Jos lapsi on luvattomasti viety tai jätetty luvattomasti palauttamatta muuhun EU-maahan kuin siihen, jossa lapsen asuinpaikka oli ennen lapsikaappausta, sovelletaan vuoden 1980 Haagin yleissopimusta, sellaisena kuin se on täydennettynä Bryssel II b -asetuksen III ja IV luvuilla.
Miten EU:n säännöt helpottavat lapsikaappausten ehkäisemistä?
Sen maan tuomioistuin, jossa lapsen asuinpaikka oli ennen kaappausta, päättää edelleen vanhempainvastuuta koskevista kysymyksistä, kuten lapsen huolto- ja tapaamisoikeudesta, kunnes lapsikaappausasia on ratkaistu. Tarkoituksena on estää se, että toinen vanhemmista tekisi lapsikaappauksen saadakseen huoltajuusasian käsiteltäväksi oman maansa tuomioistuimessa siinä toivossa, että tuomio olisi hänen kannaltaan suotuisampi.
Miten vanhempi voi saada kaapatun lapsen takaisin?
Kaikissa EU-maissa on nimetty keskusviranomaiset, joiden tehtävänä on auttaa rajat ylittävien lapsikaappausten uhreiksi joutuneita vanhempia. Viranomainen voi käynnistää menettelyn lapsen palauttamiseksi. Siinä tapauksessa tuomioistuimen on ratkaistava asia kuuden viikon kuluessa siitä, kun se on saanut asian käsiteltäväkseen. Tuomioistuimen olisi kuultava menettelyssä myös lasta, jos hän kykenee muodostamaan asiasta oman näkemyksensä.
Voiko sen maan tuomioistuin, johon lapsi on kaapattu, kieltäytyä palauttamasta lasta?
Sen maan tuomioistuin, johon lapsi on kaapattu, voi vastustaa lapsen palauttamista ainoastaan seuraavin perustein:
- jos luvatonta poisviemistä tai palauttamatta jättämistä ei ole tapahtunut (vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 3 artikla);
- jos se huoltaja, jonka luota lapsi on viety pois, ei tosiasiallisesti käyttänyt oikeuttaan lapsen huoltoon sieppauksen ajankohtana (vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklan 1 kohdan a alakohta);
- jos on olemassa vakava vaara, että palauttaminen altistaisi lapsen ruumiilliselle tai henkiselle vahingolle (vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohta). Palauttamista ei kuitenkaan voida estää, jos lapsen suojelemiseksi on toteutettu asianmukaiset järjestelyt. Jos tuomioistuin toteaa, että lasta ei pitäisi palauttaa, sen on otettava yhteyttä sen maan tuomioistuimeen, josta lapsi on kaapattu (Bryssel II b -asetuksen 27 artiklan 3 kohta);
- jos lapsi vastustaa palauttamista (vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklan 2 kohta);
- jos palauttamista ei sallittaisi pyynnön vastaanottavassa maassa sovellettavien, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelua koskevien perusperiaatteiden vuoksi (vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 20 artikla).
Sen maan tuomioistuin, josta lapsi vietiin pois, tekee asiassa lopullisen ratkaisun ottaen huomioon todistusaineiston ja toisen tuomioistuimen perustelut. Lisäksi tuomarin on kuultava sekä lasta että molempia vanhempia.
Onko tuomioistuimen päätös suoraan täytäntöönpanokelpoinen?
Tuomioistuimen lopullinen päätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön automaattisesti toisessa EU-maassa ilman täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista (ns. eksekvatuurimenettelyä ei enää vaadita), edellyttäen että tuomari on antanut vastaavan Bryssel II b -asetuksen mukaisen todistuksen.
Bryssel II b -asetuksen soveltamista koskeva käytännön opas on saatavilla seuraavalla sivulla: Euroopan oikeudellisen verkoston julkaisut
Hyödyllisiä linkkejä:
- Näin löydät oma jäsenmaasi keskusviranomaisen
- Parhaita käytäntöjä koskeva opas (243 Kb) - tietoa lapsen palauttamista koskevista kansallisista hallinnollisista ja oikeudellisista menettelyistä.
- Lue esite
Tätä sivustoa ylläpitää Euroopan komissio. Sivuston tiedot eivät välttämättä edusta Euroopan komission virallista kantaa. Komissio ei ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. EU:n sivustoihin sovellettavat tekijänoikeussäännöt löytyvät oikeudellisesta huomautuksesta.