

Hae tietoja alueittain
Siviili- ja kauppaoikeuden alalla täytäntöönpano perustuu velkojan tai hakijan velallista tai vastaajaa vastaan nostamaan kanteeseen. Velkoja vaatii tuomioistuimessa kanteen avulla tietyn velvoitteen täyttämistä pakkokeinoin.
Täytäntöönpanolla voi olla kolme tarkoitusta: rahasaatavan maksaminen, irtaimen omaisuuden luovuttaminen tai positiivisen tai negatiivisen velvoitteen täyttäminen.
Täytäntöönpanossa voidaan noudattaa yleistä menettelyä (joka voi olla tavanomainen, summaarinen tai tapauskohtainen) tai erityismenettelyä.
Kaikki rahasaatavan maksamista koskevat täytäntöönpanoasiat käsitellään yleisessä tavanomaisessa menettelyssä, lukuun ottamatta jäljempänä mainittuja tapauksia, jotka käsitellään summaarisessa menettelyssä, ja elatusvaateiden täytäntöönpanoa, joka käsitellään erityismenettelyssä.
Summaarista menettelyä käytetään seuraaviin täytäntöönpanoperusteisiin perustuvassa rahasaatavan maksamista koskevassa täytäntöönpanossa:
Seuraavissa tapauksissa edellä mainittujen täytäntöönpanoperusteiden kohdalla ei voida soveltaa summaarista menettelyä, vaan on sovellettava tavanomaista menettelyä:
Sekä irtaimen omaisuuden luovuttamisen että luontoissuorituksen (positiivisen velvoitteen) täytäntöönpanossa noudatetaan tapauskohtaisesti päätettävää yleistä menettelyä.
Irtaimen omaisuuden luovuttamista koskeva täytäntöönpano voidaan muuttaa rahasaatavan maksamista koskevaksi täytäntöönpanoksi, jos irtain omaisuus, joka hakijan pitäisi saada, on kadonnut. Tällöin hakija voi vaatia vaatimansa omaisuuden arvon realisointia kyseisessä menettelyssä sekä luovuttamatta jättämisestä aiheutuneen vahingon korvaamista.
Luontoissuorituksen täytäntöönpano voidaan muuttaa rahasaatavan maksamista koskevaksi täytäntöönpanoksi, jos hakija vaatii rahamääräistä maksua vahingonkorvauksena aiheutuneesta vahingosta.
Elatusvaateiden täytäntöönpanossa noudatetaan erityismenettelyä:
Täytäntöönpanomenettelystä on säädetty Portugalin siviiliprosessilain (Código de Processo Civil) 550 ja 551 §:ssä (Menettelymuodot – Täytäntöönpanomenettely), 703–877 §:ssä (Täytäntöönpanomenettely) ja 933–937 §:ssä (Elatusapuvaateiden erityinen täytäntöönpanomenettely). Säännökset ovat saatavana portugaliksi täällä.
Täytäntöönpanossa toimivaltaisia viranomaisia ovat tuomioistuimet ja ulosottomiehet (agentes de execução).
Varsinainen täytäntöönpano tapahtuu täytäntöönpanoa koskevassa tuomioistuinmenettelyssä. Tuomioistuimet ovat toimivaltaisia viranomaisia, joita ulosottomiehet avustavat. Tuomioistuinmenettelyn lisäksi laissa säädetään tuomioistuimen ulkopuolisesta täytäntöönpanoa edeltävästä vapaaehtoisesta menettelystä (procedimento extrajudicial pré executivo), jota velkoja voi käyttää tietyin edellytyksin. Tässä menettelyssä toimivaltaisia viranomaisia ovat ulosottomiehet.
Täytäntöönpanoa koskeva tuomioistuinmenettely
Täytäntöönpano alkaa täytäntöönpanohakemuksen esittämisestä tuomioistuimelle. Täytäntöönpanohakemuksen malli ja esittämisohjeet sisältyvät 29. elokuuta 2013 annettuun hallituksen määräykseen (Portaria do Governo) nro 282/2013, jossa säädetään siviilioikeudellisten täytäntöönpanomenettelyjen eri näkökohdista (sellaisena kuin se on muutettuna tämän tietosivun päivittämisen aikaan 12. lokakuuta 2020 annetulla määräyksellä nro 239/2020). Määräys on saatavana portugaliksi täällä.
Hakijan käyttöön tarkoitetut lomakkeet niitä täytäntöönpanoasioita varten, joissa asianajajan, auskultoivan asianajajan tai toimistoasianajajan käyttö ei ole pakollista, ovat saatavana CITIUS-portaalissa.
Hakijan on nimettävä ulosottomies. Jos hakija ei näin tee, tuomioistuimen kirjaamo nimeää ulosottomiehen automaattisesti ja sattumanvaraisesti. Laissa säädetyissä poikkeustapauksissa ulosottomiehen tehtäviä voi hoitaa tuomioistuimen virkamies.
Yleensä toimivalta jakautuu tuomioistuimen ja ulosottomiehen välillä seuraavasti:
Erityisesti:
Tuomarin tehtävänä on
Ulosottomiehen tehtävänä on
Portugalissa vireille tulevissa täytäntöönpanoissa asiasisältöön perustuva toimivalta jakautuu tuomioistuinten välillä seuraavasti:
(26. elokuuta 2013 annetun lain nro 62/2013 111–131 §; laki on saatavana portugaliksi täällä):
Portugalilaisten tuomioistuinten alueellinen toimivalta täytäntöönpanomenettelyissä on seuraava (siviiliprosessilain 85–90 §; laki on saatavana portugaliksi täällä):
Tuomioistuimen ulkopuolinen täytäntöönpanoa edeltävä menettely
Velallinen voi valita tuomioistuinmenettelyn sijaan tuomioistuinmenettelyä edeltävän hallinnollisen menettelyn, jota kutsutaan nimellä PEPEX (procedimento extrajudicial pré-executivo).
Tässä menettelyssä toimivalta toimien toteuttamiseen on ulosottomiehellä.
PEPEX-menettelyä voidaan käyttää seuraavissa tapauksissa: kansalliset täytäntöönpanokelpoiset päätökset; muut kansalliset täytäntöönpanoperusteet; ulkomaiset täytäntöönpanokelpoiset päätökset; päätökset, joiden täytäntöönpanokelpoisuus johtuu EU:n lainsäädännöstä tai Portugalia sitovista kansainvälisistä sopimuksista tai yleissopimuksista, ja eurooppalaiset täytäntöönpanoperusteet. Kaikissa näissä tapauksissa on molempien seuraavien perusteiden täytyttävä:
Ulosottomiehet tutkivat varallisuuden ja omaisuudesta saatavat tuotot velallisen verotunnuksen perusteella. Tietoja voi hakea vain kansallisista tietokannoista (ei muiden jäsenvaltioiden tietokannoista). Portugalin lainsäädännön mukaan sekä ulkomaisilla oikeushenkilöillä että luonnollisilla henkilöillä on mahdollisuus hakea verotunnusta vaikka eivät harjoittaisi toimintaa Portugalissa tai edes asuisi siellä.
PEPEX on tuomioistuinmenettelyä edullisempi nopea sähköinen menettely. Velkoja voi tehdä sähköisen täytäntöönpanohakemuksen itse verkossa.
Hakemuksen jättäminen tapahtuu vero- ja tulliviranomaisen portaalissa henkilökohtaisella turvatunnuksella tai henkilökortin sähköisellä varmenteella.
Jos velkoja käyttää asianajajaa, asianajajat ja toimistoasianajajat voivat käyttää sähköistä palvelua oman asianajajaliittonsa myöntämällä sähköisellä varmenteella.
Kun hakemus on esitetty, se ohjataan automaattisesti jollekin ulosottomiehistä. Velkoja saa nopeasti (yleensä viiden päivän kuluessa hakemuksen jättämisestä) tiedon siitä, onko saatavan takaisin perimiseen todellisia mahdollisuuksia, tai todistuksen saatavan perintäkelvottomuudesta verotusta varten. Tuomioistuinmenettelyä ei tarvita.
Tämän menettelyn päätarkoituksena on, että maksu suoritettaisiin vapaaehtoisesti. PEPEX-menettelyssä ei voida suorittaa ulosmittausta eikä takavarikointia. Niitä varten PEPEX-menettely on muutettava täytäntöönpanomenettelyksi.
Velallinen voi suorittaa maksun PEPEX-menettelyn aikana vapaaehtoisesti tai tehdä maksusopimuksen velkojan kanssa.
Jos hakija valitsee tiedoksiannon vastaajalle, ulosottomies suorittaa tiedoksiannon henkilökohtaisesti.
Jos menettely on annettu velalliselle tiedoksi pätevällä tavalla eikä velallinen tee mitään, velallisen nimi kirjataan julkiseen velallisten luetteloon ja velkojalle voidaan näin antaa edellä mainittu todistus saatavan perintäkelvottomuudesta oikeudellisia ja verotuksellisia seurauksia varten. Kun saatava on aikanaan maksettu kokonaan, tilanne palautuu ennalleen. Velkoja poistetaan kyseisestä luettelosta ja asiasta ilmoitetaan veroviranomaiselle.
Asianosaiset voivat pyytää PEPEX-menettelyssä tuomarin väliintuloa. Hakija voi muuttaa PEPEX-menettelyn täytäntöönpanomenettelyksi, ellei maksua suoriteta vapaaehtoisesti. Vastaaja voi puolestaan vastustaa PEPEX-menettelyä.
Kulujen osalta PEPEX on edullisempi kuin tuomioistuinmenettely. Vain 51,00 euron suuruisella maksulla, johon lisätään arvonlisävero, velkoja pystyy saatavansa määrästä riippumatta selvittämään, onko saatava perittävissä. Jos saatava saadaan perittyä, voivat kulut olla tapauskohtaisesti suuremmat kuin 51,00 euroa.
Lisäksi velkoja vapautetaan tuomioistuinmaksusta, kun PEPEX-menettely muutetaan täytäntöönpanomenettelyksi.
PEPEX-menettelystä säädetään 30. toukokuuta 2014 annetussa laissa (Lei) nro 32/2014, joka on saatavana portugaliksi täällä. Sitä koskevat tarkemmat säännöt sisältyvät 14. marraskuuta 2014 annettuun määräykseen nro 233/2014, joka on saatavana portugaliksi täällä: Pepex-määräys.
Kaikkien täytäntöönpanotoimien lähtökohtana on täytäntöönpanoperuste, jossa määritetään täytäntöönpanotoimen tavoite ja rajat. Täytäntöönpanoperusteen katsotaan käsittävän myös maksuvelvoitteeseen liittyvät lakisääteisen korkokannan mukaiset viivästyskorot.
Ratkaisut ovat täytäntöönpanokelpoisia, ja täytäntöönpanoperuste voidaan antaa seuraavin edellytyksin:
a) Tuomioistuinten tuomiot
b) Notaarien tai muiden valtuutettujen yhteisöjen tai ammattilaisten laatimat tai vahvistamat asiakirjat, joissa asetetaan tai tunnustetaan jokin velvollisuus
c) Velkasitoumukset (myös käsin kirjoitetut), jos kyseessä olevan suhteen osoittavat tosiseikat sisältyvät kyseiseen asiakirjaan tai esitetään täytäntöönpanohakemuksessa
d) Asiakirjat, joiden täytäntöönpanokelpoisuus perustuu erityismääräykseen
Saatavat
Täytäntöönpantavan saatavan on oltava vahvistettu, erääntynyt ja nettomääräinen. Jos se ei käy tällaisena ilmi täytäntöönpanoperusteesta, alkaa täytäntöönpano toimilla, joilla pyritään määrittelemään velvoite vahvistettuna, erääntyneenä ja nettomääräisenä.
Velkoja
Täytäntöönpanoa hakee henkilö, joka on nimetty täytäntöönpanoperusteessa velkojaksi. Jos täytäntöönpanoperuste on osoitettu asiakirjan haltijalle, tämän on haettava täytäntöönpanoa.
Jos oikeus tai velvollisuus on siirtynyt perintönä, täytäntöönpano on suoritettava niiden henkilöiden perillisten kesken, jotka on nimetty täytäntöönpanoperusteessa velkojaksi ja velalliseksi. Perintönä siirtymisen vahvistavat tosiasiat on esitettävä täytäntöönpanovaatimuksessa.
Velallinen
Täytäntöönpanoa haetaan sitä henkilöä vastaan, joka on nimetty täytäntöönpanoperusteessa velalliseksi.
Velallisen omaisuus ulosmitataan, vaikka se olisi jostain syystä kolmannen osapuolen hallussa. Kolmannella osapuolella on kuitenkin laillinen oikeus vastustaa täytäntöönpanoa.
Kun velan reaalivakuutena on kolmannen osapuolen omaisuutta, velka peritään suoraan tältä kolmannelta osapuolelta, jos velkoja vaatii oikeuttaan vakuuteen. Vaateet voidaan kuitenkin kohdistaa myös suoraan velalliseen.
Kun täytäntöönpano on kohdistunut ainoastaan kolmanteen osapuoleen ja tämän reaalivakuutena oleva rasitettu omaisuus todetaan riittämättömäksi, kantaja voi vaatia samassa oikeusprosessissa täytäntöönpanotoimien jatkamista velallista vastaan, kunnes velka on maksettu kokonaisuudessaan. Jos rasitettu omaisuus kuuluu velalliselle mutta on kolmannen osapuolen hallussa, voidaan kolmas osapuoli haastaa oikeuteen yhdessä velallisen kanssa.
Jos täytäntöönpanoa on haettu toissijaista velallista vastaan, tämän toissijaisen velallisen omaisuutta ei voida ulosmitata ennen kuin päävelallisen koko omaisuus on ulosmitattu, jos toissijainen velallinen vetoaa perustelluista syistä oikeuteensa esittää päävelallisen suoritusta koskevia vaatimuksia täytäntöönpanon vastustamiselle asetetun määräajan kuluessa.
Jos aviopuolisoiden yhteistä omaisuutta ulosmitataan täytäntöönpanoasiassa, joka koskee vain toista puolisoa, silloin kun velallisella ei ole riittävästi omaisuutta, ulosottovelallisen puolisoa kehotetaan hakemaan omaisuuden ositusta tai liittämään hakemukseen todistus siitä, että ositushakemus on vireillä. Jos näin ei menetellä, täytäntöönpano kohdistuu yhteiseen omaisuuteen.
Jos täytäntöönpano kohdistuu ainoastaan toiseen puolisoon, velkoja voi vaatia perustellusta syystä sen toteamista, että muussa täytäntöönpanoperusteessa kuin tuomiossa mainittu velka on yhteinen. Tällöin ulosottovelallisen puolisoa kehotetaan ilmoittamaan, hyväksyykö hän sen, että velka on yhteinen esitetyistä syistä. Jos vastausta ei anneta, velka katsotaan yhteiseksi. Asiasta on kuitenkin mahdollisuus valittaa.
Kun täytäntöönpanon kohteena on yksi tai useampi erillisen omaisuusmassan tai jakamattoman omaisuuden yhteisomistajista, yhteisessä omistuksessa olevaa omaisuutta tai sen osia taikka jakamattoman omaisuuden osia ei saa ulosmitata.
Kun täytäntöönpanon kohteena on velallisen perijä, vain kyseiseltä velalliselta perittyä omaisuutta voidaan ulosmitata. Jos ulosmittaus koskee muuta omaisuutta, velallinen voi pyytää ulosottomiestä keskeyttämään ulosmittauksen ja ilmoittaa, mikä hänen hallussaan olevasta omaisuudesta kuuluu perintöön. Hakemus voidaan hyväksyä, jos velkojaa on kuultu eikä tämä vastusta sitä. Jos velkoja vastustaa ulosmittauksen keskeyttämistä, velallinen voi saada keskeyttämispäätöksen ainoastaan silloin, kun perintö on hyväksytty yksinkertaisesti (pesänselvitystä aloittamatta) ja kun hän osoittaa tuomarille, että
a) ulosmitattu omaisuus ei ole osa perintöä,
b) hän ei ole saanut muuta perintöä kuin jo ilmoittamansa omaisuuden tai, jos hän on saanut muuta omaisuutta, se on käytetty perinnöstä aiheutuneiden kustannusten kattamiseen.
Tämän järjestelyn perustana olevat lainsäännökset esitetään edellä kysymykseen 1 annetussa vastauksessa.
Tärkeimmät täytäntöönpanotoimet ovat seuraavat:
Näitä tärkeimpiä täytäntöönpanotoimia ennen tai niiden jälkeen voidaan toteuttaa muita täytäntöönpanon käytännön toteutukseen tarvittavia toimia (esimerkiksi luontoissuorituksen valinta, kun velvoite on vaihtoehtoinen; täytäntöönpantavan velvoitteen edellyttämän tietyn edellytyksen täyttymisen tai luontoissuorituksen toteutuksen osoittaminen; täytäntöönpantavan velvoitteen realisointi, jos velvoite ei ole likvidi; toisella teetettävän vaihdettavissa olevan luontoissuorituksen kustannusten arviointi; edeltävät selvitykset ulosmitattavan omaisuuden sijainnin määrittämiseksi ja erittelemiseksi; ulosottorekisteröinti; ulosmitatun omaisuuden talletus; ulosmitatun omaisuuden myynnistä ilmoittaminen; myynnistä ilmoittaminen rekisterinpitäjälle).
Täytäntöönpanotoimen valinta riippuu täytäntöönpanon tarkoituksesta, joka voi olla rahasaatavan maksaminen, irtaimen omaisuuden luovuttaminen tai luontoissuorituksen toteuttaminen.
Rahasaatavan maksua täytäntöön pantaessa tähän tarkoitukseen sopivimpia täytäntöönpanotoimia ovat ulosmittaus, myynti ja maksu.
Irtaimen omaisuuden luovutusta täytäntöön pantaessa sopivin täytäntöönpanotoimi on se, että ulosottomies luovuttaa irtaimen omaisuuden velkojalle. Jos irtainta omaisuutta, joka velkojan pitäisi saada, ei löydy, velkoja voi muuttaa menettelyn rahasaatavan maksamista koskevaksi täytäntöönpanoksi. Tällöin velkoja voi vaatia irtaimen omaisuuden arvon realisointia ja luovuttamatta jättämisestä aiheutuneen vahingon korvausta.
Luontoissuorituksen täytäntöönpanoon sopii kaksi vaihtoehtoista täytäntöönpanotoimea: joko luontoissuorituksen teettäminen toisella velallisen kustannuksella, jos luontoissuoritus on vaihdettavissa toiseen suoritukseen (lisätään viivästyksestä johtuva korvaus), tai vahingonkorvauksen maksaminen, jos luontoissuoritus ei ole vaihdettavissa toiseen suoritukseen (voidaan lisätä uhkasakko). Jos velkoja vaatii vahingonkorvausta, toimi muuttuu rahasaatavan maksamista koskevaksi täytäntöönpanoksi.
Täytäntöönpanon kohteena voivat olla kaikki ulosmitattavissa olevat velallisen varat.
Täytäntöönpano voi ulottua kolmannen varoihin, jos ne on kiinnitetty lainan vakuudeksi tai ne ovat olleet velkojalle haitallisen toimen kohteena ja velkoja on riitauttanut kyseisen toimen onnistuneesti.
Ulosmitata voidaan vain sellaista omaisuutta ja sellaisia oikeuksia, jotka ovat rahallisesti arvioitavissa. Kyseeseen ei siis tule omaisuus, jota ei voi realisoida.
Edellä mainittujen sääntöjen osalta täytäntöönpanon kohteena voivat olla seuraavat varat:
Ulosmittauksen vaikutukset
Myynnin vaikutukset
Maksun vaikutukset
Irtaimen omaisuuden luovuttamisen vaikutukset
Luontoissuorituksen toteuttamisen vaikutukset
Myynti, maksu, irtaimen omaisuuden luovutus ja luontoissuoritus ovat täytäntöönpanotoimia, joilla ei toteuttamisensa jälkeen ole voimassaoloaikaa. Sama koskee ulosmittausta, joskin rekisteröintiä edellyttävän omaisuuden ulosmittauksen osalta tähän liittyy seuraava erityispiirre.
Kun ulosmittaus koskee rekisteröintiä edellyttävää kiinteää tai irtainta omaisuutta, ulosottomiehen on huolehdittava ulosmittauksen pakollisesta merkitsemisestä rekisteriin. Tietyissä laissa nimenomaisesti säädetyissä tapauksissa ulosmittaus on rekisteröitävä väliaikaiseksi. Kun näin tapahtuu, väliaikainen rekisterimerkintä vanhenee, ellei se muutu lopulliseksi tai ellei sitä uusita sen voimassaoloaikana. Kun rekisteröintiä edellyttävän omaisuuden ulosmittaus merkitään rekisteriin väliaikaiseksi, ulosottomiehen on siis muutettava se lopulliseksi, jos tästä on tullut tällä välin mahdollista, tai uusittava rekisteröinti tarpeelliseksi katsotuksi ajaksi.
Aloitettu täytäntöönpano voi vielä lakata velallisen omaisuuden sijainnin selvittämistä koskevien edeltävien toimenpiteiden aikana ennen maksuvaiheeseen ehtimistä, jos nämä toimenpiteet ovat tuloksettomia, sen jälkeen kun kyseisessä tapauksessa ja menettelymuodossa sovellettavat siviiliprosessilainsäädännön mukaiset tietyt määräajat ovat päättyneet.
Tämän järjestelyn perustana olevat lainsäännökset esitetään edellä kysymykseen 1 annetussa vastauksessa.
Laajassa merkityksessään sana ”muutoksenhaku” kattaa täytäntöönpanon ja ulosmittauksen vastustamisen sekä varsinaisen muutoksenhaun.
Täytäntöönpanon vastustaminen
Velallinen voi vastustaa täytäntöönpanoa vetoamalla täytäntöönpanon lainvastaisuuteen tai kiistämällä asianomaisen velan olemassaolon 20 vuorokauden kuluessa täytäntöönpanon tiedoksiannosta.
Portugalia sitovien kansainvälisten sopimusten määräyksiä ja EU-lainsäädäntöä sovelletaan ensisijaisesti, mutta Portugalin lainsäädännön mukaisesti täytäntöönpanon vastustamisen perusteet vaihtelevat sen mukaan, koskeeko täytäntöönpano tuomiota (tiukemmat), välimiesoikeuden ratkaisua (hieman löyhemmät) vai muuta täytäntöönpanoperustetta (vielä löyhemmät).
Jos täytäntöönpano perustuu tuomioon, sitä voidaan vastustaa jollakin seuraavista perusteista:
Välimiesoikeuden ratkaisun täytäntöönpanossa voidaan vedota edellä mainittujen vastustusperusteiden lisäksi perusteisiin, joiden mukaisesti kyseinen ratkaisu voidaan kumota tuomioistuimessa. Tämä ei kuitenkaan rajoita vapaaehtoisesta välimiesmenettelystä annetun lain (Lei da Arbitragem Voluntária) säännösten soveltamista.
Ellei täytäntöönpano perustu tuomioon tai maksamismääräysvaatimukseen, johon on liitetty täytäntöönpanomääräys, edellä mainittujen, tuomioon perustuvan täytäntöönpanon vastustamisperusteiden lisäksi voidaan vedota mihin tahansa muihin perusteisiin, joihin voidaan vedota puolustauduttaessa tavanomaisessa tuomioistuinmenettelyssä.
Ulosmittauksen vastustaminen
Velallinen, hänen puolisonsa tai kolmas osapuoli voi vastustaa tietyn omaisuuden ulosmittausta seuraavissa tapauksissa.
Jos ulosmitattava omaisuus kuuluu velalliselle, velallinen voi vastustaa ulosmittausta jollakin seuraavista perusteista:
Jos ulosmittaus tai muu tuomioistuimen määräämä omaisuuden takavarikointiin tai luovutukseen liittyvä toimi loukkaa sellaisen omistajan, joka ei ole asianosainen, omistusoikeutta tai muuta oikeutta, joka on ristiriidassa toimen toteutuksen tai soveltamisalan kanssa, vahinkoa kärsinyt voi vedota tähän ja vastustaa täytäntöönpanoa kolmantena osapuolena.
Kolmannen osapuolen asemassa oleva puoliso voi ilman toisen puolison lupaa vastustaa täytäntöönpanoa ja puolustaa näin oikeuksiaan omaan ja yhteiseen omaisuuteen, johon ulosmittaus on epäasianmukaisesti kohdistettu.
Tämän järjestelyn perustana olevat lainsäännökset esitetään edellä kysymykseen 1 annetussa vastauksessa.
Muutoksenhaku
Tavanomainen muutoksenhaku voi olla valitus (recurso de apelação), joka koskee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinten ratkaisuja, tai kassaatiovalitus (recurso de revista), joka esitetään korkeimmalle oikeudelle (Supremo Tribunal de Justiça). Täytäntöönpanomenettelyssä annettuja ratkaisuja koskevaan tavanomaiseen muutoksenhakuun sovelletaan tavanomaiseen menettelyyn sovellettavia säännöksiä.
Pääsääntöisesti tavanomainen muutoksenhaku on mahdollista vain, jos asian rahamääräinen arvo ylittää sille tuomioistuimelle asetetun rajan, jossa asia on ollut käsiteltävänä, ja jos muutoksenhaun kohteena olevasta ratkaisusta aiheutuu valittajalle menetys, jonka rahamääräinen arvo vastaa niin ikään yli puolta kyseiselle tuomioistuimelle asetetusta rahamääräisestä raja-arvosta. Portugalissa ylioikeudelle (Tribunal da Relação) asetettu raja on 30 000,00 euroa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle (Tribunal de primeira instância) 5 000,00 euroa.
Täytäntöönpanomenettelyyn kuuluu tiettyjä välitoimia, joita voidaan tarvittaessa toteuttaa tapauksen mukaan. Tällaisia ovat esimerkiksi täytäntöönpanon vastustamiseksi esitetty täytäntöönpanon lainvastaisuuteen tai velan olemassaolon kiistämiseen perustuva velallisen väite, ulosmittauksen vastustamiseksi esitetty takavarikoidun omaisuuden tai oikeuksien ulosmittauskelvottomuuteen perustuva velallisen tai kolmannen osapuolen väite tai saatavien tarkastaminen ja etuoikeusjärjestykseen asettaminen silloin, kun velkojilla on esinevakuuksia ulosmitattavaan omaisuuteen ja velkojat vaativat asianomaisten saatavien maksamista ulosmitattavasta omaisuudesta saatavalla tuotolla. Myös näistä välitoimista tehtyihin päätöksiin voi hakea muutosta edellä esitetyin edellytyksin.
Täytäntöönpanomenettelyssä voidaan tehdä valitus
Kassaatiovalitus voidaan tehdä
Täytäntöönpanotapausten muutoksenhakua koskevista säännöistä säädetään siviiliprosessilain 852–854 §:ssä. Lakiin voi tutustua portugaliksi täällä: Código de Processo Civil.
Kyllä, velallisen suojaan liittyy rajoituksia. Osa rajoituksista koskee ulosmittausta, ja osa täytäntöönpanoa koskevista rajoituksista perustuu määräaikoihin.
Velallisen suojaan liittyvät ulosmittauksen rajoitukset koskevat velallisen tietyn omaisuuden kuulumista ehdottoman ulosmittauskiellon piiriin, tietyin ehdoin sovellettavan ulosmittauskiellon piiriin tai osittaisen ulosmittauskiellon piiriin. Näiden lisäksi on kaksi muutakin rajoitusta: Toinen rajoituksista liittyy aviopuolisoiden yhteisen omaisuuden suojeluun, kun täytäntöönpano kohdistuu vain toiseen puolisoon. Toinen rajoituksista perustuu puolestaan suhteellisuusperiaatteeseen. Sen mukaan ulosmittaus saa kohdistua vain siihen omaisuuteen, joka tarvitaan täytäntöönpantavan velan täyttämiseen ja täytäntöönpanokulujen kattamiseen.
Myös ajan kuluminen voi rajoittaa täytäntöönpanoa oikeuden vanhentumisen tai menettämisen vuoksi. Kun asianomaiset määräajat ovat kuluneet, täytäntöönpantava oikeus lakkaa.
Seuraavaksi käydään läpi, miten nämä velallisen suojeluun ja määräaikojen kulumiseen liittyvät rajoitukset toimivat käytännössä.
Ehdottoman ulosmittauskiellon piiriin kuuluva omaisuus
Erityismääräyksen nojalla ulosmittaamatta jätettävien varojen lisäksi ulosmittauskiellon piiriin kuuluvat seuraavat varat:
Tietyin ehdoin ulosmittauskiellon piiriin kuuluvat varat
Ulosmittauskiellon piiriin osittain kuuluvat varat
Rahasummien tai pankkitalletusten ulosmittauskielto
Rahasumma tai pankkitalletus, joka johtuu ulosmittauskiellon piiriin kuuluvan saatavan täyttämisestä, on ulosmittauskiellossa samoin edellytyksin kuin alkuperäinen saatava.
Yhteisomistuksessa olevan omaisuuden ulosmittauksen rajoitukset täytäntöönpanon kohdistuessa vain toiseen puolisoon
Ulosmitattavaa omaisuutta ja ulosmittauksen rajoituksia koskevista yleisistä säännöistä säädetään Código de Processo Civil735–747 §:ssä.
Suhteellisuusperiaatteen asettamat ulosmittauksen rajoitukset
Ulosmittaus rajoitetaan siihen omaisuuden määrään, joka on tarpeen täytäntöönpantavan velan maksamiseksi ja ennakoitavissa olevien täytäntöönpanokulujen kattamiseksi. Ulosmittauksen suorittamisesta johtuvien täytäntöönpanokulujen oletetaan olevan (myöhempiä realisointitoimia huomioon ottamatta) 20 prosenttia täytäntöönpanon arvosta, jos asia alittaa kyseisen alueen alioikeudelle (Tribunal da Comarca) asetetun rahamääräisen raja-arvon; 10 prosenttia, jos se ylittää kyseisen rahamääräisen raja-arvon, mutta on alle neljä kertaa ylioikeudelle (Tribunal da Relação) asetetun raja-arvon, ja 5 prosenttia, jos se ylittää viimeksi mainitun arvon. Alioikeuden rahamääräinen raja-arvo on 5 000,00 euroa, ja ylioikeuden 30 000,00 euroa (vuonna 2021, jolloin tämä tietosivu on päivitetty). Rahamääräisistä raja-arvoista säädetään 26. elokuuta 2013 annetun lain (Lei) 62/2013 44 §:ssä, joka on saatavana portugaliksi täällä: linkki.
Vanhentumisajan kulumisesta johtuvat täytäntöönpanon rajoitukset
Pääsääntöisesti oikeudet, joista asianosaiset voivat päättää vapaasti, vanhentuvat, ellei niitä käytetä tietyn laissa säädetyn ajan kuluessa.
Tuomioistuin ei voi asettaa vanhentumisaikaa viran puolesta. Tämä edellyttää, että oikeuden käyttäjä, hänen edustajansa tai vajaavaltaisen henkilön kohdalla syyttäjä (Ministério Público) vetoaa tähän tuomioistuimessa tai tuomioistuimen ulkopuolisessa menettelyssä.
Jos vanhentumisaika on umpeutunut, edunsaajalla (velallisella) on mahdollisuus kieltäytyä täyttämästä suoritetta tai vastustaa millä tahansa tavalla vanhentuneen oikeuden käyttöä. Jos velallista vastaan on haettu täytäntöönpanoa, velallinen voi vastustaa täytäntöönpanoa asian vanhentumiseen vetoamalla. Täytäntöönpanon vastustamisen määräaika on 20 päivää tiedoksiannosta.
Velallinen ei voi kuitenkaan vaatia vanhentuneen velvoitteen täyttämiseksi omasta aloitteestaan antamiensa suoritteiden palauttamista, vaikkei olisi ollut tietoinen vanhentumisesta. Tätä järjestelyä voidaan soveltaa vanhentuneen oikeuden täyttämiseen missä tahansa muodossa, sekä kyseisen oikeuden vahvistamiseen tai vakuuksien antamiseen.
Velallisen muut velkojat ja kolmannet osapuolet, joilla on laillinen intressi asiassa, voivat vedota oikeuden vanhentumiseen täytäntöönpanon hakijaa vastaan, vaikka velallinen ei siihen vetoaisi. Jos velallinen ei vetoa vanhentumiseen, velallisen muut velkojat voivat kuitenkin vedota vanhentumiseen vain, jos siviililainsäädännössä säädetyt actio pauliana -kanteen edellytykset täyttyvät.
Jos vastaajana oleva velallinen ei vetoa vanhentumiseen ja tuomitaan, tuomion oikeusvoima ei vaikuta velallisen velkojien vahvistettuun oikeuteen.
Tavanomainen vanhentumisaika on 20 vuotta, mutta myös lyhemmistä vanhentumisajoista on säädetty.
Viiden vuoden vanhentumisaika koskee seuraavia:
Laissa säädetään velvoitteen täyttymistä koskevaan oletukseen perustuvista vanhentumisajoista seuraavissa tapauksissa:
Siviililain mukaiseen vanhentumisaikaan, joka perustuu velvoitteen täyttymistä koskevaan oletukseen, sovelletaan seuraavia sääntöjä:
Tuomiossa tai täytäntöönpanoperusteessa vahvistettujen oikeuksien vanhentuminen tapahtuu seuraavasti:
Siviililain säännöksissä säädetään vanhentumisajan kulumisen alkamisesta, lykkäämisestä ja keskeytymisestä. Kun lykkäämisen perusteet (esim. alaikäisyys, asepalvelus, ylivoimainen este, velvollisen rikkomus) täyttyvät, vanhentumisaika ei ala kulua eikä kulu. Kun keskeytymisen edellytykset täyttyvät, kulunutta vanhentumisaikaa ei oteta enää huomioon, vaan uusi vanhentumisaika alkaa kulua alusta.
Velkoja voi halutessaan keskeyttää vanhentumisajan kulumisen käyttämällä jotakin seuraavista keinoista:
Ellei tiedoksiantoa suoriteta viiden päivän kuluessa sen vaatimisesta hakijasta johtumattomista syistä, katsotaan vanhentumisajan kulumisen keskeytyvän viiden päivän kuluttua.
Tiedoksiannon kumoaminen ei estä edellisissä kohdissa tarkoitettua keskeytymistä.
Tätä sääntöä sovellettaessa tiedoksiantoon voidaan rinnastaa mikä tahansa tuomioistuimen muu toimenpide, jolla annetaan toimesta tieto asianomaiselle, jota vastaan kyseistä oikeutta voidaan käyttää.
Vanhentumisajan kulumisen keskeytymisellä on seuraavat vaikutukset (ellei laissa säädetä nimenomaisesti toisin):
Oikeuden menetyksestä johtuvat täytäntöönpanon rajoitukset
Jos oikeus on käytettävä lain mukaan tai osapuolten tahdosta tietyn määräajan kuluessa, sovelletaan oikeuden menetystä koskevia sääntöjä, ellei laissa viitata nimenomaisesti vanhentumisaikaan.
Oikeuden menetyksen estää vain laissa tai sopimuksessa määrätyn ajan kuluessa toteutettu toimi, jolle annetaan laissa tai sopimuksessa tällainen estävä vaikutus. Jo pelkkä vahvistus- tai täytäntöönpanokanteen nostaminen estää oikeuden menetyksen, ilman että haastetiedoksianto velalliselle on tarpeen. Kun määräaika on vahvistettu sopimuksessa tai asianosaisten vapaasti päätettävissä olevaa oikeutta koskevassa oikeussäännössä, oikeuden menetyksen estää myös se, että asianosainen, jota vastaan oikeutta on määrä käyttää, vahvistaa kyseisen oikeuden.
Oikeuden menetystä koskevan määräajan kulumisen alkaminen ei keskeydy eikä sitä keskeytetä muutoin kuin laissa säädetyissä tapauksissa. Jos laissa ei säädetä muusta ajankohdasta, määräaika alkaa kulua siitä ajankohdasta, jona oikeus on tullut laillisesti käytettäväksi.
Tuomioistuin tutkii oikeuden menetyksen viran puolesta, ja siihen voidaan vedota missä tahansa menettelyn vaiheessa, jos kyseessä ovat asianosaisten vapaasti päätettävissä olevat oikeudet. Jos kyseessä ovat asianosaisten vapaasti päätettävissä olevat oikeudet, joiden perusteella täytäntöönpanomenettely voidaan käynnistää, oikeuden menetyksestä hyötyvän asianosaisen (useimmiten velallisen) on vedottava oikeuden menetykseen.
Vanhentumista ja oikeuden menettämistä koskevien määräaikojen kulumisen laskemisesta ja vaikutuksista säädetään siviililain (Código Civil) 309–340 §:ssä, jotka ovat saatavana portugaliksi täällä.
Huomautus:
Näillä tietosivuilla esitetyt tiedot eivät sido siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston yhteyspisteitä, tuomioistuimia tai muita laitoksia tai viranomaisia. Ne eivät korvaa voimassa olevaan lainsäädäntöön perehtymistä. Tietoja päivitetään säännöllisesti muun muassa oikeuskäytännön kehittymisen myötä.
Tämä verkkosivu on osa Sinun Eurooppasi -sivustoa.
Anna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.