Lapsen sijoittaminen toiseen maahan esimerkiksi sijaisperheeseen

Italia
Sisällön tuottaja:
European Judicial Network
Siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellinen verkosto

1 Onko kansallisen lain nojalla järjestettävä ennakkokuuleminen ja saatava hyväksyntä ennen kuin lapsi voidaan sijoittaa toiseen maahan? Onko tästä poikkeuksia?

Italian lainsäädännössä ei ole erityisiä sääntöjä ennakkokuulemismenettelystä asetuksen (EY) N:o 2201/2003 56 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tilanteita varten. Yleisten sääntöjen nojalla lapsen sijoittaminen pois omien vanhempien luota edellyttää kuitenkin aina toimivaltaisen oikeusviranomaisen toimenpiteitä.

Kun suunnitellaan alaikäisen sijoittamista Italiaan asetuksen 56 artiklassa tarkoitetulla tavalla, on ainakin tarvittavien tietojen saamiseksi syytä ottaa yhteyttä Italian keskusviranomaiseen, joka voi muutenkin avustaa asian hoitamisessa (Ministero della giustizia, Dipartimento per la Giustizia Minorile e di Comunità, Autorità centrale, via D. Chiesa, 24 – 00136 Roma; Puhelin: +39 06 6818.8535; Sähköposti: autoritacentrali.dgmc@giustizia.it).

2 Jos ennakkokuuleminen ja suostumus vaaditaan, mitä viranomaista on kuultava ja minkä viranomaisen on annettava hyväksyntänsä?

Lapsen sijoittaminen pois omien vanhempien luota edellyttää oikeusviranomaisen toimenpiteitä. Koska asiasta ei ole säädetty erikseen, ennen sijoittamista on aiheellista ottaa yhteyttä Italian keskusviranomaiseen. Koska lapsen sijoittamisesta toiseen maahan ei ole säädetty Italiassa erikseen, Italian oikeusviranomaisten on hyväksyttävä sijoittaminen soveltamalla vuonna 1983 annetun lain nro 184 4 §:n 2 momentin säännöksiä tarvittavin muutoksin. Lapsen sijoittaminen Italiaan edellyttää niin ikään italialaisen tuomioistuimen päätöstä.

3 Lyhyt kuvaus kuulemis- ja hyväksyntämenettelystä (vaaditut asiakirjat, määräajat, menettelyn kulku ja muut asiaankuuluvat tiedot).

Asiasta ei ole annettu kansallisia erityissääntöjä.

4 Mitä kansallisessa lainsäädännössä tarkoitetaan ”sijaisperheellä”?

Italian lainsäädännössä ei määritellä ’sijaisperheen’ (famiglia affidataria) käsitettä. Tällaisesta järjestelystä säädetään kuitenkin vuonna 1983 annetussa laissa nro 184. Sen mukaan sillä tarkoitetaan perhettä (joka voi olla myös lapseton pariskunta tai naimaton henkilö), joka ryhtyy pitämään huolta vaille vanhempiensa huolenpitoa jääneestä lapsesta.

5 Kattaako ”sijaisperheen” määritelmä myös sukulaiset? Jos kattaa, ketkä sukulaiset?

Kansallisen lainsäädännön (vuonna 1983 annetun lain nro 184 2 §) mukaan lapsi, joka väliaikaisesti jää vaille perheen huolenpitoa, voidaan siirtää toiseen perheeseen, jossa voi olla alaikäisiä lapsia, tai naimattoman henkilön tai muun perheyhteisön huostaan, joka huolehtii hänen ylläpidostaan, koulutuksestaan ja kasvatuksestaan. Jos tällainen perhesijoitus ei ole mahdollinen, lapsi voidaan sijoittaa julkiseen tai yksityiseen laitokseen, jonka olisi sijaittava mieluiten lapsen asuinseudulla. Virallisen määritelmän puuttuessa sijaisperheellä tarkoitetaan yleensä muita kuin lapsen vanhempia. Italian lainsäädännössä ei tehdä tässä suhteessa eroa sukulaisten ja muiden henkilöiden välillä. Jos lapsi on siirrettävä pois perheestään, tuomarin on kuitenkin ensin selvitettävä, voitaisiinko hänet sijoittaa sukulaisten luo, ja harkittava muita henkilöitä vain jos tämä ei ole mahdollista.

Päivitetty viimeksi: 06/08/2021

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.