- Keneen pitäisi ottaa yhteyttä?
- Millä aloilla sovittelu on käytettävissä ja/tai sen käyttö on yleisintä?
- Onko sovittelussa noudatettava erityisiä sääntöjä?
- Vaihtoehtoisen riidanratkaisun toteuttaminen käytännössä
- Tiedotus ja koulutus
- Paljonko sovittelu maksaa?
- Voidaanko sovittelussa aikaansaatu sopimus panna täytäntöön?
- Linkkejä
Keneen pitäisi ottaa yhteyttä?
Kreikassa sovittelupalveluja tarjoavat seuraavat elimet:
- Direktiivi 2008/52/EY saatettiin osaksi Kreikan lainsäädäntöä lailla 4640/2019 (virallinen lehti A 190/2019), jonka mukaan sovittelijoilla on oltava a) korkeakoulututkinto tai vastaava tunnustetussa ulkomaisessa oppilaitoksessa suoritettu tutkinto, b) sovitteluasioiden keskuslautakunnan tunnustaman sovittelijoiden koulutusta tarjoavan tahon antama koulutus tai jonkin muun Euroopan unionin jäsenvaltion myöntämä, tehtävään valtuuttava nimike ja c) keskuslautakunnan myöntämä valtuutus, minkä lisäksi heidän on oltava kirjattuina sovittelijarekisteriin. Korkeakoulussa sovittelun alalla tohtorintutkinnon tai vastaavan ulkomaisen tutkinnon suorittaneelta ei vaadita sovitteluun liittyvän lisäkoulutuksen hankkimista valtuutusta varten, vaan hän voi suoraan osallistua kokeisiin valtuutuksen saamiseksi. Valtion, kunnan tai oikeuden viranhaltijat, julkisoikeudellisten oikeushenkilöiden tai laitosten palveluksessa olevat henkilöt sekä oikeuslaitoksen tai julkishallinnon palveluksessa olevat henkilöt eivät saa harjoittaa sovittelijan ammattia. Virkamiehet ja julkisoikeudellisten oikeushenkilöiden palveluksessa olevat voivat toimia valtuutettuina sovittelijoina ainoastaan tehtävänsä ja siihen liittyvien tarpeiden puitteissa.
- Sovitteluasioiden keskuslautakunnan nimittämä tutkintolautakunta järjestää sovittelijaehdokkaille kokeita vähintään kahdesti vuodessa. Kokeissa on sekä kirjallinen että suullinen osuus, ja ne sisältävät simuloituja tilanteita.
- Kokeiden suorituspaikasta, -ajasta ja -tavasta päättää tutkintolautakunta, joka ilmoittaa päätöksestä valtuutetuille koulutusta tarjoaville tahoille ja julkaisee sen oikeusministeriön asiaa koskevalla verkkosivustolla vähintään kolmekymmentä (30) päivää etukäteen.
- Sovitteluasioiden keskuslautakunta laatii seuraavat sähköiset sovittelijarekisterit, jotka julkaistaan oikeusministeriön verkkosivuilla, ja ylläpitää niitä: a) yleinen sovittelijarekisteri, johon koko maan valtuutetut sovittelijat rekisteröidään aakkosjärjestyksessä, ja b) erityinen sovittelijarekisteri, johon maan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinten tuomiopiireihin sijoittautuneet valtuutetut sovittelijat merkitään valtuutusrekisterin järjestysnumeron mukaisesti.
- Kokeiden jälkeisestä sovittelijoiden valtuuttamisesta ja heidän kirjaamisestaan sovittelijarekistereihin vastaa sovitteluasioiden keskuslautakunta. Sovittelijat, joilla on jo valtuutus tämän tullessa voimaan, säilyttävät valtuutuksensa.
- Kreikan työllisyys-, sosiaaliturva- ja hyvinvointiministeriö tarjoaa julkista palvelua, joka antaa työntekijöille mahdollisuuden pyytää työhön liittyvän riita-asian tuomioistuinkäsittelyä. Menettelystä vastaa työsuojeluvirasto (Epitheorisi Ergasias). Erityistarkastaja määrää ajankohdan käsittelylle, jossa kuullaan työnantajan kanta. Kuuleminen pidetään erillään oikeudenkäynnistä.
- Kuluttaja-asiamies (Synigoros tou Katanaloti) on riippumaton viranomainen, jota valvoo aluekehitys- ja kilpailuministeriö. Kuluttaja-asiamies on tuomioistuinten ulkopuolinen elin, joka osallistuu kuluttajariitojen sovitteluun. Se on myös neuvoa-antava elin, joka ratkaisee valtion viranomaisten rinnalla omaan toimivaltaansa kuuluvia ongelmia. Kuluttaja-asiamiehen alaisuudessa paikallisissa prefektuureissa (Nomarkhiakes Autodioikiseis) toimii myös sovitteluelimiä (Epitropes Filikou Diakanonismou). Ne ratkaisevat tapauksia, jotka eivät ole vireillä tuomioistuimissa.
Millä aloilla sovittelu on käytettävissä ja/tai sen käyttö on yleisintä?
Sovittelumenettelyä voidaan soveltaa meneillään oleviin tai tuleviin siviili- ja kauppaoikeudellisiin riita-asioihin, jotka ovat luonteeltaan kansallisia tai rajatylittäviä, mikäli osapuolilla on toimivalta ratkaista riidan kohde aineellisen oikeuden säännösten mukaisesti.
Lisäksi tutkimatta jättämisen uhalla sovittelumenettelyä sovelletaan seuraaviin yksityisiin riita-asioihin:
a) huoneistojen tai asuinkerrosten omistajien väliset rakennuksen yhteisomistussuhteesta johtuvat riita-asiat, yksinkertaisen ja monimutkaisen vertikaalisen omistussuhteen hallinnoinnista johtuvat riita-asiat, yhtäältä asuinkerrosten kiinteistönhoitajien tai sellaisten kiinteistöjen, joihin liittyy monimutkainen vertikaalinen omistussuhde, kiinteistönhoitajien väliset ja toisaalta asuinkerrosten, huoneistojen ja vertikaalisten kiinteistöjen omistajien väliset riita-asiat sekä riita-asiat, jotka kuuluvat siviililain 1003–1031 §:n säännösten soveltamisalaan,
b) riita-asiat, jotka koskevat mitä tahansa ajoneuvoon kohdistuneeseen vahinkoon liittyviä korvausvaatimuksia edunsaajien, heidän seuraajiensa tai korvausvelvollisten tai heidän seuraajiensa välillä tai ajoneuvon vakuutussopimukseen perustuvia vaatimuksia vakuutusyhtiöiden ja vakuutettujen ja heidän seuraajiensa välillä, paitsi milloin on kyse vahingosta johtuneesta kuolemantapauksesta tai ruumiillisesta vahingosta,
c) siviiliprosessilain 622A §:n palkkioita koskevat riita-asiat,
d) perheasioita koskevat riita-asiat, paitsi milloin on kyse siviiliprosessilain 592 §:n 1 momentin a, b ja c kohdissa ja 2 momentissa tarkoitetuista tapauksista,
e) potilaisiin tai heidän omaisiinsa liittyvät lääkäreihin kohdistuvat vahingonkorvausvaatimukset jälkimmäisten ammatillisen toiminnan johdosta,
f) tavaramerkki-, patentti-, teollismalli- tai mallirikkomukset ja
g) pörssisopimuksia koskevat riita-asiat.
- työoikeuden alalla ja kuluttajariitojen ratkaisemisessa edellä esitetyllä tavalla
- perheväkivaltatapauksissa (laki 3500/2006)
- laissa 3904/2010 tarkoitetuissa tietyissä rikoksissa
Onko sovittelussa noudatettava erityisiä sääntöjä?
- Sovittelua voidaan käyttää sen sovellusalaan kuuluvissa mainituissa riita-asioissa, mikäli
- osapuolet sopivat sovittelun käyttämisestä riidan syntymisen jälkeen,
- osapuolia pyydetään käyttämään sovittelua ja ne suostuvat siihen,
- sovittelun käyttämisestä päättää toisen jäsenvaltion oikeusviranomainen ja asian käsittely ei ole hyvien tapojen tai yleisen järjestyksen vastaista,
- laissa edellytetään sovittelumenettelyn käyttöä,
- osapuolten kirjallisessa sopimuksessa on sovittelulauseke.
– Tuomioistuin, jossa on vireillä yksityinen riita-asia, johon voidaan soveltaa sovittelumenettelyä, voi menettelyn missä tahansa vaiheessa, tapauksen mukaan ja ottaen oman harkintansa mukaan huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat, kehottaa osapuolia käyttämään sovittelua riidan ratkaisemiseksi. Jos asianosaiset niin sopivat, kirjallinen sopimus merkitään tuomioistuimen pöytäkirjaan. Tässä tapauksessa tuomioistuimen on lykättävä asian käsittelyä vähintään kolmella ja enintään kuudella kuukaudella, lukuun ottamatta tuomioistuimen lomakausia. Seuraus on sama myös muissa sovittelutapauksissa, kun asia on vireillä. Jos riidan osapuolet esiintyvät tai osapuoli esiintyy oikeudessa valtuuttamansa asianajajan välityksellä, tämän valtakirja ulottuu myös sopimukseen sovittelun soveltamisesta riita-asiassa.
– Yksityisoikeudellisen riita-asian saattaminen sovittelumenettelyn piiriin ei estä sitä koskevan välitoimimenettelyn määräämistä siviiliprosessilain säännösten mukaisesti. Välitoimista päättävä tuomioistuin voi siviiliprosessilain 693 §:n 1 momentin mukaisesti asettaa pääasiaa koskevan kanteen nostamiselle määräajan, joka on vähintään kolme (3) kuukautta.
– Ensimmäisen oikeusasteen syyttäjällä on toimivaltaan käyttäessään lain 1756/1988 (virallinen lehti Α 35/1988) 25 §:n 4 momentin a kohdan mukaisesti oikeus mahdollisuuksien mukaan suositella riitautuneille osapuolille sovittelumenettelyä.
– Osapuolten sopimukseen sovittelumenettelyn käyttämisestä sovelletaan aineellista sopimusoikeutta, ja siinä on kuvattava sopimuksen kohde.
– Osapuolten on oltava sovittelumenettelyssä läsnä yhdessä oikeusavustajansa kanssa, lukuun ottamatta kuluttajariitoja ja vähäisiä vaateita koskevia asioita, joissa osapuolet voivat edustaa itseään. Kolmas osapuoli voi osallistua menettelyyn, jos se katsotaan välttämättömäksi asianosaisten ja sovittelijan suostumuksella.
– Osapuolet tai heidän valitsemansa kolmas osapuoli määrää sovittelijan, joka voi olla myös sovittelukeskus. Sovittelijoita on yksi (1), paitsi jos osapuolet sopivat kirjallisesti, että sovittelijoita on enemmän.
– Sovittelija päättää sovittelun ajankohdasta, paikasta ja muista menettelyä koskevista seikoista osapuolten suostumuksella. Jos molemmat osapuolet ja sovittelija eivät voi olla fyysisesti läsnä samassa paikassa samaan aikaan, sovittelu voidaan järjestää videokokouksen avulla käyttämällä tietokonetta tai muuta videoneuvottelujärjestelmää, joka on riidan osapuolten käytettävissä.
– Sovittelija voi tehtäviä hoitaessaan olla yhteydessä kumpaankin osapuoleen ja tavata nämä joko erikseen tai yhdessä. Sovittelijan yhdeltä osapuolelta saamia tietoja ei luovuteta ilman tämän suostumusta toiselle osapuolelle.
– Sovittelumenettely on luonteeltaan luottamuksellinen, eikä siitä laadita pöytäkirjaa, Se on toteutettava siten, ettei sen luottamuksellisuutta loukata, elleivät osapuolet toisin sovi. Ennen menettelyn aloittamista kaikkien osallistujien on sitouduttava kirjallisesti kunnioittamaan sovittelumenettelyn luottamuksellisuutta. Sama velvoite koskee kaikkia menettelyyn osallistuvia kolmansia osapuolia. Osapuolet sitoutuvat halutessaan kirjallisesti kunnioittamaan sovittelulla aikaansaadun sopimuksen sisällön luottamuksellisuutta, paitsi jos julkistaminen on tarpeen sovittelun toteuttamiseksi 8 §:n 4 momentin mukaisesti tai jos se on tarpeen yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä.
– Jos riita-asia saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi tai välimiesmenettelyyn, sovittelijaa, osapuolia, heidän oikeudellisia edustajiaan ja sovittelumenettelyyn millä tahansa tavalla osallistuneita henkilöitä ei saa kuulla todistajina, ja heitä on estettävä esittämästä sovittelumenettelyssä syntyviä tai siihen liittyviä todisteita ja erityisesti viittaamasta osapuolten keskusteluihin, lausumiin ja ehdotuksiin sekä sovittelijan näkemyksiin, paitsi jos yleiseen järjestykseen liittyvät syyt sitä edellyttävät, erityisesti alaikäisten suojelun varmistamiseksi tai henkilöiden ruumiillisen tai henkisen koskemattomuuden loukkaamisen estämiseksi.
– Sovittelija on tehtäviä hoitaessaan korvausvastuussa ainoastaan tahallisesta laiminlyönnistä.
Vaihtoehtoisen riidanratkaisun toteuttaminen käytännössä
Ainoa Kreikassa voimassa olevaksi katsottava vaihtoehtoinen riidanratkaisukeino on välimiesmenettely:
Kreikan konkurssilain 99 §:n ja sitä seuraavien pykälien mukaan liiketoimintamenettelylle voidaan nimetä välimies luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön jätettyä asiaa koskevan hakemuksen konkurssituomioistuimelle (ptokheftiko dikastirio).
Konkurssituomioistuin ratkaisee, onko hakemus perusteltu, ja voi nimittää asiantuntijaluettelosta valitsemansa välimiehen. Välimiehen tehtävänä on saada aikaan sopimus velallisen ja niiden velkojien kesken, joilla on suurin osa saatavista (joiden osuus on määritelty laissa), velallisen yrityksen pelastamiseksi kaikin tarkoituksenmukaisin keinoin.
Välimiehellä on oikeus pyytää luotto- ja rahoituslaitoksilta kaikkia velallisen liiketoimintaa koskevia tietoja, joista voi olla hänelle apua tehtävänsä suorittamisessa.
Jos asiassa ei päästä sopimukseen, välimies ilmoittaa siitä välittömästi tuomioistuimen puheenjohtajalle, ja käsittely konkurssituomioistuimessa alkaa. Välimiehen tehtävä päättyy tässä vaiheessa.
Tiedotus ja koulutus
Sovitteluasioiden keskuslautakunta vastaa kaikista sovitteluinstituution täytäntöönpanoon liittyvistä asioista.
Keskuslautakunta voi harkintansa mukaan perustaa alakomiteoita tämän lain soveltamiseen liittyvien kysymysten nopeaa ratkaisemista ja seurantaa varten. Alakomiteat koostuvat keskuslautakunnan jäsenistä, eikä jäsenten osallistumista useampaan kuin yhteen alakomiteaan ole rajoitettu. Keskuslautakunta valtuuttaa alakomiteat nimenomaisesti saattamaan käsiteltävät asiat päätökseen, jollei tässä laissa nimenomaisesti säädetä, että toimivaltainen elin on sovittelulautakunnan täysistunto.
Sovitteluasioiden lautakuntaan on joka tapauksessa perustettava neljä (4) alakomiteaa, joiden toimikausi on kaksi vuotta ja joiden tehtävät ovat seuraavat:
- sovittelijarekisterikomitea, joka vastaa sovittelijarekisterien pitämisestä, kaikista siihen liittyvistä asioista ja rekistereitä koskevan säädöksen antamisesta ja vuosittaisten toimintakertomusten laatimisesta,
- etiikka- ja kurinpitolautakunta, joka vastaa siitä, että sovittelijat noudattavat tämän lain mukaisia velvoitteita, sekä kurinpitolainsäädännön soveltamisesta ja kurinpitoseuraamusten määräämisestä,
- koulutuselinten tarkastuskomitea, joka vastaa kaikista sovittelijakoulutusta tarjoaviin organisaatioihin liittyvistä asioista,
- kuulustelukomitea, joka vastaa kirjallisista ja suullisista kuulusteluista ja niiden suorittamisesta ja sovittelijaehdokkaiden arvioimisesta valtuuttamista varten.
Sovittelijoiden koulutusta tarjoava taho (jäljempänä ’taho’), joka toimii sovitteluasioiden keskuslautakunnan erityisellä perustellulla päätöksellä myönnetyllä luvalla, on
taho , joka toimii sovitteluasioiden keskuslautakunnan erityisellä perustellulla päätöksellä myönnetyllä luvalla, on
A. yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, jonka voi perustaa
- yksi tai useampi asianajajayhdistys,
- yksi tai useampi asianajajayhdistys yhteistyössä tiede-, koulutus- tai ammattialajärjestöjen tai kamarien kanssa.
Edellä a ja b kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa yhteistyökumppani voi olla myös ulkomainen taho, jos se on kansainvälisesti arvostettu ja tunnustettu ja sillä on kokemusta sovittelijoiden koulutuksen tarjoamisesta ja yleisemmin vaihtoehtoisista riidanratkaisu- tai sovittelumenetelmistä.
Β. koulutuksen ja elinikäisen oppimisen keskus (Kentro Epimorfosis kai Dia Biou Mathisis) korkeakoulussa, jolla on asiaan liittyvä koulutusohjelma ja jonka toimintaa säännellään yksinomaan kulloinkin voimassa olevilla korkea-asteen oppilaitosten toimintaa koskevilla säännöillä edellyttäen, että tämän lain kaikkia kouluttajien pätevyyttä, sovittelijoiden koulutusta sekä kouluttajien ja koulutettavien vähimmäismäärää koskevia vaatimuksia noudatetaan.
C. luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka on perustettu kussakin tapauksessa voimassa olevan Kreikan lainsäädännön tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ja jonka pääasiallisena tarkoituksena on tarjota sovittelua ja muuta vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevaa koulutusta.
Paljonko sovittelu maksaa?
- Sovittelijan palkkio vahvistetaan vapaasti sovittelijan ja osapuolten kirjallisella sopimuksella.
- Jos kirjallista sopimusta ei ole, sovittelijan palkkio vahvistetaan seuraavasti: a) Jos sovittelu on pakollista, hakijaosapuolen on maksettava sovittelijalle 50,00 euron suuruinen ennakko korvauksena pakollisesta ensimmäisestä istunnosta. Osapuolet vastaavat tästä korvauksesta yhtäläisin osuuksin. Jos riita-asia saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi, riita-asian osapuoli, joka ei ole osallistunut sovittelumenettelyyn, vaikka se kutsuttiin siihen laillisesti, tai joka ei ole maksanut sille määrättyä osuutta sovittelijalle kuuluvasta pakollisen ensimmäisen istunnon palkkiosta, tuomitaan siviiliprosessilain 176 §:n ja sitä seuraavien pykälien määräysten mukaisesti korvaamaan koko maksu, jonka hakijaosapuoli on suorittanut pakollista ensimmäistä istuntoa varten. Maksu katsotaan oikeudenkäyntikuluksi asian ratkaisusta riippumatta; b) Vähimmäismaksuksi kultakin sovittelutunnilta pakollisen ensimmäisen istunnon jälkeen vahvistetaan 80,00 euroa, ja osapuolet vastaavat siitä yhtäläisin osuuksin. Sovittelijan on toimitettava osapuolille täydelliset tiedot palkkiostaan.
Voidaanko sovittelussa aikaansaatu sopimus panna täytäntöön?
Sovittelumenettelyn jälkeen laaditaan pöytäkirja, jonka sovittelija, osapuolet ja heidän oikeudelliset edustajansa allekirjoittavat. Jos sopimukseen ei päästä, ainoastaan sovittelija voi allekirjoittaa pöytäkirjan. Kumpikin osapuoli voi milloin tahansa toimittaa sopimuspöytäkirjan sen tuomioistuimen kirjaamoon, joka on aineellisesti ja alueellisesti toimivaltainen ja jossa asia on vireillä tai pannaan vireille. Kun pöytäkirja on toimitettu tuomioistuimelle, samaa riita-asiaa koskeva kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin sen kohde kuuluu osapuolten välisen sopimuksen piiriin, ellei vireillä oleva asia raukea.
Tässä pykälässä tarkoitettu sovittelupöytäkirja on toimivaltaisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamisen jälkeen siviiliprosessilain 904 §:n 2 momentin f kohdan mukainen täytäntöönpanoperuste, jos sopimus on määrä panna täytäntöön. Jäljennöksen antaa maksutta toimivaltaisen tuomioistuimen tuomari tai puheenjohtaja.
Jos sovittelupöytäkirjaan sisältyvä sopimus sisältää myös määräyksiä, joihin sovelletaan lain mukaan notaarin vahvistamia oikeustoimia, notaarin on vahvistettava ne. Tällöin sovelletaan notaarin vahvistamien asiakirjojen laatimista ja niiden transkriptiota koskevia määräyksiä.
Kun tässä pykälässä tarkoitettu sovittelupöytäkirja on toimitettu 2 momentissa tarkoitetun toimivaltaisen tuomioistuimen kirjaamoon, sitä voidaan käyttää kiinnityksen kirjaamista tai peruuttamista koskevana asiakirjana siviiliprosessilain 293 §:n 1 momentin c kohdan mukaisesti.
Sovittelijan osapuolille antama kirjallinen ilmoitus pakollisen ensimmäisen istunnon järjestämisestä tai 5 §:ssä tarkoitetun sovittelumenettelyn vapaaehtoisesta käyttämisestä lykkää vaatimusten ja oikeuksien käyttöön liittyvän määrä- ja vanhentumisaikaa edellyttäen, että ne ovat alkaneet siviiliprosessilain 237 ja 238 §:ssä säädettyjen aineellisten säännösten ja menettelyllisten määräaikojen mukaisesti sovittelumenettelyn ajaksi.
Sanotun rajoittamatta siviililain 261, 262 ja 263 §:n säännösten soveltamista, määrä- ja vanhentumisajat, joita sovelletaan lykättyjen vaatimusten ja aineellisten oikeuksien käyttämiseen, jatkuvat päivänä, joka seuraa päivää, jona osapuolen sopimuksen syntymättä jäämistä tai sovittelusta luopumista koskeva ilmoitus on annettu tiedoksi toiselle osapuolelle ja sovittelijalle tai sovittelumenettely on saatettu päätökseen tai keskeytetty millä tahansa tavalla.
Linkkejä
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.