

Hae tietoja alueittain
Siviili- ja kauppaoikeuden alalla täytäntöönpano perustuu velkojan tai hakijan velallista tai vastaajaa vastaan nostamaan kanteeseen. Velkoja vaatii tuomioistuimessa kanteen avulla tietyn velvoitteen täyttämistä pakkokeinoin.
Täytäntöönpanolla voi olla kolme tarkoitusta: rahasaatavan maksaminen, irtaimen omaisuuden luovuttaminen tai positiivisen tai negatiivisen velvoitteen täyttäminen.
Täytäntöönpanossa voidaan noudattaa yleistä menettelyä (joka voi olla tavanomainen, summaarinen tai tapauskohtainen) tai erityismenettelyä.
Kaikki rahasaatavan maksamista koskevat täytäntöönpanoasiat käsitellään yleisessä tavanomaisessa menettelyssä, lukuun ottamatta jäljempänä mainittuja tapauksia, jotka käsitellään summaarisessa menettelyssä, ja elatusvaateiden täytäntöönpanoa, joka käsitellään erityismenettelyssä.
Summaarista menettelyä käytetään seuraaviin täytäntöönpanoperusteisiin perustuvassa rahasaatavan maksamista koskevassa täytäntöönpanossa:
Seuraavissa tapauksissa edellä mainittujen täytäntöönpanoperusteiden kohdalla ei voida soveltaa summaarista menettelyä, vaan niissä on sovellettava tavanomaista menettelyä:
Sekä irtaimen omaisuuden luovuttamisen että luontoissuorituksen (positiivisen velvoitteen) täytäntöönpanossa noudatetaan tapauskohtaisesti päätettävää yleistä menettelyä.
Irtaimen omaisuuden luovuttamista koskeva täytäntöönpano voidaan muuttaa rahasaatavan maksamista koskevaksi täytäntöönpanoksi, jos irtain omaisuus, joka hakijan pitäisi saada, on kadonnut. Tällöin hakija voi vaatia vaatimansa omaisuuden arvon realisointia kyseisessä menettelyssä sekä luovuttamatta jättämisestä aiheutuneen vahingon korvaamista.
Luontoissuorituksen täytäntöönpano voidaan muuttaa rahasaatavan maksamista koskevaksi täytäntöönpanoksi, jos hakija vaatii rahamääräistä maksua vahingonkorvauksena aiheutuneesta vahingosta.
Elatusvaateiden täytäntöönpanossa noudatetaan erityismenettelyä:
Täytäntöönpanomenettelystä on säädetty Portugalin siviiliprosessilain (Código de Processo Civil) 550 ja 551 §:ssä (Menettelymuodot – Täytäntöönpanomenettely), 703–877 §:ssä (Täytäntöönpanomenettely) ja 933–937 §:ssä (Elatusapuvaateiden erityinen täytäntöönpanomenettely). Säännökset ovat saatavana portugaliksi täällä.
Täytäntöönpanossa toimivaltaisia viranomaisia ovat tuomioistuimet ja ulosottomiehet (agentes de execução).
Varsinainen täytäntöönpano tapahtuu täytäntöönpanoa koskevassa tuomioistuinmenettelyssä. Tuomioistuimet ovat toimivaltaisia viranomaisia, joita ulosottomiehet avustavat. Tuomioistuinmenettelyn lisäksi laissa säädetään tuomioistuimen ulkopuolisesta täytäntöönpanoa edeltävästä vapaaehtoisesta menettelystä (procedimento extrajudicial pré-executivo), jota velkoja voi käyttää tietyin edellytyksin. Tässä menettelyssä toimivaltaisia viranomaisia ovat ulosottomiehet.
Täytäntöönpanoa koskeva tuomioistuinmenettely
Täytäntöönpano alkaa täytäntöönpanohakemuksen esittämisestä tuomioistuimelle. Täytäntöönpanohakemuksen malli ja esittämisohjeet sisältyvät 29. elokuuta 2013 annettuun hallituksen määräykseen (Portaria do Governo) nro 282/2013 (vuonna 2020, jolloin tämä tietosivu on päivitetty). Määräys on saatavana portugaliksi täällä.
Hakijan käyttöön tarkoitetut lomakkeet niitä täytäntöönpanoasioita varten, joissa asianajajan, auskultoivan asianajajan tai toimistoasianajajan käyttö ei ole pakollista, ovat saatavana CITIUS-portaalissa.
Hakijan on nimettävä ulosottomies. Jos hakija ei tee niin, tuomioistuimen kirjaamo nimeää ulosottomiehen automaattisesti ja sattumanvaraisesti. Laissa säädetyissä poikkeustapauksissa ulosottomiehen tehtäviä voi hoitaa tuomioistuimen virkamies.
Yleensä toimivalta jakautuu tuomioistuimen ja ulosottomiehen välillä seuraavasti:
Erityisesti
tuomarin tehtävänä on
Ulosottomiehen tehtävänä taas on
Portugalissa vireille tulevissa täytäntöönpanomenettelyissä asiasisältöön perustuva toimivalta jakautuu tuomioistuinten välillä seuraavasti
(26. elokuuta 2013 annetun lain nro 62/2013 111–131 §; laki on saatavana portugaliksi täällä):
Portugalilaisten tuomioistuinten alueellinen toimivalta täytäntöönpanomenettelyissä on seuraava (siviiliprosessilain 85–90 §; laki on saatavana portugaliksi täällä):
Tuomioistuimen ulkopuolinen täytäntöönpanoa edeltävä menettely
Velkoja voi valita tuomioistuinmenettelyn sijaan tuomioistuinmenettelyä edeltävän hallinnollisen menettelyn, jota kutsutaan nimellä PEPEX (procedimento extrajudicial pré-executivo (tuomioistuimen ulkopuolinen täytäntöönpanoa edeltävä menettely)).
Tässä menettelyssä toimivalta toimien toteuttamiseen on ulosottomiehellä.
PEPEX-menettelyä voidaan käyttää seuraavissa tapauksissa: kansalliset täytäntöönpanokelpoiset päätökset, muut kansalliset täytäntöönpanoperusteet, ulkomaiset täytäntöönpanokelpoiset päätökset, päätökset, joiden täytäntöönpanokelpoisuus johtuu EU:n lainsäädännöstä tai Portugalia sitovista kansainvälisistä sopimuksista tai yleissopimuksista, ja eurooppalaiset täytäntöönpanoperusteet. Kaikissa näissä tapauksissa molempien seuraavien perusteiden on täytyttävä:
Ulosottomiehet tutkivat varallisuuden ja tulot velallisen verotunnuksen perusteella. Tietoja voidaan hakea vain kansallisista tietokannoista (ei muiden jäsenvaltioiden tietokannoista). Portugalin lainsäädännön mukaan sekä ulkomaisilla oikeushenkilöillä että ulkomaisilla luonnollisilla henkilöillä on mahdollisuus hakea verotunnusta, vaikka niillä ei olisi toimintaa tai kotipaikkaa Portugalissa.
PEPEX on tuomioistuinmenettelyä edullisempi, nopea sähköinen menettely. Velkoja voi tehdä sähköisen alkuperäisen hakemuksen itse verkossa.
Hakemuksen jättäminen tapahtuu vero- ja tulliviranomaisen portaalissa henkilökohtaisella turvatunnuksella tai henkilökortin (cartão de cidadão) sähköisellä varmenteella.
Jos velkoja käyttää asianajajaa, asianajajat (advogados) ja toimistoasianajajat (solicitadores) voivat käyttää sähköistä palvelua oman asianajajaliittonsa myöntämällä sähköisellä varmenteella.
Kun hakemus on tehty, se ohjataan automaattisesti jollekin ulosottomiehistä. Velkoja saa nopeasti (yleensä viiden päivän kuluessa hakemuksen jättämisestä) tiedon siitä, onko saatavan takaisin perimiseen todellisia mahdollisuuksia, tai todistuksen saatavan perintäkelvottomuudesta verotusta varten. Tuomioistuinmenettelyä ei tarvita.
Tämän menettelyn päätarkoituksena on saada maksu suoritettua vapaaehtoisesti. PEPEX-menettelyssä ei voida suorittaa ulosmittausta eikä takavarikointia. Niitä varten PEPEX-menettely on muutettava täytäntöönpanomenettelyksi.
Velallinen voi suorittaa maksun PEPEX-menettelyn aikana vapaaehtoisesti tai tehdä maksusopimuksen velkojan kanssa.
Jos hakija valitsee tiedoksiannon vastaajalle, ulosottomies suorittaa tiedoksiannon henkilökohtaisesti.
Jos menettely on annettu velalliselle tiedoksi pätevällä tavalla eikä velallinen tee mitään, velallisen nimi kirjataan julkiseen velallisten luetteloon ja velkojalle voidaan näin antaa edellä mainittu todistus saatavan perintäkelvottomuudesta oikeudellisia ja verotuksellisia tarkoituksia varten. Kun saatava on aikanaan maksettu kokonaan, tilanne palautuu ennalleen. Velallinen poistetaan kyseisestä luettelosta, ja asiasta ilmoitetaan veroviranomaiselle.
Asianosaiset voivat pyytää PEPEX-menettelyssä tuomarin väliintuloa. Hakija voi muuttaa PEPEX-menettelyn täytäntöönpanomenettelyksi, jos vapaaehtoinen maksu ei toteudu. Vastaaja puolestaan voi muuttaa PEPEX-menettelyn täytäntöönpanomenettelyksi vastustamalla PEPEX-menettelyä.
Kulujen osalta PEPEX on edullisempi kuin tuomioistuinmenettely. Vain 51,00 euron suuruisella maksulla, johon lisätään arvonlisävero, velkoja pystyy selvittämään saatavansa määrästä riippumatta, onko saatava perittävissä. Jos saatava saadaan perittyä, kulut voivat olla tapauskohtaisesti suuremmat kuin 51,00 euroa.
Lisäksi velkoja vapautetaan tuomioistuinmaksusta, jos PEPEX-menettely muutetaan täytäntöönpanomenettelyksi.
PEPEX-menettelystä säädetään 30. toukokuuta 2014 annetussa laissa (Lei) nro 32/2014, joka on saatavana portugaliksi täällä. Sitä koskevat tarkemmat säännöt sisältyvät 14. marraskuuta 2014 annettuun määräykseen nro 233/2014, joka on saatavana portugaliksi täällä (PEPEX-määräys).
Kaikkien täytäntöönpanotoimien lähtökohtana on täytäntöönpanoperuste, jossa määritetään täytäntöönpanotoimen tavoite ja rajat. Täytäntöönpanoperusteen katsotaan käsittävän myös maksuvelvoitteeseen liittyvät lakisääteisen korkokannan mukaiset viivästyskorot.
Tuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia, ja täytäntöönpanoperuste voidaan antaa seuraavin edellytyksin:
a) Tuomioistuinten tuomiot
b) Notaarien tai muiden kyseisen asian osalta toimivaltaisten yhteisöjen tai ammattilaisten laatimat tai vahvistamat asiakirjat, joissa asetetaan tai tunnustetaan jokin velvollisuus
c) Velkasitoumukset (myös käsin kirjoitetut), jos kyseessä olevan suhteen osoittavat tosiseikat sisältyvät kyseiseen asiakirjaan tai esitetään täytäntöönpanohakemuksessa
d) Asiakirjat, joiden täytäntöönpanokelpoisuus perustuu erityismääräykseen
Saatavat
Täytäntöönpantavan saatavan on oltava vahvistettu, erääntynyt ja nettomääräinen. Jos se ei käy tällaisena ilmi täytäntöönpanoperusteesta, täytäntöönpano alkaa toimilla, joilla pyritään määrittelemään velvoite vahvistettuna, erääntyneenä ja nettomääräisenä.
Velkoja
Täytäntöönpanoa on haettava henkilön, joka on nimetty täytäntöönpanoperusteessa velkojaksi. Jos täytäntöönpanoperuste on osoitettu asiakirjan haltijalle, tämän on haettava täytäntöönpanoa.
Jos oikeus tai velvollisuus on siirtynyt perintönä, täytäntöönpano on suoritettava niiden henkilöiden perillisten kesken, jotka on nimetty täytäntöönpanoperusteessa velvoitteen velkojaksi ja velalliseksi. Täytäntöönpanoa hakevan henkilön on esitettävä perintönä siirtymisen vahvistavat tosiseikat täytäntöönpanovaatimuksessa.
Velallinen
Täytäntöönpanoa on haettava sitä henkilöä vastaan, joka on nimetty täytäntöönpanoperusteessa velalliseksi.
Velallisen omaisuus ulosmitataan, vaikka se olisi jostakin syystä kolmannen osapuolen hallussa. Kolmannella osapuolella on kuitenkin laillinen oikeus vastustaa täytäntöönpanoa.
Kun velan reaalivakuutena on kolmannen osapuolen omaisuutta, velka peritään suoraan tältä kolmannelta osapuolelta, jos velkoja vaatii oikeuttaan vakuuteen. Vaateet voidaan kuitenkin kohdistaa myös suoraan velalliseen.
Kun täytäntöönpano on kohdistunut ainoastaan kolmanteen osapuoleen ja tämän reaalivakuutena oleva rasitettu omaisuus todetaan riittämättömäksi, hakija voi vaatia samassa oikeusprosessissa täytäntöönpanotoimien jatkamista velallista vastaan, kunnes velka on maksettu kokonaisuudessaan. Jos rasitettu omaisuus kuuluu velalliselle mutta on kolmannen osapuolen hallussa, kolmas osapuoli voidaan haastaa oikeuteen yhdessä velallisen kanssa.
Jos täytäntöönpanoa on haettu toissijaista velallista vastaan, tämän toissijaisen velallisen omaisuutta ei voida ulosmitata ennen kuin päävelallisen koko omaisuus on ulosmitattu, jos toissijainen velallinen vetoaa perustelluista syistä oikeuteensa esittää etukäteen vaatimuksia täytäntöönpanon vastustamiselle asetetun määräajan kuluessa.
Jos aviopuolisoiden yhteistä omaisuutta ulosmitataan täytäntöönpanoasiassa, joka koskee vain toista puolisoa, silloin kun velallisella ei ole riittävästi omaisuutta, ulosottovelallisen puolisoa kehotetaan hakemaan omaisuuden ositusta tai liittämään hakemukseen todistus siitä, että ositushakemus on vireillä. Jos näin ei menetellä, täytäntöönpano kohdistuu yhteiseen omaisuuteen.
Jos täytäntöönpano kohdistuu ainoastaan toiseen puolisoon, velkoja voi vaatia perustellusta syystä sen toteamista, että muussa täytäntöönpanoperusteessa kuin tuomiossa mainittu velka on yhteinen. Tällöin ulosottovelallisen puolisoa kehotetaan ilmoittamaan, hyväksyykö hän sen, että velka on yhteinen esitetyistä syistä. Jos vastausta ei anneta, velka katsotaan yhteiseksi. Asiasta on kuitenkin mahdollisuus valittaa.
Kun täytäntöönpanon kohteena on yksi tai useampi erillisen omaisuusmassan tai jakamattoman omaisuuden yhteisomistajista, yhteisessä omistuksessa olevaa omaisuutta tai sen osia taikka jakamattoman omaisuuden osia ei saa ulosmitata.
Kun täytäntöönpanon kohteena on velallisen perijä, vain kyseiseltä velalliselta perittyä omaisuutta voidaan ulosmitata. Jos ulosmittaus koskee muuta omaisuutta, velallinen voi pyytää ulosottomiestä keskeyttämään ulosmittauksen ja ilmoittaa, mikä hänen hallussaan olevasta omaisuudesta kuuluu perintöön. Hakemus voidaan hyväksyä, jos velkojaa on kuultu eikä tämä ei vastusta sitä. Jos velkoja vastustaa ulosmittauksen keskeyttämistä, velallinen voi saada keskeyttämispäätöksen ainoastaan silloin, kun perintö on hyväksytty yksinkertaisesti (pesänselvitystä aloittamatta) ja kun hän osoittaa tuomarille, että a) ulosmitattu omaisuus ei ole osa perintöä ja että b) hän ei ole saanut muuta perintöä kuin jo ilmoittamansa omaisuuden tai, jos hän on saanut muuta omaisuutta, se on käytetty perinnöstä aiheutuneiden kustannusten kattamiseen.
Tämän järjestelyn perustana olevat lainsäännökset esitetään edellä kysymykseen 1 annetussa vastauksessa.
Tärkeimmät täytäntöönpanotoimet ovat seuraavat:
Näitä tärkeimpiä täytäntöönpanotoimia ennen tai niiden jälkeen voidaan toteuttaa muita täytäntöönpanon käytännön toteutukseen tarvittavia toimia (esimerkiksi luontoissuorituksen valinta, kun velvoite on vaihtoehtoinen, täytäntöönpantavan velvoitteen edellyttämän tietyn vaatimuksen täyttymisen tai luontoissuorituksen toteutuksen osoittaminen, täytäntöönpantavan velvoitteen realisointi, jos velvoite ei ole likvidi, toisella teetettävän vaihdettavissa olevan luontoissuorituksen kustannusten arviointi, edeltävät selvitykset ulosmitattavan omaisuuden sijainnin määrittämiseksi ja erittelemiseksi, ulosottorekisteröinti, ulosmitatun omaisuuden talletus, ulosmitatun omaisuuden myynnistä ilmoittaminen ja myynnistä ilmoittaminen rekisterinpitäjälle).
Täytäntöönpanotoimen valinta riippuu täytäntöönpanon tarkoituksesta, joka voi olla rahasaatavan maksaminen, irtaimen omaisuuden luovuttaminen tai luontoissuorituksen toteuttaminen.
Rahasaatavan maksua täytäntöön pantaessa tähän tarkoitukseen sopivimpia täytäntöönpanotoimia ovat ulosmittaus, myynti ja maksu.
Irtaimen omaisuuden luovutusta täytäntöön pantaessa sopivin täytäntöönpanotoimi on se, että ulosottomies luovuttaa irtaimen omaisuuden velkojalle. Jos irtainta omaisuutta, joka velkojan pitäisi saada, ei löydy, velkoja voi muuttaa menettelyn rahasaatavan maksamista koskevaksi täytäntöönpanoksi. Tällöin velkoja voi vaatia irtaimen omaisuuden arvon realisointia ja luovuttamatta jättämisestä aiheutuneen vahingon korvausta.
Luontoissuorituksen täytäntöönpanoon sopii kaksi vaihtoehtoista täytäntöönpanotoimea: joko luontoissuorituksen teettäminen toisella velallisen kustannuksella, jos luontoissuoritus on vaihdettavissa toiseen suoritukseen (lisätään viivästyksestä johtuva korvaus), tai vahingonkorvauksen maksaminen, jos luontoissuoritus ei ole vaihdettavissa toiseen suoritukseen (voidaan lisätä uhkasakko). Jos velkoja vaatii vahingonkorvausta, toimi muuttuu rahasaatavan maksamista koskevaksi täytäntöönpanoksi.
Täytäntöönpanon kohteena voivat olla kaikki ulosmitattavissa olevat velallisen varat.
Täytäntöönpano voi ulottua kolmannen varoihin, jos ne on kiinnitetty lainan vakuudeksi tai ne ovat olleet velkojalle haitallisen toimen kohteena ja velkoja on riitauttanut kyseisen toimen onnistuneesti.
Ulosmitata voidaan vain sellaista omaisuutta ja sellaisia oikeuksia, jotka ovat rahallisesti arvioitavissa. Kyseeseen ei siis tule omaisuus, jota ei voi realisoida.
Edellä mainittujen sääntöjen osalta täytäntöönpanon kohteena voivat olla seuraavat varat:
Ulosmittauksen vaikutukset
Myynnin vaikutukset
Maksun vaikutukset
Irtaimen omaisuuden luovuttamisen vaikutukset
Luontoissuorituksen toteuttamisen vaikutukset
Myynti, maksu, irtaimen omaisuuden luovutus ja luontoissuoritus ovat täytäntöönpanotoimia, joilla ei toteuttamisensa jälkeen ole voimassaoloaikaa. Sama koskee ulosmittausta, joskin rekisteröintiä edellyttävän omaisuuden ulosmittauksen osalta tähän liittyy seuraava erityispiirre.
Kun ulosmittaus koskee rekisteröintiä edellyttävää kiinteää tai irtainta omaisuutta, ulosottomiehen on huolehdittava ulosmittauksen pakollisesta merkitsemisestä rekisteriin. Tietyissä laissa nimenomaisesti säädetyissä tapauksissa ulosmittaus on rekisteröitävä väliaikaiseksi. Kun näin tapahtuu, väliaikainen rekisterimerkintä vanhenee, ellei se muutu lopulliseksi tai ellei sitä uusita sen voimassaoloaikana. Kun rekisteröintiä edellyttävän omaisuuden ulosmittaus merkitään rekisteriin väliaikaiseksi, ulosottomiehen on siis muutettava se lopulliseksi, jos tästä on tullut tällä välin mahdollista, tai uusittava rekisteröinti tarpeelliseksi katsotuksi ajaksi.
Aloitettu täytäntöönpano voi vielä lakata velallisen omaisuuden sijainnin selvittämistä koskevien edeltävien toimenpiteiden aikana ennen maksuvaiheeseen ehtimistä, jos nämä toimenpiteet ovat tuloksettomia, sen jälkeen kun kyseisessä tapauksessa ja menettelymuodossa sovellettavat siviiliprosessilainsäädännön mukaiset tietyt määräajat ovat päättyneet.
Tämän järjestelyn perustana olevat lainsäännökset esitetään edellä kysymykseen 1 annetussa vastauksessa.
Laajassa merkityksessään sana ”muutoksenhaku” (recurso) kattaa täytäntöönpanon ja ulosmittauksen vastustamisen sekä varsinaisen muutoksenhaun.
Täytäntöönpanon vastustaminen
Velallinen voi vastustaa täytäntöönpanoa vetoamalla täytäntöönpanon lainvastaisuuteen tai kiistämällä asianomaisen velan olemassaolon 20 vuorokauden kuluessa täytäntöönpanon tiedoksiannosta.
Ensisijaisesti sovelletaan Portugalia sitovien kansainvälisten sopimusten määräyksiä ja EU-lainsäädäntöä, mutta Portugalin lainsäädännön mukaisesti täytäntöönpanon vastustamisen perusteet vaihtelevat sen mukaan, koskeeko täytäntöönpano tuomiota (tiukemmat), välimiesoikeuden ratkaisua (hieman löyhemmät) vai muuta täytäntöönpanoperustetta (vielä löyhemmät).
Jos täytäntöönpano perustuu tuomioon, sitä voidaan vastustaa jollakin seuraavista perusteista:
Välimiesoikeuden ratkaisun täytäntöönpanossa voidaan vedota edellä mainittujen vastustusperusteiden lisäksi perusteisiin, joiden mukaisesti kyseinen ratkaisu voidaan kumota tuomioistuimessa. Tämä ei kuitenkaan rajoita vapaaehtoisesta välimiesmenettelystä annetun lain (Lei da Arbitragem Voluntária) säännösten soveltamista.
Ellei täytäntöönpano perustu tuomioon tai maksamismääräysvaatimukseen, johon on liitetty täytäntöönpanomääräys, edellä mainittujen tuomioon perustuvan täytäntöönpanon vastustamisperusteiden lisäksi voidaan vedota mihin tahansa muihin perusteisiin, joihin voidaan vedota puolustauduttaessa tavanomaisessa tuomioistuinmenettelyssä.
Takavarikon vastustaminen
Velallinen, hänen puolisonsa tai kolmas osapuoli voi vastustaa tietyn omaisuuden ulosmittausta seuraavissa tapauksissa.
Jos ulosmitattava omaisuus kuuluu velalliselle, velallinen voi vastustaa ulosmittausta jollakin seuraavista perusteista:
Jos ulosmittaus tai muu tuomioistuimen määräämä omaisuuden takavarikointiin tai luovutukseen liittyvä toimi loukkaa sellaisen omistajan, joka ei ole asianosainen, omitusoikeutta tai muuta oikeutta, joka on ristiriidassa toimen toteutuksen tai soveltamisalan kanssa, vahinkoa kärsinyt voi vedota tähän ja vastustaa kolmantena osapuolena täytäntöönpanoa.
Kolmannen osapuolen asemassa oleva puoliso voi ilman toisen puolison lupaa vastustaa täytäntöönpanoa ja puolustaa näin oikeuksiaan omaan ja yhteiseen omaisuuteen, johon ulosmittaus on epäasianmukaisesti kohdistettu.
Tämän järjestelyn perustana olevat lainsäännökset esitetään edellä kysymykseen 1 annetussa vastauksessa.
Muutoksenhaku
Tavanomainen muutoksenhaku voi olla valitus (recurso de apelação), joka koskee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinten ratkaisuja, tai kassaatiovalitus (recurso de revista), joka esitetään korkeimmalle oikeudelle (Supremo Tribunal de Justiça). Täytäntöönpanomenettelyssä annettuja ratkaisuja koskevaan tavanomaiseen muutoksenhakuun sovelletaan tavanomaiseen menettelyyn sovellettavia säännöksiä.
Pääsääntöisesti tavanomainen muutoksenhaku on mahdollista vain, jos asian rahamääräinen arvo ylittää sille tuomioistuimelle asetetun rajan, jossa asia on ollut käsiteltävänä, ja jos muutoksenhaun kohteena olevasta ratkaisusta aiheutuu valittajalle menetys, jonka rahamääräinen arvo vastaa niin ikään yli puolta kyseiselle tuomioistuimelle asetetusta rahamääräisestä raja-arvosta. Portugalissa ylioikeudelle (Tribunal da Relação) asetettu raja on 30 000,00 euroa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle (Tribunal de primeira instância) 5 000,00 euroa.
Täytäntöönpanomenettelyyn kuuluu tiettyjä välitoimia, joita voidaan tarvittaessa toteuttaa tapauksen mukaan. Tällaisia ovat esimerkiksi täytäntöönpanon vastustamiseksi esitetty täytäntöönpanon lainvastaisuuteen tai velan olemassaolon kiistämiseen perustuva velallisen väite, ulosmittauksen vastustamiseksi esitetty takavarikoidun omaisuuden tai oikeuksien ulosmittauskelvottomuuteen perustuva velallisen tai kolmannen osapuolen väite sekä saatavien tarkastaminen ja etuoikeusjärjestykseen asettaminen silloin, kun velkojilla on esinevakuuksia ulosmitattavaan omaisuuteen ja velkojat vaativat asianomaisten saatavien maksamista ulosmitattavasta omaisuudesta saatavalla tuotolla. Myös näistä välitoimista tehtyihin päätöksiin voi hakea muutosta edellä esitetyin edellytyksin.
Täytäntöönpanomenettelyssä
voi tehdä valituksen
voi tehdä kassaatiovalituksen
Täytäntöönpanotapausten muutostenhakua koskevista säännöistä säädetään siviiliprosessilain 852–854 §:ssä. Lakiin voi tutustua portugaliksi täällä (siviiliprosessilaki).
Kyllä, velallisen suojaan liittyy rajoituksia. Osa rajoituksista koskee ulosmittausta, ja osa täytäntöönpanoa koskevista rajoituksista perustuu määräaikoihin.
Velallisen suojaan liittyvät ulosmittauksen rajoitukset koskevat velallisen tietyn omaisuuden kuulumista ehdottoman ulosmittauskiellon piiriin, tietyin ehdoin sovellettavan ulosmittauskiellon piiriin tai osittaisen ulosmittauskiellon piiriin. Näiden lisäksi on kaksi muuta rajoitusta: Toinen rajoituksista liittyy aviopuolisoiden yhteisen omaisuuden suojeluun, kun täytäntöönpano kohdistuu vain toiseen puolisoon. Toinen rajoituksista puolestaan perustuu suhteellisuusperiaatteeseen. Sen mukaan ulosmittaus saa kohdistua vain siihen omaisuuteen, joka tarvitaan täytäntöönpantavan velan täyttämiseen ja täytäntöönpanokulujen kattamiseen.
Myös ajan kuluminen voi rajoittaa täytäntöönpanoa oikeuden vanhentumisen tai menettämisen vuoksi. Kun asianomaiset määräajat ovat kuluneet, täytäntöönpantava oikeus lakkaa.
Seuraavaksi käydään läpi, miten nämä velallisen suojeluun ja määräaikojen kulumiseen liittyvät rajoitukset toimivat käytännössä.
Ehdottoman ulosmittauskiellon piiriin kuuluva omaisuus
Erityissäännöksen nojalla takavarikoimatta jätettävien varojen lisäksi takavarikkokiellon piiriin kuuluvat seuraavat varat:
Tietyin ehdoin ulosmittauskiellon piiriin kuuluva omaisuus
Takavarikkokiellon piiriin osittain kuuluvat varat
Rahasummien tai pankkitalletusten ulosmittauskielto
Rahasumma tai pankkitalletus, joka johtuu takavarikkokiellon piiriin kuuluvan saatavan täyttämisestä, on samoin edellytyksin takavarikkokiellossa kuin alkuperäinen saatava.
Yhteisomistuksessa olevan omaisuuden ulosmittauksen rajoitukset täytäntöönpanon kohdistuessa vain toiseen puolisoon
Ulosmitattavaa omaisuutta ja ulosmittauksen rajoituksia koskevista yleisistä säännöistä säädetään siviiliprosessilain 735–747 §:ssä.
Suhteellisuusperiaatteen asettamat ulosmittauksen rajoitukset
Ulosmittaus rajoitetaan siihen omaisuuden määrään, joka on tarpeen täytäntöönpantavan velan maksamiseksi ja ennakoitavissa olevien täytäntöönpanokulujen kattamiseksi. Ulosmittauksen suorittamisesta johtuvien täytäntöönpanokulujen oletetaan olevan (myöhempiä realisointitoimia huomioon ottamatta) 20 prosenttia täytäntöönpanon arvosta, jos kyseinen arvo ei ylitä kyseisen alueen alioikeudelle (Tribunal da Comarca) asetettua rahamääräistä raja-arvoa, 10 prosenttia, jos se ylittää kyseisen rahamääräisen raja-arvon mutta on pienempi kuin ylioikeudelle (Tribunal da Relação) asetettu raja-arvo neljällä kerrottuna, ja 5 prosenttia, jos se ylittää viimeksi mainitun arvon. Alioikeuden rahamääräinen raja-arvo on 5 000,00 euroa ja ylioikeuden 30 000,00 euroa (vuonna 2021, jolloin tämä tietosivu on päivitetty). Rahamääräisistä raja-arvoista säädetään 26. elokuuta 2013 annetun lain (Lei) nro 62/2013 44 §:ssä. Laki on saatavana portugaliksi täällä.
Vanhentumisajan kulumisesta johtuvat täytäntöönpanon rajoitukset
Pääsääntöisesti oikeudet, joista asianosaiset voivat päättää vapaasti, vanhentuvat, ellei niitä käytetä tietyn laissa säädetyn ajan kuluessa.
Tuomioistuin ei voi asettaa vanhentumisaikaa viran puolesta. Vanhentumisajan asettaminen edellyttää, että oikeuden käyttäjä, hänen edustajansa tai vajaavaltaisen henkilön kohdalla syyttäjä (Ministério Público) vetoaa vanhentumisaikaan tuomioistuimessa tai tuomioistuimen ulkopuolisessa menettelyssä.
Jos vanhentumisaika on umpeutunut, edunsaajalla (velallisella) on mahdollisuus kieltäytyä täyttämästä suoritetta tai vastustaa millä tahansa tavalla vanhentuneen oikeuden käyttöä. Jos velallista vastaan on haettu täytäntöönpanoa, velallinen voi vastustaa täytäntöönpanoa asian vanhentumiseen vetoamalla. Täytäntöönpanon vastustamisen määräaika on 20 päivää tiedoksiannosta.
Velallinen ei voi kuitenkaan vaatia vanhentuneen velvoitteen täyttämiseksi omasta aloitteestaan antamiensa suoritteiden palauttamista, vaikkei olisi ollut tietoinen vanhentumisesta. Tämä pätee vanhentuneen oikeuden täyttämiseen missä tahansa muodossa sekä kyseisen oikeuden vahvistamiseen tai vakuuksien antamiseen.
Velallisen muut velkojat ja kolmannet osapuolet, joilla on laillinen intressi asiassa, voivat vedota oikeuden vanhentumiseen täytäntöönpanon hakijaa vastaan, vaikka velallinen ei siihen vetoaisi. Jos velallinen ei vetoa vanhentumiseen, velallisen muut velkojat voivat kuitenkin vedota vanhentumiseen vain, jos siviililainsäädännössä säädetyt actio pauliana -kanteen (impugnacão Pauliana) edellytykset täyttyvät.
Jos vastaajana oleva velallinen ei vetoa vanhentumiseen ja hänet tuomitaan, tuomion oikeusvoima ei vaikuta velallisen muiden velkojien vahvistettuun oikeuteen.
Tavanomainen vanhentumisaika on 20 vuotta, mutta myös lyhyemmistä vanhentumisajoista on säädetty.
Viiden vuoden vanhentumisaika koskee seuraavia:
Laissa säädetään velvoitteen täyttymistä koskevaan oletukseen perustuvista vanhentumisajoista seuraavissa tapauksissa:
Siviililain mukaiseen vanhentumisaikaan, joka perustuu velvoitteen täyttymistä koskevaan oletukseen, sovelletaan seuraavia sääntöjä:
Tuomiossa tai täytäntöönpanoperusteessa vahvistettujen oikeuksien vanhentuminen tapahtuu seuraavasti:
Siviililain säännöksissä säädetään vanhentumisajan kulumisen alkamisesta, lykkäämisestä ja keskeytymisestä. Kun lykkäämisen perusteet (esimerkiksi alaikäisyys, asepalvelus, ylivoimainen este tai velvollisen rikkomus) täyttyvät, vanhentumisaika ei ala kulua eikä kulu. Kun keskeytymisen edellytykset täyttyvät, kulunutta vanhentumisaikaa ei oteta enää huomioon vaan uusi vanhentumisaika alkaa kulua alusta.
Velkoja voi halutessaan keskeyttää vanhentumisajan kulumisen käyttämällä jotakin seuraavista keinoista:
Ellei tiedoksiantoa suoriteta viiden päivän kuluessa sen vaatimisesta hakijasta johtumattomista syistä, vanhentumisajan kulumisen katsotaan keskeytyvän viiden päivän kuluttua.
Tiedoksiannon kumoaminen ei estä edellisissä kohdissa tarkoitettua keskeytymistä.
Tätä sääntöä sovellettaessa tiedoksiantoon voidaan rinnastaa mikä tahansa tuomioistuimen muu toimenpide, jolla annetaan toimesta tieto asianomaiselle, jota vastaan kyseistä oikeutta voidaan käyttää.
Vanhentumisajan kulumisen keskeytymisellä on seuraavat vaikutukset (ellei laissa säädetä nimenomaisesti toisin):
Oikeuden menetyksestä johtuvat täytäntöönpanon rajoitukset
Jos oikeus on käytettävä lain mukaan tai osapuolten tahdosta tietyn määräajan kuluessa, sovelletaan oikeuden menetystä koskevia sääntöjä, ellei laissa nimenomaisesti viitata rajoitukseen.
Oikeuden menetyksen estää vain laissa säädetyn tai sopimuksessa määrätyn ajan kuluessa toteutettu toimi, jolle annetaan laissa tai sopimuksessa tällainen estävä vaikutus. Jo pelkkä vahvistus- tai täytäntöönpanokanteen nostaminen estää oikeuden menetyksen, ilman että haastetiedoksianto velalliselle on tarpeen. Kun määräaika on vahvistettu sopimuksessa tai asianosaisten vapaasti päätettävissä olevaa oikeutta koskevassa oikeussäännössä, oikeuden menetyksen estää myös se, että asianosainen, jota vastaan oikeutta on määrä käyttää, vahvistaa kyseisen oikeuden.
Oikeuden menetystä koskevan määräajan kulumisen alkamista ei lykätä eikä se keskeydy muutoin kuin laissa säädetyissä tapauksissa. Jos laissa ei säädetä muusta ajankohdasta, määräaika alkaa kulua siitä ajankohdasta, jona oikeus on tullut laillisesti käytettäväksi.
Tuomioistuin tutkii oikeuden menetyksen viran puolesta, ja siihen voidaan vedota missä tahansa menettelyn vaiheessa, jos kyseessä ovat asianosaisten luovuttamattomat oikeudet. Jos kyseessä ovat asianosaisten vapaasti päätettävissä olevat oikeudet, joiden perusteella täytäntöönpanomenettely voidaan käynnistää, oikeuden menetyksestä hyötyvän asianosaisen (useimmiten velallisen / täytäntöönpanon kohteena olevan asianosaisen) on vedottava oikeuden menetykseen.
Vanhentumista ja oikeuden menettämistä koskevien määräaikojen kulumisen laskemisesta ja vaikutuksista säädetään siviililain 309–340 §:ssä. Laki on saatavana portugaliksi täällä.
Huom.
Näillä tietosivuilla esitetyt tiedot eivät sido siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston yhteyspisteitä, tuomioistuimia tai muita viranomaisyksiköitä. Näistä tiedoista huolimatta on syytä perehtyä voimassa olevaan lainsäädäntöön. Säännöksiä ajantasaistetaan usein, ja myös oikeuskäytäntö kehittyy ajan myötä.
Tämä verkkosivu on osa Sinun Eurooppasi -sivustoa.
Anna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.