimen päätös (tuomioistuimen vahvistama sopimus) pannaan täytäntöön, tuomioistuin kehottaa täytäntöönpanomääräyksessä henkilöä, jota päätös koskee, täyttämään velvoitteensa vapaaehtoisesti ja asettaa asianmukaisen määräajan. Jos velvoitteita ei ole täytetty määräajassa, tuomioistuin määrää lapsen palautettavaksi poliisin avustuksella.

Lapsi on palautettava täytäntöönpanoa hakevalle henkilölle tai kyseisen henkilön poissa ollessa tämän edustajalle, jonka holhousviranomainen on hyväksynyt, tai holhousviranomaiselle. Kun lapsi palautetaan, lapsen palauttamiseen velvoitetun henkilön on kerrottava lapsen vastaanottavalle henkilölle lapsen terveydentilasta ja muista sellaisista seikoista, joiden kertomatta jättäminen voi vaarantaa lapsen hengen tai ruumiillisen koskemattomuuden.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Unkarin tuomioistuimet tunnustavat toisessa jäsenvaltiossa tehdyn vanhempainvastuuta koskevan päätöksen ilman eri menettelyä. Päätöksen asiasisältöä ei missään olosuhteissa tutkita uudelleen.

Kuka tahansa asianosaisista voi kuitenkin pyytää toimivaltaiselta tuomioistuimelta päätöksen tunnustamista tai tunnustamatta jättämistä.

Täytäntöönpano:

Toisessa jäsenvaltiossa tehty ja siellä täytäntöönpanokelpoinen vanhempainvastuun käyttöä koskeva päätös, joka on annettu tiedoksi, pannaan täytäntöön Unkarissa, jos kuka tahansa asianosaisista on hakenut sen täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista Unkarissa.

Tuomioistuin tai viranomainen, joka on toimivaltainen jäsenvaltiossa, jossa päätös on tehty, antaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 42 artiklan mukaisen todistuksen kenen tahansa asianosaisen pyynnöstä.

Lapsen tai henkilön, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, vakituisen asuinpaikan yleisen tuomioistuimen toimipaikassa toimiva piirioikeus tai Budapestissä sijaitseva Budan alemman oikeusasteen tuomioistuin antaa täytäntöönpanomääräyksen kyseisellä todistuksella varustetun ulkomaisen päätöksen (tuomioistuimessa tehdyn sovinnon) perusteella.

Ulkomaisen tuomioistuimen päätös on täytäntöönpanokelpoinen, jos se täyttää – päätöksen luonteesta riippuen – seuraavat vaatimukset: kyseessä on tuomioistuimen riita-asiassa antama tuomio, jossa todetaan rikkomuksen tapahtuneen, tai tuomioistuimen rikosasiassa antaman tuomion osa, jossa vahvistetaan vastaava yksityisoikeudellinen vaatimus, taikka tuomioistuimen vahvistama sopimus.

Täytäntöönpanomenettely toteutetaan täytäntöönpanomääräyksen perusteella Unkarin täytäntöönpanolainsäädännön mukaisesti.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Unkarin tuomioistuimet tunnustavat toisen jäsenvaltion tuomioistuimen tekemän päätöksen ilman eri menettelyä. Päätöksen asiasisältöä ei missään olosuhteissa tutkita uudelleen.

Kuka tahansa asianosaisista voi kuitenkin pyytää toimivaltaiselta tuomioistuimelta päätöksen tunnustamista tai tunnustamatta jättämistä.

Kuka tahansa asianosainen voi hakea muutosta päätökseen, joka on tehty täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen johdosta.

Muutoshakemus on ratkaistava riita-asioita koskevien menettelysääntöjen mukaisesti.

Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehtyä päätöstä koskeva muutoksenhaku on toimitettava kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiannosta. Jos sen asianosaisen vakituinen asuinpaikka, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, on jossakin toisessa jäsenvaltiossa (muualla kuin Unkarissa), muutoksenhakuaika on kaksi kuukautta siitä päivästä, jona päätös on joko annettu tiedoksi hänelle henkilökohtaisesti tai toimitettu hänen asuinpaikkaansa. Tätä määräaikaa ei voida pidentää välimatkan perusteella.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Unkari on osapuolena toimivallasta, sovellettavasta laista, toimenpiteiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lasten suojeluun liittyvissä asioissa 19 päivänä lokakuuta 1996 tehdyssä Haagin yleissopimuksessa, joka sisältää sovellettavaa lakia koskevia sääntöjä. Myös tietyt keskinäistä oikeusapua koskevat kahdenväliset sopimukset sisältävät tällaisia sääntöjä.

Unkarin kansallisen lainsäädännön mukaan perheoikeuden piiriin kuuluviin lapsen ja vanhempien välisiin suhteisiin ja erityisesti lapsen nimen valintaan, lapsen sijoittamiseen, lapsen hoitoon ja oikeudellisena edustajana toimimiseen sekä lapsen omaisuuden hoitoon, elatusvelvollisuutta lukuun ottamatta, sovelletaan lapsiin sovellettavaa henkilöoikeutta. Kun on kyse lapsen perheoikeudellisesta asemasta sekä perheoikeuden piiriin kuuluvista lapsen ja vanhempien välisistä suhteista (lukuun ottamatta elatusvelvollisuutta), Unkarin lainsäädäntöä on sovellettava lapsiin, jotka ovat Unkarin kansalaisia tai asuvat Unkarissa, mikäli tämä on lapsen edun mukaista.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 15/12/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Malta

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Maltan siviililain (Civil Code) mukaan termi käsittää kaikki vanhemman velvollisuudet ja vastuut alaikäistä kohtaan (Laws of Malta, 16 luku). Maltan lainsäädännössä vanhempainvastuuta tarkoittava termi (parental authority) kattaa huoltajuuden ja tapaamisoikeuden, päätökset esimerkiksi asuinpaikan, matkustuksen, elatusvelvoitteiden, koulutuksen ja tärkeimpien terveyteen liittyvien asioiden suhteen sekä lapsille kuuluvan omaisuuden hallinnoinnin.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Biologinen vanhempi tai adoptioiden kohdalla adoptiovanhemmat sen jälkeen, kun adoptioprosessi on saatettu päätökseen. Lisäksi yksinhuoltajaäidillä on vanhempainvastuu, ellei isä rekisteröi lapsen syntymää yhdessä äidin kanssa.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Huostaanottopäätöksissä tai tuomioistuimen päätöksissä päätäntävalta lapsen hoidosta ja huoltajuudesta on lapsi- ja nuorisolain (Children and Young Persons (Care Orders) Act, Laws of Malta, 285 luku) mukaan sosiaaliasioista vastaavalla ministerillä.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Avioero- tai asumuserotapauksissa huoltajuus määräytyy tuomioistuimen päätöksellä tai sovintomenettelyllä. Se voidaan myös määrätä osapuolten välisellä oikeudellisesti sitovalla asiakirjalla, joka on allekirjoitettu notaarin läsnä ollessa.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Jos sopimus tehdään eromenettelyjen ulkopuolella, se on vahvistettava tuomioistuimessa ja kirjattava väestörekisteriin, jotta se olisi oikeudellisesti sitova. Jos asumusero- tai avioeromenettelyn yhteydessä päästään sopimukseen vanhempainvastuusta, sopimus esitetään näistä menettelyistä vastaavalle tuomioistuimelle. Tuomioistuin antaa päätöksen sopimuksen hyväksymisestä tai muusta ratkaisusta.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää sovittelumenettelyä. Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen tässä menettelyssä, asian käsittely viedään riita-asioita käsittelevän tuomioistuimen perheoikeusjaostoon (Civil Court (Family Section)).

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Tuomari voi päättää lapsen hyvinvoinnin kannalta tärkeistä asioista, esimerkiksi lapsen asuinpaikasta, huoltajuudesta, vierailu- ja tapaamisoikeuksista sekä velvollisuudesta maksaa elatusapua.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Tuomioistuin myöntää harvoin yksinhuoltajuuden vain toiselle vanhemmalle, mutta tämä on tapauskohtaista. Jos tuomioistuin kuitenkin myöntää yksinhuoltajuuden, joistakin asioista on silti neuvoteltava toisen vanhemman kanssa, erityisesti silloin, kun on kyse alaikäisen tapaamisoikeudesta tai muutosta kolmanteen maahan, mikä vaikuttaa suoraan sen vanhemman tapaamisoikeuteen, jolla ei ole oikeutta lapsen huoltoon.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä, että molemmat vanhemmat keskustelevat ja päättävät lasta koskevista asioista yhdessä. Niihin eivät kuulu arkipäiväiset toimet vaan ainoastaan tärkeimmät päätökset, jotka liittyvät asuinpaikkaan, koulutukseen ja terveysasioihin. Linkki avautuu uuteen ikkunaanSiviililain 136 §:n 3 momentissa viitataan erityishallintosäädöksiin, joiden mukaan tällaiset asiat edellyttävät molempien vanhempien suostumusta.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Jos sovittelussa ei onnistuta, jätetään hakemus Civil Court (Family Section) -tuomioistuimelle. Vaadituista asiakirjoista ei ole virallista luetteloa, joten hakemukseen voi liittää kaikki asiaan liittyvät asiakirjat ja todistukset erityisesti vanhempainvastuusta, mukaan lukien kaikki hoitoa ja huoltajuutta koskevat sopimukset tai päätökset.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Hakemukselle varataan käsittely tuomioistuimessa tiettynä päivänä. Asian käsittelyn aikana tuomari kuulee asianosaisia ja heidän kutsumiaan todistajia. Tuomioistuin voi tarpeen vaatiessa pyytää sosiaalityöntekijöiltä ja psykologeilta lausunnon lapsen tilanteesta. Tuomioistuimen nimeämät asiantuntijat laativat lausunnon kuultuaan vanhempia, lasta ja muita asian tuntevia ammatti-ihmisiä. Hakemus käsitellään kiireellisenä, jos hakija esittää tälle riittävät perusteet. Alaikäisen edun perusteella kiireellisyyttä vaativassa asiassa voidaan antaa väliaikainen päätös, esimerkiksi poistumiskielto tai huoltajuuspäätös.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Kyllä, oikeusapua voi hakea, mutta hakijan varallisuus on selvitettävä siviiliprosessilain (Code of Organisation and Civil Procedure) kolmannen kirjan X osaston mukaisesti (Laws of Malta, Linkki avautuu uuteen ikkunaan12 luku). Lisätietoja oikeusavusta on maksutonta oikeusapua käsittelevässä osiossa.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Muutoksenhaku on mahdollista vain, jos voidaan vedota johonkin oikeusseikkaan. Tällainen tilanne on kyseessä esimerkiksi silloin, kun tuomioistuin on kieltänyt asianosaiselta todistajan kuulemisen ilmoittamatta tähän pätevää syytä. Tällöin voidaan hakea muutosta muutoksenhakutuomioistuimelta (Court of Appeal).

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Civil Court (Family Section) -tuomioistuimen päätös on automaattisesti täytäntöönpanokelpoinen. Jos toinen vanhemmista ei noudata päätöstä, se vanhempi, jonka huoltajuutta rajoitetaan, voi tehdä ilmoituksen poliisille. Tämän jälkeen poliisi käynnistää rikosoikeudellisen menettelyn vähäisiä vaatimuksia käsittelevässä tuomioistuimessa (Court of Magistrates) päätöksen täytäntöönpanemiseksi yhdessä sakko- (multa) ja/tai vankeusrangaistuksen kanssa. Lisäksi Civil Court (Family Section) -tuomioistuimeen on mahdollista jättää hakemus tuomioistuimen päätöksen muuttamisesta.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Noudatettava menettely esitetään tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annetussa asetuksessa (EY) N:o 2201/2003 (Bryssel II a). Sen mukaisesti toimivaltainen tuomari laatii todistuksen, joka jätetään Civil Court (Family Section) -tuomioistuimelle yhdessä tuomioistuimen päätöksen sekä sen tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen kanssa. Lisäksi on annettava osoite asiaa koskevien tiedoksiantojen toimittamista varten. Kaikki asiakirjat on käännettävä maltan tai englannin kielelle.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Päätöstä voi vastustaa samassa tuomioistuimessa, johon täytäntöönpanoa ja tunnustamista koskeva hakemus on jätetty. Vastustaminen edellyttää perustelua sille, miksi tunnustaminen ja täytäntöönpano olisi evättävä. Tämä tehdään jättämällä hakemukseen vastine.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Sovellettava lainsäädäntö on tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27 päivänä marraskuuta 2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 16/12/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Alankomaat

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Lapsen huollolla tarkoitetaan alaikäisen huoltajuutta ja vastuuta tämän kasvatuksesta ja hoidosta.

Siviililain 1 osan 247 §:ssä todetaan seuraavaa:

1. Lapsen huolto käsittää vanhemman velvollisuuden ja oikeuden hoitaa ja kasvattaa alaikäistä lastaan.

2. Hoidolla ja kasvatuksella tarkoitetaan huolehtimista ja vastuuta lapsen henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista ja turvallisuudesta sekä tämän persoonallisuuden kehityksen tukemista. Vanhemmat eivät saa käyttää lapsen hoidossa ja kasvatuksessa henkistä tai ruumiillista väkivaltaa eivätkä kohdella tätä muulla tavoin halventavasti.

3. Lapsen huolto käsittää myös vanhemman velvollisuuden tukea lapsensa ja tämän toisen vanhemman välistä suhdetta.

4. Lapsella, jonka huollosta vanhemmat vastaavat yhdessä, on oikeus tulla molempien vanhempiensa tasapuolisesti hoitamaksi ja kasvattamaksi a) avioliiton purkautumisen jälkeen, kun syynä on muu kuin kuolema tai asumusero, b) rekisteröidyn parisuhteen purkautumisen jälkeen, kun syynä on muu kuin kuolema, ja c) yhteiselämän päättymisen jälkeen edellyttäen, että asia on kirjattu 252 §:n 1 momentissa esitetyn mukaisesti.

5. Vanhemmat voivat 4 momentin täytäntöön panemiseksi ottaa sopimuksessa tai huoltajuussuunnitelmassa huomioon käytännön ongelmat, joita aiheutuu a) avioliiton purkautumisesta muista syistä kuin kuoleman tai asumuseron takia, b) rekisteröidyn parisuhteen purkautumisesta muista syistä kuin kuoleman takia ja c) yhteiselämän päättymisestä edellyttäen, että asia on kirjattu 252 §:n 1 momentissa esitetyn mukaisesti, mutta vain siinä määrin ja niin pitkään kuin kyseiset esteet ovat olemassa.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Lapsen huolto ja vastuu tämän kasvatuksesta ja hoidosta kuuluu vanhemmille. Tähän sääntöön on kuitenkin poikkeuksia.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Jos vanhemmat eivät halua tai kykene toimimaan huoltajina, tuomioistuin voi uskoa lapsen huollon kolmannelle.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Lapsen huolto eli vastuu lapsen kasvatuksesta ja hoidosta säilyy molemmilla vanhemmilla eron jälkeen. Tähän sääntöön on kuitenkin poikkeuksia. Tietyissä tapauksissa tuomari voi hakemuksesta määrätä lapsen huollon vain toiselle vanhemmista. Vanhemmuudesta (jota ei pidä sekoittaa huoltajuuteen) ja siihen kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista voidaan sopia avioeron yhteydessä laadittavassa huoltajuussuunnitelmassa (ouderschapsplan) myös toisella tavalla.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Avioerotapauksessa sovitut järjestelyt kirjataan huoltajuussuunnitelmaan, joka menee tuomioistuimen tarkasteltavaksi. Tuomioistuin vahvistaa avioeron.

Ks. myös Linkki avautuu uuteen ikkunaanhttps://www.rijksoverheid.nl/onderwerpen/scheiden/vraag-en-antwoord/checklist-bij-scheiden-of-uit-elkaar-gaan

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Sovittelua voidaan käyttää vanhemmuuteen liittyvien erimielisyyksien ratkaisemiseen.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Tuomari voi päättää mistä tahansa huoltajuussuunnitelmaan kuuluvasta asiasta, kuten huollosta, hoito- ja kasvatustehtävien jakautumisesta ja lapsen pääasiallisesta asuinpaikasta.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Ei. Yksinhuoltaja on velvollinen pitämään toisen vanhemman ajan tasalla lapsen henkilöön ja omaisuuteen liittyvistä tärkeistä asioista ja kysymään tämän mielipidettä niihin liittyvistä päätöksistä. Yksinhuoltaja on kuitenkin se, joka tekee lopulliset päätökset.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Tällöin molemmilla vanhemmilla on samat oikeudet ja velvollisuudet (ks. vastaus kysymykseen 1), paitsi jos he ovat huoltajuussuunnitelmassa sopineet erilaisesta tehtävänjaosta lapsen kasvatuksen ja hoidon suhteen.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Lapsen huoltajuuden saamiseksi on käännyttävä lapsen kotipaikan tuomioistuimen puoleen. Riippuu omasta ja lapsen tilanteesta, mitä asiakirjoja tuomioistuimelle pitää toimittaa. Sivulla www.rechtspraak.nl olevista Linkki avautuu uuteen ikkunaanmenettelysäännöistä selviää, mitä asiakirjoja tarvitaan (valitse Procesreglementen familie en jeugdrecht ja tämän jälkeen Gezag en omgang). Lisäapua saa tarvittaessa asianajajalta.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Huoltajuusasioita varten ei ole erillismenettelyä. Kyllä, kiireellisiä tapauksia varten on välitoimimenettely.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Kyllä, apua voi saada tietyin ehdoin. Oikeusapulautakunnan (Raad voor Rechtsbijstand) verkkosivuilla on asiasta Linkki avautuu uuteen ikkunaanlisätietoja.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Kyllä, muutosta voi hakea ylioikeudelta (gerechtshof).

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Asiassa sovelletaan tavanomaista tuomioistuinmenettelyä.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Periaatteessa ei tarvitse tehdä mitään, koska menettely on automaattinen Bryssel IIa ‑asetuksen nojalla. Tanska on ainoa jäsenvaltio, johon kyseistä asetusta ei sovelleta.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Asia on vietävä sen maan ylempään tuomioistuimeen, jossa päätös on tehty.

Alankomaissa perheasian viemiseen ylempään tuomioistuimeen tarvitaan asianajajaa, joka toimittaa muutoksenhakuhakemuksen ylioikeuden Linkki avautuu uuteen ikkunaankirjaamoon. Sen jälkeen kun tuomioistuin on antanut perheasiassa päätöksen, asianajajalla on kolme kuukautta aikaa hakea siihen muutosta. Ylioikeus valvoo tarkkaan tämän määräajan noudattamista. Päivämäärä, jona tuomioistuimen kirjaamo on vastaanottanut muutoksenhakemuksen, katsotaan muutoksenhaun viralliseksi esittämispäiväksi.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Alankomaalainen tuomioistuin soveltaa ainoastaan Alankomaiden lainsäädäntöä.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 22/11/2021

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Itävalta

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Lapsen huollolla (vanhempainvastuu) tarkoitetaan vanhempien velvollisuuksia ja oikeuksia. Se kattaa muun muassa lapsen hoidon ja kasvatuksen sekä hänen omaisuutensa hoidon ja hänen edustamisensa (siviililain (Allgemeines bürgerliches Gesetzbuch, ABGB) 158 §).

Alaikäisen lapsen hoito käsittää ABGB:n 160 §:n mukaan erityisesti lapsen fyysisestä hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtimisen sekä lapsen valvonnan ja kasvatuksen. Lisäksi se käsittää erityisesti lapsen fyysisen, henkisen, hengellisen ja moraalisen kehityksen turvaamisen ja luontaisten ominaisuuksien, kykyjen, taipumusten ja kehitysmahdollisuuksien tukemisen sekä koulutuksesta ja ammattiin valmistumisesta huolehtimisen. Lapsen hoitoon kuuluu myös lapsen sairaanhoito, ja kasvatukseen kuuluu lapsen oleskelusta päättäminen (ABGB:n 162 §), kuten ulkomaan matkasta päättäminen, sekä koulun valinta tai uskonnosta ja uskonnon vaihtamisesta päättäminen. Lapsen kasvattamista koskevaan oikeuteen kuuluu myös oikeus etunimen antamiseen.

Lapsen omaisuuden hoito kattaa esimerkiksi oikeuden määrätä lapsen elatusavusta (elatusavun määrän vahvistaminen ja muuttaminen, vastaanotto ja kuittaus sekä periminen ja käyttö). AGBG:n 164 §:n mukaan vanhempien on hoidettava lapsen omaisuutta asianmukaisesti ja huolellisesti.

Oikeudellisella edustuksella tarkoitetaan oikeutta ja velvollisuutta toteuttaa oikeustoimia lapsen puolesta. Niihin kuuluu sellaisia lapsen nimissä toteutettavia edustustoimia, joista aiheutuu lapseen välittömästi kohdistuvia oikeuksia tai velvollisuuksia, sekä suostumuksia. Oikeudellisella edustuksella tarkoitetaan lapsen hoitoa ja kasvatusta sekä lapsen omaisuuden hoitoa perheen ulkopuolella (Außenverhältnis) (esim. hoitosopimuksen tekeminen lääkärin kanssa tai suostumuksen antaminen lapsen sairaanhoitoon) ja perheen sisällä (Innenverhältnis) (esim. lääkkeiden antaminen, vaippojen vaihto tai kotitehtävien valvonta). Näiden lisäksi oikeudellisella edustuksella tarkoitetaan (”puhtaaksi” oikeudelliseksi edustukseksi luonnehdittavia) tapauksia, joissa on kyse nimen muuttamisesta, kansalaisuuden vaihtamisesta, isyyden tunnustamisesta avioliiton ulkopuolella tai muusta lasta koskevien yksilön oikeuksien hallinnoinnista.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Molemmat vanhemmat ovat yleensä lapsen huoltajia, kun lapsi on syntynyt avioliitossa tai vanhemmat ovat avioituneet keskenään lapsen syntymän jälkeen (ABGB:n 177 §:n 1 momentti). Kun lapsi ei ole syntynyt avioliitossa, lapsen huoltaja on yksinomaan äiti (ABGB:n 177 §:n 2 momentin ensimmäinen virke).

Jos lapsen huollosta ei ole aiemmin tehty oikeudellista päätöstä, voivat vanhemmat, jotka eivät ole avioliitossa keskenään, ABGB:n 177 §:n 2 momentin toisen virkkeen mukaan määrätä, että heillä on yhteishuoltajuus. Tämä edellyttää, että he ovat henkilökohtaisesti ja samanaikaisesti läsnä väestörekisterivirastossa (Standesbeamter) ja että heille on tiedotettu asian oikeusvaikutuksista. Jos vanhemmat asuvat erillään, heidän on sovittava keskenään, kumman vanhemman luona lasta on tarkoitus hoitaa pääasiallisesti. Vanhemmat voivat vaihtoehtoisesti myös tehdä sopimuksen tuomioistuimessa tai esittää sopimuksen tuomioistuimelle (ABGB:n 177 §:n 3 momentti). Tuomioistuin voi myös määrätä vanhemmille yhteishuoltajuuden (ABGB:n 180 §:n 2 momentti).

Yhteishuoltajuuden purkaminen edellyttää tuomioistuimen päätöstä. Tuomioistuimen on tässä tapauksessa pyrittävä sovintoratkaisuun. Jos sovintoratkaisua ei saada aikaan, tuomioistuin päättää, että huoltajuus uskotaan yksin toiselle vanhemmalle tai että yhteishuoltajuutta jatketaan (ABGB:n 180 §). Jos tuomioistuin päättää yhteishuoltajuudesta, se päättää myös, kumman vanhemman luona lasta hoidetaan pääasiallisesti. Näiden päätösten yhteydessä on ennen kaikkea otettava huomioon lapsen etu.

Jos toinen vanhemmista on yksinhuoltaja, toinen heistä saa ABGB:n 180 §:n nojalla oikeuden pitää yhteyttä lapseen sekä oikeuden saada tietoa ja tulla kuulluksi lasta koskevissa asioissa sekä edustaa lasta.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Jos kumpikaan vanhemmista ei pysty toimimaan lapsensa huoltajana, tuomioistuimen on päätettävä, kummille isovanhemmille (tai toissijaisesti kenelle isovanhemmalle) tai keille sijaisvanhemmille (tai kenelle sijaisvanhemmalle) lapsen huolto uskotaan. Jos lapsen huolto on uskottava iso- tai sijaisvanhemmille, ovat etusijalla yleensä isovanhemmat tai sijaisvanhemmat pariskuntana yksittäiseen iso(sijais)vanhempaan nähden, jollei lapsen etu toisin edellytä. Jos kumpikaan vanhemmista ei pysty toimimaan lapsensa huoltajana jollakin osa-alueella, edellä sanottua sovelletaan kyseisen osa-alueen osalta. Lapsen huollosta päätettäessä on ennen kaikkea otettava huomioon lapsen etu.

Jos yksinhuoltajavanhempi ei kykene toimimaan lapsen huoltajana, tuomioistuimen on päätettävä, uskotaanko lapsen huolto kokonaan tai osittain toiselle vanhemmalle, isovanhempipariskunnalle tai yhdelle isovanhemmalle tai sijaisvanhempipariskunnalle (sijaisvanhemmalle). Toisella vanhemmalla on kuitenkin etusija iso- ja sijaisvanhempiin nähden, jos lapsen huollon uskominen hänelle on lapsen edun mukaista.

Jos lapsen vanhemmat, isovanhemmat tai sijaisvanhemmat eivät tule kyseeseen, lapsen huolto voidaan uskoa jollekulle muulle sopivalle henkilölle (ABGB:n 204 §). Lapsen etu on tärkein kriteeri tämän henkilön valinnan kannalta. Lapsen toiveet ja vanhempien toiveet on otettava asianmukaisesti huomioon (ABGB:n 205 §:n 1 momentti). Kyseeseen tulevat ensisijaisesti sukulaiset ja toissijaisesti muut lähipiiriin kuuluvat henkilöt tai viime kädessä muuten sopivat henkilöt, muun muassa lastensuojelu- ja nuorisoviranomaiset (Kinder- und Jugendhilfeträger) (ABGB:n 209 §).

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Yhteishuoltajuus säilyy avioeron ja avioliiton mitätöinnin yhteydessä. Jos vanhemmat haluavat säilyttää avioliitossa vallinneen yhteishuoltajuuden, heidän on kuitenkin esitettävä tuomioistuimelle kohtuullisen ajan kuluessa sopimus siitä, kumman vanhemman luona lapsi asuu pääasiallisesti. Tuomioistuimen on hyväksyttävä sopimus, jos se on lapsen edun mukainen. Lapsen huoltoa ei voida järjestää vanhempien yhteishuoltajuutena siten, että toinen vanhemmista vastaisi esimerkiksi vain lapsen hoidosta ja kasvatuksesta ja toinen vain lapsen omaisuuden hoitamisesta ja lapsen edustamisesta. Lapsen huolto on kokonaisuudessaan aina uskottava sille vanhemmalle, jonka luona lapsi asuu pääasiallisesti. Jos sopimusta ei saada avioeron jälkeen aikaan kohtuullisessa ajassa tai se ei ole lapsen edun mukainen, tuomioistuin päättää, kummalle vanhemmista jatkossa uskotaan lapsen yksinhuoltajuus, jos ei myöskään saada aikaan sovintoratkaisua (mahdollisen sovittelijan avullakaan).

Vanhemmat voivat myös sopia, että lapsen huolto säilyy avioeron jälkeen yksin toisella vanhemmalla. Sopimusta siitä, kumman vanhemman luona lapsi asuu pääasiallisesti, ei tässä tapauksessa tarvita. Edellä mainittua ei sovelleta vain avioeron yhteydessä vaan myös silloin, kun alaikäisen lapsen vanhemmat ovat vielä avioliitossa keskenään mutta asuvat pysyvästi erillään. Tässä tapauksessa tuomioistuin kuitenkin tekee päätöksen vain jommankumman vanhemman pyynnöstä.

Avopuolisoiden eron yhteydessä lapsen huollon määräytymiseen sovelletaan edellä avioeron yhteydessä kuvattua menettelyä. Tuomioistuin voi sen vuoksi uskoa avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen vanhemmille yhteishuoltajuuden yhteistalouden purkautuessa ja silloinkin, kun yhteistaloutta ei ole koskaan ollut. Tämä edellyttää kuitenkin lapsen edun mukaisen sopimuksen tekemistä lapsen asumisesta.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Ks. kysymys 4.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Vanhemmat voivat saada neuvontaa lastensuojelu- ja nuorisoviranomaisilta (perheneuvonnasta) tai vastaavilta yksityisiltä tahoilta. Vanhemmat voivat vaihtoehtoisesti käydä sovittelussa tai käyttää parisuhde-, vanhempain- tai muita neuvontapalveluja.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Huoltajuusasiaa käsittelevä tuomari voi viran puolesta aloittaa menettelyn ja tehdä päätöksen vain lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa. Jos lapsen hyvinvointi on välittömästi uhattuna, on tehtävä ilmoitus lastensuojelu- ja nuorisoviranomaiselle, joka voi välittömässä vaaratilanteessa määrätä asianmukaisia toimenpiteitä – aina huoltajuuden purkamiseen asti.

Lapsen elatuksesta ei voida määrätä viran puolesta. Siitä määrätään vain alaikäisen henkilön oikeudellisen edustajan tai täysi-ikäisen elatusapuun oikeutetun henkilön hakemuksesta. Lasten (myös täysi-ikäisten lasten) elatusapuasiat kuuluvat hakemuslainkäytön piiriin (Außerstreitverfahren). Asian käsittelystä vastaa tuomioistuimen virkamies (Rechtspfleger).

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Vanhemmalla, joka ei ole lapsen huoltaja, on oikeus saada lapsen huoltajalta ajoissa tietoa ja esittää huomautuksia lasta koskevissa tärkeissä asioissa ja suunnitelluissa toimenpiteissä, jotka edellyttävät yhteyshuoltajuuden yhteydessä lapsen yhteistä edustamista (ABGB:n 167 §:n 2 ja 3 momentti) (tiedonsaantioikeus ja oikeus tulla kuulluksi). Huomautukset on otettava huomioon, jos niissä esitetyt toiveet ovat lapsen etua edistäviä. Mainitut oikeudet kattavat myös vähemmän tärkeitä asioita (jokapäiväisiä asioita lukuun ottamatta), jos vanhempi, joka ei ole lapsen huoltaja, olisi valmis pitämään säännöllisesti yhteyttä lapseen mutta yhteydenpito ei onnistu esimerkiksi, koska se ei ole mahdollista elämäntilanteen vuoksi tai koska lapsi torjuu sen (ABGB:n 189 §:n 3 momentti).

Jos lapsen huoltajavanhempi kieltäytyy itsepintaisesti täyttämästä näitä velvoitteita, tuomioistuin voi hakemuksesta tai lapsen edun ollessa uhattuna myös viran puolesta toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä (ABGB:n 189 §:n 4 momentti). Tuomioistuin voi esimerkiksi antaa velvoitteita laiminlyövälle vanhemmalle konkreettisia tehtäviä tai antaa valtuudet tietojen hakemiseen lääkäriltä tai koulusta sille vanhemmalle, joka ei ole lapsen huoltaja. Lapsen huolto voidaan ABGB:n 181 §:n mukaan myös purkaa osittain tai kokonaan, jos huoltajavanhempi vaarantaa käyttäytymisellään lapsen edun.

Tuomioistuin voi rajoittaa tiedonsaantioikeutta ja oikeutta tulla kuulluksi tai peruuttaa ne kokonaan, jos niiden käyttäminen uhkaa vakavasti lapsen etua. Sama pätee, jos oikeuden haltija käyttää niitä väärin tai toisen vanhemman kannalta kohtuuttomalla tavalla. Nämä oikeudet kumoutuvat lisäksi, jos oikeutettu vanhempi itse kieltäytyy perusteettomasti pitämästä yhteyttä lapseen (ABGB:n 189 §:n 2 momentti).

Lapsen huolto on aina järjestettävä lapsen edun kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Lapsen edun arvioinnissa on otettava asianmukaisesti huomioon lapsen persoonallisuus, hänen tarpeensa ja erityisesti hänen luontaiset ominaisuutensa, kykynsä, taipumuksensa ja kehitysmahdollisuutensa sekä vanhempien yksilöllinen tilanne.

Lapsen kaikkien huoltajien (vanhemmat, isovanhemmat, sijaisvanhemmat ja muut lasta huoltavat henkilöt) sekä henkilöiden, joilla on muita oikeuksia ja velvollisuuksia lapseen nähden (esim. tapaamisoikeus), on lapsen edun turvaamiseksi pitäydyttävä kaikista sellaisista toimista, jotka haittaavat lapsen suhdetta muihin henkilöihin, joilla on oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen suhteen, tai toimista, jotka voisivat vaikeuttaa näille kuuluvien tehtävien hoitamista (hyvän menettelytavan säännöt, ABGB:n 159 §).

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Oikeudellisen edustuksen osalta sovelletaan yksinedustuksen periaatetta, jonka mukaan kummallakin vanhemmalla on oikeus ja velvollisuus edustaa lasta yksin. Toisen vanhemman toteuttama oikeustoimi on lainvoimainen myös silloin, kun toinen vanhempi ei hyväksy sitä (ABGB:n 167 §:n 1 momentti). Kummankin lasta edustamaan oikeutetun vanhemman suostumus tarvitaan vain tapauksissa, jotka on lueteltu tyhjentävästi ABGB:n 167 §:n 2 momentissa (esim. etu- tai sukunimen vaihtaminen, uskonnon omaksuminen tai vaihtaminen, kodin ulkopuoliseen hoitoon vieminen).

Myös toisen oikeudelliseen edustukseen oikeutetun vanhemman suostumus ja oikeusviranomaisen lupa tarvitaan edustustoimiin ja suostumuksiin sellaisissa omaisuudenhoitoasioissa, jotka eivät kuulu tavanomaiseen taloudelliseen toimintaan (ABGB:n 167 §:n 3 momentti). Esimerkkinä näistä asioista ovat kiinteän omaisuuden luovutus tai kiinnitys, luopuminen oikeudesta perintöön, perinnön vastaanottaminen tai perinnöstä luopuminen ehdoitta sekä sellaisen lahjoituksen vastaanottaminen, johon liittyy kiinnityksiä.

Siviilioikeudellisissa menettelyissä kummallakin vanhemmalla on oikeus edustaa lasta yksin. Menettelyn ensimmäisen toimen suorittanut vanhempi toimii lapsen edustajana niin kauan kuin vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen edustamisesta tai tuomioistuin ei ole määrännyt jompaakumpaa heistä tai kolmatta osapuolta edustajaksi (ABGB:n 169 §). Vanhempien on tällöin noudatettava hyvän menettelytavan sääntöjä (ks. kysymys 9).

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Tuomioistuinten toimivallasta annetun lain (Jurisdiktionsnorm, JN) 109 §:n mukaan toimivaltainen on se piirituomioistuin (Bezirksgericht), jonka tuomiopiirissä lapsen vakinainen asuinpaikka on tai jos hänellä ei ole vakinaista asuinpaikkaa Itävallassa, hänen (tavallinen, tosiasiallinen) asuinpaikkansa on. Jos lapsella ei ole asuinpaikkaa Itävallassa, toimivaltainen on se tuomioistuin, jonka tuomiopiirissä oikeudellisella edustajalla on vakinainen asuinpaikka tai jos hänellä ei ole vakinaista asuinpaikkaa Itävallassa, se tuomioistuin, jonka tuomiopiirissä jommallakummalla vanhemmista on vakinainen asuinpaikka. Muussa tapauksessa toimivaltainen on Wienin kaupungin piirituomioistuin (Bezirksgericht Innere Stadt Wien). (Tavallisesta) asuinpaikasta poiketen vakinainen asuinpaikka tarkoittaa yleensä paikkaa, jossa asutaan pysyvästi jokin tietty aika (noin kuusi kuukautta).

Yksinhuoltajuutta tai huoltajuuteen osallistumista koskeva hakemus voidaan esittää postitse tai suullisesti niin sanottuina virka-aikoina (Amtstage) (vähintään kerran viikossa, yleensä tiistaiaamupäivisin) toimivaltaiselle piirituomioistuimelle kirjattavaksi pöytäkirjaan. Osapuolten ei tarvitse käyttää asianajajaa. Jos he kuitenkin haluavat käyttää asianajajaa, he saavat valita vain yhden asianajajan (suhteellinen asianajankäyttövelvoite, hakemuslainkäyttöä koskevan lain (Außerstreitgesetz, AußStrG) 101 §:n 1 momentti).

Hakemukseen on sisällytettävä asian kuvaus, hakijan ja hänen edustajansa etu- ja sukunimi ja osoite sekä tarvittaessa hänen tiedossaan olevien muiden osapuolten nimet ja osoitteet. Yksityisoikeudelliseen asemaan liittyvissä asioissa on ilmoitettava näiden lisäksi myös osapuolten syntymäaika ja -paikka sekä kansalaisuus (AußStrG:n 10 §:n 3 momentti).

Jos hakemuksessa on jokin muotoon tai sisältöön liittyvä puute, joka estää menettelyn etenemisen, tuomioistuin ei voi heti hylätä tai evätä hakemusta vaan sen on ensin pyrittävä korjaamaan hakemus (AußStrG:n 10 §:n 4 momentti).

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Näissä asioissa sovelletaan AußStrG:n mukaista muita kuin varsinaisia oikeudenkäyntiasioita koskevaa menettelyä (Verfahren außer Streitsachen).

Tuomioistuimen on lapsen edun mukaisesti myönnettävä tai purettava lapsen huolto ja henkilökohtaista yhteydenpitoa koskevan oikeuden käyttäminen erityisesti luottamuksellisen suhteen ylläpitämiseksi ja oikeudellisen selkeyden luomiseksi, myös väliaikaisesti, kiireellisessä menettelyssä. Tämä voi olla erityisesti tarpeen vanhempien avioeron tai asumuseron jälkeen (ABGB:n 180 §:n 1 momentin 1 alakohta). Tällä päätöksellä on väliaikainen sitovuus ja täytäntöönpanokelpoisuus, jos tuomioistuin ei sulje niitä pois.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Siviilioikeudellisissa menettelyissä on hakemuksen perusteella myönnettävä oikeusapua siviiliprosessilain (Zivilprozessordnung, ZPO) 63–73 §:n nojalla, jos osapuoli ei pysty vastaamaan menettelykustannuksista vaarantamatta perustoimeentuloaan. AußStrG:n 7 §:n 1 momentin mukaan näitä säännöksiä on sovellettava tarvittaessa myös hakemuslainkäytön alaan kuuluvissa asioissa (kuten lasten elatusapua koskevissa menettelyissä).

Perustoimeentuloksi katsottava määrä on abstrakti käsite, joka sijoittuu palkansaajien tilastollisen keskiansion ja vähimmäistoimeentulon edellyttämän määrän välille. Perustoimeentulon katsotaan vaarantuvan, jos kyseinen osapuoli ja hänen elättämänsä perhe eivät pystyisi huolehtimaan edes välttämättömimmistä tarpeistaan, kun otetaan huomioon kaikki käytettävissä oleva varallisuus tai mahdollisuus säästämiseen pidempään kestävän menettelyn aikana. Oikeusapua voidaan myös myöntää kattamaan osa kuluista.

Oikeusapua myönnetään vain silloin, kun hakijan vaatimus tai väite ei ole selvästi perusteeton tai tehty vilpillisessä mielessä. Oikeusapua voidaan myöntää sekä luonnollisille henkilöille että oikeushenkilöille. Osapuolten kansalaisuudella ei ole tässä suhteessa merkitystä.

Oikeusapu kattaa väliaikaisen vapautuksen tuomioistuinmaksuista, todistajille, asiantuntijoille ja tulkeille maksettavista korvauksista sekä osapuolten matkakuluista, jos heidän on tultava henkilökohtaisesti paikalle. Jos lainsäädännössä edellytetään asianajajan käyttämistä (kun riita-asian arvo on yli 5 000 euroa tai alueellisten tuomioistuinten (Landesgericht) menettelyissä) tai jos se katsotaan tarpeelliseksi asiaan liittyvien erityispiirteiden vuoksi, osapuolelle nimitetään väliaikaisesti maksuton itävaltalainen asianajaja. Asianajajan tehtäviin kuuluu myös neuvoa osapuolta tuomioistuimen ulkopuolisista riidanratkaisukeinoista ennen tuomioistuinmenettelyn käynnistämistä.

ZPO:n 71 §:ssä säädetään, että oikeusapua saaneen osapuolen on maksettava osittain tai kokonaan takaisin määrät, joista hänet on väliaikaisesti vapautettu ja joita ei ole vielä maksettu. Lisäksi hänen on maksettava nimitetyn asianajajan palkkiotaulukon mukaiset määrät, jos osapuolen perustoimeentulo ei enää tämän vuoksi vaarannu. Kun menettelyn päättymisestä on kulunut kolme vuotta, oikeusavun takaisinmaksuvelvoitetta ei enää sovelleta. Jotta tuomioistuin voi arvioida, täyttyvätkö takaisinmaksuedellytykset, se voi vaatia osapuolta toimittamaan asianmukaisen määräajan kuluessa uuden selvityksen varallisuudesta ja myös kohtuullisessa määrin näyttöä siitä.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöksiin, jotka koskevat lapsen huoltoa, voi hakea muutosta (AußStrG:n 45 §). Muutoksenhaun määräaika on neljätoista päivää päätöksen kirjallisen jäljennöksen tiedoksiannosta lukien (AußStrG:n 46 §:n 1 momentti). Muutoksenhausta päättää yleensä toisen oikeusasteen tuomioistuin.

Muutoksenhakumenettelyssä annetusta muutoksenhakutuomioistuimen päätöksestä voidaan eräissä tapauksissa tehdä valitus seuraavaan oikeusasteeseen (Revisionsrekurs), joka on korkein oikeus (Oberster Gerichtshof) (vrt. AußStrG:n 62 §). Kyseinen valitus voidaan tehdä vain, jos siihen liittyy sellaisen oikeudellisen kysymyksen ratkaiseminen, jolla on ratkaiseva merkitys oikeudellisen yhtenäisyyden, oikeusvarmuuden tai oikeuskehityksen kannalta. On kuitenkin monia asioita, joissa valitusta ei voi tehdä. Ne koskevat esimerkiksi oikeusapua, kustannuksia ja maksuja. Valituksen esittämisen määräaika on neljätoista päivää muutoksenhakutuomioistuimen päätöksen tiedoksiannosta lukien (AußStrG:n 65 §:n 1 momentti). Valituksessa on oltava asianajajan tai notaarin allekirjoitus (AußStrG:n 65 §:n 3 momentin 5 alakohta).

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

AußStrG:n 110 §:n 2 momentin nojalla täytäntöönpanolain mukainen täytäntöönpano ei ole sallittu. Tuomioistuimen on määrättävä hakemuksen perusteella tai viran puolesta AußStrG:n 79 §:n 2 momentin mukaisia oikeasuhteisia pakkokeinoja. Niihin kuuluvat erityisesti sakkorangaistukset, kaikkiaan enintään vuoden mittaiset säilöönotot, määräys saapua oikeuteen sekä asiakirjojen, tietojen ja muun irtaimen takavarikointi. Lisäksi niihin kuuluu edunvalvojan määrääminen suorittamaan hyväksyttäviä toimia velvollisuutensa laiminlyöneen henkilön vastuulla ja kustannuksella. Henkilökohtaista yhteydenpitoa koskevat järjestelyt on pantava täytäntöön myös vastoin sen vanhemman tahtoa, joka asuu lapsen kanssa samassa taloudessa. Tuomioistuin voi panna lapsen huoltoa koskevia järjestelyjä täytäntöön myös käyttämällä kohtuullisia välittömiä pakkokeinoja.

Tuomioistuin voi AußStrG:n 110 §:n 3 momentin mukaan luopua täytäntöönpanon jatkamisesta myös viran puolesta vain, jos ja niin kauan kuin se vaarantaa lapsen edun. Tuomioistuin voi lisäksi lapsen huoltoa koskevien oikeudellisten tai tuomioistuimen hyväksymien järjestelyjen täytäntöönpanon yhteydessä pyytää lastensuojelu- ja nuorisoviranomaisilta tai perhetuomioistuinta avustavalta elimeltä (Familiengerichtshilfe) tukea etenkin lapsen väliaikaisen hoidon järjestämisessä, jos hänen etunsa edellyttää sitä. Välittömiä pakkokeinoja oikeudellisen järjestelyn täytäntöönpanemiseksi saavat kuitenkin käyttää vain oikeusviranomaiset. Ne voivat käyttää apuna julkisen turvallisuuspalvelun elimiä.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Bryssel II a -asetuksen 21 artiklan nojalla toisessa jäsenvaltiossa tehdyt päätökset tunnustetaan lain nojalla ilman eri menettelyä.

Huoltajuuspäätösten täytäntöönpanemiseksi on toteutettava eksekvatuurimenettely (Bryssel II a -asetuksen 28– artikla). Mainitun asetuksen 30 artiklassa jätetään menettelyoikeudellisista seikoista säätäminen kansallisen lainsäädännön tehtäväksi (Itävallassa hakemusasioita koskevan lain 112–116 §).

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Toisessa jäsenvaltiossa annetun huoltajuuspäätöksen tunnustamatta jättämistä koskevat pyynnöt (Bryssel II a -asetuksen 21 artiklan 3 kohta) kuuluvat eksekvatuurimenettelyn tavoin sen piirituomioistuimen toimivaltaan, jonka tuomiopiirissä lapsen vakinainen asuinpaikka on tai jos hänellä ei ole vakinaista asuinpaikkaa Itävallassa, hänen asuinpaikkansa on. Jos lapsella ei ole asuinpaikkaa Itävallassa, toimivaltainen on se tuomioistuin, jonka tuomiopiirissä oikeudellisella edustajalla on vakinainen asuinpaikka tai jos hänellä ei ole vakinaista asuinpaikkaa Itävallassa ja jos kyseessä on alaikäinen henkilö, se tuomioistuin, jonka tuomiopiirissä jommallakummalla vanhemmista on vakinainen asuinpaikka. Muussa tapauksessa toimivaltainen on Wienin kaupungin piirituomioistuin (JN:n 109a § yhdessä kyseisen lain 109 §:n kanssa).

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Jos Itävallan tuomioistuimet ovat toimivaltaisia Bryssel II a -asetuksen tai vuoden 1996 Haagin lastensuojelusopimuksen nojalla, ne soveltavat ensisijaisesti Itävallan lakia.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 16/12/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Puola

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Puolan perhe- ja huoltajuuslaissa (kodeks rodzinny i opiekuńczy) ei määritellä käsitettä lapsen huolto (tai vanhempainvastuu, władza rodzicielska). Puolan oikeuskirjallisuuden mukaan vanhempainvastuu käsittää kaikki vanhempien oikeudet ja velvollisuudet lasta kohtaan, jotta he voivat asianmukaisesti huolehtia tämän kasvatuksesta ja omaisuudesta.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Molemmat vanhemmat toimivat lapsen huoltajina. Jos toinen vanhemmista on kuollut tai jos hänen oikeustoimikelpoisuuttaan on rajoitettu, huoltajana toimii vain toinen vanhemmista. Näin on myös siinä tapauksessa, että toiselta vanhemmalta on evätty huoltajuus joko pysyvästi tai väliaikaisesti.

Tuomioistuimen päätöksellä voidaan myös rajoittaa toisen vanhemman huoltajuutta. Silloin toinen vanhempi voi tehdä itsenäisesti huoltajalle kuuluvia, lasta koskevia päätöksiä tuomioistuimen asettamissa rajoissa.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Jos vanhemmat eivät kykene toimimaan lapsensa huoltajina, he voivat pyytää holhoustuomioistuinta (sąd opiekuńczy) tai muuta viranomaista osoittamaan lapselle sijaishuoltajan. Pakottavassa tilanteessa lapsi voidaan vanhempien hakemuksesta tai näiden suostumuksella sijoittaa sijaisperheeseen. Sijoituksesta tehdään sopimus voivodikunnan johtajan (starosta) ja sijaisperheen tai lastenkodin johtajan välillä.

Jos vanhemmat eivät halua toimia lapsensa huoltajina, he voivat antaa suostumuksensa lapsen adoptioon. Puolan lainsäädännössä määritellään kolme erityyppistä adoptiota: vahva adoptio, vahva peruuttamaton adoptio ja heikko adoptio.

Jos vanhemmat lapsen huoltajina toimiessaan vahingoittavat lapsen etua, heidän huoltajuuttaan voidaan rajoittaa holhoustuomioistuimen päätöksellä ja lapsi voidaan sijoittaa sijaisperheeseen, lastenkotiin, sijaishuoltolaitokseen tai muuhun hoito- tai kuntoutuslaitokseen.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Puolan tuomioistuimilla on velvollisuus ratkaista avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevan tuomion yhteydessä myös lasten huoltoa koskevat kysymykset, paitsi jos tuomioistuin ei ole niiden suhteen toimivaltainen. Tuomioistuin voi ottaa huomioon puolisoiden tekemän kirjallisen sopimuksen lapsen huollosta, jos se on lapsen edun mukainen.

Jos vanhemmat eivät ole päässeet asiasta sovintoon, tuomioistuin ottaa huomioon lapsen oikeuden kummankin vanhemman antamaan kasvatukseen. Tätä varten se voi

1) päättää, että molemmat vanhemmat toimivat lapsen huoltajina;

2) määrätä lapsen huoltajuuden vain toiselle vanhemmalle ja rajoittaa toisen vanhemman huoltajuutta niin, että se koskee vain tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia lasta kohtaan.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Laissa ei täsmennetä, missä muodossa huoltajuussopimus on tehtävä. Vanhempien keskinäinen huoltajuussopimus ei ole oikeudellisesti sitova, mutta se voi toimia pohjana tuomioistuimen päätökselle. Sopimus voidaan tehdä myös sovittelun avulla. Tällöin sopimus tehdään kirjallisesti, ja molemmat vanhemmat ja sovittelija allekirjoittavat sen. Sopimus on kuitenkin oikeudellisesti sitova vasta kun tuomioistuin on vahvistanut sen.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Vanhemmat voivat turvautua sovittelijan apuun. Sovittelu toteutetaan joko sovittelua koskevan sopimuksen pohjalta tai vanhemmat sovitteluun ohjanneen tuomioistuimen päätöksen perusteella. Sopimus voidaan tehdä myös siten, että toinen vanhempi hyväksyy sovittelun, jota toinen vanhempi on pyytänyt. Sovittelussa aikaansaatu sopimus on kuitenkin oikeudellisesti sitova vasta kun tuomioistuin on vahvistanut sen.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Vanhemmat voivat pyytää holhoustuomioistuinta ratkaisemaan mm. seuraavat lapsen huoltoa koskevat kysymykset:

1) kun vanhemmat ovat eronneet ja molemmat toimivat lapsen huoltajina, tuomioistuin voi määritellä, miten eri tehtävät jaetaan vanhempien kesken ja miten he voivat pitää yhteyttä lapseen;

2) tuomioistuin päättää lapsen edun kannalta keskeiset kysymykset, jos vanhemmat eivät pääse niistä sovintoon; tällaisia seikkoja ovat mm. lapsen asuinpaikka, koulun valinta, lapsen etu- ja sukunimi, terveydenhoito ja ulkomaille matkustaminen;

3) tuomioistuin ratkaisee lapsen ja vanhemman väliset oikeustoimet sekä oikeustoimet, jotka eivät liity pelkästään tavanomaiseen lapsen omaisuuden hoitoon.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Jos tuomioistuin on määrännyt huoltajuuden vain toiselle vanhemmalle, tämä voi päättää kaikista lasta koskevista asioista itsenäisesti, ilman toisen vanhemman kuulemista tai hyväksyntää.

Holhoustuomioistuin voi riistää vanhemmalta oikeuden toimia lapsensa huoltajana, jos vanhempi ei voi huolehtia lapsesta pysyvän esteen vuoksi tai jos hän väärinkäyttää valtuuksiaan tai laiminlyö vakavalla tavalla velvollisuutensa lasta kohtaan.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Yhteishuoltajuus tarkoittaa, että kummallakin vanhemmalla on lasta kohtaan samat oikeudet ja velvollisuudet. Heidän on esimerkiksi päätettävä yhdessä lapsen edun kannalta keskeisistä kysymyksistä. Jos vanhemmat eivät pääse jostakin asiasta sovintoon, päätöksen tekee holhoustuomioistuin.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Toimivalta lapsen huoltoa koskevissa asioissa kuuluu holhoustuomioistuimelle (sąd opiekuńczy) eli käytännössä sen alioikeuden (sąd rejonowy) perheoikeudellisten asioiden osastolle, jonka toimivalta-alueella lapsella on asuinpaikka. Jos toimivaltaa ei voida määrittää tällä perusteella, toimivalta kuuluu Varsovan alioikeudelle.

Hakemukseen on liitettävä lapsen syntymätodistus ja vanhempien vihkitodistus (jos he ovat naimisissa) sekä muut hakemusta tukevat asiakirjat, kuten lääkärintodistukset, koulutodistukset ja pedagogiset lausunnot.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Lapsen huoltoa koskevat asiat käsitellään nk. muiden kuin riita-asioiden menettelyssä (tryb nieprocesowy), joka on vähemmän muodollinen kuin riita-asioiden menettely (tryb procesowy).

Holhoustuomioistuin voi menettelyn osapuolen pyynnöstä myös määrätä suojatoimenpiteitä tilanteeseen sopivaksi katsomallaan tavalla. Suojatoimenpiteitä koskevat päätökset ovat voimassa ja täytäntöönpanokelpoisia heti kun ne on annettu.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Lapsen huoltoa koskevan menettelyn osapuolten on maksettava tuomioistuinmaksut ja kulut siviilioikeudenkäyntimenettelyihin liittyvistä tuomioistuinmaksuista annetun lain mukaisesti. Kyseisen lain 102 §:n 1 momentin mukaan osapuolet voivat kuitenkin pyytää vapautusta tuomioistuinmaksuista, jos he voivat osoittaa, ettei heillä ole varaa maksaa niitä, koska maksujen suorittaminen vaarantaisi heidän ja heidän perheensä välttämättömän toimeentulon. Tuomioistuinmaksuista vapauttamista koskevaan hakemukseen on liitettävä selvitys, jossa on yksityiskohtaiset tiedot hakijan perhetilanteesta, varallisuudesta, menoista ja tulolähteistä. Tuomioistuin voi vapauttaa osapuolen tuomioistuinmaksuista myös osittain, jos osapuoli pystyy suorittamaan vain osan maksuista (101 §:n 1 momentti).

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Kyllä, kaikkiin päätöksiin voi hakea muutosta ylemmän asteen tuomioistuimelta. Alioikeuden antamiin lapsen huoltoa koskeviin päätöksiin voidaan hakea muutosta aluetuomioistuimelta (sąd okręgowy). Kun lapsen huoltoa koskevan päätöksen on antanut aluetuomioistuin avio- tai asumuseroa tai avioliiton mitätöintiä koskevan päätöksen yhteydessä, siihen voidaan hakea muutosta muutoksenhakutuomioistuimelta (sąd apelacyjny).

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Lapsen palauttamista koskevien päätösten täytäntöönpanosta vastaa tuomioistuimen nimittämä holhooja (kurator sądowy). Jos lapsen palauttamista koskevaa tuomioistuimen päätöstä ei noudateta, lapsen palauttamista vaativan henkilön on pyydettävä, että palauttamispäätöksen antanut tuomioistuin nimittää holhoojan, jonka tehtävänä on huolehtia päätöksen pakkotäytäntöönpanosta. Jos lapsen huollosta vastaavan henkilön asuinpaikka ei ole tiedossa, tuomioistuin suorittaa tarvittavat toimet sen selvittämiseksi. Tuomioistuin nimittää holhoojan päätöksellä, joka voidaan antaa suljetuin ovin. Tähän päätökseen ei voida hakea muutosta. Tuomioistuimen nimittämä holhooja määrää pakkopalautuksen ajankohdan ja ilmoittaa sen lapsen palauttamista vaativalle henkilölle. Holhooja voi ottaa lapsen takaisin keneltä tahansa henkilöltä, jonka huostassa lapsi on. Holhooja voi pyytää tätä varten apua esimerkiksi poliisilta tai psykologilta.

Tapaamisoikeuden osalta siviiliprosessilaissa määrätään toisenlaisesta menettelystä. Tässä tapauksessa huoltajuustuomioistuin voi tapaamiseen oikeutetun henkilön hakemuksesta uhata henkilöä, jonka huostassa lapsi on ja joka ei noudata tapaamisoikeutta koskevaan päätökseen tai sopimukseen perustuvia velvoitteitaan, että tämä voidaan rangaistukseksi määrätä maksamaan tapaamiseen oikeutetulle henkilölle tietty summa jokaisesta velvoitteen rikkomisesta. Jos henkilö, jolla on oikeus tavata lasta tai jolta tapaamisoikeus on evätty, rikkoo tällaiseen päätökseen perustuvia velvoitteitaan, huoltajuustuomioistuin voi uhata, että tämä henkilö määrätään maksamaan tietty summa henkilölle, jonka huostassa lapsi on. Jos henkilö, jota huoltajuustuomioistuin on uhannut tällaisella rangaistuksella, ei edelleenkään noudata velvoitteitaan, tuomioistuin määrää hänet maksamaan asiaankuuluvan summan, jonka suuruus määräytyy rikkomusten lukumäärän mukaan.

Edellä tarkoitettuun hakemukseen on liitettävä tapaamisoikeutta koskevan täytäntöönpanokelpoisen päätöksen tai sopimuksen jäljennös.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Tässä tapauksessa sovelletaan tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa 27 päivänä marraskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 III luvun säännöksiä. Tällaiset päätökset tunnustetaan ja pannaan täytäntöön lähtökohtaisesti ilman muita menettelyjä. On kuitenkin mahdollista hakea aluetuomioistuimelta tällaisen päätöksen tunnustamista tai täytäntöönpanoa. Aluetuomioistuimella on myös toimivalta tutkia päätöksen täytäntöönpanokelpoisuuden vahvistamista koskeva hakemus. Kummassakin tapauksessa hakemuksen on täytettävä oikeudenkäyntiasiakirjalle asetetut vaatimukset, eli siinä on täsmennettävä vaatimus ja sen perusteena olevat tosiseikat sekä ilmoitettava, ovatko osapuolet pyrkineet ratkaisemaan asian sovittelulla.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Hakemus, jossa vaaditaan toisessa EU:n jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamisesta kieltäytymistä, on esitettävä sille aluetuomioistuimelle, jolla olisi alueellinen toimivalta tutkia ulkomaisen tuomioistuimen tuomiossa ratkaistu asia tai jonka tuomiopiirissä alueellisesti toimivaltainen alioikeus sijaitsee. Jos toimivaltaa ei voida määrittää tällä perusteella, hakemus on esitettävä Varsovan aluetuomioistuimelle. Tuomion tunnustamista koskevaan aluetuomioistuimen päätökseen voidaan hakea muutosta tekemällä valitus (zażalenie). Asiaa koskevaan muutoksenhakutuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta kassaatiovalituksella (skarga kasacyjna). On myös mahdollista pyytää uusimaan menettely, jonka tuloksena annetulla lainvoimaisella päätöksellä todetaan tai vahvistetaan asiaa koskevan lainvoimaisen tuomion lainvastaisuus. Asia käsitellään riidattomia asioita koskevassa menettelyssä.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen sovellettava laki määritellään Haagissa 19. lokakuuta 1996 tehdyssä yleissopimuksessa toimivallasta, sovellettavasta laista, toimenpiteiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lasten suojeluun liittyvissä asioissa (Haagin lastensuojelusopimus) tai kahdenvälisissä sopimuksissa, joissa Puola on osapuolena. Jos mitään näistä ei voida soveltaa, sovelletaan kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan lain säännöksiä. Jos lapsen asuinpaikka siirtyy valtioon, joka ei ole edellä mainitun yleissopimuksen osapuoli, edellytykset, joiden mukaan lapsen aiemmassa asuinvaltiossa annettuja toimenpiteitä voidaan soveltaa, määritellään siitä lähtien kyseisen valtion laissa.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 16/12/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Portugali

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Mitä lapsen huolto tarkoittaa ja miten kauan se kestää

Lapsen huolto ja vanhempainvastuu tarkoittavat vanhemmille kuuluvia valtuuksia ja velvollisuuksia lastensa suhteen. Lapsi on huollettava, kunnes hänestä tulee täysi-ikäinen tai hänet julistetaan muuten täysivaltaiseksi. Lapsesta tulee täysi-ikäinen hänen täyttäessään 18. Täysivaltaiseksi voidaan julistaa 16 vuotta täyttänyt alaikäinen, joka menee naimisiin.

Lapsen huoltajan oikeudet ja velvollisuudet

Lapsen huoltajalla on seuraavat valtuudet ja velvollisuudet lapsen suhteen (siviililain (Código Civil) 1877 – 1920º-C §):

  • Huoltajalla on kasvatusvelvollisuus, johon kuuluu velvollisuus tarjota lapselle peruskoulutus ja ammatillinen koulutus erityisesti, jos lapsella on jokin fyysinen tai henkinen vamma.
  • Huoltajalla on velvollisuus edistää mahdollisuuksiensa mukaan lapsensa fyysistä ja henkistä kehitystä.
  • Huoltajalla on velvollisuus elättää lapsensa ja vastata lapsen turvallisuuteen, terveyteen ja koulutukseen liittyvistä menoista.
  • Huoltajalla on valtuudet edustaa lastaan.
  • Huoltajalla on velvollisuus hallinnoida lapsensa omaisuutta yhtä huolellisesti kuin omaa omaisuuttaan.
  • Huoltajalla on velvollisuus huolehtia lapsesta ja valtuudet päättää lapsen asuinpaikasta.
  • Huoltajalla on valtuudet huolehtia lapsen palauttamisesta tarvittaessa viranomaisten avulla, jos lapsi lähtee tai viedään kodistaan.
  • Huoltajalla on valtuudet päättää alle 16-vuotiaan lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta.
  • Huoltajalla on velvollisuus ottaa huomioon lapsen mielipide tärkeissä perheeseen liittyvissä asioissa ja antaa lapselle mahdollisuus tehdä omaan elämäänsä liittyviä päätöksiä lapsen kehitysaste huomioon ottaen.

Näiden vastineeksi:

  • Lapsella on velvollisuus totella vanhempiaan.
  • Lapsi ei voi lähteä pois vanhempiensa kodista tai kodista, johon vanhemmat hänet osoittavat, eikä häntä saa viedä sieltä.
  • Vanhemmat vapautetaan velvollisuudestaan elättää lapsi ja vastata lapsen turvallisuuteen, terveyteen ja koulutukseen liittyvistä menoista, sikäli kuin lapsi pystyy vastaamaan näistä itse tekemänsä työn tai muiden tulojensa avulla.
  • Vanhemmat voivat käyttää lapsen omaisuudesta saatavia tuloja lapsen elättämisestä, turvallisuudesta, terveydestä ja koulutuksesta aiheutuviin menoihin sekä kohtuuden rajoissa myös perheen muihin tarpeisiin.
  • Vanhemmilla ei ole velvollisuutta taata lapsensa omaisuutta sen haltijoina, lukuun ottamatta omaisuuteen sisältyviä arvopapereita, kun tuomioistuin katsoo tämän olevan välttämätöntä omaisuuden arvon perusteella.

Poikkeuksellisesti sallittuja ovat

  • yli 16-vuotiaan työllään hankkiman omaisuuden hallintaan tai käyttöön liittyvät toimet;
  • alaikäisen omia valmiuksia vastaavat arkielämän toimet, joihin liittyy vain määrältään pieniä menoja tai omaisuuden vähäistä käyttöä;
  • alaikäiselle sallittuun ammattiin, luovaan toimintaan tai elinkeinoon liittyvät oikeustoimet tai tällaista ammattia, luovaa toimintaa tai elinkeinoa harjoitettaessa suoritettavat oikeustoimet.

(Alaikäisen ammattiin, luovaan toimintaan tai elinkeinoon liittyvissä toimissa ja tällaista ammattia, luovaa toimintaa tai elinkeinoa harjoitettaessa suoritetuissa toimissa voidaan kuitenkin käyttää vain vapaasti alaikäisen käytettävissä olevaa omaisuutta.)

Vanhempien omaisuus:

  • Vanhemmat omistavat luonaan asuvan alaikäisen lapsen omaisuuden, joka on hankittu lapsen vanhemmilleen suorittamalla työllä vanhemmille kuuluvien varojen tai pääoman avulla.
  • Vanhempien on annettava lapselle osa lapsen työllään hankkimasta omaisuudesta tai korvattava muutoin tämä omaisuus lapselle. Tämän velvollisuuden täyttämistä ei voida kuitenkaan vaatia oikeusteitse.

Lapsen omaisuudesta saatavat tulot:

  • Vanhemmat voivat käyttää lapsen omaisuudesta saatavia tuloja lapsen elättämisestä, turvallisuudesta, terveydestä ja koulutuksesta aiheutuviin menoihin sekä kohtuuden rajoissa myös perheen muihin tarpeisiin.
  • Jos vain toinen vanhempi on lapsen huoltaja, hänellä on myös oikeus käyttää lapsen tuloja laissa säädetyn mukaisesti.
  • Lahjoittaja tai testamentintekijä ei voi estää lapselle perintönä annettavasta lakiosan mukaisesta omaisuudesta (joka ei ole luovutettavissa) saatavien tulojen käyttöä.

Lapsen huoltoa koskevat rajoitukset

Vanhemmat eivät voi hallita

  • lapsen perintönä samaa omaisuutta silloin, kun vanhemmat on jätetty perinnöttä tai suljettu perinnön ulkopuolelle kunniattoman elämän perusteella;
  • lapselle vanhempien tahdon vastaisesti perintönä jätettyä tai lahjoitettua omaisuutta;
  • lapselle jätettyä tai lahjoitettua omaisuutta, jonka hallinnasta vanhemmat on suljettu pois;
  • yli 16-vuotiaan lapsen työllään hankkimaa omaisuutta.

Vanhemmat eivät voi lapsensa edustajina ilman tuomioistuimen lupaa

  • siirtää tai luovuttaa omaisuutta, paitsi jos kyseessä on sellaisten esineiden vastikkeellinen luovutus, jotka voivat kadota tai pilaantua (tämä rajoitus ei koske alaikäisen rahojen tai pääoman käyttöä omaisuuden hankinnassa);
  • käyttää äänioikeutta yhtiökokouksissa päätöksissä, jotka johtavat yhtiön purkamiseen;
  • ostaa liike- tai teollisuusyritystä tai jatkaa lapsensa perintönä tai lahjoituksena saaman yrityksen toimintaa;
  • tulla yhtiömieheksi avoimeen yhtiöön tai kommandiittiyhtiöön tai osakkaaksi osakeyhtiöön;
  • tehdä valuuttamääräisiä sitoumuksia tai sitoumuksia, jotka perustuvat hyväksymistä vastaan siirrettyyn arvopaperiin;
  • taata tai ottaa vastuulleen kolmansien velkoja;
  • ottaa lainaa;
  • tehdä sitoumuksia, jotka on täytettävä lapsen tultua täysi-ikäiseksi;
  • luovuttaa lainasaamisia;
  • kieltäytyä perinnöstä tai testamenttilahjoituksesta
  • ottaa vastaan perintöä, lahjoitusta tai testamenttilahjoitusta, johon liittyy rasitteita, tai sopia tuomioistuimen ulkopuolisesta perinnönjaosta;
  • vuokrata omaisuutta yli kuudeksi vuodeksi;
  • sopia yhteisomistuksessa olevan esineen jaosta tai yrityksen omaisuuden muuttamisesta rahaksi ja jakamisesta taikka vaatia näitä tuomioistuimessa;
  • neuvotella liiketoimesta tai sitoutua välimiesmenettelyyn edellisissä kohdissa tarkoitettujen toimien osalta taikka neuvotella sopimusta velkojen kanssa.

Vanhemmat eivät voi ilman tuomioistuimen lupaa

  • vuokrata tai hankkia huollettavan lapsen omaisuutta tai oikeuksia suoraan tai välittäjän kautta, ei edes julkisessa huutokaupassa;
  • tulla velkojaksi tai hankkia muita oikeuksia lapseen nähden, paitsi kun kyseessä on lakiin perustuva sijaantulo, perunkirjoitukseen liittyvä huutokauppa tai tuomioistuimen vahvistama jako-osuus.

Omaisuuden hallinnan päättyminen

  • Vanhempien on luovutettava lapselle kaikki tälle kuuluva omaisuus, kun lapsi on tullut täysi-ikäiseksi tai julistettu täysivaltaiseksi.
  • Jos huoltajuus tai omaisuuden hallinta lakkaa muusta syystä, on omaisuus luovutettava lapsen lailliselle edustajalle.
  • Irtain omaisuus on palautettava alkuperäisessä kunnossaan. Jos irtaimeen omaisuuteen kuuluva omaisuuserä on kadonnut, vanhempien on korvattava sen arvo lapselle, ellei omaisuutta ole kulutettu yhteisessä käytössä tai ellei se ole hävinnyt vanhemmista riippumattomista syistä.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Lapsen huolto avioliitossa

  • Avioliitossa lapsen huoltajia ja vanhempainvastuun käyttäjiä ovat molemmat vanhemmat.
  • Vanhemmat toimivat huoltajina yhteisymmärryksessä, ja jos yhteisymmärrystä erityisen merkittävissä kysymyksissä ei löydy, voi jompikumpi vanhemmista viedä asian oikeuteen soviteltavaksi.
  • Jos sovittelu ei ole mahdollista, tuomioistuin kuulee lasta ennen ratkaisuaan, ellei sillä ole painavia syitä olla kuulematta lasta.

Vain toisen vanhemmat suorittamat toimet

  • Jos jompikumpi vanhemmista suorittaa toimen, johon liittyy huoltajan oikeuksien tai velvollisuuksien käyttämistä, oletetaan vanhemman toimivan toisen vanhemman suostumuksella. Poikkeuksena ovat tilanteet, kun laissa nimenomaisesti edellytetään molempien vanhempien suostumusta tai kun kyseessä on erityisen tärkeä toimi.
  • Yhteisymmärryksen puuttumiseen ei voida vedota vilpittömästi toimineen kolmannen osapuolen vahingoksi.
  • Kolmannen osapuolen on kieltäydyttävä osallistumasta toisen vanhemman toteuttamaan toimeen, jos yhteisymmärrystä ei oletettavasti ole tai jos toisen vanhemman tiedetään vastustavan toimea.

Lapsen toisen vanhemman ja tämän avio- tai avopuolison yhteishuoltajuus

  • Jos vanhemmuus on vahvistettu vain toisen vanhemman osalta, lapsen huoltajuus voidaan määrätä tuomioistuimen päätöksellä myös tämän vanhemman avio- tai avopuolisolle, jolloin nämä molemmat toimivat lapsen huoltajina.
  • Vanhemman ja tämän avio- tai avopuolison on haettava yhteishuoltajuutta.

Tuomioistuimen on kuultava lasta aina kun mahdollista.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Kyllä voidaan seuraavin edellytyksin:

Kun toinen vanhemmista tai kumpikaan vanhempi ei voi toimia huoltajana

Kun jompikumpi vanhemmista ei kykene toimimaan huoltajana poissaolon, vajaavaltaisuuden tai muun tuomioistuimessa vahvistetun esteen vuoksi, toimii huoltajana toinen vanhempi. Jos tuomioistuin katsoo, ettei toinenkaan vanhempi ei ole kykenevä lapsen huoltajaksi, huoltajaksi määrätään joku seuraavista henkilöistä seuraavassa järjestyksessä (siviililain 1903 §):

  • toisen vanhemman avio- tai avopuoliso;
  • toisen vanhemman lähisukulainen.

Näitä sääntöjä sovelletaan tarvittavin muutoksin myös silloin, kun vanhemmuus on vahvistettu vain toisen vanhemman osalta.

Vanhemman kuolema

Jos toinen vanhemmista kuolee, elossa olevasta vanhemmasta tulee yksinhuoltaja.

Alaikäiselle määrätään holhooja, jos (siviililain 1921 §)

  • vanhemmat kuolevat;
  • vanhemmat eivät saa toimia lapsen huoltajina tuomioistuimen päätöksellä;
  • vanhemmat eivät ole pystyneet toimimaan tosiasiallisesti lapsen huoltajina yli kuuteen kuukauteen;
  • vanhemmat ovat tuntemattomia.

Huom. Oikeus vanhempainvastuun käyttämiseen voidaan poistaa vain lapsen huollon tai omaisuuden hallinnan osalta taikka näiden molempien osalta.

Lapsen omaisuuden edunvalvontajärjestelmä perustetaan(siviililain 1921 §)

  • jos vanhemmilta on otettu pois kokonaan tai väliaikaisesti oikeus hallita lapsen koko omaisuutta tai osaa siitä eikä edunvalvojaa ole nimetty muusta syystä;
  • jos holhoojan nimeämiseen toimivaltainen elin antaa alaikäisen omaisuuden kokonaan tai osittain kolmannen osapuolen hallittavaksi.

Viran puolesta tapahtuva huollon ja edunvalvonnan määrääminen

Jos alaikäinen on jossain edellä mainituista tilanteista, jonka perusteella lapselle on määrättävä holhooja tai omaisuuden hallinnasta vastaava edunvalvoja, on tuomioistuimen tehtävä huolto- tai edunvalvontapäätös viran puolesta.

Hallinto- tai oikeusviranomaisen sekä väestörekisteriviranomaisen, joka saa tehtäviensä hoidon yhteydessä tietoonsa tällaisen tilanteen, on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle tuomioistuimelle.

Miten alaikäisen huolto ja edunvalvonta tapahtuvat

Huollosta vastaavat holhooja ja holhouslautakunta. Holhoojalla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin vanhemmilla laissa säädetyin muutoksin ja rajoituksin (siviililain 1927–1950 §).

Omaisuuden hallinnasta vastaa yksi tai useampi edunvalvoja tai holhouslautakunta, jos holhouksesta on määrätty.

Tuomioistuin valvoo sekä holhousta että edunvalvontaa.

Tuomioistuimen on vahvistettava tai nimettävä holhoojat, edunvalvojat ja holhouslautakunnan jäsenet.

Kuka voi toimia holhoojana

Vanhemmat voivat nimetä lapselle holhoojan, joka tuomioistuimen on vahvistettava. Jos vanhemmat eivät ole nimenneet lapselleen holhoojaa tai tätä ei ole vahvistettu, tuomioistuimen on nimettävä holhooja holhouslautakuntaa kuultuaan.

Tuomioistuimen on kuultava lasta ennen holhoojan nimittämistä.

Tuomioistuimen on valittava holhooja seuraavista henkilöistä:

  • lapsen sukulaiset tai perheenjäsenet
  • henkilöt, jotka ovat tosiasiallisesti huolehtineet tai huolehtivat lapsesta
  • henkilöt, jotka ovat osoittaneet, että heillä on tunneside lapseen.

Kuka ei voi toimia holhoojana

Holhoojana ei voi toimia (siviililain 1933 §)

  • alaikäinen, jota ei ole julistettu täysivaltaiseksi;
  • henkilö, jolla on huomattava mielenterveyden häiriö, vaikka hän ei olisikaan holhouksenalainen siten, että hänen henkilökohtaisten oikeuksiensa käyttöä on rajoitettu;
  • kunniaton henkilö tai henkilö, jonka toimeentulon lähde ei ole tiedossa;
  • henkilö, joka on vapautettu vanhempainvastuusta kokonaan tai osittain väliaikaisesti tai pysyvästi;
  • henkilö, joka on vapautettu toisen lapsen holhouksesta tai holhouslautakunnan jäsenyydestä velvollisuuksien laiminlyönnin vuoksi;
  • avio- tai asumuseroon syylliseksi katsottu osapuoli;
  • lapseen tai tämän vanhempiin kohdistuvia vaateita sisältävän kanteen nostanut henkilö, jos asia on edelleen vireillä tai kanteen nostamisesta on alle viisi vuotta;
  • henkilö, jonka vanhemmilla, lapsilla tai puolisolla on vireillä kanne asianomaista lasta tai tämän vanhempia vastaan tai tällaisen kanteen nostamisesta on alle viisi vuotta;
  • henkilö, joka on lapsen tai hänen vanhempiensa henkilökohtainen vihamies;
  • henkilö, jota koskee lapsen äidin tai isän asettama kielto, samoin edellytyksin kuin holhoojaa nimettäessä;
  • lapsen kotikunnan tai omaisuuden sijaintipaikan tuomioistuimen tai syyttäjäviranomaisen virkamies;
  • holhouksenalainen henkilö, maksukyvytön henkilö tai sellainen henkilö, jolta vanhempainvastuu tai edunvalvontaoikeus on poistettu omaisuudenhoidon osalta väliaikaisesti tai pysyvästi, voidaan nimittää alaikäisen holhoojaksi, jos hän vastaa ainoastaan alaikäisen huollosta tai jos holhoustoimenpiteet mahdollistavat holhoojaksi nimittämisen.

Kuka voi toimia edunvalvojana

Edellä kuvailtuja holhoojan valintaa ja holhoojana toimimisen kieltoa koskevia sääntöjä sovelletaan myös edunvalvojaan, ellei laissa toisin säädetä.

Lisäksi edunvalvojana ei voi toimia (siviililain 1970 §)

  • maksukyvytön henkilö tai sellainen henkilö, jolta vanhempainvastuu tai edunvalvontaoikeus on poistettu omaisuudenhoidon osalta väliaikaisesti tai pysyvästi;
  • varkaudesta, ryöstöstä, petoksesta, luottamusaseman väärinkäytöstä, tahallisesta konkurssista tai maksukyvyttömyydestä tai yleisesti omaisuusrikoksesta tuomitut henkilöt.

Huoltajuuden poistaminen vanhempien tosiasiallisen kykenemättömyyden vuoksi

Jos vanhemmat ovat tosiasiallisesti kykenemättömiä toimimaan huoltajina, syyttäjän on toteutettava tarvittavat toimenpiteet alaikäisen suojelemiseksi ja nimitettävä tätä varten henkilö, joka voi suorittaa alaikäisen puolesta oikeustoimia, jotka ovat kiireellisiä tai joista on ilmeistä hyötyä alaikäiselle.

Huoltajuuden rajoittaminen alaikäisen ollessa vaarassa huoltajan asemaa poistamatta

Jos alaikäisen turvallisuus, terveys, henkinen kehitys tai kasvatus on vaarassa, mutta vanhempainvastuuta ei ole välttämätöntä poistaa, tuomioistuin voi syyttäjän tai muun henkilön hakemuksesta määrätä tarvittavista toimenpiteistä alaikäisen suojelemiseksi (siviililain 1918 §).

Vaarassa olevien lasten ja nuorten suojelemisesta 1. syyskuuta 1999 annetun lain nro 147/99 (Lei de Protecção de Crianças e Jovens em Perigo) 35 §:ssä säädetään toimenpiteistä vaarassa olevien alaikäisten suojelemiseksi:

  • vanhempien tukeminen
  • muiden perheenjäsenten tukeminen
  • sopivan henkilön nimittäminen holhoojaksi
  • itsenäisen elämän tukeminen
  • alaikäisen sijoittaminen sijaisperheeseen
  • alaikäisen sijoittaminen laitokseen
  • alaikäisen uskominen adoptiovanhemmaksi tai sijaisvanhemmaksi valitun henkilön tai laitoksen huollettavaksi lapseksiottamistarkoituksessa.

Kun vanhemmat ovat antaneet suostumuksensa eikä lapsi vastusta, lasten ja nuorten suojelulautakunnat (comissões de protecção de crianças e jovens) voivat toteuttaa edellä lueteltuja suojelutoimenpiteitä ilman tuomioistuimen päätöstä. Lapseksiottamistarkoituksessa tehtyä sijoittamista koskevan päätöksen tekeminen kuuluu kuitenkin yksin tuomioistuimille.

Lasten ja nuorten suojelulautakunnat ovat tuomioistuimen ulkopuolisia virallisia elimiä. Ne toimivat itsenäisesti ja pyrkivät edistämään lasten ja nuorten oikeuksia sekä ehkäisemään tilanteita tai estämään tilanteet, jotka voivat vaikuttaa kielteisesti lasten ja nuorten turvallisuuteen, terveyteen, kasvatukseen, koulutukseen tai kokonaiskehitykseen.

Kun tuomioistuin tai lasten ja nuorten suojelulautakunta on päättänyt, että jokin edellä mainituista toimenpiteistä on toteutettava, vanhemmilla on edelleen huoltajan asema kaikessa, joka ei ole ristiriidassa toteutettavan toimenpiteen kanssa.

Jos alaikäinen on annettu ulkopuolisen henkilön huollettavaksi tai sijoitettu laitokseen, järjestellään vanhempien tapaamiset, ellei tapaamisten katsota poikkeuksellisesti olevan vastoin alaikäisen etua.

Vaarassa olevien lasten ja nuorten suojelemisesta annetun lain ajantasaisen versio on osoitteessa Linkki avautuu uuteen ikkunaanhttp://www.pgdlisboa.pt/leis/lei_mostra_articulado.php?nid=545&tabela=leis.

Huoltajuuden rajoittaminen alaikäisen omaisuuden ollessa uhattuna huoltajan asemaa poistamatta

Jos vanhemmat vaarantavat lapsen omaisuuden hoitamalla sitä huolimattomasti, mutta aihetta huoltajuuden poistamiseen ei ole, tuomioistuin voi syyttäjän tai jonkun lapsen sukulaisen hakemuksesta määrätä asianmukaiseksi katsomistaan toimenpiteistä.

Tuomioistuin voi omaisuuden arvon huomioon ottaen vaatia vanhemmilta esimerkiksi seuraavaa:

  • tiliotteiden esittäminen
  • lapsen omaisuuden hallintaa ja tilannetta koskeva ilmoitus

ja jos nämä toimenpiteet eivät ole riittäviä

  • vakuuksien antaminen.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen ja avioliitto- tai avoliitto purkautuu ja omaisuus jaetaan, määräytyy vanhempainvastuu seuraavien periaatteiden mukaisesti (siviililain 1906 §):

  • Lapsen elämän kannalta erityisen tärkeissä kysymyksissä vanhempainvastuuta käyttävät molemmat vanhemmat yhdessä samoin ehdoin kuin avioliiton aikana. Ilmeisen kiireellisessä tilanteessa kumpikin vanhemmista voi kuitenkin toimia yksin, mutta hänen on annettava tieto asiasta toiselle vanhemmalle mahdollisimman pian.
  • Jos yhteinen vanhempainvastuu lapsen elämän kannalta erityisen tärkeissä kysymyksissä osoittautuu lapsen edun vastaiseksi, tuomioistuin voi antaa perustellun päätöksen siitä, että näissä asioissa vanhempainvastuuta käyttää vain toinen vanhemmista.
  • Lapsen arkeen liittyviä asioita koskevaa vanhempainvastuuta käyttää se vanhempi, jonka luona lapsi asuu vakituisesti tai jonka luona lapsi oleskelee tilapäisesti. Jälkimmäisessä tapauksessa vanhempainvastuuta käyttävä vanhempi ei saa kuitenkaan toimia vastoin tärkeitä kasvatukseen liittyviä linjauksia, jotka se vanhempi, jonka luona lapsi asuu vakituisesti, on määrittänyt.
  • Vanhempainvastuuta lapsen arkeen liittyvissä asioissa käyttävä vanhempi voi käyttää vanhempainvastuuseen kuuluvia oikeuksia itse tai siirtää ne toiselle.
  • Tuomioistuin ratkaisee lapsen asuinpaikan ja tapaamisoikeudet lapsen edun mukaisesti. Se ottaa huomioon kaikki olennaiset olosuhteet ja erityisesti vanhempien välisen sopimuksen ja kummankin vanhemman ilmaiseman tahdon edistää lapsen normaalia suhdetta toiseen vanhempaansa.
  • Vanhemmalla, joka ei käytä vanhempainvastuuta lainkaan tai osittain, on oikeus saada tietoa siitä, miten vanhempainvastuuta käytetään erityisesti lapsen kasvatukseen ja elinoloihin liittyvissä asioissa.
  • Tuomioistuin tekee ratkaisunsa aina lapsen edun mukaisesti. Se pyrkii säilyttämään lapsen tiiviit suhteet molempiin vanhempiinsa, edistämään yhteisiä sopimuksia ja vahvistamaan ne sekä tekemään päätökset siten, että molemmilla vanhemmilla on laajat mahdollisuudet pitää yhteyttä lapseen ja jakaa vastuuta keskenään.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Huoltajuussopimus on oikeudellisesti sitova, jos sen on hyväksynyt tuomioistuin tai väestörekisteriviranomainen kysymyksiin 6 ja 10 annetuissa vastauksissa esitetyllä tavalla.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Osapuolet voivat käyttää vaihtoehtoisia riidanratkaisukeinoja joko ennen asian viemistä oikeuteen tai tuomioistuinkäsittelyn aikana.

Sovittelu ennen tuomioistuinkäsittelyä

Vapaaehtoisen sovittelun periaate

Vanhemmat voivat käyttää julkista tai yksityistä perheasioiden sovittelua ja pyrkiä sovintoon lapsen huollosta ennen asian viemistä oikeuteen.

Portugalissa sovittelu on vapaaehtoista. Lapsiin liittyvän perheriidan osapuolet voivat käyttää yhteisestä sopimuksesta julkista tai yksityistä perheasioiden sovittelijaa ennen asian viemistä oikeuteen. Tuomioistuin voi siirtää asian soviteltavaksi myös oikeudenkäynnin aikana, muttei voi määrätä sitä, jos osapuolet eivät suostu siihen tai jos he vastustavat siirtämistä.

Sopimuksen pakollinen vahvistaminen

Kun sovittelussa on päästy sovintoon, sopimuksesta tulee sitova. Sopimus voidaan panna täytäntöön vasta sitten, kun osapuolet ovat hakeneet sen vahvistamista tapauksen mukaan joko tuomioistuimelta tai väestörekisteriviranomaiselta.

Väestörekisteriviranomaisen toimivaltaan kuuluvissa perheasioissa osapuolten on päästävä sopimukseen jo ennen asian viemistä viranomaisen käsiteltäväksi. Muussa tapauksessa asia siirtyy tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Väestörekisteriviranomainen on toimivaltainen vahvistamaan huoltajuussopimuksen vain, jos se on liitetty avio- tai asumuserosopimukseen molempien osapuolten suostumuksella. Syyttäjäviranomaisen on annettava lausunto sopimuksen siitä osasta, joka koskee alaikäisten huoltajuutta, ennen kuin väestörekisteriviranomainen voi vahvistaa sopimuksen.

Jos perhesovittelun puoleen käännytään ennen asian viemistä oikeuteen ja sen ainoana tarkoituksena on sopia alaikäisten lasten huoltajuudesta (eikä sopimusta ole liitetty avio- ja asumuserosopimukseen), osapuolten on pyydettävä toimivaltaista tuomioistuinta vahvistamaan sopimus.

Yksityinen sovittelu

Jos osapuolet käyttävät yksityisiä sovittelupalveluja, heidän on maksettava sovittelijan palkkio. Sovittelusta maksettava palkkio, säännöt ja aikataulu vahvistetaan sovittelupöytäkirjassa, jonka osapuolet ja sovittelija allekirjoittavat sovittelun alussa. Oikeusministeriö ylläpitää sovittelijoista luetteloa, josta osapuolet voivat valita haluamansa yksityisen sovittelijan. Luettelo julkaistaan verkkosivulla Linkki avautuu uuteen ikkunaanhttps://dgpj.justica.gov.pt/Portals/31/GRAL_Media%E7%E3o/Lista-mediadores-privada_18.09.2020.pdf.

Julkinen sovittelu

Jos osapuolet haluavat käyttää julkisia sovittelupalveluja, heidän on otettava yhteyttä oikeuspolitiikan keskusvirastoon (Direcção Geral da Política de Justiça) kuuluvaan vaihtoehtoisesta riitojenratkaisusta vastaavaan yksikköön (Gabinete de Resolução Alternativa de Conflitos) ja varattava aika sovittelua edeltävään alustavaan tapaamiseen. Ajanvarauspyynnön voi esittää puhelimitse, sähköpostitse tai sähköisellä lomakkeella. Sovittelua edeltävässä alustavassa tapaamisessa osapuolet ja sovittelija allekirjoittavat sovittelupöytäkirjan. Siinä vahvistetaan sovittelun kesto, tapaamisaikataulu ja menettelyn säännöt.  Julkisen perhesovittelun kustannukset ovat 50 euroa osapuolta kohden riippumatta sovittelutapaamisten määrästä. Kummankin osapuolen on maksettava tämä 50 euron maksu sovittelun alussa. Osapuolet eivät maksa julkisessa sovittelussa sovittelijoiden palkkioita. Palkkiot maksaa oikeuspolitiikan keskusvirasto laissa vahvistetun taulukon mukaan.

Julkisten sovittelupalvelujen piiriin kuuluvat tapaamiset voidaan järjestää oikeuspolitiikan keskusviraston tiloissa tai osapuolten asuinkunnan tätä varten osoittamissa tiloissa.

Julkisessa sovittelussa osapuolet voivat valita sovittelijan viranomaisten laatimasta sovittelijoiden luettelosta. Sovittelijoiden luettelo on saatavilla edellä mainituilla verkkosivuilla. Jos osapuolet eivät valitse sovittelijaa, oikeuspolitiikan keskusvirastoon kuuluva vaihtoehtoisesta riitojenratkaisusta vastaava yksikkö osoittaa heille julkisten sovittelijoiden luettelosta sovittelijan, joka toimii osapuolten asuinpaikan lähellä. Yleensä sovittelijan nimittäminen tapahtuu sähköisesti.

Oikeusapu

Jos osapuolet saavat oikeusapua, se voi kattaa myös sovittelun kustannukset.

Sovittelu ja asiantuntijoiden kuultavaksi ohjaaminen tuomioistuinkäsittelyn aikana

Jos osapuolet vievät asiansa oikeuteen, käynnistetään siviilioikeudellinen huoltajuusmenettely, jonka tuomari aloittaa järjestämällä vanhempain tapaamisen.

Jos vanhemmat eivät pääse tapaamisessa yhteisymmärrykseen, tuomari keskeyttää menettelyn tapauksen mukaan enintään kolmeksi kuukaudeksi ja ohjaa vanhemmat sovitteluun (jos vanhemmat suostuvat tähän) tai asiantuntijoiden kuultaviksi (johon vanhemmat voidaan velvoittaa).

Määräajan päätyttyä tuomarille kerrotaan sovittelun tai asiantuntijoiden kuultavina olemisen tuloksesta. Vanhempain tapaamisen jatkamispäivä päätetään sopimuksen aikaan saamiseksi ja/tai vahvistamiseksi.

Elleivät vanhemmat pääse tämän vaiheen päätteeksi sopimukseen, seuraa oikeudenkäynti. Vanhempia pyydetään esittämään vaatimuksensa ja näyttö niiden tueksi. Tuomioistuin tutkii asian ja antaa ratkaisunsa.

Tietoa sovittelusta on saatavilla osoitteessa Linkki avautuu uuteen ikkunaanhttps://dgpj.justica.gov.pt/Resolucao-de-Litigios/Mediacao.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Aluksi on tärkeää korostaa, että Portugalissa avio- tai asumuseron taikka avioliiton purkamisen yhteydessä sekä tapauksissa, joissa vanhemmat eivät ole olleet avioliitossa tai asuneet yhdessä, huoltajuuspäätös kattaa kolme tärkeää kysymystä: lapsen huoltajuuden, tapaamisjärjestelyt ja elatusvelvollisuuden. Alaikäistä lasta koskevan elatusvelvollisuuden katsotaan toisin sanoen kuuluvan vanhempainvastuuseen, ja siitä päätetään lähtökohtaisesti yhdessä muiden vanhempainvastuuseen liittyvien oikeuksien ja velvollisuuksien kanssa. Joissakin tapauksissa päätöstä voidaan pyytää vain alaikäistä koskevan elatusvelvollisuuden vahvistamisesta tai muuttamisesta.

Tuomioistuin voi ratkaista seuraavat asiat:

  • huoltajuuden ja omaisuuden hallinnan määrääminen;
  • alaikäisen puolesta liiketoimia suorittavan henkilön sekä huollettavaa lasta tuomioistuimen ulkopuolella edustavan edunvalvojan nimittäminen;
  • vanhempainvastuusta määrääminen ja siihen liittyvien seikkojen selvittäminen;
  • alaikäisiin sekä akateemista tai ammatillista koulutusta suorittaviin täysi-ikäisiin tai täysivaltaisiksi julistettuihin alaikäisiin liittyvien elatusvaateiden vahvistaminen;
  • elatusvaateiden täytäntöönpanon valmistelu ja määrääminen;
  • alaikäisen luovuttamista koskevien määräysten antaminen;
  • luvan myöntäminen alaikäisen lailliselle edustajalle tiettyihin toimiin, ilman lupaa tehtyjen toimenpiteiden vahvistaminen ja tiettyjen oikeuksien hyväksymisestä huolehtiminen;
  • vakuuksista, joita vanhempien on järjestettävä alaikäisten lasten hyväksi, päättäminen;
  • vanhempainvastuun osittainen tai täydellinen poistaminen sekä vanhempainvastuuta koskevista rajoituksista määrääminen;
  • äitiyden tai isyyden selvittäminen viran puolesta;
  • päätöksen tekeminen lapsen etu- ja sukunimestä, jos vanhemmat ovat asiasta erimielisiä;
  • sijoituspäätöksen tekeminen ja purkaminen;
  • lapsen sekä sisarusten ja sukulaisten välisestä yhteydenpidosta määrääminen;
  • kun lapselle on määrätty holhooja tai edunvalvoja, holhoojan tai edunvalvojan palkkion määrääminen; holhoojan, edunvalvojan tai holhouslautakunnan jäsenen luopumis-, vapauttamis- tai irtisanomispyynnön käsitteleminen; tiliotteiden nähtäväksi vaatiminen ja tarkastaminen; luvan antaminen laillisen kiinnityksen korvaamiseen; annetun vakuuden realisoinnista ja korvaamisesta määrääminen ja tilapäisen edunvalvojan nimittäminen edustamaan lasta tuomioistuimen ulkopuolella;
  • edunvalvojan nimittäminen edustamaan alaikäistä jokaisessa holhoukseen liittyvässä oikeudenkäynnissä;
  • päätöksen tekeminen alaikäisten lasten hyväksi järjestettyjen vakuuksien täydentämisestä tai vaihtamisesta;
  • vanhempien hoitamien tilien nähtäväksi vaatiminen ja tarkastaminen.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Pääsääntöisesti ei. Vaikka lapsen huoltajuus on annettu vain toiselle vanhemmalle, vanhempainvastuu lapsen elämään liittyvissä erityisen tärkeissä kysymyksissä kuuluu molemmille vanhemmille, ellei tätä määrätä tuomioistuimen päätöksellä yksinomaan toiselle vanhemmalle (siviililain 1906 §).

Muilta osin kysymystä on käsitelty edellä vastauksessa kysymykseen 4.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Käytännössä yhteishuoltajuus tarkoittaa seuraavaa:

  • Molemmat vanhemmat käyttävät vanhempainvastuuta ja päättävät lapsen elämää koskevista asioista samoin edellytyksin kuin naimisissa ollessaan.
  • Lapsi voi asua vuorotellen kummankin vanhemman luona.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Vanhempainvastuuseen liittyvien kanteiden vireillepanomenettelyt

Lapsen suojelemiseen liittyvät menettelyt

Jos alaikäisen turvallisuus, terveys, henkinen kehitys tai kasvatus on vaarassa ja vanhempainvastuuta on rajoitettu jollakin edellä kysymykseen 3 annetussa vastauksessa luetelluista suojeluun liittyvistä toimenpiteistä, käynnistetään suojeluun liittyvä menettely, joka kuuluu tapauksen mukaan joko lasten ja nuorten suojelulautakunnan tai tuomioistuimen toimivaltaan.

Siviilioikeudellinen huoltajuusmenettely

Muissa vanhempainvastuusta määräämiseen liittyvissä tapauksissa, jotka on käyty läpi kysymykseen 7 annetussa vastauksessa, käynnistetään tuomioistuimen toimivaltaan kuuluva siviilioikeudellinen huoltajuusmenettely.

Väestörekisteriviranomaisen toimivaltaan kuuluvat menettelyt

Jos on olemassa sopimus huoltajuudesta ja vanhempainvastuun käyttämisestä, menettely käynnistetään väestörekisteriviranomaisessa. Tällainen sopimus on voitu liittää avio- tai asumuserosopimukseen, tai se voi olla niistä erillinen. Väestörekisteriviranomaisen on vahvistettava huoltajuussopimus syyttäjäviranomaista kuultuaan.

Huom. Kun avioeroasia on tullut vireille vain toisen aviopuolison hakemuksesta, on toimivalta tuomioistuimella ja asiassa noudatetaan vain toisen aviopuolison jättämän avioerohakemuksen käsittelyssä noudatettavaa erityistä menettelyä. Jos osapuolet pääsevät asian käsittelyn aikana sovintoon, tuomioistuin muuttaa menettelyn yhteisen avioerohakemuksen käsittelymenettelyksi ja vahvistaa sopimukset, myös huoltajuussopimuksen, jos osapuolilla on alaikäisiä lapsia.

Muodollisuudet ja liiteasiakirjat (vaihtelevat menettelyn muodon ja toimivaltaisen viranomaisen mukaan)

Lasten ja nuorten suojelulautakunnassa vireille pantu suojeluun liittyvä menettely

  • Prosessi alkaa kirjallisen ilmoituksen, suullisen nauhoitteen tai suojelulautakunnan tietoon tulleiden tosiseikkojen vastaanottamisesta.
  • Alaikäiseen kohdistuvasta vaarasta voi ilmoittaa kuka tahansa henkilö, lasten ja nuorten asioissa toimivaltainen viranomainen tai alaikäinen itse, hänen vanhempansa, hänen laillinen edustajansa tai hänen tosiasiallinen huoltajansa.
  • Suojelulautakunnan menettelyyn kuuluvat tietojen keruu, tilanteen kartoittamiseksi tarvittavat haastattelut ja tutkimukset, päätöksen perustelu, asianomaisen toimenpiteen hyväksyminen ja toimenpiteen täytäntöönpano.
  • Menettely käydään yksinkertaistettuna. Suojelulautakunnan toteuttamat tai pyytämät toimet kirjataan aikajärjestyksessä edellisessä kohdassa lueteltujen toimien perustaksi.
  • Päätös perusteluineen kirjataan tiivistettynä pöytäkirjaan jokaisessa menettelyssä.

Suojeluun liittyvä menettely tuomioistuimessa

  • Menettely alkaa syyttäjän, vanhempien, laillisen edustajan, lapsen tosiasiallisen huoltajan tai yli 12-vuotiaan alaikäisen itsensä jättämän vaateen vastaanottamisesta.
  • Menettely käsittää tutkinnan, oikeudenkäynnin, päätöksen ja toimenpiteen täytäntöönpanon.
  • Kenenkään osapuolista ei ole pakko nimittää asianajajaa ensimmäisessä oikeusasteessa. Tuomioistuin määrää kuitenkin alaikäiselle edunvalvojan, kun alaikäisen etu on ristiriidassa vanhempien, laillisen edustajan tai lapsen huoltajan edun kanssa; kun alaikäinen tätä pyytää tai kyseessä on oikeuskäsittely, jossa alaikäisellä on oltava aina asianajaja tai nimetty edunvalvoja.

Siviilioikeudellinen huoltajuusmenettely

  • Menettely alkaa syyttäjän, yli 12-vuotiaan alaikäisen, ylenevässä polvessa olevien sukulaisten, sisarusten tai alaikäisen laillisen edustajan aloitteesta.
  • Syyttäjä edustaa alaikäistä erityisesti oikeudessa, nostaa kanteen tämän puolesta ja vaatii huollosta määräämistä sekä puolustaa lapsen etua.
  • Kyseessä on vapaaehtoinen tuomioistuinmenettely, joka alkaa tuomioistuimessa esitetystä vaatimuksesta, jota vastustetaan.
  • Ellei laissa toisin säädetä, asianosaisten on ilmoitettava vaatimuksissaan ja vastineessaan todistajat ja vaadittava kaikkien todisteiden esittämistä.
  • Tuomioistuinta avustavat monialaiset asiantuntijaryhmät.
  • Lapsella on oikeus tulla kuulluksi. Tuomioistuin arvioi tässä yhteydessä lapsen kykyä ymmärtää asia ja saattaa käyttää asiantuntijoiden apua.
  • Suullisen käsittelyn aikana tuomioistuin kuulee lasta, asianosaisia, perheenjäseniä ja muita tarpeellisiksi katsomiaan henkilöitä.
  • Väliaikaisista toimenpiteistä ja turvaamistoimenpiteistä voidaan määrätä missä tahansa menettelyn vaiheessa.
  • Tuomioistuin voi määrätä missä tahansa menettelyn vaiheessa julkisen tai yksityisen sovittelun aloittamisesta, jos asianosaiset suostuvat tähän.
  • Jos huoltajuusmenettelyssä järjestetään vanhempain tapaaminen eivätkä vanhemmat pääse tapaamisessa sovintoon, tuomioistuin ohjaa vanhemmat sovitteluun (jos nämä suostuvat) tai asiantuntijan kuultaviksi. Ainoastaan siinä tapauksessa, ettei sovintoon päästä jollakin näistä keinoista, kuullaan asianosaisten lausumat, tutkitaan todisteet, käydään suullinen käsittely ja annetaan ratkaisu.
  • Asianosaisilla on oikeus saada tietoonsa asiantuntijoiden antamat tiedot sekä muut oikeudenkäyntiasiakirjoihin liitetyt todisteet ja lausunnot. He voivat pyytää selvityksiä, esittää lisää todisteita tai vaatia lisätietojen pyytämistä. Tuomioistuin voi hylätä tällaiset vaatimukset (ilman asianomaisten muutoksenhakuoikeutta), jos se pitää niitä tarpeettomina, mahdottomina täyttää tai menettelyä aiheettomasti viivästyttävinä.
  • Suullinen käsittely nauhoitetaan aina, jos se järjestetään.
  • Tuomioistuimen päätös perustellaan.
  • Asianajaja on välttämätön vasta muutoksenhakuvaiheessa. Lapselle on kuitenkin nimettävä asianajaja jo ensimmäisessä oikeusasteessa seuraavissa tapauksissa: kun alaikäisen etu on ristiriidassa vanhempien, laillisen edustajan tai tosiasiallisen huoltajan edun kanssa tai kun lapsi pyytää tätä tuomioistuimelta ja on riittävän kypsä esittämään tällaisen pyynnön.
  • Lapsen huoltoon liittyvien toimenpiteiden toteuttamista, muuttamista tai lakkaamista koskeviin lopullisiin tai väliaikaisiin päätöksiin voi hakea muutosta, ellei muuta ole nimenomaisesti määrätty.
  • Muutosta voivat hakea syyttäjä ja asianosaiset, vanhemmat, laillinen edustaja ja lapsen tosiasiallinen huoltaja.
  • Muutoksenhakemuksia käsitellään kuten tavallisessa riita-asiassa, ja vaatimusten ja vastineiden esittämisen määräaika on15 päivää.
  • Muutoksenhaulla voi olla ainoastaan lakkauttava vaikutus, ellei tuomioistuin toisin määrää.

Väestörekisteriviranomaisen toimivaltaan kuuluvat menettelyt

Kun huoltajuussopimus on liitetty avio- tai asumuserosopimukseen, toimitaan seuraavasti:

  • Yhteisesti haettua asumus- tai avioeroa ja omaisuudenjakoa koskeva menettely alkaa puolisoiden tai puolisoiden edustajina väestörekisteriviranomaisessa toimivien henkilöiden allekirjoittamasta hakemuksesta.
  • Hakemus tutkitaan yhteistä omaisuutta, avioerosopimusta, puolisoiden välistä elatussuhdetta ja perheen kodin kohtaloa koskevien kysymysten selvittämiseksi. Lisäksi tutkitaan huoltajuutta koskeva sopimus, jos puolisoilla on alaikäisiä lapsia eikä asiasta ole aiempaa tuomioistuimen päätöstä.
  • Hakemuksen jälkeen väestörekisteriin tallennetut tiedot tutkitaan automaattisesti heti. Tietokantaan sisältyvät myös tarvittavat asiakirjat, joista tarkistetaan asianosaisten avioliittotodistus ja mahdollinen rekisteriviranomaisen vahvistama avioehtosopimus (jos aviovarallisuusjärjestelmää ei ole merkitty avioliittotodistukseen).
  • Hakemuksen vastaanotettuaan rekisteriviranomainen ilmoittaa puolisoille perhesovittelun mahdollisuudesta.
  • Jos asiassa esitetään alaikäisten lasten huoltajuutta koskeva sopimus, menettely siirretään sen hallintoalueen toimivaltaisen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (tribunal judicial de primeira instância) syyttäjäviranomaiselle, johon väestörekisteritoimisto kuuluu. Syyttäjä ilmoittaa kantansa sopimuksesta 30 päivän kuluessa.
  • Jos sopimuksessa ei syyttäjän mukaan oteta asianmukaisesti huomioon alaikäisten etua, asianosaiset voivat tehdä sopimukseen ehdotetut muutokset tai ehdottaa uutta sopimusta, jonka syyttäjä sitten käsittelee.
  • Jos syyttäjä katsoo, että sopimuksessa suojataan alaikäisen etu asianmukaisesti tai jos puolisot ovat muuttaneet sopimusta syyttäjän ohjeiden mukaisesti, rekisteriviranomainen tarkistaa lainmukaisten edellytysten täyttymisen ja voi määrätä tässä yhteydessä toimien toteuttamisesta ja tarvittavien todisteiden esittämisestä. Sen jälkeen se hyväksyy hakemuksen.
  • Jos hakijat ovat eri mieltä syyttäjän esittämistä muutoksista ja säilyttävät eroaikeensa, asia saatetaan rekisteriviranomaisen alueen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Jos vanhemmat toivovat päätöstä molempien alaikäisten lasten huoltajuudesta riippumatta siitä, ovatko he olleet naimisissa, tai he haluavat muuttaa jo vahvistettua sopimusta, he voivat hakea tätä milloin tahansa mistä tahansa väestörekisteritoimistosta. Tätä varten on esitettävä seuraavat asiakirjat:

  • huoltajuuspäätöstä koskeva hakemus;
  • molempien vanhempien tai heidän edustajiensa allekirjoittama sopimus alaikäisten lasten huoltajuudesta ja elatuksesta.
  • Rekisteriviranomainen tarkistaa sopimuksen ja pyytää vanhempia muuttamaan sitä niiltä osin kuin se ei ole alaikäisen edun mukainen.
  • Sopimus toimitetaan sitten alaikäisen kotipaikan asiassa toimivaltaisen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen syyttäjäviranomaiselle, joka ilmoittaa kantansa 30 päivän kuluessa.
  • Ellei syyttäjä vastusta, asia siirretään väestörekisteriviranomaiselle, joka vahvistaa sopimuksen.
  • Vahvistamispäätöksellä on tällöin sama vaikutus kuin tuomioistuimen päätöksellä.

Tietoa väestörekisteriviranomaisen toimivallasta on saatavilla osoitteessa Linkki avautuu uuteen ikkunaanhttp://www.pgdlisboa.pt/leis/lei_mostra_articulado.php?nid=581&tabela=leis.

Viranomaiset, joihin asianosaisten on otettava yhteyttä (tapauksen mukaan tuomioistuin, lasten ja nuorten suojelulautakunta ja väestörekisteritoimisto)

Tuomioistuinten aineellinen ja alueellinen toimivalta

Huoltajuusasioissa aineelliselta kannalta toimivaltainen tuomioistuin on alioikeuden (tribunal de comarca) perheoikeutta ja lapsia koskevia asioita käsittelevä osasto (juízo de família e menores). Alueilla, joilla ei ole tällaista osastoa, toimivaltainen on siviilioikeudellisia asioita käsittelevä alioikeuden paikallisosasto (juízo local cível) tai yleisen toimivallan osasto(juízo de competência genérica).

Alueelliseen toimivaltaan sovelletaan seuraavia sääntöjä:

  • Toimivaltainen on sen paikkakunnan tuomioistuin, jossa lapsi asuu asian vireillepanohetkellä.
  • Jos alaikäisen asuinpaikka ei ole tiedossa, vanhempien asuinpaikan tuomioistuin on toimivaltainen.
  • Jos vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla, toimivaltainen on lapsen huoltajana toimivan vanhemman asuinpaikan tuomioistuin.
  • Jos huoltajuus on yhteinen, toimivaltainen on sen vanhemman asuinpaikan tuomioistuin, jonka luona lapsi asuu. Jos lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona, toimivaltainen on sen paikkakunnan tuomioistuin, jossa asia on pantu ensimmäisen kerran vireille.
  • Jos jokin menettelyistä koskee kahta alaikäistä, joilla on samat vanhemmat ja jotka asuvat eri paikkakunnilla, toimivalta kuuluu sen paikkakunnan tuomioistuimelle, jossa asia on pantu ensimmäisen kerran vireille.
  • Jos jokin menettelyistä koskee useampaa kuin kahta alaikäistä, joilla on samat vanhemmat ja jotka asuvat eri paikkakunnilla, toimivaltainen on sen paikkakunnan tuomioistuin, jossa suurin osa näistä asuu.
  • Jos alaikäinen asuu asian vireille tullessa ulkomailla ja portugalilainen tuomioistuin on kansainvälisesti toimivaltainen, on asian käsittelyssä ja ratkaisemisessa toimivaltainen kantajan tai vastaajan asuinpaikan tuomioistuin.
  • Jos kantaja ja vastaaja asuvat ulkomailla ja portugalilainen tuomioistuin on kansainvälisesti toimivaltainen, asian käsittely kuuluu Lissabonissa toimivalle perheoikeutta ja lapsia koskevia asioita käsittelevälle osastolle(Juízo de Família e Menores de Lisboa).
  • Sen estämättä, mitä liittymäsäännöissä ja erityislainsäännöksissä säädetään, Asian vireillepanon jälkeisillä tosiseikoissa tapahtuvilla muutoksilla ei ole merkitystä, ellei liittymäsäännöissä ja erityislainsäädännössä toisin säädetä.

Lasten ja nuorten suojelulautakuntien aineellinen ja alueellinen toimivalta

Lasten ja nuorten suojelulautakunnat ovat aineellisesti toimivaltaisia menettelyissä, joissa on kyse vaarassa olevien lasten ja nuorten suojelemisesta ja joissa vanhemmat ovat päässeet sovintoon eikä alaikäinen vastusta sovintoa. Suojeluun liittyvien toimenpiteiden hyväksymisessä toimivaltainen on alaikäisen asuinpaikan lautakunta. Asuinpaikka määräytyy sillä perusteella, missä alaikäinen asuu lautakunnan saadessa tiedon tilanteesta.

Alueelliseen toimivaltaan sovelletaan seuraavia sääntöjä:

  • Jos lapsen tai nuoren asuinpaikka ei ole tiedossa eikä sitä voida selvittää, toimivaltainen on sen paikkakunnan lautakunta, jossa lapsi tai nuori oleskelee.
  • Edellisissä kohdissa todetusta huolimatta lapsen tai nuoren välittömän suojelun edellyttämät kiireelliset toimenpiteet toteuttaa sen paikkakunnan lautakunta, jossa lapsi tai nuori oleskelee.
  • Jos alaikäinen vaihtaa asuinpaikkaansa kolmea kuukautta pidemmäksi ajaksi muun kuin välitoimenpiteen hyväksymisen jälkeen, asia siirretään uuden asuinpaikan lautakunnalle.
  • Sijaishuoltoa koskevan suojeluun liittyvän toimenpiteen täytäntöönpano ei muuta sijoitetun lapsen tai nuoren asuinpaikkaa.
  • Lapsen tai nuoren sijoituskunnan alueella toimivaltainen lautakunta tekee suojeluun liittyvän toimenpiteen hyväksyneen lautakunnan kanssa niin kattavaa yhteistyötä kuin hyväksytyn toimenpiteen toteuttaminen pyydetyn mukaisesti edellyttää.

Väestörekisteriviranomaisten aineellinen ja alueellinen toimivalta

Väestörekisteriviranomainen on aineellisesti toimivaltainen vahvistamaan huoltajuussopimuksen, joka on toimitettu erikseen tai liitetty puolisoiden yhdessä jättämään avio- tai asumuserohakemukseen.

Väestörekisteriviranomainen on aineellisesti toimivaltainen käsittelemään ja ratkaisemaan puolisoiden yhdessä jättämät avio- tai asumuserohakemukset sekä vahvistamaan näihin liitetyt huoltajuussopimukset.

Alueellista toimivaltaa koskevat säännöt eivät koske väestörekisteriviranomaisia. Osapuolet voivat toisin sanoen ottaa yhteyttä mihin tahansa väestörekisteritoimistoon.

Liityntään perustuva toimivalta

  • Jos saman lapsen kohdalla on pantu erikseen vireille siviilioikeudellinen huoltajuusmenettely ja suojeluun liittyvä menettely (mukaan lukien lasten ja nuorten suojelulautakunnan käsiteltävänä olevat menettelyt) tai kasvatukseen liittyvä huoltajuusmenettely, asiat käsitellään yhtenä menettelynä niiden vaiheista riippumatta. Asiassa toimivaltainen tuomioistuin on se, jossa menettely on pantu vireille ensimmäisen kerran.
  • Tätä periaatetta ei sovelleta siviilioikeudellisiin huoltajuusmenettelyihin, joissa on kyseessä viran puolesta tapahtuva äitiyden tai isyyden vahvistaminen, eikä väestörekisteriviranomaisen toimivaltaan kuuluviin menettelyihin tai useampaa lasta koskeviin menettelyihin.
  • Kun avio- tai asumuseroasia on vireillä, huoltajuutta, elatusvelvollisuutta ja huoltajuuden poistamista koskevat menettelyt liitetään kyseiseen asiaan.

Jos siviilioikeudellinen huoltajuusmenettely koskee useampaa kuin yhtä lasta, voidaan käynnistää yksi ainoa menettely. Jos menettelyjä on aloitettu useampia, ne kaikki voidaan liittää ensin aloitettuun menettelyyn, jos tämä on perhesuhteiden kannalta perusteltua.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Menettelyistä on kerrottu edellä kysymykseen10 annetussa vastauksessa.

Suojeluun liittyvät menettelyt ja siviilioikeudelliset huoltajuusmenettelyt voivat olla kiireellisiä siinä tapauksessa, että viivästyminen voi vahingoittaa lapsen etua. Tällöin asian käsittelyä jatketaan myös tuomioistuimen vapaapäivinä.

Kiireellisissä tilanteissa voidaan aina toteuttaa väliaikaisia toimenpiteitä.

Tuomioistuin menettelee kiireellisestä tapauksessa seuraavasti:

  • Saatuaan tiedon alaikäisen henkeä tai fyysistä tai psyykkistä koskemattomuutta uhkaavasta tilanteesta tuomioistuin voi syyttäjän pyynnöstä tehdä 48 tunnin kuluessa väliaikaisen päätöksen. Päätöksellä voidaan vahvistaa välittömästi toteutettavat lastensuojelutoimenpiteet, hyväksyä mikä tahansa laissa säädetyistä suojeluun liittyvistä toimenpiteistä tai määrätä alaikäisen jatkon kannalta asianmukaisista ratkaisuista.
  • Tätä varten tuomioistuin tekee välttämättömät selvitykset ja tutkimukset ja määrää tarvittavista toimenpiteistä päätöstensä täytäntöönpanon varmistamiseksi. Se voi käyttää apuna poliisiviranomaisia ja antaa päätöstensä täytäntöönpanosta vastaaville henkilöille etsintäluvan mihin tahansa rakennukseen.

Tuomioistuimen ulkopuolella voidaan toteuttaa seuraavat kiireelliset menettelyt:

  • Kun alaikäisen henki tai fyysinen tai psyykkinen koskemattomuus ovat uhattuina eivätkä vanhempainvastuussa olevat henkilöt tai lapsen tosiasialliset huoltajat anna suostumustaan, lapsiin ja nuoriin liittyvissä asioissa toimivaltainen viranomainen tai lasten ja nuorten suojelulautakunta toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet alaikäisen suojelemiseksi välittömästi ja pyytää tuomioistuinta tai poliisia puuttumaan asiaan.
  • Asiaan puuttuva viranomainen ilmoittaa tilanteesta syyttäjälle välittömästi tai mahdollisimman pian.
  • Ennen kuin tuomioistuin pystyy käsittelemään asia poliisi saattaa lapsen tai nuoren pois vaarasta ja varmistaa, että tämä saa kiireellistä suojelua sijaiskodissa, lasten ja nuorten suojelemiseen tarkoitetussa laitoksessa tai muussa tarkoitukseen soveltuvassa paikassa.
  • Syyttäjä vaatii toimivaltaista tuomioistuinta toteuttamaan kiireellisen menettelyn välittömästi saatuaan ilmoituksen joltakin edellä mainituista viranomaisista.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Kyllä. Oikeusapua on saatavilla tuomioistuimessa ja väestörekisteriviranomaisessa käytäviin menettelyihin.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Kyllä voi, edellä kysymykseen 10 annetun vastauksen mukaisesti.

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Huoltajuuspäätöksen noudattamatta jättäminen

Jos toinen vanhemmista tai kolmas henkilö, jolle lapsi on uskottu, ei noudata lapsen tilanteen suhteen sovittua tai päätettyä ratkaisua, tuomioistuin voi viran puolesta taikka syyttäjän tai toisen vanhemman vaatimuksesta

  • määrätä tarvittavat toimenpiteet pakkotäytäntöönpanon suorittamiseksi;
  • määrätä enintään 20 laskentayksikön suuruisen sakon (vuonna 2020 laskentayksikön arvo on 102,00 euroa);
  • edellytysten täyttymisen varmistettuaan määrätä laiminlyöneen osapuolen maksamaan korvauksia lapselle, vaatimuksen esittäneelle vanhemmalle tai molemmille.

Jos tuomioistuin on vahvistanut sopimuksen tai antanut ratkaisunsa, vaatimus liitetään asiaan, jota käsiteltäessä sopimus on tehty tai päätös on annettu. Jos toimivaltasääntöjen mukaan laiminlyöntiasiassa toimivaltainen on muu tuomioistuin, siirretään vaatimus sen käsiteltäväksi.

Kun vaatimus on esitetty ja liitetty aiempaan asiaan, tuomioistuin kutsuu vanhemmat tapaamiseen tai poikkeustapauksessa antaa asian vastaajalle tiedoksi ja pyytää tätä antamaan vastineensa viiden päivän kuluessa.

Vanhemmat voivat sopia tapaamisessa lapsen edun mukaisista muutoksista huoltajuussopimukseen.

Jos tapaamisjärjestelyjä ei ole noudatettu eikä vastaaja osallistu vanhempain tapaamiseen, esitä vastinettaan tai vastineessa esitetyt väitteet ovat ilmeisen perusteettomia, tuomioistuin voi määrätä lapsen luovutettavaksi tapaamisiin. Tuomioistuin myös täsmentää, missä tapaamisten tulisi tapahtua, ja määrää tuomioistuimen asiantuntijoiden läsnäolosta.

Vastaajalle ilmoitetaan, että lapsi on luovutettava määrätyn mukaisesti tapaamisiin sakon uhalla.

Ellei vanhempain tapaamista kutsuta koolle tai elleivät vanhemmat eivät pääse sovintoon, tuomioistuin ohjaa asianosaiset sovitteluun (jos vanhemmat suostuvat) tai erityisasiantuntijan kuultaviksi, ja tekee ratkaisunsa tämän jälkeen.

Jos sakko määrätään eikä sitä makseta kymmenen päivän kuluessa, siirrytään pakkotäytäntöönpanoon.

Tästä menettelystä säädetään huoltajuusmenettelystä 8. syyskuuta 2014 annetussa laissa nro 141/2014 (Regime Geral do Processo Tutelar Cível), joka on saatavilla osoitteessa Linkki avautuu uuteen ikkunaanhttp://www.pgdlisboa.pt/leis/lei_mostra_articulado.php?artigo_id=2428A0048&nid=2428&tabela=leis&pagina=1&ficha=1&so_miolo=&nversao=#artigo.

Elatusapuvaateiden täytäntöönpano

Elatusapuvaateiden täytäntöönpanossa voidaan käyttää kolmea vaihtoehtoista menetelmää: edellä mainittua huoltajuuspäätöksen noudattamatta jättämisessä sovellettavaa menettelyä, jäljempänä mainittua elatusapuvaateiden ennakkotäytäntöönpanomenettelyä ja viimeiseksi mainittua elatusapuvaateiden erityistä täytäntöönpanomenettelyä.

Elatusapuvaateiden ennakkotäytäntöönpanomenettely (huoltajuusmenettelystä annetun lain 48 §)

Kun henkilö, joka on tuomioistuimen määräyksestä elatusvelvollinen, ei suorita elatusmaksujaan kymmenen päivän kuluessa eräpäivästä, toimitaan seuraavasti:

  • Jos kyseessä on julkisen sektorin työntekijä, pidätetään erääntyneet määrät palkasta tuomioistuimen työnantajalle esittämän maksuvaateen perusteella.
  • Jos kyseessä on yksityisen sektorin palkkatyöntekijä, pidätetään määrät ansioista tai palkasta. Työnantajalle annetaan ohjeet tällaisten pidätysten tekemisestä, ja työnantaja on velvollinen tallettamaan määrät.
  • Jos henkilö saa vuokratuloja, eläkettä, etuuksia, välityspalkkioita, korkotuottoja, palkkioita, lisäpalkkioita, avustuksia tai muita vastaavia tuloja, tehdään pidätykset näistä suorituksista, kun ne erääntyvät maksettaviksi. Pidätykset on annettava tiedoksi tarvittavalla tavalla, ja tiedoksisaajien on talletettava kyseiset määrät.

Pidätetyillä määrillä katetaan myös aiemmin erääntyneet elatusmaksut, jotka suoritetaan suoraan elatusmaksut saaville henkilöille.

Elatusapuvaateiden erityinen täytäntöönpanomenettely

Jos elatusapuun oikeutettu on alaikäinen, velkoja voi vaihtoehtoisesti panna vireille elatusapuvaateiden erityisen täytäntöönpanomenettelyn, josta säädetään siviiliprosessilain (Código de Processo Civil) 933 §:ssä. Tällä tavoin velkoja voi yhden kanteen avulla periä kaikki elatussaatavansa riippumatta siitä, onko niiden maksu jo erääntynyt. Täytäntöönpanotoimia koskevassa kanteessa velkojalla on käytettävissään laajemmat pakkotoimet, kuten ulosmittaus ja velallisen tulojen tallettaminen.

Elatusapuvaateiden erityisessä täytäntöönpanomenettelyssä velkoja voi vaatia, että osa velallisen saamista tuloista, palkasta tai eläkkeistä siirretään velkojalle tai velallisen tuloja talletetaan maksujen maksamiseen. Tulojen siirtäminen tai tallettaminen tapahtuu ulosotosta riippumatta, ja sen tarkoituksena on kattaa erääntyneet tai erääntyvät maksut.

Mikäli velkoja vaatii rahamäärän, palkan tai eläkkeen siirtämistä, asia saatetaan sen tahon tietoon, joka vastaa maksamisesta tai asiaa koskevien asiakirjojen käsittelystä, jotta kyseinen taho toimittaisi kyseisen määrän suoraan velkojalle. Kyseinen määrä siirretään kuukausittain velkojan pankkitilille, jonka tilinumero on ilmoitettu vireillepanokanteessa.

Kun velkoja vaatii tulojen tallettamista, sen on ilmoitettava, mistä omaisuudesta talletukset on tehtävä. Täytäntöönpanoviranomainen suorittaa talletukset niiden määrien osalta, joita se pitää riittävinä erääntyneiden ja erääntyvien maksujen kattamiseen.

Velkoja voi myös vaatia velallisen omaisuuden ulosmittaamista. Ulosmittaus voi koskea kiinteää tai irtainta omaisuutta, pankkitalletuksia, luotto-oikeuksia, liikeyrityksiä tai yhtiöiden osakkuuksia.

Jos ulosmitattua omaisuutta on myyty elatusapuvelan maksamiseksi, täytäntöönpannun elatusavun ylittävää määrää ei saa määrätä palautettavaksi velalliselle ennen kuin on osoitettu, että erääntyvien maksujen maksamiseen on varattu tuomarin kohtuuden rajoissa asianmukaiseksi katsoma määrä, paitsi jos velallinen on antanut vakuudet tai muun asianmukaisen takeen.

Tiedoksianto velalliselle tapahtuu vasta ulosmittauksen tai varojen siirron tai tallettamisen jälkeen. Täytäntöönpanoa tai ulosmittausta ei keskeytetä velallisen vastustuksen perusteella.

Jos elatusavun muuttamista tai lopettamista koskeva hakemus esitetään samaan aikaan kun vireillä on elatusvaateiden erityinen täytäntöönpanomenettely, hakemus liitetään täytäntöönpanomenettelyyn.

Siviiliprosessilain ajantasainen versio on saatavilla osoitteessa Linkki avautuu uuteen ikkunaanhttp://www.pgdlisboa.pt/leis/lei_mostra_articulado.php?nid=1959&tabela=leis.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Tunnustaminen

Toisessa jäsenvaltiossa annettu huoltajuuspäätös, joka on sitova 27. marraskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (Bryssel II a -asetus) mukaisesti, tunnustetaan automaattisesti. Mitään erityistä menettelyä päätöksen tunnustamiseksi ei siis tarvita.

Jotta Bryssel II a -asetuksessa tarkoitettu toisessa jäsenvaltiossa annettu huoltajuuspäätös voidaan panna Portugalissa täytäntöön, asianomaisen osapuolen on haettava tuomioistuimelta kyseisen päätöksen täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista.

Bryssel II a -asetuksen 40 artiklassa säädetään kuitenkin kahdesta tilanteesta, joissa täytäntöönpanokelpoisuutta ei tarvitse hakea, vaan toisessa jäsenvaltiossa annettu päätös voidaan panna täytäntöön, kun alkuperäinen tuomioistuin on antanut tuomiosta todistuksen Bryssel II a -asetuksessa säädetyn mukaisesti. Tämä koskee tapaamisoikeutta koskevia päätöksiä ja lapsen palauttamista koskevia päätöksiä, jotka toimivaltainen tuomioistuin on antanut sen jälkeen, kun lapsen palauttamatta jättämisestä on tehty päätös Haagissa vuonna 1980 kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen 13 artiklan nojalla.

Alueellinen toimivalta täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevassa hakemuksessa

Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevaan hakemukseen liittyvästä alueellisesta toimivallasta on säädetty Bryssel II a -asetuksessa seuraavasti: hakemuksen käsittelee sen henkilön asuinpaikan tuomioistuin, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan; sen lapsen asuinpaikan tuomioistuin, johon elatusvelvollisuus kohdistuu, tai, jos näitä yhdistäviä tekijöitä ei ole, täytäntöönpanopaikan tuomioistuin.

Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen vaatimukset ja siihen liitettävät asiakirjat

Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen vaatimuksista ja siihen liitettävistä asiakirjoista on säädetty Bryssel II a -asetuksessa. Hakijan on liitettävä täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevaan hakemukseen seuraavat asiakirjat: oikeaksi todistettu jäljennös tuomiosta, todistus tuomiosta Bryssel II a -asetuksen liitteellä II ja yksipuolisen tuomion ollessa kyseessä asiakirja, joka osoittaa vastaajan hyväksyneen tuomion yksiselitteisesti.

Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevaan hakemukseen sovellettava Bryssel II a -asetuksen mukainen menettely

Hakemukseen sovellettavassa menettelyssä noudatetaan Bryssel II a -asetuksen säännöksiä. Kaikessa muussa, josta ei ole säädetty kyseisessä asetuksessa, noudatetaan Portugalin siviilioikeuden säännöksiä.

Bryssel II a -asetuksen perusteella täytäntöönpanokelpoisuutta koskevaa päätöstä ei edellä kontradiktorinen menettely ja hakemus voidaan hylätä ainoastaan jollakin kyseisessä asetuksessa säädetyllä perusteella. Kumpi tahansa asianosaisista voi hakea muutosta täytäntöönpanokelpoisuutta koskevaan päätökseen Bryssel II a -asetuksessa säädetyissä määräajoissa. Portugalilainen tuomioistuin voi määrätä ulkomailla annetun päätöksen osittain täytäntöönpanokelpoiseksi, mutta se ei voi tarkastella uudelleen päätöksen asiasisältöä.

Sovellettavat Portugalin siviilioikeuden säännökset

Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskeva hakemus on jätettävä perheoikeutta ja lapsia koskevia asioita käsittelevään alioikeuden osastoon (juízo de família e menores do tribunal de comarca). Alueilla, joilla ei ole tällaista osastoa, hakemus on jätettävä siviilioikeudellisia asioita käsittelevään alioikeuden paikallisosastoon (juízo local cível) tai yleisen toimivallan osastoon (juízo de competência genérica).

Hakemus käsitellään tavanomaisena kanteena noudattaen Portugalin siviiliprosessilakia. Bryssel II a -asetuksesta johtuvat erityispiirteet otetaan menettelyssä huomioon.

Koska muutoksenhakemus on otettava aina tutkittavaksi vaatimuksen arvosta riippumatta, asianajajan nimittäminen on pakollista.

Syyttäjä voi toteuttaa toimia ajaakseen alaikäisen etuja.

Alkuperäisessä hakemuksessa on ilmoitettava

  • tuomioistuin ja jaosto, jolle kanne esitetään, ja osapuolten henkilötiedot, joista käyvät ilmi osapuolten nimet, kotipaikka tai päätoimipaikka ja mahdollisuuksien mukaan sosiaaliturva- ja verotunnukset, ammatit ja työpaikat;
  • oikeudellisen edustajan toimitilan osoite;
  • kannetyyppi;
  • kanteen nostamiseen johtaneet keskeiset tosiseikat ja oikeudelliset kanneperusteet;
  • vaatimus;
  • vaatimuksen rahamääräinen arvo;
  • täytäntöönpanoviranomainen, jonka vastuulla on antaa haaste tiedoksi, tai tiedoksiannosta vastaava oikeudellinen edustaja;
  • todisteet; tässä tapauksessa hakemuksen mukaan on liitettävä Bryssel II a -asetuksessa säädetyt asiakirjat;
  • tosite tarvittavan tuomioistuinmaksun suorittamisesta tai todiste myönnetystä oikeusavusta, jolloin hakemuksen tekijä vapautuu kyseisestä maksusta; todiste on toimitettava myös siinä tapauksessa, että maksusta on vapauduttu alkuperäisessä jäsenvaltiossa.

Oikeudellinen edustaja toimittaa alkuperäisen hakemuksen ja liiteasiakirjat sähköisesti tuomioistuinten tietojärjestelmän kautta osoitteessa Linkki avautuu uuteen ikkunaanhttps://citius.tribunaisnet.mj.pt/.

Samaa menettelyä sovelletaan, kun kanteen nostaa syyttäjä alaikäisen etua ajaakseen. Syyttäjä on vapautettu maksuista, kun hän ajaa alaikäisen etua.

Tietojärjestelmän käyttö edellyttää, että asianajajat, asianajajaharjoittelijat ja toimistoasianajajat rekisteröityvät järjestelmän käyttöoikeuksista vastaavaan yhteisöön.

Jos asia ei edellytä edustajan nimittämistä eikä asianosaisella ole edustajaa tai jos asianosaisella on edustaja, mutta edustajalla on perusteltu syy olla suorittamatta menettelyyn liittyviä toimia tietojen toimittamiseksi sähköisesti, alkuperäinen hakemus ja liiteasiakirjat voidaan toimittaa jollakin seuraavista tavoista:

  • toimitus tuomioistuimen kirjaamoon, jolloin asiakirja katsotaan toimitetuksi kyseisenä päivänä;
  • toimitus postitse kirjattuna kirjeenä, jolloin asiakirja katsotaan toimitetuksi kirjatun kirjeen postileimassa olevana päivänä;
  • toimitus faksilla, jolloin asiakirja katsotaan toimitetuksi lähetyspäivänä.

Alkuperäinen hakemus ja sen liiteasiakirjat kirjataan tuomioistuimessa vastaanotetuiksi ja jaetaan eteenpäin. Tuomari tarkistaa, että kaikki tarvittavat tiedot ja asiakirjat on toimitettu eikä Bryssel II a -asetuksen mukaisia hylkäämisperusteita ole, ja julistaa päätöksen täytäntöönpanokelpoiseksi. Täytäntöönpanokelpoisuutta koskeva päätös annetaan sitten tiedoksi asianosaisille.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Bryssel II a -asetuksen 21 artiklan mukaan asianosainen voi hakea toisessa jäsenvaltiossa annetun vanhempainvastuuta koskevan päätöksen tunnustamatta jättämistä jäsenvaltiossa.

Edellä kysymykseen 15 annetussa vastauksessa on kerrottu, mikä tuomioistuin on Portugalissa toimivaltainen ja mitä prosessioikeuden säännöksiä tässä sovelletaan. Tällöin kyseessä on kuitenkin yleinen negatiivinen vahvistuskanne (acção comum declarativa de simples apreciação negativa). Tämä vaikuttaa todistustaakkaa koskeviin sääntöihin, sillä Portugalin lainsäädännön mukaan negatiivisessa vahvistuskanteessa vastaajan on näytettävä toteen vaaditun oikeuden perustana olevat tosiseikat.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Vanhempien ja lasten välisessä suhteessa sovelletaan

  • sen valtion lakia, jonka kansalaisia molemmat vanhemmat ovat

tai jos tällaista ei ole

  • vanhempien yhteisen vakituisen asuinvaltion lakia

tai jos vanhemmat asuvat vakituisesti eri valtioissa

  • lapsen ”henkilökohtaista” lakia.

Tällä tarkoitetaan sen valtion lakia, jonka kansalainen lapsi on. Jos kyseessä on valtioton henkilö, sovelletaan sen valtion lakia, jossa henkilö asuu. Jos valtioton henkilö on alaikäinen tai julistettu vajaavaltaiseksi, sovelletaan hänen laillisen asuinpaikkansa lakia.

Huomautus:

Näillä tietosivuilla esitetyt tiedot eivät sido siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston yhteyspisteitä, tuomioistuimia tai muita viranomaisyksiköitä. Näistä tiedoista huolimatta on syytä perehtyä voimassa olevaan lainsäädäntöön. Säännöksiä ajantasaistetaan usein ja myös oikeuskäytäntö kehittyy ajan myötä.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 11/08/2021

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Slovenia

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Lapsen huollolla tarkoitetaan oikeudellista suhdetta, joka kuuluu perheoikeuden piiriin. Suhde muodostuu, kun lapsi syntyy tai kun isyys ja äitiys vahvistetaan. Slovenian oikeusjärjestyksen mukaan avioliiton ulkopuolella syntyneillä lapsilla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin aviolapsilla. Slovenian lainsäädäntöön sisältyy täysadoptiojärjestelmä, jonka mukaan adoptiolapset ja biologiset lapset ovat yhdenvertaisia.

Oikeusperusta on Slovenian perustuslain (Ustava Republike Slovenije) 54 §, jonka mukaan vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus elättää, kouluttaa ja kasvattaa lapsiaan. Tämä oikeus ja velvollisuus voidaan ottaa vanhemmilta pois tai sitä voidaan rajoittaa vain laissa säädetyistä syistä lapsen edun suojaamiseksi. Avioliiton ulkopuolella syntyneillä lapsilla on samat oikeudet kuin aviolapsilla.

Lapsen huolto koostuu kaikista oikeuksista ja velvollisuuksista, joita noudattamalla vanhemmat luovat parhaat mahdolliset olosuhteet lapsensa kokonaisvaltaiselle kehitykselle. Lapsen huolto kuuluu molemmille vanhemmille (perhelain (Družinski zakonik) 6 §).

Vanhempien on suojeltava lapsen etua kaikissa lapseen liittyvissä toimissa ja kunnioitettava lapsen kasvatuksessa tämän omaa persoonallisuutta, yksilöllisyyttä ja ihmisarvoa. Vanhemmat ovat etusijalla kaikkiin muihin nähden, kun on kyse lapsen hoitamisesta ja vastuusta toimia lapsen edun mukaisesti. Vanhempien katsotaan toimivan lapsen edun mukaisesti, jos he turvaavat lapsen aineelliset, tunne-elämään liittyvät ja psykososiaaliset tarpeet. Tämä tarkoittaa, että vanhempien on toimittava tavalla, joka osoittaa heidän hoitavan lastaan ja huolehtivan tästä lapsen persoonallisuus, ikä, kehitystaso ja toiveet asianmukaisesti huomioon ottaen. Vanhempien on myös annettava lapselle asianmukaista ohjausta ja kannustettava hänen kehitystään (perhelain 7 §).

Vanhemmilla on pääasiallinen ja tasavertainen vastuu lapsensa hoidosta, kasvatuksesta ja kehityksestä. Lapsen edun on oltava heidän ensisijaisena tavoitteenaan, ja valtio avustaa heitä lapsen huollon järjestämisessä.

Lapsen huolto pitää sisällään vanhempien oikeudet ja velvollisuudet, jotka liittyvät lapsen henkeen ja terveyteen, kasvatukseen, suojeluun, hoitoon, valvontaan ja koulutukseen. Siihen sisältyvät myös vanhempien oikeudet ja velvollisuudet, jotka liittyvät lapsen edustamiseen ja elatukseen sekä lapsen omaisuuden hoitoon. Toimivaltainen viranomainen voi rajoittaa jommankumman tai molempien vanhempien huoltajana toimimista tai ottaa lapsen huoltajuuden pois jommaltakummalta tai molemmilta vanhemmilta perhelaissa säädetyin edellytyksin.

Vanhempien on huolehdittava lapsensa hengestä ja terveydestä sekä suojeltava, hoidettava, kasvatettava ja valvottava häntä. Vanhempien on annettava lapselleen mahdollisuus terveeseen kasvuun, tasapainoiseen persoonallisuuden kehitykseen ja valmiudet itsenäiseen elämään ja työntekoon. Vanhempien on elätettävä lapsiaan perhelain säännösten mukaisesti ja huolehdittava mahdollisuuksiensa mukaan lapsiensa koulunkäynnistä ja koulutuksesta lapsen kyvyt, taipumukset ja toiveet huomioon ottaen (perhelain 135, 136 ja 137 §).

Lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaan, ja vanhemmilla puolestaan on oikeus tavata lastaan (perhelain 141 §).

Vanhempien vahingonkorvausvastuusta heidän lastensa aiheuttamien vahinkojen osalta säädetään velvoitelain (Obligacijski zakonik) 142 §:ssä. Vanhemmat ovat vastuussa vahingoista, jotka heidän alle 7-vuotias lapsensa aiheuttaa kolmansille osapuolille, riippumatta siitä, onko vahinko heidän syytään. Vanhemmat ovat vastuussa vahingoista, jotka heidän 7 vuotta täyttänyt alaikäinen lapsensa aiheuttaa kolmansille osapuolille, elleivät he pysty osoittamaan, että vahinko ei ole heidän syytään.

Lapsen edustamisesta suhteessa muihin säädetään perhelain 145 §:ssä. Jollei laissa toisin määrätä (esimerkiksi jos lapsi on sijoitettu sijaishoitoon), vanhemmat edustavat lapsiaan. Alaikäiselle lapselle tarkoitettu tiedoksianto tai ilmoitus voidaan luovuttaa jommallekummalle huoltajalle. Jos vanhemmat eivät asu yhdessä, tiedoksianto tai ilmoitus luovutetaan sille huoltajalle, jonka kanssa lapsi asuu, tai tuomioistuimessa tehdyssä sovinnossa tai perhelain 139 §:n mukaisessa yhteishuoltajuutta koskevassa tuomioistuimen päätöksessä nimetylle huoltajalle (perhelain 145 §).

Vanhemmat hoitavat lapsen omaisuutta lapsen edun mukaisesti. Vanhemmat voivat käyttää lapsensa omaisuudesta saatavia tuloja erityisesti lapsen elatukseen, kasvatukseen ja koulutukseen sekä perheen välittömiin tarpeisiin, jos heidän omat varansa ovat riittämättömät (perhelain 147 ja 148 §).

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Vanhemmilla on pääasiallinen ja tasavertainen vastuu lapsensa hoidosta, kasvatuksesta ja kehityksestä. Lapsen edun on oltava heidän ensisijaisena tavoitteenaan (perhelain 135 §).

Vanhemmat toimivat yhdessä lapsen huoltajina lapsen edun mukaisesti. Jos he eivät pysty sopimaan asiasta, sosiaaliviranomaiset (center za socialno delo) auttavat heitä sovinnon löytämisessä. He voivat halutessaan käyttää myös sovittelijan palveluja. Jos vanhemmat eivät asu yhdessä eikä heillä ole yhteishuoltajuutta, heidän on päätettävä yhteisymmärryksessä ja lapsen etua ajatellen asioista, jotka ovat lapsen kehityksen kannalta merkittäviä. Jos he eivät pysty sopimaan asiasta, sosiaaliviranomaiset auttavat heitä sovinnon löytämisessä. He voivat halutessaan käyttää myös sovittelijan palveluja.

Lapsen päivittäiseen elämään kuuluvista asioista ja tämän pysyvästä asuinpaikasta päättää se vanhemmista, joka on lapsen huoltaja, edellyttäen, että tämä ei vaikuta haitallisesti lapsen kehityksen kannalta merkittäviin asioihin.

Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen asioista, jotka vaikuttavat merkittävästi lapsen kehitykseen, tuomioistuin ratkaisee asian.

Jos toinen vanhemmista ei pysty vastaamaan lapsen huoltajuudesta, vastaa toinen vanhempi huoltajuudesta yksin.

Jos jompikumpi vanhemmista on kuollut tai hänestä ei ole tietoa tai jos jompikumpi on menettänyt huoltajuutensa, lapsen huoltajuudesta vastaa toinen vanhempi (perhelain 151 §).

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Vanhemmat ovat etusijalla kaikkiin muihin nähden lapsen oikeuksien ja etujen suojelemista koskevan oikeuden ja velvollisuuden osalta. Jos vanhemmat eivät käytä näitä oikeuksia tai täytä näitä velvollisuuksia tai toimivat lapsen edun vastaisesti, valtio toteuttaa toimenpiteitä lapsen oikeuksien ja etujen suojelemiseksi (jäljempänä ’toimenpiteet lapsen etujen suojelemiseksi’). Toimenpiteitä lapsen etujen suojelemiseksi voidaan toteuttaa, kunnes lapsi saa täyden oikeustoimikelpoisuuden, ellei perhelaissa muuta säädetä (perhelain 154 §).

Tuomioistuin voi huostaanottaa lapsen vanhemmiltaan ja antaa hänet muiden henkilöiden hoitoon tai sijaishoitoon tai laitokseen, jos lapsi on vaarassa ja jos huostaanotto on ainoa keino suojella hänen etujaan riittävässä määrin ja jos tapauksen olosuhteet osoittavat, että vanhemmat voivat tietyn ajan kuluttua ottaa vastuun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta (perhelain 174 §).

Tuomioistuin voi myös päättää sijoittaa lapsen laitokseen, jos hän kärsii käyttäytymiseen, tunne-elämään, oppimiseen tai muihin seikkoihin liittyvistä psykososiaalisista kehitysongelmista. Lapsen sijoittaminen edellyttää, että lapsi tai perheen muut lapset ovat vaarassa ja lapsen tai perheen muiden lasten etua voidaan suojella vain sijoittamalla lapsi laitokseen (perhelain 175 §).

Lasta voi hoitaa myös adoptiovanhempi. Lapsi voidaan antaa adoptoitavaksi vain, jos vanhemmat ovat antaneet suostumuksensa adoptioon sosiaaliviranomaisille tai tuomioistuimessa lapsen syntymän jälkeen. Jos lapsi on alle kahdeksan viikon ikäinen, suostumus on vahvistettava uudelleen, kun lapsi saavuttaa kahdeksan viikon iän. Jos suostumusta ei vahvisteta, sillä ei ole oikeusvaikutusta. Suostumusta ei vaadita vanhemmalta, jolta on otettu pois huoltajuus tai joka on pysyvästi kyvytön ilmaisemaan toiveitaan. Myös lapsia, joiden vanhemmista ei ole tietoa tai joiden vanhempien olinpaikasta ei ole ollut vuoteen tietoa, voidaan antaa adoptoitavaksi (perhelain 218 §). Adoptio päättää lapsen oikeudet ja velvollisuudet suhteessa vanhempiin ja muihin sukulaisiin ja päinvastoin. Jos lapsen jommankumman vanhemman avio- tai avopuoliso adoptoi lapsen, lapsen oikeudet ja velvollisuudet tähän vanhempaan ja hänen sukulaisiinsa nähden eivät pääty ja päinvastoin (perhelain 220 §).

Lapsen huoltajuuden myöntäminen sukulaiselle on perhelailla käyttöön otettu uudistus, joka liittyy lapsen hoitamiseen. Tämä mahdollisuus on käytettävissä vain sellaisen lapsen osalta, jolla ei ole elossa olevaa vanhempaa. Tuomioistuin voi myöntää vanhempainvastuun sukulaiselle, joka on valmis ottamaan vastuun lapsesta ja täyttää perhelaissa säädetyt adoption edellytykset, jos tämä on lapsen edun mukaista. Perhelaissa määritellään, keitä tällaisissa tapauksissa pidetään sukulaisina: sukulaisia ovat lapsen verisukulaiset suoraan ylenevässä polvessa toiseen polveen asti tai sivusukulaiset neljänteen polveen asti. Huoltajuuden saanut henkilö saa samat oikeudet ja velvollisuudet kuin lapsen vanhemmilla olisi ollut, ja hänestä tulee lapsen laillinen edustaja. Henkilön, jolle huoltajuus on myönnetty, on elätettävä lasta. Jos vanhempainvastuu myönnetään kahdelle sukulaiselle, jotka ovat naimisissa tai avoliitossa, tai sukulaiselle ja hänen avio- tai avopuolisolleen, jotka täyttävät edellytykset, huoltajuus myönnetään molemmille avio- tai avopuolisoille eikä sitä voida myöntää pelkästään toiselle (perhelain 231 §).

Tuomioistuin nimeää holhoojan lapselle, jolla ei ole vanhempia, tai lapselle, jota vanhemmat eivät hoida, ja sijoittaa lapsen holhoojan hoitoon (perhelain 257 §). Sosiaaliviranomaiset tai tuomioistuin määräävät lapselle erityisedustajan (kolizijski skrbnik), jos vanhemmilla on lapsen huoltajuus, mutta heidän ja lapsen edut ovat ristiriidassa, tai jos lapsen ja hänen holhoojansa edut ovat ristiriidassa (perhelain 269 §).

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Vanhempien, jotka eivät asu yhdessä tai jotka aikovat erota, on lasten edun mukaisesti sovittava yhteisten lastensa huoltajuudesta. He voivat sopia säilyttävänsä lasten yhteishuoltajuuden, luovuttaa huoltajuuden toiselle vanhemmalle tai sopia, että osa lapsista on toisen vanhemman huollossa ja osa taas toisen. Jos he eivät pysty sopimaan asiasta, sosiaaliviranomaiset auttavat heitä sovinnon löytämisessä. He voivat halutessaan käyttää myös sovittelijan palveluja. Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen huoltajuudesta, he voivat hakea tuomioistuimessa tehdyn sovinnon allekirjoittamista. Jos tuomioistuin toteaa, että sopimus ei ole lapsen edun mukainen, hakemus hylätään. Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen huoltajuudesta, tuomioistuin ratkaisee asian Tuomioistuin voi myös omasta aloitteestaan ja perhelain säännösten mukaisesti päättää muista toimenpiteistä lapsen edun turvaamiseksi. Huoltajuuspäätöstä tehdessään tuomioistuin päättää aina myös vanhempien yhteisten lasten huollosta ja kumpaakin vanhempaa koskevasta tapaamisoikeudesta perhelain mukaisesti. Tuomioistuin antaa uuden huoltajuuspäätöksen, jos se on olosuhteiden muuttumisen tai lapsen edun vuoksi tarpeen (perhelain 138 §).

Kun tuomioistuin mitätöi avioliiton, se päättää myös vanhempien yhteisten lasten huoltajuudesta ja elatuksesta sekä lapsen ja molempien vanhempien tapaamisista tämän lain mukaisesti. Ennen tätä sen on selvitettävä, miten lapsen tai lasten etu voidaan parhaiten varmistaa (perhelain 98 §).

Jos vanhemmat eivät asu yhdessä eikä heillä ole yhteishuoltajuutta, heidän on päätettävä yhteisymmärryksessä ja lapsen etua ajatellen asioista, jotka ovat lapsen kehityksen kannalta merkittäviä. Jos he eivät pysty sopimaan asiasta, sosiaaliviranomaiset auttavat heitä sovinnon löytämisessä. He voivat halutessaan käyttää myös sovittelijan palveluja. Lapsen päivittäiseen elämään kuuluvista asioista ja tämän pysyvästä asuinpaikasta päättää se vanhemmista, joka on lapsen huoltaja, edellyttäen, että tämä ei vaikuta haitallisesti lapsen kehityksen kannalta merkittäviin asioihin (perhelain 151 §).

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Vanhempien, jotka eivät asu yhdessä tai jotka aikovat erota, on lasten edun mukaisesti sovittava yhteisten lastensa huoltajuudesta. He voivat sopia säilyttävänsä lasten yhteishuoltajuuden, luovuttaa huoltajuuden toiselle vanhemmalle tai sopia, että osa lapsista on toisen vanhemman huollossa ja osa taas toisen. Jos he eivät pysty sopimaan asiasta, sosiaaliviranomaiset auttavat heitä sovinnon löytämisessä. He voivat halutessaan käyttää myös sovittelijan palveluja. Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen huoltajuudesta, he voivat hakea tuomioistuimessa tehdyn sovinnon allekirjoittamista. Jos tuomioistuin toteaa, että sopimus ei ole lapsen edun mukainen, hakemus hylätään. Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen huoltajuudesta, tuomioistuin ratkaisee asian (perhelain 138 §). Tuomioistuimessa tehtyyn sovintoon tai yhteishuoltajuutta koskevaan tuomioistuimen päätökseen on sisällyttävä päätös lapsen pysyvästä asuinpaikasta, siitä, kumpi vanhemmista vastanottaa lasta koskevia ilmoituksia, ja lapsen elatuksesta (perhelain 139 §).

Vanhempien, jotka eivät asu yhdessä tai jotka aikovat erota, ja yhdessä asuvien vanhempien on sovittava yhteisten lastensa elatuksesta. Jos he eivät pysty sopimaan asiasta, sosiaaliviranomaiset auttavat heitä sovinnon löytämisessä. He voivat halutessaan käyttää myös sovittelijan palveluja. Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen yhteisten lastensa elatuksesta, tuomioistuin ratkaisee asian (perhelain 140 §).

Lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaan, ja vanhemmilla puolestaan on oikeus tavata lastaan. Tapaamiset on järjestettävä lapsen etu huomioon ottaen. Vanhemman, jonka kanssa lapsi asuu ja jolla on lapsen huoltajuus, tai kolmannen henkilön, jonka kanssa lapsi asuu, on pidättäydyttävä sellaisesta toiminnasta, joka haittaa tai estää lasta tapaamasta toista vanhempaansa tai vanhempiaan, ja pyrittävä rohkaisemaan lasta suhtautumaan asianmukaisesti tapaamisiin toisen vanhemman tai vanhempien kanssa. Vanhemman, jolla on lapsen tapaamisoikeus, on pidättäydyttävä sellaisesta toiminnasta, joka estää lapsen tapaamisen ja hänen hoitonsa ja kasvatuksensa. Vanhempien, jotka eivät asu yhdessä tai jotka aikovat erota, on sovittava tapaamisoikeudesta. Jos he eivät pysty sopimaan asiasta, sosiaaliviranomaiset auttavat heitä sovinnon löytämisessä. He voivat halutessaan käyttää myös sovittelijan palveluja. Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen huoltajuudesta, he voivat hakea tuomioistuimessa tehdyn sovinnon allekirjoittamista. Jos tuomioistuin toteaa, että sopimus ei ole lapsen edun mukainen, hakemus hylätään. Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen tapaamisoikeudesta, tuomioistuin ratkaisee asian (perhelain 141 §).

Lapsella on oikeus tavata muita henkilöitä, joihin hänellä on sukulaisuussuhde tai läheinen suhde, ellei se ole vastoin lapsen etua. Tällaisia henkilöitä ovat erityisesti lapsen isovanhemmat, sisarukset, puolisisarukset, aikaisemmat kasvattivanhemmat, jommankumman vanhemman entiset tai nykyiset puolisot tai asuinkumppanit. Lapsen vanhemmat, lapsi (jos hän kykenee ymmärtämään sopimuksen merkityksen) ja edellä tarkoitetut henkilöt tekevät tapaamisoikeutta koskevan sopimuksen. Jos he eivät pysty sopimaan asiasta, sosiaaliviranomaiset auttavat heitä sovinnon löytämisessä. He voivat halutessaan käyttää myös sovittelijan palveluja. Sen, missä määrin ja miten tapaamisia toteutetaan, on oltava lapsen edun mukaista. Jos tapaamisoikeudesta päästään sopimukseen, vanhemmat, lapsi ja edellä mainitut henkilöt voivat hakea myös tuomioistuimessa tehdyn sovinnon allekirjoittamista. Jos tuomioistuin toteaa, että sopimus ei ole lapsen edun mukainen, hakemus hylätään. Jos vanhemmat, lapsi ja tämän pykälän ensimmäisessä momentissa tarkoitetut henkilöt eivät pääse sopimukseen, tuomioistuin ratkaisee asian (perhelain 142 §).

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Ennen kuin vanhemmat hakevat tuomioistuimen päätöstä lapsen huoltajuudesta ja elatuksesta, lapsen oikeudesta tavata vanhempiaan tai muita henkilöitä tai sellaisista lapsen huoltoon liittyvistä asioista, joilla on merkittävä vaikutus lapsen kehitykseen, vanhemmat osallistuvat sosiaaliviranomaisten järjestämään ennakkoneuvontaan. Ennakkoneuvontaa ei kuitenkaan järjestetä, jos toinen vanhemmista on henkisesti vajaakykyinen tai asuu ulkomailla tai hänen olinpaikkansa tai asuinpaikkansa ei ole tiedossa.

Jos kyse on oikeudesta tavata jotakin muuta henkilöä, tämän henkilön ja lapsen (jos lapsi hakee tapaamisoikeutta) on osallistuttava neuvontaan ennen hakemuksen jättämistä.

Ennakkoneuvonnan tarkoituksena on kiinnittää vanhempien tai kyseisen muun henkilön huomio lapsen edun turvaamiseen järjestettäessä suhteita lapseen, siihen, että suhteiden järjestämistä koskevalla sovinnollisella ratkaisulla on lapseen myönteinen vaikutus, sekä sovittelun tarkoitukseen.

Neuvonnassa on käytävä myös ennen kuin haetaan uutta päätöstä tämän pykälän ensimmäisessä momentissa tarkoitetuista asioista.

Vanhemmat tai edellä tarkoitetut henkilöt osallistuvat ennakkoneuvontaan ilman edustajiaan. Sosiaaliviranomaiset voivat vanhempien tai edellä tarkoitettujen henkilöiden suostumuksella jatkaa ennakkoneuvontaa sovittelumenettelynä. Nämä henkilöt voivat myös osallistua muiden toimijoiden tarjoamaan sovitteluprosessiin (perhelain 203 §).

Sovittelu voidaan järjestää ennen tuomioistuinkäsittelyä, sen aikana tai sen jälkeen, ja siihen voi sisältyä apua henkilökohtaisten ja varallisuussuhteiden ratkaisemisessa. Sovittelu toteutetaan ensisijaisesti ennen tuomioistuinkäsittelyn alkamista, jotta voidaan muotoilla hakemus avioliiton purkamisesta avioerosopimuksella tai hakemus tuomioistuimessa tehtäväksi sovinnoksi lapsen huoltajuudesta, elatuksesta ja lapsen oikeudesta tavata vanhempiaan tai muita henkilöitä tai lapsen huoltoon liittyvistä asioista, jotka vaikuttavat merkittävästi lapsen kehitykseen. Sovittelu tuomioistuinkäsittelyn aikana tapahtuu vaihtoehtoista riitojenratkaisua koskevan lain mukaisesti. Vaikka asianosaiset tai menettelyyn osallistuvat olisivat sopineet hakevansa sovittelua, tuomioistuin voi hylätä hakemuksen, eikä se voi keskeyttää tuomioistuinkäsittelyä, jos se lasta koskevissa menettelyissä katsoo, ettei keskeyttäminen olisi lapsen edun mukaista (perhelain 205 §).

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Tuomioistuin voi päättää, että toinen vanhemmista on kaikkien lasten huoltaja, että osa lapsista on toisen vanhemman huollossa ja osa taas toisen, tai että molemmilla vanhemmilla on lasten yhteishuoltajuus. Tuomioistuin voi myös omasta aloitteestaan ja perhelain säännösten mukaisesti päättää muista toimenpiteistä lapsen edun turvaamiseksi. Huoltajuuspäätöstä tehdessään tuomioistuin päättää aina myös vanhempien yhteisten lasten huollosta ja kumpaakin vanhempaa koskevasta tapaamisoikeudesta perhelain mukaisesti. Tuomioistuin antaa uuden huoltajuuspäätöksen, jos se on olosuhteiden muuttumisen tai lapsen edun vuoksi tarpeen (perhelain 138 ja 139 §).

Tuomioistuin päättää myös lasten elatuksesta ja tapaamisoikeudesta (avioliitto- ja perhesuhdelain (Zakon o zakonski zvezi in družinskih razmerjih) 105 a, 106 ja 106 a §).

Tuomioistuin tekee tapaamisoikeutta koskevan päätöksen ennen kaikkea lapsen etua ajatellen. Jos vanhempi, jonka kanssa lapsi asuu, estää lapsen ja toisen vanhemman tapaamisen, eikä tapaamista voida järjestää edes sosiaaliviranomaisten asiantuntija-avulla, tuomioistuin voi toisen vanhemman hakemuksesta päättää poistaa huoltajuuden tapaamisen estävältä vanhemmalta ja antaa lapsen huoltajuuden toiselle vanhemmalle. Tuomioistuin voi menetellä näin, jos se uskoo tämän toisen vanhemman mahdollistavan tapaamiset ja jos tämä on ainoa tapa turvata lapsen etu. Tuomioistuin antaa uuden vanhempien tapaamisoikeutta koskevan päätöksen, jos se on olosuhteiden muuttumisen tai lapsen edun vuoksi tarpeen (perhelain 141 §). Tuomioistuin voi poistaa tapaamisoikeuden tai rajoittaa sitä osana lapsen edun turvaamiseksi toteutettavaa toimenpidettä (perhelain 173 §).

Päättäessään lapsen huoltajuudesta ja elatuksesta, tapaamisoikeudesta, lapsen huollosta ja huoltajuuden myöntämisestä lapsen sukulaiselle tuomioistuin ottaa huomioon myös lapsen mielipiteen, jos lapsi on sen itse ilmaissut tai sen on ilmoittanut henkilö, johon lapsi luottaa ja jonka hän on itse valinnut, ja jos lapsi pystyy ymmärtämään asian merkityksen ja seuraukset. Lapsen edun osalta tuomioistuin ottaa huomioon sosiaaliviranomaisten lausunnon aina, kun tällainen lausunto hankitaan riidattomiin asioihin sovellettavasta menettelystä annetun lain mukaisesti (perhelain 143 §).

Lapselle maksettavaa elatusapua arvioidessaan tuomioistuimen on toimittava lapsen etua ajatellen ja määriteltävä elatusavun määrä sellaiseksi, että sillä varmistetaan lapsen suotuisa fyysinen ja psyykkinen kehitys. Elatusavun on katettava lapsen elinkustannukset, jotka aiheutuvat erityisesti asumisesta, ravinnosta, vaatteista, jalkineista, huolenpidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, virkistäytymisestä ja muista erityistarpeista (perhelain 190 §).

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Jos vanhemmat eivät asu yhdessä eikä heillä ole yhteishuoltajuutta, heidän on päätettävä yhteisymmärryksessä ja lapsen etua ajatellen asioista, jotka ovat lapsen kehityksen kannalta merkittäviä. Jos he eivät pysty sopimaan asiasta, sosiaaliviranomaiset auttavat heitä sovinnon löytämisessä. He voivat halutessaan käyttää myös sovittelijan palveluja. Lapsen päivittäiseen elämään kuuluvista asioista ja tämän pysyvästä asuinpaikasta päättää se vanhemmista, joka on lapsen huoltaja, edellyttäen, että tämä ei vaikuta haitallisesti lapsen kehityksen kannalta merkittäviin asioihin. Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen asioista, jotka vaikuttavat merkittävästi lapsen kehitykseen, tuomioistuin ratkaisee asian (perhelain 151 §).

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Yhteishuoltajuus tarkoittaa, että molemmat vanhemmat ovat yhtä lailla vastuussa lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä ja että molempien on hoidettava häntä.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Asiallinen toimivalta kuuluu lapsen huoltajuutta koskevissa asioissa alueellisille tuomioistuimille (okrožna sodišča) (riidattomiin asioihin sovellettavasta siviiliprosessista annetun lain (Zakon o nepravdnem postopku) 10 §).

Yleinen alueellinen toimivalta kuuluu tuomioistuimelle, jonka alueella henkilöllä, jota vastaan hakemus on jätetty, on pysyvä asuin- tai kotipaikka. Kun tuomioistuin aloittaa oma-aloitteisesti menettelyn, yleinen alueellinen toimivalta kuuluu tuomioistuimelle, jonka alueella menettelyn kohteena olevalla henkilöllä on pysyvä asuinpaikka. Jos menettelyssä on vain yksi osallistuja, yleinen alueellinen toimivalta kuuluu tuomioistuimelle, jonka alueella osallistujan pysyvä asuinpaikka tai kotipaikka sijaitsee. Jos osallistujalla ei ole pysyvää asuinpaikkaa Sloveniassa, yleinen alueellinen toimivalta määräytyy hänen tilapäisen asuinpaikkansa mukaan. Jos osallistujalla on pysyvän asuinpaikan lisäksi tilapäinen asuinpaikka muualla ja voidaan olettaa, että osallistuja olosuhteet huomioon ottaen asuu tilapäisessä asuinpaikassaan pidemmän aikaa, yleinen alueellinen toimivalta on myös tuomioistuimella, jonka alueella osallistuja tilapäisesti asuu. Jos slovenialainen tuomioistuin on toimivaltainen päättämään asiasta eikä ole mahdollista määrittää, millä slovenialaisella tuomioistuimella on yleinen alueellinen toimivalta, Slovenian korkein oikeus (Vrhovno sodišče Republike Slovenije) päättää yleisestä alueellisesta toimivallasta (riidattomiin asioihin sovellettavasta menettelystä annetun lain 11 §).

Elatusriidoissa, joissa kantaja vaatii elatusta, sen tuomioistuimen lisäksi, jolla on yleinen alueellinen toimivalta, toimivalta on myös sillä tuomioistuimella, jonka alueella kantaja asuu pysyvästi tai tilapäisesti. Elatusriidoissa, joissa kantaja vaatii elatusta, sen tuomioistuimen lisäksi, jolla on yleinen alueellinen toimivalta, toimivalta on myös sillä tuomioistuimella, jonka alueella kantaja asuu pysyvästi tai tilapäisesti (siviiliprosessilain (Zakon o pravdnem postopku) 50 §).

Jollei laissa toisin säädetä, siviiliprosessilain säännöksiä sovelletaan vastaavasti riidattomia asioita koskeviin siviilioikeudellisiin menettelyihin.

Hakemuksessa riidatonta asiaa koskevasta siviilioikeudellisesta menettelystä on esitettävä kuvaus suhteesta tai tilanteesta, josta tuomioistuimen on päätettävä, päätöksen kannalta merkitykselliset tosiseikat ja näitä tosiseikkoja tukevat todisteet, muut tiedot, jotka jokaisessa hakemuksessa on annettava, sekä osallistujien tunnistetiedot sen mukaisesti, mitä on säädetty siviiliprosessilain nojalla nostettavista kanteista (riidattomiin asioihin sovellettavasta menettelystä annetun lain 23 §).

Asianosaisten ja muiden menettelyyn osallistuvien tahojen on toimitettava kannehakemukset, muutoshakemukset ja muut hakemukset tuomioistuimelle sloveenin kielellä tai muulla tuomioistuimessa virallisesti käytettävällä kansallisen yhteisön kielellä (siviiliprosessilain 104 §). Kannehakemuksessa on siviiliprosessilain mukaisesti ilmoitettava vaade ja yksilöitävä pääasiaa koskeva täsmällinen kanteen kohde ja sivukanteet, kantajan vaadetta tukevat tosiseikat, kyseisiä tosiseikkoja tukevat todisteet ja muut pakolliset tiedot, jotka kaikkiin kanteisiin on sisällyttävä, sekä osapuolten tunnistetiedot (siviiliprosessilain 180 §).

Jollei laissa toisin säädetä, tuomioistuinmaksut on maksettava menettelyn aloittamista koskevan hakemuksen jättämisen yhteydessä (riidattomiin asioihin sovellettavasta menettelystä annetun lain 39 §).

Siviiliprosessilain mukaan hakemus on kanne, vastaus kanteeseen, oikeussuojakeino tai muu menettelyn ulkopuolella toimitettu lausuma, hakemus tai ilmoitus. Hakemusten on oltava selkeitä ja niiden on sisällettävä kaikki oikeuskäsittelyn vaatimat tiedot. Näitä tietoja ovat muun muassa tuomioistuin, asianosaisten nimet ja pysyvät tai tilapäiset asuinpaikat tai kotipaikat, oikeudellisten edustajien nimet ja valtakirjat, pääasia ja lausuman sisältö.

Hakijan on allekirjoitettava hakemus, jollei hakemuksen muoto sitä estä. Hakijan alkuperäisenä allekirjoituksena pidetään omakätistä allekirjoitusta tai sähköistä allekirjoitusta (joka vastaa omakätistä allekirjoitusta). Jos hakija ei osaa kirjoittaa tai ei pysty allekirjoittamaan, hän laittaa hakemukseen sormenjäljen allekirjoituksen sijasta. Jos tuomioistuin epäilee hakemuksen aitoutta, se voi antaa päätöksen, jolla se määrää, että hakemus on toimitettava oikeaksi todistetulla allekirjoituksella varustettuna. Tähän päätökseen ei voi hakea muutosta. Jos hakemus sisältää vaatimuksen, asianosaisen on esitettävä hakemuksessa seikat, joihin se perustuu, ja todisteet, jos sellaisia tarvitaan (siviiliprosessilain 105 §).

Hakemukseksi katsotaan kirjallinen fyysinen tai sähköinen hakemus. Kirjallisena hakemuksena pidetään käsin kirjoitettua tai tulostettua hakemusta, joka on allekirjoitettu omakätisesti (fyysinen hakemus), tai sähköistä hakemusta, joka on allekirjoitettu omakätistä allekirjoitusta vastaavalla sähköisellä allekirjoituksella (sähköinen hakemus). Fyysinen hakemus lähetetään postitse tai viestintäteknologiaa käyttäen, toimitetaan suoraan asianomaiselle elimelle tai sen toimittaa henkilö, joka toimittaa hakemuksia työkseen. Sähköiset hakemukset toimitetaan oikeuslaitoksen tietojärjestelmään. Tietojärjestelmä ilmoittaa hakijalle automaattisesti hakemuksen vastaanottamisesta. Hakemus voidaan toimittaa myös vakiomuotoisella tai muutoin valmiilla lomakkeella, Sähköisessä muodossa toimitettavien lomakkeiden on oltava sisällöltään identtiset fyysisessä muodossa toimitettavien lomakkeiden kanssa tämän rajoittamatta muiden säädösten säännösten soveltamista (siviiliprosessilain 105 b §).

Jos hakemus sisältää vaatimuksen, asianosaisen on esitettävä hakemuksessa seikat, joihin se perustuu, ja todisteet, jos sellaisia tarvitaan.

Vastapuolelle toimitettavat asiakirjat on toimitettava tuomioistuimelle niin monena kappaleena kuin tuomioistuin ja vastapuoli vaativat ja sellaisessa muodossa, että tuomioistuin voi toimittaa ne eteenpäin. Tämä koskee myös liitteitä. Sähköisesti toimitettavat hakemukset ja liitteet, jotka on toimitettava vastapuolelle, lähetetään yhtenä kappaleena. Tuomioistuin tekee niistä niin monta sähköistä kopiota tai valokopiota kuin vastapuoli vaatii. Jos vastapuolena on useampi kuin yksi henkilö, jolla on yhteinen oikeudellinen edustaja tai asiamies, hakemukset ja liitteet toimitetaan kaikille henkilöille yhtenä kappaleena (riidattomiin asioihin sovellettavasta siviiliprosessista annetun lain 106 §).

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Tuomioistuin ratkaisee henkilöoikeudellista asemaa ja perhesuhteita koskevat asiat riidattomiin asioihin sovellettavissa siviilioikeudellisissa menettelyissä (riidattomiin asioihin sovellettavasta menettelystä annetun lain X luku).

Perhelain mukaiset oikeusasiat, jotka liittyvät vanhempien ja lasten välisiin suhteisiin, adoptioon, lapsen huoltajuuden siirtämiseen sukulaisille, hoidon edistämiseen ja sijaishoitoon, ratkaistaan kiireellisinä. Jos tuomioistuimella on perhelain nojalla toimivalta päättää perhelain soveltamisalaan kuuluvista asioista, alueellisilla tuomioistuimilla on asiallinen toimivalta ratkaista asia ensimmäisenä oikeusasteena, jollei muussa laissa toisin säädetä (perhelain 14 §).

Alueellinen tuomioistuin ratkaisee asian siviilioikeudellisessa menettelyssä, ellei laissa säädetä, että sen on ratkaistava asia riidattomiin asioihin sovellettavassa menettelyssä. Tuomioistuimet ratkaisevat avioliitto- ja perhesuhdelain piiriin kuuluvat asiat kiireellisinä (avioliitto- ja perhesuhdelain 10 a §).

Perhelaissa säädetään, että tuomioistuimen on annettava väliaikainen kieltotuomio lapsen edun turvaamiseksi, jos voidaan osoittaa, että lapsen etu on todennäköisesti uhattuna (perhelain 161 §).

Riidattomiin asioihin sovellettavasta menettelystä annetun lain mukaan lapsen edun turvaamista perhelaissa säädetyin edellytyksin koskevat väliaikaiset kieltotuomiot annetaan turvaamistoimia koskevassa laissa säädettyä menettelyä noudattaen.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Kyllä, oikeudenkäyntikuluihin voidaan myöntää oikeusapua. Alueellisen tuomioistuimen tuomari päättää oikeusavun myöntämisestä (oikeusapulain (Zakon o brezplačni pravni pomoči) 2 §).

Tämän lain nojalla oikeusapua voidaan myöntää oikeudelliseen neuvontaan, oikeusavustajan käyttöön ja muihin laissa määriteltyihin oikeudellisiin palveluihin, kaikenlaisiin oikeussuojakeinoihin kaikissa Slovenian yleisissä tuomioistuimissa ja erityistuomioistuimissa, Slovenian perustuslakituomioistuimessa (Ustavno sodišče Republike Slovenije) ja kaikissa niissä Slovenian elimissä, laitoksissa ja viranomaisissa, joilla on toimivalta vahvistaa sovinto riita-asiassa tuomioistuimen ulkopuolella. Oikeusapu tarkoittaa myös vapautusta oikeudenkäyntimaksuista (oikeusapulain 7 §).

Kyseisen lain mukaan oikeusapuun ovat oikeutettuja seuraavat: 1. Slovenian kansalaiset; 2. muiden maiden kansalaiset, joille on myönnetty Sloveniassa pysyvä tai tilapäinen oleskelulupa, tai kansalaisuudettomat henkilöt, jotka oleskelevat laillisesti Sloveniassa; 3. muut muiden maiden kansalaiset, joihin sovelletaan vastavuoroisuusperiaatetta tai jotka täyttävät Slovenian tasavaltaa sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa määritetyt ehdot, jos kyseessä on jokin näissä sopimuksissa esitetyistä tapauksista; 4. kansalaisjärjestöt ja voittoa tavoittelemattomat yleishyödylliset järjestöt, jotka on kirjattu asiaankuuluvaan rekisteriin voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti, jos kyseessä on riita-asia, joka koskee yleishyödyllisten toimien hoitamista tai sellaisten toimien hoitamista, joita varten kyseiset järjestöt on perustettu; 5. muut henkilöt, jotka lain tai Slovenian tasavaltaa sitovan kansainvälisen sopimuksen mukaan ovat oikeutettuja saamaan oikeusapua (oikeusapulain 10 §).

Oikeusapuun oikeutettu henkilö voi pyytää oikeusapua missä tahansa menettelyn vaiheessa (esimerkiksi tuomioistuimen ulkopuolisen menettelyn tai tuomioistuinkäsittelyn alkaessa ja missä tahansa meneillään olevan menettelyn vaiheessa). Oikeusapua koskevissa päätöksissä otetaan huomioon hakijan taloudellinen tilanne ja muut laissa säädetyt seikat (tavanomainen oikeusapu) (oikeusapulain 11 §).

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Kyllä, alueellisen tuomioistuimen päätökseen vanhempainvastuusta voi hakea muutosta ylemmältä tuomioistuimelta (višje sodišče) (riidattomiin asioihin sovellettavasta menettelystä annetun lain 36 §). Muutoshakemus esitetään tuomioistuimessa, joka on antanut tuomion ensimmäisenä oikeusasteena, niin monena kappaleena kuin tuomioistuin ja vastapuoli tarvitsevat (siviiliprosessilain 342 §).

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Täytäntöönpanomenettelystä säädetään päätösten täytäntöönpanoa ja turvaamistoimia koskevassa laissa (Zakon o izvršbi in zavarovanju). Täytäntöönpanon mahdollistava asiallinen toimivalta kuuluu paikallistuomioistuimille (okrajno sodišče), ellei laissa muuta säädetä (päätösten täytäntöönpanoa ja turvaamistoimia koskevan lain 5 §).

Tuomioistuimella, jonka alueella huoltajuuden saaneella henkilöllä on pysyvä tai tilapäinen asuinpaikka, tai tuomioistuimella, jonka alueella henkilö, joka on täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen kohteena, asuu pysyvästi tai tilapäisesti, on yleinen alueellinen toimivalta päättää tuomioistuimen antaman huoltajuuspäätöksen täytäntöönpanoa koskevasta hakemuksesta tai itse täytäntöönpanosta. Tuomioistuin, jonka alueella lapsi on, on alueellisesti toimivaltainen myös, kun on kyse suorasta täytäntöönpanosta (238 e §) (päätösten täytäntöönpanoa ja turvaamistoimia koskevan lain 238 a §).

Täytäntöönpanomääräyksen nojalla lapsen luovuttamista koskeva velvoite asetetaan henkilölle, jota täytäntöönpanoasiakirja koskee, henkilölle, jonka tahdosta lapsen luovuttaminen riippuu, ja henkilölle, jonka huostassa lapsi määräyksen antamishetkellä on. Tuomioistuin ilmoittaa täytäntöönpanomääräyksessä, että lapsen luovuttamista koskevaa velvoitetta sovelletaan myös kehen tahansa muuhun henkilöön, jonka huostassa lapsi täytäntöönpanon hetkellä on (päätösten täytäntöönpanoa ja turvaamistoimia koskevan lain 238 c §).

Tuomioistuin päättää kaikki tapaukseen liittyvät olosuhteet huomioon ottaen ja lapsen etua suojellakseen siitä, paneeko se täytäntöön lapsen huoltajuutta koskevan päätöksen langettamalla sakon henkilölle, jota täytäntöönpanomääräys koskee, vai viekö se lapsen henkilölle, jolle tämän huoltajuus on uskottu (päätösten täytäntöönpanoa ja turvaamistoimia koskevan lain 238 č §).

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Lapsen huoltoa koskevat tuomioistuimen päätökset tunnustetaan ja pannaan täytäntöön neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 mukaisesti. Tuomioistuin soveltaa riidattomiin asioihin sovellettavaa menettelyä riidattomiin asioihin sovellettavasta menettelystä annetun lain mukaisesti.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Kaikki alueelliset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia käsittelemään päätöksen täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevia hakemuksia.

Tuomioistuin, joka on julistanut oikeuden päätöksen täytäntöönpanokelpoiseksi, on myös toimivaltainen käsittelemään muutoshakemuksia, jotka koskevat täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevia oikeuden päätöksiä.

Tuomioistuin soveltaa riidattomiin asioihin sovellettavaa menettelyä riidattomiin asioihin sovellettavasta menettelystä annetun lain mukaisesti.

Luettelo alueellisista tuomioistuimista(244 kt) PDF(244 Kb)sl PDF(244 Kb)sl

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Kansainvälisestä yksityisoikeudesta annetun lain (Zakon o mednarodnem zasebnem pravu in postopku) mukaisesti vanhempien ja lasten välisiin suhteisiin sovelletaan sen maan lakia, jonka kansalaisia he ovat. Jos vanhemmat ja lapset ovat eri maiden kansalaisia, sovelletaan sen maan lakia, jossa heillä kaikilla on pysyvä asuinpaikka. Jos vanhemmat ja lapset ovat eri maiden kansalaisia eikä heidän pysyvä asuinpaikkansa ole samassa maassa, sovelletaan sen maan lakia, jossa lapsi asuu (42 §).

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 11/08/2021

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Slovakia

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Slovakian perhelain 36/2005 (jäljempänä ”perhelaki”) ja oikeuskäytännön mukaan vanhempainvastuuseen (vanhemmuuteen perustuvat oikeudet ja velvollisuudet) kuuluvat ennen muuta lapsen huoltajuus, elatusvelvollisuus ja edustaminen sekä lapsen omaisuuden hoito.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Vanhempainvastuu lasta kohtaan on kummallakin vanhemmalla yhdessä riippumatta siitä, onko lapsi syntynyt avioliitossa vai sen ulkopuolella tai asuvatko vanhemmat yhdessä vai eivät (ovatko he avioliitossa, asumuserossa vai eronneet).

Tuomioistuin voi ottaa vanhemmalta pois hänen vanhempainvastuunsa tai rajoittaa sitä, jos perhelain 38 §:n 4 momentissa vahvistetut lakisääteiset ehdot täyttyvät.

Tuomioistuin voi tunnustaa yli 16-vuotiaan alaikäisen vanhemman vanhempainvastuun alaikäisen lapsen yksinomaiseen huoltoon (osobná starostlivosť) perhelain 29 §:ssä määritellyin ehdoin.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Kyllä. Jos alaikäisen lapsen kummallakaan vanhemmalla ei ole täyttä oikeustoimikelpoisuutta, jos heiltä on otettu pois vanhempainvastuu kokonaan tai tilapäisesti tai jos he ovat kuolleet, tuomioistuin määrää alaikäiselle lapselle sijaishuoltajan, joka huolehtii hänen kasvatuksestaan, toimii lapsen edustajana ja hoitaa hänen omaisuuttaan.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Tuomioistuimen on päätettävä vanhempainvastuun jakamisesta ja hoitamisesta (myös siinä tapauksessa, että molemmat vanhemmat edelleen hoitavat vanhempainvastuuta yhdessä), tai se voi hyväksyä vanhempien välisen sopimuksen.

Perhelain 36 §:n 1 momentin mukaan alaikäisen lapsen vanhemmat, jotka eivät asu yhdessä, voivat milloin tahansa sopia järjestelystä vanhempainvastuunsa hoitamiseksi. Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen, tuomioistuin voi myös oma-aloitteisesti määrätä vanhempainvastuun toteuttamisesta, erityisesti päättämällä, kumman vanhemman huollettavaksi alaikäinen lapsi annetaan. Soveltuvin osin sovelletaan 24, 25 ja 26 §:ää.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Vanhempainvastuuta koskevan sopimuksen on oltava tuomioistuimen hyväksymä.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Riita voidaan ratkaista tuomioistuimen ulkopuolella sovittelusta annetun lain 420/2004 mukaisesti. Kyseistä lakia sovelletaan muun muassa perheoikeudellisista suhteista johtuviin riitoihin. Sovittelu on tuomioistuimen ulkopuolinen järjestely, jossa osapuolet ratkaisevat sovittelijan avulla sopimussuhteesta tai muusta oikeudellisesta suhteesta syntyneen riidan. Sovittelun tuloksena syntynyt sopimus on tehtävä kirjallisena, ja se sitoo sovittelun osapuolia.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Tuomioistuin voi periaatteessa päättää mistä tahansa asiasta paitsi lapsen antamisesta jommankumman vanhemman yksinomaiseen huoltoon. Lapsi voidaan antaa jommankumman vanhemman yksinomaiseen huoltoon vain, jos toiselta vanhemmalta on otettu vanhempainvastuu pois. Käytännössä tuomioistuin päättää kuitenkin, kumpi vanhemmista huoltaa lasta, kuka häntä edustaa ja kuka hoitaa hänen omaisuuttaan. Tuomioistuin päättää myös, miten se vanhempi, jonka huollettavaksi lasta ei annettu, osallistuu hänen elatukseensa. Vaihtoehtoisesti tuomioistuin hyväksyy vanhempien sopimuksen elatusavun suuruudesta.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Vanhempainvastuun käsitettä ei ole mahdollista siirtää Slovakian perheoikeuden asiayhteyteen yksiselitteisesti. Slovakian perheoikeus tuntee vanhemmuuteen perustuvien oikeuksien ja velvollisuuksien käsitteen. Ne kuuluvat molemmille vanhemmille yhdessä (toisin sanoen jommankumman vanhemman yksinomainen huoltajuus ei voi tulla kyseeseen, paitsi jos toinen vanhemmista kuolee, jos toisella vanhemmista ei ole täyttä oikeustoimikelpoisuutta tai jos toiselta vanhemmalta on otettu vanhempainvastuu pois). Tämä on pidettävä erillään lapsen antamisesta ns. yksinomaiseen huoltoon (osobná starostlivosť). Jos lapsi annetaan jommankumman vanhemman yksinomaiseen huoltoon, tämä voi päättää kaikista lasta koskevista juoksevista ja päivittäisistä asioista ilman toisen vanhemman suostumusta. Toisen vanhemman suostumus tarvitaan kuitenkin päätöksiin kaikista perusluonteisista asioista, joilla on tekemistä vanhempainvastuun hoitamisen kanssa (omaisuuden hoito, lapsen muutto ulkomaille, kansalaisuus, terveydenhuoltoon tarvittavat hyväksynnät ja valmistautuminen tulevaan ammattiin). Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen, tuomioistuin päättää asiasta jommankumman vanhemman pyynnöstä.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Tuomioistuin voi määrätä lapsen asumaan vuorotellen kummankin vanhemman luona, jos molemmat kykenevät huoltamaan lasta ja kumpikin on halukas toimimaan lapsen henkilökohtaisena huoltajana ja mikäli tämä on lapsen edun mukaista ja lapsen tarpeet voidaan näin tyydyttää paremmin. Jos ainakin toinen vanhemmista suostuu lapsen vuoroasumiseen, tuomioistuimen on määritettävä, onko vuoroasuminen lapsen edun mukaista.

Katso vastaukset edellisiin kysymyksiin, erityisesti kysymys 8.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Vanhempainvastuuta koskevien hakemusten käsittelyyn on toimivaltainen piirituomioistuin (okresný súd), jonka toimivalta-alueella alaikäisellä lapsella on vakituinen asuinpaikka. Menettelyssä ei ole erityisiä muodollisuuksia ole eikä asiakirjoja tarvitse liittää mukaan, koska tuomioistuin voi käynnistää tällaisen menettelyn myös omasta aloitteestaan. Asiakirjoja voidaan kuitenkin vaatia riippuen hakemuksen sisällöstä, tavallisesti ainakin lapsen syntymätodistus.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Menettely on nopeutettu ja epämuodollisempi. On mahdollista määrätä välitoimi, jolla on kiireellisen menettelyn luonne.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Kaikki vanhempainvastuuta koskevat menettelyt on vapautettu oikeudenkäyntimaksuista. Slovakian oikeusapujärjestelmä rajoittuu nykyisellään oikeudenkäyntimaksuista vapauttamiseen ja edustajan nimeämiseen maksutta. Koska vanhempainvastuuta koskevat menettelyt ovat luonteeltaan hakemusasioita, edustajaa käytetään vain harvoin. Jos henkilö täyttää lakisääteiset edellytykset oikeudenkäyntimaksuista vapauttamiselle, tuomioistuin voi harkintansa mukaan nimetä hänelle maksutta edustajan, myös lakimiehen, katsoessaan sen tarpeelliseksi asianosaisen etujen suojaamiseksi.

Tuomioistuin ohjaa asianosaisen, joka pyytää asianajajan nimeämistä ja täyttää edellytykset oikeudenkäyntimaksuista vapauttamiseksi, oikeusapukeskuksen (Centrum právnej pomoci) puoleen. Tuomioistuin antaa tästä mahdollisuudesta tiedon asianosaiselle. Tuomioistuin voi vapauttaa osapuolen oikeudenkäyntimaksuista kokonaan tai osittain, jos tämä on asianosaisen olosuhteiden vuoksi perusteltua, ellei ole kyse mielivaltaisesta tai selvästi tuloksettomasta oikeuksien vaatimisesta tai puolustamisesta. Ellei tuomioistuin päätä toisin, vapautus koskee koko menettelyä ja sitä sovelletaan takautuvasti. Ennen vapautuspäätöksen antamista suoritettuja maksuja ei kuitenkaan korvata.

Oikeusavun tarjoamisesta ja välittämisestä oikeusapukeskuksen kautta luonnollisille henkilöille, jotka varattomuuden vuoksi eivät voi hyödyntää lakipalveluja oikeuksiensa käyttämiseksi ja suojelemiseksi asianmukaisesti, ja tarjottavan oikeusavun laajuudesta säädetään laissa 327/2005 varattomien henkilöiden oikeusavusta.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Vanhempainvastuuta koskevaan päätökseen voi hakea muutosta.

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Alueellinen toimivalta päätösten täytäntöönpanoon alaikäisiä koskevissa asioissa on tuomioistuimella, jonka toimivalta-alueella alaikäinen asuu vanhempien sopimuksen perusteella tai muuten laissa määritetysti. Päätöksen täytäntöönpanossa noudatettavasta menettelystä säädetään muiden kuin riita-asiain siviiliprosessilaissa (Civilný mimosporový poriadok) 161/2015. Alaikäisiä koskevissa asioissa tehtyjen päätösten täytäntöönpanosta säädetään yksityiskohtaisesti Slovakian oikeusministeriön asetuksella 207/2016, jota sovelletaan myös ulkomaisten päätösten täytäntöönpanoon.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Toisen jäsenvaltion tuomioistuimen tekemät vanhempainvastuuta koskevat päätökset tunnustetaan ja pannaan täytäntöön Slovakiassa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa 27. marraskuuta 2003 annetun neuvoston päätöksen (EY) N:o 2201/2003 mukaisesti ilman erillistä menettelyä (21 artiklan 1 kohta), ts. ilman että päätöstä tarvitsee julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi.

Osapuoli voi kuitenkin hakea toisessa jäsenvaltiossa tehdyn vanhempainvastuuta koskevan päätöksen julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi, jolloin sovelletaan asetuksen III luvun 2 jakson säännöksiä.

Hakemus tehdään piirituomioistuimelle, jonka toimivalta-alueella lapsella on vakituinen asuinpaikka tai – jos vakituista asuinpaikkaa ei ole – jonka toimivalta-alueella hän oleskelee. Jos tällaistakaan tuomioistuinta ei ole, toimivaltainen on Bratislava I:n piirituomioistuin.

Päätöksen tunnustamista tai täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevaan hakemukseen on liitettävä vanhempainvastuuta koskevan päätöksen toisinto, joka täyttää sen aitouden toteamiseksi tarvittavat vaatimukset, sekä tätä päätöstä koskeva todistus, jonka antaa osapuolen pyynnöstä alunperin toimivaltainen tuomioistuin eli tuomioistuin, joka teki vanhempainvastuuta koskevan päätöksen.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Muutosta haetaan aina alkuperäisen päätöksen tehneeltä piirituomioistuimelta (okresný súd), mutta muutoksenhaun ratkaisee alueoikeus (krajský súd). Vanhempainvastuuta koskevan päätöksen tunnustamisesta tehdystä muutoksenhausta päätettäessä sovelletaan muiden kuin riita-asiain siviiliprosessilakia.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Vanhempainvastuuta koskevissa menettelyissä slovakialaiset tuomioistuimet tekevät ratkaisun vain, jos lapsen vakituinen asuinpaikka on Slovakiassa. Jos lapsi ei oleskele Slovakiassa, mutta hänellä on siellä vakituinen asuinpaikka, tai jos vanhemmat eivät asu Slovakiassa tai jos heillä on eri kansalaisuus, Slovakian lainsäädäntöä sovelletaan toimivallasta, sovellettavasta laista, tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lasten suojeluun liittyvissä asioissa tehdyn Haagin yleissopimuksen (viite 344/2002) mukaisesti (yleissopimuksen III luku).

Kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskevan lain 97/1963 mukaan vanhempien ja lasten välisiin suhteisiin, mukaan lukien vanhempainvastuun alkaminen ja päättyminen, sovelletaan sen maan lakia, jonka alueella lapsella on vakituinen asuinpaikka. Poikkeustapauksissa tuomioistuin voi ottaa huomioon sellaisen toisen maan lainsäädännön, jolla on olennainen yhteys asiaan, jos lapsen henkilön tai omaisuuden suojelu sitä edellyttää. Lapsen vakituisen asuinpaikan maassa syntynyt vanhempainvastuu säilyy, vaikka lapsen vakituinen asuinpaikka muuttuisi. Jos toisella vanhemmista ei ole Slovakian lainsäädännössä tunnustettua vanhempainvastuuta, se on hänellä siitä lähtien, kun Slovakiasta tulee lapsen vakituinen asuinpaikka. Vanhempainvastuun käyttöön sovelletaan sen valtion lakia, jossa lapsella on vakituinen asuinpaikka.

Kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskevan lain säännöksiä sovelletaan sillä edellytyksellä, ettei sovelleta kansainvälistä sopimusta tai että kansainvälinen sopimus ei sisällä liittymäperusteita sovellettavan lain määrittämiseksi.

Vuoden 1996 Haagin yleissopimuksen lisäksi Slovakiaa sitovat Slovakian ja yksittäisten valtioiden kahdenväliset sopimukset, jotka sisältävät määräyksiä sovellettavasta laista ja joita näin ollen sovelletaan vanhempainvastuuta koskevissa menettelyissä ensisijaisina kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskevan lain säännöksiin nähden.

Bulgaria: Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan ja Bulgarian kansantasavallan sopimus oikeusavusta ja oikeussuhteista siviili-, perhe- ja rikosoikeudellisissa asioissa (Sofia, 25.11.1976, asetus 3/1978)

Kroatia, Slovenia: Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan ja Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan sopimus oikeussuhteista siviili-, perhe- ja rikosoikeudellisissa asioissa (Belgrad, 20.1.1964, asetus 207/1964)

Unkari: Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan ja Unkarin kansantasavallan sopimus oikeusavusta ja oikeussuhteista siviili-, perhe- ja rikosoikeudellisissa asioissa (Bratislava, 28.3.1989, asetus 63/1990)

Puola: Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan ja Puolan kansantasavallan sopimus oikeusavusta ja oikeussuhteista siviili-, perhe-, työ- ja rikosoikeudellisissa asioissa (Varsova, 21.12.1987, asetus 42/1989)

Romania: Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan ja Romanian kansantasavallan sopimus oikeusavusta siviili-, perhe- ja rikosoikeudellisissa asioissa (Praha, 25.10.1958, asetus 31/1959).

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 16/12/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Suomi

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä.

Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toiveita vastaava koulutus.

Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, 361/1983 1 §).

Lapsen huoltajan on turvattava lapsen kehitys ja hyvinvointi siten kuin edellä on sanottu. Tässä tarkoituksessa huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta sekä muista henkilökohtaisista asioista. Päätöstä tehdessä on kiinnitettävä huomiota lapsen mielipiteeseen.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Lapsen vanhemmat, jotka lapsen syntyessä ovat avioliitossa keskenään, ovat kumpikin lapsensa huoltajia. Jos vanhemmat eivät lapsen syntyessä ole avioliitossa keskenään, on äiti lapsen huoltaja. Isyyden vahvistamisen yhteydessä voidaan sopia huoltajuudesta. Jos toinen vanhemmista on yksin lapsen huoltaja ja vanhemmat menevät keskenään avioliittoon, tulevat he molemmat lapsensa huoltajiksi.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Tuomioistuin voi päättää, että lapsen huolto uskotaan vanhempien ohella tai sijasta yhdelle tai useammalle henkilölle, joka on antanut tähän suostumuksensa. Päätös on tehtävä aina lapsen edun mukaisesti ja vain, jos huollon määräämiseen muulle kuin vanhemmalle on lapsen kannalta erittäin painavia syitä. Jos lapsen vanhemmat ovat kuolleet, on sosiaalilautakunnan ryhdyttävä toimiin huoltajan määräämiseksi lapselle.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Lapsen huolto ja tapaamisoikeus on aina järjestettävä lapsen edun mukaisesti ja niin, että ne parhaiten toteutuvat tulevaisuudessa. Vanhemmat voivat sopia lapsen huollosta. Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen, on asia ratkaistava tuomioistuimessa.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Sopimus lapsen huollosta on tehtävä kirjallisesti ja vanhemmat voivat pyytää kunnan sosiaalivirastoa vahvistamaan sen. Sosiaaliviraston on varmistuttava, että sopimus on lapsen edun mukainen. Sopimus, jonka sosiaalilautakunta on vahvistanut, on voimassa ja voidaan panna täytäntöön niin kuin tuomioistuimen antama lainvoimainen päätös.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Jos puolisot eivät pääse sopimukseen, he voivat pyytää apua kunnan lastenvalvojilta tai perheasioiden sovittelijoilta. Lastenvalvoja neuvoo vanhempia ja voi vahvistaa heidän välisensä sopimuksen. Vahvistettu sopimus rinnastuu oikeuden päätökseen. Perheasiainsovittelijan auttaa vanhempia neuvottelemalla löytämään ratkaisun erimielisyyksiinsä. Sovittelija voi avustaa myös sopimusten tekemisessä. Sovittelijan on erityisesti kiinnitettävä huomiota perheeseen kuuluvien alaikäisten lasten aseman turvaamiseen.

Tuomioistuimessa voidaan sovitella lapsen huoltoa, asumista, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevia asioita. (Laki riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa, 394/2011, 10 §) Sovittelu on oikeudenkäynnistä erillinen menettely. Se tulee vireille, kun asia siirretään oikeudenkäynnistä sovitteluun, tai kun osapuolet pyytävät sovittelua suoraan tuomioistuimelta. Sovittelijana toimii tuomari ja häntä avustaa asiantuntija, joka yleensä on psykologi tai sosiaalityöntekijä. Vahvistettu sovinto rinnastuu tuomioistuimen päätökseen tai tuomioon. Mikäli asiaa ei saada sovittua, se palaa oikeudenkäyntiin tai asian käsittely päättyy tuomioistuimessa.”

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Tuomioistuimen päätäntävaltaan kuuluu kysymykset lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta. Tuomioistuin voi myös tarvittaessa antaa määräyksiä huoltajan tehtävistä, oikeuksista ja velvollisuuksista sekä päättää tehtävien jaosta huoltajien kesken. Tapaamisoikeudesta päättäessään tuomioistuimen tulee antaa tarkemmat määräykset tapaamisen ja luonapidon ehdoista. Lapsen huollon yhteydessä voidaan päättää myös lapselle maksettavasta elatusavusta.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Yksinhuoltaja päättää yksin lapsen huoltoon liittyvistä kysymyksistä. Tuomioistuimen antamassa huoltopäätöksessä saattaa kuitenkin olla määräyksiä yksinhuoltajan oikeuksista ja velvollisuuksista, esimerkiksi oikeudesta muuttaa lapsen asuinpaikkaa.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Yhteishuoltajat ovat yhdessä vastuussa lapsen huoltoon liittyvistä asioista. Mikäli huoltajat asuvat erillään he vastaavat lapsen arkielämän päätöksenteosta sen mukaan, kumman luona lapsi oleskelee. Tärkeisiin kysymyksiin vaaditaan kuitenkin kummankin huoltajan suostumus. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi lapsen uskontokunnan tai asuinpaikan muuttaminen, ulkomaanpassi, koulutuksen suunnasta päättäminen sekä terveyden- tai sairaanhoitoon liittyvät päätökset.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia on pantava vireille kirjallisella hakemuksella lapsen asuinpaikan käräjäoikeudessa. Hakemuksen voivat tehdä lapsen vanhemmat yhdessä, toinen heistä, lapsen huoltaja tai sosiaalilautakunta. Hakemuksessa on esitettävä vaatimus ja sen perusteet sekä liitettävä mahdolliset asiakirjat, joita halutaan käyttää todisteina. Hakemus on allekirjoitettava ja toimitettava käräjäoikeuteen henkilökohtaisesti tai valtuutetun asiamiehen välityksellä. Hakemuksen voi lähettää myös postitse tai faksilla. Asia tulee vireille, kun hakemus on saapunut käräjäoikeuteen.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Lapsen huoltoasian käsittelyyn sovelletaan lakia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Sen mukaan huolto tai tapaamisoikeutta käsiteltäessä tuomioistuimen on varattava lapsen vanhemmille ja huoltajalle tilaisuus tulla kuulluksi. Lasta voidaan kuulla henkilökohtaisesti tuomioistuimessa, jos se on painavista syistä välttämätöntä asian ratkaisun kannalta. Tuomioistuin hankkii yleensä myös selvityksen lapsen olosuhteista kunnan sosiaalilautakunnalta.

Kun asia on vireillä tuomioistuimessa, voi tuomioistuin antaa väliaikaisen määräyksen siitä, kenen luona lapsen tulee asua, sekä määrätä tapaamisoikeudesta ja niiden ehdoista. Erityisistä syistä tuomioistuin voi määrätä, kenelle lapsen huolto uskotaan, kunnes asiasta lopullisesti päätetään. Väliaikaiseen päätökseen ei saa hakea muutosta. Se on voimassa, kunnes tuomioistuin lopullisesti päättää asian.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Lapsen huoltoasian hoitamiseen voi saada oikeusapua. Oikeusavun saaminen riippuu henkilön tuloista. Lisätietoa oikeusavusta Suomessa löytyy täältä: Linkki avautuu uuteen ikkunaanhttps://oikeus.fi/oikeusapu/fi/index.html.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Käräjäoikeuden antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hovioikeuteen.

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoon sovelletaan lakia lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta (619/1996). Täytäntöönpanoa haetaan kirjallisella hakemuksella lapsen tai vastapuolen asuinpaikan käräjäoikeudelta. Lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa voidaan kuitenkin pyytää ulosottomieheltä, jos päätöksen antamisesta on kulunut vähemmän kuin kolme kuukautta. Hakemukseen on liitettävä lapsen huoltoa koskeva päätös.

Hakemuksen saavuttua ja tuomioistuimen saatua vastapuolen lausuman tuomioistuin yleensä määrää sosiaalilautakunnan sovittelijan sovittelemaan asiaa. Sovittelija ottaa yhteyttä vanhempiin ja keskustelee heidän sekä mahdollisuuksien mukaan lapsen kanssa. Hän pyrkii järjestämään vanhemmille myös yhteisen neuvottelun. Sovittelija raportoi tehtävästään tuomioistuimelle, joka tekee päätöksen. Tuomioistuin voi myös määrätä, että lääkäri tutkii lapsen.

Jos tuomioistuin päättää, että huoltopäätös pannaan täytäntöön, se velvoittaa vastapuolen luovuttamaan lapsen. Velvoitusta voidaan tehostaa uhkasakolla tai lapsi voidaan viimeisenä keinona myös noutaa pois sen luota, joka ei noudata määräystä.

Mikäli käräjäoikeus on määrännyt lapsen noudettavaksi, sovittelua voidaan jatkaa senkin jälkeen ulosottomiehen pyynnöstä.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa annetun lapsen huoltoa koskevan päätöksen tunnustamiseen sovelletaan Linkki avautuu uuteen ikkunaanNeuvoston asetusta (EY) N:o 2201/2003, jos päätös on annettu asetuksen soveltamisalaan kuuluvassa asiassa. Asetusta ei sovelleta Tanskaan.

Mainitun asetuksen mukaan jäsenvaltiossa avioliiton purkamista koskevan asian yhteydessä annettu tuomio on tunnustettava muissa jäsenvaltioissa vaatimatta mitään erityistä menettelyä. Jokainen, jonka etua tuomion tunnustaminen koskee, voi kuitenkin pyytää vahvistettavaksi, että tuomio on tunnustettava tai jätettävä tunnustamatta. Vahvistamista koskeva hakemus tehdään Suomessa sen paikkakunnan käräjäoikeudelle, missä lapsella on asuinpaikka.

Tanskassa annetut huoltopäätökset ja Ruotsissa muut kuin edellä mainitun EY-asetuksen nojalla annetut huoltopäätökset pannaan täytäntöön vuoden 1977 pohjoismaisen tuomiolain nojalla. Erillistä vahvistusta päätöksen tunnustamiseen ei ole saatavilla. Täytäntöönpanoa koskeva pyyntö tehdään käräjäoikeudelle.
Muut ulkomaiset huoltopäätökset tunnustetaan Suomessa ilman eri vahvistusta. Helsingin hovioikeus voi kuitenkin hakemuksesta vahvistaa, että päätös tunnustetaan tai että sitä ei tunnusteta Suomessa.

Täytäntöönpanokelpoiseksi julistetun huoltopäätöksen täytäntöönpanoa haetaan siltä käräjäoikeudelta, jonka tuomiopiirissä lapsella tai hakijan vastapuolella on asuinpaikka tai missä jompikumpi heistä oleskelee. (Täytäntöönpanomenettelystä edellä kohdassa 14).

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Menettely on sama kuin kohdassa 15.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Lapsen huoltoa koskevaan asiaan sovelletaan Suomen lakia, mikäli asia käsitellään Suomessa.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 16/12/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Ruotsi

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Termi ’lapsen huolto’ kattaa muun muassa lapseen ja hänen omaisuuteensa liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, esimerkiksi asioissa, jotka koskevat lapsen huoltajuutta, lapsen asumista, lapsen tapaamisoikeutta ja edunvalvontaa.

Huoltajuudella tarkoitetaan oikeudellista vastuuta lapsesta. Huoltajalla on oikeus ja velvollisuus päättää asioista, jotka koskevat lapsen henkilökohtaisia asioita, kuten sitä, missä lapsi asuu ja mitä koulua hän käy. Huoltajalla on myös vastuu siitä, että lapsi saa tarvitsemansa huolenpidon, turvan ja hyvän kasvatuksen. Lapsen huoltaja on vastuussa myös siitä, että lapsi saa tarvitsemaansa hoitoa, jossa otetaan huomioon lapsen ikä, kehitystaso ja muut olosuhteet, ja huolehtii lapsen riittävästä toimeentulosta ja koulutuksesta. Lapsen kasvaessa ja kehittyessä huoltajan on otettava lisääntyvässä määrin huomioon lapsen näkemykset ja toiveet.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Tavallisesti huoltajia ovat lapsen vanhemmat tai toinen heistä. Jos lapsen vanhemmat ovat naimisissa lapsen syntymän hetkellä, heistä tulee automaattisesti lapsen huoltajia. Jos vanhemmat solmivat avioliiton lapsen syntymän jälkeen, lapsen huoltajuus muuttuu automaattisesti yhteiseksi avioliiton myötä. Jos lapsen vanhemmat eivät ole naimisissa lapsen syntymän hetkellä, äiti on lapsen ainoa huoltaja. Tässä tapauksessa vanhemmat voivat kuitenkin saada yhteishuoltajuuden helposti rekisteröinnin kautta. Lapsen isä voi nostaa tuomioistuimessa kanteen vaatiakseen yhteishuoltajuutta tai saadakseen lapsen yksinhuoltajuuden.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Tietyissä tapauksissa lapsen huoltajuus voidaan siirtää lapsen vanhemmilta tai jommaltakummalta vanhemmalta holhoojalle. Siirto voi tulla kyseeseen, jos jompikumpi vanhemmista syyllistyy lapsen hyväksikäyttöön tai laiminlyöntiin tai lapsen hoidossa ilmenee puutteita, jotka vaarantavat pysyvästi lapsen terveyden tai kehityksen. Siirto voi tulla kyseeseen myös jos molemmat tai jompikumpi vanhemmista on pysyvästi estynyt toimimasta lapsen huoltajana.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Jos vanhemmat eroavat, yhteishuoltajuus jatkuu ilman että tuomioistuimen on tehtävä huoltajuutta koskevaa päätöstä eron yhteydessä. Jos jompikumpi vanhemmista haluaa muuttaa huoltajuutta, vanhempien on pyydettävä, että yhteishuoltajuus puretaan.

Jos jompikumpi vanhemmista haluaa muuttaa huoltajuutta, huoltajuuskysymys voidaan ratkaista tuomioistuimessa. Jos vanhemmat ovat muutoksesta samaa mieltä, he voivat ratkaista asian sopimuksella ilman tuomioistuinta. Jotta sopimus olisi pätevä, sosiaalilautakunnan on hyväksyttävä se. Sama koskee kysymystä siitä, kumman vanhemman luona lapsi asuu ja miten lapsen oikeus tavata toista vanhempaansa toteutetaan.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Sopimus on tehtävä kirjallisesti ja molempien vanhempien on allekirjoitettava se. Lisäksi sen kunnan sosiaalilautakunnan, jossa lapsi on kirjoilla, on hyväksyttävä sopimus.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Kunnalla on sosiaalilautakunnan kautta velvollisuus tarjota vanhemmille mahdollisuus keskustella asiantuntevassa ohjauksessa (samarbetssamtal), jotta vanhemmat pääsisivät yhteisymmärrykseen lapsen huoltajuutta, asumista ja tapaamisoikeutta koskevista asioista. Yhteistyökeskustelut ovat vapaaehtoisia. Näin ollen edellytyksenä on, että molemmat vanhemmat yhdessä pyytävät keskustelua. Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta, he voivat tehdä kirjallisen sopimuksen, jolla sosiaalilautakunnan sopimukselle antaman hyväksynnän jälkeen on sama vaikutus kuin tuomioistuimen päätöksellä.

Jos vanhemmat vievät asian tuomioistuimeen, tuomioistuin voi ohjata heidät sosiaalilautakunnan puoleen yhteistyökeskustelun käymiseksi, jollei tällaista keskustelua ole aikaisemmin käyty, ja tuomioistuin katsoo, että yhteisten ratkaisujen löytämiseen on edellytyksiä. Jos vanhemmat ovat jo käyneet yhteistyökeskustelua mutta eivät ole päässeet yksimielisyyteen, tuomioistuin voi nimittää henkilön toimimaan välittäjänä vanhempien välillä. Tuomioistuimella on yleinen velvollisuus pyrkiä myötävaikuttamaan siihen, että huoltajuutta, asumista ja tapaamisoikeutta koskeviin kysymyksiin löydetään sopuratkaisut.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Tuomari voi päättää

  • huoltajuudesta (yksin- tai yhteishuoltajuus),
  • lapsen asumisesta (kumman vanhemman luona lapsi asuu tai asuuko lapsi vuorotellen kummankin vanhemman luona) ja
  • tapaamisjärjestelyistä (lapsen oikeus tavata vanhempaa, jonka luona hän ei asu).

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Lapsen yksinhuoltajana toimivalla vanhemmalla on oikeus yksin päättää lapsen henkilökohtaisista asioista. Huoltajan ei tarvitse neuvotella toisen vanhemman kanssa näistä asioista eikä saada tämän hyväksyntää niille. Lapsella on kuitenkin oikeus tavata toista vanhempaa, ja huoltajalla on velvollisuus huolehtia tämän oikeuden toteutumisesta. Huoltajalla on lisäksi velvollisuus antaa toiselle vanhemmalle tietoja, jotka voivat helpottaa kanssakäymistä lapsen kanssa.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä, että vanhemmat yhdessä päättävät lapsen henkilökohtaisista asioista. Lähtökohtana on, että vanhempien on sovittava keskenään kaikista lasta koskevista asioista. Tapaamisoikeutta ja asumista koskevat erimielisyydet voidaan kuitenkin ratkaista tuomioistuimessa (ks. edellä).

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Vanhempi voi nostaa lapsen huoltajuutta, asumista tai tapaamisoikeutta koskevan kanteen sen paikkakunnan käräjäoikeudessa (tingsrätt), jossa lapsen asuinpaikka on. Jos toimivaltaista käräjäoikeutta ei ole, asia käsitellään Tukholman käräjäoikeudessa. Huoltajuutta, asumista ja tapaamisoikeutta koskevat kysymykset voidaan käsitellä myös avioeroasian yhteydessä.

Haastehakemus on laadittava kirjallisesti, ja hakijan tai tämän edustajan on allekirjoitettava se omakätisesti. Haastehakemukseen on sisällettävä tiedot osapuolista, yksilöity vaatimus, toisin sanoen, mistä asiasta tuomioistuimen on päätettävä, vaatimuksen tausta, maininta todisteista, joihin vedotaan, ja tieto siitä, mitä kullakin todisteella on tarkoitus vahvistaa, sekä tieto olosuhteista, joiden perusteella tuomioistuin on toimivaltainen. Kirjalliset todisteet toimitetaan yhdessä hakemuksen kanssa.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Huoltajuutta, asumista ja tapaamisoikeutta koskevat asiat ovat indispositiivisia eli asianosaisten sovinto ei ole sallittu, ja yleensä ne käsitellään nopeutetussa menettelyssä.

Tuomioistuin voi tehdä huoltajuudesta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta välipäätöksen. Välipäätös voi koskea esimerkiksi sitä, missä lapsi asuu riita-asian käsittelyn aikana, ja se on voimassa siihen asti, kunnes asia on ratkaistu lainvoimaisella päätöksellä.

Vaikka huoltajuutta, asumista ja tapaamisoikeutta koskevien asioiden käsittelystä nopeutetussa menettelyssä ei ole mitään erityistä säännöstä, kussakin yksittäisessä tapauksessa tehdään arvio asian kiireellisyydestä.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Pääsääntönä huoltajuus-, asumis- ja tapaamisoikeusasioissa on, että kukin osapuoli vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Oikeusapua voidaan myöntää, jos sitä koskevat edellytykset täyttyvät.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Huoltajuutta, asumista tai tapaamisoikeutta koskevaan käräjäoikeuden tuomioon tai päätökseen voi hakea muutosta hovioikeudelta (hovrätt). Valitusluvan myöntäminen on edellytys sille, että hovioikeus ottaa valituksen tutkittavaksi.

Hovioikeuden tuomioon tai päätökseen voi hakea muutosta Korkeimmalta oikeudelta (Högsta domstolen). Valituslupa on edellytys sille, että Korkein oikeus ottaa valituksen tutkittavaksi.

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Huoltajuutta, asumista ja tapaamisoikeutta koskevat tuomiot, päätökset tai sopimukset ovat täytäntöönpanokelpoisia. Täytäntöönpanoa pyydetään sen paikkakunnan käräjäoikeudelta, jossa lapsen asuinpaikka on. Jos toimivaltaista käräjäoikeutta ei ole, asia käsitellään Tukholman käräjäoikeudessa.

Käräjäoikeus voi päättää erilaisista toimenpiteistä. Ensisijaisesti pyritään siihen, että lapsi luovutetaan vapaaehtoisesti. Jos tämä ei toteudu, tuomioistuin voi viime kädessä päättää uhkasakosta tai lapsen noudosta. Uhkasakon määrääminen merkitsee sitä, että vanhempi, jonka luona lapsi on, joutuu maksamaan tuntuvan rahasumman, jollei hän luovuta lasta. Nouto on erittäin epätavallinen toimenpide, josta tehdään päätös vain silloin, kun tilannetta ei voida ratkaista millään muulla keinolla ja halutaan välttää lapselle aiheutuva vakava vahinko. Tällöin poliisi noutaa lapsen ja luovuttaa hänet huoltajalle.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Joissakin tapauksissa sovelletaan Bryssel II -asetusta. Hakemus täytäntöönpano­kelpoiseksi julistamisesta tehdään Ruotsissa, Svean hovioikeudessa (Svea hovrätt).

Euroopan neuvoston vuoden 1980 yleissopimusta ja vuoden 1996 Haagin yleissopimusta sovelletaan niiden maiden osalta, jotka ovat allekirjoittaneet kyseiset sopimukset. Euroopan neuvoston vuoden 1980 yleissopimuksen mukaisesti täytäntöönpanohakemus tehdään sen paikkakunnan käräjäoikeudessa, jossa lapsen asuinpaikka on. Vuoden 1996 Haagin yleissopimuksen mukaisesti täytäntöönpanohakemus tehdään Svean hovioikeudessa.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Tätä asiaa koskevat säännökset sisältyvät Bryssel II -asetukseen.

Voidaan myös esittää vastaväite päätöksen pätevyydestä tai täytäntöönpanokelpoisuudesta, jos tällainen tilanne ilmenee.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Pääsääntönä on, että sovelletaan sen maan lakia, jossa lapsen asuinpaikka on.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 16/12/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Englanti ja Wales

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Lapsen huolto tarkoittaa kaikkia oikeuksia, velvollisuuksia, valtuuksia, vastuita ja määräysvaltaa, joita lapsen vanhemmalla lain mukaan on suhteessa lapseen ja hänen omaisuuteensa. Tällä viitataan kaikkiin velvoitteisiin, joita hänellä voi olla lapsen suhteen (kuten elatusvelvollisuus), sekä oikeuksiin, joita hänellä voi lapsen kuoleman sattuessa olla lapsen omaisuuden suhteen. Englannin ja Walesin lain mukaan lapsen huoltoon ei sisälly päätöksiä siitä, kenen kanssa lapsen tulisi elää ja kenen kanssa hänen tulisi viettää aikaa.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Jos lapsen vanhemmat ovat avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, sekä äiti että isä (tai toinen naispuolinen vanhempi) ovat lapsen huoltajia. Äiti on aina lapsen huoltaja, ja naimaton isä tai toinen naispuolinen vanhempi, joka ei ole naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa lapsen äidin kanssa, voi saada huoltajuuden tekemällä sopimuksen äidin kanssa, tuomioistuimen päätöksellä tai rekisteröimällä syntymän yhdessä lapsen äidin kanssa. Isä- tai äitipuoli voi olla lapsen huoltaja lapsen huoltajana toimivan yhden tai kummankin vanhemman kanssa tehdyn sopimuksen tai tuomioistuimen päätöksen perusteella. Henkilöllä, joka on saanut päätöksen lasta koskevista järjestelyistä (child arrangements order) eli siitä, kenen kanssa lapsen tulisi asua ja milloin, on huoltajuus päätöksen voimassaolon ajan tai joskus pidempään. Adoptiopäätöksen antaminen siirtää lapsen huoltajuuden ilman aikarajaa, ellei sitä kumota. Erityisholhoojilla (ks. jäljempänä vastaus kysymykseen 3) on lapsen huoltajuus päätöksen voimassaolon ajan. Kunnallisella viranomaisella on lapsen huoltajuus, jos lapsesta on tehty huostaanottopäätös. Henkilö, joka on lapsen huoltaja vuoden 1996 Haagin lastensuojelusopimuksen 16 artiklan nojalla, säilyttää huoltajuuden, kun lapsen kotipaikaksi tulee Englanti ja Wales. Lapsen huoltajuuteen sovelletaan Englannin ja Walesin lakia.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Tuomioistuin voi nimittää edunvalvojan, joka vastaa lapsen huollosta, jos vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsesta. Huoltajana toimiva vanhempi voi nimetä lapselle edunvalvojan vanhemman kuoleman varalta. Paikallisviranomainen (sosiaaliviranomaisella) vastaa lapsen huollosta, jos lapsi on sen huostassa.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Vanhempien asumusero ei vaikuta lapsen huoltoon riippumatta siitä, ovatko vanhemmat naimisissa vai eivät. Tuomioistuin voi rajoittaa huoltajana toimimista, jos se katsoo sen aiheelliseksi. Joissakin tapauksissa tuomioistuin voi poistaa lapsen huoltajuuden kokonaan (tosin sitä ei voida poistaa vanhemmilta, jotka ovat keskenään naimisissa).

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Sopimus on tehtävä Linkki avautuu uuteen ikkunaanlapsen huollosta tehtävää sopimusta koskevalla lomakkeella.

Tuomioistuinten yhteystiedot ovat saatavilla Linkki avautuu uuteen ikkunaanoikeusviraston verkkosivustolta (Her Majesty’s Courts and Tribunals Service). Lomakkeeseen on liitetty ohjeita. Koska sopimuksen tekeminen vaikuttaa vakavasti molempien vanhempien oikeudelliseen asemaan, molempia kehotetaan hakemaan oikeudellista neuvontaa ennen lomakkeen täyttämistä. He voivat saada sellaisen asianajajan yhteystiedot, joka toimii heidän tarvitsemassaan paikassa Englannissa ja Walesissa, asianajajaliiton (Law Society) hakupalvelusta (00 44 (0) 20 7242 1222) tai

Joissakin tapauksissa heillä on myös oikeus saada oikeusapua.

Vanhempien on todistettava henkilöllisyytensä, ja tuomioistuimen valtuutetun virkailijan on todistettava oikeaksi heidän allekirjoituksensa. Äidin on esitettävä tuomioistuimelle todiste siitä, että hän on lapsen äiti, joten tarvitaan kopio lapsen syntymätodistuksesta. Hänen on myös todistettava henkilöllisyytensä asiakirjalla, jossa on valokuva ja allekirjoitus (esimerkiksi valokuvallinen kortti, virallinen lupakortti tai passi). Isän on todistettava henkilöllisyytensä asiakirjalla, jossa on valokuva ja allekirjoitus (esimerkiksi valokuvallinen kortti, virallinen lupakortti tai passi).

Kun lomake on allekirjoitettu ja todistettu, siitä on tehtävä kaksi kopiota. Alkuperäinen sopimuslomake ja kopiot voidaan viedä tai lähettää seuraavaan osoitteeseen:

The Central Family Court,
First Avenue House,
42-49 High Holborn,
London WC1V 6NP.

Keskusperhetuomioistuin (Central Family Court) kirjaa sopimuksen ja säilyttää alkuperäiskappaleen. Kopiot leimataan ja lähetetään takaisin kummallekin vanhemmalle sopimuksessa mainittuun osoitteeseen. Sopimus tulee voimaan vasta, kun se on vastaanotettu ja kirjattu keskusperhetuomioistuimessa. Lapsen huollosta tehtävän sopimuksen rekisteröinnistä ei peritä maksua. Jos lapsia on enemmän, jokaisesta lapsesta on täytettävä erillinen lomake.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Vanhemmat voivat käyttää sovittelupalveluja päästäkseen tyydyttävään ratkaisuun lapsen huollosta. Kaikki sopimukset on rekisteröitävä tuomioistuimessa. Rekisteröiminen on tarpeen sopimuksen laillistamiseksi ja sen tekemiseksi täytäntöönpanokelpoiseksi.

Tarkempia tietoja perheasioiden sovittelusta saa Linkki avautuu uuteen ikkunaanoikeusministeriön verkkosivustolta.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Tuomari voi päättää, kenen kanssa lapsi asuu ja milloin. Tuomari voi myös päättää, kenen kanssa lapsi viettää aikaa tai on muuten yhteydessä ja milloin. Vanhempia kannustetaan pääsemään sopimukseen yhteydenpidosta. Tuomioistuimet eivät päätä lasten elatusmaksuista. Jos vanhemmat eivät pääse keskenään yhteisymmärrykseen, asiasta huolehtii Linkki avautuu uuteen ikkunaanlasten elatusapupalvelu (Child Maintenance Service). Vanhemmat sopivat yleensä siitä, mitä koulua lapsi käy. Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen, asiasta päättää tuomari antamalla erityisen määräyksen (specific issue order). Lapsi pitää oman nimensä, ellei tuomioistuin toisin määrää. Tuomioistuin voi myös estää henkilöä toimimasta huoltajana tietyissä asioissa antamalla päätöksen tietyistä kielletyistä toimista (prohibited steps order). Tuomioistuin voi myös päättää lapsen pysyvästä viemisestä pois lainkäyttöalueelta ja sukunimen muuttamisesta (ks. jäljempänä kysymys 8).

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Tuomioistuin olettaa, että vanhemmat tekevät päätökset yhteisymmärryksessä. Jos kumpikin vanhempi on lapsen huoltaja, vanhemmalla, joka on saanut päätöksen lasta koskevista järjestelyistä eli siitä, kenen kanssa lapsi asuu, on oltava etävanhemman (ja kenen tahansa muun huoltajan) suostumus lapsen viemiseen pysyvästi Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolelle tai hänen on saatava siihen tuomioistuimen lupa. Vanhempi, jonka kanssa lapsi on määrätty asumaan, voi muuttaa lainkäyttöalueen (Englanti ja Wales) sisällä. Lapsen sukunimen muuttamiseen tarvitaan kaikkien huoltajien suostumus tai tuomioistuimen lupa.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Lapsi asuu molempien vanhempien luona. Lapsi viettää osan ajastaan molempien kanssa tuomioistuimen päätöksen mukaisesti. Tämä voi vaikuttaa maksettavan elatusavun määrään.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Hakemuksen voi tehdä perhetuomioistuimeen Linkki avautuu uuteen ikkunaanlapsia koskevan vuoden 1989 lain (Children Act 1989) 4 §:n nojalla. Tuomioistuimen yhteystiedot löytyvät Linkki avautuu uuteen ikkunaanoikeusviraston verkkosivustolta. Myös Linkki avautuu uuteen ikkunaanhakulomake on saatavilla kyseisellä sivustolla. Jokaiselle huoltajalle on lähetettävä kopio hakemuslomakkeesta. Asiakirjat toimitetaan myöhemmin tuomioistuimen ohjeiden mukaisesti.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Menettely on edellä kuvatun mukainen. Lapsen huoltajuuden saamiseksi ei ole olemassa kiireellisissä tapauksissa sovellettavaa menettelyä.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Oikeusapua voi saada vain, jos on näyttöä lähisuhdeväkivallasta.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Kyllä. Piirituomarin (District Judge) antamiin lapsen huoltajuutta koskeviin päätöksiin voi hakea muutosta ylemmältä tuomarilta (Circuit Judge). Ylemmän oikeusasteen tuomioistuimen (High Court) piirituomarin päätöksiin haetaan muutosta High Courtin tuomarilta.

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Lapsen huoltajuus on oikeus, eikä sitä voida itsessään panna täytäntöön. Sen sijaan jos lapsen huoltaja laiminlyö velvollisuutensa, perhetuomioistuimelle on mahdollista tehdä hakemus, jossa sitä pyydetään ratkaisemaan kiistanalainen asia, kuten lapsen elatusvelvollisuus. Tuomioistuinten osoitteet ovat saatavissa Linkki avautuu uuteen ikkunaantäällä.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Tapaamisoikeutta koskevan päätöksen tai toisessa jäsenvaltiossa neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (Bryssel II a) 11 artiklan 8 kohdan mukaisesti annetun päätöksen täytäntöönpanoa varten tarvitaan asetuksen nojalla vaadittu todistus päätöksen tehneeltä tuomioistuimelta, minkä jälkeen keskusperhetuomioistuimen kirjaamolle (Principal Registry) on osoitettava hakemus, joka koskee päätöksen tunnustamista tai täytäntöönpanoa. Muiden päätösten rekisteröintiä, tunnustamista tai tunnustamatta jättämistä koskevissa asioissa hakemus tehdään pääkirjaamoon.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Päätöksen antamista on vastustettava alkuperäisen lainkäyttöalueen tuomioistuimessa ennen päätöksen antamista. Jos kyseisen valtion lainsäädännössä niin säädetään, kaikille asianosaisille on ilmoitettava, että tuomioistuin käsittelee päätöstä koskevaa hakemusta. Kyseisen jäsenvaltion laissa esitetään, mihin toimiin on mahdollista ryhtyä, jos haluaa vastustaa päätöksen antamista.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Menettely on käynnistettävä sen lainkäyttöalueen tuomioistuimessa, missä lapsella on vakinainen asuinpaikka.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 10/08/2021

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Pohjois-Irlanti

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Linkki avautuu uuteen ikkunaanLastenhuollosta vuonna 1995 annetun (Pohjois-Irlannin) lain (Children (Northern Ireland) Order 1995) mukaan lapsen huolto käsittää kaikki oikeudet, velvollisuudet, valtuudet ja vastuut, jotka vanhemmalla on lain mukaan suhteessa lapseensa. Laissa ei luetella, mitä nämä oikeudet ja velvollisuudet ovat. On kuitenkin yleisesti tunnustettua, että lapsen huoltajilla on

  • velvollisuus suojella lasta, tarjota hänelle koti ja huolehtia hänestä
  • oikeus määrittää lapsen asuinpaikka
  • oikeus päättää, kuka voi tavata lasta
  • velvollisuus turvata lapsen koulutus
  • oikeus suostua passin myöntämiseen
  • velvollisuus turvata sairaanhoito tai lääkinnällinen apu ja oikeus suostua tällaiseen hoitoon tai apuun
  • oikeus antaa lapselle nimi
  • oikeus turvata lapsen uskonnollinen opetus.

Lapsen huoltajan on aina toimittava lapsen edun mukaisesti, ja kaikkia lapsen huoltajia on kuultava ennen tärkeiden päätösten tekemistä. Jos yhteisymmärrykseen ei kuitenkaan päästä, tuomioistuinta voidaan pyytää ratkaisemaan asia.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Jos lapsen vanhemmat olivat naimisissa lapsen syntyessä, kumpikin on lapsen huoltaja.

Jos lapsen vanhemmat eivät olleet naimisissa lapsen syntyessä, äiti on automaattisesti lapsen huoltaja ja isä voi saada lapsen huoltajuuden

  • menemällä naimisiin äidin kanssa
  • pyytämällä tuomioistuinta antamaan huoltajuusmääräyksen hänen edukseen
  • tekemällä äidin kanssa lapsen huoltoa koskevan sopimuksen (ks. jäljempänä kysymys 5) tai
  • jos hänet on rekisteröity lapsen isäksi (tämä koskee vain Yhdistyneessä kuningaskunnassa 15. huhtikuuta 2002 jälkeen rekisteröityjä syntymiä).

Jos naimaton isä on hankkinut huoltajuuden tuomioistuimen määräyksellä, sopimuksella tai rekisteröinnillä, huoltajuus voidaan lopettaa vain tuomioistuimen päätöksellä.

Jos tuomioistuin antaa naimattomalle isälle määräyksen lapsen asuinpaikasta, sen on myös annettava huoltajuusmääräys hänen edukseen, jos isällä ei muuten olisi huoltajuutta.

Muu henkilö kuin vanhempi voi saada lapsen huoltajuuden tuomioistuimen päätöksellä.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Henkilö, joka on lapsen huoltaja, ei voi luovuttaa tai siirtää tätä vastuuta. Hän voi kuitenkin sopia, että joku muu kantaa tämän vastuun hänen puolestaan.

Lisäksi muu henkilö kuin vanhempi voi saada lapsen huoltajuuden hankkimalla tuomioistuimen määräyksen (esimerkiksi asuinpaikkamääräyksen, hätäsuojelumääräyksen tai huostaanottomääräyksen).

Pääsääntöisesti vanhempi ei automaattisesti menetä lapsen huoltajuutta pelkästään siksi, että joku muu saa sen. Adoptiopäätös kuitenkin siirtää huoltajuuden biologisilta vanhemmilta adoptiovanhemmille.

Jos vanhempi on lapsen huoltaja, hän voi nimetä toisen henkilön lapsen edunvalvojaksi vanhemman kuoleman varalta.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Lapsen huoltajuus jatkuu avioeron jälkeen, ja sitä rajoitetaan vain, jos vapaaehtoisella sopimuksella tai tuomioistuimen määräyksellä ratkaistaan vanhempien keskinäisiä tai vanhempien ja kolmansien osapuolten välisiä kiistakysymyksiä.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Jos vanhemmat eivät ole naimisissa, he voivat tehdä huoltajuudesta sopimuksen. Sopimus on

Jos vanhemmat olivat naimisissa mutta ovat muuttaneet erilleen tai eronneet, he voivat sopia lapsen huoltoa koskevista järjestelyistä. Sopimuksen pohjalta voidaan antaa tuomioistuimen määräys, jota voidaan myöhemmin tarkistaa olosuhteiden muuttuessa.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Pohjois-Irlannissa on useita välityspalveluja tarjoavia toimistoja, jotka voivat auttaa riitojen sovittelussa. Tietoa on saatavilla seuraavien tahojen verkkosivuilla: Linkki avautuu uuteen ikkunaanUK College of Family Mediators, Linkki avautuu uuteen ikkunaanFamily Mediation Northern Ireland, Linkki avautuu uuteen ikkunaanBarnardo’s Northern Ireland, Linkki avautuu uuteen ikkunaanFamily Support Northern Ireland, Linkki avautuu uuteen ikkunaanDispute Resolution Service Northern Ireland ja Linkki avautuu uuteen ikkunaanMediation and Counselling Northern Ireland.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Pohjois-Irlannin tuomioistuimilla on laajat valtuudet, ja ne voivat erityisesti ratkaista asioita, jotka liittyvät

  • lapsen viemiseen pois Pohjois-Irlannista
  • asuinpaikkaan (missä ja kenen kanssa lapsen tulisi asua)
  • yhteydenpitoon (milloin, missä ja kenen kanssa lapsi voi olla yhteydessä)
  • taloudellisiin kysymyksiin
  • koulutukseen
  • uskonnonopetukseen
  • sairaanhoitoon
  • lapsen omaisuuden hallintaan.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Tuomioistuimet tunnustavat joustavien ja käytännöllisten järjestelyjen tarpeen aina kun se on mahdollista. Näin ollen yksinhuoltajan on voitava tehdä päätökset, jotka ovat tarpeen silloin kun hän vastaa lapsen huollosta.

Samalla kuitenkin odotetaan, että tärkeistä päätöksistä keskustellaan toisen vanhemman kanssa ja asiat ratkaistaan sovinnollisesti. Jos vanhemmat eivät kuitenkaan pääse yhteisymmärrykseen, tuomioistuin voi antaa erityisen määräyksen (specific issue order), jolla ratkaistaan tietty kysymys, tai kieltää tietyt toimenpiteet (prohibited steps order) (määräyksessä luetellaan, millaisia päätöksiä ei voida tehdä ilman tuomioistuimen suostumusta).

Jos lasta koskeva asuinpaikkamääräys on voimassa, kukaan ei saa muuttaa lapsen sukunimeä eikä viedä lasta pois Yhdistyneestä kuningaskunnasta kuukaudeksi tai pidemmäksi ajaksi ilman jokaisen huoltajan kirjallista suostumusta tai tuomioistuimen suostumusta.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Kun lapsi on yhden vanhemman kanssa, kyseinen vanhempi tekee tarvittavat rutiiniluonteiset päätökset. Toista vanhempaa on kuitenkin kuultava merkittävistä päätöksistä.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Yleensä lapsen huoltajuuden antavaa päätöstä koskeva hakemus olisi pantava vireille perheasiain tuomioistuimessa (Family Proceedings Court). Jos toisessa tuomioistuimessa on kuitenkin vireillä muita lapseen liittyviä perheasioita, hakemus voidaan panna vireille kyseisessä tuomioistuimessa.

Menettely, joka on pantu vireille perheasiain tuomioistuimessa, voidaan siirtää Family Care Center ‑tuomioistuimeen tai High Court ‑tuomioistuimeen useista syistä (esimerkiksi jos se on monimutkainen tai siihen liittyy yleistä etua koskeva kysymys).

Tuomioistuinten osoitteet ja puhelinnumerot ovat saatavilla Linkki avautuu uuteen ikkunaanPohjois-Irlannin oikeushallinnon (Northern Ireland Courts and Tribunals Service) verkkosivuilla.

Asian vireillepanoa varten on täytettävä useita lomakkeita, jotka on toimitettava asianomaisen tuomioistuimen kansliaan. Useimmat näistä ovat vakiomuotoisia. Tuomioistuimen kansliasta annetaan tarvittavat lomakkeet ja neuvotaan niiden täyttämisessä. Henkilökunta ei kuitenkaan voi antaa oikeudellista neuvontaa tai auttaa hakemuksen tekstin laadinnassa. Myös kirjaamismaksu peritään.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Kun hakemus on jätetty, tuomioistuimen kanslia vahvistaa käsittelypäivän, joka ilmoitetaan toiselle osapuolelle. Jos asiaa ei ole ratkaistu ennen käsittelypäivää, maallikkotuomari (magistrate) tai ammattituomari (judge) kuulee todisteet ja tekee päätöksen. Lapsen huoltajuuden saamiseksi ei ole olemassa kiireellisissä tapauksissa sovellettavaa menettelyä.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Hakijalla on oikeus hakea oikeusapua. Taloudellisen oikeusavun määrä (mikäli sitä myönnetään) riippuu kuitenkin hakijan taloudellista tilannetta koskevasta arviosta. Vaikka hakija taloudellisen tilanteensa puolesta todettaisiin tukikelpoiseksi, hän voi silti joutua maksamaan itse osan kuluista. On mahdollista sopia, että hakija maksaa oman osansa oikeuspalvelutoimistolle (Legal Services Agency) tietyn ajan kuluessa. Sen lisäksi, että hakijan on oltava taloudellisesti tukikelpoinen, oikeudenkäynnin vireillepanolle tai vastaajana toimimiselle on oltava asianmukaiset perusteet, ja näiden toimien on oltava mielekkäitä kaikissa olosuhteissa.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Muutosta voi hakea

  1. perheasiain tuomioistuimen päätökseen Family Care Centre ‑tuomioistuimessa
  2. Family Care Centre ‑tuomioistuimen päätökseen High Courtissa,

oli kyseessä sitten päätöksen antaminen tai sen epääminen.

High Court voi asianosaisen hakemuksesta viedä kanteen muutoksenhakutuomioistuimen (Court of Appeal) ratkaistavaksi, jos kyseessä on laintulkintakysymys. Muutoin High Courtin päätös on lopullinen.

Muutoksenhakutuomioistuimen päätös High Courtin siirtämässä asiassa on lopullinen.

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Perheasiain tuomioistuimessa (jossa useimmat lapsiin liittyvät asiat käsitellään) voidaan hakea lapsen huoltoon liittyvän erityiskysymyksen käsittelyä. Yhteystiedot on ilmoitettu yllä.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2201/2003 (Bryssel II a ‑asetus) säädetään, että tietyt yhdessä jäsenvaltiossa annetut lapsen huoltoa koskevat päätökset pannaan täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa.

Päätös on täytynyt julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi toisessa jäsenvaltiossa. Pohjois-Irlannissa on haettava päätöksen kirjaamista High Courtissa.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Päätöksen tunnustamista on vastustettava toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa kyseisessä tuomioistuimessa sovellettavan menettelyn mukaisesti.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Menettely on käynnistettävä sen lainkäyttöalueen tuomioistuimessa, missä lapsella on tavanomainen asuinpaikka.

Jos pohjoisirlantilainen tuomioistuin toteaa olevansa toimivaltainen käsittelemään menettelyn, se soveltaa Pohjois-Irlannin lakia.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 11/08/2021

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Skotlanti

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Skotlannissa vanhemman oikeuksia ja velvollisuuksia kutsutaan ’vanhempainvelvollisuuksiksi’ ja ’vanhempainoikeuksiksi’.

Henkilön, jolla on lasta koskevia vanhempainvelvollisuuksia, on, sikäli kuin se on käytännössä mahdollista ja lapsen edun mukaista,

• suojeltava ja edistettävä lapsen terveyttä, kehitystä ja hyvinvointia

• ohjattava ja neuvottava lasta tavalla, joka on lapsen kehitysvaiheen kannalta asianmukainen

• jos lapsi ei asu vanhemman kanssa, ylläpidettävä henkilökohtaista suhdetta lapseen ja tavattava lasta säännöllisesti

• toimittava lapsen laillisena edustajana.

Henkilöllä on oikeuksia, jotta hän voi täyttää velvollisuutensa. Vanhempainoikeuksia ovat seuraavat:

• saada lapsi asumaan luokseen tai päättää lapsen asuinpaikasta

• valvoa ja ohjata lapsen kasvatusta tavalla, joka on lapsen kehitysvaiheen kannalta asianmukainen

• jos lapsi ei asu vanhemman kanssa, ylläpitää henkilökohtaista suhdetta lapseen ja tavata lasta säännöllisesti

• toimia lapsen laillisena edustajana.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Lapsen äidillä on vanhempainvelvollisuudet ja ‑oikeudet automaattisesti. Lapsen isä saa vanhempainvelvollisuudet ja ‑oikeudet, jos

• hän oli naimisissa lapsen äidin kanssa hedelmöittymishetkellä tai sen jälkeen

• hän on rekisteröinyt lapsensa syntymän yhdessä lapsen äidin kanssa 4. toukokuuta 2006 tai sen jälkeen

• hän on yhdessä lapsen äidin kanssa tehnyt ja rekisteröinyt sopimuksen määrätyssä muodossa (ks. jäljempänä vastaus kysymykseen 5)

• tuomioistuin on myöntänyt ne hänelle.

Jokainen, jolla on lapseen liittyvä intressi, voi pyytää tuomioistuimelta vanhempainvelvollisuuksia ja ‑oikeuksia.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Kyllä. Tuomioistuin voi antaa muulle henkilölle kuin vanhemmalle vanhempainvelvollisuudet ja ‑oikeudet tai nimetä henkilön lapsen edunvalvojaksi.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Jos vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen, tämä ei sinänsä vaikuta siihen, kenellä on vanhempainvelvollisuudet ja ‑oikeudet. Jos vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, mikä on lapsen kannalta parasta, toinen tai molemmat voivat pyytää tuomioistuinta päättämään asiasta. Tuomioistuimen on asetettava etusijalle lapsen hyvinvointi. Se ei saa antaa päätöstä, ellei sen antaminen ole lapselle parempi vaihtoehto kuin olla antamatta päätöstä. Tuomioistuimen on myös lapsen ikä ja kypsyys huomioiden otettava huomioon kaikki näkemykset, joita lapsi haluaa ilmaista.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Jos sopimus koskee vanhempainvelvollisuuksien ja ‑oikeuksien antamista isälle, sen on oltava määrämuotoinen ja se on rekisteröitävä oikeusvaikutuksen aikaansaamiseksi. Lomake on saatavilla Linkki avautuu uuteen ikkunaanSkotlannin hallituksen verkkosivustolla.

Kummankin vanhemman on allekirjoitettava sopimus yhden 16 vuotta täyttäneen todistajan läsnä ollessa, ja myös todistajan on allekirjoitettava sopimus. Sama henkilö voi todistaa molemmat allekirjoitukset. Sopimus on rekisteröitävä julkiseen rekisteriin (Books of Council and Session), ja äidillä on edelleen vanhempainvelvollisuudet ja ‑oikeudet, jotka hänellä oli sopimuksen allekirjoitushetkellä.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Vaihtoehtoisia riidanratkaisumenetelmiä on useita. Niihin kuuluvat

• perhesovittelu (jossa sovittelija antaa perheenjäsenille mahdollisuuden keskustella huolenaiheistaan, tarkastella eri vaihtoehtoja ja sopia etenemistavasta)

• lakimiessovittelu (jossa sovittelija on asianajaja, jolla on myös sovittelijan pätevyys)

• välimiesmenettely (jossa osapuolet sopivat nimittävänsä välimieheksi kutsutun henkilön ratkaisemaan riidan ja sitoutuvansa välimiehen päätökseen)

• lakimiesavusteinen sopiminen (collaborative law) (jossa molemmilla osapuolilla on asianajaja ja asianajajat pyrkivät ratkaisemaan riidan tuomioistuimen ulkopuolella).

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Tuomari voi antaa päätöksiä, jotka koskevat

• vanhempainvelvollisuuksia

• vanhempainoikeuksia

• huoltajuutta

• lapsen omaisuuden hallintaa.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Kaikkien, joilla on lasta koskevia vanhempainvelvollisuuksia ja ‑oikeuksia, tulee olla mukana lasta koskevissa päätöksissä. Jos vain yhdellä vanhemmalla on vanhempainvelvollisuuksia ja ‑oikeuksia, kyseinen vanhempi voi päättää kaikista asioista kuulematta toista vanhempaa.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Jos kummallakin vanhemmalla on lapsen osalta täydet vanhempainvelvollisuudet ja ‑oikeudet, kummallakin on oikeus saada lapsi asumaan luokseen tai muutoin päättää lapsen asuinpaikasta. Jos lapsi asuu jommankumman vanhemman kanssa, toisella vanhemmalla on oikeus ylläpitää henkilökohtaista suhdetta lapseen ja tavata lasta säännöllisesti.

Yleisperiaatteena on, että kummankin vanhemman tulisi mahdollisuuksien mukaan osallistua lastensa kasvatukseen, jos se on käytännössä mahdollista ja lapsen edun mukaista. Jos vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen, tuomioistuin voi päättää, kenen kanssa lapsi asuu ja milloin. Tuomioistuin voi määrätä lapsen asumaan eri ihmisten luona eri aikoina.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

i. Vanhempainvelvollisuuksia koskeva kanne voidaan nostaa joko ylimmässä siviilituomioistuimessa (Court of Session) tai alueellisessa siviilituomioistuimessa (Sheriff Court). Hakemus voidaan tehdä tavallisen avio- tai asumuseroa koskevan kanteen yhteydessä.

ii. Hakija voi valita, mitä tuomioistuinta käyttää. Jos avio- tai asumuseroa koskevaa kannetta ei ole vireillä, Court of Sessionilla on toimivalta käsitellä vanhempainvelvollisuuksista annettavaa päätöstä koskeva hakemus, jos lapsen tavanomainen asuinpaikka on Skotlannissa, ja Sheriff Courtilla on toimivalta käsitellä tällainen kanne, jos lapsen tavanomainen asuinpaikka on siinä tuomiopiirissä (sheriffdom), jossa tuomioistuin maantieteellisesti sijaitsee. Skotlannin oikeushallinnon (Linkki avautuu uuteen ikkunaanScottish Courts and Tribunals Service) verkkosivusto sisältää kartan, jossa esitetään tuomioistuinten sijainnit sekä osoitteet ja yhteystiedot.

iii. Vanhempainvelvollisuuksia ja ‑oikeuksia koskeva hakemus on tehtävä Court of Sessionissa haasteen (summons) muodossa ja Sheriff Courtissa ensimmäisen kannekirjelmän (initial writ) muodossa. Kuten avioeroa koskevissa kanteissa, jokaisella tuomioistuimella on omat sääntönsä, joissa määritetään, missä muodossa hakemuksen on oltava. Ks. Linkki avautuu uuteen ikkunaanavioeroa käsittelevän sivun 11 kohdan 6 alakohta.

Muodollisuudet ja asiakirjat

iv. Kummassakin tuomioistuimessa peritään maksu tällaisen hakemuksen jättämisestä. Ks. Linkki avautuu uuteen ikkunaanavioeroa koskevan sivun 11 kohdan 8 alakohta, joka koskee mahdollisia maksuvapautuksia.

v. Kaikkien näiden hakemusten yhteydessä on esitettävä ote lapsen syntymän todistavasta asiakirjasta. Tuomioistuin ei hyväksy valokopiota eikä lyhennettyä muotoa todistuksesta.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Tämäntyyppisissä hakemuksissa ei ole käytettävissä yksinkertaistettua menettelyä. Menettelyt vahvistetaan Linkki avautuu uuteen ikkunaanavioeroa koskevan sivun 11 kohdan 6 alakohdassa mainituissa säännöissä. Väliaikaista päätöstä voidaan hakea silloin, kun sitä pidetään tarpeellisena.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Lapsen huoltoa koskevissa asioissa on saatavilla neuvontaa ja apua normaalin lakisääteisen tarveharkinnan perusteella. Lapsen huoltoa koskevissa asioissa on saatavilla myös siviilioikeudellista apua edellyttäen, että taloudellista tukikelpoisuutta, kohtuullisuutta ja todennäköistä syytä koskevat lakisääteiset edellytykset täyttyvät.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Kyllä.

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Samassa asiassa voi olla mahdollista nostaa kanne tuomioistuimen päätöksen noudattamatta jättämisestä. Jos päätöstä ei ole noudatettu, voidaan käynnistää tuomioistuimen halventamisesta johtuva menettely.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Toisessa jäsenvaltiossa annetun päätöksen täytäntöönpanosta säädetään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2201/2003 (ns. Bryssel II a -asetus). Toisessa jäsenvaltiossa annettu päätös lapsen huoltajuudesta on täytäntöönpanokelpoinen Skotlannissa, jos 1) on tehty asiaa koskeva hakemus ja 2) sen pohjalta päätös on julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi Skotlannissa.

Hakemuksen jättämismenettelystä säädetään Skotlannin laissa. Hakemus on jätettävä Court of Sessionille, ja siihen on liitettävä tiettyjä asiakirjoja (jotka luetellaan Bryssel II a ‑asetuksessa). Tässä asiassa saattaa olla hyödyllistä hakea oikeudellista neuvontaa.

Bryssel II a ‑asetuksen mukaisesti on olemassa tiettyjä päätöksiä, jotka voidaan panna täytäntöön muissa jäsenvaltioissa ilman täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Siitä, kuinka voi vastustaa toisessa jäsenvaltiossa annetun päätöksen tunnustamista, säädetään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2201/2003 (Bryssel II a -asetus). Bryssel II a ‑asetuksessa luetellaan perusteet, joiden nojalla päätöstä ei tunnusteta.

Hakemus on jätettävä Skotlannin laissa säädettyä menettelyä noudattaen. Hakemus on jätettävä Court of Sessionille, ja siihen on liitettävä tiettyjä asiakirjoja (jotka luetellaan Bryssel II a ‑asetuksessa). Tässä asiassa saattaa olla hyödyllistä hakea oikeudellista neuvontaa.

Bryssel II a ‑asetuksen mukaisesti on olemassa tiettyjä päätöksiä, jotka voidaan panna täytäntöön ja tunnustaa muissa jäsenvaltioissa ilman täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Jos skotlantilaisella tuomioistuimella on toimivalta, se soveltaa yleensä Skotlannin lakia. Jos katsotaan, että tiettyyn kysymykseen sovelletaan vieraan valtion lakia, joka poikkeaa Skotlannin laista, kyseiseen lakiin on vedottava ja sen soveltamisen tueksi on esitettävä todisteita. Joissakin poikkeustapauksissa osapuolet saattavat tietyssä asiassa vedota vieraan valtion lakiin, jolloin skotlantilainen tuomioistuin voi ottaa sen huomioon.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 09/08/2021

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Vanhempainvastuu - Gibraltar

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Gibraltarin lakia sovellettaessa lapsen huolto tarkoittaa lapsen huoltajuutta, hoitoa ja valvontaa, joista tavallisesti huolehtivat vanhempi tai vanhemmat taikka nimetty edunvalvoja. Yleensä vanhempi tai edunvalvoja vastaa lapsen huoltajuudesta ja kasvatuksesta sekä lapselle kuuluvan tai hänen puolestaan hallussa pidettävän omaisuuden hallinnasta.

Käsite ”lapsen huolto” koskee isää, äitiä tai nimettyä edunvalvojaa, joka hoitaa tietyn lapsen huoltoa koskevia tehtäviä. Lapsen huolto tarkoittaa myös valvontaa joko suoraan tai ohjaamalla lasta tämän kehitysvaiheeseen sopivalla tavalla. Lisäksi se tarkoittaa lapsen kasvatusta ja, jos lapsi ei asu vanhemman kanssa, henkilökohtaisen suhteen ylläpitämistä lapseen ja lapsen tapaamista säännöllisesti. Huolto tarkoittaa tarvittaessa myös toimimista lapsen laillisena edustajana.

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Lapsen huoltajuuden tai kasvatuksen sekä omaisuuden hallinnan osalta äidillä on yleensä samat oikeudet ja sama määräysvalta kuin isällä. Äidin ja isän oikeudet ja määräysvalta ovat yhdenvertaisia, ja jompikumpi voi käyttää niitä ilman toista. Näihin yleisiin oikeuksiin sovelletaan Linkki avautuu uuteen ikkunaanGibraltarin tuomioistuinten määräyksiä.

Gibraltarin lain mukaan molemmilla vanhemmilla on lapsen huoltajuus, jos lapsen isä ja äiti olivat naimisissa lapsen syntyessä. Jos he taas eivät olleet naimisissa, vain äidillä on lapsen huoltajuus lapsen syntyessä. Tämä ei ole tiukka tai ehdoton sääntö, sillä Gibraltarin laissa tunnustetaan, että jos äiti rekisteröi isän ”isäksi”, tämä saa lapsen huoltajuuden. Tämä voi tapahtua myös tuomioistuimen määräyksestä.

Yhdellä, kahdella tai useammalla henkilöllä voi kuitenkin myös olla lapseen liittyviä vanhempainoikeuksia. He eivät kuitenkaan saa käyttää näitä oikeuksia ilman toisen tai tapauksen mukaan kenenkään muun suostumusta, ellei tuomioistuimen määräyksestä, asiakirjasta tai sopimuksesta muuta johdu.

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Vanhemman kuoltua eloonjäänyt vanhempi vastaa lapsen huoltajuudesta joko yksin tai yhdessä edesmenneen vanhemman nimeämän edunvalvojan kanssa. Jos edesmennyt vanhempi ei ole nimennyt edunvalvojaa tai nimetty edunvalvoja on joko kuollut tai kieltäytyy toimimasta, tuomioistuin voi nimittää edunvalvojan, mikäli se katsoo tämän asianmukaiseksi.

Tuomioistuin voi lapsen äidin tai isän hakemuksesta määrätä lapsen asuinpaikasta ja äidin tai isän tapaamisoikeudesta. Tuomioistuimella on myös valtuudet määrätä lapsi asumaan kenen tahansa henkilön kanssa (riippumatta siitä, onko henkilö lapsen vanhempi vai ei). Määräys asumisesta yhden vanhemman kanssa on kuitenkin täytäntöönpanokelvoton, mikäli vanhemmat asuvat yhdessä.

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Avioerotapauksessa Gibraltarin korkeimmalla oikeudella (Supreme Court) on toimivalta joko ennen lopullista tuomiota tai sen jälkeen määrätä avioliitossa syntyneiden lasten huoltajuudesta, elatuksesta ja koulutuksesta tai jopa määrätä menettelyistä, joiden perusteella lapset saatetaan tuomioistuimen suojelun alaisiksi. Korkein oikeus ei voi antaa lopullista avioerotuomiota, ellei se ole vakuuttunut siitä, että lapsia koskevat järjestelyt ovat hyväksyttäviä.

Jos vanhemmat muuttavat erilleen, osapuolten välillä voidaan tehdä sopimus, jossa jompikumpi heistä voi päättää luopua kaikista tai joistakin vanhempainoikeuksistaan. Tuomioistuin ei kuitenkaan saa panna tällaista sopimusta täytäntöön, jos se katsoo, että sopimuksen täytäntöönpano ei olisi lapsen edun mukaista.

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Kuten edellä kysymyksessä 4 todetaan, jos vanhempi tekee asumuseroa koskevan sopimuksen, jossa hän ilmoittaa luopuvansa kaikista tai joistakin vanhempainoikeuksistaan, tuomioistuin panee sopimuksen täytäntöön vain, jos se katsoo, että täytäntöönpano olisi lapsen edun mukaista.

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Jos lapsen huoltajuutta koskeva kysymys on otettu esille avioeromenettelyssä, asian ratkaiseminen kuuluu Gibraltarin korkeimman oikeuden toimivaltaan. Sosiaaliapua on kuitenkin jossain määrin saatavissa avioliittoneuvonnan kautta. Esimerkiksi Gibraltarin roomalaiskatolinen kirkko tarjoaa avioliittoneuvontapalveluja. Joitakin kysymyksiä voi olla mahdollista käsitellä myös sovittelun kautta.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Tuomari voi päättää mistä tahansa asiasta, jonka hän katsoo voivan vaikuttaa lapsen hyvinvointiin.

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Kun vanhempi on saanut yksinhuoltajuuden, hän voi päättää kaikista lasta koskevista asioista kuulematta ensin toista vanhempaa, jollei se ole vastoin tuomioistuimen päätöstä, esimerkiksi tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä.

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Lapsen yhteishuoltajuus tarkoittaa, että kummallakin vanhemmalla on samat oikeudet ja velvollisuudet lapsen suhteen. Näitä oikeuksia voidaan käyttää yhdessä tai erikseen.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Jos lapsen huoltajuutta haetaan avioeromenettelyn yhteydessä tai sen seurauksena, hakemus on osoitettava Gibraltarin korkeimmalle oikeudelle. Hakemus tehdään haasteen muodossa, ja sen tueksi esitetään valaehtoinen todistus. Kun nämä asiakirjat on toimitettu, korkeimman oikeuden kirjaamo määrää hakemuksen käsittelylle määräpäivän.

Huolenpitoa tarvitsevan lapsen huostaanottoa haetaan myös Gibraltarin korkeimmalta oikeudelta.

Jos lapsen huoltoa koskeva kysymys ei johdu avioeromenettelystä, hakemus voidaan tehdä Gibraltarin alemman oikeusasteen tuomioistuimeen (Magistrates’ Court). Hakemus on tehtävä kirjallisen kantelun muodossa, ja siinä on esitettävä haettu korjaava toimi ja sen perustelut. Hakemukseen tulee liittää jäljennös lapsen syntymätodistuksesta ja soveltuvin osin jäljennös vihkitodistuksesta. Saatuaan kantelun tuomioistuin kirjaa asian käsittelyä varten ja ilmoittaa asianosaisille käsittelypäivän.

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Joka tapauksessa joko korkein oikeus tai alemman oikeusasteen tuomioistuin vahvistaa määräpäivän hakemuksen käsittelylle ja ilmoittaa siitä asianosaisille. Osapuolten on saavuttava tuomioistuimeen vahvistettuna päivänä tarvittaessa yhdessä laillisten edustajiensa kanssa.

Kiireellisissä tilanteissa voidaan soveltaa erityistä menettelyä, jos vaikuttaa siltä, että lapsi saattaa olla huolenpidon tarpeessa.

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Oikeusapua voi saada sekä alemman oikeusasteen tuomioistuimessa että korkeimmassa oikeudessa tarveharkinnan perusteella. Oikeusapuhakemus tehdään molempien tuomioistuinten osalta korkeimpaan oikeuteen, ja hakemuslomakkeita saa korkeimman oikeuden kirjaamosta.

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Jos lapsen huoltoa koskevan päätöksen tekee alemman oikeusasteen tuomioistuin, muutosta voi hakea korkeimmasta oikeudesta. Jos päätöksen tekee korkein oikeus, saattaa olla mahdollista valittaa muutoksenhakutuomioistuimeen (Court of Appeal).

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Hakemus tehdään siihen tuomioistuimeen, joka antoi alkuperäisen päätöksen lapsen huollosta. Jos kyseessä oli alemman oikeusasteen tuomioistuin, on tehtävä kantelu, jossa esitetään kantelun perustelut. Korkeimman oikeuden osalta on esitettävä haaste, johon liitetään tarvittaessa valaehtoinen todistus.

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Gibraltarissa voidaan tunnustaa toisessa jäsenvaltiossa annettu lapsen huoltoa koskeva päätös, joka on tehty avioero-, asumusero- tai mitätöintimenettelyn yhteydessä. Tällaisen päätöksen täytäntöönpanemiseksi on haettava alemman oikeusasteen tuomioistuimelta täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Kumpikin osapuoli voi hakea muutosta täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevaan päätökseen. Muutosta haetaan korkeimmasta oikeudesta, jos päätöksen on tehnyt alemman oikeusasteen tuomioistuin.

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Gibraltarin tuomioistuimet soveltavat Gibraltarin lakia, mukaan lukien paikallisia säädöksiä, sekä muita lakeja tai säännöksiä, jotka on kulloinkin laajennettu koskemaan Gibraltaria.

 

Tämä verkkosivu on osa Linkki avautuu uuteen ikkunaanSinun Eurooppasi -sivustoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanAnna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Your-Europe

Päivitetty viimeksi: 09/08/2021

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.