

Hae tietoja alueittain
Portugalin siviililain (Código Civil) 1, 3 ja 4 §:ssä säädetään seuraavista kansallisista oikeuslähteistä:
• lait (leis)
• käytännöt (usos)
• oikeudenmukaisuusperiaate (equidade).
Kansainvälisen oikeuden lähteitä ovat seuraavat (Portugalin perustuslain (Constituição da República Portuguesa) 8 §):
• Yleisen kansainvälisen oikeuden säännöt ja periaatteet ovat olennainen osa Portugalin oikeutta.
• Asianmukaisesti ratifioitujen tai hyväksyttyjen kansainvälisten yleissopimusten säännöt tulevat voimaan Portugalin kansallisessa oikeudessa niiden virallisen julkaisemisen jälkeen, ja ne ovat voimassa niin kauan kuin ne sitovat kansainvälisesti Portugalin valtiota.
• Niiden kansainvälisten organisaatioiden toimivaltaisten elinten vahvistamat säännöt, joiden jäsen Portugali on, tulevat suoraan voimaan Portugalin kansallisessa oikeudessa, jos organisaatioiden perustamissopimuksissa niin määrätään.
• Euroopan unionin perussopimusten määräykset ja unionin toimielinten toimivaltuuksiensa puitteissa vahvistamat säännöt tulevat voimaan Portugalin kansallisessa oikeudessa unionin oikeuden ja oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti.
Lait
Lait ovat kansallisen oikeuden suora oikeuslähde. Portugalin siviililain 1 §:n 2 momentissa säädetään kaikista valtion toimivaltaisten elinten vahvistamista yleisistä säännöksistä. Portugalin perustuslain 112 §:n 1 momentin mukaan lait (leis), lain tasoiset asetukset (decretos-leis) ja alueelliset asetukset (decretos legislativos regionais) ovat säädöksiä.
Käytännöt
Käytäntöön on oikeudellisesti perusteltua vedota kansallisena oikeuslähteenä, kun kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
• käytäntö ei ole ristiriidassa vilpittömän mielen periaatteen kanssa
• laki sallii sen soveltamisen (siviililain 3 §:n 1 momentti).
Oikeudenmukaisuusperiaate
Portugalin tuomioistuimet voivat ratkaista riita-asian oikeudenmukaisuusperiaatteen nojalla ainoastaan silloin, kun
• laki sallii sen (siviililain 4 §:n a alakohta) tai
• asianosaiset sopivat siitä ja asiassa voi valittaa ylempään oikeusasteeseen (siviililain 4 §:n b alakohta) tai
• asianosaiset ovat sopineet etukäteen oikeudenmukaisuusperiaatteen soveltamisesta (siviililain 4 §:n c alakohta).
Kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin yleissopimukset
Portugalia sitoo 26 Haagin yleissopimusta:
1. Yleissopimus riita-asioiden oikeudenkäynnistä (Haag, 1954)
Saatavilla täältä
2. Yleissopimus lapsen elatusapuun sovellettavasta laista (Haag, 1956)
Saatavilla täältä
3. Yleissopimus lapsen elatusapua koskevien päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta (Haag, 1958)
Saatavilla täältä
4. Yleissopimus alaikäisten suojelun suhteen toimivaltaisista viranomaisista ja sovellettavasta lainsäädännöstä (Haag, 1961)
Saatavilla täältä
5. Yleissopimus testamenttimääräysten muotoa koskevista lakiristiriidoista (Haag, 1961)
Saatavilla täältä
6. Yleissopimus ulkomaisten yleisten asiakirjojen laillistamisvaatimuksen poistamisesta (Haag, 1961)
Saatavilla täältä
7. Yleissopimus oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (Haag, 1965)
Saatavilla täältä
8. Yleissopimus ulkomaisten tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (Haag, 1971)
Saatavilla täältä
9. Ulkomaisten tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa tehdyn Haagin yleissopimuksen lisäpöytäkirja (Haag, 1971)
Saatavilla täältä
10. Yleissopimus avioerojen ja asumuserojen tunnustamisesta (Haag, 1970)
Saatavilla täältä
11. Yleissopimus tieliikenneonnettomuuksissa sovellettavasta laista (Haag, 1971)
Saatavilla täältä
12. Yleissopimus todisteiden vastaanottamisesta ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (Haag, 1970)
Saatavilla täältä
13. Yleissopimus jäämistöjen kansainvälisestä hallinnoinnista (Haag, 1973)
Saatavilla täältä
14. Yleissopimus tuotevastuuseen sovellettavasta laista (Haag, 1973)
Saatavilla täältä
15. Yleissopimus elatusapua koskevien päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta (Haag, 1973)
Saatavilla täältä
16. Yleissopimus elatusapuun sovellettavasta laista (Haag, 1973)
Saatavilla täältä
17. Yleissopimus aviovarallisuussuhteisiin sovellettavasta laista (Haag, 1978)
Saatavilla täältä
18. Yleissopimus avioliittojen solmimisesta ja niiden pätevyyden tunnustamisesta (Haag, 1978)
Saatavilla täältä
19. Yleissopimus edustussuhteisiin sovellettavasta laista (Haag, 1978)
Saatavilla täältä
20. Yksityisoikeuden alaa koskeva yleissopimus kansainvälisestä lapsikaappauksesta (Haag, 1980)
Saatavilla täältä
21. Yleissopimus lasten suojelusta sekä yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa (Haag, 1993)
Saatavilla täältä
22. Yleissopimus toimivallasta, sovellettavasta laista, toimenpiteiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lasten suojeluun liittyvissä asioissa (Haag, 1996)
Saatavilla täältä
23. Yleissopimus aikuisten kansainvälisestä suojelusta (Haag, 2000)
Saatavilla täältä
24. Yleissopimus oikeuspaikkasopimuksista (Haag, 2005)
Saatavilla täältä
25. Yleissopimus lasten ja muiden perheenjäsenten elatusavun kansainvälisestä perinnästä (Haag, 2007)
Saatavilla täältä
26. Pöytäkirja elatusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Haag, 2007)
Saatavilla täältä
Kansainvälisen väestörekisteritoimikunnan (ICCS) yleissopimukset
Portugalia sitoo kymmenen ICCS:n yleissopimusta.
Kyseiset yleissopimukset löytyvät täältä
1. Yleissopimus tiettyjen väestörekisteriotteiden antamisesta ulkomailla käyttöä varten (Pariisi, 27.9.1956). Hyväksytty: laki nro 33/81, Portugalin virallinen lehti, sarja I, nro 196, 27.8.1981
Saatavilla täältä
2. Yleissopimus väestörekisteriotteiden maksuttomuudesta ja vapauttamisesta laillistamisvelvollisuudesta (Luxemburg, 26.9.1957). Hyväksytty: laki nro 22/81, Portugalin virallinen lehti, sarja I, nro 189, 19.8.1981
Saatavilla täältä
3. Yleissopimus siviilisäätyä koskevien tietojen kansainvälisestä vaihdosta (Istanbul, 4.9.1958). Hyväksytty: asetus nro 39/80, Portugalin virallinen lehti, sarja I, nro 145, 26.6.1980
Saatavilla täältä
4. Yleissopimus sukunimien ja etunimien muuttamisesta (Istanbul, 4.9.1958). Hyväksytty: parlamentin päätöslauselma nro 5/84, Portugalin virallinen lehti, sarja I, nro 40, 16.2.1984
Saatavilla täältä
5. Yleissopimus avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten tunnustamista koskevien ilmoitusten vastaanottamiseen valtuutettujen viranomaisten toimivallan laajentamisesta (Rooma, 14.9.1961). Hyväksytty: parlamentin päätöslauselma nro 6/84, Portugalin virallinen lehti, sarja I, nro 50, 28.2.1984
Saatavilla täältä
6. Kansainvälinen yleissopimus monikielisten väestörekisteriotteiden antamisesta (Wien, 8.9.1976). Hyväksytty: hallituksen asetus nro 34/83, Portugalin virallinen lehti, sarja I, nro 109, 12.5.1983
Saatavilla täältä
7. Kansainvälinen yleissopimus monikielisten väestörekisteriotteiden antamisesta (Wien, 8.9.1976). Hyväksytty: hallituksen asetus nro 34/83, Portugalin virallinen lehti, sarja I, nro 109, 12.5.1983
Saatavilla täältä
8. Yleissopimus tiettyjen asiakirjojen vapauttamisesta laillistamisvelvollisuudesta (Pariisi, 15.9.1977). Hyväksytty:
asetus nro 135/82, Portugalin virallinen lehti, sarja I, nro 292, 20.12.1982
Saatavilla täältä
9. Yleissopimus sukunimiin ja etunimiin sovellettavasta laista (München, 5.9.1980). Hyväksytty: parlamentin päätöslauselma nro 8/84, Portugalin virallinen lehti, sarja I, nro 54, 3.3.1984
Saatavilla täältä
10. Yleissopimus oikeutta mennä avioliittoon koskevan todistuksen antamisesta (München, 5.10.1980). Hyväksytty: hallituksen asetus nro 40/84, Portugalin virallinen lehti, sarja I, nro 170, 24.7.1984
Saatavilla täältä
Muita tärkeitä Portugalia sitovia monenvälisiä yleissopimuksia:
Teollisuusomistusoikeuden suojelemista koskeva Pariisin yleissopimus (Tukholma, 1967)
Pakolaisten oikeusasemaa koskeva YK:n vuoden 1951 yleissopimus ja sen vuoden 1967 pöytäkirja
Pöytäkirja löytyy täältä
Sopimus yhtäläisestä vekselilaista ja sopimus eräiden vekseleitä koskevien lainsäädäntöristiriitojen säännöstelemisestä (Geneve, 1930)
Saatavilla täältä
Sopimus yhtäläisestä shekkilaista ja sopimus eräiden shekkejä koskevien lainsäädäntöristiriitojen säännöstelemisestä (Geneve, 1931)
Saatavilla täältä
Kansainvälisen testamentin muotoa koskevasta yhtäläisestä laista vuonna 1973 tehty Washingtonin yleissopimus, johon Portugali on liittynyt; liittyminen on hyväksytty asetuksella nro 252/75
Saatavilla täältä
Yleissopimus ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta (New York, 1958)
Saatavilla täältä
Yleissopimus tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (Lugano II ‑yleissopimus, neuvoston päätös 2009/430/EY, 27.11.2008)
Saatavilla täältä
Päätös löytyy täältä
Kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskeva vuoden 1980 yleissopimus, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1999 Vilnan pöytäkirjalla
Saatavilla täältä
Ulkomaisesta lainsäädännöstä saatavia tietoja koskeva eurooppalainen yleissopimus, allekirjoitettu Lontoossa vuonna 1970
Saatavilla täältä
Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (vuoden 2011 Istanbulin yleissopimus)
Saatavilla täältä
Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus elatusavun perimisestä ulkomailla (vuoden 1956 New Yorkin yleissopimus)
Saatavilla täältä
Saatavilla täältä
Saatavilla täältä
Saatavilla täältä
Saatavilla täältä
Saatavilla täältä
Saatavilla täältä
Saatavilla täältä
Jos lainvalintasäännössä viitataan ulkomaiseen lakiin, se merkitsee ainoastaan, että kyseisen valtion kansallista lakia sovelletaan. Se ei tarkoita, että kyseisen valtion tuomioistuimilla olisi toimivalta, ellei niin ole erikseen säädetty (Portugalin siviililain 16 §).
Ulkomaisen lain soveltaminen rajoittuu ulkomaisen oikeusjärjestyksen sääntöihin, jotka koskevat lainvalintasäännössä tarkoitettua oikeudenalaa (esim. perimys, perhe, velvollisuudet, esineoikeudet) (Portugalin siviililain 15 §).
Tuomioistuinta eivät Portugalissa sido asianosaisten vaatimukset, jotka koskevat oikeusnormien selvittämistä, tulkintaa ja soveltamista (Portugalin siviiliprosessilain 5 §:n 3 momentti). Tästä yleisperiaatteesta seuraa, että kansalliset tuomioistuimet soveltavat lainvalintasääntöjä omasta aloitteestaan.
Portugalissa on kolme keskeistä viittausperiaatetta (renvoi) koskevaa sääntöä:
Renvoi toisen valtion lakiin
Portugalissa tuomioistuin voi soveltaa toisen valtion lakia.
Renvoi eli edelleenviittaus toisen valtion lakiin voidaan tehdä, jos Portugalin lainvalintasäännössä viitataan toisen valtion lakiin ja kyseisen valtion katsotaan olevan toimivaltainen käsittelemään asiaa (Portugalin siviiliprosessilain 17 §:n 1 momentti).
Edelleenviittausta ei oteta huomioon, jos
Edelleenviittaus toteutuu kuitenkin aina, jos kumpikin seuraavista ehdoista täyttyy:
Renvoi Portugalin lakiin
Renvoi eli takaisinviittaus Portugalin lakiin toteutuu, jos Portugalin lainvalintasäännössä viitataan toisen valtion lakiin, jossa puolestaan on takaisin Portugalin lakiin viittaava lainvalintasääntö. Silloin sovelletaan Portugalin lakia (Portugalin siviililain 18 §:n 1 momentti).
Henkilöoikeudelliseen asemaan liittyvissä asioissa takaisinviittaus Portugalin lakiin on kuitenkin sallittu vain, jos jompikumpi seuraavista lisävaatimuksista täyttyy:
Tapaukset, joissa renvoi ei ole sallittu
Mikään edellä mainituista renvoin eli edelleen- ja takaisinviittauksen lajeista ei ole sallittu, jos
Liittymä on lainvalintasäännössä valittu tosiasiallinen tai oikeudellinen seikka, jonka perusteella sovellettava laki valitaan. Asian mukaan se voi olla muun muassa kansallisuus tai paikka, jossa oikeustoimi on tehty, jossa yksittäinen teos on luotu, jossa oikeus on rekisteröity, jossa omaisuuserä sijaitsee tai jossa asianosaisella on asuinpaikka.
Portugalin oikeusjärjestyksessä asetetaan ainakin kaksi liittymän muuttumista koskevaa rajoitusta:
Jos on mahdotonta määrittää liittymää, jonka perusteella sovellettava laki valitaan, sovelletaan toissijaisesti sovellettavaa lakia (Portugalin siviililain 23 §).
Oikeusjärjestyksen perusteiden loukkaaminen
Lainvalintasäännössä määritetyn ulkomaisen lain säännöksiä ei sovelleta, jos niillä loukataan Portugalin valtion noudattamia kansainvälisen oikeusjärjestyksen perusperiaatteita (Portugalin siviililain 22 §:n 1 momentti). Tällöin sovelletaan muita, asianmukaisempina pidettyjä ulkomaisen lain säännöksiä tai vaihtoehtoisesti Portugalin kansallisen lain sääntöjä (Portugalin siviililain 22 §:n 2 momentti).
Kansainväliset yleissopimukset ja EU:n lainsäädäntö
Jos Portugalin valtiota sitovissa kansainvälisissä yleissopimuksissa tai EU:n lainsäädännössä on sovellettavaa lakia koskevia sääntöjä, jotka poikkeavat kansallisista lainvalintasäännöistä, viimeksi mainittuja ei sovelleta.
Ulkomaiseen lakiin vetoavalla on velvollisuus näyttää toteen lain voimassaolo ja sisältö. Tuomioistuimen on kuitenkin omasta aloitteestaan pyrittävä hankkimaan tietoa ulkomaisesta laista. Ulkomaista lakia tulkitaan sen oikeusjärjestelmän pohjalta, johon se kuuluu, ja tulkinnassa noudatetaan kyseisessä järjestelmässä vahvistettuja tulkintasääntöjä (Portugalin siviililain 23 §:n 1 momentti).
Siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa sovellettavaa ulkomaista lakia koskevien tietojen hankkimisesta on tehty kaksi yleissopimusta, joiden sopimuspuoli Portugali on:
Jos ulkomaisen lain sisältöä ei ole mahdollista vahvistaa, sovelletaan muutoin sovellettavaa lakia (Portugalin siviililain 23 §:n 2 momentti).
EU:n lainsäädännön mukainen järjestelmä
Sopimusvelvoitteisiin sovellettava laki määräytyy EU:n jäsenvaltioissa (Tanskaa lukuun ottamatta) 17. kesäkuuta 2008 annetun asetuksen (EY) N:o 593/2008 (Rooma I) mukaisesti. Asetus syrjäyttää jäljempänä esitetyt kansalliset lainvalintasäännöt, jos ne ovat ristiriidassa asetuksen kanssa.
Tanska on ainoa EU:n jäsenvaltio, johon asetusta (EY) N:o 593/2008 ei sovelleta. Tanska kuuluu edelleen sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista Roomassa vuonna 1980 tehdyn yleissopimuksen alaisuuteen. Sopimusvelvoitteisiin sovellettava laki määräytyy siis Tanskassa vuoden 1980 Rooma I ‑yleissopimuksen mukaisesti. Yleissopimuksen määräykset syrjäyttävät jäljempänä esitetyt kansalliset lainvalintasäännöt, jos ne ovat ristiriidassa yleissopimuksen kanssa.
Kansallisten lainvalintasääntöjen mukainen järjestelmä
Tahdonilmaisun, sen puuttumisen tai puutteellisuuden vahvistamista, tulkintaa ja täydentämistä säännellään
Jonkin käyttäytymisen arvo tahdonilmaisuna määräytyy
Hiljaisen suostumuksen arvo tahdonilmaisukeinona määräytyy
Tahdonilmaisun muotoa säännellään
Huom.
Vaihtoehdot 2 ja 3 ovat mahdollisia ainoastaan siinä tapauksessa, että oikeustoimen sisältöä sääntelevässä laissa ei ole säädetty tahdonilmaisun olevan mitätön tai täytäntöönpanokelvoton, jos tietyt muotovaatimukset eivät täyty, vaikka oikeustoimi toteutettaisiin ulkomailla.
Oikeudelliseen edustukseen sovelletaan
Laki, jota sovelletaan oikeushenkilön sääntömääräisten elinten oikeuteen edustaa oikeushenkilöä, on
Vapaaehtoista edustusta säännellään seuraavasti:
Vanhentumisaikoja ja menettämisseuraamuksia säännellään
Oikeustoimista johtuvia velvoitteita ja toimien sisältöä säännellään
I. lailla, jonka sopimuspuolet ovat valinneet tai jota ne ovat tarkoittaneet (Portugalin siviililain 41 §:n 1 momentti) edellyttäen, että jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
II. Jos sopimuspuolet eivät ole määrittäneet sovellettavaa lakia, se määräytyy seuraavasti:
III. Jos sopimuspuolet eivät ole sopimuksessa määrittäneet sovellettavaa lakia eikä heillä ole yhteistä vakinaista asuinpaikkaa, on erotettava toisistaan seuraavat tilanteet:
Liiketoiminnan johtamiseen sovelletaan
Perusteettomaan etuun sovelletaan
EU:n lainsäädännön mukainen järjestelmä
Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettava laki määräytyy EU:n jäsenvaltioissa (Tanskaa lukuun ottamatta) 11. heinäkuuta 2007 annetun asetuksen (EY) N:o 864/2007 (Rooma II) mukaisesti. Asetus syrjäyttää jäljempänä esitetyt kansalliset lainvalintasäännöt, jos ne ovat ristiriidassa asetuksen kanssa.
Kun kyse on Portugalin sekä tieliikenneonnettomuuksissa sovellettavasta laista vuonna 1971 tehdyn Haagin yleissopimuksen osapuolina olevien valtioiden välisistä suhteista, sovellettava laki määräytyy kuitenkin mainitun sopimuksen mukaisesti. Sopimus syrjäyttää Rooma II -asetuksessa säädetyt asiaa koskevat lainvalintasäännöt (Rooma II -asetuksen 28 artikla).
Kansallisten lainvalintasääntöjen mukainen järjestelmä
I. Vahingontekoon tai riskiin perustuvaan, sopimuksen ulkopuoliseen vahingonkorvausvaatimukseen sovellettava laki määräytyy seuraavasti:
a) sen valtion laki, jossa vahingon aiheuttanut pääasiallinen teko on tapahtunut, tai
b) jos kyse on laiminlyönnistä, sen paikan laki, jossa asianomaisen henkilön olisi pitänyt toimia (Portugalin siviililain 45 §:n 1 momentti).
II. Jos tekijän ei katsota olevan vastuussa sen paikan lain mukaisesti, jossa vahingon aiheuttanut teko tapahtui, tai laiminlyöntitapauksessa sen paikan lain mukaisesti, jossa henkilön olisi pitänyt toimia, sovelletaan sen valtion lakia, jossa vahingon aiheuttamat vaikutukset ilmenivät. Tällöin seuraavien edellytysten on täytyttävä:
a) tekijä on vastuussa sen valtion lain mukaisesti, jossa vahingon aiheuttaneen teon vaikutukset ilmenivät, ja
b) tekijän olisi pitänyt pystyä ennakoimaan vahinko, jonka hänen tekonsa tai laiminlyöntinsä aiheuttaa kyseisessä valtiossa (Portugalin siviililain 45 §:n 2 momentti).
III: Edellä kohdissa I ja II mainittuja sääntöjä ei sovelleta seuraavissa tilanteissa:
a) jos tekijällä ja vahingon kärsineellä on saman valtion kansalaisuus tai sama vakinainen asuinpaikka ja he ovat satunnaisesti ulkomailla, sovelletaan kansalaisuusvaltion tai yhteisen vakinaisen asuinpaikan lakia tapauksen mukaan;
b) jos niiden soveltaminen olisi ristiriidassa sellaisten säännösten kanssa, joita on sovellettava yhtäläisesti kaikkiin siinä valtiossa, jossa he ovat (Portugalin siviililain 45 §:n 3 momentti).
Henkilöstatuutin käsite
Luonnollisten henkilöiden henkilöstatuutin alaisuuteen kuuluvat seikat
Oikeushenkilöiden henkilöstatuutin alaisuuteen kuuluvat seikat
Oikeushenkilöiden siirtäminen ja fuusiot
Kansainväliset oikeushenkilöt
Vanhemmuuden vahvistamiseen sovelletaan seuraavia lakia:
Vanhempien ja lasten suhteissa sovelletaan
Adoptioon, adoptoijan ja adoptoidun lapsen väliseen suhteeseen ja adoptoidun lapsen ja hänen biologisen perheensä väliseen suhteeseen sovelletaan seuraavaa lakia:
Tilanteet, joissa adoptio ei ole sallittu:
Tilanteet, joissa adoptio tai lapseksiottaminen edellyttää suostumusta:
Kummankin kihlakumppanin henkilöstatuuttia sovelletaan
Avioliiton muotoon sovelletaan seuraavaa:
Puolisoiden välisiin suhteisiin ja aviovarallisuussuhteiden muutoksiin sovelletaan seuraavaa lakia:
Avoliittoa koskevia erillisiä kansallisia lainvalintasääntöjä ei ole.
Avoliittoa säännellään 11. toukokuuta 2001 annetulla lailla nro 7/2001 (avoliittojen suojelu), muutettu viimeksi 31. joulukuuta 2018 lailla nro 71/2018.
Portugalin laissa avoliitto määritellään sukupuolesta riippumatta sellaisen parin oikeudelliseksi tilanteeksi, joka on asunut yhdessä aviopuolisoja vastaavalla tavalla yli kahden vuoden ajan (avoliittojen suojelua koskevan lain 1 §:n 2 momentti).
Koska erityisesti avoliittoa koskevia lainvalintasääntöjä ei ole, avoliittoasioissa voidaan soveltaa analogisesti aviopuolisoiden välisiin suhteisiin ja aviovarallisuussuhteiden muutoksiin liittyviä lainvalintasääntöjä. Tulkinta vaihtelee kuitenkin kansallisessa oikeuskäytännössä.
EU:n lainsäädännön mukainen järjestelmä
Avioeroon ja asumuseroon sovellettava laki määräytyy tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvissa EU:n jäsenvaltioissa neuvoston asetuksen (EU) N:o 1259/2010 mukaisesti. Se syrjäyttää jäljempänä esitetyt kansalliset lainvalintasäännöt, jos ne ovat ristiriidassa asetuksen kanssa.
Kansallisten lainvalintasääntöjen mukainen järjestelmä
Avio- ja asumuseroon sovelletaan
Jos sovellettava laki vaihtuu avioliiton aikana,
Vuoden 2007 Haagin pöytäkirjan mukainen järjestelmä
Perhe-, sukulaisuus-, avio- tai sivusukulaisuussuhteesta johtuviin elatusvelvoitteisiin, myös elatusvelvoitteisiin sellaisia lapsia kohtaan, joiden vanhemmat eivät ole avioliitossa, sovellettava laki määräytyy EU:n jäsenvaltioissa (Tanskaa lukuun ottamatta) elatusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 23. marraskuuta 2007 tehdyn Haagin pöytäkirjan mukaisesti. Pöytäkirja syrjäyttää jäljempänä esitetyt kansalliset lainvalintasäännöt, jos ne ovat ristiriidassa pöytäkirjan kanssa.
Kansallisten lainvalintasääntöjen mukainen järjestelmä
Sovellettava laki on tapauksen mukaan laki, joka on mainittu edellä
Tapauksissa, joissa elatusvelvoite perustuu muuhun perhesuhteeseen
Tapauksissa, joissa elatusvelvoite perustuu oikeustoimiin
Tapauksissa, joissa elatusvelvoite perustuu perimykseen tai testamenttimääräykseen
EU:n lainsäädännön mukainen järjestelmä
Tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvissa EU:n jäsenvaltioissa, joista yksi on Portugali, aviovarallisuussuhteisiin sovellettava laki määräytyy neuvoston asetuksen (EU) N:o 2016/1103 mukaisesti ja rekisteröityjen parisuhteiden omaisuusvaikutuksiin sovellettava laki neuvoston asetuksen (EU) N:o 2016/1104 mukaisesti. Asetukset syrjäyttävät jäljempänä esitetyt kansalliset lainvalintasäännöt, jos ne ovat ristiriidassa asetusten kanssa.
Kansallisten lainvalintasääntöjen mukainen järjestelmä
Avioehtosopimuksiin (niiden sisältöön ja vaikutuksiin) ja (lakisääteisiin tai sopimusperusteisiin) aviovarallisuussuhteisiin sovelletaan seuraavaa lakia:
Aviovarallisuussuhteiden muutoksiin sovellettava laki on mainittu edellä kohdan ”Avioliitto, avoliitto, muu parisuhde, avioero, asumusero, elatusvelvollisuus” alakohdassa 3.5.1 ”Avioliitto” (Portugalin siviililain 54 §).
EU:n lainsäädännön mukainen järjestelmä
Perimykseen sovellettava laki määräytyy EU:n jäsenvaltioissa (lukuun ottamatta Tanskaa ja Irlantia) asetuksen (EU) N:o 650/2012 mukaisesti. Asetus syrjäyttää jäljempänä esitetyt kansalliset lainvalintasäännöt, jos ne ovat ristiriidassa asetuksen kanssa.
EU:n perintöasetus ei vaikuta sellaisten kansainvälisten yleissopimusten soveltamiseen, joiden osapuolena Portugali on asetuksen antamisajankohtana (asetuksen (EU) No 650/2012 75 artiklan 1 kohta).
Portugali on allekirjoittanut testamenttimääräysten muotoa koskevista lakiristiriidoista vuonna 1961 tehdyn Haagin yleissopimuksen, mutta se ei ole tähän mennessä (huhtikuu 2021) ratifioinut sopimusta, minkä vuoksi sopimus ei sido sitä.
Kansainvälisiin testamentteihin sovelletaan sen vuoksi kansainvälisen testamentin muotoa koskevasta yhtäläisestä laista vuonna 1973 tehtyä Washingtonin yleissopimusta, johon Portugali on liittynyt (liittyminen on hyväksytty 23. toukokuuta 1975 annetulla asetuksella nro 252/75), sekä Portugalin notaarilain (Código do Notariado) säännöksiä.
Kansallisten lainvalintasääntöjen mukainen järjestelmä
Testamentin tekijän henkilöstatuuttia kuolinhetkellä sovelletaan
Testamentin tekijän henkilöstatuuttia testamentin tekoajankohtana sovelletaan
Huom.
Jos henkilöstatuutti vaihtuu sen jälkeen, kun testamentti on tehty, testamentin tekijä voi edelleen kumota testamentin aiemman henkilöstatuutin perusteella (Portugalin siviililain 65 §:n 1 momentti).
Testamentin muotoon ja sen peruuttamiseen tai muuttamiseen voidaan vaihtoehtoisesti soveltaa
Järjestelmän rajoitukset:
Vainajan henkilöstatuutissa testamentin tekoajankohtana edellytettyä muotoa on noudatettava, vaikka testamentti olisi tehty ulkomailla, jos sen noudattamatta jättäminen johtaa testamentin pätemättömyyteen tai täytäntöönpanokelvottomuuteen.
Hallintaan, omistukseen ja muihin esineoikeuksiin sovelletaan
Kauttakuljetettavaa omaisuutta koskevien esineoikeuksien vahvistamiseen ja siirtoon sovelletaan
Rekisteröitävää liikennevälinettä koskevien esineoikeuksien vahvistamiseen ja siirtoon sovelletaan
Kelpoisuuteen vahvistaa tai luovuttaa kiinteää omaisuutta koskeva esineoikeus sovelletaan
Tekijänoikeuksiin sovelletaan
Teollisoikeuksiin sovelletaan
Pääsääntö: Sovelletaan sen valtion lakia, jossa menettely tuli vireille (maksukyvyttömyyttä ja yritysten pelastamista koskevan Portugalin lain (Código da Insolvência e da Recuperação de Empresas) 276 §).
Poikkeukset: Konkurssiin asettaminen vaikuttaa siten, että
• työsopimuksiin ja työsuhteisiin sovelletaan työsopimuksiin sovellettavaa lakia (maksukyvyttömyyttä ja yritysten pelastamista koskevan lain 277 §)
• rekisteröitävää kiinteistöä, alusta tai ilma-alusta koskeviin velallisen oikeuksiin sovelletaan kyseistä rekisteriä ylläpitävän valtion lakia (maksukyvyttömyyttä ja yritysten pelastamista koskevan lain 278 §)
• sopimuksiin, joilla annetaan oikeus saada kiinteistöön liittyviä esineoikeuksia tai käyttöoikeus, sovelletaan yksinomaan sen valtion lakia, jonka alueella kyseinen kiinteistö sijaitsee (maksukyvyttömyyttä ja yritysten pelastamista koskevan lain 279 § 1 momentti)
• sellaista maksukyvyttömälle velalliselle myytyä omaisuutta koskeviin myyjän oikeuksiin, johon on liittynyt omistuksenpidätystä koskeva ehto, sekä velkojalle tai kolmansille kuuluviin esineoikeuksiin, jotka liittyvät velallisen omistamiin, menettelyn alkaessa toisen valtion alueella olleisiin esineisiin, sovelletaan yksinomaan kyseisen toisen valtion lakia (maksukyvyttömyyttä ja yritysten pelastamista koskevan lain 280 § 1 momentti)
• rekisteriin kirjattuihin tai talletettuihin arvopapereihin sovelletaan lakia, jota sovelletaan kyseiseen arvopaperien siirtoon Portugalin arvopaperilain (Código dos Valores Mobiliários) 41 §:n mukaisesti (maksukyvyttömyyttä ja yritysten pelastamista koskevan lain 282 § 1 momentti)
• 19. toukokuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/26/EY 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen tai niitä vastaavien, rahoitusmarkkinoiden tai maksujärjestelmien osallistujien oikeuksiin ja velvollisuuksiin sovelletaan kyseiseen järjestelmään sovellettavaa lakia (Portugalin arvopaperilain 285 § sekä maksukyvyttömyyttä ja yritysten pelastamista koskevan lain 282 § 2 momentti)
• 8. joulukuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/635/ETY 12 artiklassa tarkoitettuihin myynti- ja takaisinostositoumuksiin sovelletaan tällaisiin sopimuksiin sovellettavaa lakia (maksukyvyttömyyttä ja yritysten pelastamista koskevan lain 283 §)
• konkurssipesään kuuluvaa omaisuutta tai oikeutta koskevaan kanteeseen sovelletaan yksinomaan sen valtion lakia, jossa kanne käsitellään (maksukyvyttömyyttä ja yritysten pelastamista koskevan lain 285 §).
Linkit asiaankuuluvaan kansalliseen lainsäädäntöön:
Portugalin perustuslaki (Constituição da República Portuguesa)
Notaarilaki (Código do Notariado)
Huomautus
Tämän tietosivun tiedot ovat luonteeltaan yleisiä. Ne eivät sido Portugalin yhteysviranomaista, Euroopan siviili- ja kauppaoikeudellista verkostoa, tuomioistuimia tai muita asianomaisia tahoja. Tässä esitettyjen tietojen lisäksi on aina perehdyttävä sovellettavaan lainsäädäntöön.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.