Oikeuskäytäntö

Tapaustiedot
- Kansallinen tunniste: Market Court, Judgement 8/20 (final)
- Jäsenvaltio: Suomi
- Lyhytnimi:N/A
- Päätöksen tyyppi: Muu
- Päätöksen päivämäärä: 17/01/2020
- Tuomioistuin: Markkinaoikeus
- Aihe:
- Kantaja:
- Vastaaja:
- Avainsanat: national law, consumer rights, credit agreement, consumer credit, unlawful practice

Direktiivin artiklat

Unfair Contract Terms Directive, Article 3 Unfair Contract Terms Directive, Article 7 Unfair Commercial Practices Directive, Chapter 2, Article 5 Unfair Commercial Practices Directive, Chapter 2, Section 1, Article 7
Ylähuomautus

The Consumer Ombudsman requested the Market Court impose prohibitions on instant loan company Suomen Rahoitusyhtiö Oy, debt collecting agency Rq Tieto Oy, law firm Hasa Bros, and Oy and two accountable individuals A and B, for their loan granting and debt collection procedures taken place in 2014 and 2015. The Market Court found that the defendants did not prove that there was genuine peer-to-peer lending in place and that full control to represent creditors in all matters related to the debt relationship had virtually been transferred to Suomen Rahoitusyhtiö Oy. Thus, the procedure was subject to Chapter 7 of the Consumer Protection Act on consumer credit. The Market Court imposed prohibitions on the defendants, except individual A, with penalty payments of EUR 100,000.
Taustatiedot

Guaranteed credits of EUR 20–1,000 were offered to consumers on five different websites in 2014 and 2015, to which the general credit terms of Suomen Rahoitusyhtiö Oy in force at the time applied. According to these terms, the question was in relation to peer-to-peer lending activity, in which Suomen Rahoitusyhtiö Oy did not itself grant credits to consumers, but only acted as a system administrator. The credit agreement was entered into between individuals acting as a lender and a borrower. The condition for the grant of a credit was that the consumer takes a private guarantee for the credit or a fee-based guarantee provided by Suomen Rahoitusyhtiö Oy’s partner. In order to obtain the fee-based guarantee, the consumer must use additional messaging services provided by Suomen Rahoitusyhtiö Oy’s partner or the partner issuing the guarantee.
Oikeudellinen kysymys

The question before the Market Court was whether the mandatory provisions of Chapter 7 of the Consumer Protection Act on consumer credits applied to the service. In addition, the question was whether the defendants had acted in accordance with these provisions and whether they had complied with other provisions regarding loan granting and debt collecting.
Ratkaisu

The Market Court held that it was proved that none of the creditors had been independent from Suomen Rahoitusyhtiö Oy and that the right to represent the creditors in all matters related to the debt relationship transferred to Suomen Rahoitusyhtiö Oy. Therefore, the provisions in Chapter 7 in the Consumer Protection Act were applicable to the service Suomen Rahoitusyhtiö Oy had provided in 2014 and 2015. The Market Court held that the defendants had not complied with the mandatory provisions in Chapter 7 of the Consumer Protection Act, as, e.g., the effective interest rate was too high and unjustified extra charges had been collected from consumers. Additionally, the defendants had not acted in accordance with other provisions relating to loan granting or debt collecting, as e.g., Rq Tieto Oy, Hasa Bros. Oy and B, all failed to act in accordance with good debt collection practice as regulated by Section 4 of the Debt Collection Act (513/1999).

URL: https://www.markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/markkinaoikeudellisetasiat/1580899383662.html

Koko teksti: Koko teksti
Asiaan liittyvät tapaukset

Ei tuloksia saatavilla
Oikeuskirjallisuus

Ei tuloksia saatavilla
Hakutulos

The Market Court prohibited Suomen Rahoitusyhtiö Oy from (1) offering guaranteed loans where the interest exceeds the maximum credit costs referred to in Chapter 7 of the Consumer Protection Act, (2) using an additional messaging service in transactions related to the granting of consumer credit, (3) using a contractual term on the basis of which a consumer who has taken credit will have to pay a contractual penalty to the creditor in excess of the statutory delay penalties due to its late payment, and (4) using a contractual term which gives an incorrect picture of the mandatory legislation applicable to credit agreements offered to consumers. In addition, the Market Court imposed prohibitions on Rq Tieto Oy, Hasa Bros,, as well as onOy and individual B, who had had a key position in several companies, for charging interest in excess of the maximum credit costs referred to in Chapter 7 of the Consumer Protection Act. To strengthen the prohibitions, the Market Court imposed a penalty payment of EUR 100,000 to each prohibition. The judgement is final.

Koko teksti

Kuluttaja-asiamies > Suomen Rahoitusyhtiö Oy, selvitystilassa, Hasa Bros. Oy, RQ Tieto Oy (entinen Requisita Oy), selvitystilassa, A ja B

kuluttajansuoja - sopimusehtojen sääntely - kuluttajaluotot - todellinen vuosikorko - hyvän perintätavan vastainen menettely

Diaarinumero(t):

2016/12

Antopäivä:

17.1.2020

Hakemus

Vaatimukset

Kuluttaja-asiamies on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää

1. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:tä tarjoamasta alle 2.000 euron suuruisia vakuudellisia luottoja sellaisin ehdoin, että kuluttajien kanssa tehtävien luottosopimusten todellinen vuosikorko ylittää kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä tarkoitetun enimmäismäärän, johon luetaan myös luotonantajan tiedossa olevat maksullisesta takauksesta aiheutuvat kustannukset

2. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:tä käyttämästä kuluttajaluoton myöntämiseen liittyvässä asioinnissa lisämaksullista viestipalvelua

3. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:tä käyttämästä sopimusehtoa, jonka perusteella lainaa ottanut kuluttaja joutuu maksuviivästyksestään johtuen suorittamaan lainanantajalle lakisääteiset viivästysseuraamukset ylittävää sopimussakkoa

4. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:tä käyttämästä sopimusehtoa, jolla annetaan virheellinen kuva yhtiön kautta kuluttajille tarjottaviin luottosopimuksiin sovellettavasta pakottavasta lainsäädännöstä

5. RQ Tieto Oy:tä, Hasa Bros. Oy:tä sekä henkilökohtaisesti B:tä ja A:ta perimästä kuluttajaluottosuhteeseen perustuvia saatavia siltä osin kuin velalliselta peritään edellä vaatimuksessa 1 tarkoitettuja kuluttajansuojalain korkokattosäännöksen ylittäviä korkoja, vaatimuksessa 2 tarkoitetusta maksullisesta viestipalvelusta syntyneitä maksuja tai vaatimuksessa 3 tarkoitettua lakisääteiset viivästysseuraamukset ylittävää sopimussakkoa.

Kuluttaja-asiamies on lisäksi vaatinut, että kunkin kiellon tehosteeksi tulee erikseen asettaa 100.000 euron uhkasakko.

Perusteet

Vastaajien menettely yleisesti

Asiassa on arvioinnin kohteena vastaajien luotonantoa ja luottojen perintää koskevat menettelytavat vuosina 2014 ja 2015.

Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n ylläpitämillä verkkosivuilla glee.fi, orkia.fi, siljalaina.fi, finnlaina.fi ja ottoraha.fi on tarjottu kuluttajille 20–1.000 euron suuruisia vakuudellisia luottoja. Kuluttajat ovat voineet hakea lainaa täyttämällä ja lähettämällä sähköisen hakemuksen edellä mainituilla verkkosivuilla. Kaikilla verkkosivuilla on tarjottu lainoja yhtäläisesti Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n yleisin lainaehdoin. Näissä ehdoissa on viitattu verkkosivuihin suomenrahoitusyhtio.fi, joilla ei tarjota kuluttajaluottoja, vaan ainoastaan ilmoitetaan yhteystietoja yhteydenottoa varten. Yhteystietojen lisäksi verkkosivuilla suomenrahoitusyhtio.fi on käytetty ilmaisua "Vastuullista luotonmyöntämistä" ja annettu tietoa Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n kuulumisesta luotonantajarekisteriin, joka koskee kuluttajaluottoja myöntäviä elinkeinonharjoittajia.

Yleisten lainaehtojensa mukaan Suomen Rahoitusyhtiö Oy ei ole itse myöntänyt tai välittänyt Suomen lainsäädännön mukaisia kuluttajaluottoja, vaan on toiminut internetissä järjestelmän ylläpitäjänä yksityishenkilöiden välisessä luotonannossa. Ehtojen mukaan luottosopimus on syntynyt lainanantajana ja lainanottajana toimivien yksityishenkilöiden välille eikä Suomen Rahoitusyhtiö Oy ole luottosopimuksen osapuoli. Ehdoissa kuvatussa toiminnassa on kysymys niin sanotusta vertaislainatoiminnasta.

Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n verkkosivuilla tarjotun luoton myöntäminen on yhtiön yleisten lainaehtojen mukaan edellyttänyt, että kuluttaja on ottanut lainalle joko yksityistakauksen tai Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n yhteistyökumppanin tarjoaman maksullisen Servipro-takauksen. Viimeksi voimassa olleiden takausehtojen mukaan takaaja on ollut Servipro-tunnuksella toiminut Englannissa rekisteröity Exelon Geneva LLP -niminen yhtiö. Tätä aikaisemmin voimassa olleiden ehtojen mukaan takauksen on myöntänyt samaten Servipro-tunnuksella toiminut Seychelleillä rekisteröity PIPA Business Oy -niminen yhtiö. Vielä tätä aikaisemmin takauksen on myöntänyt Suomessa rekisteröity Servipro Oy, joka on lopettanut toimintansa marraskuussa 2014.

Edellä todetun luoton ja maksullisen takauksen saadakseen kuluttajan on tullut käyttää Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n yhteistyökumppanin lisämaksullisia viestipalveluita ja hyväksyä niitä koskevat sopimusehdot. Viestipalveluista syntyvät kustannukset on veloitettu erillisellä laskulla. Viestipalvelun on tarjonnut Teleone-tunnuksella toiminut edellä mainittu Exelon Geneva LLP ja tätä ennen ainakin Teleone Oy, joka on ollut rekisteröity Suomessa ja sittemmin lopettanut toimintansa marraskuussa 2014.

Yleisten lainaehtojen mukaan määräysvalta velkasuhteeseen liittyvissä asioissa on kuitenkin siirretty pysyvästi Suomen Rahoitusyhtiö Oy:lle. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n toimenkuvaan järjestelmän ylläpitäjänä on ehtojen mukaan kuulunut lisäksi velvollisuus huolehtia lainanantajan kanssa erikseen tehdyn sopimuksen perusteella myös kaikista lainanantajalle normaalisti kuuluvista toimista, joita ovat olleet esimerkiksi lainahakemusten hyväksyminen tai hylkääminen, laskutuksesta huolehtiminen, lainan takaisinperintä, asiakaspalvelun tuottaminen ja markkinointi. Lisäksi ehtojen mukaan lainanantaja on siirtänyt ylläpitäjälle eli Suomen Rahoitusyhtiö Oy:lle oikeuden edustaa lainanantajaa kaikissa asioissa, jotka koskevat lainanantajan lainasopimukseen perustuvia saatavia lainanottajalta, sekä oikeuden ryhtyä lainanantajan puolesta kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin maksamattoman velan perimiseksi. Ehtojen mukaan lainanantaja on myös siirtänyt ylläpitäjälle rajoituksettoman oikeuden siirtää lainanantajan saatava lainanottajalta kokonaan tai osittain kolmannelle osapuolelle tai perintätoimistolle velan perimiseksi. Edelleen lainanantaja on antanut ehtojen mukaan ylläpitäjälle peruuttamattoman valtuutuksen edustaa lainanantajaa kaikissa luottosopimussuhteeseen liittyvissä asioissa, joita ovat olleet muun ohella lainasopimukseen liittyvien asiakirjojen allekirjoittaminen, sopimusten neuvotteleminen ja toimenpiteisiin ryhtyminen.

Aikaisemmin syksystä 2013 lähtien Suomen Rahoitusyhtiö Oy oli toiminut sopimusehtojensa mukaan kuluttajansuojalaissa tarkoitettuna kuluttajaluottoja tarjoavana ammattimaisena luotonantajana. Luottosopimus oli syntynyt yhtiön ja luottoa hakevan asiakkaan välille. Kesällä 2014 kuluttaja-asiamies on ottanut Suomen Rahoitusyhtiö Oy:öön yhteyttä ilmoittaen käsityksenään, että yhtiö käyttää luotonannossaan kuluttajansuojalain vastaisia menettelyjä. Tämän jälkeen syksyllä 2014 Suomen Rahoitusyhtiö Oy on muuttanut sopimusehtojaan siten, että se ei enää itse ole tarjonnut kuluttajaluottoja, vaan ainoastaan toiminut järjestelmän ylläpitäjänä yksityishenkilöiden välisessä luotonannossa. Yhtiön ylläpitämille verkkosivuille on lisätty ilmoitus sijoittajille tarjottavasta mahdollisuudesta osallistua vertaislainaukseen. Verkkosivuilla ei kuitenkaan ole annettu tarkempia tietoja yhtiön tarjoamasta sijoitustoiminnasta.

Vuonna 2015 Suomen Rahoitusyhtiö Oy on ilmoittanut kuluttaja-asiamiehen kanssa käymiensä neuvottelujen seurauksena muuttavansa menettelyjään. Myöhemmin samana vuonna yhtiö on ilmoittanut lopettaneensa lainojen myöntämisen kuluttajille. Toisin kuin vastaajat ovat esittäneet, ne eivät kuitenkaan ole ilmoittaneet sitoutuvansa noudattamaan kuluttaja-asiamiehen vaatimuksia. Vastaajat ovat sen sijaan ilmoittaneet sitoutuvansa noudattamaan kuluttaja-asiamiehen vaatimuksia, jos ne myöntävät kuluttajansuojalain 7 luvun soveltamisalaan kuuluvia luottoja. Vastaajat olivat kuitenkin jo aikaisemmin ilmoittaneet harjoittavansa vertaislainatoimintaa, johon ei niiden käsityksen mukaan sovellettaisi silloisia kuluttajansuojalain 7 luvun säännöksiä eikä näihin säännöksiin perustuvia kuluttaja-asiamiehen vaatimuksia. Vaikka vastaajayhtiöt ovat ilmoittaneet lopettaneensa hakemuksessa tarkoitetun toiminnan, ne ovat edelleen aktiivisia yrityksiä.

Edellä mainittuihin neuvotteluihin liittyen kuluttaja-asiamies on pyytänyt Suomen Rahoitusyhtiö Oy:tä esittämään selvitystä lainanantajina toimivista yksityishenkilöistä. Yhtiö on esittänyt selvitystä ainoastaan kahdesta luotonantajasta ja heidänkään osaltaan ei ole ilmoitettu nimiä, vaan ainoastaan numerosarjat ja osoitetiedot. Ilmoitetut numerosarjat ovat yhtenevät kahden Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n ylimpään johtoon kuuluvan henkilön eli X:n ja Y:n henkilötunnusten kanssa ja myös osoitetiedot ovat yhdistettävissä heihin. X ja Y ovat toimineet Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n hallituksessa ja ovat yhtiön osalta luotonantajarekisteriin nimetyt luottotoiminnan tuntijat. Vaatimus luottotoiminnan tuntemisesta koskee oikeushenkilön ylintä johtoa. X:ää ja Y:tä ei voi tässä asiayhteydessä pitää siinä mielessä yksityishenkilöinä, että Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n ylläpitämien verkkosivujen kautta myönnetyt luotot jäisivät tästä syystä kuluttajansuojalain sääntelyn ulkopuolelle.

Y on ollut edellä mainittuja pikaluottoihin liittyviä takaus- ja viestipalveluja tarjonneen PIPA Business Oy:n toimitusjohtaja ja ainoa omistaja. PIPA Business Oy on toinen hallituksen jäsen (director) Exelon Geneva LLP:ssä. PIPA Business Oy on velkonut nimissään kuluttajan ja Exelon Geneva LLP:n välisiin sopimuksiin liittyviä takaus- ja viestipalvelukuluja. Y on käyttänyt mitä ilmeisimmin tosiasiallista päätösvaltaa Exelon Geneva LLP:ssä.

X on omistanut 100 prosenttia RQ Tieto Oy:stä, joka on keskittynyt perimään Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n ja PIPA Business Oy:n saatavia. Myös Hasa Bros. Oy on edustanut Suomen Rahoitusyhtiö Oy:tä ja PIPA Business Oy:tä kaikenlaisissa asioissa aina luottojen markkinoinnista saatavien oikeudelliseen perintään. B on ollut RQ Tieto Oy:n osalta perintätoiminnasta vastaava henkilö, hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja sekä Hasa Bros. Oy:n hallituksen jäsen. Lisäksi B on ollut eri aikoina vastuuasemissa muun ohella Suomen Rahoitusyhtiö Oy:ssä, Servipro Oy:ssä ja Teleone Oy:ssä. B on toiminut perintätoimeksiannoissa oikeudessa PIPA Business Oy:n asiamiehenä. A on ollut Hasa Bros. Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja RQ Tieto Oy:n hallituksen varajäsen.

Y, X ja B ovat olleet vastuuasemissa Suomen Trofeo Oy:ssä, jonka pankkitililtä Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n verkkosivujen kautta haettuja luottoja on siirretty lainanottajille ainakin vuosina 2013 ja 2014. Suomen Trofeo Oy:n emoyhtiö oli virolainen AB Orkia OÜ, jonka Suomen sivuliike tarjosi kuluttajaluottoja vuoteen 2013 verkkosivuilla orkia.fi, glee.fi, ottoraha.fi ja siljalaina.fi ennen kuin Suomen Rahoitusyhtiö Oy on aloittanut kuluttajaluottojen myöntämisen myöhemmin samana vuonna. Y, X ja B ovat olleet vastuuasemissa myös tässä sivuliikkeessä.

Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n verkkosivujen kautta tapahtuva luoton myöntämiseen liittyvä toiminta ja saatavien perintä on ollut hajautettu edellä kuvatuin tavoin useaan eri yhtiöön. Suomen Rahoitusyhtiö Oy, Servipro Oy, Teleone Oy, RQ Tieto Oy, PIPA Business Oy ja Exelon Geneva LLP eivät ole todellisia Y:n, X:n tai B:n päätösvallasta erillisiä yrityksiä eikä Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n nimissä tapahtuvassa luotonantotoiminnassa ole ollut todellista toimintaa muilla edellä mainituilla yrityksillä. Yrityksissä ovat monin osin olleet samat vastuuhenkilöt ja omistajat eli X, Y, A ja B. Lisäksi yrityksiä ja niiden menettelyjä ovat yhdistäneet useilta osin yhteiset yhteystiedot, kuten katuosoitteet, postilokero-osoitteet, puhelinnumerot ja verkkotunnusten ip-osoite. Yhtiöillä ei ole ollut omia liiketiloja, vaan niiden liiketoimintaa on hoidettu osoitteissa, joissa ovat sijainneet Hasa Bros. Oy:n toimitilat. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n nimissä tapahtuvaan luoton myöntämiseen liittyvissä eri yrityksissä ei ole ollut työntekijöitä. Ainoastaan saatavien perintää hoitavissa Hasa Bros. Oy:ssä ja RQ Tieto Oy:ssä on tilinpäätöstietojen mukaan ollut työntekijöitä.

Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n yleisten lainaehtojen tarkoittamassa luotonannossa on ensisijaisesti ollut kysymys keinotekoisesta järjestelystä. Yritysten muodostama toiminnallinen yhteenliittymä tai yhtiöiden joukko on ollut saman omistajatahon ja intressipiirin määräysvallassa. Kokonaisuuteen liittyvälle yritystoiminnan rakenteelle ja liiketoiminnallisille vastuille annettu oikeudellinen muoto ei ole vastannut toiminnan varsinaista luonnetta ja tarkoitusta. Tosiasiallinen luottosuhde edellä mainitussa Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n verkkosivujen kautta tapahtuvassa luotonannossa on syntynyt Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n ja kuluttajan välille.

Järjestelyllä on pyritty kiertämään kuluttajansuojalain 7 luvun pakottavia säännöksiä, jotka koskevat elinkeinonharjoittajan kuluttajalle myöntämää luottoa. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:tä on pidettävä kuluttajansuojalaissa tarkoitettuna kuluttajaluottoja tarjoavana ammattimaisena luotonantajana. Suomen Rahoitusyhtiö Oy on katsonut voivansa veloittaa kuluttajilta erilaisia kustannuksia takauksesta, viestipalveluista ja takaisinmaksun viivästymisestä enemmän kuin mihin se olisi kuluttajansuojalain tai korkolain pakottavien säännösten perusteella muutoin ollut oikeutettu. Yhtiön sopimusehdot ovat antaneet kuluttajille virheellisen kuvan sopimukseen sovellettavasta lainsäädännöstä ja kuluttajien lakisääteisistä oikeuksista sekä yhtiön velvollisuuksista.

Luottokustannusten enimmäismäärä ja maksullinen takaus (vaatimus 1)

Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n verkkosivuilla tarjotun luoton myöntäminen on edellyttänyt yhtiön yleisten lainaehtojen mukaan, että kuluttaja on ottanut lainalle joko yksityistakauksen tai Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n yhteistyökumppanin tarjoaman maksullisen Servipro-takauksen. Tarjous maksullisesta takauksesta on liitetty välittömästi lainanhakuprosessiin siten, että hakiessaan lainaa Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n verkkosivuilla kuluttajan on tullut valita niin sanotusta alasvetovalikosta lainalleen joko yksityishenkilön takaus tai maksullinen Servipro-takaus.

Kuluttajansuojalain 7 luvun mukaisten kuluttajaluottojen mainonnassa on ilmoitettava luoton todellinen vuosikorko. Todellisella vuosikorolla tarkoitetaan korkoprosenttia, joka saadaan laskemalla luottokustannukset vuosikorkona luoton määrälle lyhennykset huomioon ottaen. Takauksen edellyttämistä itsessään ei ole pidettävä kuluttajansuojalain vastaisena menettelynä. Kuitenkin käytettäessä maksullista takausta osana kuluttajaluottoliiketoimintaa kyseinen takauskulu lasketaan mukaan luottokustannuksiin, joiden perusteella todellinen vuosikorko lasketaan.

Luotonantaja ei ole voinut tarjota kuluttajille alle 2.000 euron suuruisia luottoja sellaisin ehdoin, että kuluttajien kanssa tehtävien luottosopimusten todellinen vuosikorko ylittää kuluttajaluotoille tarkoitetun enimmäismäärän, johon luetaan myös luotonantajan tiedossa olevat maksullisesta takauksesta aiheutuvat kustannukset. Hakemuksen vireille tulon ajankohtana todellisen vuosikoron enimmäismäärä on ollut 50,5 prosenttia.

Suomen Rahoitusyhtiö Oy ei ole sisällyttänyt takauskustannusta tarjoamiensa kuluttajaluottojen todelliseen vuosikorkoon. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n tarjoamista Finnlaina-, Glee- ja Orkia-luotoista annetuissa lainan kustannuksia koskevissa esimerkeissä on ollut oletuksena kuluttajan valinta lainalle otetusta yksityistakauksesta. Koska kuluttajan on tullut ottaa maksullinen takaus saadakseen luoton markkinoiduin ehdoin, takausmaksu on tullut laskea todelliseen vuosikorkoon.

Takausta koskevien Exelon Geneva LLP:n sopimusehtojen mukaan velallisen on tullut maksaa takaajalle takauspalkkiona luottosopimuksen perusteella tapahtuvasta luoton nostosta 30 prosenttia noston määrästä. Verkkosivustolla glee.fi Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n tarjoaman Glee-luoton todelliseksi vuosikoroksi on ilmoitettu 50,48 prosenttia, kun lainan määräksi on valittu 100 euroa ja laina-ajaksi 14 vuorokautta. Verkkosivustolla orkia.fi Orkia-luoton todelliseksi vuosikoroksi on ilmoitettu 49,95 prosenttia, kun lainan määräksi on valittu 50 euroa ja laina-ajaksi seitsemän vuorokautta. Verkkosivustolla finnlaina.fi Finnlaina-luoton todelliseksi vuosikoroksi on ilmoitettu 50,42 prosenttia, kun lainan määräksi on valittu 300 euroa ja laina-ajaksi 30 vuorokautta.

Kun Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n yhteistyökumppanin Servipro-takaus otetaan huomioon esimerkkilainojen kustannuksissa, lakisääteinen korkokatto 50,5 prosenttia on ylittynyt selvästi jokaisen esimerkkilainan osalta. Luoton pääomasta laskettu 30 prosentin suuruinen takausmaksu mukaan luettuna Glee-luoton todellinen vuosikorko on kuitenkin ollut 128.224,9 prosenttia, Orkia-luoton todellinen vuosikorko 119.343.210,1 prosenttia ja Finnlaina-luoton todellinen vuosikorko 3.245,4 prosenttia. Koska takauksen on myöntänyt Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n yhteistyökumppani ja takaustarjous on sisällytetty yrityksen luottohakemuskanavaan, takauskustannukset ovat olleet Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n tiedossa ja ne on otettava huomioon yhtiön tarjoamien luottojen todellisia vuosikorkoja laskettaessa.

Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n menettely, jossa sen tarjoamien kuluttajaluottojen todellinen vuosikorko takauskustannukset mukaan luettuina on ylittänyt 50,5 prosenttia, on ollut kuluttajansuojalain 7 luvun pakottavan sääntelyn vastainen.

Lisämaksullinen viestipalvelu (vaatimus 2)

Edellä mainitun Servipro-takauksen saadakseen kuluttajan on tullut käyttää Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n yhteistyökumppanin tarjoamia lisämaksullisia tekstiviestipalveluita, joista syntyvät kustannukset on veloitettu erillisellä laskulla. Nämä maksut ovat tosiasiassa olleet luottosuhteeseen liittyvästä tekstiviestiasioinnista perittäviä kustannuksia.

Luotonantajalla on velvollisuus menetellä luotonannossa vastuullisesti, eikä luotonantajan tule käyttää lisämaksullista tekstiviestipalvelua tai muuta vastaavaa viestipalvelua luottoa markkinoitaessa, sitä myönnettäessä eikä muussa luottosuhteeseen liittyvässä asioinnissa. Sen lisäksi, että viestipalvelukulujen veloittaminen on itsessään kiellettyä, Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n on tullut ottaa nämä kulut huomioon laskiessaan tarjoamiensa luottojen todellisia vuosikorkoja. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n menettely, jossa sen tarjoamien kuluttajaluottojen todellinen vuosikorko viestipalvelukustannukset mukaan luettuina on ollut yli 50,5 prosenttia, on ollut kuluttajansuojalain 7 luvun pakottavan sääntelyn vastainen.

Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n luotonmyöntömenettelyt ovat olleet järjestetty siten, että luotonantajasta näennäisesti erillisen yrityksen kautta on laskutettu kustannuksia, joita luotonantaja itse ei ole voinut laskuttaa ja siten kierretty kuluttajansuojalakia. Koska luotonantajan on toimittava vastuullisesti luotonannossa, on sen valittava myös sellaiset sopimuskumppanit, joiden menettelytavat eivät vaaranna kuluttajan asemaa. Näin ollen vastuullisesti toimiva luotonantaja ei ryhdy sopimussuhteisiin sellaisten yritysten kanssa, jotka perimällä lisäkuluja välittömästi luottosuhteeseen liittyvästä tekstiviestiasioinnista vaikeuttavat luoton kokonaiskustannusten hahmottamista. Vastuullisesti toimiva luotonantaja ei myöskään ryhdy yritysjärjestelyihin, joilla pyritään pakottavan kuluttajaa suojaavan lainsäädännön kiertämiseen. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n arvioitava olevaa menettelyä luotonantotoiminnan järjestämisessä on pidettävä kuluttajansuojalain vastaisena.

Sopimussakko kuluttajaluoton takaisinmaksun viivästyessä (vaatimus 3)

Jos Suomen Rahoitusyhtiö Oy on irtisanonut lainasopimuksen lainanottajan sopimusrikkomuksen vuoksi, yhtiön sopimusehtojen mukaan lainanottaja on ollut velvollinen suorittamaan yhtiölle sopimussakon. Sopimussakko on ollut määrältään 30–70 euroa lainan pääoman suuruudesta riippuen. Sopimussakon lisäksi Suomen Rahoitusyhtiö Oy on veloittanut viivästyskorkoa. Korkolain mukaan kyseisessä laissa yksilöidyllä tavalla laskettava viivästyskorko on tarkoitettu ainoaksi hyvitykseksi myöhästyneestä maksusta. Korkolakia ei myöskään saa kiertää sellaisella viivästyksen varalta tehdyllä sitoumuksella, jonka mukaan velallisen tulee maksaa viivästyskoron sijasta tai sen lisäksi kertaluonteinen suoritus, kuten sopimussakko. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n sopimusehdot ovat tältä osin olleet pakottavan lainsäädännön vastaisia ja siten kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n tarkoittamin tavoin kohtuuttomia.

Sovellettavaa lakia koskeva ehto (vaatimus 4)

Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n yleisten lainaehtojen mukaan yhtiö ei ole myöntänyt tai välittänyt Suomen lainsäädännön mukaisia kuluttajaluottoja, vaan yhtiö on toiminut yksityishenkilöiden välisessä luotonannossa "Portaali-palvelun ylläpitäjänä". Yhtiön itselleen yleisissä lainaehdoissa ilmoittama rooli ei ole ollut todellinen eikä se käytännössä ole vastannut yhtiön toimintaa. Kuten edellä on todettu, tosiasiallinen luottosuhde on syntynyt Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n ja kuluttajan välille. Sopimusehdoissa kuvattu järjestely on ollut näennäinen ja sen tarkoitus on ollut sulkea kuluttajaluottoja koskevat kuluttajansuojalain 7 luvun säännökset Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n harjoittaman toiminnan ulkopuolelle. Mainitut säännökset ovat kuitenkin pakottavia, eikä niistä voi poiketa kuluttajan vahingoksi sopimuksin.

Vaikka Suomen Rahoitusyhtiö Oy ei ilmoittamansa mukaan ole myöntänyt kuluttajaluottoja eikä siten ole ollut kuluttajansuojalaissa tarkoitettu luotonantaja, yritys on markkinoinnissaan verkkosivuillaan ilmoittanut näkyvästi kuuluvansa luotonantajarekisteriin. Tämä tieto yhtiön verkkosivujen kautta myönnettyjen luottojen kuulumisesta kuluttajansuojalain soveltamisalaan on ollut ristiriitainen ja epäselvyyttä aiheuttava.

Kuluttajansuojalain pakottavan 7 luvun sääntelyn soveltamisen poissulkeva sopimusehto on myös ollut kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n tarkoittamin tavoin kohtuuton.

RQ Tieto Oy:tä ja Hasa Bros. Oy:tä koskeva kieltovaatimus (vaatimus 5)

Saatavien vapaaehtoisella ja oikeudellisella perinnällä on ollut Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n ja PIPA Business Oy:n kannalta tärkeä merkitys. RQ Tieto Oy:llä ja Hasa Bros. Oy:llä puolestaan on ollut keskeinen asema tällaisten palveluiden tarjoajina Suomen Rahoitusyhtiö Oy:lle ja PIPA Business Oy:lle.

Saatavien perinnästä annetun lain 4 §:n mukaan perinnässä ei saa käyttäähyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Hyvään perintätapaan kuuluu, ettei perintää ammattimaisesti harjoittava yritys peri velalliselta lainvastaisia tai selvästi perusteettomia saatavia, kuten korkolaissa säädettyä korkeampaa viivästyskorkoa. Kuluttajansuojalain 2 luvun 9 §:n mukaan asiakassuhteessa ei saa käyttää aggressiivista menettelyä. Asiakassuhde kattaa myös velkojen perinnässä käytettävät menettelytavat. Aggressiivisena menettelynä pidetään häirintää, pakottamista ja muuta sellaista kuluttajan painostamista, joka on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman painostamista olisi tehnyt.

RQ Tieto Oy on menetellyt edellä mainittujen säännösten vastaisesti periessään kuluttajilta velkasuhteeseen perustuvia saatavia, jotka sisältävät edellä tarkoitettuja kuluttajansuojalain korkokattosäännöksen ylittäviä korkoja, maksullisesta tekstiviestipalvelusta syntyneitä maksuja tai lakisääteiset viivästysseuraamukset ylittävää sopimussakkoa. Hasa Bros. Oy on menetellyt samojen säännösten vastaisesti periessään kuluttajilta velkasuhteeseen perustuvia saatavia, jotka sisältävät edellä mainittuja maksuja, korkoa ja sopimussakkoa. RQ Tieto Oy:llä ja Hasa Bros. Oy:llä on ollut mahdollisuus ja velvollisuus kieltäytyä perimästä edellä mainittuja saatavia Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n ja PIPA Business Oy:n kanssa tehtyjen sopimusten sitä estämättä.

Kiellon (vaatimus 5) kohdistaminen A:han ja B:hen

On olemassa erityiset syyt kohdistaa vaatimuksen 5 mukainen kielto B:hen ja A:han henkilökohtaisesti. Heillä on Hasa Bros. Oy:ssä ja RQ Tieto Oy:ssä olevien vastuuasemiensa perusteella ollut oikeudellinen mahdollisuus vaikuttaa siihen, että Hasa Bros. Oy ja RQ Tieto Oy eivät peri sellaisia velkasuhteeseen perustuvia saatavia, jotka sisältävät edellä todetuin tavoin lain säännösten vastaisia korko- ja muita maksuja. B:n ja A:n on täytynyt olla tietoisia hakemuksessa kuvattujen yritysten keskinäisistä suhteista ja luottojen myöntämiseen liittyvistä lainvastaisista sekä sopimattomista ja kohtuuttomista menettelyistä. B:lla on asemansa puolesta ollut mahdollisuus vaikuttaa perintätoimeksiantojen hoitamiseen.

Vastaus

Vaatimukset

Suomen Rahoitusyhtiö Oy, Hasa Bros. Oy, RQ Tieto Oy, A ja B ovat kukin omalta osaltaan vaatineet hakemuksen hylkäämistä.

Perusteet

Kaikille vastaajille yhteiset perusteet

Kuluttajansuojalain vuosina 2014 ja 2015 voimassa olleet säännökset eivät ole soveltuneet tässä asiassa kysymyksessä oleviin yksityishenkilöiden välisiin niin sanottuihin vertaislainoihin sekä niihin perustuviin saataviin. Velkojilla on ollut perusteltu syy periä saataviaan. Joka tapauksessa kuluttajansuojalain soveltumista vertaislainoihin koskeva oikeustila on ollut vähintäänkin epäselvä, mitä osoittaa myös se, että korkein oikeus on vuonna 2015 tehnyt tätä oikeuskysymystä koskeneen ennakkoratkaisupyynnön Euroopan unionin tuomioistuimelle.

Kieltojen määräämiselle ei ole perusteita, koska kuluttaja-asiamiehelle on ilmoitettu kahdella eri kerralla vuosina 2015 ja 2016, että vastaajat ovat olleet valmiit sitoutumaan kuluttajaluottojen myöntämisessä ja niihin liittyvien maksujen perimisessä kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaisiin menettelytapoihin. Hakemuksessa tarkoitetun kaltaista toimintaa ei ole harjoitettu enää vuoden 2015 jälkeen. Vastaajat ovat lopettaneet asiassa kysymyksessä olevien kaltaisten luottojen myöntämisen ja niihin liittyvien palvelujen tarjonnan. Vireillä olleet velkomuskanteet on peruutettu ja tulkinnanvaraisten saatavien perintä on myös muutoin keskeytetty. Sillä, että vastaajayhtiöt jatkavat muulla tavoin toimintaansa, ei ole merkitystä nyt kysymyksessä olevassa asiassa.

Hasa Bros. Oy

Hasa Bros. Oy on lakiasiaintoimisto, jonka toimenkuvaan kuuluu erilaisten oikeudellisten toimeksiantojen hoitaminen. Hasa Bros. Oy on toiminut asiamiehenä muun ohella Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n ja PIPA Business Oy:n saatavien oikeudellisessa perinnässä näiltä saatujen toimeksiantojen perusteella. Hasa Bros. Oy:llä on sinänsä ollut läheinen suhde kuluttaja-asiamiehen hakemuksessa mainittuihin muihin yhtiöihin. Hasa Bros. Oy ei kuitenkaan ole ollut mukana näiden yhtöiden toiminnassa muutoin kuin oikeudellisten palveluiden tarjoajana. Kuluttaja-asiamiehen hakemuksessa mainitut yhteiset yhteystiedot muiden yhtiöiden kanssa perustuvat vuokrasopimukseen tai samoihin taustahenkilöihin. Hasa Bros. Oy:n hallituksen jäsenen aikaisemmilla asemilla kuluttaja-asiamiehen hakemuksessa mainituissa yhtiöissä ei ole asiassa merkitystä. Kysymys on itsenäisistä oikeushenkilöistä. Lisäksi osa hakemuksessa esitetyistä tiedoista on virheellisiä.

RQ Tieto Oy

RQ Tieto Oy on toiminut asiamiehenä muun ohella Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n ja PIPA Business Oy:n saatavien oikeudellisessa perinnässä näiltä saatujen toimeksiantojen perusteella. RQ Tieto Oy on tarjonnut perintäpalveluita ja lisäksi myös muita palveluita, kuten toimistopalveluita. Kuluttaja-asiamiehen hakemuksessa mainitut yhteiset yhteystiedot muiden yhtiöiden kanssa perustuvat vuokra- ja palvelusopimuksiin tai samoihin taustahenkilöihin. RQ Tieto Oy:n hallituksen jäsenten aikaisemmilla asemilla kuluttaja-asiamiehen hakemuksessa mainituissa yhtiöissä ei ole asiassa merkitystä. Kysymys on itsenäisistä oikeushenkilöistä. Lisäksi osa hakemuksessa esitetyistä tiedoista on vanhentuneita tai virheellisiä.

A on aikaisemmin toiminut RQ Tieto Oy:n hallituksen varajäsenenä, mutta luopunut tästä asemastaan. Pelkän varajäsenyyden perusteella A ei ole ollut yhtiössä sellaisessa asemassa, että hän olisi voinut vaikuttaa yhtiön toimintaan kuluttaja-asiamiehen hakemuksessa esitetyllä tavalla.

A on ollut Hasa Bros. Oy:n hallituksen puheenjohtaja, mutta ei ole osallistunut yhtiön päivittäiseen toimintaan tai sen johtamiseen, koska on ollut päätoimessa muualla. Hallituksen puheenjohtajan asemaan kuuluu käytännössä vain suurten strategisten suuntaviivojen suunnittelu ja toteutus. Näin ollen A ei ole ollut myöskään tässä yhtiössä sellaisessa asemassa, että hän olisi voinut vaikuttaa yhtiön toimintaan kuluttaja-asiamiehen hakemuksessa esitetyllä tavalla, eikä erityisiä perusteita henkilökohtaisen kiellon määräämiselle ole. Lisäksi Hasa Bros. Oy on toiminut perintäasioissa ainoastaan velkojien, kuten PIPA Business Oy:n, asiamiehenä, eikä Hasa Bros. Oy tai sen hallituksen puheenjohtaja B ole voinut vaikuttaa näiden liiketoimintaan tai toimeksiantoihin.

B on toiminut hallituksen jäsenenä vain Hasa Bros. Oy:ssä ja RQ Tieto Oy:ssä. Muissa yhtiöissä B on toiminut hallituksen varajäsenenä. Pelkän varajäsenyyden perusteella B ei ole ollut näissä yhtiössä sellaisessa asemassa, että hän olisi voinut vaikuttaa yhtiöiden toimintaan kuluttaja-asiamiehen hakemuksessa esitetyllä tavalla, eikä erityisiä perusteita henkilökohtaisen kiellon määräämiselle ole. B ei ole missään vaiheessa ollut RQ Tieto Oy:n toimitusjohtaja eikä vuoden 2016 jälkeen myöskään RQ Tieto Oy:n perintätoiminnasta vastaava henkilö.

Hasa Bros. Oy ja RQ Tieto Oy, joista ensiksi mainitussa yhtiössä B on ollut vastuuasemassa vuodesta 2012 alkaen ja viimeksi mainitussa yhtiössä kesäkuun 2015 ja helmikuun 2017 välisenä aikana, ovat toimineet perintäasioissa ainoastaan velkojien, kuten Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n ja PIPA Business Oy:n asiamiehenä, eivätkä asiamies tai sen hallituksen jäsenet ole voineet vaikuttaa päämiesten liiketoimintaan tai toimeksiantoihin siten, että ne olisivat niistä vastuussa toimeksiantajan puolesta tai yhdessä toimeksiantajan kanssa.

Todistelu

Asiakirjatodistelu

Kuluttaja-asiamies

1. Tuloste Kauppalehti Tietopalveluista 27.10.2015: B:n yrityssidokset ja roolit

2. Tuloste Kauppalehti Tietopalveluista 27.10.2015: X:n yrityssidokset ja roolit

3. Tuloste Kauppalehti Tietopalveluista 27.10.2015: Y:n yrityssidokset ja roolit

4. Tuloste Kauppalehti Tietopalveluista 30.11.2015: Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n yhtiöjärjestys

5. Tuloste Etelä-Suomen aluehallintoviraston verkkosivuilta: 2.10.2015 päivitetty luotonantajarekisteri

6. Tuloste Kauppalehti Tietopalveluista: Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n tilinpäätös kaudelta 1.1.–31.12.2014

7. Tulosteita verkkosivuilta glee.fi, orkia.fi, siljalaina.fi, finnlaina.fi ja ottoraha.fi 20.10.2015

8. Tulosteita silloisen Viestintäviraston ylläpitämästä fi-verkkotunnuspalvelusta 23.10.2015

9. Tuloste verkkosivuilta glee.fi 23.10.2015: Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n 1.3.2015 voimaan tulleet yleiset lainaehdot

10. Tuloste verkkosivuilta suomenrahoitusyhtio.fi 23.10.2015

11. Tuloste Fonecta Finder -verkkosivuilta 15.12.2015

12. Tuloste Kauppalehti Tietopalveluista 27.10.2015: A:n yrityssidokset ja roolit

13. Tulosteet Kauppalehti Tietopalveluista: RQ Tieto Oy:n tilinpäätökset kausilta 1.1.–31.12.2013 ja 1.1.–31.12.2014

14. Tuloste Kauppalehti Tietopalveluista 30.11.2015: RQ Tieto Oy:n yhtiöjärjestys

15. Tuloste Suomen Asiakastieto Oy:n verkkosivuilta 15.12.2015

16. Tuloste Kauppalehti Tietopalveluista: RQ Tieto Oy tilinpäätös kaudelta 5.6.–31.12.2012

17. Tuloste Etelä-Suomen aluehallintoviraston verkkosivuilta: 23.10.2015 päivitetty luettelo perintätoimen luvista

18. Etelä-Suomen aluehallintoviraston viestit kuluttaja-asiamiehelle 23.10.2015

19. Kuvakaappaus verkkosivuilta orkiagroup.eu 23.10.2015

20. Tuloste verkkosivuilta eurid.eu 2.11.2015

21. Tuloste verkkosivuilta az-europe.eu/fi/yritykset-in-suomessa 23.10.2015

22. Tuloste verkkosivuilta kauppalehti.fi 23.10.2015

23. Tuloste verkkosivuilta hvlaw.fi 23.10.2015

24. Tuloste verkkosivuilta ee.linkedin.com 23.10.2015

25. AB Orkia OÜ:n yleiset sopimusehdot 29.5.2013 alkaen

26. Tuloste verkkosivuilta teatmik.ee 2.11.2015

27. Tuloste verkkosivuilta csaregister.com 2.11.2015

28. Tulosteet verkkosivuilta solidinfo.se 2.11.2015

29. Tuloste Kauppalehti Tietopalveluista: Suomen Trofeo Oy:n tilinpäätös kaudelta 1.1.–31.12.2014

30. Kuvakaappaus Suomen Asiakastieto Oy:n verkkosivuilta 15.12.2015

31. Tuloste Kauppalehti Tietopalveluista: Suomen Trofeo Oy tilinpäätös kaudelta 15.5.–31.12.2012

32. Tuloste Kauppalehti Tietopalveluista 20.10.2015

33. Tulosteet Kauppalehti Tietopalveluista: Servipro Oy:n tilinpäätökset kausilta 1.7.2012–31.12.2013, 1.1.–31.12.2014 ja 1.1.–29.5.2015

34. Tulosteet verkkosivuilta epalvelut.prh.fi 26.10.2015 ja Tavaramerkkilehti nro 13, 15.7.2014 sivut 18–19

35. Tuloste Kauppalehti Tietopalveluista 20.10.2015

36. Tulosteet Kauppalehti Tietopalveluista: Teleone Oy:n tilinpäätökset kausilta 30.8.2013–31.12.2014 ja 1.1.–29.5.2015

37. PIPA Business Oy:n aitoustodistus, julkinen notaari, Seychellien tasavalta, 18.9.2014

38. Turun hovioikeuden päätös 28.10.2015 nro 1111 (dnro S 15/1030) ja Pirkanmaan käräjäoikeuden päätös 26.3.2015 nro 10932 (dnro W 15/210)

39. Exelon Geneva LLP:n rekisteröintiasiakirja 19.9.2014

40. Tuloste ja kuvakaappaus verkkosivuilta whoischeck.co.uk 2.11.2015

41. Kuvakaappauksia verkkosivuilta servipro.co.uk/fi/ 26.10.2015

42. Kuvakaappauksia verkkosivuilta teleoneuk.co.uk/fi/ 26.10.2015

43. Tuloste verkkosivuilta orkia.fi/kampanjan/ 20.10.2015

44. Kuvakaappaus verkkosivuilta taloussanomat.fi 17.11.2015

45. Tulosteet verkkosivuilta solidinfo.se ja Kauppalehden Tietopalvelut 14.12.2015

46. Tulosteita (5 kappaletta) verkkosivuilta csaregister.com 14.12.2015

47. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n 14.1.2014 voimaan tulleet luottoehdot

48. Posti Oy:n sähköpostiviesti kuluttaja-asiamiehelle 29.10.2015

49. Saatavien perintää koskeva yksilöity valtakirja 23.10.2014, jossa valtuuttaja PIPA Business Oy ja valtuutettu Requisita Oy

50. Exelon Geneva LLP:n Teleone-palveluita koskevat toimitusehdot

51. Tuloste verkkosivuilta hvlaw.fi 14.12.2015

52. Finnlainan maksumuistutus 27.10.2014 ja Siljalainan maksumuistutus 28.10.2014

53. Tuloste verkkosivuilta numeronetti.fi 23.10.2015

54. AB Orkia OÜ, Suomen sivuliikkeen kirje kuluttaja-asiamiehelle 16.9.2013

55. Tuloste verkkosivuilta bank.cybo.com 15.12.2015

56. Tuloste verkkosivuilta tcpiputils.com 15.12.2015

57. Tulosteet (7 kappaletta) verkkosivuilta tcpiputils.com 15.12.2015: "Whois information" verkkotunnuksista teleoneuk.co.uk, servipro.co.uk, trofeo.fi, servipro.fi, requisita.fi, forbes.fi ja orkiagroup.com

58. Tulosteet (2 kappaletta) verkkosivuilta whois.eurid.eu 15.12.2015: verkkotunnuksien orkiagroup.eu ja orkia.eu haltijatiedot

59. Tulosteet verkkosivuilta beta.companieshouse.gov.uk 15.12.2015

60. Kuvakaappaukset verkkosivuilta ukincorp.co.uk 15.12.2015

61. Tuloste verkkosivuilta firmaekspert.eu 15.12.2015

62. Kuvakaappaukset verkkosivuilta sfm-offshore.com 15.12.2015

63. Kuvakaappaukset verkkosivuilta offshoresimple.com 15.12.2015

64. Kuvakaappaus verkkosivuilta internationalman.com 15.12.2015

65. Tuloste Suomen Asiakastieto Oy:n verkkosivuilta 18.11.2015 koskien Suomen Rahoitusyhtiö Oy:tä

66. Tuloste Suomen Asiakastieto Oy:n verkkosivuilta 18.11.2015 koskien Requisita Oy:tä

67. Ote Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n kirjeestä kuluttaja-asiamiehelle 10.10.2015

68. Tulosteet verkkosivuilta solidinfo.se ja webb.ee 28.10.2015 sekä tuloste verkkosivuilta ee.linkedin.com 23.10.2015 koskien X:ää

69. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n luottoehdot 7.4.2014 alkaen

70. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n yleiset lainaehdot 1.9.2014 alkaen

71. Kuvakaappaus verkkosivuilta glee.fi 24.2.2015

72. Kuvakaappaukset verkkosivuilta siljalaina.fi, finnlaina.fi ja ottoraha.fi

73. Servipro-takaussopimusehdot (PIPA Business Oy) 17.6.2014 alkaen

74. Kuvakaappaus verkkosivuilta servipro.co.uk 18.2.2015

75. Kuvakaappaus verkkosivuilta glee.fi 18.2.2015

76. Kuvakaappaus verkkosivuilta orkia.fi 18.2.2015

77. Kuvakaappaus verkkosivuilta finnlaina.fi 18.2.2015

78. Kuvakaappaus mobiilipalveluiden hyväksymisestä Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n lainanhakuprosessissa

79. Tuloste Etelä-Suomen aluehallintoviraston verkkosivuilta: 1.10.2019 päivitetty luotonantaja- ja vertaislainanvälittäjärekisteri

80. Tuloste verkkosivuilta avippi.fi/rekisteriseloste/ 4.10.2019

81. Tuloste verkkosivuilta forbesfinland.fi/ 4.10.2019

82. Tuloste verkkosivuilta mikrovippi.fi/ 4.10.2019

83. Tuloste verkkosivuilta vikinglaina.fi/rekisteriote/ 4.10.2019

84. Tuloste verkkosivuilta suomenrahoitusyhtiö.fi/ 4.10.2019

85. Tuloste verkkosivuilta numeronetti.fi/ 4.1.2019

86. Tuloste verkkosivuilta requisita.fi/ 4.10.2019

87. Etelä-Suomen aluehallintoviraston peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueen päätös 6.6.2016 ESAVI/2083/05.11.11/2016 valvonta-asiassa koskien Requisita Oy:tä

88. Etelä-Suomen aluehallintoviraston peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueen vastinepyyntö 24.9.2019 ESAVI/20379/2018 RQ Tieto Oy:lle toiminnan kieltämisestä ja uhkasakon asettamisesta

89. Tuloste verkkosivuilta asiakastieto.fi/saku-kotimaa/ tallenna?tulosta=1 19.9.2019

90. Tuloste verkkosivuilta asiakastieto.fi/saku-kotimaa/ tallenna?tulosta=1 19.9.2019

91. Velalliselle lähetetty maksuvaatimus 30.11.2018, jossa saajana Eurocollection

92. Velalliselle lähetetty maksuvaatimus 19.1.2018, jossa saajana TeleOne

93. Velalliselle lähetetty maksumuistutus 28.1.2018, jossa saajana TeleOne

94. Velalliselle 19.1.2017 lähetetty maksuvaatimus ja 2.3.2017 lähetetty maksumuistutus, joissa saajana TeleOne

95. Velalliselle 30.1.2016 lähetetty maksumuistutus ja 2.10.2016 lähetetty maksuvaatimus, joissa saajana TeleOne

96. Tuloste kaupparekisteristä 4.10.2019 koskien RQ Tieto Oy:tä

Suomen Rahoitusyhtiö Oy, Hasa Bros. Oy, RQ Tieto Oy, A ja B

1. Otteet Hasa Bros. Oy:n vuokralaskuista ja tiliotteista vuosilta 2012 ja 2014

2. Tuloste YTJ-järjestelmästä 1.5.2018 koskien Suomen Rahoitusyhtiö Oy:tä

3. Kaupparekisteriotteet 15.12.2015 ja 15.3.2017 koskien Requisita Oy:tä

4. Etelä-Suomen aluehallintoviraston luettelo perintätoimen luvista, päivitetty 20.4.2018

5. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n sähköposti 4.12.2015 Kilpailu- ja kuluttajavirastolle

6. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n kirje 4.1.2016 Kilpailu- ja kuluttajavirastolle

7. Etelä-Suomen aluehallintoviraston luotonantaja- ja vertaislainavälittäjärekisteri 2.5.2018

8. RQ Tieto Oy:n (Requisita Oy) kaupparekisteriote 19.9.2019

9. Tuloste YTJ-järjestelmästä 14.10.2019, RQ Tieto Oy (Requisita Oy)

10. Oikeudenkäyntien peruutusilmoituksia 8.3.–2.6.2016

11. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n selvitystilaa koskeva muutosilmoitus kaupparekisteriin, allekirjoitettu 9.10.2019 ja vastaanotettu 10.10.2019

12. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n kaupparekisteriote 24.10.2019

13. RQ Tieto Oy:n kaupparekisteriote 24.10.2019

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Asiassa on kysymys verkkosivuilla glee.fi, orkia.fi, siljalaina.fi, finnlaina.fi ja ottoraha.fi vuosina 2014 ja 2015 kuluttajille tarjotuista 20–1.000 euron suuruisista vakuudellisista luotoista, joihin on sovellettu Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n kulloinkin voimassa olleita yleisiä lainaehtoja. Näiden ehtojen mukaan kysymys on ollut niin sanotusta vertaislainatoiminnasta, jossa Suomen Rahoitusyhtiö Oy ei ole itse myöntänyt tai välittänyt kuluttajille lainoja, vaan on ainoastaan toiminut internetissä järjestelmän ylläpitäjänä yksityishenkilöiden välisessä luotonannossa, jossa luottosopimus on syntynyt lainanantajana ja lainanottajana toimivien yksityishenkilöiden välille.

2. Luoton myöntämisen edellytyksenä on ollut, että kuluttaja on ottanut lainalle joko yksityistakauksen tai Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n yhteistyökumppanin tarjoaman maksullisen takauksen. Edellä mainitun maksullisen takauksen saadakseen kuluttajan on tullut käyttää Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n yhteistyökumppanin tai takauksen myöntäjän yhteistyökumppanin tarjoamia lisämaksullisia viestipalveluita.

3. Asiassa on ensimmäiseksi arvioitavana kysymys siitä, onko edellä kohdassa 1 mainittuun luotonantoon tullut soveltaa kuluttajansuojalain 7 luvun pakottavia säännöksiä kuluttajaluotoista. Edellä todettuna ajanjaksona voimassa olleen kuluttajansuojalain 7 luvun 1 §:n (746/2010) mukaan kuluttajaluotolla tarkoitetaan luottoa, jonka elinkeinonharjoittaja (luotonantaja) sopimuksen mukaan myöntää tai lupaa myöntää kuluttajalle lainana, maksunlykkäyksenä tai muuna vastaavana taloudellisena järjestelynä. Sittemmin 1 §:ää on muutettu 1.1.2017 alkaen voimaan tulleella lailla (851/2016), jossa 1 momentti vastaa aiemmin voimassa ollutta lakia. Pykälään on tällöin lisätty uusi 3 momentti, jonka mukaan kuluttajaluottoon rinnastetaan myös luotto, jonka joku muu kuin luotonantaja myöntää tai lupaa myöntää kuluttajalle lainana, maksunlykkäyksenä tai muuna vastaavana taloudellisena järjestelynä, jos elinkeinonharjoittaja välittää luoton kuluttajalle. Viimeksi mainittua lakia koskevien esitöiden (HE 77/2016 vp s. 44) mukaan 3 momentilla ulotetaan tietyt luotonantajaan sovellettavat säännökset koskemaan myös sellaisia luotonvälittäjiä, jotka välittävät niin sanottuja vertaislainoja kuluttajille. Esitöissä on edelleen todettu, että aikaisemmin kuluttajansuojalain 7 lukua on sovellettu vain sellaiseen luottoon, jonka luotonantaja myöntää kuluttajalle, tai tällaista luottoa välittävään elinkeinonharjoittajaan.

4. Kuluttaja-asiamies on ennen edellä mainitun lain (851/2016) voimaantuloa vireille tulleessa hakemuksessaan ensisijaisesti esittänyt, että edellä kohdassa 1 mainitussa Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n menettelyssä ei ole ollut kysymys aidosta vertaislainatoiminnasta, vaan keinotekoisesta järjestelystä, jolla on pyritty kiertämään silloin voimassa olleiden kuluttajansuojalain 7 luvun pakottavien säännösten soveltuminen. Toissijaisesti kuluttaja-asiamies on esittänyt, että Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n menettely, jos siinä kuitenkin katsotaan olleen kysymys vertaislainatoiminnasta, on joka tapauksessa ollut silloin voimassa olleiden kuluttajansuojalain 7 luvun pakottavien säännösten vastaista.

5. Siinä tapauksessa, että edellä mainittuun vuosien 2014 ja 2015 luotonantoon sovelletaan kuluttajansuojalain 7 luvun säännöksiä, sellaisina kuin mainitun luvun säännökset olivat silloin voimassa, ja kysymys on sanotussa luvussa tarkoitetuista kuluttajaluotoista, asiassa on Suomen Rahoitusyhtiö Oy:tä koskevien kieltovaatimusten 1–4 osalta arvioitava, onko luottojen todellinen vuosikorko ylittänyt lainmukaisen enimmäismäärän, onko luottoa myönnettäessä käytetty lainvastaisesti lisämaksullista tekstiviestipalvelua, onko kuluttajan maksuviivästystä koskeva sopimussakko ylittänyt lakisääteiset viivästysseuraamukset ja onko yhtiön sopimusehdoissa annettu kuluttajille virheellinen kuva luotonantoon sovellettavasta pakottavasta lainsäädännöstä.

6. Hasa Bros. Oy ja RQ Tieto Oy (entinen Requisita Oy) ovat harjoittaneet edellä mainittuun luotonanoon perustuvien saatavien perintää. Niiden osalta, mikäli kieltovaatimuksia 1–3 ei hylätä, kysymys on kieltovaatimuksessa 5 siitä, onko puheena olevien kuluttajaluottojen perinnässä käytetty hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta taikka kuluttajansuojalain vastaista menettelyä. Kieltovaatimuksen 5 osalta on vielä erikseen tarvittaessa arvioitava, tuleeko mahdollinen kielto kohdistaa vaadituin tavoin myös henkilövastaajiin.

7. Kuluttaja-asiamiehen hakemuksessa tarkoitetun vastaajien menettelyn väitettyä lainvastaisuutta arvioidaan sellaisten säännösten perusteella, jotka olivat voimassa menettelyn toteuttamisajankohtana eli vuosina 2014 ja 2015. Mikäli vastaajien menettely todetaan kyseisten säännösten perusteella arvioituna lainvastaiseksi, kieltoa määrättäessä on kiinnitettävä huomiota myös muuttuneisiin eli kiellon määräämisen ajankohtana voimassa oleviin säännöksiin. Kiellettäväksi saattaa tulla vain menettely, joka on lainvastaista myös silloin, kun markkinaoikeudellista kieltoa ollaan määräämässä.

Kuluttajansuojalain 7 luvun soveltuminen

8. Edellä todetuin tavoin verkkosivuilla glee.fi, orkia.fi, siljalaina.fi, finnlaina.fi ja ottoraha.fi on tarjottu vuosien 2014 ja 2015 aikana kuluttajille 20–1.000 euron suuruisia vakuudellisia luottoja (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 7). Kuluttajat ovat voineet hakea lainaa täyttämällä ja lähettämällä sähköisen hakemuksen edellä mainituilla verkkosivuilla. Verkkosivuilla on ilmoitettu Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n olevan portaalin ylläpitäjä.

9. Edellä todettuihin luottoihin on sovellettu Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n yleisiä lainaehtoja (1.3.2015 voimaan tulleet tässä asiassa viimeisimmät lainaehdot kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteena 9), joiden kohdassa 1.1 on todettu seuraavaa: "Suomen Rahoitusyhtiö Oy (jäljempänä Portaalin Ylläpitäjä) ja sen Verkkosivu www.suomenrahoitusyhtiö.fi, tai muu Suomen Rahoitusyhtiön kulloinkin ilmoittama verkkotunnus muodostavat Internetissä toimivan Portaalin, jonka tarkoitus on yhdistää Lainanottajat ja Sijoittajat (yhdessä jäljempänä myös Käyttäjät), jotta nämä osapuolet voivat muodostaa keskenään lainasopimuksen, jonka perusteella he voivat antaa ja ottaa lainaksi rahavaroja toisiltaan."

10. Yleisten lainaehtojen kohdassa 1.4 on todettu seuraavaa: "Portaalin Ylläpitäjä on ainoastaan näiden yleisten ehtojen osapuoli, ei minkään yksittäisen lainasopimuksen osapuoli, ja toimii siten yksinomaan ja ainoastaan edellä mainitun Portaalin Ylläpitäjänä, jonka avulla yksityishenkilöt voivat kohdata toisensa, ja sitä kautta muodostaa keskenään lainasopimuksen. Nämä yleiset ehdot eivät muodosta kolmenvälistä sopimusta Portaalin Ylläpitäjän, Lainanantajan ja Lainanottajan välille. Luottosopimus syntyy näin ollen vain Lainanantajan ja Lainanottajan välille. Portaalin Ylläpitäjä toimii ainoastaan edellä mainitun tavoin Portaalin Ylläpitäjänä, joka toimenkuvaan kuuluu tämän lisäksi velvollisuus huolehtia Lainanantajan kanssa erikseen tehdyn sopimuksen perusteella myös kaikista Lainanantajalle normaalisti kuuluvista toimista, joita ovat esim. lainahakemusten hyväksyminen tai hylkääminen, laskutuksesta huolehtiminen, lainan takaisinperintä, asiakaspalvelun tuottaminen, markkinointi, jne."

11. Yleisten lainaehtojen kohdassa 1.5.4 on todettu seuraavaa: "Sen lisäksi, mitä näissä yleisissä ehdoissa muutoin on esitetty, Lainanantaja siirtää täten Portaalin Ylläpitäjälle oikeuden edustaa Lainanantajaa kaikissa asioissa, jotka koskevat Lainanantajan lainasopimukseen perustuvia saatavia Lainanottajalta, sekä oikeuden ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin Lainanantajan puolesta maksamattoman velan perimiseksi. Lainanantaja siirtää Portaalin Ylläpitäjälle mukaan lukien rajoituksetta oikeuden Lainanantajan puolesta siirtää Lainanantajan Lainansaajalta olevan saatavan kokonaan tai osittain kolmannelle taholle tai perintätoimistolle maksamattoman velan perimiseksi."

12. Yleisten lainaehtojen kohdassa 1.5.5 on todettu seuraavaa: "Edellä kohdassa 1.5.4 mainitun lisäksi Lainanantaja antaa Portaalin Ylläpitäjälle peruuttamattoman valtuutuksen edustaa Lainanantajaa kaikissa lainasopimukseen liittyvissä asioissa, mukaan lukien rajoituksetta lainasopimukseen liittyvien asiakirjojen allekirjoittaminen, sopimusten neuvotteleminen ja toimenpiteisiin ryhtyminen, sekä muutoin edustaa Lainanantajaa Lainanantajan ja Lainanottajan välisessä sopimussuhteessa."

13. Yleisten lainaehtojen kohdan 3.1 mukaan "Lainan myöntää Lainanantaja(t) Portaalin kautta, Suomen Rahoitusyhtiö toimii Portaalin Ylläpitäjänä." Mainittujen lainehtojen kohdan 16.4 mukaan "Portaalin Ylläpitäjä ei myönnä tai välitä Suomen lainsäädännön mukaisia kuluttajaluottoja, vaan yhtiö toimii yksityishenkilöiden välisessä luotonantotoiminnassa Portaali-palvelun ylläpitäjänä."

14. Yhteenvetona edellä mainituista portaalin ylläpitäjän nimissä esitetyistä sopimusehdoista markkinaoikeus toteaa, että lainanantajat ovat siirtäneet portaalin ylläpitäjä Suomen Rahoitusyhtiö Oy:lle käytännössä kaiken määräysvallan luoton myöntämistä ja takaisinperintää koskevissa sekä muissa luottosuhteeseen liittyvissä asioissa.

15. Kuluttaja-asiamies on esittänyt pyytäneensä Suomen Rahoitusyhtiö Oy:tä vuonna 2015 yksilöimään lainanantajia sen todentamiseksi, että yhtiön ylläpitämillä verkkosivuilla on ollut kysymys yksityishenkilöiden välisestä luotonannosta. Yhtiö on toimittanut kuluttaja-asiamiehelle 10.10.2015 päivätyn selvityksen (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 67), jossa on annettu tiedot kahdesta sijoittajasta tai lainanantajasta. Selvityksessä ei ole mainittu heidän nimiään, vaan heidät on yksilöity numerosarjoin ja tiedoin Virossa sijaitsevista katuosoitteista. Toista sijoittajaa tai lainanantajaa koskeva numerosarja on sama kuin kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteesta 3 ilmenevä Y:n henkilötunnus, ja katuosoite on sama kuin kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteesta 37 ilmenevä Y:n osoite. Toista sijoittajaa tai lainanantajaa koskeva numerosarja on sama kuin kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteesta 2 ilmenevä X:n henkilötunnus, ja katuosoite on sama kuin se osoite, joka on kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteen 68 perusteella X:n ja hänen omistamansa yhtiön osoite. Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo näytetyksi, että Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n selvityksessä mainitut kaksi sijoittajaa tai luotonantajaa ovat olleet Y ja X, eivätkä vastaajat ole tätä kiistäneet.

16. Kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteesta 2 ilmenee, että X on ollut Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n hallituksen varajäsen 14.10.2013–9.6.2015 ja varsinainen jäsen 9.6.2015 alkaen ainakin kyseisen asiakirjatodisteen tulostamiseen 27.10.2015 saakka. Kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteesta 3 puolestaan ilmenee, että Y on ollut puheena olevan yhtiön hallituksen varsinainen jäsen 31.7.–13.10.2013, puheenjohtaja 14.10.2013–23.3.2014, varsinainen jäsen 24.3.2014–9.6.2015 ja varajäsen 9.6.–1.7.2015. Viimeksi mainitun asiakirjatodisteen perusteella Y:llä on lisäksi ollut Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n nimenkirjoitusoikeus 31.7.2013–1.7.2015.

17. X ja Y on myös kirjattu 2.10.2015 päivätyn rekisteriotteen (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 5) mukaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylläpitämään luotonantajarekisteriin Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n osalta henkilöinä, joiden luottotoiminnan tuntemus on tarkastettu. Kysymyksessä olevana ajankohtana voimassa olleen eräiden luotonantajien rekisteröinnistä annetun lain (747/2010) 1 §:n 1 momentin mukaan rekisteröitymisvelvollisuus on koskenut elinkeinonharjoittajia, jotka myöntävät kuluttajansuojalain 7 luvun soveltamisalaan kuuluvia kuluttajaluottoja. Ensiksi mainitun lain (747/2010) 6 §:n 2 momentin mukaan, jos rekisteri-ilmoituksen tekijä on oikeushenkilö, laissa vaatimus luottotoiminnan tuntemuksesta koskee ylintä johtoa.

18. Edellä todetuin tavoin Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n ylläpitämän internet-portaalin kautta tapahtuneessa luotonannossa luotonantajina ovat yhtiön esittämän selvityksen perusteella olleet X ja Y, jotka ovat myös kuuluneet Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n ylimpään johtoon tässä asiassa kysymyksessä olevana aikana. X ja Y ovat jäljempänä kohdissa 55–58 todetuin tavoin olleet päättävissä asemissa ja omistajina myös useissa muissa luotonantoon ja saatavien perintään liittyneissä yhtiöissä, jotka ovat liittyneet kysymyksessä olevaan menettelyyn. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:llä on ollut vielä markkinaoikeudessa mahdollisuus esittää lisäselvitystä luotonantajista, mutta tällaista selvitystä ei ole esitetty. Suomen Rahoitusyhtiö Oy tai muutkaan vastaajat eivät ole näyttäneet tai edes pyrkineet näyttämään, että luotonantajina olisi ollut muitakin kuin X ja Y. Sen sijaan vastaajat ovat esittäneet, ettei luotonannosta ole tehnyt lainvastaista se, että luotonantoon on osallistunut Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n vastuuhenkilöitä.

19. Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole näytetty luotonantajina olleen yhtäkään Suomen Rahoitusyhtiö Oy:stä riippumatonta yksityishenkilöä. Edes yhtiön ylimpään johtoon kuuluneiden X:n ja Y:n osalta luotonannosta ei ole esitetty minkäänlaisia tositteita tai edes sopimuksia, joihin on viitattu edellä kohdassa 10 kuvatussa Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n yleisten lainaehtojen kohdassa 1.4.

20. Verkkosivuilta glee.fi 24.2.2015 otetusta kuvakaappauksesta (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 71) ilmenee, että verkkosivuilla on ollut osio, jonka otsikko on ollut "Sijoittajalle" ja jossa on todettu seuraavaa: "Haluatko sijoittaa ja ansaita tuottoa? Suomen Rahoitusyhtiö Oy tarjoaa mahdollisuuden osallistua vertaislainaukseen ja ansaita korkotuloja. Korkomäärät riippuvat sijoituksen määrästä ja sijoittajan riskinsietokyvystä. Saadakseen tarkempaa tietoa ole hyvä ja ota yhteyttä asiakaspalveluumme alla olevan lomakkeen kautta." Edellä mainitun tekstin alla on ollut verkkolomake eli tyhjiä kenttiä, joihin on tullut syöttää etu- ja sukunimet ja yhteystietoja sekä sijoituksen määrä, toivottu tuotto prosentteina ja sijoituksen pituus päivinä. Kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteesta 7 ilmenee, että pääosa verkkosivujen glee.fi sisällöstä on suunnattu luotonhakijoille ja tähän nähden verkkosivuilla mahdollisille luotonantajille annettu informaatio on ollut varsin vähäistä. Asiassa ei ole näytetty, että Suomen Rahoitusyhtiö Oy olisi edellä todetun lisäksi millään muulla tavalla markkinoinut sijoitusmahdollisuutta mahdollisille luotonantajina toimiville yksityishenkilöille.

21. Markkinaoikeus toteaa Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n menettelyä kokonaisuutena arvioiden seuraavan. Yhtiölle on siirtynyt käytännössä täysi määräysvalta edustaa luotonantajia kaikissa velkasuhteeseen liittyvissä asioissa. Ainoa asiassa esitetty selvitys luotonantajista on koskenut yksinomaan X:ää ja Y:tä, jotka ovat kuuluneet yhtiön ylimpään johtoon. Heidänkin osaltaan selvitys on ollut ylimalkainen ja puutteellinen eikä mitään selvitystä, joka liittyisi heidän tosiasialliseen toimintaansa luotonantajina, kuten tositteita tai sopimuksia, ole esitetty. Kun vielä edellä todetun lisäksi otetaan huomioon se, että Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n mahdollisesti toivomille yksityishenkilöluotonantajille kohdistama markkinointi on ollut varsin vähäistä, markkinaoikeus katsoo, että asiassa ei ole näytetty kysymyksessä olleen aito vertaislainatoiminta, vaan kysymys on tosiasiallisesti ollut Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n omasta luotonannosta.

22. Kysymyksessä olevaan luotonantoon on näin ollen sovellettava kuluttajansuojalain 7 luvun vuosina 2014 ja 2015 voimassa olleita kuluttajaluottoja koskevia säännöksiä. Asiassa on seuravaksi arvioitava, ovatko vastaajayhtiöt menetelleet kieltovaatimuksissa 1–5 tarkoitetuin tavoin mainittujen kuluttajansuojalain 7 luvun säännösten ja muiden luotonantoon sekä luottojen perintään sovellettavien säännösten vastaisesti.

Kieltovaatimuksen 1 mukainen menettely

23. Kuluttaja-asiamies on kieltovaatimukseen 1 liittyen esittänyt, että Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n tarjoamien alle 2.000 euron suuruisten vakuudellisten kuluttajaluottojen todellinen vuosikorko on ylittänyt kuluttajansuojalain 7 luvun tässä asiassa menettelyn lainvastaisuuden arviointiin sovellettavassa 17 a §:ssä (207/2013) tarkoitetun enimmäismäärän, kun todellisen vuosikoron määrää laskettaessa otetaan huomioon luotonsaannin edellytyksenä olleesta maksullisesta takauksesta aiheutuneet kustannukset. Kuluttaja-asiamiehen mukaan Suomen Rahoitusyhtiö Oy ei ole sisällyttänyt takauskustannusta tarjoamiensa kuluttajaluottojen todelliseen vuosikorkoon. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n tarjoamista Finnlaina-, Glee- ja Orkia-luotoista annetuissa lainan kustannuksia koskevissa esimerkeissä on oletuksena ollut kuluttajan valinta lainalle otetusta yksityistakauksesta. Koska kuluttajan on tosiasiallisesti tullut ottaa maksullinen takaus saadakseen luoton markkinoiduin ehdoin, takausmaksu on tullut laskea todelliseen vuosikorkoon.

24. Kuluttajansuojalain 7 luvun korkokattoa koskevan 17 a §:n (207/2013) mukaan, jos luoton määrä tai luottoraja on alle 2 000 euroa, luottosopimuksen mukainen luoton todellinen vuosikorko saa olla enintään korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä. Korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko on tässä asiassa kysymyksessä olevien vuosien 2014 ja 2015 aikana ollut 0,5 prosenttia. Näin ollen todellinen vuosikorko on saanut olla enintään 50,5 prosenttia.

25. Kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentin (746/2010) mukaan luottokustannuksilla tarkoitetaan luotonantajan tiedossa olevien, kuluttajaluottosuhteen johdosta kuluttajan maksettavaksi tulevien korkojen, kulujen ja muiden maksujen yhteismäärää; luottokustannuksiin luetaan myös luottosopimukseen liittyvien vakuutusten ja muiden lisäpalveluiden kustannukset, jos lisäpalvelua koskevan sopimuksen tekeminen on edellytyksenä luoton saamiseksi markkinoiduin ehdoin.

26. Kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momenttia (746/2010) koskevien esitöiden (HE 24/2010 vp s. 28) mukaan luottokustannuksiin luetaan mukaan myös luottosopimukseen liittyvien vakuutusten ja muiden lisäpalveluiden kustannukset, jos lisäpalvelua koskevan sopimuksen tekeminen on edellytyksenä luoton saamiseksi markkinoiduin ehdoin. Kyse voi olla siis joko siitä, että luoton saisi vain epäedullisemmin ehdoin ilman lisäpalvelua, tai siitä, että sitä ei ylipäänsä saisi ilman tarjottua lisäpalvelua. Yleisenä edellytyksenä kustannusten huomioon ottamiselle on, että kustannukset ovat luotonantajan tiedossa.

27. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2019:8 (kohta 36) on katsottu tarjotun takauspalvelun olleen kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentissa (746/2010) tarkoitettu lisäpalvelu, jota koskevan sopimuksen tekeminen on ollut edellytyksenä pienlainan saamiseksi markkinoiduin ehdoin siitä huolimatta, että kuluttajalla on ollut mahdollisuus hankkia lainalle henkilötakaus luotonantajan yhteistyökumppanin maksullisen takauspalvelun asemesta. Korkein oikeus on katsonut, että henkilötakausta ei ole voitu pitää varteenotettavana vaihtoehtona edellä mainitulle maksulliselle takauspalvelulle tilanteessa, jossa henkilötakaajan hankkiminen olisi vienyt huomattavasti enemmän aikaa ja aiheuttanut enemmän vaivaa kuin maksullinen takauspalvelu, jonka on saanut yksinkertaisesti lähettämällä tekstiviestin. Pienlainoille on tyypillistä, että lainanottaja saa lainan käyttöönsä hyvin nopeasti ja myös maksaa lainan takaisin lyhyen laina-ajan jälkeen. Pienlainoja haetaan yleensä tilapäistä lyhytaikaista rahantarvetta varten.

28. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n 1.9.2014 alkaen ja sen jälkeen 1.3.2015 alkaen voimassa olleiden yleisten lainaehtojen kohtien 3.2 mukaan laina on voitu myöntää vain, mikäli lainan takaisinmaksusta annetaan takaus (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteet 70 ja 9). Esimerkiksi Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n ylläpitämiltä verkkosivuilta siljalaina.fi, finnlaina.fi ja ottoraha.fi lainaa haettaessa on tullut valita Servipro-takaus tai yksityishenkilön takaus (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 72). Servipro-takauksia on kysymyksessä olevana aikana myöntänyt aluksi Servipro Oy, tämän jälkeen Servipro-tunnuksella toiminut Seychelleillä rekisteröity PIPA Business Oy -niminen yhtiö ja tämän jälkeen Servipro-tunnuksella toiminut Yhdistyneessä kuningaskunnassa rekisteröity Exelon Geneva LLP -niminen yhtiö. Takauksiin sovellettujen sopimusehtojen (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteet 41, 73 ja 74) mukaan velallisen on tullut maksaa takaajalle luottosopimuksen perusteella tapahtuvasta luoton nostosta takauspalkkiona 30 prosenttia noston määrästä. Servipro-takaus on ollut saatavilla tekstiviestipalvelujen välityksellä.

29. Verkkosivuilla glee.fi (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 75) Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n tarjoaman luoton todelliseksi vuosikoroksi on ilmoitettu 50,48 prosenttia, kun lainan määräksi on valittu 100 euroa ja laina-ajaksi 14 päivää. Ilmoitettu muut luottokustannukset ovat olleet 1,59 euroa ja ilmoitettu luotto kokonaiskuluineen 101,59 euroa. Verkkosivuilla orkia.fi (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 76) tarjotun luoton todelliseksi vuosikoroksi on ilmoitettu 49,95 prosenttia, kun lainan määräksi on valittu 50 euroa ja laina-ajaksi 7 päivää. Ilmoitettu muut luottokustannukset ovat olleet 0,39 euroa ja ilmoitettu luotto kokonaiskuluineen 50,39 euroa. Verkkosivuilla finnlaina.fi (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 77) tarjotun luoton todelliseksi vuosikoroksi on ilmoitettu 50,42 prosenttia, kun lainan määräksi on valittu 300 euroa ja laina-ajaksi 30 päivää. Ilmoitetut muut luottokustannukset ovat olleet 10,33 euroa ja ilmoitettu luotto kokonaiskuluineen 310,33 euroa.

30. Edellä mainituissa määrissä ei ole otettu huomioon Servipro-takaukseen perustuvaa nostetun luoton pääomasta laskettavaa 30 prosentin suuruista takausmaksua. Markkinaoikeus katsoo, että edellä todettu korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä KKO 2019:8 ilmenevä oikeusohje huomioon ottaen maksullinen Servipro-takaus on ollut edellytyksenä edellä mainittujen laskelmien mukaisten luottojen saamiselle. Kysymys on ollut lyhytaikaisista pienlainoista, joiden osalta henkilötakausta ei ole voitu pitää varteenotettavana vaihtoehtona tekstiviestillä saatavana olleelle maksulliselle takauspalvelulle.

31. Asiassa on vielä arvioitava, ovatko maksullisen Servipro-takauksen kustannukset olleet luotonantajana toimineen Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n tiedossa ja tuleeko ne ottaa huomioon todellista vuosikorkoa laskettaessa. Edellä todetuin tavoin Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n ylläpitämiltä verkkosivuilta siljalaina.fi, finnlaina.fi ja ottoraha.fi (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 72) on lainaa haettaessa tullut valita Servipro-takaus tai yksityishenkilön takaus. Verkkosivuilla on muun ohella todettu, että Servipro-takauksen valitsemisesta voi tulla lisäkuluja. Verkkosivuilla on ollut linkki Servipro-takausta koskeviin sopimusehtoihin ja kehotettu lainanhakijoita tutustumaan etukäteen sopimusehtoihin sekä takauksesta aiheutuviin kuluihin. Edellä todetun perusteella on selvää, että myös Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n on täytynyt olla tietoinen yhteistyökumppaniensa tarjoamien Servipro-takausten kustannuksista. Takauskustannukset on näin ollen otettava huomioon Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n tarjoamien luottojen todellisia vuosikorkoja laskettaessa.

32. Kuluttaja-asiamies on esittänyt, että takauskustannukset mukaan luettuina vuosien 2014 ja 2015 lakisääteinen korkokatto 50,5 prosenttia on ylittynyt selvästi jokaisen esimerkkilainan osalta siten, että Glee-luoton todellinen vuosikorko on ollut 128.224,9 prosenttia, Orkia-luoton 119.343.210,1 prosenttia ja Finnlaina-luoton 3.245,4 prosenttia. Vastaajat ovat ilmoittaneet, että nämä viimeksi mainitut todellisten vuosikorkojen määrät ovat asiassa riidattomia siinä tapauksessa, että ne on laskettu ottaen huomioon takauksesta aiheutuvat kustannukset.

33. Edellä todetun huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n tarjoamien kuluttajaluottojen todellinen vuosikorko takauskustannukset mukaan luettuina on ylittänyt 50,5 prosenttia. Suomen Rahoitusyhtiö Oy on näin ollen menetellyt kuluttajille suunnatussa luotonannossaan kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n (207/2013) vastaisesti.

Kieltovaatimuksen 2 mukainen menettely

34. Kuluttaja-asiamies on kieltovaatimuksen 2 osalta esittänyt, että Servipro-takauksen saamiseen liittyvät lisämaksulliset tekstiviestipalvelut ovat tosiasiassa olleet luottosuhteeseen liittyvästä tekstiviestiasioinnista perittäviä kustannuksia. Kuluttaja-asiamiehen mukaan viestipalvelukulujen veloittaminen on jo itsessään kiellettyä ja lisäksi Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n on tullut ottaa nämä kulut huomioon laskiessaan tarjoamiensa luottojen todellisia vuosikorkoja.

35. Kuluttajansuojalain 7 luvun hyvää luotonantotapaa koskevan 13 §:n 1 momentin mukaan luotonantajan on luotonannossa meneteltävä vastuullisesti. Pykälän 2 momentin mukaan erityisesti edellytetään muun ohella, että luotonantaja ei saa luottoa markkinoitaessa, sitä myönnettäessä eikä muussa luottosuhteeseen liittyvässä asioinnissa käyttää lisämaksullista tekstiviestipalvelua tai muuta vastaavaa viestipalvelua (kohta 3).

36. Servipro-takausta, kun takaajaksi on ilmoitettu "Servipro (PIPA Business Oy, Victoria, SC)" koskevien sopimusehtojen, sellaisina kuin ne ovat olleet voimassa 17.6.2014 alkaen, (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 73) 11.1 kohdan mukaan velalliselle aiheutuu tekstiviestikustannuksia, kun takausta haetaan tai siihen tehdään muutoksia tekstiviestillä. Kohdan mukaan esimerkiksi, kun takausta haettaessa velallinen käyttää kahta tekstiviestiä, hänelle aiheutuu tekstiviestikuluja kahdeksan euroa. Viestien hinnat on todettu sopimusehtojen kohdassa 11.2. Edellä mainitun sopimusehtojen kohdan 11.1 mukaan tekstiviestipalvelussa on ilmoitettu käytettävän ulkopuolista palveluntarjoaja Teleone Oy:tä, mutta myöhemmissä Servipro-takausta, kun takaajaksi on ilmoitettu "Servipro (Exelon Geneva LLP)", koskevissa sopimusehdoissa (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 41) tällaista ei enää ole ilmoitettu. Kuluttaja-asiamies on esittänyt, että Exelon Geneva LLP on tarjonnut kuluttajaluottoon liittyvät mobiilipalvelut Teleone-tunnuksella. Kun vastaajat eivät ole tätä kiistäneet ja kun kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteesta 42 ilmenee, että Exelon Geneva LLP on tarjonnut Teleone-tunnuksella mobiilimaksamisen ratkaisuja, markkinaoikeus katsoo, että kyseinen yhtiö on tarjonnut tekstiviestipalvelut Teleone Oy:n jälkeen.

37. Kun Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n kuluttajaluottoihin liittyvän Servipro-takauksen hakeminen on edellyttänyt lisämaksullisen tekstiviestipalvelun käyttöä, markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä on ollut kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n 2 momentin 3 kohdassa kielletty lisämaksullinen tekstiviestipalvelu.

38. Markkinaoikeus on jo edellä katsonut, että Servipro-takauksesta aiheutuneet kustannukset mukaan luettuina Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n tarjoamien kuluttajaluottojen todellinen vuosikorko on ylittänyt 50,5 prosenttia ja ollut kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n (207/2013) vastainen. Kun nämä takauskustannukset ovat olleet luottosopimukseen liittyvien lisäpalveluiden kustannuksia ja siten kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentissa (746/2010) tarkoitettuja luottokustannuksia, myös takaukseen liittyvän lisämaksullisen tekstiviestipalvelun kustannukset ovat vastaavin perustein olleet tällaisia luottokustannuksia. Takaukseen liittyvät tekstiviestikustannukset ovat siten entisestään lisänneet luottokustannuksia ja johtaneet osaltaan siihen, että kuluttajaluottojen todellinen vuosikorko on ylittänyt kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n (207/2013) mukaisen korkokaton.

39. Suomen Rahoitusyhtiö Oy on edellä todetuin tavoin menetellyt kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n 2 momentin 3 kohdan vastaisesti käyttäessään kuluttajaluottojen myöntämiseen liittyvässä asioinnissa lisämaksullista tekstiviestipalvelua.

Kieltovaatimuksen 3 mukainen menettely

40. Kieltovaatimus 3 koskee sopimusehtoa, jonka perusteella lainaa ottanut kuluttaja on joutunut maksuviivästyksestään johtuen suorittamaan lainanantajalle lakisääteiset viivästysseuraamukset ylittävää sopimussakkoa. Kuluttaja-asiamies on tältä osin esittänyt, että Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n yleiset lainaehdot ovat olleet korkolain pakottavien säännösten vastaiset ja siten myös kuluttajansuojalain vastaiset kohtuuttomat ehdot siltä osin kuin velallinen on ollut velvollinen maksamaan maksuviivästyksen seuraamuksena viivästyskoron lisäksi myös sopimussakkoa.

41. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n 1.9.2014 alkaen ja sen jälkeen 1.3.2015 alkaen voimassa olleiden yleisten lainaehtojen (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteet 70 ja 9) 11.1 kohtien mukaan lainan takaisinmaksun viivästyessä erääntyneelle määrälle peritään ehtojen kohtien 9.2 mukaista viivästyskorkoa, kunnes lainanottaja on suorittanut koko maksuvelvoitteensa. Mainittujen ehtojen kohdissa 9.2 ei ole erikseen ilmoitettu viivästyskoron määrää, vaan niissä on ilmoitettu taulukkomuodossa lainojen todelliset vuosikorot prosentteina luoton määrän ja pituuden mukaan jaoteltuina. Puheena olevien ehtojen kohtien 11.3 mukaan lainanantajalla on oikeus irtisanoa lainasopimus, mikäli lainan takaisinmaksu viivästyy 30 päivää alkuperäisestä eräpäivästä, ja mikäli lainasopimus joudutaan irtisanomaan lainanottajan sopimusrikkomuksen vuoksi, on lainanottaja velvollinen suorittamaan sopimussakon, jonka määrä on todettu ehtojen jälkimmäisissä kohdissa 14.5. Sopimussakko on viimeksi mainittujen kohtien mukaan määrältään 30, 50 tai 70 euroa riippuen siitä, onko lainan pääoma 0–100 euroa, 101–300 euroa vai 301–1.000 euroa.

42. Korkolain 2 §:n 2 momentin (209/2013) mukaan, jos velallisen sitoumus liittyy kuluttajaluottoa tai muuta kulutushyödykettä koskevaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen, sitoumus on tehoton siltä osin kuin velallinen olisi velvollinen maksamaan enemmän viivästyskorkoa kuin lain 4–11 §:ssä säädetään. Jos velallinen näissä tapauksissa on viivästyksen varalta sitoutunut viivästyskoron sijasta tai sen lisäksi maksamaan provisiota, palkkiota tai vastaavaa suoritusta, sitoumus on tehoton siltä osin kuin viivästyskoron ja mainitun suorituksen yhteenlaskettu määrä ylittää 4–11 §:n mukaan lasketun koron.

43. Korkolain 4 §:ssä on säädetty viivästyskoron määrästä. Pykälän 1 momentin mukaan velan maksun viivästyessä velallisen on maksettava viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva lain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko. Lain 4 §:n 2 momentissa on muun ohella todettu, että jos velallisen sitoumus liittyy kulutusluottosopimukseen, viivästyskorkoa on kuitenkin maksettava saman perusteen mukaan kuin ennen eräpäivää enintään 180 vuorokauden ajan siitä, kun velka on kokonaisuudessaan erääntynyt.

44. Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana.

45. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n yleisten lainaehtojen jälkimmäisten kohtien 14.5 mukainen sopimussakko voi tulla lainan takaisinmaksun viivästymisen seuraamuksena maksettavaksi viivästyskoron lisäksi. Markkinaoikeus toteaa, että sopimussakon tullessa maksettavaksi viivästyskoron ja sopimussakon yhteenlaskettu määrä ylittää korkolain 4 §:ssä todetun viivästyskoron määrän. Lisäksi kun lainan pääoma on pieni, jo yksin sopimussakko voi määrältään jopa ylittää lainan pääoman. Kun vielä on kysymys hyvin lyhytaikaisista kuluttajaluotoista, on selvää, että tällöin jo pelkkä sopimussakko ylittää korkolain 4 §:ssä todetun viivästyskoron määrän.

46. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n sopimusehdot ovat edellä todetuin osin olleet korkolain pakottavien säännösten vastaiset. Näin ollen sopimusehdot ovat olleet kyseisiltä sopimussakkoa koskevilta osin kuluttajien kannalta kohtuuttomat ja kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n vastaiset.

Kieltovaatimuksen 4 mukainen menettely

47. Kieltovaatimus 4 koskee sopimusehtoa, jolla on annettu virheellinen kuva Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n kautta kuluttajille tarjottaviin luottosopimuksiin sovellettavasta pakottavasta lainsäädännöstä. Edellä todetuin tavoin kyseisen yhtiön yleisten lainaehtojen mukaan yhtiö ei ole myöntänyt tai välittänyt Suomen lainsäädännön mukaisia kuluttajaluottoja, vaan yhtiö on toiminut portaalin ylläpitäjänä yksityishenkilöiden välisessä luotonannossa. Kuluttaja-asiamies on esittänyt, että sopimusehdoissa kuvattu järjestely on ollut näennäinen ja sen tarkoitus on ollut sulkea kuluttajaluottoja koskevien kuluttajansuojalain 7 luvun pakottavien säännösten soveltaminen Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n harjoittaman toiminnan ulkopuolelle.

48. Markkinaoikeus on jo edellä katsonut, ettei Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n toiminnassa vuosina 2015 ja 2015 ole näytetty olleen kysymys yksityishenkilöiden välisestä vertaislainatoiminnasta, vaan kysymys on tosiasiallisesti ollut Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n omasta luotonannosta, johon on tullut soveltaa kuluttajansuojalain 7 luvun säännöksiä. Kuluttajansuojalain 7 luvun 5 §:n (746/2010) mukaan sopimusehto, joka poikkeaa sanotun luvun säännöksistä kuluttajan vahingoksi, on mitätön. Näin ollen Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n sopimusehdot ovat myös tältä osin olleet kuluttajien kannalta kohtuuttomat ja kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n vastaiset.

49. Kuluttaja-asiamies on perustanut kieltovaatimuksen 4 myös siihen, että vaikka Suomen Rahoitusyhtiö Oy ei ilmoittamansa mukaan ole myöntänyt kuluttajaluottoja eikä siten ole ollut kuluttajansuojalaissa tarkoitettu luotonantaja, yhtiö on markkinoinnissaan verkkosivuillaan ilmoittanut näkyvästi kuuluvansa luotonantajarekisteriin. Kuluttaja-asiamiehen mukaan tämä tieto yhtiön verkkosivujen kautta myönnettyjen luottojen kuulumisesta kuluttajansuojalain soveltamisalaan on ollut ristiriitainen ja epäselvyyttä aiheuttava. Markkinaoikeus toteaa, että tältä osin kysymyksessä ei ole ollut kieltovaatimuksessa 4 ja kuluttajansuojalain 7 luvun 5 §:ssä (746/2010) tarkoitettu sopimusehto, eikä asiaa ole siten tältä osin tarpeen enemmälti arvioida.

Kieltovaatimuksen 5 mukainen menettely

50. Kieltovaatimus 5 koskee kieltovaatimuksissa 1–3 tarkoitettuihin ja edellä lainvastaisiksi katsottuihin sopimusehtoihin perustuvien saatavien perintää. Kuluttaja-asiamies on esittänyt, että RQ Tieto Oy (entinen Requisita Oy) ja Hasa Bros. Oy ovat Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n ja Seychelleillä rekisteröidyn PIPA Business Oy -nimisen yhtiön saatavia periessään näiltä osin menetelleet saatavien perinnästä annetun lain (perintälaki) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun hyvän perintätavan vastaisesti ja lisäksi käyttäneet saatavien perinnässä kuluttajansuojalain 2 luvun 9 §:ssä tarkoitettua aggressiivista menettelyä. Kuluttaja-asiamies on lisäksi vaatinut, että kieltovaatimuksen 5 mukainen kielto tulee kohdistaa B:hen ja A:han henkilökohtaisesti. Markkinaoikeus arvioi vastaajien menettelyä ensiksi perintälain 4 §:n kannalta ja tämän jälkeen tarvittaessa kuluttajansuojalain 2 luvun 9 §:n kannalta.

51. Perintälain hyvää perintätapaa koskevan 4 §:n 1 momentin mukaan perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä.

52. Perintälain 4 §:n esitöissä (HE 57/2012 vp s. 28) on todettu 1 momentin osalta, että kysymyksessä olevan perintämenettelyä koskevan yleislausekkeen merkitystä on laajasti selostettu perintälain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perusteluissa. Viimeksi mainituissa esitöissä (HE 199/1996 vp s. 11) on todettu, että hyvälle perintätavalle voidaan ammattimaisessa perintätoiminnassa asettaa erityisvaatimuksia. Perintää ammattimaisesti harjoittavan on otettava toiminnassaan huomioon myös velallisen oikeudet. Edelleen viimeksi mainittujen esitöiden mukaan (s. 11–12) hyvään perintätapaan on katsottava kuuluvan, ettei lainvastaisia tai selvästi perusteettomia saatavia oteta perittäviksi. Jos kuluttajasaatavalle esimerkiksi peritään korkolaissa (633/1982) säädettyä korkeampaa viivästyskorkoa, tulee toimeksisaajan torjua tehtävä tältä osin. Perintää ei myöskään tule jatkaa, jos velallinen on esittänyt todennäköisiä syitä saatavan aiheettomuudelle. Osoituksena asian riitaisuudesta voidaan pitää yleensä esimerkiksi sitä, että saatavan perusteeseen tai määrään vaikuttava asia on vireillä tuomioistuimessa tai kuluttajavalituslautakunnassa. Jos saatava velallisen esittämien väitteiden johdosta vaikuttaa epäselvältä ja riitaiselta, toimeksisaajan tulee ottaa yhteys velkojaan sen selvittämiseksi, onko vapaaehtoisen perinnän jatkamiselle perustetta vai onko asia syytä viedä tuomioistuimen käsiteltäväksi. Hyvään perintätapaan ei kuitenkaan voida katsoa kuuluvan, että perintätoimeksiannon saajalla olisi yleinen velvollisuus ryhtyä selvittämään saatavan oikeellisuutta.

53. RQ Tieto Oy ja Hasa Bros. Oy ovat perineet Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n ja Seychelleillä rekisteröidyn PIPA Business Oy -nimisen yhtiön saatavia. Viimeksi mainittu yhtiö on velkonut nimissään Servipro-takauksesta ja Teleone-mobiilipalveluista aiheutuneita maksuja (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 38). Kuluttaja-asiamiehen mukaan PIPA Business Oy:n nimissä on peritty myös Exelon Geneva LLP -nimisen yhtiön saatavia. Kuluttaja-asiamies on muun ohella esittänyt, että RQ Tieto Oy:n ja Hasa Bros. Oy:n on tullut tietää perimiensä saatavien riitaisuus, koska näiden yhtiöiden vastuuhenkilöt ja omistajat ovat olleet monilta osin samoja kuin vastuuhenkilöt tai omistajat Suomen Rahoitusyhtiö Oy:ssä ja PIPA Business Oy:ssä sekä muissa luotonantoprosessiin liittyneissä yhtiöissä. Nämä keskeiset henkilöt ovat kuluttaja-asiamiehen mukaan olleet X, Y, A ja B. Lisäksi kuluttaja-asiamiehen mukaan Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n nimissä harjoitettuun luotonantotoimintaan liittyviä yhtiöitä ovat yhdistäneet myös niiden yhteystiedot.

54. Edellä kohdissa 15, 16 ja 17 on käsitelty X:n ja Y:n asemia Suomen Rahoitusyhtiö Oy:ssä. Heidän lisäkseen B on ollut Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n hallituksen varajäsen ja lisäksi sen nimenkirjoitukseen oikeutettu 20.2.–30.7.2013 (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 1).

55. PIPA Business Oy:n, joka on tarjonnut kysymyksessä oleviin Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n kuluttajaluottoihin liittyneitä Servipro-takauspalveluja ennen Exelon Geneva LLP:tä, toimitusjohtaja ja ainoa omistaja on ollut Y (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 37). PIPA Business Oy puolestaan on ollut toinen Yhdistyneessä kuningaskunnassa rekisteröidyn Exelon Geneva LLP:n yhtiömiehistä (member; kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 39). Toinen yhtiömies on ollut Panamassa rekisteröity SRY Holding Lugano S.A., joka on kesällä 2015 järjestänyt kuluttaja-arvonnan otsikolla "Suomen Rahoitusyhtiö vie sinut ilmaiselle matkalle!" verkkosivujen orkia.fi, siljalaina.fi, finnlaina.fi, ottoraha.fi ja glee.fi kautta lainaa hakeneiden kuluttajien kesken. Kyseistä arvontaa koskevien sääntöjen (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 43) kohtien 6.2 ja 8.1 mukaan edellä mainitut verkkosivut ovat olleet SRY Holding Lugano S.A:n kotisivuja. Säännöissä yhtiölle on lisäksi ilmoitettu suomalainen postilokero-osoite. Markkinaoikeus katsoo edellä todetun perusteella olevan selvää, että SRY Holding Lugano S.A. on liittynyt läheisesti Suomen Rahoitusyhtiö Oy:öön, jossa Y on ollut hallituksen jäsen ja luottotoiminnan tuntija. Exelon Geneva LLP:n yhtiömiehistä edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo myös, että Y:llä on täytynyt olla merkittävää päätösvaltaa myös Exelon Geneva LLP:ssä. Ennen Exelon Geneva LLP:tä ja Pipa Business Oy:tä Servipro-takauspalvelun on myöntänyt Servipro Oy. Teleone Oy on puolestaan tarjonnut takaukseen liittyneitä tekstiviestipalveluja ennen Exelon Geneva LLP:tä.

56. RQ Tieto Oy:ssä (silloinen Requisita Oy) X on ollut yhtiön hallituksen jäsen 24.3.2014–8.6.2015 (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 2), Y yhtiön hallituksen varajäsen 18.7.2013–10.11.2014 (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 3), B yhtiön hallituksen varajäsen 10.11.2014–8.6.2015 ja varsinainen jäsen 8.6.2015 alkaen ainakin todisteen tulostamiseen 27.10.2015 saakka (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 1) sekä A yhtiön hallituksen varajäsen 8.6.2015 alkaen ainakin todisteen tulostamiseen 27.10.2015 saakka (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 12). Lisäksi X on omistanut 100 prosenttia silloisen Requisita Oy:n osakekannasta 13.2.2015 päivitetyn yrityksen ilmoituksen mukaan (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 15). X on myös allekirjoittanut Requisita Oy:n tilinpäätökset tilikausilta 2013 ja 2014 (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 13). B on kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteen 18 mukaan ollut Requisita Oy:ssä kysymyksessä olevana ajankohtana voimassa olleen perintätoiminnan luvanvaraisuudesta annetun lain (517/1999) 5 §:ssä tarkoitettu perintätoiminnasta vastaava henkilö 10.8.2012–12.3.2013 sekä 21.5.2014 alkaen ainakin todisteen päiväykseen 23.10.2015 saakka. Asiamiehenä perintätoimeksiannoissa oikeudessa on toiminut B.

57. X, Y ja B ovat olleet keskeisissä asemissa myös edellä kohdassa 55 mainittujen takaus- ja tekstiviestipalveluja aiemmin tarjonneiden ja sittemmin toimintansa lopettaneiden sekä kaupparekisteristä poistettujen Servipro Oy:n ja Teleone Oy:n toiminnassa. Servipro Oy:n osakekannan ovat kesäkuussa 2015 omistaneet X ja Y kumpikin puoliksi (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 33). Y on ollut Servipro Oy:n toimitusjohtaja 5.7.2013–3.12.2014 ja hallituksen varajäsen 5.7.2013–10.11.2014 (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 3). B on ollut Servipro Oy:n hallituksen varajäsen 10.11.–3.12.2014 ja selvitysmies 3.12.2014–13.7.2015 (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 1). Servipro Oy:n tilinpäätökset kysymyksessä olevalla ajanjaksolla ovat allekirjoittaneet joko X tai Y (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 33). X on ollut Teleone Oy:n hallituksen jäsen 17.9.2013–4.12.2014 (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 2) ja Y varajäsen 17.9.2013–24.11.2014 (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 3). X ja Y ovat myös omistaneet Teleone Oy:n ja allekirjoittaneet sen tilinpäätöksiä (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 36). B on ollut Teleone Oy:n hallituksen varajäsen 24.11.–4.12.2014 sekä selvitysmies 4.12.2014–13.7.2015 (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 1).

58. X, Y ja B ovat olleet vastuuasemissa myös Suomen Trofeo Oy:ssä (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteet 1–3), jonka toiminta on sittemmin lakannut. Kuluttaja-asiamiehen mukaan Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n verkkosivujen kautta haettuja luottoja on siirretty lainanottajille Suomen Trofeo Oy:n pankkitilin kautta ainakin vuosina 2013 ja 2014, mitä vastaajat eivät ole kiistäneet. B on ollut Suomen Trofeo Oy:n luottojohtaja (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 23) ja rekisteriin merkitty luottotoiminnan tuntija (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 18). Lisäksi B on ollut Suomen Trofeo Oy:n hallituksen varajäsen 15.5.2012–4.3.2014 (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 1). B:n omistusosuus Suomen Trofeo Oy:stä on ollut 50 prosenttia 15.12.2015 tulostetun selvityksen mukaan (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 30).

59. Edellä todetun perusteella RQ Tieto Oy -perintäyhtiön toiminnassa keskeisesti mukana olleet henkilöt eli X, Y ja B ovat olleet samat kuin kuluttajaluottoja myöntäneessä Suomen Rahoitusyhtiö Oy:ssä sekä niihin liittyneitä takaus- ja tekstiviestipalveluja sekä muita palveluita tarjonneissa Exelon Geneva LLP:ssä, Pipa Business Oy:ssä, Servipro Oy:ssä, Teleone Oy:ssä ja Suomen Trofeo Oy:ssä. Markkinaoikeus katsoo näin ollen, että RQ Tieto Oy:n on tullut olla selvillä perimiensä saatavien luonteesta. RQ Tieto Oy:n menettely on siten ollut perintälain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla hyvän perintätavan vastaista.

60. Hasa Bros. Oy:n hallituksen puheenjohtaja on ollut A 3.8.1998 alkaen (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 12). B on ollut kyseisen yhtiön hallituksen varsinainen jäsen 7.8.2012 alkaen (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 1). B on myös toiminut asiamiehenä Hasa Bros. Oy:n aputoiminimellä Lakiasiaintoimisto A & B hoitamissa perintätoimeksiannoissa (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 38 ja vastaajien asiakirjatodiste 10) ja lisäksi Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n asiamiehenä yhtiön yhteydenpidossa viranomaisiin (vastaajien asiakirjatodiste 6). X:llä ja Y:llä ei ole asiassa esitetyn näytön perusteella ollut suoraa liityntää Hasa Bros. Oy:öön. Kuitenkin Suomen Rahoitusyhtiö Oy ja RQ Tieto Oy (entinen Requisita Oy) ovat sijainneet kahdessa samassa osoitteessa kuin Hasa Bros. Oy, joka on harjoittanut kyseisissä osoitteissa toimintaa aputoiminimellä Lakiasiaintoimisto A & B (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteet 5, 46, 47, 49, 51 ja 54). Myös Teleone Oy, Servipro Oy ja Suomen Trofeo Oy ovat ainakin ennen Hasa Bros. Oy:n vuonna 2014 tapahtunutta muuttoa sijainneet samassa osoitteessa kuin Hasa Bros. Oy (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 46). Edellä mainituista yhtiöistä ainoastaan Hasa Bros. Oy:ssä ja RQ Tieto Oy:ssä on tilinpäätöstietojen mukaan ollut työntekijöitä. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:ssä ja muissa edellä mainituissa luotonantoon liittyvissä yhtiöissä ei ole ollut niiden tilinpäätöstietojen (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteet 6, 29, 33 ja 36) ja Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n osalta myös sen työnantajarekisteristä poistamista 30.9.2010 alkaen koskevan rekisterimerkinnän (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 65) mukaan työntekijöitä vuosina 2013 ja 2014.

61. Markkinaoikeus katsoo, että edellä osoitetiedoista ja työntekijöistä todettu ei yksinään riitä näytöksi siitä, että Hasa Bros. Oy olisi ollut tietoinen perimiensä saatavien luonteesta. Asiassa on kuitenkin tältä osin edellä todetun lisäksi otettava huomioon, että Hasa Bros. Oy:n hallituksen jäsen ja perintätoimeksiantojen hoitamisesta käytännössä vastannut henkilö on ollut B, joka on vastannut perintätoimeksiantojen hoitamisesta myös RQ Tieto Oy:ssä ja on ollut edellä todetun mukaisesti eri tavoin kytkeytynyt myös useisiin muihin edellä mainittuihin yhtiöihin ja myös X:ään ja Y:hyn. Markkinaoikeus katsoo, että B:n ja täten myös Hasa Bros. Oy:n on tullut olla RQ Tieto Oy:n tavoin tietoinen perimiensä saatavien luonteesta. Hasa Bros. Oy:n menettely on siten ollut perintälain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla hyvän perintätavan vastaista.

Vaadittujen kieltojen 1–4 määrääminen ja uhkasakkojen asettaminen

62. Kuluttajansuojalain 7 luvun 50 §:n mukaan luotonantajaa ja luotonvälittäjää, joka rikkoo mainitun luvun säännöksiä, voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta tällaista menettelyä taikka uudistamasta sitä tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kiellon määräämisestä ja sen tehostamisesta uhkasakolla säädetään 2 ja 3 luvussa.

63. Kuluttajansuojalain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta 1 §:n 1 momentin vastaisen sopimusehdon käyttämistä taikka uudistamasta sellaisen tai siihen rinnastettavan sopimusehdon käyttämistä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

64. Suomen Rahoitusyhtiö Oy on ilmoittanut lopettaneensa hakemuksessa tarkoitetun menettelyn vuoden 2015 jälkeen. Kuten markkinaoikeuden markkinaoikeudellista kieltoa koskevissa päätöksissä on vakiintuneesti katsottu, kieltovaatimuksissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan jo toteuttaman menettelyn lainmukaisuuden arvioinnin ja lainvastaiseen menettelyyn perustuvan markkinaoikeudellisen kiellon määräämisen kannalta ei merkitystä ole sillä, miten elinkeinonharjoittaja on sittemmin mahdollisesti muuttanut aiemmin toteuttamaansa menettelyä.

65. Kuluttajansuojalain 7 luvun 50 §:stä ja 3 luvun 2 §:n 1 momentista seuraa, että elinkeinonharjoittajaa, joka on menetellyt kuluttajansuojalain 7 ja 3 luvun säännösten vastaisesti, voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta tällaista menettelyä. Kun elinkeinonharjoittajan jo toteuttama menettely katsotaan lainvastaiseksi ja kun tällainen menettely on lainvastaista myös kieltoa määrättäessä voimassa olevien säännösten perusteella, tulee pääsääntöisesti määrättäväksi sanottu kielto. Edellä lainvastaiseksi katsottua Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n menettelyä ei ole pidettävä siten vähämerkityksellisenä, että kiellon määrääminen olisi tästä syystä kuluttajansuojan kannalta tarpeetonta.

66. Suomen Rahoitusyhtiö Oy:tä on siten kiellettävä jatkamasta tai uudistamasta edellä lainvastaisiksi todettuja menettelyjä päätöslauselmasta ilmenevin tavoin. Kielto on määrättävä noudatettavaksi heti. Edellä lausutun mukaisesti markkinaoikeuden on tehostettava asiassa annettavaa kieltoa uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta. Vaikka Suomen Rahoitusyhtiö Oy on ilmoittanut lopettaneensa kuluttaja-asiamiehen hakemuksessa tarkoitetun menettelynsä, lainvastaisen menettelyn luonne ja kiellon tehokkuus kuitenkin edellyttävät uhkasakon asettamista. Markkinaoikeus katsoo, että uhkasakko on kunkin kiellon osalta asetettava vaaditun 100.000 euron määräisenä.

Vaaditun kiellon 5 määrääminen ja uhkasakkojen asettaminen

67. Perintälain 13 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa, joka periessään kuluttajasaatavaa rikkoo mainitun lain 4 §:ää, voidaan kieltää jatkamasta tällaista menettelyä tai uudistamasta sitä tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta. Lain 13 §:n 3 momentin mukaan kielto voidaan, jos siihen on erityistä syytä, kohdistaa myös 1 momentissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevaan tai muuhun, joka toimii elinkeinonharjoittajan lukuun.

68. Kun RQ Tieto Oy:n ja Hasa Bros. Oy:n menettely on edellä katsottu perintälain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun hyvän perintätavan vastaiseksi ja kun asiassa ei ole ilmennyt syytä olla määräämättä kuluttaja-asiamiehen hakemuksen mukaista kieltoa, se tulee määrättäväksi ottaen huomioon myös edellä Suomen Rahoitusyhtiö Oy:n osalta kohdassa 64 mainitut markkinaoikeudellisen kiellon määräämisen edellytyksiä koskevat yleiset seikat. Kielto on määrättävä noudatettavaksi heti.

69. B on ollut päättävässä asemassa sekä RQ Tieto Oy:ssä että Hasa Bros. Oy:ssä. Ensiksi mainitussa yhtiössä hän on ollut myös laissa edellytetty perintätoiminnan tuntija ja hän on kummassakin yhtiössä myös käytännössä hoitanut perintätoimeksiantoja. B on myös ollut keskeisissä asemissa myös monissa muissa edellä mainituissa luotonantoon liittyneissä yhtiöissä yhdessä X:n ja Y:n kanssa. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että asiassa on erityinen syy kohdistaa kielto vaadituin tavoin myös B:hen.

70. A:lla ei ole ollut asiassa esitetyn näytön perusteella minkäänlaista asemaa Suomen Rahoitusyhtiö Oy:ssä tai muissa edellä kuvattuun luotonantoon liittyneissä yhtiöissä. A on ollut asiassa kysymyksessä olevana aikana Hasa Bros. Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja RQ Tieto Oy:n hallituksen varajäsen. Nämä yhtiöt ovat harjoittaneet perintätoimintaa. A:n ei ole näytetty osallistuneen näissä yhtiöissä käytännön perintätoimeksiantojen hoitoon tai hoitaneen yhtiöiden juoksevaa hallintoa. Vaikka markkinaoikeus on edellä katsonut, että RQ Tieto Oy:n on tullut olla selvillä perimiensä saatavien luonteesta, pelkästä hallituksen varajäsenen asemasta kyseisessä yhtiössä ei ole pääteltävissä, että A olisi osallistunut yhtiössä edes hallituksen päätöksentekoon. Hasa Bros. Oy:tä, jossa A on ollut hallituksen puheenjohtaja, on yhdistänyt Suomen Rahoitusyhtiö Oy:öön ja eräisiin muihin luotonantoon liittyneisiin yhtiöihin B:n lisäksi ainoastaan yhteiset osoite- ja muut yhteystiedot. Kun A ei ole Hasa Bros. Oy:n hallituksen puheenjohtajana vastannut yhtiön juoksevasta hallinnosta eikä hänen ole näytetty hoitaneen myöskään käytännön perintätoimintaa, vaan viimeksi mainitusta on vastannut B, markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole erityistä syytä kohdistaa kieltoa vaadituin tavoin A:han. Näin ollen kieltovaatimus 5 on hylättävä A:ta koskevalta osalta.

71. Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole erityistä syytä olla asettamatta uhkasakkoja kieltojen tehosteeksi. Uhkasakot on asetettava vaaditun 100.000 euron määräisinä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus kieltää

1. 100.000 euron sakon uhalla Suomen Rahoitusyhtiö Oy:tä tarjoamasta alle 2.000 euron suuruisia vakuudellisia luottoja sellaisin ehdoin, että kuluttajien kanssa tehtävien luottosopimusten todellinen vuosikorko ylittää kuluttajansuojalain 7 luvussa tarkoitetun luottokustannusten enimmäismäärän, johon luetaan myös luotonantajan tiedossa olevat maksullisesta takauksesta aiheutuvat kustannukset

2. 100.000 euron sakon uhalla Suomen Rahoitusyhtiö Oy:tä käyttämästä kuluttajaluoton myöntämiseen liittyvässä asioinnissa lisämaksullista viestipalvelua

3. 100.000 euron sakon uhalla Suomen Rahoitusyhtiö Oy:tä käyttämästä sopimusehtoa, jonka perusteella lainaa ottanut kuluttaja joutuu maksuviivästyksestään johtuen suorittamaan lainanantajalle lakisääteiset viivästysseuraamukset ylittävää sopimussakkoa

4. 100.000 euron sakon uhalla Suomen Rahoitusyhtiö Oy:tä käyttämästä sopimusehtoa, jolla annetaan virheellinen kuva yhtiön kautta kuluttajille tarjottaviin luottosopimuksiin sovellettavasta pakottavasta lainsäädännöstä

5. RQ Tieto Oy:tä, Hasa Bros. Oy:tä ja B:tä kullekin erikseen asetettavan 100.000 euron sakon uhalla perimästä kuluttajaluottosuhteeseen perustuvia saatavia siltä osin kuin velalliselta peritään edellä kohdassa 1 tarkoitettuja kuluttajansuojalain 7 luvussa tarkoitetun luottokustannusten enimmäismäärän ylittäviä korkoja, edellä kohdassa 2 tarkoitetusta maksullisesta viestipalvelusta syntyneitä maksuja tai edellä kohdassa 3 tarkoitettua lakisääteiset viivästysseuraamukset ylittävää sopimussakkoa.

Markkinaoikeus hylkää kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimuksen 5 siltä osin kuin se koskee A:ta.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 17.3.2020.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Sami Myöhänen, Ville Parkkari ja Markus Mattila.

Lainvoimaisuus

Lainvoimainen