Full text

KKO:2015:24 Kuluttajansuoja - Kuluttajankauppa - Tavaran virhe - Irtaimen kauppa - Kaupan kohteen virheellisyys - Todistelu - Todistustaakka
Diaarinumero: S2013/409 Taltio: 566 Antopäivä: 27.3.2015

A oli ostanut internet-verkkokaupasta ilma-vesilämpöpumpun ja energiavaraajan omakotitalonsa lämmitysjärjestelmäksi. Tuote-esitteessä oli annettu tietoja laitteen soveltuvuudesta päälämmönlähteeksi erilaisiin rakennuksiin. Ennen tilauksen tekemistä A oli sähköpostitse ilmoittanut myyjälle tiedot talonsa pinta-alasta, lattialämmityksestä ja vedenkulutuksesta, minkä jälkeen myyjä oli suositellut A:lle tämän valitsemaa laitetta.

A vaati kanteessaan kaupan purkamista sillä perusteella, että laite ei ilman varajärjestelmäksi asennettua sähkövastusta riittänyt kaikissa olosuhteissa lämmittämään rakennusta ja käyttövettä tuote-esitteessä ilmoitetulla tavalla. Kysymys siitä, oliko laitteessa kuluttajansuojalaissa tarkoitettu kaupan purkuun oikeuttava virhe.

KSL 5 luku 12 §
KSL 5 luku 13 §
KSL 5 luku 19 §

1. Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

2. Kanne Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa

A vaati, että hänen ja B Oy:n välinen ilma-vesilämpöpumppua ja energiavaraajaa koskeva kauppa vahvistetaan puretuksi ja B Oy velvoitetaan palauttamaan kauppahinta 4 912 euroa ja suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena laitteiston asennus- ja purkutöistä sekä lisälämmityskustannuksista yhteensä 1 015,90 euroa.

A perusti vaatimuksensa siihen, että laite ei ollut vastannut sitä, mitä osapuolet olivat kaupan yhteydessä sopineet. Järjestelmän teho ei riittänyt lämmittämään vettä tuote-esitteessä ilmoitettuun alimmaislämpöön ulkolämpötilan laskiessa alle nollaan asteeseen. Riittävään lämmitystehoon päästiin vain varajärjestelmäksi kytketyn lämpövastuksen avulla.

Tuote-esitteen mukaan järjestelmä lämmitti veden 33 - 65 -asteiseksi. Tehokkaimmillaan laitteen oli ilmoitettu olevan silloin, kun lämpötila oli -15 astetta tai tätä korkeampi. Lämpövastusta oli markkinoitu varajärjestelmänä, joka oli saatavilla pakkaspiikkien tasaajaksi ja varajärjestelmäksi. Tuoteselosteen mukaan lämmitysala oli 200 neliömetriä ja energiavaraaja oli riittävä 120 - 400 neliömetrin kohteisiin.

A oli ilmoittanut, minkälaiseen kohteeseen lämmitysjärjestelmä tuli ja miten suuri käyttöveden tarve oli. A:lle oli tämän perusteella suositeltu järjestelmää, jonka A oli hankkinut.

3. Vastaus

B Oy kiisti kanteen.

B Oy lausui, että A oli tehnyt tilauksen internet-verkkokaupan välityksellä. A oli antanut B Oy:lle ennen tilaustaan sähköpostitse vain vähäiset tiedot. B Oy ei ollut antanut lämmitystehoon liittyvää sitoumusta.

B Oy kiisti, että järjestelmä ei olisi tuottanut riittävästi lämmitystehoa. Asiassa ei ollut pidetty tavarantarkastusta tai esitetty muuta luotettavana pidettävää selvitystä lämmitystehon riittämättömyydestä. Koska A oli jo purkanut järjestelmän, ei uutta selvitystä ollut enää saatavissa. Mikäli järjestelmä ei olisi tuottanut riittävää lämmitystehoa, se oli johtunut B Oy:stä riippumattomista syistä.

B Oy:n myymä lämmitysjärjestelmä ei koskaan tuottanut 100 prosenttia minkään rakennuksen lämmöntarpeesta. Järjestelmän ideana oli tuottaa lämpöä suoraa sähkölämmitystä paremmalla hyötysuhteella niin pitkälle kuin olosuhteet kulloinkin sallivat. Laite oli vastannut niitä tietoja, joita B Oy oli sen ominaisuuksista ja käytöstä ennen kaupantekoa antanut. Laitteessa ei siten ollut ollut virhettä. Joka tapauksessa virhe oli ollut vähäinen.

4. Käräjäoikeuden tuomio 2.4.2012

Asiassa oli riidatonta, että kauppaan sovellettiin kuluttajansuojalain säännöksiä.

A oli vedonnut muun muassa B Oy:n tuote-esitteeseen, jonka mukaan ilma-vesilämpöpumppu oli "vähintään yhtä tehokas kuin parhaat maalämpöjärjestelmät eli 1 kW antaa keskimäärin 3 kW lämpötehoa lukuun ottamatta kaikkein kylmimpiä yli -20 asteen pakkasia, jolloin järjestelmään saatava lämpövastus huolehtii kodin lämmittämisestä". Lisäksi esitteessä todettiin, että laitetta "voidaan käyttää -20 asteeseen asti, mutta tehokkaimmillaan se on -15 ja sitä korkeammissa lämpötiloissa. Järjestelmään on saatavilla uusiin rakennuksiin 9 kW lämpövastus varajärjestelmäksi ja pakkaspiikkien tasaajaksi".

Käräjäoikeus totesi, että esite oli monipuolisempi kuin A oli esittänyt. Siinä oli useassa kohdassa viitattu muun muassa siihen, että muita lämmönlähteitä käytettiin ilma-vesilämpöpumpun ohessa. Mitään erityistä esitteessä ei B Oy:n taholta ollut taattu.

A oli ollut B Oy:hyn yhteydessä vain sähköpostin välityksellä. Sähköpostiviestintä oli ollut suppeahko. A oli kertonut tutustuneensa lämmitysjärjestelmiin lähinnä internetin ja kavereiden avulla. Hän ei ollut käyttänyt puolueetonta asiantuntijaa apuna vertailussa eri järjestelmien välillä ja esitteen tietojen tulkinnassa.

Käräjäoikeus totesi edelleen, että mikään ulkopuolinen ja puolueeton taho ei ollut tutkinut laitteiston toimivuutta ja kapasiteettia sinä aikana, kun se oli ollut toiminnassa. A ei ollut väittänyt, että ilma-vesilämpöpumppu olisi ollut teknisesti viallinen. Asiassa oli myös jäänyt selvittämättä, oliko väitetty toimimattomuus mahdollisesti johtunut esimerkiksi alimitoituksesta, liian suuresta energiavaraajasta suhteessa lämpöpumppuun, muusta mitoitusvirheestä tai jostakin muusta syystä. Toisaalta A oli väittänyt, että B Oy:n markkinoinnissa oli virhe, koska yhtiö ei ollut ilmoittanut, että sähkövastuksen käyttö oli tarpeen aina kun ulkolämpötila oli 0-asteinen tai sitä kylmempi. Tältä osin ei ollut esitetty muuta näyttöä kuin A:n oma kertomus ja sitä jossain määrin tukenut todistajan kertomus. Asiassa oli jäänyt näyttämättä, että esitteen tiedoissa ja taulukoissa olisi ollut kuluttajansuojalain tarkoittama virhe markkinoinnissa.

Käräjäoikeus katsoi, että A ei ollut esittänyt riittävää näyttöä laitteen toimimattomuudesta eikä vähäistä suuremman virheen olemassaolosta. Siten A:lla ei ollut oikeutta kaupan purkuun eikä vahingonkorvaukseen.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Lisbeth Karén.

5. Turun hovioikeuden tuomio 15.3.2013

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että A oli sähköpostitse tiedustellut B Oy:ltä, oliko järjestelmä riittävä vai olisiko hänen tullut valita tehokkaampi ilma-vesilämpöpumppu ja suurempi energiavaraaja. A oli ilmoittanut, minkä kokoiseen kohteeseen järjestelmä tultiin asentamaan ja kuinka suuri käyttöveden tarve kohteessa oli. A:lle oli suositeltu hänen sittemmin hankkimaansa järjestelmää. A:lla oli ollut tämän johdosta perusteltu syy olettaa, että järjestelmällä saavutettiin esitteessä ilmoitettu lämmitysteho. Siinä tapauksessa, ettei yhtiön tarkoituksena ollut ollut antaa vastauksessaan minkäänlaista sitoumusta järjestelmän lämmitystehosta, yhtiön olisi tullut ilmoittaa tästä vastauksessaan A:lle.

Oli selvää, että energiankulutusta ei ollut mahdollista ennakoida varmuudella millään laitteistolla. Asiasta kuluttajille esitettävissä laskelmissa ja markkinointitiedoissa tulisi kuitenkin ottaa huomioon kaikki keskeiset tiedossa olevat seikat, jotka todellisuudessa vaikuttivat laitteiston tehokkuuteen.

A ja hänen nimeämänsä todistaja olivat kertoneet, että järjestelmän teho ei ollut riittänyt lämmittämään vettä ilmoitettuun alimpaan lämpötilaan (+33 astetta) ulkolämpötilan laskiessa alle nollan asteen. Riittävään lämmitystehoon oli päästy ainoastaan lämpövastuksen avulla. Lämmitystehon suhteen tuote-esitteen tietoja oli muutettu myöhemmin siten, että uuden esitteen mukaan lämmitysala oli 125 neliömetriä aikaisemmassa esitteessä olleen 200 neliömetrin sijasta, mikä tuki A:n ja todistajan kertomuksia. Näillä kertomuksilla oli osoitettu, että järjestelmän lämmitysteho ei ollut ollut riittävä.

Asiassa oli riidatonta, että A oli 27.10.2009 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut B Oy:lle, että laitteessa oli virhe ja että hänellä oli sen vuoksi oikeus purkaa kauppa. Yhtiöllä oli ollut viimeistään tuossa vaiheessa mahdollisuus halutessaan todentaa mainitun ilmoituksen yhteydessä saamansa tiedon perusteella laitteen kunto. Yhtiö ei ollut kuitenkaan käyttänyt hyväkseen tilaisuutta tarkastaa laite. Vastuuta siitä, että yhtiö oli laiminlyönyt tarkastaa laitteen, ei voitu asettaa A:lle.

Hovioikeus piti laitteen markkinointitietoja harhaanjohtavina ja katsoi, ettei A:n voitu edellyttää ennen kaupantekoa varautuneen näin merkittävään poikkeamaan ilmoitetun ja todellisen lämmöntuoton ja hyötysuhteen välillä. Vesi-ilmalämpöpumppu ei ollut vastannut ominaisuuksiltaan sitä, mitä voitiin katsoa sovitun. Tavarassa oli siten ollut kuluttajansuojalaissa tarkoitettu virhe, jota ei ollut pidettävä merkitykseltään vähäisenä. Sen vuoksi A:lla oli oikeus purkaa kauppa.

Hovioikeus katsoi, että lämmityskustannusten nousun aiheuttaman vahingon osalta kysymyksessä oli välillinen vahinko. B Oy oli suosittaessaan ostajalle sähköpostiviestistä ilmenevää järjestelmää antanut sitoumuksen tietyn tehoisesta laitteesta. Näin ollen yhtiö vastasi myös välillisestä vahingosta.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion, vahvisti kaupan puretuksi sekä velvoitti B Oy:n palauttamaan kauppahinnan ja suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena hänen hovioikeudessa vaatimansa määrän 915,90 euroa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Riitta Jousi, Salla-Maaret Keränen ja Elina Paasivirta (eri mieltä).

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Paasivirta lausui, että esitteessä ei mainittu, missä olosuhteissa siinä ilmoitettu hyötysuhde saavutettiin. Siitä kuitenkin ilmeni, että hyötysuhde oli keskimääräinen ja riippuvainen olosuhteista. Koska laite toimi esitteen mukaan päälämmönlähteenä, se ei voinut toimia yksinomaisena lämmönlähteenä. Esitteessä viitattiinkin useissa kohdissa vara- ja lisälämpölähteisiin.

Oikea lämmöntarve ei ollut määriteltävissä ainoastaan A:n sähköpostiviestissä ilmoittamien asuinpinta-alan ja asukkaiden lukumäärän perusteella, vaan se vaati erityisasiantuntemusta eikä sitä ollut mahdollista suorittaa käymättä kohteessa. A:n oli täytynyt tämä ymmärtää. Yhtiön vastuulla ei ollut ollut lämmöntarpeen määrittely. Paasivirta katsoi, että A ei ollut näyttänyt, että järjestelmä ei olisi tuottanut lämpöä esitteessä kuvatulla tavalla. Asiassa ei ollut ilmennyt aihetta arvioida asiaa toisin kuin käräjäoikeus.

6. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B Oy:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan B Oy vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

7. Korkeimman oikeuden ratkaisu

8. Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on ostanut internet-verkkokaupan välityksellä B Oy:ltä ilma-vesilämpöpumpun ja energiavaraajan 4 912 euron kauppahinnalla. Laiteyhdistelmä on asennettu lämmitysjärjestelmäksi A:n omakotitaloon, johon oli samaan aikaan tehdyn peruskorjauksen yhteydessä asennettu vesikiertoinen lattialämmitys. Lisälämmönlähteenä on toiminut järjestelmään kytketty sähkövastus.

2. A on kanteessaan vaatinut, että kauppa puretaan, koska ilma-vesilämpöpumppu ei ollut ilman sähkövastuksen tuottamaa lisätehoa tuottanut riittävästi lämpöä kaikissa niissä olosuhteissa, joissa sen olisi laitteen tuote-esitteen mukaan tullut toimia tehokkaasti ilman sähkövastustakin. Lämmitysjärjestelmä ei siten ollut vastannut ominaisuuksiltaan tuote-esitteessä ilmoitettuja tietoja eikä sitä, mitä osapuolten voitiin katsoa kaupan yhteydessä sopineen. Järjestelmässä oli kuluttajansuojalaissa tarkoitettu virhe.

3. B Oy on kiistänyt väitteen lämpöpumpun virheestä. Laite oli vastannut niitä tietoja, joita yhtiö oli sen ominaisuuksista ja käytöstä ennen kaupantekoa antanut. A ei ollut näyttänyt toteen väitettään lämmitystehon riittämättömyydestä.

4. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana ensin kysymys siitä, onko kaupan kohteessa ollut kuluttajansuojalaissa tarkoitettu virhe. Mikäli virheen olemassaolo katsotaan näytetyksi, asiassa tulee arvioitavaksi vielä A:n oikeus kaupan purkuun ja vahingonkorvaukseen.

Sovellettavat tavaran ominaisuuksia ja virhettä koskevat säännökset

5. Kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan tavaran on ominaisuuksiltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan tavaran tulee olla myyjän siitä antaman kuvauksen mukainen ja vastata ominaisuuksiltaan sitä, mihin myyjä on viitannut esittämällä näytteen tai mallin. Jos tavara poikkeaa siitä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, siinä on pykälän 4 momentin mukaan virhe.

6. Mainitun lain 5 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan tavarassa on myös virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja tavaran ominaisuuksista tai käytöstä, jotka myyjä on antanut tavaraa markkinoitaessa tai muuten ennen kaupantekoa.

Virheestä esitetty näyttö

7. A on tilauksen tekemistä harkitessaan tutustunut B Oy:n internetsivun kautta yhtiön myymiin ilma-vesilämpöpumppuja ja niihin liitettäviä energiavaraajia koskevaan tuote-esitteeseen. Esitteen mukaan laite sopi päälämmönlähteeksi muun muassa vesikiertoisiin öljy- ja suorasähkörakennuksiin ja sillä voitiin lämmittää myös käyttövesi. Laitteen on ilmoitettu olevan vähintään yhtä tehokas kuin parhaat maalämpöjärjestelmät ja toimivan tehokkaasti lukuun ottamatta kaikkein kylmimpiä yli -20 asteen pakkasia, jolloin järjestelmään saatava lämpövastus huolehti lämmittämisestä. Tehokkaimmillaan laitteen on kerrottu olevan -15 asteen ja sitä korkeammissa lämpötiloissa. Esitteeseen sisältyneessä taulukossa lämpöpumpun lämmitystehoksi on ilmoitettu 1 300 - 5 500 wattia (W) ja veden lämpötilaksi 33 - 65 astetta. Laitteen lämmitysalan on vesikiertoisella lattialämmityksellä varustetun rakennuksen osalta ilmoitettu ulottuvan 200 neliömetriin asti. Ilma-vesilämpöpumppua on suositeltu uusiin rakennuksiin siten, että varajärjestelmäksi otettiin lämpövastus. Vanhoissa rakennuksissa ennestään oleva lämmitysjärjestelmä on suositeltu jätettäväksi varajärjestelmäksi. Esitteessä on vielä todettu, että siihen on koottu lämmönlähteen valintaan vaikuttavat olennaiset tekijät. Esite on kehotettu käymään läpi oman tarpeen pohjalta vertaillen eri lämmönlähteitä.

8. Ennen tilauksen tekemistä A on sähköpostitse ilmoittanut myyjäyhtiön edustajalle tiedot omakotitalonsa pinta-alasta (120 neliömetriä) ja siihen asennettavasta lattialämmityksestä sekä tiedustellut, ovatko hänen ostettavakseen harkitsemansa lämpöpumppu ja energiavaraaja riittäviä hänen antamiinsa tietoihin nähden. Sähköpostiviestiin vastannut myyjäyhtiön edustaja on ensin tiedustellut käyttöveden tarvetta, jonka täsmentämisen jälkeen edustaja on suositellut sitä lämpöpumppumallia, jonka hankkimista A oli ilmoittanut harkitsevansa, mutta varustettuna käyttöveden riittävyyden kannalta suuremmalla energiavaraajalla.

9. A on alemmissa oikeusasteissa todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut, ettei laitejärjestelmän lämmitysteho ollut riittänyt lämmittämään vettä esitteessä ilmoitettuun alimpaan lämpötilaan (+33 astetta) asti ulkolämpötilan laskettua alle nollaan asteeseen. Riittävään veden lämpötilaan oli noissa ulkolämpötiloissa päästy vain käyttämällä sähkövastusta. Asiassa on lisäksi kuultu A:n nimeämänä todistajana kirvesmies C:tä, joka oli osallistunut A:n omakotitalon peruskorjaustyöhön. C on kertonut laitteen lämmitystehosta ja sähkövastuksen käytön tarpeesta samalla tavoin kuin A.

10. A on esittänyt kirjallisena todisteena samaa ilma-vesilämpöpumppua koskevan A:n tekemän hankinnan jälkeen julkaistun uuden esitteen, jossa laitteen lämmitysalan vesikiertoisella lattialämmityksellä varustetussa rakennuksessa on ilmoitettu ulottuvan aikaisemmassa esitteessä mainitun 200 neliömetrin asemesta 125 neliömetriin asti. Uudessa esitteessä lämmitysalan on ilmoitettu olevan ohjeellinen.

11. B Oy:n nimeämän todistajan D:n kuuleminen ei ole liittynyt lämpöpumpun virheeseen vaan siihen, olisiko A:lle myyty energiavaraaja voitu liittää johonkin muun merkkiseen ilma-vesilämpöpumppuun.

Virhettä koskevan näytön arviointi

12. Korkein oikeus toteaa, että A:n ostamaa ilma-vesilämpöpumppua on markkinoitu verkkokaupassa. Tällöin laitteesta internetsivustolta saatavissa olevien tietojen merkitys korostuu, koska ne ovat monesti kuluttajan ostopäätöksen pääasiallisena ja joskus yksinomaisenakin perustana.

13. Ilma-vesilämpöpumpusta esitteessä annetut tiedot ovat olleet osaksi sanallisia kuvauksia siitä, minkälaisiin ja minkäkokoisiin rakennuksiin lämpöpumppu soveltui. Sen on ilmoitettu soveltuneen erilaisten rakennusten päälämmönlähteeksi, mutta toisaalta esitteestä on ilmennyt selvästi, että alhaisissa lämpötiloissa sen ohella käytettäviksi tulivat varajärjestelminä joko rakennuksessa entuudestaan oleva öljy- tai sähkölämmitys tai lämpöpumpun yhteyteen asennettava sähkövastus. Lisäksi esitteessä on ollut numeerisia tietoja, joista A on tässä asiassa viitannut erityisesti lämpöpumpun avulla lämmitettävän veden lämpötilaa ja rakennuksen lämmitysalaa koskeviin tietoihin. Esitteen mukaan siihen oli koottu lämmönlähteen valintaan vaikuttavat olennaiset tekijät. Esite ei ole sisältänyt tietoja koskevia varaumia tai mainintaa siitä, että ilmoitetut tiedot olisivat vain suuntaa-antavia.

14. A on ennen ostopäätöksen tekemistä pyrkinyt sähköpostiviesteissään selvittämään ilma-vesilämpöpumpun riittävyyttä omakotitalonsa lämmönlähteeksi. Myyjäyhtiön edustaja on, tiedusteltuaan ensimmäisessä vastausviestissään käyttöveden tarvetta A:n taloudessa, toisessa viestissään suositellut sellaisen tuote-esitteen mukaisen lämpöpumpun ja energiavaraajan hankkimista, jonka A sittemmin on yhtiöltä tilannut. A:lta ei ole pyydetty tietoja omakotitalon eristeistä tai vastaavista talon lämmöntarpeeseen vaikuttavista rakenteista. Vastausviesteissä ei myöskään ole esitetty varaumia ilmalämpöpumpun riittävyydestä tai muusta soveltuvuudesta A:n antamien tietojen mukaiseen kohteeseen.

15. Korkein oikeus toteaa, että kysymys on ollut asumisen kannalta tärkeästä, kodin päälämmönlähteeksi tarkoitetun laitejärjestelmän hankinnasta. A:n tilaaman ilmalämpöpumpun ja siihen kytkettävän energiavaraajan hankintahintakaan ei ole ollut vähäinen. Tämänkaltaisia hankintoja tekevän kuluttajan voidaan yleensä edellyttää tukeutuvan asiantuntija-apuun, mikäli kuluttajalla itsellään ei ole riittävää asiantuntemusta hankintansa tueksi. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että myyjä ei vastaisi tuotteesta antamiensa yksilöityjen tietojen paikkansa pitävyydestä.

16. Korkein oikeus katsoo, että tilatessaan ilma-vesilämpöpumpun ja energiavaraajan A on tuote-esitteestä ja sähköpostikeskustelusta saamiensa tietojen perusteella voinut perustellusti luottaa siihen, että lämmitysjärjestelmää esitteen mukaisissa lämpötilaolosuhteissa käytettäessä on voitu saavuttaa esitteessä ilmoitetut, muun muassa veden lämpötilaa koskevat arvot.

17. A:n esittämä näyttö ilma-vesilämpöpumpun virheestä perustuu hänen itsensä ja omakotitalon peruskorjaustyöhön osallistuneen todistaja C:n kertomuksiin. Yksityiskohtaisempaa, esimerkiksi päivittäisiin lämpötilamittauksiin perustuvaa selvitystä lämmitysjärjestelmän tuottamasta lämmöstä ei ole esitetty. Selvitys ei osoita, että lämpöpumppu ei olisi lämmitysteholtaan vastannut esitteessä ilmoitettuja arvoja (1 300 - 5 500 W). Toisaalta A:n ja todistaja C:n kertomusten sisältöä tai luotettavuutta ei ole B Oy:n puolelta riitautettu. Esitetty näyttö veden lämpötilan jäämisestä esitteessä ilmoitettua alhaisemmaksi on koskenut rakennuksen ja veden lämmittämisen kannalta varsin oleellista seikkaa. Korkein oikeus katsookin näissä olosuhteissa A:n ja C:n kertomuksilla osoitetun, että käyttöveden lämpötila ei ole ilma-vesilämpöpumpun avulla noussut esitteessä ilmoitettuun alhaisimpaankaan lämpötilaan niissä ulkolämpötiloissa, joissa lämpöpumpun on ilmoitettu toimivan tehokkaasti ilman varajärjestelmän tuottamaa lisälämpöä. Korkein oikeus katsoo lisäksi, ettei sillä seikalla, onko laite saavuttanut edellä mainitut, esitteessä ilmoitetut lämmitystehon arvot, ole asiassa ratkaisevaa merkitystä. Keskeistä on, että kuluttajan asemassa olevalle A:lle on tuote-esitteen ja sitä täydentäneiden sähköpostitse saatujen tietojen kautta välittynyt yleistajuinen tieto laitteen lämmöntuoton riittävyydestä esitteessä kuvatuissa olosuhteissa.

18. B Oy ei ole esittänyt myymänsä lämmitysjärjestelmän tuottamasta lämmöstä tuote-esitteen ja osapuolten sähköpostikirjeenvaihdon lisäksi mitään muuta selvitystä. Yhtiö on saatuaan A:n ilmoituksen laitteiston purkamisesta ilmoittanut, ettei se tule osallistumaan näihin toimenpiteisiin. Mitään näyttöä B Oy ei ole esittänyt myöskään niiden väitteidensä tueksi, jotka ovat koskeneet yhtiön vastuulle kuulumattomia laitteiston asennusvirheitä tai lämmitysjärjestelmän käytössä tapahtuneita virheitä.

19. A:n väitettä laitteen virheellisyydestä tukee jossain määrin myös se, että ilma-vesilämpöpumpun uudempaa, aikaisempaan verrattuna samanlaisen lämmitystehon omaavaa mallia koskevassa tuote-esitteessä rakennuksen lämmitysalaa koskeva tieto on muutettu ohjeelliseksi ja enimmäislämmitysalaa on pienennetty. B Oy ei ole tältä osin esittänyt sellaista selvitystä, joiden perusteella esitteiden tietoja ei voitaisi pitää vertailukelpoisina.

Johtopäätös virheen olemassaolosta

20. Korkein oikeus katsoo A:n esittäneen riittävän selvityksen siitä, että B Oy:n hänelle myymä laitteisto ei ole tuote-esitteessä ilmoitetulla tavalla kyennyt pitämään yllä veden lämpötilaa ilman varajärjestelmän käyttämistä edes ilmoitettua selvästi korkeammissakaan lämpötiloissa. B Oy puolestaan ei ole esittänyt kanteen kiistämiseksi esittämiensä väitteiden tueksi mitään näyttöä. Näin ollen Korkein oikeus päätyy johtopäätöksenään siihen, että lämmitysjärjestelmä ei ole olennaisilta osin vastannut niitä tietoja, joita B Oy ennen kaupantekoa on antanut. Laitteistossa on siten ollut kuluttajansuojalain 5 luvun 13 §:ssä tarkoitettu virhe.
Virheen seuraamukset

21. Kuluttajansuojalain 5 luvun 19 §:n mukaan ostaja saa purkaa kaupan, jollei virheen korjaaminen tai virheettömän tavaran toimittaminen tule kysymykseen tai jollei oikaisua suoriteta saman luvun 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Purkuoikeutta ei kuitenkaan ole, jos virhe on vähäinen.

22. B Oy on A:n purkuilmoitukseen vastatessaan kiistänyt vaatimuksen kaupan purkamisesta ja ilmoittanut, ettei yhtiö tule osallistumaan lämmitysjärjestelmän muutostöihin. Ilmoituksen perusteella on ollut selvää, ettei B Oy tule käyttämään oikeuttaan virheen oikaisuun.

23. Kaupan kohteena on ollut ilma-vesilämpöpumpusta ja energiavaraajasta muodostunut laitekokonaisuus. Purkuoikeutta arvioitaessa ei siten ole merkitystä sillä, missä lämmitysjärjestelmän osassa virhe on ollut. Merkitystä ei myöskään ole sillä, että ilma-vesilämpöpumpun arvo on ollut vain alle neljäsosa laitteiston kokonaiskauppahinnasta.

24. Virhe on ollut asuintalon päälämmitysjärjestelmäksi hankitussa laitteistossa. Korkein oikeus katsoo, että tällaista virhettä ei voida pitää vähäisenä, vaan se on ollut vaikutukseltaan olennainen. Näin ollen A:lla on ollut oikeus purkaa kauppa.

25. Kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi. Välillisen vahingon myyjä on kuitenkin velvollinen korvaamaan vain, jos virhe johtuu huolimattomuudesta hänen puolellaan taikka jos tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut. Välillisenä vahinkona pidetään mainitun luvun 10 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaan tavaran käyttöhyödyn olennaista menetystä, josta ei aiheudu suoranaista taloudellista vahinkoa, sekä muuta siihen rinnastettavaa haittaa, joka on olennainen.

26. A on vaatinut vahingonkorvausta lämmitysjärjestelmän asentamisesta ja purkamisesta aiheutuneiden kustannusten lisäksi hänelle lämmityskustannusten noususta aiheutuneista lisäkuluista. Hovioikeus on pitänyt tästä aiheutunutta vahinkoa välillisenä vahinkona. Vaatimus on perustunut siihen, että A:n lämmityskustannukset olivat kasvaneet varajärjestelmänä olleen sähkövastuksen odotettua laajemman käytön johdosta. Toisin kuin hovioikeus Korkein oikeus katsoo, että virheen seurauksena aiheutunut lämmityskustannusten lisääntyminen on välitöntä vahinkoa.

27. A on esittänyt vaatimuksensa tueksi laskelman omakotitalonsa sähkönkulutuksesta tammikuun 2009 ja tammikuun 2011 väliseltä ajalta. Selvityksestä ilmenee, että sähkönkulutus oli merkittävästi vähentynyt sen jälkeen, kun taloon oli ilma-vesilämpöpumpun tilalle asennettu maalämpöjärjestelmä. Selvitys ei kuitenkaan osoita sitä sähkökulutuksen lisäystä, joka ilma-vesilämpöpumpun virheestä on aiheutunut. Lämpöpumppu on ollut käytössä vuoden 2009 helmikuun loppupuolelta saman vuoden joulukuun alkupuolelle saakka. Täsmällisemmän selvityksen puuttuessa Korkein oikeus arvioi lämmityskustannusten lisääntymisestä johtuneen vahingon määräksi hovioikeuden tuomitseman 500 euron sijasta 200 euroa.

9. Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että B Oy:n A:lle maksettavaksi määrätyn vahingonkorvauksen määrä alennetaan 615,90 euroon.
Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio ja Ari Kantor. Esittelijä Juha Mäkelä.