Texte intégral

Dnro 176/02/M2
Antopäivä 4.9.2003

Kohtuuton sopimusehto
Korjauskustannukset
Dnro 176/02/M2
Antopäivä 4.9.2003
Kuluttaja-asiamies vastaan Suomen Mediapuhelin SM Oy (yhtiö). Vastaajayhtiö markkinoi kuluttajille uusia matkapuhelimia ilmoittaen ottavansa vaihdossa käytettyjä matkapuhelimia. Yhtiön soveltamien sopimusehtojen mukaan kuluttaja sitoutui vastaamaan vaihdossa antamansa matkapuhelimen korjauskuluista tai lunastamaan vaihdossa antamansa matkapuhelimen takaisin, mikäli kaupanteon jälkeen tehtävässä vaihtopuhelimen tarkastuksessa ilmeni jokin muu kuin sopimuksessa erikseen mainittu, kuluttajan ilmoittama vika.
Koska vaihdossa annettu käytetty matkapuhelin oli ollut kuluttajan omistuksessa, hän oli vastuussa sen kunnosta ja siinä mahdollisesti olevista, hänen omistusaikanaan aiheutuneista vioista. Sopimusehtojen mukaan kuluttaja vastasi kuitenkin myös sellaisista vaihtopuhelimen vioista, joihin hän ei ollut voinut millään tavalla vaikuttaa ja joista normaalisti vastuullisella tavalla toimivalla kuluttajalla ei ollut eikä olisi voinut ollakaan tietoa. Sopimusehtojen mukaan yhtiöllä oli myös oikeus palauttaa kuluttajan vaihdossa antama matkapuhelin ja periä hyvityshinta minkä tahansa vian perusteella. Yhtiön sopimusehdoissa oli laajennettu kuluttajan virhevastuuta pitemmälle kuin irtaimen kauppaa koskevat tahdonvaltaiset siviilioikeudelliset säännökset edellyttivät. Yhtiön sopimusehdoista syntyi helposti sellainen kuva, että yhtiöllä oli yksinään oikeus päättää siitä, mitkä vaihtopuhelimen mahdolliset viat tai puutteet tulkitaan sopimuksessa tarkoitetuiksi vioiksi ja että yhtiö voi yksipuolisesti määrätä, onko kaupan kohteena oleva tavara sopimuksen ehtojen mukaista.
Yhtiöllä oli alalla toimivana elinkeinonharjoittajana ollut tieto matkapuhelinkaupan riskeistä. Luvatessaan mainonnassaan ottaa kuluttajan käytetyn matkapuhelimen osaksi kuluttajan uudesta puhelimesta maksamaa hintaa yhtiö otti vastaanottamansa puhelimen hintaan liittyvän riskin. Sopimusehdot merkitsivät, että yhtiö voi siirtää merkittävän osan tätä riskiä kuluttajan kannettavaksi. Sopimusehdot olivat omiaan suosimaan yhtiötä siinä määrin, että sopimusosapuolten välillä ei voitu katsoa vallitsevan kohtuullista tasapainoa. Yhtiön sopimusehdot olivat kuluttajien kannalta kohtuuttomia.
KSL 3 luku 1 § ja 2 §
KULUTTAJA-ASIAMIEHEN VAATIMUKSET
KA on vaatinut, että Suomen Mediapuhelin SM Oy:tä kuluttajansuojalain (KSL) 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla sakon uhalla kielletään käyttämästä kuluttajien kanssa tehtävän matkapuhelimen kaupan yhteydessä sopimusehtoa, jonka mukaan
1) kuluttaja sitoutuu vastaamaan vaihdossa antamansa matkapuhelimen korjauskuluista, mikäli kaupantekohetken jälkeen tehtävässä vaihtopuhelimen tarkastuksessa ilmenee jokin muu kuin sopimuksessa erikseen mainittu, kuluttajan ilmoittama vika, ja
2) kuluttaja sitoutuu lunastamaan vaihdossa antamansa matkapuhelimen takaisin, mikäli kaupantekohetken jälkeen tehtävässä vaihtopuhelimen tarkastuksessa ilmenee jokin muu kuin sopimuksessa erikseen mainittu, kuluttajan ilmoittama vika.
Suomen Mediapuhelin SM Oy:n matkapuhelimien markkinoinnissa on usein yhtenä keskeisistä viesteistä esitetty vaihtokaupan edullisuutta. Kuluttaja voi ostaa uuden matkapuhelimen siten, että merkittävä osa kauppahinnasta maksetaan käytetyllä matkapuhelimella. Esimerkiksi vaihdossa Nokia 8310 matkapuhelimeen yhtiö on tarjonnut parhaimmillaan 230 euroa kuluttajan käytetystä matkapuhelimesta. Tällöin yli 40 prosenttia uuden matkapuhelimen hinnasta maksetaan tosiasiassa käytetyllä matkapuhelimella. Käytetyn matkapuhelimen kunnosta markkinoinnissa mainitaan ainoastaan, että vaihtopuhelimen ja laturin on oltava ehjiä. Tällä tavalla yhtiö avaa osittain uusia markkinoita. Suurella osalla kuluttajista on entuudestaan käytetty matkapuhelin. Mikäli vaihtopuhelimesta annetaan tarpeeksi houkutteleva tarjous, voi moni kuluttaja vaihtaa vanhan matkapuhelimensa uuteen, vaikka ei muuten harkitsisi uuden matkapuhelimen ostoa.
Kun kuluttaja vaihtaa matkapuhelimensa, saa hän allekirjoitettavaksi sopimuksen, jonka otsikkona on "Selvitys käytetyn puhelimen ostosta". Tähän sopimukseen sisältyvät mm. seuraavat ehdot: "Luovutan edellä mainitut tuotteet Mediapuhelimen omaisuudeksi ja allekirjoituksellani vakuutan, että ne ovat omaisuuttani ja luovutushetkellä täysin toimintakuntoisia. Mikäli kuitenkin tuotteissa ilmenee jokin muu kuin alla mainittu vika palautetaan puhelin ja hyvityshinta peritään takaisin tai sitoudun korvaamaan siitä aiheutuneet huoltokulut. Kosteusvaurio tapauksessa sitoudun lunastamaan vaihtopuhelimen takaisin hyvityshintaan. Muilta osin kauppa säilyy ennallaan." Lisäksi sopimuksessa on kohta, johon merkitään ne viat, jotka kuluttaja on vaihtopuhelimessaan havainnut.
Mikäli kuluttaja ei ole havainnut vaihtopuhelimessaan mitään vikaa ja on käyttänyt sekä säilyttänyt sitä huolellisesti, ei hän yleensä myöskään näe mitään riskejä siinä, että hän antaa tästä asiasta kyseisen vakuutuksen. Yhtiö on ilmoittanut tarkistuttavansa kaikki vastaanottamansa vaihtopuhelimet jälkikäteen huoltoliikkeessä. Jos tarkastuksessa ilmenee, että vaihtopuhelimessa on jokin piilevä vika, yhtiö vaatii kuluttajaa joko lunastamaan vanhan vaihtopuhelimensa takaisin tai korvaamaan sen korjaamisesta aiheutuvat korjauskustannukset.
Yhtiön houkutteleva vaihtotarjous on tarjonnut mahdollisuuden saada uusi matkapuhelin tavallista halvemmalla. Kun kuluttajan vanha matkapuhelin on toiminut hyvin, kuluttaja ei näe mitään riskiä siinä, että hän antaa käytetyn puhelimensa kaupassa myyjälle osana kauppahintaa. Kuitenkin kaupantekohetken jälkeen, useissa tapauksissa vasta useiden viikkojen kuluttua, yhtiöstä on otettu yhteyttä kuluttajaan ja vaadittu joko vaihtopuhelimen korjauksen tai sen hyvityksen määrää vastaavaa korvausta. Mikäli kuluttajalta peritään vaihtopuhelimen hyvitystä vastaava summa, voi hän halutessaan noutaa takaisin vaihtopuhelimen siitä myymälästä, jossa kauppa on tehty.
KA sai alkukesästä 2002 kuluttajalta ilmoituksen, jonka mukaan yhtiö otti vajaavaltaiselta kuluttajalta käytetyn matkapuhelimen vaihdossa uuteen matkapuhelimeen, mutta laskutti kuluttajalta myöhemmin käytetyn matkapuhelimen ultraäänipesusta johtuneet kustannukset. KA:lle on tullut lukuisia muitakin ilmoituksia kuluttajilta ja kuluttajaneuvojilta yhtiön sopimusehtoihin liittyen. Myös kuluttajavalituslautakunnassa on ollut samasta asiasta useita valituksia vireillä. KA on ilmoittanut yhtiölle pitävänsä sen sopimusehtokäytäntöä kohtuuttomana ja kehottanut yhtiötä pidättäytymään kyseisten sopimusehtojen käyttämisestä.
KSL:n 3 luvun 1 §:n mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana. KSL:n esitöiden mukaan sopimusehdon kohtuuttomuutta on arvosteltava sen mukaan, onko se omiaan suosimaan elinkeinonharjoittajaa siinä määrin, ettei sopimusosapuolten välillä voida enää katsoa vallitsevan kohtuullista tasapainoa. Kysymys on sopimuksen kokonaisvaikutuksen arvioimisesta. Lainsäätäjä on perustellut sopimusehtoja koskevaa sääntelyä mm. sillä, että on olemassa vaara, että elinkeinonharjoittaja käyttää sopimusvapauteen perustuvaa tilannetta hyväkseen, lieventäen omaa vastuutaan tai lisäämällä kuluttajan velvollisuuksia. Jos sopimusehdot yksipuolisesti suosivat elinkeinonharjoittajaa tavalla, joka järkyttää osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien keskinäistä tasapainoa, ne ovat kohtuuttomat.
Yhtiö on kertonut, että käytetyt matkapuhelimet saattavat sisältää erilaisia piileviä vikoja, eikä syynä tähän tarvitse olla kuluttajan huolimattomuus matkapuhelimen käsittelyssä. Esimerkkinä yhtiö on maininnut, että matkapuhelimet ovat erittäin alttiita kosteudelle. Puhelimeen voi tulla kosteusvaurio jopa käytössä kostealla ilmalla tai käyttäjänsä hikoillessa ja puhuessa samaan aikaan puhelimeen. Matkapuhelimen piilevät viat voivat yhtiön mukaan olla täysin oireettomia ja kosteusvaurio ilmenee noin 1-3 kuukauden kuluttua vahingosta, joskus jopa myöhemminkin.
Matkapuhelinalalle tyypillisistä riskeistä tietoisena yhtiö pienentää etukäteen laatimiensa sopimusehtojen avulla käytetyn tavaran tarkastusvelvollisuuttaan, lisäten näin kuluttajien vastuuta vaihtopuhelimen piilevistä virheistä. Tällä menettelyllä yhtiö tosiasiassa siirtää merkittävän osan vaihtopuhelimien vastaanottamiseen ja edelleen myymiseen liittyvistä, ennustettavista riskeistään kuluttajien kannettavaksi. Elinkeinonharjoittajalla, toisin kuin kuluttajalla, on mahdollisuus toiminnassaan varautua tämänkaltaisiin riskeihin. Yhtiön sopimusehtokäytäntö on tältä osin epätasapainoinen ja omiaan suosimaan elinkeinonharjoittajaa siinä määrin, ettei sopimusosapuolten välillä voida enää katsoa vallitsevan kohtuullista tasapainoa.
Yhtiön käyttämät sopimusehdot ovat myös epäselviä ja tulkinnanvaraisia. Yhtiön mukaan kosteusvaurio, josta kuluttaja on vastuussa, on voinut tulla matkapuhelimen käytöstä kostealla säällä tai hikoillessa. Matkapuhelimien käyttöohjeissa ei yleensä ole mitään mainintaa siitä, että matkapuhelinta ei voisi käyttää kostealla säällä, esimerkiksi sumussa, tai hikoillessa. Nämä olosuhteet matkapuhelimen tulisi tavanomaisessa käytössä sietää. Yhtiö ei erittele kosteusvaurioita millään tavalla, esimerkiksi kastumistavan mukaan. Yhtiö vaatii kuluttajaa lunastamaan käytetyn matkapuhelimen takaisin, vaikka vaihtopuhelimessa olisi vain lievä kosteusvaurio, joka ei välttämättä oireile ja voi olla seurausta täysin normaalista matkapuhelimen käytöstä. Tällainen menettely tulee yleensä kuluttajalle täytenä yllätyksenä. Normaali huolellinen keskivertokuluttaja luulee markkinointiaineiston ja sopimustekstin perusteella sitoutuvansa antamaan vaihdossa toimintakunnossa olevan matkapuhelimen, joka ei ole esimerkiksi kosteusvaurioitunut eli joka ei ole tippunut järveen, jota ei ole pidetty ulkona vesisateessa tms. Kaupantekohetken jälkeen, usein vasta viikkojen tai jopa kuukausien kuluttua kuluttajalle selviää, että hänen tulisi allekirjoittamansa sopimuksen perusteella vastata myös yllättävistä ja normaalin käytön aiheuttamista piilevistä vioista.
KSL:n 3 lukuun tehtiin muutoksia joulukuussa 1994, jotta se osaltaan vastaisi Euroopan yhteisöjen direktiiviä kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista (93/13/ETY). Sopimusehdon kohtuuttomuutta arvioitaessa on lainmuutoksen esitöiden perusteella kiinnitettävä huomiota myös direktiivin liitteen ohjeelliseen luetteloon ehdoista, joita voidaan pitää kohtuuttomina. Direktiivin liitteen sopimusehtoluettelo vastaa pitkälti Suomen lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä vallitsevia käsityksiä siitä, minkälaisia ehtoja on pidettävä kohtuuttomina. Luettelo on laadittu kohtuuttomuusarvioinnin apuvälineeksi (HE 218/1994 s. 9-10). Esimerkkiluettelon m-alakohdan mukaan kohtuuttomina voidaan pitää ehtoja, joiden tarkoituksena tai seurauksena on, että elinkeinonharjoittaja määrää, ovatko toimitetut tavarat tai palvelut sopimuksen ehtojen mukaisia, tai yksinoikeus tulkita mitä tahansa sopimuksen ehtoa. Mainitunlaisia ehtoja, jotka jättävät sopimussuhteeseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja toisen osapuolen yksin ratkaistavaksi, voidaan pitää tyypillisimpinä esimerkkeinä kohtuuttomista ehdoista (HE 218/1994 s. 14).
Tässä asiassa on kyse mainitun esimerkin kaltaisesta tilanteesta. Yhtiön sopimusehtojen mukaan kuluttaja vastaa korjauskuluista tai on velvollinen lunastamaan käytetyn matkapuhelimen takaisin, mikäli puhelimessa ilmenee jokin muu kuin sopimuksessa mainittu vika. Yhtiö pidättää itselleen täyden harkintavallan sen suhteen, mitkä vaihtopuhelimen mahdolliset puutteet tulkitaan sopimuksessa tarkoitetuiksi vioiksi.
Kaupantekotilanteessa kuluttaja luovuttaa vaihtopuhelimen omistus- ja hallintaoikeuden yhtiölle, jolloin myös vaaranvastuu vaihtopuhelimesta siirtyy yhtiölle. Vaaranvastuun siirtymisen jälkeen syntyneet viat kuuluvat yhtiön vastuun piiriin, eikä kuluttajaa voida pitää niistä vastuussa. On vaikeaa varmuudella todeta sitä, kumman osapuolen hallinnan aikana vaihtopuhelimessa mahdollisesti ilmenevät viat ovat syntyneet. Kuluttaja ei kykene näyttämään toteen kuukausien jälkeen sitä, että hänen vaihdossa antamansa matkapuhelin oli kaupantekohetkellä toimintakunnossa. Tästä epäselvästä tilanteesta kärsivät nyt kuluttajat, joiden vastuuta on sopimusehdoin laajennettu näin pitkälle. Yhtiön sopimusehdot ovat tältäkin osin epätasapainossa kuluttajan vahingoksi.
Yhtiö on ilmoittanut kiinnittävänsä enemmän huomiota markkinointiin, jotta viesti siitä, että käytetyn vaihtopuhelimen tulee olla toimintakuntoinen ja kosteusvaurioton, tulisi selvemmin esille. Yhtiö ei ole kuitenkaan suostunut muuttamaan sopimusehtojaan, jotka suosivat yksipuolisesti yhtiötä tavalla, joka järkyttää sopimuksen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien keskinäistä tasapainoa. Tämänkaltaisten sopimusehtojen kohtuuttomuutta ei poista se, että niiden sisältö selvitetään kuluttajalle. Sopimusehtojen perusteella osan yhtiön liikeriskeistä kantaa niistä tietämätön ja resursseiltaan suhteen heikompi osapuoli, kuluttaja. Ehtojen epäselvyys ja tulkinnanvaraisuus sekä vaaranvastuuseen liittyvät kysymykset tukevat osaltaan sitä, että tämänkaltaista sopimusehtokäytäntöä on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana ja siten KSL:n 3 luvun 1 §:n vastaisena.
SUOMEN MEDIAPUHELIN SM OY:N VASTAUS
Suomen Mediapuhelin SM Oy on kiistänyt sopimusehtojensa olevan kuluttajien kannalta kohtuuttomia ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.
Matkapuhelinmarkkinoilla on yleinen käytäntö, jossa kauppahinta muodostuu välirahasta ja vaihtopuhelimesta. Vaihtopuhelimen oikea hinnoittelu on tällöin ratkaisevan tärkeä myyjän liiketoiminnassa. Syynä siihen, että kuluttaja vaihtaa vanhan matkapuhelimensa uuteen, on ensisijaisesti uusien houkuttelevien mallien markkinoille tulo. Kun käyttökuntoisia vaihtopuhelimia on riittävästi, syntyvät uusia puhelimia halvempien käytettyjen puhelinten markkinat. Kysymys on rahanarvoisen vaihtoesineen hyväksymisestä maksuvälineenä. Edulliseksi kuluttajalle asian tekee se, että kuluttajat voivat saada vaihtopuhelimensa edelleen myytäväksi puhelimen käyvällä hinnalla sen sijaan, että vaihtopuhelin jäisi kuluttajan haltuun hyödyttömänä ja ainoastaan ongelmajätteeksi kelpaavana.
Yhtiö ilmoittaa jo markkinointivaiheessa, että vaihtokaupan edellytyksenä on, että kuluttajan tarjoama vaihtopuhelin ja laturi ovat ehjät. Ostotilanteessa puhelimelta vaadittava kunto täsmennetään käymällä asiakkaan kanssa läpi ne seikat, mitä puhelimelta edellytetään. Asiakas listaa lomakkeeseen viat, jotka ovat hänen tiedossaan. Ilmoitettujen vikojen korjauskustannuksista asiakas ei ole vastuussa.
Osa käytetyissä puhelimissa esiintyvistä vioista ovat jokseenkin helposti havaittavissa jopa myyntihenkilökunnan tekemällä tarkastuksella. Monet vakavatkaan viat eivät kuitenkaan paljastu ilman ammattimaisen huoltokorjaamon suorittamaa tarkastusta. Osa vioista, esim. kosteusvauriot, ovat sellaisia, että niiden tarkastaminen edellyttää puhelimen avaamista. Tästä syystä yhtiö tarkastuttaa kaikki vaihtopuhelimet valtuutetussa huoltokorjaamossa. Useimmissa tapauksissa tähän kuluu aikaa noin viikko. Tapaukset, joissa tarkastukseen on kulunut pidempi aika, ovat johtuneet huoltokorjaamoiden ruuhkista.
Yhtiö katsoo, että kuluttajalle pitää voida asettaa riski siitä, että hänen antamansa tiedot pitävät paikkansa. Se seikka, että kuluttaja ei ilmoita mahdollisesti tiedossaan olevaa vikaa tai ei usko puhelimessaan olevan mitään vikaa, ei voi poistaa hänen vastuutaan puhelimen vioista. Näin ollen tietämättömyys esim. siitä, että puhelin on pudonnut, ei voi poistaa kuluttajan vastuuta siitä, että puhelimessa on putoamisesta johtuva vika. Huolellisesti puhelintaan säilyttävän henkilön puhelimen on saattanut joku toinen henkilö pudottaa tai asianomainen ei itse muista mahdollista puhelimen pudottamista. Sama koskee kosteusvaurioiden syntymistä.
Vaihtopuhelimen toimivuus on edellytys sille, että siitä voidaan hyvittää tarjottu hinta. Matkapuhelimen korjauskustannukset voivat olla vaihtopuhelimen arvoon nähden korkeat. Kosteusvauriot eivät ole yleensä edes korjauskelpoisia. Puhelimet pystytään kyllä useimmiten korjaamaan, mutta niitä ei yleensä saada toimimaan kuin lyhyen ajan. Kosteusvauriokorjauksille ei myönnetä myöskään takuuta. Tästä syystä vastaajayhtiö ei halua kosteusvaurioituneita puhelimia myyntivalikoimaansa. Mikäli elinkeinonharjoittajan pitäisi ottaa vastuulleen vaihtopuhelimissa olevien vikojen korjauskulut, tämä johtaisi siihen, että vaihtopuhelinten sisäänostohinnat pitäisi laskea huomattavasti alemmalle tasolle kuin nyt tapahtuu tai vaihtopuhelinten vastaanottamisesta pitäisi luopua kokonaan. Tämä ei voi olla kuluttajien etu, eikä varsinkaan niiden kuluttajien, joilla on tarjolla toimiva vaihtopuhelin. Vaihtopuhelimen tarkastuksella on nimenomaan tarkoitus varmentaa se, että toimivan ja ehjän vaihtopuhelimen tarjoaja saisi puhelimestaan mahdollisimman hyvän hinnan. Se seikka, että kuluttaja ei saakaan vialliseksi osoittautuneesta puhelimesta sitä hintaa, minkä on ajatellut saavansa, ei voi olla hänen kannaltaan kohtuutonta, koska hänelle on kerrottu kaupan ehdot ennen kauppaa.
Huoltotarkastuksessa rikkinäisiksi paljastuvat puhelimet ovat muutama prosentti vaihtopuhelinten määrästä. Näissäkin tapauksissa valtaosa asiakkaista myöntää vauriot jälkikäteen, maksaa korjauslaskun ja jatkaa asiakassuhdettaan. Vastaajayhtiö ei myöskään vaadi asiakkailtaan korjauskuluja, jos ne ylittävät vaihtopuhelimen hyvityshinnan. Tällöin tulee kysymykseen takaisinlunastus. Ongelma kasvaisi merkittävästi, mikäli yhtiö ei toimisi juuri tällä tavalla. Jos asiakkailta ei vaadittaisi ilmoitusta vaihtopuhelimen vioista eikä asiakkaalta saisi periä korjauskustannuksia ilmoittamatta jätetyistä vioista, seurauksena olisi todennäköisesti, että vaihtoon alettaisiin tarjota enenevässä määrin viallisia puhelimia.
Vastaajayhtiö ei ole pienentänyt käytetyn tavaran tarkastusvelvollisuuttaan, vaan päinvastoin, koska kaikki vaihtoon otettavat puhelimet tarkastetaan ammattimaisen huoltokorjaamon toimesta. Lausunnon antaa puolueeton ja valmistajan valtuuttama huoltoliike. Täten saadaan elinkeinonharjoittajaa sitova näkemys vaihtoesineen luovutushetken mukaisesta kunnosta. Se seikka, että ennakkotarkastusta ei voida tehdä heti myymälässä, vaan se joudutaan teettämään ulkopuolisessa huoltokorjaamossa, ei voi vaikuttaa kohtuusarviointiin. Myös KA hyväksyy jälkikäteen tehtävän tarkastuksen, jos sille on asialliset perusteet. Matkapuhelimen korjauskustannukset voivat nousta verrattain suuriksi suhteessa puhelimen arvoon ja osa vaurioista, lähinnä kosteusvauriot, ovat korjauskelvottomia. Tällaisia riskejä ei voida pitää ennustettavina riskeinä, joihin elinkeinonharjoittajan pitäisi varautua. Vastaajan käyttämää sopimusehtoa ei voida pitää kuluttajan kannalta epätasapainoisena vain sen vuoksi, että se pyrkii huolellisella tarkastuksella hinnoittelemaan jokaisen vaihtopuhelimen kunnon perusteella.
Vastaajayhtiö on siteerannut valmistajien kertomuksia siitä, millaisissa olosuhteissa esim. kosteusvaurioita voi syntyä. Kostea sää ja hikoilu on ymmärrettävä äärimmäisiksi esimerkeiksi siitä, mitä syitä kosteusvaurioihin on käytännössä ilmennyt. Taustalla näissä kaikissa on kuitenkin yleensä jonkinlainen käyttövirhe. Matkapuhelimen käyttäminen saunassa tai kuntosalilla ei liene joillekin innokkaimmille puhelimen käyttäjille vierasta. Sitä vain ei aina myönnetä. Tällainen käyttöympäristö ei kuitenkaan ole puhelimen valmistajan ohjeiden mukainen. Normaalia kastumista ei tunneta takuuehdoissakaan, vaan kaikki kosteusvauriot ovat käyttövirheitä eikä niitä korjata takuun puitteissa. Vastaaja katsoo, että sillä seikalla, mistä kosteusvaurio johtuu, ei ole merkitystä arvioitaessa vastaajan velvollisuutta hyväksyä vaihtoon tarjottua puhelinta, jos puhelimen tarkastuksessa ilmenee kosteusvaurioita. Mikäli kuluttaja katsoo, että hänen puhelimensa ei ole kestänyt normaalia käyttöä, hänen pitää esittää kosteusvauriota koskevat vaatimuksensa sille elinkeinonharjoittajalle, jolta hän on puhelimen ostanut. Mikäli taas on kysymys käyttövirheestä, kuluttaja on sellaisesta itse vastuussa.
Vastaajayhtiön sopimusehdoissa sovitaan vain menettelystä, jota noudatetaan, mikäli kuluttajan matkapuhelimessa ilmenee tarkastuksessa vikoja. Mikäli asiasta syntyy erimielisyyttä kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä, kuluttaja on oikeutettu käyttämään laissa säädettyjä oikeussuojakeinoja. Vaaranvastuun siirtymishetki on sinänsä esillä olevassa asiassa oikeudellisesti yksinkertainen. Kysymys on siitä, minkälaisen uhan vaaranvastuun siirtyminen aiheuttaa kuluttajalle. Vaaranvastuuongelmia ei ole käytännössä esiintynyt. Mikäli kuluttajan puhelin kuitenkin vaurioituisi esim. huollossa, vaurion korjauskustannuksista vastaa asianomainen huoltokorjaamo. Näyttövelvollisuus siitä, että vaurio on ollut olemassa jo kuluttajan omistusaikana, on elinkeinonharjoittajalla. Yhtiön sopimusehdot eivät muuta tätä laintulkintaa mitenkään.
Vastaajayhtiön sopimusehdot eivät ole KSL:n 3 luvun 1 §:n vastaisia kohtuuttomia sopimusehtoja. Vastaajayhtiö voi kuitenkin sitoutua siihen, että se ilmoittaa kuluttajalle vaihtopuhelimen luovutuksen yhteydessä huoltotarkastuksen odotettavissa olevan keston. Yhtiö on valmis ottamaan käyttöön myös vaihtoehtoisen toimintamallin, mikäli asiakas näin haluaa. Asiakkaalle voidaan luovuttaa tarkastuksen ajaksi veloituksetta sijaispuhelin. Mikäli asiakkaan puhelin osoittautuu huollossa ehjäksi, ei perushuoltokulua edes veloiteta asiakkaalta. Kun kauppa tämän jälkeen solmitaan, kaupasta ei aiheudu kuluttajalle mitään korjauskustannusriskiä tai takaisin lunastusvelvollisuutta.
MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT
Suomen Mediapuhelin Oy harjoittaa mm. matkapuhelimien myyntiä ja huoltoa. Yhtiö on lehti-ilmoituksissa markkinoinut matkapuhelimia ilmoittaen ottavansa vaihdossa käytettyjä matkapuhelimia ja antavansa niistä korotetut hyvitykset. Mainoksissa on ollut pienikokoinen ilmoitus siitä, että vaihdossa tarjottavien matkapuhelinten ja niiden laturien on oltava ehjiä.
Kuluttajan antaessa vaihdossa käytetyn matkapuhelimensa yhtiölle kuluttajan on allekirjoitettava sopimus, jossa on otsikkona "Selvitys käytetyn puhelimen ostosta". Sopimuslomakkeeseen merkitään käytettyä laitetta koskevat tiedot. Sopimuksessa on seuraava ehto: "Luovutan edellä mainitut tuotteet Mediapuhelimen omaisuudeksi ja allekirjoituksellani vakuutan, että ne ovat omaisuuttani sekä luovutushetkellä täysin toimintakuntoisia. Mikäli kuitenkin tuotteissa ilmenee jokin muu kuin alla mainittu vika palautetaan puhelin ja hyvityshinta peritään takaisin tai sitoudun korvaamaan siitä aiheutuneet huoltokulut. Kosteusvaurio tapauksessa sitoudun lunastamaan vaihtopuhelimen takaisin hyvityshintaan. Muilta osin kauppa säilyy ennallaan." Mainitun sopimusehdon alapuolella lomakkeessa on kohta "Asiakkaan ilmoittamat viat".
Kuluttajansuojalain (KSL) 3 luvun 1 §:n mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana. KSL:n 3 luvun 2 §:n mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta kohtuuttoman sopimusehdon käyttämistä.
KSL:n 3 luvun säännösten perustelujen mukaan sopimusehdon kohtuuttomuutta on arvosteltava sen mukaan, onko se omiaan suosimaan elinkeinonharjoittajaa siinä määrin, ettei sopimusosapuolten välillä enää voida katsoa vallitsevan kohtuullista tasapainoa. Perusteluissa mainitaan, että on olemassa vaara, että elinkeinonharjoittaja käyttää sopimusvapauteen perustuvaa tilannetta hyväkseen, lieventäen omaa vastuutaan tai lisäämällä kuluttajan velvollisuuksia. Jos sopimusehdot yksipuolisesti suosivat elinkeinonharjoittajaa tavalla, joka järkyttää osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien keskinäistä tasapainoa, ne ovat perustelujen mukaan kohtuuttomia.
KSL:n 3 lukua on joulukuussa 1994 muutettu vastaamaan Euroopan yhteisöjen direktiiviä kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista (93/13/ETY). Lainmuutosten esitöiden mukaan (HE218/1994) sopimusehtojen kohtuuttomuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota myös direktiivin liitteen ohjeelliseen luetteloon ehdoista, joita voidaan pitää kohtuuttomina. Luettelon yhtenä esimerkkinä kohtuuttomista ehdoista on mainittu ehdot, joiden tarkoituksena tai seurauksena on, että elinkeinonharjoittaja määrää, ovatko toimitetut tavarat tai palvelut sopimuksen ehtojen mukaisia, tai yksinoikeus tulkita mitä tahansa sopimuksen ehtoa. Ehtoja, jotka jättävät sopimussuhteeseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja toisen osapuolen yksin ratkaistavaksi, voidaan liitteen mukaan pitää esimerkkeinä kohtuuttomista ehdoista.
Vastaajayhtiö soveltaa esillä olevia sopimusehtoja uuden matkapuhelimen kaupassa siten, että kuluttaja maksaa ostamansa matkapuhelimen osaksi rahana ja osaksi antamalla yhtiölle käytetyn matkapuhelimensa. Kysymys on kokonaisuudesta, jossa osana kuluttajakauppaa yhtiö hyväksyy osaksi hintaa käytetyn matkapuhelimen. Yhtiön mainoksista käy ilmi, että kaupanteossa kuluttajan maksettavan välirahan suuruus riippuu vaihdossa otettavan käytetyn matkapuhelimen tyypistä.
Siltä osin kuin matkapuhelimen hinta maksetaan osaksi siten, että kuluttaja luovuttaa yhtiölle käytetyn matkapuhelimensa, yhtiö on siviilioikeudellisesti kaupassa ostajana ja kuluttaja myyjänä. Irtaimen kauppaa koskevat kauppalain säännökset ovat tahdonvaltaisia eli niistä voidaan sopimuksin poiketa. Jos kuitenkin elinkeinonharjoittajan laatimat vakiosopimusehdot poikkeavat näistä säännöksistä kuluttajien vahingoksi, saattavat sopimusehdot muodostua kuluttajien kannalta kohtuuttomiksi. Kuluttajansuojalainsäädännön perusteluissa (HE 8/1977) on myös katsottu, että pääsääntöisesti olisi kohtuuttomina pidettävä sopimusehtoja, jotka syrjäyttävät kuluttajien vahingoksi irtaimen kauppaa koskevat tahdonvaltaiset normit.
Yhtiö on ilmoittanut, että puhelimelta vaadittava kunto täsmennetään ostotilanteessa käymällä kuluttajan kanssa läpi ne seikat, joita puhelimelta edellytetään. Yhtiö on ilmoittanut tarkistuttavansa vaihdossa otettavat puhelimet valtuutetussa huoltokorjaamossa jälkikäteen. Jos puhelimessa tällöin ilmenee jokin vika, yhtiö voi vaatia kuluttajaa joko lunastamaan vaihdossa antamansa puhelimen takaisin tai korvaamaan sen korjaamisesta aiheutuneet kulut.
Yhtiön sopimusehtojen mukaan käytetyn matkapuhelimen osana kauppahintaa yhtiölle antava kuluttaja vakuuttaa, että puhelin on luovutushetkellä täysin toimintakuntoinen. Mikäli kuluttajan puhelin on toiminut moitteettomasti, kuluttajalla ei ole syytä epäillä, että puhelimessa olisi mitään vikaa. Yhtiön sopimusehtojen mukaan kuluttaja vastaa kuitenkin myös puhelimen myöhemmässä tarkastuksessa ilmenevistä virheistä. Sopimusehdoissa ei ole rajoitettu kuluttajan vastuuta millään tavoin, joten niiden mukaan kuluttaja vastaa mistä tahansa puhelimessa olevista virheistä riippumatta siitä, milloin ne ilmenevät ja riippumatta siitä, oliko kuluttajalla tietoa niistä.
Kuluttajalla ei ole asiantuntemusta puhelimen kunnon selvittämiseksi, ja käyttöohjeiden mukaan hän ei saa edes yrittää avata puhelinta. Sen sijaan kaupan toisena osapuolena oleva vastaajayhtiö on ammattimaisesti alalla toimiva elinkeinonharjoittaja, jonka liiketoimintaan sisältyy käytettyjen matkapuhelinten ostaminen ja huollattaminen. Vaikka kuluttaja kauppalain säännösten perusteella olisi vastuussa antamansa puhelimen vioista, hänen vastuutaan arvioitaessa on otettava huomioon hänen selvästi heikompi asemansa kaupan toisena osapuolena olevan elinkeinonharjoittajan sopimuskumppanina.
Matkapuhelin on tarkoitettu käytettäväksi vaihtelevissa olosuhteissa. Puhelinta normaalilla tavalla käytettäessä sen on edellytettävä kestävän mm. erilaisia lämpötiloja ja puhelimen kuljettamista paikasta toiseen. Matkapuhelimen on edellytettävä kestävän myös normaalikäytössä esiintyvää kosteutta, ellei puhelimen käyttöohjeissa nimenomaan ole toisin ilmoitettu.
Sopimusehtojen mukaan vastaajayhtiöllä on kaupanteon jälkeen oikeus vaatia kuluttajaa korvaamaan muusta kuin kuluttajan ilmoittamasta vaihtopuhelimen viasta aiheutuvat korjauskulut. Tällainen korvausvaatimus on luonteeltaan vahingonkorvausvaatimus. Vahingonkorvausta koskevien kauppalain säännösten mukaan myyjä vastaa sellaisesta vahingosta, joka kuuluu hänen vaikutusmahdollisuuksiensa piiriin ja jonka hänen voidaan kohtuudella edellyttää ottaneen huomioon kaupantekohetkellä. Yhtiön sopimusehtojen mukaan kuluttaja vastaa kuitenkin myös sellaisista vioista, joihin hän ei millään tavalla voi vaikuttaa ja joista normaalisti vastuullisella tavalla toimivalla kuluttajalla ei ollut eikä olisi voinut ollakaan tietoa. Sopimusehdoissa kuluttajan virhevastuu on tältä osin ulotettu pitemmälle kuin mainitut kauppalain tahdonvaltaiset säännökset edellyttävät.
Korjauskulujen määrää ei ole sopimusehdoissa rajoitettu. Yhtiö on ilmoittanut, ettei se peri korjauskuluja, mikäli ne ylittävät lunastushinnan, vaan tällöin tulee kysymykseen vanhan puhelimen takaisinlunastus. Yhtiöllä on kuitenkin sopimusehtojensa mukaan oikeus periä kuluttajalta minkä suuruisia kuluja tahansa.
Sopimusehtojen mukaan yhtiöllä on oikeus palauttaa kuluttajan vaihdossa antama matkapuhelin ja periä hyvityshinta takaisin minkä tahansa vian perusteella. Tämä merkitsee, että yhtiöllä on sopimusehtojensa mukaan oikeus purkaa kuluttajan kanssa tekemänsä kauppa siltä osin kuin se koskee kuluttajan vaihdossa antamaa puhelinta. Sopimusehdoissa ei ole rajoitettu tätä oikeutta millään tavoin. Edellä mainittujen kauppalain säännösten mukaan ostajan oikeus purkaa jo tehty kauppa edellyttää, että myyjän sopimusrikkomuksella on hänelle olennainen merkitys ja myyjä käsitti tämän tai hänen olisi pitänyt se käsittää. Sanottujen siviilioikeudellisten säännösten mukaan kaupan purku yhtiön taholta edellyttäisi, että yhtiö kykenisi esittämään näyttöä kuluttajan sopimusrikkomuksesta ja siitä, että kuluttaja käsitti tai hänen olisi pitänyt käsittää sopimusrikkomuksen olevan olennainen yhtiön kannalta. Yhtiön sopimusehdoissa on tältä osin laajennettu kuluttajan virhevastuuta pitemmälle kuin mainitut siviilioikeudelliset säännökset edellyttävät.
Irtaimen kauppaa koskevien siviilioikeudellisten säännösten mukaan ostajan oikeus vedota kaupan kohteessa olevaan virheeseen edellyttää, että hän ilmoittaa virheestä kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän on havainnut virheen tai hänen olisi se pitänyt havaita. Oikeutta vaatia virheen perusteella kaupan purkua ei ole, ellei virheestä ole ilmoitettu myyjälle kohtuullisessa ajassa. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan yhtiö on kuitenkin joissakin tapauksissa useita viikkoja tai jopa kuukautta pidemmän ajan kuluttua kaupanteon jälkeen lähettänyt kuluttajille laskuja puhelinten korjauskuluista tai vaatinut kuluttajaa lunastamaan takaisin hinnan osana antamansa käytetyn matkapuhelimen.
Kun yhtiö on sopimusehtojensa perusteella vaatinut kuluttajaa lunastamaan käytetyn puhelimensa takaisin, tämä on merkinnyt kaupan purkua mainituilta osin. Sopimusehtojen mukaan kauppa on kuitenkin muilta osin jäänyt voimaan sellaisenaan. Yhtiön sopimusehdot voivat johtaa siihen, että kaupan jäädessä muilta osin voimaan kuluttajalle aiheutuu vahinkoa siitä, että hän saisi mahdollisesti uuden puhelimen edullisemmin muusta liikkeestä.
Koska vaihdossa annettu käytetty matkapuhelin on ollut kuluttajan omistuksessa, hän on vastuussa sen kunnosta ja siinä mahdollisesti olevista, hänen omistusaikanaan aiheutuneista vioista. Yhtiön sopimusehdot merkitsevät kuitenkin kuluttajan vastuun ulottamista pitemmälle kuin mitä esimerkiksi irtaimen kauppaa koskevat tahdonvaltaiset siviilioikeudelliset säännökset mahdollistavat. Sopimusehdoista syntyy helposti sellainen kuva, että yhtiöllä on yksinään oikeus päättää siitä, mitkä vaihtopuhelimen mahdolliset viat tai puutteet tulkitaan sopimuksessa tarkoitetuiksi vioiksi ja että yhtiö voi yksipuolisesti määrätä, onko kaupan kohteena oleva tavara sopimuksen ehtojen mukaista.
Yhtiöllä on alalla toimivana elinkeinonharjoittajana ollut tieto matkapuhelinkaupan riskeistä. Luvatessaan mainonnassaan ottaa kuluttajan käytetyn matkapuhelimen osaksi kuluttajan uudesta puhelimesta maksamaa hintaa yhtiö ottaa vastaanottamansa puhelimen hintaan liittyvän riskin. Sopimusehdot merkitsevät, että yhtiö voi siirtää merkittävän osan tätä riskiä kuluttajan kannettavaksi. Yhtiön sopimusehdot ovat omiaan suosimaan yhtiötä siinä määrin, että sopimusosapuolten välillä ei voida katsoa vallitsevan kohtuullista tasapainoa.
Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että hakemuksen kohteena olevat vastaajayhtiön sopimusehdot ovat olleet kuluttajien kannalta kohtuuttomia.
MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU
Markkinaoikeus kieltää Suomen Mediapuhelin SM Oy:tä kuluttajansuojalain 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla 60.000 euron sakon uhalla käyttämästä kuluttajien kanssa tehtävän matkapuhelimen kaupan yhteydessä sopimusehtoa, jonka mukaan
1) kuluttaja sitoutuu vastaamaan vaihdossa antamansa matkapuhelimen korjauskuluista, mikäli kaupanteon jälkeen tehtävässä vaihtopuhelimen tarkastuksessa ilmenee jokin muu kuin sopimuksessa erikseen mainittu, kuluttajan ilmoittama vika, tai
2) kuluttaja sitoutuu lunastamaan vaihdossa antamansa matkapuhelimen takaisin, mikäli kaupanteon jälkeen tehtävässä vaihtopuhelimen tarkastuksessa ilmenee jokin muu kuin sopimuksessa erikseen mainittu, kuluttajan ilmoittama vika.
Kieltoja on noudatettava heti.
MUUTOKSENHAKU
Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.
Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Olli Mäkinen ja Irma Telivuo sekä asiantuntijajäsenet Johan Bärlund, Paula Paloranta ja Klaus Viitanen
Asiassa äänestys. Eriävä mielipide päätöksen liitteenä
LIITE
Jäsen Bärlund lausui:
Sopimusehtojen mukaan vastaajayhtiöllä on kaupanteon jälkeen oikeus vaatia kuluttajaa korvaamaan muusta kuin kuluttajan ilmoittamasta viasta aiheutuvat vaihtopuhelimen korjauskulut. Tällainen korvausvaatimus on luonteeltaan vahingonkorvausvaatimus. Vahingonkorvausta koskevien kauppalain säännösten mukaan myyjä vastaa välittömästä vahingosta ns. kontrollivastuun perusteella ja muista eli välillisistä vahingoista tuottamusvastuun perusteella. Ostajalla on myös oikeus vahingonkorvaukseen, jos myyty tavara poikkesi siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut. Yhtiön sopimusehtojen mukaan kuluttaja vastaa kuitenkin myös sellaisista vioista, joihin hän ei millään tavalla voi vaikuttaa ja joista normaalisti vastuullisella tavalla toimivalla kuluttajalla ei ollut eikä olisi voinut ollakaan tietoa. Sopimusehdoissa kuluttajan virhevastuu on tältä osin ulotettu pitemmälle kuin mainitut kauppalain tahdonvaltaiset säännökset edellyttävät.
Koska myyjän vahingonkorvausvastuuta koskevat kauppalain säännökset on laadittu pääasiallisesti muita kuin kuluttajan asemassa olevia myyjiä varten, ne soveltuvat huonosti sopimusehtojen kohtuullisuuden arvioinnin mittapuuksi kyseisessä tapauksessa. Katson kuitenkin, että elinkeinonharjoittajan on voitava asettaa kuluttajalle vastuu mahdollisesta vahingosta, jos virhe on aiheutunut kuluttajan törkeästä huolimattomuudesta taikka jos kuluttajan voidaan katsoa olleen tietoinen virheestä kaupantekohetkellä.
Sopimusehtojen mukaan yhtiöllä on oikeus palauttaa kuluttajan vaihdossa antama matkapuhelin ja periä hyvityshinta takaisin minkä tahansa vian perusteella. Tämä merkitsee, että yhtiöllä on sopimusehtojensa mukaan oikeus purkaa kuluttajan kanssa tekemänsä kauppa siltä osin kuin se koskee kuluttajan vaihdossa antamaa puhelinta. Sopimusehdoissa ei ole rajoitettu tätä oikeutta millään tavoin. Edellä mainittujen kauppalain säännösten mukaan ostajan oikeus purkaa jo tehty kauppa edellyttää, että myyjän sopimusrikkomuksella on hänelle olennainen merkitys ja myyjä käsitti tämän tai hänen olisi pitänyt se käsittää. Sanottujen siviilioikeudellisten säännösten mukaan kaupan purku yhtiön taholta edellyttäisi, että yhtiö kykenisi esittämään näyttöä kuluttajan sopimusrikkomuksesta ja siitä, että kuluttaja käsitti tai hänen olisi pitänyt käsittää sopimusrikkomuksen olevan olennainen yhtiön kannalta. Yhtiön sopimusehdoissa on tältä osin laajennettu kuluttajan virhevastuuta pitemmälle kuin mainitut siviilioikeudelliset säännökset edellyttävät.
Kauppalain purkua koskevat säännökset antavat ostajalle purkuoikeuden olennaisen virheen osalta riippumatta siitä, tiesikö myyjä virheestä tai ei. Ottaen kuitenkin huomioon yhtiön käyttämän sopimusehdon, jonka mukaan kauppa muilta osin jää voimaan, katson, että yhtiön tulisi voida purkaa kuluttajan kanssa tekemänsä kauppa olennaisen virheen perusteella siltä osin kuin kauppa koskee kuluttajan vaihdossa antamaa puhelinta, ainoastaan jos kauppa myös muilta osin puretaan. Jos kuluttaja on katsottava olleen tietoinen virheestä kaupantekohetkellä hyväksyn, että kauppa jää muilta osin voimaan.
Kiellän Suomen Mediapuhelin SM Oy:tä kuluttajansuojalain 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla 60.000 euron sakon uhalla käyttämästä kuluttajien kanssa tehtävän matkapuhelimen kaupan yhteydessä sopimusehtoa, jonka mukaan
3) kuluttaja sitoutuu vastaamaan vaihdossa antamansa matkapuhelimen korjauskuluista siinä tilanteessa, jossa kaupanteon jälkeen tehtävässä vaihtopuhelimen tarkastuksessa ilmenee jokin muu kuin sopimuksessa mainittu, kuluttajan ilmoittama virhe, mikäli virhe ei ole johtunut kuluttajan törkeästä huolimattomuudesta taikka mikäli kuluttajan ei voida katsoa olleen tietoinen virheestä kaupantekohetkellä, tai
4) kuluttaja sitoutuu lunastamaan vaihdossa antamansa matkapuhelimen takaisin siinä tilanteessa, jossa kaupanteon jälkeen tehtävässä vaihtopuhelimen tarkastuksessa ilmenee
a. jokin olennainen virhe, jota ei ole sopimukseen merkitty kuluttajan ilmoittamaksi virheeksi, mikäli kauppa jää muilta osin voimaan ja mikäli kuluttajan ei voida katsoa olleen tietoinen virheestä kaupantekohetkellä, taikka
b. jokin olennaista vähäisempi virhe, jota ei ole sopimukseen merkitty kuluttajan ilmoittamaksi virheeksi.
Muilta osin yhdyn enemmistön päätökseen.
Vakuudeksi Kaisa Meriluoto