Asiakirjojen tiedoksianto (uudelleenlaadittu)

---

3 artiklan 1 kohta – Lähettävät viranomaiset

Oikeudenkäyntiasiakirjojen lähettävä viranomainen on tiedoksiantava tuomioistuin (siviiliprosessilain (Zivilprozessordnung, ZPO) 1069 §:n 1 momentin 1 kohta).

Muiden asiakirjojen osalta lähettävä viranomainen on käräjäoikeus (Amtsgericht), jonka alueella asiakirjan tiedoksi antavalla henkilöllä on asuinpaikka tai jonka alueella kyseinen henkilö tavallisesti oleskelee. Myös notaariasiakirjojen osalta lähettävä viranomainen on käräjäoikeus (Amtsgericht), jonka alueella asiakirjan todistavan notaarin toimipaikka on. Oikeushenkilöiden osalta asuinpaikan tai tavanomaisen oleskelupaikan korvaa kotipaikka. Osavaltioiden hallitukset voivat säädöksellä (Rechtsverordnung) osoittaa yhdelle käräjäoikeudelle lähettävän viranomaisen tehtävät useamman käräjäoikeuden alueella (ZPO:n 1069 §:n 1 momentin 2 kohta).

Tähän artiklaan liittyvien toimivaltaisten viranomaisten luettelon saa esiin seuraavasta linkistä.
Toimivaltaisten viranomaisten luettelo

3 artiklan 2 kohta – Vastaanottavat viranomaiset

Asetuksen (EU) 2020/1784 3 artiklan 2 kohdan mukainen toimivaltainen vastaanottava viranomainen on käräjäoikeus (Amtsgericht), jonka piirissä asiakirja on määrä antaa tiedoksi. Osavaltioiden hallitukset voivat asetuksella (Rechtsverordnung) osoittaa yhdelle käräjäoikeudelle useiden tuomiopiirien käräjäoikeuksien vastaanottavan viranomaisen tehtävät.

Tähän artiklaan liittyvien toimivaltaisten viranomaisten luettelon saa esiin seuraavasta linkistä.
Toimivaltaisten viranomaisten luettelo

3 artiklan 4 kohdan c alakohta – Asiakirjojen vastaanottotavat

Asetuksen (EU) 2020/1784 5 artiklan 4 kohdan mukaan asiakirjoja voidaan vastaanottaa seuraavilla tavoilla: posti, yksityinen jakelupalvelu tai faksi.

Epävirallisia viestejä voidaan vastaanottaa myös puhelimitse tai sähköpostitse.

3 artiklan 4 kohdan d alakohta – Kielet, joita voidaan käyttää liitteessä I olevan vakiolomakkeen täyttämiseen

Asetuksen (EU) 2020/1784 liitteessä I olevat lomakkeet voidaan täyttää joka saksaksi tai englanniksi (ZPO:n 1070 §).

4 artikla – Keskusviranomainen

Keskusviranomaisen tehtävät suoritetaan ensisijaisesti osavaltiotasolla.

Jokaisessa osavaltiossa on keskusviranomainen, jolla on kyseisen osavaltion toimivalta. Osavaltion hallitus päättää, mikä viranomainen hoitaa tämän tehtävän kyseisen osavaltion alueella (ZPO:n 1069 §:n 3 momentti). Yleensä osavaltion keskusviranomaisena toimii osavaltion oikeushallinto (Landesjustizverwaltung) tai jokin osavaltion ylioikeus (Oberlandesgericht) tai käräjäoikeus.

Osavaltioiden 16 keskusviranomaisen lisäksi liittovaltiotasolla on yksi keskusviranomainen eli liittovaltion oikeusvirasto (Bundesamt für Justiz). Liittovaltion keskusviranomainen avustaa tarvittaessa osavaltioiden toimivaltaisia viranomaisia (ZPO:n 1069 §:n 4 momentti) ja ottaa vastaan tiedoksiantopyyntöjä, jotka liittyvät Saksan liittotasavaltaa koskeviin kanteisiin.

Tähän artiklaan liittyvien toimivaltaisten viranomaisten luettelon saa esiin seuraavasta linkistä.
Toimivaltaisten viranomaisten luettelo

7 artikla – Osoitetiedusteluihin liittyvä apu

Asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti Saksa asettaa osoitetiedustelua koskevat tiedot saataville Euroopan oikeusportaalin välityksellä. Saksan väestörekisterilain (Bundesmeldegesetz, BMG) 44 §:n mukaan ulkomaiden viranomaisilla ja ulkomaalaisilla yksityishenkilöillä on oikeus saada Saksan väestörekisteriviranomaisilta tietystä henkilöstä tiettyjä tietoja perustelematta pyyntöään. Asiakirjaa kutsutaan yksinkertaiseksi väestörekisteriotteeksi (einfache Melderegisterauskunft).

Yksinkertainen väestörekisteriote sisältää seuraavat tiedot:

• sukunimi,
• etunimet, kutsumanimi korostettuna,
• tohtorintutkinto,
• ajantasaiset osoitteet,
• jos henkilö on kuollut, tieto siitä.

Pyyntö on osoitettava toimivaltaiselle rekisteriviranomaiselle. Yleensä kyseessä on sen kunnan tai kaupungin maistraatti (Bürgeramt), jossa henkilön oletetaan asuvan. Yhä useammat kunnat tarjoavat mahdollisuuden hankkia väestörekisteriote sähköisesti internetin kautta.

Väestörekisteriote on maksullinen. Maksun määrä vaihtelee osavaltiosta toiseen.

Väestörekisteriote annetaan vain, jos kyseinen henkilö voidaan tunnistaa täsmällisesti pyynnön esittävän viranomaisen toimittamien tietojen perusteella. Tämä pätee myös silloin, kun lähtökohtaisesti pyydetään pääsyä tietoihin, jotka koskevat suurta määrää henkilöitä. Ei siis ole mahdollista lähettää luetteloa henkilöistä, jotka voisivat vastata esitettyjä tietoja. Lisäksi tietoja pyytävän henkilön tai viranomaisen on vakuutettava, ettei tietoja käytetä mainontaan tai osoitetietojen myyntiin.

Väestörekisteriotetta ei saa antaa, jos rekisteriin on kyseisen henkilön kohdalle merkitty väestörekisterilain 51 §:n mukainen tietojenluovutuskielto tai 52 §:n mukainen ehdollinen salassapitomerkintä eikä suojattavien etujen vaarantumisen mahdollisuutta voida sulkea pois.

Kun on kyse toiminnasta, joka kuuluu kokonaan tai osittain Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisalaan, edellä mainitun soveltamisalan ylittäviä tietoja voidaan väestörekisterilain 35 §:n nojalla toimittaa muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa toimiville viranomaisille, muiden Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolina olevien valtioiden viranomaisille sekä Euroopan unionin tai Euroopan atomienergiayhteisön toimielimille ja elimille siinä määrin kuin on tarpeen pyynnön esittäneen viranomaisen tehtävien hoitamiseksi.

Asetuksen 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti Saksan vastaanottavat viranomaiset antavat seuraavanlaista tukea:

Jos vastaanottaja ei asu tiedoksiantopyyntöön merkityssä osoitteessa, pyynnön saanut Saksan vastaanottava viranomainen pyrkii yleensä selvittämään vastaanottajan ajantasaisen osoitteen. Näin tehdään paitsi silloin, kun vastaanottaja on muuttanut, myös tiedoksiantopyyntöön merkityn osoitteen ollessa väärä tai puutteellinen. Vastaanottava viranomainen ei kuitenkaan ole velvollinen selvittämään vastaanottajan osoitetta, vaan tekee sen vapaaehtoisesti.

8 artikla – Asiakirjojen lähettäminen

Liitteessä I oleva lomake A voidaan täyttää saksan tai englannin kielellä (ZPO:n 1070 §).

12 artikla – Asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytyminen

Ei ole.

13 artikla – Tiedoksiantopäivä

Hakijan osalta (mistä asetuksen (EU) 2020/1784 12 artiklan 5 kohdan kolmannen virkkeen ja 13 artiklan 2 kohdan yhteydessä on kysymys) tarkalla tiedoksiantopäivämäärällä on Saksan lainsäädännössä vain harvoin merkitystä määräajan laskemiselle. Tämä johtuu siitä, että yleensä asiakirjan saapuminen tuomioistuimeen määräajan puitteissa riittää, kun tiedoksianto tapahtuu viipymättä sen jälkeen (ZPO:n 167 §). Jos tarkalla tiedoksiantopäivällä on yksittäistapauksessa merkitystä, sovelletaan ZPO:n:n 222 §:ää yhdessä siviililain (Bürgerliches Gesetzbuch, BGB) 187 §:n ja sitä seuraavien pykälien kanssa.

14 artikla – Todistus tiedoksiannosta ja tiedoksi annetun asiakirjan jäljennös

Liitteessä I oleva lomake K (todistus tiedoksiannon toimittamisesta) voidaan täyttää saksan tai englannin kielellä.

15 artikla – Tiedoksiantokulut

Haastemiehen suorittamasta asiakirjojen tiedoksiannosta asetuksen (EU) 2020/1784 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti aiheutuvat kustannukset riippuvat kunkin tapauksen olosuhteista. Periaatteessa kustannukset voivat olla enintään 37,25 euroa, johon lisätään jäljennösten valmistamisesta tai oikeaksi todistamisesta aiheutuvat kulut. Yksittäisten tapausten tarkat kustannukset esitetään haastemiehiin liittyvistä kustannuksista annetussa laissa ja erityisesti sen maksutaulukossa.

17 artikla – Diplomaattisten edustajien tai konsuliviranomaisten toimittama asiakirjojen tiedoksi antaminen

Saksan liittotasavallan alueella ei sallita asetuksen (EU) 2020/1784 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjojen tiedoksiantamista diplomaattisten edustajien tai konsuliviranomaisten välityksellä, paitsi jos asiakirja on annettava tiedoksi asiakirjan lähettävän valtion kansalaiselle (ZPO:n 1067 §).

19 artikla – Sähköinen tiedoksianto

Määritellään myöhemmin.

20 artikla – Suora tiedoksianto

Oikeudenkäynti- ja muiden kuin oikeudenkäyntiin liittyvien asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa annetun asetuksen 20 artiklan mukaisesti Saksan liittotasavallan alueella voidaan antaa suoraan tiedoksi vain sellaisia oikeudenkäyntiasiakirjoja, joiden osalta Saksan riita-asioiden oikeudenkäyntejä koskevassa lainsäädännössä nimenomaisesti sallitaan suora tiedoksianto.

Oikeudenkäyntiasiakirjoja ovat esimerkiksi tuomiot, mutta eivät kanteet. Jälkimmäisiin sovelletaan oikeudenkäynti- ja muiden kuin oikeudenkäyntiin liittyvien asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa annetun asetuksen 21 artiklaa. Suoria tiedoksiantoja ovat tiedoksiannot asianosaisten toimesta (ZPO:n 191 §); haastemies välittää ne (ZPO:n 192 §).

Näin ollen sallittua on esimerkiksi se, että haastemies suorittaa tuomion tiedoksiannon täytäntöönpanoa varten ZPO:n 750 §:n 1 momentin mukaisesti, sekä ZPO:n 794 §:ssä tarkoitettujen muiden täytäntöönpanoasiakirjojen tiedoksianto ja ZPO:n 922 §:n 2 momentin mukaisten takavarikointipäätösten tai ZPO:n 936 ja 922 §:n mukaisten turvaamistoimien tiedoksianto.

22 artikla – Oikeuteen saapumatta jättävä vastaaja

Saksan tuomioistuimet voivat ratkaista riita-asian asetuksen (EU) 2020/1784 22 artiklan 2 kohdan edellytysten täyttyessä, jos haastehakemus tai vastaava asiakirja on annettu Saksan liittotasavallassa julkisesti tiedoksi ZPO:n 185 §:n mukaisesti.

Asetuksen (EU) 2020/1784 22 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu hakemus muutoksenhakuajan umpeenkulumisen aiheuttamista seuraamuksista vapauttamiseksi voidaan käsitellä vain, jos se on tehty viimeistään vuoden kuluttua muutoksenhakuajan päättymisestä (ZPO:n 234 §:n 3 momentti).

29 artikla – Suhde jäsenvaltioiden välisiin sopimuksiin tai järjestelyihin

Saksan liittotasavalta ja Itävallan tasavalta soveltavat hallitustensa 6. kesäkuuta 1959 tekemää sopimusta 1. maaliskuuta 1954 tehdyn Haagin yleissopimuksen mukaisesta oikeudellisen kanssakäymisen pidemmälle menevästä yksinkertaistamisesta (julkaistu Itävallan virallisessa lehdessä BGBl. nro 27/1960 ja Saksan virallisessa lehdessä BGBl. 1959 II, s. 1523).

33 artiklan 2 kohta – Hajautetun tietojärjestelmän aikaistettu käyttöönotto

Ei tietoja.