

Hae tietoja alueittain
Täytäntöönpano on oikeudellisen menettelyn viimeinen vaihe. Täytäntöönpanossa kantaja, jonka hyväksi tuomio on annettu, voi pyytää toimivaltaista täytäntöönpanoelintä ryhtymään kaikkiin sen toimivaltaan kuuluviin, laissa säädettyihin toimenpiteisiin kantajan vaatimuksen täytäntöön panemiseksi, jos vastapuoli ei ole täyttänyt vaatimusta vapaaehtoisesti.
Täytäntöönpano-oikeuden perustana on täytäntöönpanokelpoinen tuomioistuimen päätös tai muu oikeudellinen väline ja sen perusteella annettu täytäntöönpanomääräys.
Täytäntöönpanotoimia ovat muun muassa seuraavat:
Täytäntöönpanoa koskeva toimivalta kuuluu Bulgariassa ulosottomiehille, joita on kahdentyyppisiä:
Yksityisten ulosottomiesten asemasta on säädetty yksityisestä täytäntöönpanosta annetussa laissa (Zakon za chastnoto sadebno izpalnenie). Kyseisen lain mukaan yksityinen ulosottomies panee täytäntöön yksityisiä vaateita valtion valtuuttamana.
Siviiliprosessilain (Grazhdanski protsesualen kodeks) 404 §:n mukaan täytäntöönpanomenettely voi perustua seuraaviin:
Siviiliprosessilain 405 §:n nojalla täytäntöönpanomääräyksiä annetaan kirjallisen hakemuksen perusteella. Velalliselle ei tarvitse toimittaa hakemuksesta jäljennöstä.
Toimitettuja hakemuksia koskeva toimivalta on siviiliprosessilain 405 §:n 2 momentin nojalla seuraavilla tuomioistuimilla:
Täytäntöönpanomääräystä koskevan hakemuksen hyväksymis- tai hylkäämispäätökseen voi hakea muutosta kahden viikon kuluessa (siviiliprosessilain 407 §).
Bulgarian lain mukaan täytäntöönpanomääräystä koskevan hakemuksen voi tehdä muu kuin lakimies, muun muassa täytäntöönpanoa hakeva osapuoli itse tai tämän edustaja (joka voi myös olla lakimies). Täytäntöönpanomääräyksen saamiselle ei ole asetettu mitään hakemuksen tekoon liittyviä erityisvaatimuksia.
Täytäntöönpanokustannukset on määritetty yksityisestä täytäntöönpanosta annettuun lakiin liittyvässä maksu- ja kustannusluettelossa (Bulgarian valtion virallinen lehti nro 35/2006). Kustannukset, joita täytäntöönpanomääräyksen antamisesta aiheutuu, maksaa se henkilö, jonka hyväksi täytäntöönpanomääräys annetaan.
Asianomainen käynnistää täytäntöönpanomenettelyn toimittamalla kirjallisen hakemuksen julkiselle tai yksityiselle ulosottomiehelle. Liitteenä on toimitettava täytäntöönpanomääräys tai muu täytäntöönpanokelpoinen asiakirja. Hakemuksessa on ilmoitettava ensisijaisena pidetty täytäntöönpanomenetelmä, jota voidaan muuttaa menettelyn aikana (siviiliprosessilain 426 §).
Täytäntöönpanoa koskeva hakemus toimitetaan ulosottomiehelle, jonka toimialueella täytäntöönpanotoimien kohteena oleva omaisuus sijaitsee tai velallisella on pysyvä osoite tai rekisteröity toimipaikka (jos täytäntöönpano koskee saatavia) tai velallinen on velvoitettu toteuttamaan toimia tai pidättäytymään toimista tai (kun on kyse elatusapusaatavista) velkojalla tai velallisella on pysyvä osoite (velkojen valinnan mukaan).
Ulosottomiehen on lähetettävä velalliselle kirjallinen ilmoitus, jossa hän kehottaa velallista täyttämään vaatimuksen vapaaehtoisesti kahden viikon kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Ilmoituksessa velalliselle kerrotaan, että vaatimuksen täyttämättä jättäminen määräajassa johtaa täytäntöönpanotoimiin. Ilmoituksessa on mainittava määrätyt ulosotot ja takavarikot, ja siihen on liitettävä jäljennös täytäntöön pantavasta tuomiosta. Kun ulosottomies kehottaa velallista täyttämään vaatimuksen vapaaehtoisesti, hänen on ilmoitettava myös päivämäärä, jolloin omaisuus inventoidaan, ja lähetettävä takavarikosta ilmoitus kiinteistörekisteriin, jos täytäntöönpano koskee kiinteää omaisuutta.
Yksityinen ulosottomies voi täytäntöönpanomenettelyn aikana elatusvelkojan pyynnöstä tarkastella velallisen varallisuustilannetta, tehdä tutkimuksia, hankkia asiakirjoja, papereita ja muita dokumentteja, vahvistaa täytäntöönpanotavan ja pitää hallussaan ulosmitattua omaisuutta.
Ulosottomies pitää kirjaa kaikista toteuttamistaan tai täytäntöön panemistaan toimenpiteistä.
Jos alkuperäistä täytäntöönpanomenetelmää muutetaan, ulosottomiehen on ilmoitettava muutoksesta kirjallisesti velalliselle siviiliprosessilain 428 §:n mukaisesti.
Jos velallisella ei ole rekisteröityä pysyvää tai tilapäistä osoitetta täytäntöönpanomenettelyn alkaessa, piirituomioistuin (rayonen sad) nimeää velalliselle väliaikaisen edustajan velkojan ehdotuksesta (siviiliprosessilain 430 §).
Täytäntöönpanotoimet voidaan kohdistaa seuraavanlaiseen velallisen omaisuuteen:
Velkoja voi vaatia kohdistamaan täytäntöönpanon mihin tahansa velallisen esineeseen tai saataviin siviiliprosessilain 442 §:n nojalla.
Ulosottomiehen määräämien turvaamistoimien ja käytettyjen täytäntöönpanokeinojen on oltava oikeassa suhteessa vaatimuksen arvoon. Jos turvaamistoimien todetaan olevan ylimitoitettuja, ulosottomiehen on luovuttava niistä.
Siviiliprosessilain 444 §:n mukaan täytäntöönpanotoimia ei voida kohdistaa seuraavanlaiseen omaisuuteen:
Kun ulosottomies kehottaa velallista täyttämään vaatimuksen vapaaehtoisesti, hänen on ilmoitettava myös päivämäärä, jolloin omaisuus inventoidaan, ja lähetettävä takavarikosta ilmoitus kiinteistörekisteriin, jos täytäntöönpano koskee kiinteää omaisuutta.
Irtaimen omaisuuden ulosmittauksen tai vaateen määräämistä varten laaditaan inventaario.
Ulosmittaus ja takavarikko vaikuttavat velalliseen seuraavilla tavoilla:
Ulosmittauksen ja takavarikon määräämisestä alkaen velallinen ei saa luovuttaa saatavia tai kiinteää tai irtainta omaisuutta eikä muuttaa, vahingoittaa tai tuhota omaisuutta rikosoikeudellisten seuraamusten uhalla. Nämä vaikutukset ovat voimassa siitä päivästä alkaen, kun velallinen on vastaanottanut kehotuksen täyttää vaatimus vapaaehtoisesti.
Ulosmittaus ja takavarikko vaikuttavat velkojaan seuraavilla tavoilla:
Siviiliprosessilain 452 §:n 1 momentin mukaan kaikenlainen ulosmitatun irtaimen omaisuuden tai saatavien luovuttaminen on pätemätön kaikkiin velkojiin nähden, paitsi jos luovutuksen saaja voi vedota varallisuuslain 78 §:ään. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan kuka tahansa, joka ostaa irtainta omaisuutta tai haltija-arvopapereita laillisesti tietämättä, että hän hankkii ne joltakin, joka ei ole kyseisen omaisuuden tai arvopapereiden omistaja, saa omistusoikeuden, paitsi jos irtaimen omaisuuden omistusoikeuden siirtäminen edellyttää notaarin vahvistamaa asiakirjaa tai jos liiketoiminnan osapuolten allekirjoitusten on oltava notaarin vahvistamia. Samaa säännöstä sovelletaan muiden irtaimeen omaisuuteen kohdistuvien esineoikeuksien hankkimiseen.
Kiinteään omaisuuteen kohdistuvien täytäntöönpanotoimien osalta luovutustoimet ovat pätemättömiä vain, jos ne on suoritettu sen jälkeen, kun turvaamistoimenpiteeksi tarkoitettu ulosmittaus on rekisteröity (siviiliprosessilain 452 §:n 2 momentti).
Laissa ei ole asetettu määräaikoja toimenpiteiden voimassaololle. Toimenpiteiden tarkoituksena on velkojan saatavien periminen, joten ne ovat voimassa täytäntöönpanomenettelyn päättymiseen saakka.
Siviiliprosessilain 39 luvun I ja II artiklassa määritetään muutoksenhakukeinot, joita täytäntöönpanomenettelyissä voidaan käyttää.
Siviiliprosessilain 436 §:n mukaan muutosta on haettava viikon kuluessa muutoksenhaun kohteena olevan toimen päivämäärästä, jos osapuoli oli läsnä toimen ajankohtana tai jos hänet oli kutsuttu paikalle, ja kaikissa muissa tapauksissa viikon kuluessa tiedoksiannon päivämäärästä. Muutoksenhaku tehdään sellaisen ulosottomiehen välityksellä, joka toimii täytäntöönpanopaikassa toimivaltaisen maakuntatuomioistuimen (okrazhen sad) yhteydessä. Kun muutoksenhaku käynnistetään, ulosottomiehen on esitettävät perusteet riitautetulle toimenpiteelle.
Muutoksenhaku tutkitaan suljetussa istunnossa lukuun ottamatta kolmansien osapuolien käynnistämiä muutoksenhakuja, jotka tutkitaan julkisessa istunnossa, johon kaikki täytäntöönpanomenettelyn osapuolet kutsutaan. Muutoksenhakua koskevat päätökset tehdään kuukauden kuluessa.
Muutoksenhaku ei keskeytä täytäntöönpanomenettelyä, mutta tuomioistuin voi päättää lykätä menettelyä siihen saakka, kun päätös muutoksenhaussa esitetyistä väitteistä on tehty. Jos menettelyä lykätään, asiasta ilmoitetaan ulosottomiehelle viipymättä (siviiliprosessilain 438 §).
Siviiliprosessilain 432 §:ssä määritetään ne tapaukset, joissa tuomioistuin voi laillisesti lykätä täytäntöönpanomenettelyä velkojan ehdotuksesta.
Siviiliprosessilain 433 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan ulosottomies päättää täytäntöönpanomenettelyn, jos velkoja ei kahden vuoden kuluessa pyydä täytäntöönpanotoimien toteuttamista. Tästä säännöstä voidaan poiketa vain elatusapua koskevissa asioissa.
Tämä verkkosivu on osa Sinun Eurooppasi -sivustoa.
Anna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.