Tuomioistuinratkaisun täytäntöönpano

1 Mitä täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tarkoittaa?

Pakkotäytäntöönpano (Zwangsvollstreckung) on menettely, jossa yksityisoikeudellinen vaade pannaan täytäntöön julkisoikeudellisen velvoitteen avulla. Täytäntöönpanovaltuudet kuuluvat valtiolle, joka käyttää suvereenia valtaansa edustajiensa välityksellä.

Seuraavien täytäntöönpanotoimien avulla velallinen voidaan pakottaa täyttämään hänelle määrätty velvoite, joka koskee esimerkiksi tietyn maksun tai toimenpiteen suorittamista:

• irtaimen omaisuuden ulosmittaus (Pfändung)
• velallisen saamisten tai muiden varallisuusoikeuksien ulosmittaus (erityisesti ansiotulojen ulosmittaus)
• velallisen antama selvitys omaisuudesta (Vermögensauskunft)
• pakkokeinot (Zwangsmaßnahmen), joilla varmistetaan, että toimia toteutetaan tai niistä pidättäydytään
• pakkohuutokauppa (Zwangsversteigerung)
• konkurssipesän hallinto (Zwangsverwaltung).

Pakkotäytäntöönpanoa säännellään Saksassa lähinnä siviiliprosessilain (Zivilprozessordnung) 704 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä sekä pakkohuutokauppaa ja konkurssipesän hallintoa koskevassa laissa (Gesetz über die Zwangsversteigerung und Zwangsverwaltung).

Asetus (EU) N:o 655/2014, jossa säännellään jäsenvaltioiden rajat ylittävää vaateiden täytäntöönpanoa EU:ssa, on Saksassa pantu täytäntöön siviiliprosessilain 946 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä.

2 Mille viranomaisille täytäntöönpanoa koskeva toimivalta kuuluu?

Ks. jäljempänä kohta 3.

3 Millä edellytyksillä päätös täytäntöönpanosta voidaan antaa?

3.1 Menettely

• Ovatko sekä tuomioistuinmenettelyssä että sen ulkopuolella annetut päätökset täytäntöönpanokelpoisia?

Kyllä. Täytäntöönpanokelpoisia päätöksiä ovat lainvoimaiset tuomiot, joihin ei voi enää hakea muutosta tai jotka on julistettu väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoisiksi (siviiliprosessilain 704 §), väliaikaiset ulosottomääräykset (Arrest) ja välipäätökset (einstweilige Verfügungen, siviiliprosessilain 929 ja 936 §) sekä muut täytäntöönpanoperusteet, jotka on lueteltu siviiliprosessilain 794 §:ssä. Tällaisiin asiakirjoihin kuuluvat tuomioistuinten päätösten lisäksi myös välimiestuomioistuimessa saavutetut sovintoratkaisut (Vergleiche vor Gütestellen), lakimiesten avulla tehdyt sovinnot (Anwaltsvergleiche) ja notaarin vahvistamat asiakirjat (notarielle Urkunden).

• Onko täytäntöönpanoa varten haettava tuomioistuimen päätös?

Tuomioistuimen päätös tarvitaan velallisen saamisten ja muiden varallisuusoikeuksien ulosmittaamiseen, pakkokeinoihin, joilla varmistetaan toimien toteuttaminen tai niistä pidättäytyminen, sekä kiinteään omaisuuteen kohdistuvaan pakkotäytäntöönpanoon julkista huutokauppaa ja konkurssipesän hallintoa koskevan lain nojalla (Gesetz über die Zwangsversteigerung und Zwangsverwaltung).

• Mikä tuomioistuin on toimivaltainen määräämään täytäntöönpanon?

Velallisen saamisten ulosmittaus: velallisen kotipaikan käräjäoikeus (Amtsgericht).

Pakkokeinot, joilla varmistetaan toimien toteuttaminen tai niistä pidättäytyminen: asiaankuuluva ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin.

Pakkohuutokauppa ja konkurssipesän hallinto: kiinteistön sijaintipaikan käräjäoikeus (Amtsgericht).

• Ulosottomiehen asema ja toimivaltuudet

Ulosottomies (Gerichtsvollzieher) on osavaltion (Land) oikeusvirkamies, joka työskentelee käräjäoikeuden johtavan tuomarin tai puheenjohtajan hallinnollisessa valvonnassa. Hän hoitaa täytäntöönpanotehtäviään kuitenkin riippumattomasti, eikä hallinnollinen valvonta saa vaikuttaa hänen työhönsä. Ulosottomiehen suorittamista toimenpiteistä ja hänen laatimistaan kustannuserittelyistä voidaan valittaa. Valituksen (Erinnerung) voi tehdä myös, jos ulosottomies kieltäytyy panemasta määräystä täytäntöön. Muutosta haetaan tuomioistuimesta, jolla on täytäntöönpanoa koskeva toimivalta.

Ulosottomies on vastuussa siviilioikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanosta siviiliprosessilain kahdeksannen kirjan mukaisesti. Painopiste on irtaimeen omaisuuteen kohdistuvassa täytäntöönpanossa. Ulosottomies voi periaatteessa sopia velallisen kanssa erissä tehtävistä suorituksista, ja hänen on huolehdittava siitä, että täytäntöönpanomenettely saatetaan päätökseen nopeasti ja tehokkaasti. Yksi ulosottomiehen ensisijaisista tehtävistä on saada velalliselta valaehtoinen selvitys omaisuudesta. Ulosottomiehen toimivaltaan kuuluvat myös muun muassa

• irtaimen omaisuuden ja kiinteän omaisuuden perintä (häätö)
• velallisen suostumuksen saaminen vaadituille toimille tämän vastustuksesta huolimatta
• pakkotäytäntöönpanossa tarvittavien asiakirjojen tiedoksianto jonkin osapuolen pyynnöstä
• väliaikaisten ulosottomääräysten ja välipäätösten täytäntöönpano (jos se ei ole tuomioistuimen tehtävä)
• pidätysmääräysten täytäntöönpano, jos vastaaja kieltäytyy toimittamasta selvityksen omaisuudesta.

• Onko täytäntöönpanohakemus teetettävä oikeusalan ammattilaisella?

Täytäntöönpanohakemuksia koskeva toimivalta kuuluu yleensä käräjäoikeuksille (Amtsgericht, josta käytetään nimitystä Vollstreckungsgericht täytäntäntöönpanoasiaa käsiteltäessä), eikä asianajajan käyttämistä tällöin edellytetä.

Jotta toimien toteuttaminen tai niistä pidättäytyminen voidaan varmistaa pakkokeinoilla, hakemus on esitettävä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle. Tietyissä olosuhteissa hakemus toimitetaan ylemmän oikeusasteen tuomioistuimeen (aluetuomioistuin (Landgericht)), jossa on yleensä käytettävä asianajajaa.

Täytäntöönpanotoimien kustannukset

Laissa on säädetty erilaisista täytäntöönpanotavoista, joiden käyttö riippuu turvaamistoimen kohteena olevasta vaateesta. Eri täytäntöönpanotoimien aiheuttamat kustannukset vaihtelevat:

• a. Irtaimen omaisuuden ulosmittaus

Jos oikeus tietyn rahasaatavan maksamiseen on hyväksytty, velkoja voi pyytää ulosottomieheltä maksun täytäntöönpanoa. Ulosottomiehen suorittamasta velallisen irtaimen omaisuuden ulosmittauksesta peritään 26 euroa ulosottomiehen kuluista annetun lain (Gerichtsvollzieherkostengesetz) liitteenä olevan maksutaulukon (Kostenverzeichnis) kohdan 205 mukaisesti. Lisäksi peritään 52 euron suuruinen maksu maksutaulukon kohdan 300 mukaisesti, jos ulosmitattu omaisuus myydään julkisessa huutokaupassa (joko paikallisessa huutokaupassa tai verkkohuutokaupassa, jota yleisö voi käyttää tietyn huutokauppapaikan kautta) tai realisoidaan jollakin muulla tavalla. Jos ulosottomiehen laatimasta raportista käy ilmi, että virkatoimi kesti yli kolme tuntia, käytetystä ajasta peritään sen jälkeen lisämaksua maksutaulukon kohdan 500 mukaisesti. Jokaiselta alkavalta tunnilta peritään näin 20 euron lisämaksu. Lisäksi on maksettava ulosottomiehen kulut, erityisesti matkakulut (maksutaulukon kohta 711).

• b. Velallisen saamisten ulosmittaus

Velkoja voi myös hakea tuomioistuimelta maksumääräystä velallisen saamisten (esim. palkan) ulosmittaamiseksi ja niiden siirtämiseksi itselleen. Tällöin saamiset vähennetään velasta (zur Einziehung, ’perintää varten’) tai ne siirretään velkojalle velalliselle esitetyn vaateen täyttämiseksi (an Zahlungs statt, ’maksun sijasta’) (siviiliprosessilain 829 ja 835 §). Yleensä saamisen ulosmittaus ja siirron täytäntöönpano yhdistetään ulosmittauksesta ja siirrosta tehdyn päätöksen mukaisesti. Täytäntöönpanosta peritään tällöin vain 20 euron maksu tuomioistuinkuluista annetun lain (Gerichtskostengesetz) liitteenä olevan maksutaulukon kohdan 2111 mukaisesti. Kustannukset, muun muassa tuomioistuimen päätöksen tiedoksiannosta aiheutuvat kulut, peritään erikseen kyseisen maksutaulukon osan 9 mukaisesti.

• c. Omaisuusselvityksen hankkiminen

Ulosottomies perii 33 euron maksun omaisuusselvityksen hankkimisesta ulosottomiehen kuluista annetun lain liitteenä olevan maksutaulukon kohdan 260 mukaisesti.

• d. Kiinteään omaisuuteen kohdistuva täytäntöönpano

Velallisen kiinteään omaisuuteen kohdistuvalla täytäntöönpanolla tarkoitetaan kiinteistörekisteriin kirjattua kiinnitystä tai pakkohuutokauppaa tai konkurssipesän hallintoa.

Jos kiinnitys kirjataan kiinteistörekisteriin, siitä peritään turvattavan saamisen perusteella määräytyvä maksu tuomioistuin- ja notaarikuluista annetun lain (Gerichts- und Notarkostengesetz) liitteenä olevan maksutaulukon kohdan 14121 mukaisesti. Maksun suuruus on 1 prosentti turvattavan saamisen arvosta (lain 53 § 1 momentti). Enintään 3 miljoonan euron saamisia koskeva maksutaulukko on esitetty liitteessä 1.

Pakkohuutokaupasta ja konkurssipesän hallinnosta annettuun lakiin perustuvien menettelyjen maksut määritetään tuomioistuinkuluista annetun lain liitteenä olevan maksutaulukon osan 2 jakson 2 luvuissa 1 ja 2. Kiinteistön pakkohuutokauppaa tai menettelyjen yhdistämistä koskeva hakemusmaksu on 100 euroa. Tähän on lisättävä muut kulut, jotka aiheutuvat menettelystä, vähintään yhden huutokaupan ja siihen liittyvän tarjouspyynnön järjestämisestä, myyntisopimuksen tekemisestä ja kauppasumman jakamisesta. Kaikissa näissä tapauksissa maksun suuruus on 0,5 prosenttia maksun perustana olevasta arvosta. Menettelystä ja huutokaupan järjestämisestä aiheutuvien maksujen suuruus määräytyy täytäntöönpanotuomioistuimen vahvistaman kiinteistön arvon mukaan (markkina-arvo, tuomioistuinkuluista annetun lain 54 §:n 1 momentti). Huutokaupan ehtojen mukaisesti myyntisopimuksen tekemisestä ja kauppasumman jakamisesta perittävät maksut määräytyvät hyväksytyn tarjoushinnan mukaan. Siitä vähennetään korot ja voimassa olevien oikeuksien arvo (tuomioistuinkuluista annetun lain 54 §:n 2 ja 3 momentti). Enintään 500 000 euron suuruisia arvoja koskeva maksutaulukko on esitetty liitteessä 2. Maksujen lisäksi peritään erikseen menettelystä aiheutuneet kulut tuomioistuinkuluista annetun lain liitteenä olevan maksutaulukon osan 9 mukaisesti. Niihin kuuluvat esimerkiksi kiinteistön arvosta annetun asiantuntijalausunnon kustannukset (oikeusviranomaisten palkkioista ja korvauksista annetun lain, Justizvergütungs- und –entschädigungsgesetz, mukaisesti (tuomioistuinkuluista annetun lain liitteenä olevan maksutaulukon kohta 9005).

Konkurssipesän hallinnon käynnistämistä tai menettelyjen yhdistämistä koskeva hakemusmaksu on 100 euroa. Konkurssipesän hallinnosta peritään 0,5 prosentin suuruinen vuosimaksu, joka on kokonaisuudessaan vähintään 120 euroa ja vähintään 60 euroa ensimmäiseltä ja viimeiseltä kalenterivuodelta. Maksu määräytyy hallinnon aikana saatujen kokonaistulojen perusteella (tuomioistuinkuluista annetun lain 55 §).

• e. Perintä- ja pakkotoimenpiteet, joilla varmistetaan toimien toteuttaminen tai salliminen tai niistä pidättäytyminen

Jos velallinen on velvoitettu luovuttamaan irtaimen omaisuuden hallinta, ulosottomiehen on perittävä omaisuus velalliselta ja luovutettava se velkojalle. Ulosottomies perii tästä virkatoimesta 26 euron maksun (ulosottomiehen kuluista annetun lain liitteenä olevan maksutaulukon kohdan 221 mukaisesti). Jos ulosottomiehen laatimasta raportista käy ilmi, että tämä virkatoimi toimi kesti yli kolme tuntia, käytetystä ajasta peritään lisämaksua maksutaulukon kohdan 500 mukaisesti. Jokaiselta alkavalta tunnilta peritään 20 euron lisämaksu.

Jos velallista vaaditaan luovuttamaan kiinteän omaisuuden hallinta, ulosottomiehen on otettava omaisuus hallintaansa ja luovutettava se velkojalle (häätö). Tästä virkatoimesta peritään 98 euron maksu (ulosottomiehen kuluista annetun lain liitteenä olevan maksutaulukon kohdan 240 mukaisesti). Jos virkatoimi kestää yli kolme tuntia, myös tällöin jokaiselta alkavalta tunnilta peritään 20 euron lisämaksu maksutaulukon kohdan 500 mukaisesti. Lisäksi peritään ulosottomiehelle aiheutuneet kulut (esim. kuljetusliikkeen ja lukkosepän palvelujen kulut).

Tuomioistuimessa käsiteltävissä menettelyissä, joilla varmistetaan tietyn toimen suorittaminen (joko velallisen itsensä tai jonkun toisen henkilön suorittamana) tai sen salliminen tai siitä pidättäytyminen, peritään kussakin tapauksessa 20 euron suuruinen tuomioistuinmaksu (tuomioistuinkuluista annetun lain liitteenä oleva maksutaulukon kohdan 2111 mukaisesti).

3.2 Tärkeimmät edellytykset

Velkojalla on oltava täytäntöönpanoperuste, jossa vahvistetaan velkojan saamiset. Kyseessä voi olla lainvoimainen tuomio, johon ei voi enää hakea muutosta tai joka julistettu väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoiseksi (siviiliprosessilain 704 §), tai jokin siviiliprosessilain 794 §:ssä luetelluista perusteista (esim. sovinto (gerichtlicher Vergleich), täytäntöönpanomääräys (Vollstreckungsbescheid) tai notaarin vahvistama asiakirja). Täytäntöönpanoperusteen on yleensä sisällettävä tuomioistuimen vahvistus täytäntöönpanokelpoisuudelle (Vollstreckungsklausel), ja se on annettava tiedoksi velalliselle. Täytäntöönpanomääräyksen, väliaikaisen ulosottomääräyksen tai välipäätöksen tapauksessa tällainen vahvistus vaaditaan vain poikkeustapauksissa (siviiliprosessilain 796 §, 929 §:n 1 momentti ja 936 §).

4 Täytäntöönpanotoimien tarkoitus ja luonne

4.1 Minkä tyyppinen varallisuus voi olla täytäntöönpanon kohteena?

Täytäntöönpano voidaan kohdistaa velallisen irtaimeen omaisuuteen, saamisiin ja muihin varallisuusoikeuksiin sekä kiinteään omaisuuteen.

Siviiliprosessilain 811 §:ssä määritetään irtain omaisuus, jota ei voida ulosmitata. Tarkoituksena on, että velallinen ja hänen perheensä voivat säilyttää välttämättömät henkilökohtaiset tai ammattikäyttöön tarkoitetut esineet.

Ulosmittausrajoituksia sovelletaan myös velallisen ansiotuloihin. Siviiliprosessilain 850 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä säädetään tietyistä tulojen osuuksista, joita ei velallisen toimeentulon varmistamiseksi voida ulosmitata. Talletukset voidaan suojata jättämällä tietty tili ulosmittauksen ulkopuolelle (Pfändungsschutzkonto, siviiliprosessilain 850 k §). Ulosmittauksen ulkopuolelle jäävät varat säilytetään tällaisella tilillä talletettujen varojen alkuperästä riippumatta.

4.2 Mitä vaikutuksia täytäntöönpanotoimilla on?

• Vaikutukset velalliseen

Velallisen irtaimeen omaisuuteen kohdistuvassa täytäntöönpanossa kohteena oleva omaisuus ulosmitataan ja realisoidaan. Velallisen saamiset ja oikeudet kolmansilta osapuolilta ulosmitataan täytäntöönpanotuomioistuimen määräyksellä. Kummassakin tapauksessa ulosmittaus on virkatoimi, joka johtaa ulosmitatun omaisuuden takavarikointiin. Velallinen menettää takavarikoinnissa muun muassa oikeuden ulosmitatun omaisuuden hallintaan.

• Vaikutukset sivullisiin

Jos ulosottomies on ulosmitannut irtainta omaisuutta, joka ei kuulu velalliselle vaan kolmannelle osapuolelle, tämä voi vastustaa omaisuutensa ulosmittausta (Drittwiderspruchsklage).

Jos velallisen saamiset kolmannelta osapuolelta ulosmitataan ja niiden omistusoikeus siirretään, kyseinen osapuoli ei saa enää maksaa velkaansa velalliselle. Hän voi vapautua omasta velastaan vain maksamalla velkojalle saamisen, joka on siirretty tälle velallisen saamisten vähentämiseksi. Jos kolmas osapuoli rikkoo tätä velvollisuutta, häntä vastaan voidaan nostaa vahingonkorvausvaatimus.

4.3 Mikä on täytäntöönpanotoimien voimassaoloaika?

Lainvoimaisesti vahvistetut saamiset sekä täytäntöönpanokelpoisiin sovintoihin tai asiakirjoihin perustuvat saamiset vanhenevat siviililain 197 §:n mukaan 30 vuodessa. Velkoja voi aloittaa pakkotäytäntöönpanotoimenpiteet milloin tahansa kyseisen jakson aikana.

5 Voiko täytäntöönpanopäätökseen hakea muutosta?

Saksan lainsäädännössä ei ole säädetty erityisestä täytäntöönpanossa käytettävästä muutoksenhakumenettelystä.

Velallinen voi riitauttaa toimenpiteet, joita on käytetty häntä vastaan täytäntöönpanomenettelyssä. Hän voi huomauttaa (Erinnerung) täytäntöönpanotavasta tai jos kuulemista ei ole järjestetty, hän voi valittaa (Beschwerde) päätöksestä. Muutosta on haettava kahden viikon kuluessa päätöksen antaneesta tuomioistuimesta. Tuomioistuin voi kumota oman päätöksensä tai se voidaan kumota muutoksenhakutuomioistuimena toimivassa alueellisessa tuomioistuimessa (Landsgericht).

Näiden oikeussuojakeinojen käyttö ei vaikuta käynnissä olevan täytäntöönpanomenettelyn jatkumiseen, eikä se näin ollen lykkää menettelyä.

6 Sovelletaanko täytäntöönpanoon mitään rajoituksia, esimerkiksi velallisen suojaa koskevien sääntöjen tai määräaikojen perusteella?

Ks. edellä kohta 4.

Liite 1

Liite 2

Tämä verkkosivu on osa Sinun Eurooppasi -sivustoa.

Anna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.