Tämän sivun alkukielistä versiota ranska on muutettu äskettäin. Päivitystä suomennetaan parhaillaan.
Swipe to change

Sovittelu EU-maissa

Ranska

Mikset ratkaisisi riitaa sovittelun avulla oikeudenkäynnin vireillepanon sijaan? Tässä vaihtoehtoisessa riidanratkaisumenettelyssä sovittelija auttaa osapuolia pääsemään sopuun. Ranskassa valtiovalta ja oikeuslaitos tuntevat sovittelun hyödyt, ja lainsäätäjä kannustaa voimakkaasti sovittelun käyttöön.

Sisällön tuottaja:
Ranska
Tätä sivua ei ole käännetty valitsemallesi kielelle.
Halutessasi voit tutustua sivun konekäännökseen. Huomaa, että konekäännös on vain suuntaa antava. Sivun ylläpitäjä ei ole vastuussa eikä vahingonkorvausvelvollinen konekäännöksen laadusta.

Keneen pitäisi ottaa yhteyttä?

Ranskassa ei ole keskusviranomaista tai hallituksen elintä, joka olisi vastuussa sovittelijan ammatin sääntelystä.

Ranskassa ei ole myöskään sovitteluun liittyvää virallista kansallista verkkosivustoa. Verkkosivustolla https://www.justice.fr/régler-litiges-autrement/médiation käsitellään kuitenkin myös sovittelua.

Kukin muutoksenhakutuomioistuin julkaisee luetteloita siviili-, sosiaali- ja kauppaoikeuden alalla toimivista sovittelijoista. Luettelot otettiin käyttöön 2000-luvun oikeuslaitoksen nykyaikaistamisesta 18. marraskuuta 2016 annetun lain N:o 2016-1547 8 §:llä. Luettelot on tarkoitettu ensisijaisesti tuomareille tiedoksi, ja niistä annetaan tietoja yksityisille oikeussubjekteille eri keinoin. Niihin voi tutustua muun muassa kyseisten muutoksenhakutuomioistuinten verkkosivustoilla.

Millä aloilla sovittelu on käytettävissä ja/tai sen käyttö on yleisintä?

Sovittelua voidaan käyttää milloin tahansa ja kaikilla oikeudenaloilla, kunhan sovittelu ei riko ”yleisen edun nimissä annettuja sääntöjä”. Tällä tarkoitetaan, ettei sovittelun avulla voida esimerkiksi kiertää avioliittoa tai avioeroa koskevia pakottavia sääntöjä.

Sovittelua käytetään erityisesti:

  • naapuruston riidoissa,
  • saatavan perintäongelmissa,
  • vuokranantajien ja vuokralaisten välisissä ongelmissa,
  • lapsen tapaamisoikeuteen liittyvissä puolisoiden ongelmissa.

Onko sovittelussa noudatettava erityisiä sääntöjä?

Sovittelun käyttö

Sovittelu siviiliasioissa sisällytettiin Ranskan lakiin siviili-, rikos- ja hallinto-oikeudellisten tuomioistuinten ja oikeudenkäyntien järjestämisestä 8.  helmikuuta 1995 annetulla lailla N:o 95-125.

Direktiivi 2008/52/EY, jossa määritellään puitteet riitojen sovinnollisen ratkaisemisen edistämiselle kolmannen osapuolen, sovittelijan, avulla, saatettiin osaksi Ranskan lainsäädäntöä 16. marraskuuta 2011 annetulla määräyksellä N:o 2011-1540. Samalla direktiivin soveltamisala laajennettiin kattamaan rajat ylittävän sovittelun lisäksi maan sisällä tapahtuva sovittelu, työsopimukseen tai hallinto-oikeuteen liittyviä riitoja lukuun ottamatta.

Sovittelun yleiset puitteet vahvistetaan 16. marraskuuta 2011 annetulla määräyksellä, jolla muutettiin edellä mainittua 8. helmikuuta 1995 annettua lakia. Määräyksessä määritellään sovittelun käsite ja täsmennetään sovittelijaa koskevia vaatimuksia sekä vahvistetaan sovittelun luottamuksellisuuden periaate, joka on prosessin onnistumisen keskeinen edellytys.

Sopimukseen perustuva sovittelu:

Sovittelu voidaan aloittaa osapuolten aloitteesta. Se ei edellytä asian viemistä tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Vaikka osapuolet olisivat jo pyytäneet tuomaria ratkaisemaan riitansa, heillä on mahdollisuus ratkaista asia sovinnollisesti muun muassa sovittelijaa käyttäen.

Tuomioistuinsovittelu:

Kun kanne on pantu vireille tuomioistuimessa, asiaa käsittelevä tuomari voi osapuolten suostumuksella nimetä ulkopuolisen henkilön selvittämään näiden näkemyksiä ratkaisun löytämiseksi (siviiliprosessilain 131-1 §).

Perheoikeuden alalla huoltajuuden määräämistä tai avioeroon liittyviä väliaikaisia toimenpiteitä koskevissa kysymyksissä tuomari voi myös kehottaa osapuolia osallistumaan sovittelua koskevaan tiedotustilaisuuteen, joka on osapuolille maksuton ja jossa ei voida määrätä mitään seuraamuksia (siviililain 255 ja 373-2-10 §).

Vuosien 2018–2022 ohjelmasuunnittelusta ja oikeusjärjestelmän uudistamisesta 23. maaliskuuta annetulla lailla N:o 2019-222 sisällytettiin siviililain 373-2-10 §:ään oikeudenkäynnin jälkeen tapahtuva sovittelu (médiation post-sentencielle):

erimielisyyden jatkuessa tuomari pyrkii sovittelemaan osapuolet.

Helpottaakseen pääsemistä sopimukseen vanhempainvastuun harjoittamisesta tuomari voi ehdottaa sovittelumenettelyä, jollei vanhemman väitetä käyttäneen väkivaltaa toista vanhempaa tai lasta kohtaan. Osapuolten suostumuksen saatuaan tuomari voi nimetä perheasiain sovittelijan asian eteenpäin viemiseksi ja vanhempainvastuun käyttöä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen lopulliseksi vahvistamiseksi oikeuden päätöksessä.

Jollei vanhemman väitetä käyttäneen väkivaltaa toista vanhempaa tai lasta kohtaan, tuomari voi niin ikään kehottaa heitä tapaamaan perheasiain sovittelijan, joka kertoo heille menettelyn tavoitteesta ja etenemisestä.

”Pakollinen” sovittelu

Viimeaikaisessa lainsäädännön kehityksessä Ranskassa on säädetty sovittelun pakollisesta käyttämisestä tietyissä olosuhteissa.

2000-luvun oikeuslaitoksen nykyaikaistamisesta 18. marraskuuta 2016 annetun lain N:o 2016-1547 7 §:ssä säädettiin kokeilusta, jossa asia on ennen tuomioistuimeen viemistä yritettävä ratkaista sovittelulla 11 tuomioistuimen alueella. Alun perin vuoden 2019 lopussa päättyväksi suunniteltua kokeilua jatkettiin vuoden 2020 loppuun.

Perheasioita käsittelevän tuomarin tekemään päätökseen tai tuomarin vahvistaman sopimuksen lausekkeeseen muutosta hakevien henkilöiden on pyrittävä ratkaisemaan asia perheasiain sovittelijan avulla ennen asian viemistä tuomioistuimeen, tai asiaa ei oteta käsiteltäväksi tuomioistuimessa.

Kyseiset hakemukset voivat koskea esimerkiksi

  • lapsen tai lasten vakituista asuinpaikkaa;
  • tapaamis- ja luonapito-oikeutta;
  • osallistumista alaikäisten lasten koulutukseen ja huoltoon;
  • vanhempainvastuun käyttöä koskevia päätöksiä.

Ennen oikeudenkäyntiä tapahtuvaa perheasiain sovittelua ei edellytetä, mikäli

  • vanhempi on käyttänyt väkivaltaa toista vanhempaa tai lasta kohtaan,
  • vaatimuksen tarkoituksena on vahvistuttaa osapuolten sopimus,
  • muu tuomarin perustelluksi katsoma syy.

Vuosien 2018–2022 ohjelmasuunnittelusta ja oikeusjärjestelmän uudistamisesta 23. maaliskuuta 2019 annetulla lailla N:o 2019-222 säädettiin jonkin vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn, kuten sovittelun, käyttö pakolliseksi, kun maksuvaatimuksen määrä on enintään 5 000 euroa tai kun vaatimus liittyy naapurustoriitaan. Tällöin tuomari voi julistaa viran puolesta, ettei kannetta oteta käsiteltäväksi alioikeudessa, elleivät osapuolet ole ensin yrittäneet ratkaista asiaa sovittelussa, joka voidaan suorittaa niiden valinnan mukaan joko tuomioistuimessa tai tuomioistuimen ulkopuolella tai erityisessä sovintomenettelyssä (procédure participative), laissa säädettyä neljää tapausta lukuun ottamatta:

  • jos ainakin yksi osapuolista pyytää sopimuksen vahvistamista;
  • jos päätöksen tehneeltä elimeltä on haettava muutosta ennen kuin asia voidaan viedä tuomioistuimen käsiteltäväksi;
  • jos jonkin ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun sovinnollisen ratkaisumenettelyn puuttumisen perusteena on perusteltu syy, kuten se, että oikeudellista sovittelua ei ole saatavilla kohtuullisessa ajassa;
  • jos tuomarin tai hallintoviranomaisen on erityissäännöksen nojalla yritettävä sovittelua ennen kanteen käsittelyä.

Sovittelun sääntely

Sovittelijoille ei ole valtakunnallisia eettisiä toimintasääntöjä.

Osa sovittelijoista on sitoutunut joko suoraan tai välillisesti työnantajansa kautta noudattamaan järjestöjen tai keskusliittojen käyttöön ottamia eettisiä toimintasääntöjä tai peruskirjoja.

Sosiaaliturvasta osin korvattavat perheasiain sovittelupalvelut, joille siis myönnetään julkista rahoitusta perheavustuskassoista, maatalouden sosiaalivakuutuksen keskinäisestä keskusetuuskassasta tai oikeusministeriöstä, ovat sitoutuneet noudattamaan tiettyjä kansallisiin ohjeistoihin perustuvia normeja toiminnan ja palvelun laadun suhteen.

Lisäksi muutoksenhakutuomioistuimen sovittelijaluetteloista 9. lokakuuta 2017 annetussa asetuksessa N:o 2017-1457 täsmennetään listoihin merkitsemisen edellytykset seuraavasti:

  1. henkilölle ei ole annettu rikosrekisterin kohdassa 2 mainittua tuomiota, häntä ei ole todettu oikeustoimikelvottomaksi eikä häntä ole asetettu liiketoimintakieltoon;
  2. henkilö ei ole syyllistynyt kunnian, rehellisyyden ja hyvien tapojen vastaisiin tekoihin, joista voidaan määrätä kurinpidollisena tai hallinnollisena seuraamuksena irtisanominen, poistaminen rekisteristä, erottaminen tai hyväksynnän tai toimiluvan peruuttaminen;
  3. luonnollisella henkilöllä ja oikeushenkilöllä on todistettavasti sovittelukäytännön hallintaa osoittava koulutus tai kokemus; jokaisen oikeushenkilön nimissä toimivan sovittelua harjoittavan luonnollisen henkilön on täytettävä luonnollisille henkilöille asetetut edellytykset.

Tiedotus ja koulutus

Ranskan lainsäädännössä ei säädetä erityisestä koulutuksesta sovittelijoille.

Perheasiain alalla on otettu käyttöön perheasiain sovittelijan tutkinto (diplôme d’Etat de médiateur familial, DEMF) 2. joulukuuta 2003 annetulla asetuksella ja 12. helmikuuta 2004 annetulla määräyksellä.

Tutkinnon suorittaminen ei ole pakollinen edellytys perheasiain sovittelun harjoittamiselle. Se edellytetään kuitenkin toimijoilta, jotka tarjoavat sosiaaliturvasta korvattavaa perheasiain sovittelupalvelua.

Mitä sovittelu maksaa?

Tuomioistuimessa tai sen ulkopuolella käytävä sovittelu on maksullista henkilöille, jotka käyttävät tätä vaihtoehtoista riidanratkaisumenettelyä.

Sovittelijan palkkioon voi hakea oikeusapua, josta säädetään 19.  joulukuuta 1991 annetun asetuksen N:o 91-1266 118-9 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä. Yhdelle osapuolelle myönnettävän avun määrä voi kuitenkin olla enintään 256 euroa ja kaikkien osapuolten osalta 512 euroa.

Tuomioistuinsovittelussa korvauksen vahvistaa tuomari tehtävän suorittamisen jälkeen sovittelua koskevan muistion ja kululaskelman perusteella (19. joulukuuta 1991 annetun asetuksen N:o 91-1266 119 §). Tuomari vahvistaa vakuuden ja palkkion määrän (siviiliprosessilain 131-6 ja 131-13 §). Koska säädöksissä ei määritellä tarkkaa palkkiotaulukkoa, perhesovittelun palvelujen kustannukset vaihtelevat.

Julkista rahoitusta saavat palvelut sitoutuvat noudattamaan perhemaksujen hinnastoa. Osapuolten maksettavaksi jäävä osuus sovitteluistuntoa ja henkeä kohden voi vaihdella 2 eurosta 131 euroon henkilön tulojen mukaan.

Onko sovittelussa aikaansaatu sopimus täytäntöönpanokelpoinen?

Kun osapuolet ovat päässeet sopuun, se velvoittaa heitä sopimuksen tavoin.

Jos sopua ei löydetä tuomioistuimessa, siviiliprosessilain 1565 §:n mukaan osapuolten aikaansaama sopimus voidaan saattaa täytäntöönpanokelpoiseksi hyväksyttämällä se tuomioistuimessa tuomarilla, jolla olisi asiassa toimivalta.

Jos sovittelu tapahtuu tuomioistuinkäsittelyn yhteydessä, siviiliprosessilain 131-21 §:n mukaan osapuolten aikaansaaman sopimuksen vahvistaa näiden pyynnöstä asiaa käsittelevä tuomioistuin.

Siviiliprosessien täytäntöönpanosääntöjen (code des procédures civiles d'exécution) L. 111-3 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimessa tai sen ulkopuolella käydyssä sovittelussa aikaansaadut sopimukset katsotaan täytäntöönpanoasiakirjoiksi, jos yleiset tai hallinnolliset tuomioistuimet ovat vahvistaneet ne täytäntöönpanokelpoisiksi.

Päivitetty viimeksi: 17/01/2022

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.