Tämän sivun alkukielistä versiota ranska on muutettu äskettäin. Päivitystä suomennetaan parhaillaan.
Swipe to change

Aviovarallisuussuhteet

Luxemburg
Sisällön tuottaja:
European Judicial Network
Siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellinen verkosto

1 Onko tässä jäsenvaltiossa lakiin perustuva aviovarallisuusjärjestelmä? Mitä siinä säädetään?

Luxemburgin siviililaissa (Code Civil) säädetään, että avioehtosopimuksen puuttuessa puolisoihin sovelletaan lakiin perustuvaa aviovarallisuusjärjestelmää (ks. siviililain 1400 § ja sitä seuraavat pykälät). Kyseisen aviovarallisuusjärjestelmän mukaan avioliiton aikana kertyneen omaisuuden katsotaan olevan yhteistä (communauté légale). Järjestelmässä erotetaan toisistaan puolisoiden yhteinen omaisuus ja kummankin puolison ”oma omaisuus”.

Kaikki puolisoiden ennen avioliittoa omistama omaisuus on edelleen heidän omaa omaisuuttaan. Avioliiton aikana hankittu omaisuus on periaatteessa puolisoiden yhteistä omaisuutta (palkat ja tulot, ”omasta omaisuudesta” saadut voitot ja tulot, vastiketta vastaan hankittu omaisuus).

Omaisuus, jonka omistajuutta puolisot eivät pysty todistamaan, katsotaan yhteiseksi.

Tähän olettamaan on useita poikkeuksia. Etenkin kaikkea henkilökohtaista omaisuutta sekä yksinomaan henkilöön liittyviä oikeuksia pidetään puolisoiden omana omaisuutena. ”Omalla omaisuudella” tarkoitetaan erityisesti vaatteita, suvun muistoesineitä, kirjallisuuden ja taiteen alan tekijänoikeuksia tai teollisoikeuksia ja vahingonkorvausvaatimuksia (siviililain 1404 §). Omana omaisuutena pidetään myös omaisuuden yhteisyyden aikana perintönä, lahjana tai testamenttilahjoituksena saatua omaisuutta (siviililain 1405 §).

https://legilux.public.lu/eli/etat/leg/code/civil/20220701

2 Miten puolisot voivat järjestää aviovarallisuussuhteensa? Mitä muodollisia vaatimuksia tähän sovelletaan?

Siviililain 1387 §:n mukaan aviovarallisuussuhteista voidaan sopia vapaasti, ja siinä säädetään, että ”avioliittoa säännellään omaisuuden osalta lailla vain siinä tapauksessa, että aviopuolisoilla ei ole tästä erityisiä sopimuksia, jotka he voivat tehdä niin kuin asianmukaiseksi katsovat, kunhan tällaiset sopimukset eivät ole hyvän tavan vastaisia eivätkä riko seuraavia säännöksiä”.

Puolisot voivat poiketa aviovarallisuusjärjestelmästä tekemällä avioehtosopimuksen. Tämä sopimus voidaan laatia vapaamuotoisesti tai noudattamalla jotakin siviililaissa määriteltyä muotoa.

Puolisot voivat näin ollen sopia avioehtosopimuksella, että kaikki omaisuus on yhteistä (communauté universelle). Tässä järjestelmässä puolisoilla ei ole omaa omaisuutta lukuun ottamatta sitä omaisuutta, joka luonteensa vuoksi kuuluu vain jommallekummalle puolisolle (kuten henkilökohtaiset vaatteet, suvun muistoesineet). Kaikki omaisuus on yhteistä (irtain omaisuus, kiinteä omaisuus, avioliiton aikana hankittu omaisuus sekä avioliiton solmimispäivänä olemassa ollut omaisuus). Myös kaikki puolisoiden velat ovat yhteisiä ja puolisot vastaavat niistä yhdessä.

Toinen siviililaissa säädetty aviovarallisuusjärjestelmän vaihtoehto on ”omaisuuksien erillisyys” (séparation de biens). Tässä järjestelmässä puolisoilla ei periaatteessa ole yhteistä omaisuutta. Kaikki omaisuus kuuluu jommallekummalle puolisolle. Kumpikin puoliso vastaa oman henkilökohtaisen omaisuutensa hallinnoinnista ja käytöstä ja hallitsee sitä vapaasti. Vastaavasti kumpikin puoliso vastaa yksin (ennen avioliittoa tai sen aikana syntyneistä) veloistaan. Poikkeuksena tästä ovat ns. kotitalouden velat (dettes ménagères), jotka jompikumpi puolisoista on ottanut perheen elatusta tai lasten kasvatusta varten. Näistä veloista puolisot vastaavat yhdessä.

Muotomääräysten osalta aviovarallisuutta koskevat sopimukset laaditaan notaarin vahvistamalla asiakirjalla.

Näin ollen avioehtosopimus tai aikaisemman sopimuksen muuttaminen on aina tehtävä notaarin vahvistamalla asiakirjalla kaikkien osapuolten läsnä ollessa ja heidän suostumuksellaan (siviililain 1394 §). Notaari laatii avioehtosopimuksen, kutsuu puolisot tai tulevat puolisot allekirjoittamaan sen ja vastaa sopimuksen toimittamisesta yleisen syyttäjän virastoon (Parquet Général) väestörekisteriin merkitsemistä varten. Tämä on olennaisen tärkeää, jotta avioehtosopimus on tehokas sivullisiin (kuten jommankumman puolison velkojiin) nähden.

3 Onko aviovarallisuussuhteiden järjestämistä rajoitettu?

Kyllä, tiettyjä periaatteita on noudatettava. Avioehtosopimus ei saa esimerkiksi olla hyvän tavan vastainen (siviililain 1387 §) eikä poiketa vanhempainvastuuta, oikeudellista hallintoa ja huoltajuutta koskevista säännöistä (siviililain 1388 §) eikä sillä saa muuttaa laillista perimysjärjestystä (siviililain 1389 §).

Ensisijaista järjestelmää (siviililain 212–226 §) on noudatettava kaikissa tapauksissa, joissa ei sovelleta avioehtosopimuksia. Avioehtosopimuksen määräykset eivät saa olla ristiriidassa puolisoiden oikeuksien ja velvollisuuksien kanssa.

Lyhyesti sanottuna puolisoiden on oltava toisilleen lojaaleja, annettava toisilleen turvaa ja apua. He eivät voi yksinään määrätä perheen asuntoon liittyvistä oikeuksista tai asunnon huonekaluista. Lisäksi puolisoiden oletetaan vastaavan yhdessä kotitalouden veloista.

4 Mitkä ovat avioeron, asumuseron tai avioliiton pätemättömäksi julistamisen oikeusvaikutukset aviovarallisuussuhteisiin?

a) Avioero purkaa avioliiton ja johtaa aviovarallisuusjärjestelmän varojen selvittämiseen ja jakamiseen. Avioehtosopimus ei ole enää voimassa, ja osapuolten varallisuussuhteisiin sovelletaan velvoitteita koskevaa yleislakia tai yhteisomistusolettamaa.

Avioeron vahvistava tuomioistuin voi päättää elatusavun myöntämisestä jommallekummalle puolisolle. Elatusapu määräytyy sen puolison tarpeiden perusteella, jolle se maksetaan, ja toisen puolison maksukyvyn perusteella.

Jos puoliso on avioliiton aikana luopunut työtehtävistään tai vähentänyt niitä (esimerkiksi hoitaakseen lapsia), hänellä on tietyin edellytyksin oikeus vaatia toista puolisoa maksamaan hänelle takautuvasti eläkemaksuja yleiseen eläkevakuutusjärjestelmään.

Jos yksi tai useampi puolisoiden yhteisistä lapsista on avioeron voimaantulopäivänä alle 12-vuotias, puolisoista se, joka toimii vanhempainvastuunkantajana (joko yksin tai yhdessä toisen vanhemman kanssa) ja jonka luona lapset asuvat vakituisesti, voi hakea tuomioistuimelta oikeutta asua aviopuolisoiden yhteisessä kodissa. Se, että asunto mahdollisesti kuuluu toiselle puolisolle, ei ole esteenä oikeuden myöntämiselle.

Vanhempien avioero ei lähtökohtaisesti muuta vanhempainvastuuseen liittyviä edellytyksiä, vaan huoltajuus kuuluu edelleen molemmille vanhemmille yhdessä. Tuomioistuin voi määrätä huoltajuuden vain toiselle vanhemmalle ainoastaan siinä tapauksessa, että lapsen etu sitä edellyttää.

b) Puolisot, jotka haluavat erota mutta jotka eivät vielä halua avioeroa, voivat valita asumuseron (séparation de corps). Asumuserossa olevien puolisoiden ei enää tarvitse asua yhdessä, mutta asumuseroon liittyy aina ”omaisuuden erillisyys” (séparation de biens), mikä puolestaan johtaa omaisuuden yhteisyyden purkamiseen. Muut avioliittoon liittyvät velvollisuudet pysyvät ennallaan.

Jos puolisot sopivat asumuserosta yhdessä, heihin sovelletaan edelleen omaisuuden erillisyyttä, ellei tehdä sopimusta uudesta aviovarallisuusjärjestelmästä.

c) Avioliiton pätemättömäksi julistamisella avioliitto mitätöidään taannehtivasti. Avioliiton ei katsota olleen koskaan voimassa. Avioliittoon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet katoavat, ja asianomaisten henkilöiden katsotaan eläneen avoliitossa.

5 Miten toisen puolison kuolema vaikuttaa aviovarallisuussuhteisiin?

Omaisuuden yhteisyys lakkaa, kun toinen aviopuoliso kuolee. Omaisuus on selvitettävä kahdessa vaiheessa: ensiksi lakiin tai sopimukseen perustuvan aviovarallisuusjärjestelmän varojen selvittäminen ja sen jälkeen eloonjääneen puolison perintöoikeuden selvittäminen.

Jos vainajalta jää lapsia tai heidän jälkeläisiään ja jollei toisin säädetä, eloonjääneellä puolisolla on oikeus periä joko se vähimmäismäärä, johon aviolapsi on oikeutettu, kuitenkin vähintään neljännes jäämistöstä, tai oikeus käyttää asuntoa, jossa puolisot ovat yhdessä asuneet, sekä asunnon kalusteita edellyttäen, että vainaja on omistanut kyseisen asunnon yksin tai yhdessä eloonjääneen puolison kanssa (siviililain 767–1 §).

Jos vainajalta ei jää lapsia eikä heidän jälkeläisiään, eloonjäänyt puoliso saa täyden omistusoikeuden koko jäämistöön, jollei testamentissa toisin määrätä (siviililain 767–2 §).

6 Millä viranomaisella on toimivalta ratkaista aviovarallisuussuhteita koskeva asia?

Asiassa sovelletaan perhetuomioistuimen perustamisesta sekä avioero- ja vanhempainvastuun uudistamisesta 27. kesäkuuta 2018 annetun ja 1. marraskuuta 2018 voimaan tulleen lain säännöksiä: https://legilux.public.lu/eli/etat/leg/loi/2018/06/27/a589/jo

Perheoikeudellisista asioista vastaava tuomari käsittelee aviovarallisuussuhteisiin liittyviä vaateita.

Omaisuuden jakamisesta voidaan sopia tuomioistuimen ulkopuolella. Notaarin osallistuminen on välttämätöntä vain siinä tapauksessa, että omaisuus on merkitty kiinteistörekisteriin.

Ainoastaan riita-asiat ratkaistaan tuomioistuimessa.

7 Miten aviovarallisuusjärjestelmä vaikuttaa puolison ja kolmansien osapuolten välisiin oikeussuhteisiin?

Siviililain 220 §:ssä, jota sovelletaan aviovarallisuusjärjestelmästä riippumatta, säädetään, että puolisot vastaavat yhteisesti kotitalouden veloista kolmansia osapuolia kohtaan, vaikka kummallakin puolisolla on oikeus tehdä yksin sopimuksia, joiden tarkoituksena on perheen elatus tai lasten kasvattaminen. Toinen puoliso vastaa yhteisvastuullisesti kaikista veloista, joita tällaisista toisen puolison tekemistä sopimuksista aiheutuu.

Yhteisvastuu ei kuitenkaan päde tilanteissa, joissa menot ovat selvästi liian suuret, kun otetaan huomioon kotitalouden elintaso, asianomaisen toimen hyöty tai hyödyttömyys ja sopimuspuolena olevan kolmannen osapuolen vilpittömyys tai vilpillisyys.

Se ei päde myöskään osamaksukaupoista johtuviin velvoitteisiin, ellei niitä ole tehty kummankin puolison suostumuksella.

Aviovarallisuusjärjestelmä vaikuttaa puolison ja kolmannen osapuolen välisiin oikeussuhteisiin myös silloin, kun aviovarallisuusjärjestelmää muutetaan. Aviovarallisuusjärjestelmän muutos vaikuttaa kolmanteen osapuoleen kolmen kuukauden kuluttua sen merkitsemisestä väestörekisteriin. Jos tällaista merkintää ei ole, muutos on silti sivullisiin nähden tehokas, jos puolisot ovat aiemmin niiden kanssa tekemissään asiakirjoissa ilmoittaneet muuttaneensa aviovarallisuusjärjestelmäänsä.

Avioeropäätös tulee voimaan kolmansien osapuolten osalta vasta sinä päivänä, kun päätös merkitään väestörekisteriin. Jos toinen puolisoista on elinkeinonharjoittaja, avioehtosopimus ja kaikki aviovarallisuussuhteita muuttavat toimet on toimitettava kuukauden kuluessa kaupparekisteriin (Registre de commerce et des sociétés).

8 Lyhyt kuvaus aviovarallisuuden jakautumisesta, mukaan lukien ositus, jako ja myynti, tässä jäsenvaltiossa

Avioehtosopimus ei ole enää voimassa sen jälkeen, kun se on purettu.

Yhteisen omaisuuden selvittäminen tehdään erilaisten laskelmien perusteella, jotta voidaan määrittää jaettavan yhteisen omaisuuden osuus sekä kummankin puolison varat ja vastuut.

Kumpikin osapuoli ottaa itselleen oman omaisuutensa. Tämän jälkeen laaditaan hyvityksiä koskeva selonteko (compte de récompenses), jossa selvitetään, mitä yhteisestä omaisuudesta on hyvitettävä kummallekin puolisolle ja mitä kummankin puolison on hyvitettävä yhteiseen omaisuuteen.

Tämän jälkeen omaisuus jaetaan periaatteessa puolisoiden kesken tasan, ellei toisin säädetä.

Aviovarallisuusjärjestelmä voidaan purkaa sopimalla. Kiinteistörekisteriin merkitty omaisuus on kuitenkin jaettava notaarin vahvistamalla asiakirjalla.

Jos puolisot eivät pääse sopimukseen aviovarallisuusjärjestelmän selvityksestä ja omaisuuden jakautumisesta, perheoikeudellisista asioista vastaavan tuomarin etukäteen nimittämä selvityksestä vastaava notaari laatii selvityksen (procès-verbal) ongelmista ja puolisoiden lausunnoista. Tuomioistuin ratkaisee monijäsenisessä kokoonpanossa puolisoiden väliset riita-asiat ja ohjaa heidät notaarin luo ositusta koskevan selvityksen (état liquidatif) laatimista varten.

9 Millä tavoin kiinteä omaisuus rekisteröidään ja mitä asiakirjoja tai tietoja siihen vaaditaan?

Kiinteistörekisteriin merkityn omaisuuden jakaminen on annettava notaarin tehtäväksi.

Kaikissa tapauksissa kaikki vastikkeettomat tai vastikkeelliset inter vivos -oikeustoimet, joilla siirretään muita kiinteään omaisuuteen liittyviä esineoikeuksia kuin etuoikeuksia ja kiinnityksiä, kirjataan kiinnitysrekisteriin (Bureau de la Conservation des Hypothèques) siinä tuomiopiirissä, jossa omaisuus sijaitsee.

Asiassa sovelletaan kiinteää omaisuutta koskevien esineoikeuksien kirjaamisesta 25. syyskuuta 1905 annetun lain säännöksiä: https://legilux.public.lu/eli/etat/leg/loi/1905/09/25/n1/jo

Päivitetty viimeksi: 14/05/2024

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.