Todistelu

1 Todistustaakka

1.1 Mitkä ovat todistustaakkasäännöt?

Alustava huomautus: Hyväksyttäviä todisteita, niiden todistusarvoa, todistustaakkaa ja todisteiden esittämistapaa koskevat yleiset säännöt on vahvistettu jäljempänä esitetyissä Portugalin siviililain (Código Civil) ja siviiliprosessilain (Código de Processo Civil) säännöksissä. Tämän tietosivun lopussa on linkit näiden kahden säädöksen konsolidoituihin portugalinkielisiin versioihin.

Portugalin siviililain 342 §:n mukaan

• tiettyyn oikeuteen vetoavan henkilön on yleensä esitettävä tuomioistuimelle todisteet oikeuden olemassaoloon johtavista tosiseikoista
• osapuolen, jota vastaan tiettyyn oikeuteen vedotaan, on kyettävä tuomaan esille tosiseikkoja, jotka estävät, muuttavat tai kumoavat oikeuden
• epäselvissä tapauksissa esitettyjä tosiseikkoja pidetään konstitutiivisina eli oikeuksia perustavina.

Jos asianosainen ei ole hakemassa tuomiota toista osapuolta vastaan vaan haluaa pelkästään tuomioistuimen toteavan, että tiettyä oikeutta tai tosiseikkaa ei ole olemassa (siviiliprosessilain 10 §:n 3 momentin a alakohta ja siviililain 343 §), vastaajan velvollisuutena on näyttää toteen ne konstitutiiviset seikat, joihin väitetty oikeus perustuu.

Oikeusasioissa, jotka on pantava vireille tietyn määräajan kuluessa siitä, kun kantaja on saanut tietoonsa tietyn tosiseikan, vastaajan tehtävänä on näyttää toteen, että määräaika on jo umpeutunut, ellei laissa säädetä erikseen muunlaisesta ratkaisusta (siviililain 343 §:n 2 momentti).

Jos oikeuteen, johon kantaja on vedonnut, liittyy lykkäävä ehto (epävarma tuleva tapahtuma, jonka toteutumisesta oikeustoimen vaikutukset riippuvat – siviililain 270 §) tai alkamisaika (ajankohta, jona kyseinen oikeus syntyy – siviililain 278 §), kantajan velvollisuutena on näyttää toteen ehdon täyttyminen tai alkamisajan toteutuminen (siviililain 343 §:n 3 momentti).

Jos oikeuteen, johon kantaja on vedonnut, liittyy kumoamisehto (epävarma tuleva tapahtuma, jonka toteutumisesta oikeustoimen vaikutusten raukeaminen riippuu – siviililain 270 §) tai päättymisaika (ajankohta, jonka jälkeen oikeus ei enää ole voimassa – siviililain 278 §), vastaajan velvollisuutena on näyttää toteen ehdon täyttyminen tai päättymisajan toteutuminen (siviililain 343 §:n 3 momentti).

Nämä todistustaakkasäännöt muuttuvat käänteisiksi, kun kyse on laillisesta olettamasta eli presumptiosta (päätelmästä, joka laissa johdetaan tunnetusta tosiseikasta, jotta tuntematon seikka voidaan selvittää), vapautuksesta toteen näyttämistä koskevasta velvoitteesta tai voimassa olevasta sopimuksesta sekä yleisesti ottaen aina kun laissa niin säädetään (siviililain 344 §:n 1 momentti). Todistustaakkasäännöt muuttuvat käänteisiksi myös silloin, kun vastapuoli on tahallaan tehnyt toteen näyttämisen mahdottomaksi sille osapuolelle, jolla todistustaakka on (siviililain 344 §:n 2 momentti).

Sopimus käänteisestä todistustaakasta on pätemätön,

• jos asiaan liittyy luovuttamaton oikeus (oikeus, josta asianosainen ei voi luopua pelkästään ilmoittamalla haluavansa luopua oikeudesta) tai jos osapuolen olisi kohtuuttoman vaikeaa käyttää tätä oikeutta (siviililain 345 §:n 1 momentti).
• Pätemättömäksi katsotaan myös sopimus, jossa suljetaan pois lainmukaiset todistuskeinot tai jossa sallitaan muita kuin laissa säädettyjä todistuskeinoja. Jos todistuskeinoa koskevat oikeudelliset päätökset ovat vastoin oikeusjärjestyksen perusteita, sopimukset eivät ole päteviä missään olosuhteissa (siviililain 345 §:n 2 momentti).

Kun asian näyttää toteen asianosainen, jolle tämän tietyn tosiseikan todistustaakka lankeaa, vastapuoli voi esittää vastanäyttöä herättääkseen epäilyjä kyseisten seikkojen todenperäisyydestä. Jos epäilyjä on riittävästi, asia on tuomittava sen osapuolen vahingoksi, jolla todistustaakka oli (siviililain 346 §).

Absoluuttisia todisteita voi vastustaa vain esittämällä vastanäyttöä, joka osoittaa, että niiden perusteena oleva seikka ei ole totta. Lisäksi lainsäädännössä on määritelty erikseen muita rajoituksia (siviililain 347 §).

Tapaoikeuteen tai paikalliseen tai ulkomaiseen oikeuteen vetoavan henkilön on näytettävä toteen kyseisen oikeuden olemassaolo ja sisältö, mutta myös tuomioistuimen on pyrittävä oma-aloitteisesti hankkimaan vastaavat tiedot (siviililain 348 §:n 1 momentti). Tuomioistuimen on myös oma-aloitteisesti varmistettava tosiseikat, kun sen on tehtävä päätös tapaoikeuden tai paikallisen tai ulkomaisen oikeuden nojalla eikä kukaan asianosaisista ole vedonnut siihen tai vastapuoli on tunnustanut sen olemassaolon ja sisällön tai ei ole esittänyt vastaväitteitä (siviililain 348 §:n 2 momentti). Jos tuomioistuin ei pysty määrittämään sovellettavan lainsäädännön sisältöä, se soveltaa Portugalin yleisen oikeuden säännöksiä (siviililain 348 §:n 3 momentti).

1.2 Onko olemassa sääntöjä, joiden nojalla tiettyjä tosiseikkoja pidetään sellaisina, ettei niiden toteen näyttäminen ole tarpeen? Millaisissa tapauksissa? Onko tiettyjen olettamusten kumoaminen mahdollista esittämällä vastatodistelua?

Kyllä, lainsäädännössä on sääntöjä tosiseikoista, joita ei tarvitse näyttää toteen.

Portugalin siviiliprosessilain 412 §:n 1 momentin mukaan toteen ei tarvitse näyttää

• yleisesti tunnettua tosiseikkaa
• tosiseikkaa, joka on tuomioistuimen tiedossa viran puolesta. Kun tuomioistuin tukeutuu tällaisiin tosiseikkoihin, niihin liittyvät asiakirjatodisteet on liitettävä asiaa koskevaan aineistoon.

Portugalin laki sallii olettamusten tekemisen päätelmistä, jotka on tehty laissa tai tuomari on tehnyt tunnetusta tosiseikasta, jotta tuntematon seikka voidaan selvittää (siviililain 349 §).

Osapuolen, jolla on laillinen olettama puolellaan, ei tarvitse näyttää toteen olettamuksellista seikkaa (siviililain 350 §:n 1 momentti).

Laillisia olettamia voidaan vastustaa esittämällä vastatodisteita, paitsi jos vastatodisteiden esittäminen on kielletty lailla (siviililain 350 §:n 2 momentti).

1.3 Missä määrin oikeuden on vakuututtava jostakin tosiseikasta voidakseen perustaa tuomionsa tällaisen tosiseikan olemassaoloon?

Todistuskeinojen arvo vaihtelee sen mukaan, millaisesta todistuskeinosta on kyse.

Viralliset asiakirjat ovat täysin todistusvoimaisia tiettyjen tosiseikkojen osalta, jotka voidaan kiistää vain esittämällä vastanäyttöä (siviililain 369–372 §).

Yksityiset asiakirjat ovat täysin todistusvoimaisia, jos niiden käsiala ja allekirjoitus tai pelkästään allekirjoitus hyväksytään tai niitä ei kiistetä, paitsi jos niiden väitetään olevan väärennettyjä (siviililain 373–379 §).

Tallenteiden, kirjallisten asiakirjojen, merkintöjen, todistusten, todistusotteiden, oikeaksi todistettujen jäljennösten ja valokopioiden todistusvoimasta on erityisiä säännöksiä (siviililain 380–387 §).

Tuomioistuin harkitsee vapaasti asiantuntijatodisteita, tuomioistuimen suorittaman tutkinnan kautta saatuja todisteita ja todistajanlausuntoja (siviililain 389, 391 ja 396 §).

Lailliset olettamat ovat sallittuja vain samanlaisissa tapauksissa ja samoin edellytyksin kuin todistajanlausuntojen suhteen (siviililain 351 §).

Tuomioistuimen vapaa todistusharkinta ei koske tosiseikkoja, joiden osalta laissa edellytetään erityisten muotovaatimusten noudattamista, tai tosiseikkoja, jotka voidaan näyttää toteen vain asiakirjatodistein tai joiden osalta on esitetty absoluuttista näyttöä joko asiakirjojen tai asianosaisten sopimusten tai tunnustusten perusteella (siviiliprosessilain 607 §:n 5 momentti).

Tuomioistuimen on tarkasteltava kaikkia esitettyjä todisteita riippumatta siitä, ovatko ne peräisin osapuolelta, jolla on todistustaakka. Poikkeuksena tästä ovat säännökset, joiden mukaan esitettyä tosiseikkaa ei oteta huomioon, jos se ei ole tietyn asianosaisen esittämä (siviiliprosessilain 413 §).

Jos on epäselvyyttä tosiseikan todenperäisyydestä tai siitä, kenelle todistustaakka kuuluu, todistustaakka on asetettava kyseisestä tosiseikasta hyötyvälle osapuolelle (siviiliprosessilain 414 §).

2 Todisteiden vastaanottaminen

2.1 Edellyttääkö todisteiden vastaanottaminen aina asianosaisen pyyntöä, vai voiko tuomari tietyissä tapauksissa hankkia todisteita oma-aloitteisesti?

Portugalin laissa säädetään inkvisitorisesta periaatteesta. Sen mukaan tuomarin tehtävänä on oma-aloitteisesti suorittaa tai määrätä kaikki tarpeelliset toimet totuuden selvittämiseksi ja riidan ratkaisemiseksi oikeudenmukaisesti niiden seikkojen osalta, joita hänellä on lain mukaan oikeus tutkia (siviiliprosessilain 411 §).

Tuomari voi milloin tahansa asian käsittelyn aikana kutsua asianosaiset esittämään henkilökohtaisesti lausuntoja, tietoja tai selvennyksiä asian ratkaisun kannalta merkittävistä seikoista (siviiliprosessilain 452 §:n 1 momentti).

Tuomioistuimen tehtävänä on pyytää omasta aloitteestaan tai asianosaisen pyynnöstä tietoja, teknisiä neuvoja, suunnitelmia, valokuvia, piirroksia, esineitä tai muita asiakirjoja tosiasioiden selvittämiseksi. Tällaiset pyynnöt voidaan osoittaa viranomaisille, riidan osapuolille tai kolmansille osapuolille (siviiliprosessilain 436 §:n 1 ja 2 momentti).

Tuomioistuin voi tarpeen vaatiessa omasta aloitteestaan tai asianosaisen pyynnöstä määrätä esinettä tai henkilöä koskevasta tarkastuksesta. Tällaisissa tarkastuksissa on turvattava henkilöiden yksityisyys, perhe-elämä ja ihmisarvo, ja niiden tarkoituksena on oltava asian ratkaisun kannalta merkittävien seikkojen selvittäminen. Tuomioistuin voi käydä paikan päällä tai määrätä tapahtumien rekonstruoinnista, jos se pitää sitä tarpeellisena (siviiliprosessilain 490 §:n 1 momentti).

Jos tuomioistuinkäsittelyn yhteydessä ilmenee aihetta olettaa, että henkilöllä, jota ei ole kutsuttu todistajaksi, on oikean ratkaisun tekemisen kannalta tärkeitä tietoja, tuomarin on kutsuttava hänet tuomioistuimeen todistajaksi (siviiliprosessilain 526 §:n 1 momentti).

Tuomari voi myös oma-aloitteisesti määrätä asiantuntijoita todistamaan (siviiliprosessilain 477 §).

Siviiliprosessilain 417 §:ssä säädetään jokaisen velvollisuudesta tehdä yhteistyötä totuuden selvittämiseksi.

2.2 Mitä seuraa sen jälkeen, kun asianosaisen pyyntö todisteiden vastaanottamisesta on hyväksytty?

Asianosaiset esittävät yleensä todisteet kirjelmissään, erityisesti haastehakemuksessa ja vastauksessa haasteeseen (esim. siviililain 552 ja 572 §).

Todisteiden vastaanottamista koskevaa pyyntöä voidaan muuttaa valmistavassa käsittelyssä, ja todistajaluetteloa voidaan muuttaa viimeistään 20 päivää ennen oikeudenkäyntiä (siviiliprosessilain 598 §).

Tuomioistuin määrittää tapauksen mukaan valmistavassa käsittelyssä tai määräyksellä, mitkä todistuskeinot ovat hyväksyttäviä ja käytettävissä (siviiliprosessilain 591 ja 593 §).

Todisteet vastaanotetaan yleensä asian loppukäsittelyssä. Tuomioistuin voi kuitenkin poikkeuksellisesti sallia todisteiden esittämisen varhaisemmassa vaiheessa (siviiliprosessilain 419 §).

Todisteet vastaanotetaan seuraavassa järjestyksessä, paitsi jos tuomari muuttaa käsittelyjärjestystä siviiliprosessilain 604 §:n 3 momentin nojalla:

• asianosaisten lausunnot
• videot tai äänitallenteet
• asiantuntijoiden suulliset selvitykset
• todistajien kuuleminen.

Jos tuomari katsoo oikeuskäsittelyn päätyttyä, ettei hänellä ole riittävästi tietoa, hän voi aloittaa käsittelyn uudelleen kuullakseen haluamiaan henkilöitä tai määrätäkseen muiden todistuskeinojen käytöstä (siviiliprosessilain 607 §:n 1 momentti).

2.3 Millaisissa tapauksissa oikeus voi evätä asianosaisen esittämän pyynnön todisteiden vastaanottamisesta?

Todisteiden vastaanottamista koskeva pyyntö voidaan hylätä, jos se on esitetty laissa asetetun määräajan umpeuduttua tai jos todisteet eivät ole hyväksyttäviä.

Todisteiden vastaanottamista koskeva pyyntö voidaan hylätä kokonaan tai osittain esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

• jos todistajien määrä ylittää laissa sallitun määrän, ylimääräisiä todistajia ei hyväksytä; tuomari voi kuitenkin poikkeustapauksissa sallia laissa säädetyn enimmäismäärän ylittävien todistajien kuulustelun (siviiliprosessilain 511 §)
• jos asianosainen on kirjattu todistajaluetteloon (siviiliprosessilain 496 §)
• jos tuomari toteaa todistajan alustavan kuulustelun aikana, ettei henkilö kelpaa todistajaksi (siviiliprosessilain 513 §)
• jos asianosaiselta vaaditaan todistajanlausuntoa seikoista, joista hän ei pysty todistamaan (siviiliprosessilain 454 §)
• yleisesti ottaen jos tuomari pitää harkintansa perusteella todisteita epäolennaisina tai asiaa viivyttävinä (siviiliprosessilain 6 §).

Todistamaan kutsuttu henkilö voi siviiliprosessilain 417 §:n 2 momentin mukaan kieltäytyä yhteistyöstä tuomioistuimen kanssa, jos todistuskeino johtaa henkilön fyysisen tai moraalisen koskemattomuuden loukkaamiseen, puuttumiseen yksityis- ja perhe-elämän, kodin, kirjeenvaihdon tai televiestinnän kunnioitusta koskevaan oikeuteen tai ammatti- tai valtiosalaisuuksia koskevan tai virkamiehen salassapitovelvollisuuden rikkomiseen. Jos kieltäytyminen perustuu salassapitovelvollisuuteen, tuomioistuin voi kuitenkin tarkistaa, onko kieltäytyminen perusteltua, ja vapauttaa henkilön salassapitovelvollisuudesta.

Näin ollen jos portugalilaista tuomioistuinta pyydetään esittämään todisteita, jotka voivat johtaa salassapitovelvollisuuden rikkomiseen, pyynnön esittäneen jäsenvaltion tuomioistuimen on ilmoitettava pyyntölomakkeessa, että se haluaa portugalilaisen tuomioistuimen ryhtyvän toimiin salassapitovelvollisuudesta luopumiseksi.

2.4 Mitä erilaisia todistelukeinoja on olemassa?

Seuraavat todistuskeinot tunnetaan:

1. olettamat (siviililain 349 §)
2. asianosaisen todistajanlausunnossa saadut tunnustukset (siviililain 352 §)
3. saaduista tunnustuksista poikkeavat asianomistajan lausunnot (siviiliprosessilain 466 §)
4. asiakirjatodisteet (siviililain 362 § ja siviiliprosessilain 423 §:n 1 momentti; asiakirjatodisteita ovat asianajajien, lainoppineiden tai asiantuntijoiden lausunnot, joita ei saada tuomioistuimen määräämistä asiantuntijalausunnoista (siviiliprosessilain 426 §)
5. asiantuntijatodisteet (siviililain 388 § ja siviiliprosessilain 467 §:n 1 momentti)
6. tuomioistuimen suorittamat tutkinnat (siviililain 390 § ja siviiliprosessilain 490 §:n 1 momentti); tuomioistuimen suorittamassa tutkinnassa saatuihin todisteisiin kuuluu muun muassa ei-pätevä tuomioistuinarviointi (siviiliprosessilain 494 §)
7. todistajanlausunnot (siviililain 392 § ja siviiliprosessilain 495 §:n 1 momentti)
8. esineiden esittäminen (siviiliprosessilain 416 §:n 1 momentti).

2.5 Millä tavoin todisteita voidaan ottaa vastaan todistajilta? Tapahtuuko se eri tavoin kuin todisteiden vastaanottaminen asiantuntijoilta? Mitä sääntöjä sovelletaan kirjallisiin todistajanlausuntoihin ja asiantuntijalausuntoihin?

Portugalin siviiliprosessilainsäädäntö perustuu suulliseen menettelyyn ja välittömyyteen. Sen vuoksi yleensä kuulemisen ja oikeudenkäynnin aikana

• oikeuden puheenjohtaja kuulee todistajia ja asianosaisia henkilökohtaisesti (siviiliprosessilain 452, 456, 457, 466, 500, 501, 503, 506, 518 ja 520 §). Jos todistajat ja asianosaiset asuvat muualla kuin tuomioistuimen sijaintipaikassa, heitä kuullaan videoneuvottelussa. Erityisissä tilanteissa (esim. jos henkilö sairastuu tai hänen on hyvin vaikeaa saapua oikeuteen) todistajia ja asianosaisia voidaan kuulla puhelimitse, tuomioistuimen ilmoittaman muun suoran viestintävälineen avulla tai kirjallisesti tai tuomioistuin voi kuulustella heitä heidän asuinpaikassaan. Joillakin todistajilla on poikkeuksellisesti oikeus antaa kirjallinen todistajanlausunto
• tuomioistuin voi kutsua asiantuntijoita esittämään suullisia selvennyksiä oikeusistunnossa. viranomaisasiantuntijoita voidaan kuulla myös videoneuvottelun avulla heidän toimipaikassaan (siviiliprosessilain 486 §)
• tuomioistuin voi tehdä tarkastuksia paikan päällä tai määrätä tapahtumien rekonstruoinnista, ja tuomarin avuksi pyydetään silloin asiantuntija, jos se katsotaan aiheelliseksi (siviiliprosessilain 490 ja 492 §)
• asianajajien loppulausunnot esitetään tuomioistuimessa suullisesti.

Sitä vastoin asiantuntijalausunnot, asiakirjat, lausunnot ja yleisesti ottaen kirjalliset todisteet, valokuvat, videot, äänitallenteet ja irtainten esineiden esittely sisällytetään asiaa koskevaan aineistoon etukäteen, jotta ne voidaan riitauttaa ja tutkia oikeudenkäynnin aikana (siviiliprosessilain 416 §).

Jos kiinteää tai irtainta esinettä ei voida liittää asiaa koskevaan aineistoon, tuomioistuin voi tarkastella niitä loppukäsittelyn aikana tai määrätä, että niistä on kuultava asiantuntijaa tai tehtävä ei-pätevä tuomioistuinarviointi (siviiliprosessilain 416 §).

Tuomari voi kiireellisissä ja perustelluissa tapauksissa määrätä esittämään minkä tahansa todisteen jo varhaisessa vaiheessa (siviiliprosessilain 419 §).

Jos kuultavat henkilöt asuvat ulkomailla, heitä voidaan kuulustella ennen oikeusistuntoa, virka-apupyynnön perusteella tai, kun kyse on Portugalin kansalaisista, Portugalin konsulaattiin lähetetyn virka-apupyynnön perusteella (siviiliprosessilain 500 §:n b alakohta). Videoneuvottelua käytetään todisteiden vastaanottamiseen ulkomailta yleensä oikeudenkäynnissä.

2.6 Onko joillakin todistelukeinoilla suurempi painoarvo kuin toisilla?

Kyllä, todistusarvo vaihtelee sen mukaan, millaisesta todistuskeinosta on kyse (ks. vastaus kysymykseen 1.3).

Jäljempänä on esimerkkejä tapauksista, joissa joillakin todistuskeinoilla on muita suurempi painoarvo.

Todistajanlausuntoja ei hyväksytä, jos näyttö tahdonilmaisusta on lain tai osapuolten vaatimuksen mukaan esitettävä tai osoitettava kirjallisesti (siviililain 393 §:n 1 momentti).

Todistajanlausuntoon perustuvaa näyttöä ei hyväksytä myöskään silloin, kun tosiseikasta on asiakirjoihin tai muihin täysin todistusvoimaisiin todistuskeinoihin perustuvaa absoluuttista näyttöä (siviililain 393 §:n 2 momentti).

Todistajanlausuntoon perustuvaa näyttöä ei hyväksytä, jos se perustuu sopimuksiin, jotka ovat täysin todistusvoimaisten virallisten tai yksityisten asiakirjojen sisällön vastaisia tai niitä täydentäviä riippumatta siitä, onko sopimukset tehty ennen asiakirjan laatimista, samanaikaisesti sen kanssa tai sen jälkeen (siviililain 394 §:n 1 momentti).

Tuomioistuimessa esitetyllä kirjallisella tunnustuksella on täysi todistusvoima tunnustuksen tekijää vastaan (siviililain 358 §:n 1 momentti).

Tuomioistuimen ulkopuolella (virallisessa tai yksityisessä asiakirjassa) tehty tunnustus katsotaan kyseisiin asiakirjoihin sovellettavien edellytysten mukaisesti toteen näytetyksi, ja sitä pidetään täysin todistusvoimaisena, jos se on tehty toiselle osapuolelle tai tämän edustajalle (siviililain 358 §:n 2 momentti).

Jos todistajanlausuntoon perustuvaa näyttöä ei hyväksytä, todistajat eivät voi näyttää toteen tuomioistuimen ulkopuolella tehtyä tunnustusta, jota ei ole laadittu asiakirjana. Jos tällainen näyttö hyväksytään, tuomioistuin voi harkita vapaasti sen todistusvoimaisuutta (siviililain 358 §:n 3 momentti).

Tuomioistuin voi harkita vapaasti tuomioistuimessa muuten kuin kirjallisesti tehtyä tunnustusta tai tuomioistuimen ulkopuolella kolmannelle osapuolelle tai testamentissa tehtyä tunnustusta (siviililain 358 §:n 4 momentti).

Tunnustusta ei voida pitää näyttönä tunnustuksen tekijää vastaan (siviililain 354 §), jos se on lain mukaan riittämätön tai perustuu tosiseikkoihin, joiden myöntäminen tai tutkiminen on lailla kielletty, jos se perustuu luovuttamattomiin oikeuksiin liittyviin tosiseikkoihin tai jos tunnustettu tosiseikka ei ole mahdollinen tai kyse on selvästi asiasta, jota ei ole olemassa.

Valesopimusta tai -oikeustoimea koskevia todistajanlausuntoja ei hyväksytä, jos tällaisen sopimuksen tai oikeustoimen tekijä vetoaa niihin (siviililain 394 §).

2.7 Onko tiettyjen tosiseikastojen todistaminen sidottu määrätynlaiseen todistelumenettelyyn?

Kyllä, erityisesti seuraavissa tapauksissa:

• Jos laissa edellytetään asiakirjalta tietynlaisen muotovaatimuksen noudattamista, tällaista asiakirjaa ei voida korvata muilla todistuskeinoilla tai asiakirjoilla, paitsi jos korvaava todistuskeino tai asiakirja katsotaan todistusvoimaisemmaksi (siviililain 364 §:n 1 momentti).
• Jos tietyn oikeustosiseikan olemassaolo tai todistaminen edellyttää lain mukaan tietyn muotovaatimuksen täyttymistä, tästä vaatimuksesta ei voida luopua (siviililain 220 §).

2.8 Velvoittaako laki todistajat todistamaan?

Kaikilla on velvollisuus tehdä yhteistyötä totuuden selvittämiseksi riippumatta siitä, onko kyse asianosaisista. Jokaisen on vastattava kysymyksiin, suostuttava tarpeellisiin tutkintatoimiin, toimitettava pyydetyt asiat ja toimittava siten kuin määrätään (siviiliprosessilain 417 §:n 1 momentti).

2.9 Millaisissa tilanteissa todistajat voivat kieltäytyä todistamasta?

Seuraavat henkilöt voivat kieltäytyä todistamasta, paitsi jos on kyse lapsen syntymän tai kuoleman todentamista koskevasta menettelystä (siviiliprosessilain 497 §:n 1 momentti):

• sukulaiset ylenevässä polvessa, kun asia koskee jälkeläisiä, ja adoptiovanhemmat, kun asia koskee adoptiolapsia, ja päinvastoin
• aviopuolison vanhemmat, kun kyse on vävystä tai miniästä, ja päinvastoin
• puoliso tai entinen puoliso, kun puoliso tai entinen puoliso on asianosainen
• avopuoliso tai entinen avopuoliso, kun avopuoliso tai entinen avopuoliso on asianosainen.

Tuomarin velvollisuutena on kertoa edellä tarkoitetuille henkilöille, että he voivat kieltäytyä todistamasta (siviiliprosessilain 497 §:n 2 momentti).

Todistajat, joita sitoo ammatti- tai valtiosalaisuuksia koskeva tai virkamiehen salassapitovelvollisuus, voivat lain mukaan kieltäytyä todistamasta salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvista seikoista (siviiliprosessilain 497 §:n 3 momentti).

2.10 Voidaanko todistamisesta kieltäytyvää henkilöä rangaista tai pakottaa hänet todistamaan?

Kieltäytyminen vannomasta valaa rinnastetaan kieltäytymiseen todistamasta, ja tuomioistuin voi kummassakin tapauksessa määrätä todistajalle sakon (siviiliprosessilain 417 §:n 2 momentin, 459 § ja 513 §).

Jos todistaja jättää saapumatta oikeuteen ilman hyväksyttävää syytä, tuomioistuin voi määrätä hänelle sakon tai määrätä, että hänet on otettava säilöön ja tuotava oikeuteen (siviiliprosessilain 508 §:n 4 momentti).

Väärän todistuksen antaminen on rikos (rikosprosessilain (Código Penal) 360 §).

2.11 Onko olemassa henkilöryhmiä, joita ei voida kuulla todistajina?

Henkilöitä, jotka eivät psyykkisen sairauden vuoksi kykene todistamaan, ei voida kuulla todistajina (siviiliprosessilain 495 §). Tuomarin on arvioitava todistamaan kutsuttujen henkilöiden kelpoisuus toimia todistajana.

Henkilöt, jotka voivat todistaa asianosaisina, eivät saa todistaa todistajina (siviiliprosessilain 496 §).

Oikeuskelpoiset henkilöt, aikuiset, joilla on avustaja, alaikäisten avustajat, oikeushenkilöt ja yritykset voivat todistaa asianosaisina siviiliprosessilain 453 §:n nojalla.

2.12 Mikä on tuomarin ja asianosaisten asema todistajainkuulustelussa? Millä edellytyksillä todistajaa voidaan kuulla käyttämällä hyväksi erilaisia teknisiä apuneuvoja, kuten videoneuvottelua?

Todistajat todistavat asian loppukäsittelyssä henkilökohtaisesti tai videoneuvottelussa (siviiliprosessilain 500 §). Poikkeuksena ovat seuraavat tilanteet:

• Todistajaa kuullaan varhaisemmassa vaiheessa, kun on perusteltua epäillä, että häneltä voi olla mahdotonta tai hyvin vaikeaa saada myöhemmin todistajanlausuntoa.
• Todistajaa kuullaan Portugalin konsulaattiin lähetetyn virka-apupyynnön perusteella.
• Todistajaa kuullaan hänen asunnossaan tai toimipaikassaan (erioikeus tässä asiassa on tasavallan presidentillä ja ulkomaisilla diplomaateilla, joiden valtio myöntää vastavuoroisesti erioikeuden Portugalin edustajille).
• Todistaja ei pysty saapumaan oikeuteen.
• Todistajanlausunto annetaan kirjallisesti erioikeuden nojalla.

Todistajan on annettava lausuntonsa tarkasti ja esitettävä syyt ja olosuhteet, joihin hänen tietonsa asiasta perustuvat. Esitettyjä tietoja koskevat perustelut on selostettava mahdollisimman yksityiskohtaisesti (siviiliprosessilain 516 §:n 1 momentti).

Todistajankuulustelun suorittaa todistajan kutsuneen asianosaisen asianajaja. Toisen osapuolen asianajaja voi esittää todistajalle kysymyksiä todistajanlausuntoon sisältyvistä seikoista lausunnon täydentämiseksi tai selventämiseksi (siviiliprosessilain 516 §:n 2 momentti).

Tuomarin on estettävä asianajajia kohtelemasta todistajia epäkohteliaasti sekä esittämästä epäolennaisia, johdattelevia, harhaanjohtavia tai vahingollisia kysymyksiä ja näkökohtia (siviiliprosessilain 516 §:n 3 momentti).

Kuulustelusta ja ristikuulustelusta vastaavat asianosaisten edustajat. Tuomari voi kuitenkin pyytää tietoja tai esittää kysymyksiä, joita hän pitää tarpeellisina totuuden selvittämiseksi (siviiliprosessilain 516 §:n 4 momentti).

Tuomari hoitaa todistajankuulustelun itse, jos se on tarpeen todistajan rauhallisuuden varmistamiseksi tai sopimattoman ristikuulustelun lopettamiseksi (siviiliprosessilain 516 §:n 5 momentti).

Todistaja voi ennen kysymyksiin vastaamista tutustua asiakirja-aineistoon, pyytää tiettyjä siihen kuuluvia asiakirjoja nähtäväkseen tai esittää lausuntoaan vahvistavia asiakirjoja. Asiakirja-aineistoon otetaan vain asiakirjat, joita toinen osapuoli ei ole voinut esittää (siviiliprosessilain 516 §:n 6 momentti).

3 Näytön arviointi

3.1 Estääkö se, että todiste on hankittu lainvastaisin keinoin, tuomioistuinta ottamasta todistetta huomioon tuomiossa?

Kyllä, erityisesti seuraavissa siviiliprosessilain pykälissä säädetyissä tilanteissa:

• 421 § – todisteilla olevan, menettelyn ulkopuolisen arvon rajaaminen
• 444, 446 ja 451 § – asiakirjojen vastustaminen, asiakirjojen aitouden kyseenalaistaminen ja oikeudenkäyntiasiakirjan väärentäminen
• 464 § – tunnustuksen julistaminen pätemättömäksi
• 490 § – yksityis- ja perhe-elämää koskevan oikeuden ja ihmisarvon loukkaaminen
• 514 § – todistajanlausunnon kyseenalaistaminen samoin perustein kuin millä tuomarin on vastustettava lausuntoa.

3.2 Käykö lausumani todisteesta ollessani itse asianosaisena asiassa?

Kyllä, tunnustus, jolla asianosainen myöntää hänelle vahingollisen ja vastapuolta hyödyttävän tosiseikan, saadaan asianosaisen todistajanlausunnon avulla (siviililain 352 § ja siviiliprosessilain 452 §).

Sama pätee lausuntoihin, joita asianosaiset voivat pyytää asianosaiselta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tapahtuvan käsittelyn alkamiseen saakka, kun kyse on tosiseikoista, joihin he ovat olleet henkilökohtaisesti osallisina tai joista heillä on ensi käden tietoa (siviiliprosessilain 466 §:n 1 momentti).

Tuomioistuin voi harkita vapaasti asianosaisten lausuntoja, paitsi jos niihin sisältyy tunnustus (siviiliprosessilain 466 §:n 3 momentti).

Ks. myös vastaus kysymykseen 2.6.

Linkkejä

Portugalin siviililaki (Código Civil)

Portugalin siviiliprosessilaki (Código de Processo Civil)