

Skotlannissa siviilioikeudellisissa asioissa näyttökynnys perustuu todennäköisyyksien arviointiin, jolloin todistustaakka on sillä asianosaisella, jonka tarkoituksena on saada hänelle suotuisa päätös tietyssä asiassa. Tässä tapauksessa asianosaisen on esitettävä väitteensä tueksi riittävät todisteet. Jos tiettyä asiaa koskevien todisteiden esittämisen jälkeen kyseistä asiaa ei voida selvästi näyttää toteen, tähän todisteeseen asiassaan vetoavan asianosaisen kanta saattaa hävitä.
Tietyissä tapauksissa todistustaakka tietystä asiasta on asianosaisella, mutta tämän asianosaisen ei tarvitse esittää kaikkia tai mitään suoria todisteita asian tueksi. Näitä tapauksia on neljä:
i) kun olettama on asianosaiselle suotuisa
ii) kun asia on otettu oikeudellisesti huomioon, toisin sanoen kyseiset seikat voidaan välittömästi varmistaa kiistattoman tarkoista lähteistä
iii) kun asianosaisten välisen asian sanotaan olevan lainvoimainen (res judicata), toisin sanoen vältetään tekemästä uutta ratkaisua asiassa, jossa on jo tehty ratkaisu
iv) kun toinen asianosainen hyväksyy seikan muodollisesti käsittelyn alussa.
On olemassa kolmenlaisia olettamia.
Nämä ovat
Laissa ei säädetä, miten erilaisten todisteiden painoarvo määritetään. Tästä päättävät tuomari ja valamiehistö. Sen asianosaisen, jolla on tiettyä asiaa koskeva todistustaakka, on saatava tuomioistuin vakuuttuneeksi siitä, että hänen versionsa tosiseikoista on todennäköisempi kuin hänen vastapuolensa versio.
Tuomari ei voi tehdä asiassa oma-aloitteisia tutkimuksia tai kutsua todistajia tai kuulla heitä suljettujen ovien takana. Aina kun asiassa tarvitaan todisteita, tuomari kuulee asianosaisten lausunnot niistä todisteista, jotka he ovat päättäneet esittää tuomarille, ja tekee päätöksensä niiden perusteella.
Kun asianosaiset ovat laatineet kirjelmänsä, he voivat pyytää tuomaria sopimaan todistelusta. Tässä todistelussa asianosaiset esittävät tuomarille haluamansa näytön asiansa todistamiseksi.
Tapauksissa, joissa tuomioistuin päättää, ettei tietty todiste ole hyväksyttävä.
Ollakseen hyväksyttävä todisteen on täytettävä kaksi vaatimusta. Sen on oltava merkityksellinen ja todisteita koskevien ehdottomien sääntöjen mukainen.
Todisteita voidaan esittää asian tueksi kolmenlaisessa käsittelyssä. Ne ovat todistelu (proof), todistelu ennen ratkaisua (proof before answer) ja valamiesoikeudenkäynti. Todistelulla ennen ratkaisua tarkoitetaan todistelua tapauksessa, jossa tuomioistuin pitää tärkeänä kuulla kummankin asianosaisen todistajanlausunnot, ennen kuin päätetään oikeudellisista kysymyksistä, jotka on ratkaistava ennen lopullisen päätöksen antamista asiassa. Lähes kaikki todistajanlausunnot kuullaan joko todistelussa tai todistelussa ennen ratkaisua, ja vain hyvin harvoin asiat käsitellään valamiesoikeudenkäynnissä. Valamisoikeudenkäyntejä käydään vain Court of Session ‑tuomioistuimessa tietynlaisten kanteiden yhteydessä sekä Sheriff Personal Injury Court ‑tuomioistuimessa.
Yleensä todisteet otetaan vastaan kolmella tavalla: suullisena todisteluna, konkreettisina todisteina ja asiakirjatodisteina.
Suulliseen todisteluun kuuluu kuulopuhetodistelu, mikä tarkoittaa sitä, että todistaja kertoo, mitä joku toinen näki tai kuuli. Mahdollisuuksien mukaan pyritään siihen, että todistajat ovat läsnä oikeudenkäynnissä ja antavat tuomioistuimelle todistajanlausuntoja, jotta heitä voidaan kuulustella ja vastakuulustella.
Konkreettinen todiste on jotain aineellista ja fyysistä ja se on esitettävä todisteena. Yleensä vähintään yhden todistajan on kerrottava suullisesti todisteesta, jotta se voidaan hyväksyä.
Asiakirjatodiste voi olla kirjoitettu, painettu tai jollain muulla luotettavalla tavalla tallennettu esimerkiksi nauhalle, videolle, CD-levylle tai sähköisesti, ja sekin on esitettävä todisteena. Yleensä asiantuntijatodistaja on kutsuttava oikeuteen antamaan todistajanlausunto esimerkiksi todisteena esitetyn raportin tukemiseksi.
Kirjalliset todisteet, kuten valaehtoiset todistukset, hyväksytään yleensä todisteeksi siviilioikeudellisissa menettelyissä. Yleensä asiantuntijatodistajat kutsutaan oikeuteen antamaan lausunto, jota käytetään todisteena oikeudenkäynneissä. Usein asiantuntija tukee suullisesti todisteena esitettyä raporttia.
Yleissääntönä on, että asiassa on esitettävä paras todiste. Skotlannissa arvostetaan ensisijaisesti suullista todistajanlausuntoa, koska todistaja pystyy antamaan tuomioistuimelle ensi käden tietoa siitä, mitä hän on nähnyt tai kuullut.
Tietyissä tapauksissa vaaditaan kirjallista asiakirjaa. Esimerkiksi maa-alueita koskevan sopimuksen tekemisessä, trust-järjestelyssä, jossa henkilö julistaa itsensä ainoaksi edunvalvojaksi oman omaisuutensa tai myöhemmin mahdollisesti hankkimansa omaisuuden osalta, tai testamentin, testamenttimääräysten sekä testamentteja koskevien sopimusten (testamentary settlement) ja lisätestamenttien laatimisessa.
Asioissa, joissa vedotaan asiakirjatodisteisiin, on esitettävä alkuperäinen asiakirja, elleivät asianosaiset hyväksy joko alkuperäisen asiakirjan kopiota tai kopion ottaneen henkilön asianmukaisesti oikeaksi todistamaa kopiota.
Yleisesti ottaen kaikkien todistajaksi haastettujen henkilöiden on todistettava.
Kun todistaja ei voi vastata kysymyksiin luottamuksellisuuteen vedoten esimerkiksi oikeudellisen neuvonantajan ja hänen asiakkaansa välisten luottamuksellisten neuvottelujen perusteella. Skotlannin lainsäädännön mukaan henkilöä ei myöskään voida velvoittaa esittämään todisteita itseään vastaan. Todistajalla on oikeus kieltäytyä vastaamasta kysymykseen, johon vastaaminen totuudenmukaisesti voisi johtaa rikokseen tai merkitsisi aviorikoksen tunnustamista, sillä totuuden vastainen vastaus voisi johtaa syytteeseen väärästä valasta.
Jos henkilö kieltäytyy todistamasta, hänet voidaan velvoittaa todistamaan uhkaamalla häntä oikeuden halventamista koskevalla syytteellä. Jos henkilö kieltäytyy todistamasta, todisteena voidaan myös esittää hänen aiemmin antamansa todistajanlausunto.
Ei ole. The Vulnerable Witnesses (Scotland) Act 2004 ‑lailla kumottiin todistajien oikeustoimikelpoisuutta koskeva testi (competence test) rikos- ja siviilioikeudellisissa asioissa. Näin ollen ainoa peruste olla hyväksymättä todistajanlausuntoa on se, että todistaja ei ymmärrä velvollisuuttaan antaa totuudenmukainen todistajanlausunto tai hän ei ymmärrä, mikä ero on totuudella ja valheella. Tuomari tai valamiehistö päättää, onko todistajanlausunto luotettava ja uskottava, kun otetaan huomioon kaikki asiassa esitetyt todistajanlausunnot.
Tuomarin tehtävänä on varmistaa, että asianosaiset kuulustelevat todistajanlausuntoa antavaa todistajaa oikeudenmukaisesti. Tuomarin on myös toimittava puolueettomasti. Tuomari voi myös esittää kysymyksiä esimerkiksi selventääkseen epäselvää asiaa tai avatakseen tärkeäksi katsomansa uuden tutkintalinjan. Asianosaisten tehtävänä on tuoda kuultavaksi omat todistajansa, joita toinen asianosainen tai asianosaiset voivat vastakuulustella vuorotellen.
Vulnerable Witnesses (Scotland) Act 2004 ‑lain nojalla todistajilla (sellaisena kuin heidät määritellään kyseisessä laissa) on oikeus pyytää erityisiä menetelmiä (kuten suora televisioyhteys, näyttö, tukihenkilö), jotka helpottavat todistuksen antamista. Tietyissä Children (Scotland) Act 1995 ‑lain mukaisissa oikeudenkäynneissä todistajanlausunto voidaan ottaa vastaan myös suoran televisioyhteyden kautta.
Tuomioistuin harkitsee, jätetäänkö epäasiallisesti hankittu todiste huomiotta, jotta välttämätön oikeudenmukaisuuden tavoite täyttyy.
Tehdessään siviilioikeudellista asiaa koskevaa päätöstä tuomioistuin ottaa huomioon sekä asianosaisen todistuksen että muut kuulemansa todistukset.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.