

Hae tietoja alueittain
Todistustaakkaa koskevat yleiset säännöt vahvistetaan Portugalin siviililain (Código Civil) 342–348 §:ssä.
Kyllä, lainsäädännössä on sääntöjä tosiseikoista, joita ei tarvitse näyttää toteen.
Ja kyseeseen tulee jokin seuraavista tapauksista:
Laillisia olettamia voidaan vastustaa esittämällä vastatodisteita, paitsi jos vastatodisteiden esittäminen on kielletty lailla (siviililain 350 §:n 2 momentti).
Tuomioistuin ottaa todisteen vapaasti harkittavakseen ja tuomari tekee päätöksensä perustaen sen varovaisuuteen kunkin seikan osalta. Tuomioistuimen vapaa todistusharkinta ei koske tosiseikkoja, joiden osalta laissa edellytetään erityisten muotovaatimusten noudattamista, tai tosiseikkoja, jotka voidaan näyttää toteen vain asiakirjatodistein tai joiden osalta on esitetty absoluuttista näyttöä joko asiakirjojen tai asianosaisten sopimusten tai tunnustusten perusteella ( siviiliprosessilain 607 §:n 5 momentti). Tuomioistuimen on tarkasteltava kaikkia esitettyjä todisteita riippumatta siitä, ovatko ne peräisin osapuolelta, jolla on todistustaakka.
Poikkeuksena tästä ovat säännökset, joiden mukaan esitettyä tosiseikkaa ei oteta huomioon, jos se ei ole tietyn asianosaisen esittämä (siviiliprosessilain 413 §).
Kunkin todisteen arvo vaihtelee sen luonteen mukaan (siviililain 369–396 §).
Todisteiden vastaanottaminen ei välttämättä edellytä asianosaisen pyyntöä.
Portugalin oikeudessa tuomarin tehtävänä on oma-aloitteisesti suorittaa tai määrätä kaikki tarpeelliset toimet totuuden selvittämiseksi ja riidan ratkaisemiseksi oikeudenmukaisesti niiden seikkojen osalta, joita hänellä on lain mukaan oikeus tutkia (siviiliprosessilain 411 §).
Tuomioistuin määrittää tapauksen mukaan valmistavassa käsittelyssä tai määräyksellä, mitkä todistuskeinot ovat hyväksyttäviä ja käytettävissä (siviiliprosessilain 591 ja 593 §).
Todisteet vastaanotetaan yleensä asian loppukäsittelyssä ( siviiliprosessilain 604 § 3 kohta). Tuomioistuin voi kuitenkin poikkeuksellisesti sallia todisteiden esittämisen varhaisemmassa vaiheessa (siviiliprosessilain 419 §).
Jos tuomari katsoo oikeuskäsittelyn päätyttyä, ettei hänellä ole riittävästi tietoa, hän voi aloittaa käsittelyn uudelleen kuullakseen haluamiaan henkilöitä ja määrätäkseen määrätäkseen toimenpiteet, jotka hän katsoo tarpeellisiksi epäselvän asian selvittämiseksi (siviiliprosessilain 607 §:n 1 momentti).
Yleisesti ottaen tuomioistuimen tehtävänä on siviiliprosessilain 6 §:ssä säädetyn menettelyllisen velvollisuuden mukaisesti hylätä merkityksettömät tai vain viivästyttävät todisteet.
Todisteiden vastaanottamista koskeva pyyntö voidaan hylätä kokonaan tai osittain esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:
Seuraavat todistuskeinot tunnetaan:
oikeuden puheenjohtaja kuulee todistajia ja asianosaisia henkilökohtaisesti ( siviiliprosessilain 452, 456, 457, 466, 500, 501, 502, 503, 506, 518 ja 520 §):
Asiantuntija- ja todistajanlausuntojen vastaanottamistavat (siviiliprosessilain 486, 490 ja 492 §) eroavat seuraavasti:
Kirjallisten todisteiden, kertomusten tai asiantuntijalausuntojen toimittamista koskevat säännöt vahvistetaan siviiliprosessilain 416 §:ssä.
Kyllä, todistusarvo vaihtelee sen mukaan, millaisesta todistuskeinosta on kyse (ks. vastaus kysymykseen 1.3).
Kyllä, erityisesti seuraavissa tapauksissa:
Kaikilla on velvollisuus tehdä yhteistyötä totuuden selvittämiseksi riippumatta siitä, onko kyse asianosaisista (siviiliprosessilain.417 §).
Tilanteista, joissa todistajat voivat kieltäytyä todistamasta, säädetään siviiliprosessilain 497 §:ssä.
Kaikilla henkilöillä, riippumatta siitä, ovatko he asianosaisia vai eivät, on velvollisuus avustaa totuuden selvittämisessä siviiliprosessilain 417 §:n mukaisesti.
Niille, jotka kieltäytyvät yhteistyöstä, määrätään sakko, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisia pakottavia keinoja (siviiliprosessilain 417 §:n 2 kohta).
Jos todistaja jättää saapumatta oikeuteen ilman hyväksyttävää syytä, tuomioistuin voi määrätä hänelle sakon tai määrätä, että hänet on otettava säilöön ja tuotava oikeuteen (siviiliprosessilain 508 §:n 4 momentti).
Kyllä on. On olemassa henkilöryhmiä, joita ei voida kuulla todistajina. Ne ovat seuraavat:
Tuomarin ja asianosaisten roolista todistajien kuulemisessa säädetään siviiliprosessilain 516 §:n todistajanlausuntoa koskevissa säännöissä.
Todistajat todistavat asian loppukäsittelyssä henkilökohtaisesti tai videoneuvottelussa ( siviiliprosessilain 500 §). Poikkeuksena ovat seuraavat tilanteet: Todistajien kuulemisesta teknisin keinoin, kuten videoneuvottelussa, säädetään siviiliprosessilain 502 §:ssä.
Kyllä. Esimerkiksi todisteet, jotka on hankittu loukkaamalla yksityis- ja perhe-elämää koskevaa oikeutta ja ihmisarvoa ( siviiliprosessilain 490 §).
Kyllä, tunnustus, jolla asianosainen myöntää hänelle vahingollisen ja vastapuolta hyödyttävän tosiseikan, saadaan asianosaisen todistajanlausunnon avulla (siviililain 352 § ja siviiliprosessilain 452 §).
Tuomioistuin voi harkita vapaasti asianosaisten lausuntoja, paitsi jos niihin sisältyy tunnustus ( siviiliprosessilain 466 §:n 3 momentti).
Portugali ei ole täsmentänyt muita viranomaisia, ja todisteiden vastaanottaminen oikeudenkäyntimenettelyä varten on Portugalin tuomioistuinten vastuulla.
Portugalin siviililaki (Código Civil)
Portugalin siviiliprosessilaki (Código de Processo Civil)
Huom.
Näillä tietosivuilla esitetyt tiedot eivät sido siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston yhteyspisteitä, tuomioistuimia tai muita viranomaisyksiköitä. Oikeuskäytäntö kehittyy ajan myötä. Vaikka tietosivuja ajantasaistetaan usein, voimassa olevaan lainsäädäntöön on syytä perehtyä erikseen.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.