Within the different legal and judicial systems of the Member States of the European Union (EU), there is a wide range of legal professions such as lawyers, notaries, judges, prosecutors and judicial officers. Members of legal professions do not hold the same titles in all Member States, and their role and status can vary considerably from one Member State to another.
This page provides you with general information (on the role and functions) on different legal professions.
Please select the relevant country's flag to obtain detailed national information.
If you need to consult or find a legal practitioner in any Member State of the European Union, you can visit the Find a legal professional section.
Apart from lawyers, European Union law does not regulate the conditions for exercising as a legal professional. Legal professions are generally regulated at national level. Although there may be natural similarities between them, these national regulations differ quite substantially from one country to another because they reflect the continuation of often ancient traditions.
The Committee of Ministers of the Council of Europe (COE) has issued a number of recommendations on the legal professions. One of these initiatives concerns the exercise of the profession of lawyer. Another concerns the independence of judges. COE recommendations and other information on this issue may be found on its website.
In addition, the European Convention on Human Rights states that everyone charged with a criminal offence has the right to defend himself in person or through legal assistance of his own choosing or, if he has not sufficient means to pay for legal assistance, to be given it free when the interests of justice so require. This clause mainly refers to criminal cases, but the European Court of Human Rights (ECHR) has extended it to cover also civil cases.
A judge, or arbiter of justice, is a lead official who presides over a court of law, either alone or as part of a panel of judges. The powers, functions, method of appointment, discipline, and training of judges vary widely across different jurisdictions. The judge is like an umpire in a game and conducts the trial impartially and in an open court. The judge hears all the witnesses and any other evidence presented by the parties of the case, assesses the credibility of the parties, and then issues a ruling on the matter at hand based on his or her interpretation of the law and his or her own personal judgment.
You can find more information about this profession at the following websites:
In criminal proceedings, the prosecution service or office of public prosecution plays a very important role. The Member States' systems are also very diverse as regards the role, tasks and powers of prosecutors.
The functions and titles of court staff can be very different, for example: "Greffier" in France, "Rechtspfleger" in Germany.
In addition, functions held by them vary widely from one legal system to another: assisting judges or prosecutors, management of courts, responsibilities in certain procedures. Depending on the country, they are subject to legal studies, can provide legal advice and/or benefit from continuous training.
In each case, they play an important part in courts, through their role in welcoming victims as well as defendants and in the overall efficiency of the justice system.
Members of this profession are represented at the European level by the European Union of Rechtspfleger (E.U.R), a non-governmental organization that brings together professional associations from the several countries. The E.U.R's objectives include participation in the creation, development and the harmonization of law on the European and international levels; working with the European institutions; representation of the professional interests of its members and promotion of the profession in the interest of a better functioning justice system.
The judicial officers' profession is regulated by the law of the individual Member State and these regulations differ from one Member State to another.
Members of this profession are represented at European level by the International Union of Judicial Officers (UIHJ). The purpose of UIHJ is to represent its members in international organisations and ensure collaboration with national professional bodies. It works to improve national procedural law and international treaties and makes every effort to promote ideas, projects and initiatives which help to move forward and elevate the independent status of judicial officers.
The European Chamber of Judicial Officers (whose French acronym is CEHJ) also represents judicial officers. A non-profit making association governed by Belgian law, the CEHJ aims to promote greater involvement of judicial officers in the concerted action of legal professionals in the European debate.
The lawyer’s role, whether retained by an individual, a corporation or the state, is as the client’s trusted adviser and representative, as a professional respected by third parties, and as an indispensable participant in the fair administration of justice. By embodying all these elements, the lawyer, who faithfully serves his or her own client’s interests and protects the client’s rights, also fulfils the functions of the lawyer in society - which are to forestall and prevent conflicts, to ensure that conflicts are resolved in accordance with recognised principles of civil, public or criminal law and with due account of rights and interests, to further the development of the law, and to defend liberty, justice and the rule of law.
In their activity, lawyers are governed by professional organisations or authorities within their Member State – the bars and law societies – which are responsible for the laying down of rules of professional conduct and the administration of discipline of lawyers.
European Union law does not regulate the conditions for exercising a legal profession. However, the 1998 Directive sets out the conditions in which a lawyer who has qualified in one Member State can exercise his or her profession on a permanent basis in another Member State.
At EU level, lawyers are represented by the Council of Bars and Law Societies of Europe (CCBE) - an international non-profit-making association founded in 1960. It acts as the liaison between the EU and Europe's national bars and law societies on all matters of mutual interest relating to the exercise of the profession of lawyer.
Notaries are legal practitioners specialised and authorised to act in certain legal matters. By virtue of their tasks and responsibilities, notaries play an important role in the State legislature in the 22 Member States where the legal order is based on Latin civil law. Ireland is the single Common Law Jurisdiction within the European Union also has a notarial profession whose practice extends across a wide range of legal services and whose functions and authority are principally exercised in relation to legal acts and instruments to be used in overseas jurisdictions. They have a significant role in the international trade and commerce of their domestic jurisdiction.
Notaries tasks in particular are:
Notaries are public officials – States delegate a portion of public power to allow them to fulfil a public service mission - exercising their functions within the framework of an independent profession.
Notaries are bound by professional confidentiality. The conditions of the notary’s nomination are similar to that of a magistrate and s/he is subject to the same independence, permanence of office, impartiality, conclusive power and enforceability of her/his actions in addition to the supervision of her/his activities by the Ministry of Justice.
There are approximately 35.000 notaries, throughout the 22 Member States of the European Union whose legal systems are based on Latin civil law.
In dealings with the European institutions, notaries in the Latin civil law jurisdictions of the European Union are represented by the Council of the Notariats of the European Union (CNUE) which was set up in 1993. The CNUE represents the Notariats of all EU Member States where the role of Latin Civil Law notary exists: Austria, Belgium, Bulgaria, Croatia, Czech Republic, Estonia, France, Germany, Greece, Hungary, Italy, Latvia, Lithuania, Luxembourg, Malta, the Netherlands, Poland, Portugal, Romania, Slovakia, Slovenia and Spain. Ireland has its own national representative body, however internationally, it is represented by the "UK and Ireland Notarial Forum".
This page is maintained by the European Commission. The information on this page does not necessarily reflect the official position of the European Commission. The Commission accepts no responsibility or liability whatsoever with regard to any information or data contained or referred to in this document. Please refer to the legal notice with regard to copyright rules for European pages.
Tässä osassa on tietoa oikeusalan ammateista Belgiassa.
Tässä osassa kerrotaan muun muassa seuraavista oikeusalan ammateista:
Syyttäjälaitos (ministère public) muodostuu syyttäjistöön (parquet, auditorat) kuuluvista oikeusviranomaisista, jotka hoitavat virkatehtäviään siinä tuomioistuimessa (cour, tribunal), jossa he työskentelevät.
Arrondissement-tuomiopiireissä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimissa (tribunal de première instance) ja erityisesti nuoriso-oikeudessa, joka on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen jaosto, syyttäjinä toimivat procureur du Roi (”kruununsyyttäjä”) ja apulaissyyttäjät. He hoitavat syyttäjäntehtäviä myös tuomiopiirinsä poliisituomioistuimissa ja kauppatuomioistuimessa.
Työtuomioistuimissa (tribunal du travail) syyttäjinä toimivat pääsyyttäjät (auditeur du travail), joita avustavat apulaissyyttäjät. He hoitavat näitä tehtäviä myös toimivaltaansa kuuluvissa rikosasioissa rikosoikeudessa, joka on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen jaosto, ja poliisituomioistuimissa.
Muutoksenhakutuomioistuimissa (cour d’appel) ja toisen oikeusasteen työtuomioistuimissa (cour du travail) syyttäjäntehtäviä hoitaa procureur général, joka johtaa ja valvoo yleistuomioistuinten ja työtuomioistuimen syyttäjiä. Yleistuomioistuimessa syyttäjää avustavat apulaissyyttäjät (premier avocat général, avocats généraux ja substituts du procureur général). Työtuomioistuimessa syyttäjää avustavat apulaissyyttäjät (premier avocat général, avocats généraux ja substituts généraux).
Kassaatiotuomioistuimessa syyttäjänä toimii kassaatiotuomioistuimen pääsyyttäjä (procureur général) apulaissyyttäjineen (premier avocat général, avocats généraux). Vaikka nimitykset ovat samat, syyttäjäntehtävät kassaatiotuomioistuimessa ovat täysin erilaiset kuin muissa tuomioistuimissa. Kassaatiotuomioistuin ei nimittäin tutki asiaperusteita vaan oikeudellisten menettelyjen laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta.
Syyttäjä tekee tutkimuksiaan ja nostaa syytteitä riippumattomasti. Toimivaltaisella ministerillä on kuitenkin oikeus määrätä syyttäjä nostamaan kanteita ja antaa sitovia rikosoikeudellisia toimintaohjeita – myös tutkimusten tekemisen ja syytteennoston alalla.
Syyttäjälaitoksella on useita tehtäviä, jotka liittyvät rikosasioiden ja siviili-asioiden käsittelyyn ja jatkotoimiin.
Näiden varsinaisten päätehtäviensä lisäksi syyttäjistöllä on tuomiopiirissään myös valta panna täytäntöön rikosoikeutta koskevat poliittiset päätökset ja toimintaohjeet ja seurata niiden täytäntöönpanoa.
Oikeusministeri vahvistaa toimintaohjeet kuultuaan syyttäjäkollegiota (joka muodostuu viiden muutoksenhakutuomioistuimen pääsyyttäjistä).
Syyttäjäkollegio toimii oikeusministerin alaisuudessa ja tekee päätöksiä edistääkseen mahdollisimman johdonmukaista politiikkaa ja koordinointia sekä syyttäjistön toiminnan yleistä asianmukaisuutta.
Syyttäjäkollegion toimivalta kattaa koko maan, ja sen päätökset velvoittavat muutoksenhakutuomioistuinten pääsyyttäjiä ja kaikkia heidän alaisuudessaan toimivia syyttäjistön edustajia.
Lisätietoja on syyttäjälaitoksen verkkosivulla.
Belgian valtio perustuu vallanjaon periaatteeseen eli lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja tuomiovallan erottamiseen toisistaan. Belgian oikeuslaitos on riippumaton.
Oikeuslaitos jakautuu tuomarikuntaan (magistrature assise, joka muodostuu tribunal- ja cour-tuomioistuinten tuomareista) ja syyttäjälaitokseen (magistrature debout, syyttäjistö, ks. edellä).
Oikeuslaitos koostuu tribunal- ja cour-tuomioistuimista, jotka ratkaisevat riita-asiat. Lisäksi oikeuslaitos valvoo toimeenpanovallan käyttäjän toimien lainmukaisuutta.
Yleensä tribunal-tuomioistuinten tuomareista käytetään nimitystä juge ja cour-tuomioistuinten tuomareista nimitystä conseiller.
Tuomarikunnan tehtävänä on soveltaa lakia siviilioikeudellisiin riita-asioihin sekä rikkomuksiin.
Tietyissä tuomioistuimissa päätöksentekoon osallistuu ammattituomareiden lisäksi maallikkotuomareita. Maallikkotuomareita toimii seuraavissa tuomioistuimissa:
Syyttäjälaitoksella on oikeusjärjestelmässä oma yhteiskunnallinen tehtävänsä, johon kuuluu rikosoikeudellisten sääntöjen noudattamisen lisäksi myös siviilioikeudellisia tehtäviä muun muassa sosiaali-, nuoriso- ja kauppaoikeuden alalla.
Cour- ja tribunal-tuomioistuimet ovat osa oikeuslaitosta. Ne toimivat demokraattisen oikeusvaltion periaatteen mukaisesti ja edistävät lainsäätäjän antamien valtuuksien rajoissa konfliktien ratkaisemista tai ehkäisemistä riippumattomasti, puolueettomasti ja ammattimaisesti. Ne noudattavat oikeusnormeja, käyttävät saatavilla olevia resursseja ja pyrkivät huolehtimaan siitä, että kaikki toiminta on mahdollisimman laadukasta.
Kollegio avustaa tribunal- ja cour-tuomioistuimia niiden päätehtävässä seuraavasti:
Syyttäjälaitoksen kollegioon kuuluu viiden pääsyyttäjän lisäksi liittovaltion syyttäjä (procureur fédéral), kolme syyttäjäneuvoston (Conseil des procureurs du Roi) jäsentä ja yksi työtuomioistuimen pääsyyttäjien neuvoston (Conseil des auditeurs du travail) jäsen. Kollegio käsittelee yhdessä kaikkia syyttäjälaitoksen hyvään hallintotapaan liittyviä kysymyksiä.
Syyttäjäkollegion puheenjohtaja on myös syyttäjälaitoksen kollegion puheenjohtaja.
Syyttäjälaitoksen kollegio tukee syyttäjäkollegion määrittelemän kriminaalipolitiikan täytäntöönpanoa. Se huolehtii siitä, että syyttäjälaitoksen viestintä, tiedonhallinta, tietokoneistaminen, työmäärän mittaaminen, työprosessit, tilastot ja strateginen henkilöstöhallinto ovat mahdollisimman hyvällä tasolla. Lisäksi se antaa hallinnollista tukea lainkäyttöelimille eli yleistuomioistuimille, työtuomioistuimille (auditorats généraux du travail), yleisille syyttäjäviranomaisille (parquets du procureur du Roi), työsuojeluviranomaisille (auditorats du travail) ja liittovaltion syyttäjänvirastolle (parquet fédéral).
Syyttäjälaitoksen kollegio toteuttaa näiden tehtävien hoitamiseksi tarvittavat toimenpiteet ja voi antaa sitovia suosituksia ja ohjeita.
Se kokoontuu kerran viikossa. Se kuulee säännöllisesti oikeusministeriä.
Tuomarien ja syyttäjien neuvoa-antava neuvosto edustaa tuomareita ja syyttäjiä suhteessa viranomaisiin asioissa, jotka liittyvät heidän asemaansa, työoloihinsa ja oikeuksiinsa.
Korkean oikeusneuvoston tehtävänä on auttaa Belgian oikeuslaitosta tehostamaan toimintaansa. Sillä on keskeinen rooli tuomareiden ja syyttäjien valinnassa ja nimittämisessä, ja se hoitaa oikeuslaitoksen toiminnan ulkoista valvontaa erityisesti suorittamalla tarkastuksia ja yksittäisiä tutkintatoimia, käsittelemällä kanteluja ja antamalla lausuntoja.
Korkea oikeusneuvosto on parlamentista, hallituksesta ja oikeuslaitoksesta riippumaton elin.
Oikeusalan koulutuslaitos (Institut de formation judiciaire)
Oikeusalan koulutuslaitos on riippumaton liittovaltion elin, joka vastaa tuomareiden ja syyttäjien sekä oikeuslaitoksen henkilöstön kokonaisvaltaisen kehittämis- ja koulutuspolitiikan suunnittelusta ja toteutuksesta, jotta toiminta on mahdollisimman laadukasta.
Tehtävät
Asianajaja on lain ja oikeuden ammattilainen. Hänen on noudatettava eettisiä sääntöjä, jotka takaavat täyden riippumattomuuden. Lisäksi häntä sitoo salassapitovelvollisuus.
Asianajaja on koulutettu toimimaan eri oikeudenaloilla, jotka ovat usein myös päällekkäisiä (yhtiöoikeus, hallinto-oikeus, kaupunkisuunnittelua koskeva oikeus, vero-oikeus, perheoikeus jne.). Asianajaja voi uransa aikana erikoistua yhteen tai useampaan oikeusalaan hankittuaan niitä koskevaa erityisosaamista.
Asianajajan tehtävä on avustaa asiakkaitaan sekä tuomioistuimissa että kaikissa sellaisissa tilanteissa, joissa tämä saattaa tarvita oikeudellista tukea, virallista edustajaa, tekstinlaatijaa tai yksinkertaisesti moraalista tukea.
Yleisesti ottaen asianajajalla on kolme tehtävää:
Asianajaja voi puhua asiakkaansa puolesta ja edustaa häntä kaikissa Belgian tuomioistuimissa (poliisituomioistuin, rauhantuomioistuin, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, kauppatuomioistuin, työtuomioistuin, muutoksenhakutuomioistuin, toisen oikeusasteen työtuomioistuin, rikostuomioistuin, korkein hallinto-oikeus) samoin kuin muissa Euroopan unionin valtioissa.
Asianajaja avustaa myös välimies- ja sovittelumenettelyissä, kaikkien vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen yhteydessä (méthode alternative de résolution des conflits, M.A.R.C.) sekä kaikissa kokoontumisissa ja kokouksissa.
Asianajajan tehtävät eivät rajoitu riitatilanteissa toimimiseen. He antavat myös neuvoja ja laativat tai mukauttavat sopimuksia niin, että oikeudenkäynnit voidaan usein välttää.
Asianajaja voi auttaa asiakastaan myös kiinteistön ostossa tai vuokraamisessa, yrityksen perustamisessa, velkojen hoitamiseen liittyvien vaikeuksien ratkaisemisessa, uuden työsopimuksen tekemisessä, onnettomuuden tai hyökkäyksen uhriksi joutumisen jälkeen, asiakkaan saatua kutsun oikeuteen, avioeron yhteydessä jne.
Asianajaja on kaikkia varten
Lain mukaan vähävaraiset henkilöt voivat saada oikeusapua (aikaisemmalta nimeltään pro deo) tai oikeudenkäyntiapua.
Oikeusapu merkitsee vapautusta asianajajakuluista joko kokonaan tai osittain. Järjestelmä on kaksitasoinen:
Oikeudenkäyntiapu merkitsee osittaista tai täyttä vapautusta oikeudenkäyntikuluista (notariaattimaksut, siirtoleimavero, haastemiehen maksut, notaari- ja asiantuntijapalkkiot jne.). Asiakkaan on haettava tätä apua itse tai asianajajansa välityksellä oikeudenkäyntiaputoimistosta (bureau d’assistance judiciaire).
Vastuuviranomaiset
Kaikki asianajajat kuuluvat asianajajayhdistykseen; tällä hetkellä Belgiassa on 25 asianajajayhdistystä.
Belgian ranskankielisten ja saksankielisten asianajajayhdistysten liitto (L’Ordre des Barreaux Francophones et Germanophone, AVOCATS.BE) kattaa kaikki Belgian ranskankielisten ja saksankielisten yhteisöjen asianajajayhdistykset (11 ranskankielistä ja 1 saksankielinen asianajajayhdistys).
Belgian hollanninkielisten asianajajayhdistysten liitto (Orde van Vlaamse Balies, O.V.B.) kattaa kaikki Belgian hollanninkielisten yhteisöjen asianajajayhdistykset (13 asianajajayhdistystä).
Lisätietoja asianajajan ammatista annetaan seuraavilla verkkosivuilla:
Tietokannan käyttö on maksutonta.
Notaarit ovat kuninkaan nimittämiä virkamiehiä. Lain mukaan notaarin on vahvistettava tietyt asiakirjat, jotta niitä voidaan pitää osapuolten välisinä sopimuksina (viralliset asiakirjat). Siispä esimerkiksi kiinteistöä myytäessä on käännyttävä notaarin puoleen. Virallisiin asiakirjoihin liittyvien asioiden lisäksi notaarin puoleen voidaan kääntyä myös perinnönjakoon ja henkilökohtaisen sopimuksen laatimiseen liittyvissä asioissa, lausunnon saamiseksi jne.
Notaarit ovat toimivaltaisia pääasiassa kolmella tärkeällä alalla, jotka ovat
Belgiassa toimii myös kansallinen notaariyhdistys (Chambre nationale des notaires). Sen päätehtävänä on
Belgiassa toimii myös provinssitason notaariyhdistyksiä. Ne ovat ammattikunnan kurinpitoelimiä, joiden päätehtävänä on valvoa ammattieettisten sääntöjen noudattamista ja selvitellä ammatillisluonteisia kiistoja (esimerkiksi käsitellä kanteluja). Kantelujen käsittelyä varten on perustettu myös notaarien sovittelupalvelu (www.ombudsnotaire.be).
Lisäksi notaarit kuuluvat kansalliseen notaariliittoon (Fédération Royale du Notariat Belge, Fednot). Fednot on notaarien ammattijärjestö, joka tukee notaaritoimistoja antamalla oikeudellisia lausuntoja, neuvontaa ja suosituksia notaaritoimiston hallinnoinnista, tarjoamalla tietoteknisiä ratkaisuja ja koulutusta sekä hoitamalla yleisölle tiedottamista. Fednot-verkostoon kuuluu 1 150 notaaritoimistoa, joissa työskentelee 1 550 notaaria ja 8 000 muun henkilöstön jäsentä.
Lisätietoja annetaan Fédération Royale du Notariat belgen verkkosivuilla.
Haastemies (huissier de justice) on oikeushallinnon virkamies. Haastemiehen ammatti luetaan kuitenkin vapaaksi ammatiksi (profession libérale). Toisin sanoen haastemies on toisaalta julkisen vallan edustaja, toisaalta hän hoitaa tehtäväänsä riippumattomasti.
Koska valtio on siirtänyt haastemiehille julkista valtaa, he ovat virkamiehiä. He eivät voi kieltäytyä toimeksiannosta, lukuun ottamatta tilanteita, joissa ammattieettiset säännöt tai laki edellyttävät kieltäytymistä. Näin on esimerkiksi silloin, kun haastemies on jäävi tai toimeksianto on laiton. Haastemies ei siis toimi koskaan omasta aloitteestaan vaan aina jonkun toimeksiannosta. Haastemiehen on noudatettava jokaisessa toimeksiannossaan erilaisia lakisääteisiä velvoitteita. Haastemies voi periä työstään maksun kulujensa kattamiseksi kokonaan tai osittain.
Vapaan ammatin harjoittajana haastemies toimii riippumattomasti ja puolueettomasti. Kuka tahansa voi hyödyntää hänen ammattikokemustaan. Tämä tarkoittaa sitä, ettei hän saa viranomaisilta minkäänlaista palkkaa, korvausta eikä maksua.
Haastemiehen tehtävät voidaan jakaa kahteen pääryhmään: muihin kuin oikeudellisiin tehtäviin (saatavan vapaaehtoinen perintä, virallinen pöytäkirja) ja oikeudellisiin tehtäviin (tiedoksianto, tuomion täytäntöönpano). Tehtäviään hoitaessaan haastemiehen on usein annettava kansalaisille tietoja siitä, miten he voivat käyttää oikeuksiaan. Hänen on esimerkiksi vastattava toimeksiantoa koskeviin kansalaisen kysymyksiin riippumatta siitä, onko tämä hänen asiakkaansa vai toimeksiannon kohde.
Kaikki saman arrondissement-tuomiopiirin haastemiehet kuuluvat samaan haastemiesyhdistykseen (chambre des huissiers). Yhdistyksen päätehtävänä on valvoa, että tuomiopiirin haastemiehet noudattavat kurinpitosääntöjä ja heihin sovellettavia lakeja ja asetuksia, sekä ratkaista haastemiesten välisiä kiistoja.
Belgiassa toimii myös kansallinen haastemiesliitto (Chambre nationale des huissiers de justice de Belgique), jonka päätehtävänä on
Lisätietoja annetaan Belgian haastemiesliiton Chambre nationale des huissiers de justice de Belgique verkkosivuilla.
Tuomareiden ja syyttäjien tukena toimii useita muitakin hallinto- ja oikeusvirkamiehiä: kirjaajia, lakimiesavustajia, syyttäjän lakimiesavustajia, syyttäjän sihteerejä sekä hallintohenkilöstöä.
Jokaisessa oikeuskäsittelyssä tuomarin apuna toimii kirjaaja (greffier). Kirjaaja valmistelee tuomarin työtä esimerkiksi kokoamalla oikeuskäsittelyssä tarvittavat asiakirjat. Oikeuskäsittelyn aikana kirjaaja pitää kirjaa menettelyn kulusta ja puheenvuoroista ja huolehtii kaikkien asiakirjojen asianmukaisesta laadinnasta. Lisäksi kirjaaja hoitaa ja koordinoi tuomioistuimen kanslian (greffe) hallinto- ja kirjanpitotehtäviä. Jokaisessa tuomioistuimessa on kanslia, jota johtaa pääkirjaaja (greffier en chef). Tuomioistuimen koosta riippuen kussakin kansliassa toimii yksi tai useampi kirjaaja. Heillä on apunaan hallintohenkilöstöä.
Lakimiesavustajat (référendaires) ovat juristeja, jotka avustavat tuomareita tuomioistuimissa tuomioiden laadinnassa. He avustavat asioiden käsittelyssä yhden tai useamman tuomarin ohjeiden mukaan ja alaisuudessa. He tutustuvat asiaa koskeviin asiakirjoihin, tarkastelevat oikeudellisia kysymyksiä ja luonnostelevat tuomioita.
Syyttäjälaitoksen syyttäjät voivat käyttää juristeja asioiden oikeudelliseen valmisteluun. Syyttäjälaitoksen palveluksessa toimiessaan heitä kutsutaan syyttäjistön lakimiesavustajiksi (juristes de parquet). He suorittavat oikeudellista tutkintaa, ohjaavat tiedonkulkua tai valmistelevat oikeudenkäyntitoimia ja haasteita yhden tai useamman syyttäjänviraston syyttäjän toimeksiannosta ja alaisuudessa.
Kullakin syyttäjänvirastolla on sihteeristö, jota johtaa sihteeristön päällikkö (secrétaire en chef). Syyttäjistön sihteerit avustavat syyttäjäviranomaisia erityisesti tutkimus- ja dokumentointitehtävissä sekä asiakirjakokonaisuuksien kokoamisessa. He mm. pitävät asiakirjat ja rekisterit ajan tasalla ja hoitavat arkistoa. Sihteerien määrä riippuu syyttäjänviraston suuruudesta. Syyttäjäviranomaisen sihteerien apuna toimii hallintohenkilöstöä.
Tuomioistuimen kanslioissa ja syyttäjäviranomaisten sihteeristöissä toimii myös suuri määrä hallintohenkilöstöä. Sen tehtävänä on hoitaa käsiteltävänä olevien asioiden asiakirjakokonaisuuksia ja huolehtia tietojen syöttämisestä tietokantoihin. Lisäksi hallintohenkilöstö käsittelee postia, hoitaa arkistointia ja ohjaa kansliaan tai syyttäjänvirastoon saapuvia vieraita.
Lisätietoja näistä ammateista on asiakirjassa (378 Kb).
Jokainen kansalainen voi saada maksutta alustavaa oikeudellista neuvontaa, jota antavat oikeusalan ammattilaiset. Kyse on ensivaiheen oikeusavusta, jossa oikeusalan ammattilaiset
Asiaa ei ratkaista heti, vaan kyseessä on alustava neuvonta. Oikeudellisia päivystyksiä järjestetään oikeuspalatseissa (palais de justice), rauhantuomioistuimissa (justice de paix), oikeustaloissa (maison de justice), tietyissä kunnallishallinnon virastoissa, useimmissa julkisissa sosiaaliaputoimistoissa (CPAS) ja erilaisissa voittoa tavoittelemattomissa yhdistyksissä, joilla on oma oikeudellinen palvelu.
Lisätietoja annetaan verkko-oppaassa L'aide juridique: un meilleur accès à la justice, jossa käsitellään oikeusapua ja oikeussuojakeinoja.
Lisätietoja annetaan Belgian oikeusministeriön verkkosivuilla.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tällä sivulla annetaan tietoja oikeusalan ammateista Bulgariassa.
Tärkeimmät oikeusalan ammatit Bulgariassa ovat syyttäjä, tutkintatuomari, tuomari, asianajaja, notaari, yksityinen täytäntöönpanoa suorittava toimihenkilö, täytäntöönpanoa suorittava virkamies ja rekisterituomari. Niistä säädetään Bulgarian perustuslaissa ja oikeuslaitosta koskevassa laissa.
Bulgarian tasavallan syyttäjälaitokseen kuuluvat valtakunnansyyttäjä, korkeimman kassaatiotuomioistuimen yhteydessä toimiva syyttäjänvirasto, korkeimman hallinto-oikeuden yhteydessä toimiva syyttäjänvirasto, kansallinen tutkintavirasto, muutoksenhakutuomioistuinten yhteydessä toimivat syyttäjänvirastot, erityisen muutoksenhakutuomioistuimen yhteydessä toimiva syyttäjänvirasto, sotaoikeudellisen muutoksenhakutuomioistuimen yhteydessä toimiva syyttäjänvirasto, maakunnalliset syyttäjänvirastot, erityissyyttäjänvirasto, maakunnallisten sotatuomioistuinten yhteydessä toimivat syyttäjänvirastot ja piirisyyttäjänvirastot. Maakunnallisissa syyttäjänvirastoissa on maakunnalliset tutkintayksiköt ja erityissyyttäjänvirastossa on oma tutkintayksikkönsä. Maakunnallisissa syyttäjänvirastoissa on lisäksi hallintoyksiköt, joiden syyttäjät osallistuvat hallinnollisiin menettelyihin.
Syyttäjälaitos on yhtenäinen ja keskitetty laitos. Kaikki syyttäjät ja tutkintatuomarit toimivat valtakunnansyyttäjän alaisuudessa. Kukin syyttäjä vastaa toiminnastaan virka-asteikossa ylemmälle syyttäjälle, ja kaikki syyttäjät ja tutkintatuomarit toimivat vastaavan syyttäjänviraston hallinnollisen päällikön alaisuudessa. Sotatuomioistuinten syyttäjät ja tutkintatuomarit ovat tehtäviään suorittaessaan riippumattomia sotilasviranomaisista.
Valtakunnansyyttäjän nimittää ja vapauttaa tehtävästään Bulgarian tasavallan presidentti ylimmän tuomioistuinneuvoston ehdotuksesta seitsemän vuoden toimikaudeksi, jota ei voida uusia.
Syyttäjien nimittäminen, ylentäminen tai alentaminen virka-asteikossa, siirtäminen ja tehtävästä vapauttaminen tapahtuvat ylimmän tuomioistuinneuvoston päätöksellä.
Syyttäjälaitoksessa on seuraavat virat:
Syyttäjä vakinaistetaan ylimmän tuomioistuinneuvoston päätöksellä 5 palvelusvuoden ja työsuorituksesta annetun myönteisen kokonaisarvioinnin jälkeen.
Valtakunnansyyttäjä johtaa syyttäjälaitosta ja antaa sen toimintaa koskevia ohjeita ja neuvoja. Yhdessä ministeriöiden ja valtion laitosten päälliköiden kanssa valtakunnansyyttäjä perustaa tutkinnassa avustavia yhteistyöelimiä, jotka toimivat valtakunnansyyttäjän nimeämän syyttäjän valvonnassa. Valtakunnansyyttäjä voi saattaa asioita perustuslakituomioistuimen tutkittavaksi.
Syyttäjä johtaa tutkintaa valvovan syyttäjän ominaisuudessa. Syyttäjä voi esittää vastalauseita ja pyytää laittomien toimenpiteiden kumoamista tai muuttamista laissa säädetyissä määräajoissa ja laissa säädetyin edellytyksin. Syyttäjä voi keskeyttää toimenpiteen täytäntöönpanon, kunnes toimivaltainen viranomainen on käsitellyt vastalauseen. Kaikkiin syyttäjän toimiin ja toimenpiteisiin on mahdollista hakea muutosta virka-asteikossa välittömästi ylemmältä syyttäjänvirastolta, mikäli niihin ei sovelleta tuomioistuinvalvontaa. Ylempi syyttäjä tai ylemmän syyttäjänviraston syyttäjä voi toteuttaa alempien syyttäjien toimivaltaan kuuluvia toimenpiteitä sekä kirjallisesti kumota näiden tekemiä päätöksiä tai keskeyttää niiden soveltamisen laissa säädetyissä tapauksissa.
Syyttäjät hoitavat virkatehtäviään riippumattomasti ja lainsäädäntöä noudattaen. Syyttäjät ovat poliittisesti neutraaleja, tekevät ratkaisunsa lainsäädännön ja asiassa kerättyjen todisteiden perusteella ja omaatuntoaan ja sisäistä vakaumustaan noudattaen.
Lisätietoa saa Bulgarian tasavallan syyttäjälaitoksen verkkosivuilta.
Bulgarian syyttäjäyhdistys on poliittisesti sitoutumaton vapaaehtoisjärjestö, johon kuuluvat tuomarit työskentelevät tai ovat työskennelleet Bulgarian syyttäjälaitoksen palveluksessa. Syyttäjäyhdistyksen tarkoituksena on saattaa yhteen syyttäjälaitoksessa toimivat tuomarit kaikkialta maasta, varmistaa tarpeellisten tietojen saanti ja näkemysten vaihto syyttäjän työhön liittyvissä kysymyksissä sekä kehittää syyttäjälaitoksen ja syyttäjien kansainvälisiä yhteyksiä. Lisätietoa saa syyttäjäyhdistyksen verkkosivuilta: http://ecocrime.bg.
Oikeuslaitosta koskevan lain nojalla tutkintatuomareilla on Bulgariassa tuomarin (magistrat) asema.
Tutkintaviranomaisia ovat kansallinen tutkintavirasto, maakunnallisten syyttäjänvirastojen tutkintayksiköt sekä erityissyyttäjänviraston tutkintayksikkö. Sofian kaupungin syyttäjänviraston tutkintayksikkö vastaa asemaltaan maakunnallista tutkintayksikköä.
Kansallista tutkintavirastoa johtaa valtakunnansyyttäjä joko suoraan tai viraston johtajan välityksellä, joka toimii myös apulaisvaltakunnansyyttäjänä tutkinnan alalla. Kansallisen tutkintaviraston johtaja vastaa virastonsa tutkintatuomareiden ja muun henkilöstön hallinnollisesta ja organisatorisesta johtamisesta ja antaa menettelyohjeita maakunnallisten tutkintayksiköiden tutkintatuomareille.
Maakunnallisten syyttäjänvirastojen maakunnalliset tutkintayksiköt ja erityissyyttäjänviraston tutkintayksikkö koostuvat tutkintatuomareista.
Maakunnallisten syyttäjänvirastojen maakunnallisten tutkintayksiköiden sekä erityissyyttäjänviraston tutkintayksikön tutkintatuomarit vastaavat kyseisen syyttäjänviraston hallintopäällikön heille osoittamien asioiden tutkinnasta.
Suorittaessaan rikosoikeudenkäynteihin liittyviä tehtäviään tutkintaviranomaiset toimivat syyttäjän valvonnassa ja ohjauksessa.
Tutkintatuomareiden tutkinnan aikana antamat määräykset sitovat kaikkia valtiollisia elimiä, oikeushenkilöitä ja kansalaisia.
Tuomarien nimittäminen, ylentäminen ja alentaminen virka-asteikossa, siirtäminen ja tehtävästä vapauttaminen tapahtuvat Bulgariassa ylimmän tuomioistuinneuvoston päätöksellä.
Tuomarit toimivat seuraavissa viroissa:
Tuomarit vakinaistetaan ylimmän tuomioistuinneuvoston päätöksellä 5 palvelusvuoden ja työsuorituksesta annetun myönteisen kokonaisarvioinnin jälkeen.
Bulgarian tuomariliitto (SSB) perustettiin Sofiassa 28.3.1997. Perustajajäseniä oli 30, heidän joukossaan korkeimman kassaatiotuomioistuimen tuomareita sekä maakuntatuomioistuinten ja piirituomioistuinten tuomareita kautta maan.
Tuomariliiton edeltäjä oli vuonna 1919 perustettu Bulgarian tuomareiden liitto. Se toimi vuoteen 1945 epävirallisena tuomarien ammattialajärjestönä, joka puolusti jäsenistönsä ammatillisia etuja ja etsi keskusteluissaan ratkaisuja sen ongelmiin.
Lisätietoja saa Bulgarian tuomariliiton verkkosivuilta.
Bulgarian tuomareiden yhdistys perustettiin turvaamaan kansalaisille oikeudenkäytön tasapuolisuus ja avoimuus sekä oikeussuojan saatavuus.
Yhdistys pyrkii tuomioistuinjärjestelmän puitteissa toimimaan perustuslain sekä säännösten mukaisesti ja ammatillisia sääntöjä noudattaen. Lisätietoa saa Bulgarian tuomareiden yhdistyksen verkkosivuilta: https://judgesbg.org.
Bulgarian tuomariliitto taltioi asiakirjoja muun muassa tuomareihin kohdistetuista kurinpitomenettelyistä, toimii välittäjänä tuomarien ja muiden virkamiesten välisissä riita-asioissa, avustaa lainsäätäjää lainsäädäntöprosessissa, pitää rekistereitä ja julkaisee omaa lehteä.
Oikeusavustajia on maakuntatuomioistuimissa, hallinto- ja muutoksenhakutuomioistuimissa, korkeimmassa kassaatiotuomioistuimessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Apulaissyyttäjiä on maakuntatuomioistuinten, muutoksenhakutuomioistuinten, korkeimman kassaatiotuomioistuimen ja korkeimman hallinto-oikeuden yhteydessä toimivissa syyttäjänvirastoissa.
Oikeusavustajaksi tai apulaissyyttäjäksi voidaan nimittää henkilö, jolla on tuomarin, syyttäjän tai tutkintatuomarin pätevyys ja joka on läpäissyt tuomioistuimen viranhaltijoiden kilpailun.
Oikeusavustajat nimittää asianomaisen tuomioistuimen hallintopäällikkö. Apulaissyyttäjät nimittää valtakunnansyyttäjä tai asianomaisen syyttäjänviraston hallintopäällikkö.
Bulgariassa asianajajan ammatin harjoittamisesta säädetään perustuslaissa. Asianajajana voi toimia vain valantehnyt, asianajajayhdistykseen kuuluva henkilö. Kullakin maakuntatuomioistuimen tuomiopiirillä on oma asianajajayhdistyksensä, joka kuuluu ylimmän asianajajaneuvoston alaisuuteen. Tämän kotipaikka sijaitsee Sofiassa. Asianajajien asemasta, oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään asianajajalailla.
Ylin asianajajaneuvosto on oikeushenkilö ja koostuu asianajajayhdistysten edustajista, joita on säännön mukaan yksi 40:tä asianajajaa kohti.
Ylin asianajajaneuvosto kutsuu koolle ja järjestää Bulgarian asianajajien yleiskokoukset, panee niiden päätökset täytäntöön ja raportoi niille, määrittää talousarvioonsa kerättävät asianajajien liittymis- ja vuosimaksut, antaa asianajajalain mukaisia määräyksiä, ratkaisee asianajajayhdistysten yleiskokouksen päätösten lainvastaisuutta tai asianajajaneuvostojen vaalin laillisuutta koskevat valitukset, ratkaisee asianajajaharjoittelijoiden hyväksymisestä ja asianajajien rekisteröinnistä tehtyjä asianajajaneuvostojen päätöksiä koskevat valitukset ja vastalauseet, sekä varmistaa ja hyväksyy menot, jotka liittyvät ylimmän valvontaneuvoston ja ylimmän kurinpitotuomioistuimen toimintaan.
Ylin asianajajaneuvosto pitää yhtä rekisteriä asianajajista, yhtä nuoremmista asianajajista ja lakiasiaintoimistoista sekä yhtä ulkomaisista asianajajista, joilla on oikeus toimia puolustusasianajajina Bulgarian tuomioistuimissa.
Lisätietoa löytyy ylimmän asianajajaneuvoston verkkosivuilta.
Notaari on henkilö, jonka vastuulle valtio on antanut lakisääteisten notaarin tehtävien suorittamisen. Notaari suorittaa tehtäviään riippumattomasti ja yksinomaan lainsäädäntöä noudattaen. Oikeusministeri valvoo, että kaikki notaarit noudattavat toiminnassaan lainsäädäntöä ja notaariliiton sääntöjä.
Notaarien asemasta, oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään notaareista ja notaarintoimesta annetulla lailla.
Notaariliitto on notaareista ja notaarintoimesta annetun lain nojalla perustettu Bulgarian tasavallan notaarien järjestö. Kaikki notaarit ovat automaattisesti Bulgarian notaariliiton jäseniä. Notaariliitto on oikeushenkilö, jonka kotipaikka on Sofia.
Notaariliiton elimet ovat yleiskokous, notaarineuvosto, valvontaneuvosto ja kurinpitolautakunta. Notaariliittoa edustaa notaarineuvoston puheenjohtaja.
Notaariliitto järjestää ja tukee notaarien toimintaa, puolustaa ja edistää ammatin mainetta ja pitää yllä suhteita vastaavia tehtäviä hoitaviin kansainvälisiin järjestöihin.
Lisätietoa saa notaariliiton verkkosivuilta.
Yksityinen täytäntöönpanoa suorittava toimihenkilö on henkilö, jonka tehtäväksi valtio on antanut siviilivaateiden täytäntöönpanon ja julkisten saatavien perinnän. Hän toimii asianomaisen maakuntatuomioistuimen alueella.
Yksityisten täytäntöönpanoa suorittavien toimihenkilöiden yhdistyksen tehtävänä on edistää kyseistä ammattia ja tehostaa täytäntöönpanomenettelyä Bulgariassa puolustamalla yleistä etua ja tukemalla omaa jäsenistöään.
Yksityisten täytäntöönpanoa suorittavien toimihenkilöiden yhdistys pitää rekisteriä yksityisistä täytäntöönpanoa suorittavista toimihenkilöistä.
Rekisteri on julkinen ja saatavilla yhdistyksen verkkosivuston kautta. Kaikilla on oikeus tehdä hakuja rekisterissä ja saada rekisteriotteita (yksityisiä täytäntöönpanoa suorittavia toimihenkilöitä koskeva laki).
Yksityisten täytäntöönpanoa suorittavien toimihenkilöiden on esitettävä oikeusministeriölle puolivuosittain ja vuosittain toimintakertomukset, joita oikeusministeri käyttää perustana luodessaan, ylläpitäessään ja kehittäessään tuomioistuinten päätösten täytäntöönpanoa koskevaa tietojärjestelmää. Oikeusministeriö kerää tietojärjestelmän käytöstä maksun, jonka suuruus määritellään ministerineuvoston hyväksymässä hinnastossa. Tietojärjestelmään pääsy viran puolesta on maksuton valtion viranomaisille, paikallishallinnon elimille ja julkisia tehtäviä suorittaville henkilöille.
Täytäntöönpanoa suorittavien virkamiesten tehtävänä on siviilivaateiden täytäntöönpano. Valtio voi antaa heidän tehtäväkseen myös julkisten saatavien perinnän laissa määritetyissä tapauksissa.
Oikeusministeri päättää täytäntöönpanoa suorittavien virkamiesten lukumäärän.
Piirituomioistuimissa, joissa ei ole täytäntöönpanoa suorittavia virkamiehiä, näiden tehtäviä hoitaa asianomaisen tuomioistuimen puheenjohtajan nimeämä piirituomioistuimen tuomari oikeusministerille tehdyn ilmoituksen mukaan.
Oikeusministeri nimittää täytäntöönpanoa suorittavat virkamiehet kilpailun perusteella. Oikeusministeri voi myös määrätä kilpailun pidettäväksi piirituomioistuimen puheenjohtajan ehdotuksesta.
Bulgarian täytäntöönpanoa suorittavien virkamiesten yhdistys on riippumaton ja vapaaehtoinen ammattialajärjestö, joka puolustaa jäsenistönsä ammatillisia, henkisiä, kulttuurisia, sosiaalisia ja aineellisia etuja sekä edistää ammattia ja sen arvostusta valtiossa ja yhteiskunnassa.
Bulgarian täytäntöönpanoa suorittavien virkamiesten yhdistyksen verkkosivustolta on pääsy täytäntöönpanoa suorittavien virkamiesten rekisteriin.
Rekisterituomarit toimivat piirituomioistuimissa.
Rekisterituomarit määräävät tai epäävät rekisteröinnit ja kiinteistörekisteriin tehtävät merkinnät tai poistot sekä tekevät otteiden ja todistusten myöntämistä koskevat päätökset. He suorittavat lakisääteisiä notaarin- ja muita toimia. Rekisterituomarit voivat toimia vain oman tuomiopiirinsä alueella.
Oikeusministeri päättää rekisterituomareiden lukumäärän.
Sellaisissa piirituomioistuimissa, joissa rekisterituomaria ei ole tai joissa tämä on estynyt hoitamasta tehtäviään, rekisterituomarin tehtävistä huolehtii piirituomioistuimen tuomari oikeusministerille tehdyn ilmoituksen mukaan.
Oikeusministeri voi siirtää rekisterituomarin tehtävät samassa tuomioistuimessa toimivalle täytäntöönpanoa suorittavalle virkamiehelle.
Oikeusministeri nimittää rekisterituomarit kilpailun perusteella. Oikeusministeri voi myös määrätä kilpailun pidettäväksi piirituomioistuimen puheenjohtajan ehdotuksesta.
Bulgarian rekisterituomareiden yhdistys on riippumaton ja vapaaehtoinen ammattialajärjestö, joka puolustaa jäsenistönsä ammatillisia, henkisiä, kulttuurisia, sosiaalisia ja aineellisia etuja sekä edistää ammattia ja sen arvostusta valtiossa ja yhteiskunnassa. Lisätietoa saa järjestön verkkosivuilta: http://www.basv.free.bg
.
Lisätietoa tuomioistuinten henkilöstöstä löytyy täältä(378 Kb).
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tällä sivulla on tietoa oikeusalan ammateista Tšekissä.
Oikeusalan ammatteja ovat tuomari, syyttäjä, asianajaja, notaari ja ulosottomies.
Syyttäjät ovat syyttäjälaitoksessa toimivia oikeusalan ammattilaisia. Syyttäjälaitoksen muodostavat valtion viranomaiset edustavat valtiota yleisen edun suojelemiseksi määritellyissä asioissa. Syyttäjälaitoksen toimivaltaan kuuluvia asioita hoitavat syyttäjät. Muut viranomaiset tai henkilöt eivät saa puuttua heidän toimintaansa eivätkä korvata tai edustaa heitä heidän tehtäviensä hoidossa.
Syyttäjälaitoksen rakenne on samanlainen kuin tuomioistuinlaitoksen (piiriaste, alueaste ja ylin aste). Syyttäjälaitosta johtaa Brnossa toimiva valtakunnansyyttäjänvirasto, joka vastaa syyttäjien keskusorganisaatiosta ja ammatin sääntelystä. Hallituksella on valta nimittää ja erottaa valtakunnansyyttäjä oikeusministeriön esityksestä.
Yleisten syyttäjien ammattialaliittona on Tšekin yleisten syyttäjien liitto (Unie státních zástupců České republiky), johon liittyminen on vapaaehtoista. Liitto avustaa syyttäjänvirastojen tehtävien hoitamisessa ja edistää päätöksenteon lainmukaisuutta ja riippumattomuutta. Lisäksi liitto osallistuu yleisten syyttäjien ja syyttäjäharjoittelijoiden koulutuksen järjestämiseen ja edustaa yleisten syyttäjien etuja.
Ammattisäännöstönä ovat yleisten syyttäjien ammattietiikkasäännöt.
Oikeusministeriön verkkosivustolla (Ministerstvo spravedlnosti) on luettelo yleisistä syyttäjistä virastoittain jaoteltuina.
Yleiset syyttäjät ovat julkishallinnon virkamiehiä, jotka edustavat valtiota yleisen edun turvaamisessa. Heidän tehtävänään on nostaa syytteet rikosoikeudenkäynnissä ja valvoa lainsäädännön noudattamista tutkintavankeuden ja vapausrangaistusten täytäntöönpanoon käytettävissä laitoksissa, pakkohoitolaitoksissa, nuorisovankiloissa ja huoltolaitoksissa. Heidän tehtäviinsä kuuluvat myös rikosten ennaltaehkäisy sekä avun tarjoaminen rikoksen uhreille.
Syyttäjillä on valtuudet toimia rikosoikeudenkäynnin kaikissa vaiheissa. Syyttäjällä on tietyt prosessuaaliset oikeudet ja vastaavat prosessuaaliset velvollisuudet.
Syyttäjälaitoksen toiminnasta säädetään laissa N:o 283/1993. Sen pääasiallisena tehtävänä on nostaa syytteet rikosoikeudenkäynnissä ja huolehtia muista sille rikosprosessilaissa määrätyistä tehtävistä. Lisäksi se valvoo lainsäädännön noudattamista tutkintavankeuden ja vapausrangaistusten täytäntöönpanoon käytettävissä laitoksissa, pakkohoitolaitoksissa, nuorisovankiloissa ja huoltolaitoksissa sekä muissa laitoksissa, joissa laki oikeuttaa henkilökohtaisen vapauden rajoittamiseen. Se toimii myös muissa kuin rikosoikeudenkäynneissä ja suorittaa sille lainsäädännössä määrättyjä erityistehtäviä.
Rikosoikeudenkäynnin valmistelussa syyttäjä valvoo lainmukaisuutta. Valmistelussa tiettyihin toimiin ovat oikeutettuja vain syyttäjät siten kuin rikosprosessilaissa (laissa N:o 141/1961) säädetään.
Ennen rikosoikeudenkäynnin alkamista syyttäjälle on annettava tiedoksi rikokseen viittaavat seikat (rikosprosessilain 158 §:n 2 momentti).
Syyttäjän nostamasta syytteestä (rangaistusvaatimuksesta) käynnistyy menettely, jossa tuomioistuin voi aloittaa oikeudenkäynnin asian käsittelemiseksi. Syyttäjän on osallistuttava pääkäsittelyyn, jonka aluksi hän esittää syytteen ja lopuksi loppulausunnon.
Syyttäjällä on toimivaltaa myös sovittaessa syyllisyydestä ja rangaistuksesta.
Syyttäjällä on oikeus valittaa ratkaisusta minkä tahansa tuomioperusteissa olevan virheen takia. Valitus voi olla joko syytetyn eduksi tai vahingoksi.
Korkeimpaan oikeuteen voi valittaa ylin syyttäjä.
Syyttäjä voi myös hakea oikeudenkäynnin uusimista joko syytetyn eduksi tai vahingoksi.
Ala-ikäistä vastaan käytävässä oikeudenkäynnissä syyttäjä on velvollinen olemaan läsnä pääkäsittelyn lisäksi myös julkisissa istunnoissa (nuoriso-oikeuslaki N:o 218/2003).
Päätökset asian siirtämisestä vaihtoehtoiseen riidanratkaisuun valmistelun aikana voi tehdä yksinomaan syyttäjä.
Syyttäjälaitoksella on oikeus hakea siviilioikeudellisen menettelyn aloittamista tai puuttua jo käynnistettyyn siviilimenettelyyn, mutta vain lain sallimissa tapauksessa.
Syyttäjän toimivalta siviilimenettelyssä perustuu Tšekin tasavallan perustuslain 80 §:ään, jonka mukaan syyttäjälaitos paitsi nostaa rikossyytteet myös huolehtii muista sille laissa määrätyistä tehtävistä. Syyttäjälain mukaan syyttäjä voi toimia myös muissa kuin rikosoikeudenkäynneissä. Tästä toimivallasta säädetään tarkemmin siviililaissa, jossa täsmennetään, milloin syyttäjälaitos voi puuttua siviiliasioissa aloitettuun menettelyyn.
Sen lisäksi, että syyttäjälaitoksesta voi tulla siviilioikeudellisen menettelyn osapuoli, se voi myös itse hakea menettelyn käynnistämistä, esimerkiksi isyyden kiistämistä koskevissa tapauksessa perhelain nojalla ylimmän syyttäjän kautta.
Syyttäjäntoimen hoito alkaa virkaan nimittämisellä. Syyttäjän nimittää virkaansa ylimmän syyttäjän esityksestä oikeusministeri. Nimitys on voimassa toistaiseksi. Syyttäjä vannoo nimityksen jälkeen virkavalan oikeusministerille.
Syyttäjäksi voidaan nimittää Tšekin kansalainen, joka täyttää seuraavat edellytykset:
Nimitys yleiseksi syyttäjäksi on voimassa toistaiseksi, mutta yleinen syyttäjä voidaan tilapäisesti vapauttaa tehtävistään oikeusministerin päätöksellä. Yleisen syyttäjän viranhoito päättyy, kun hän saavuttaa 70 vuoden iän tai kuolee tai hänet julistetaan kuolleeksi. Se päättyy myös, jos hän menettää oikeustoimikelpoisuutensa kokonaan tai osittain, kieltäytyy vannomasta virkavalaa, menettää Tšekin kansalaisuuden tai ryhtyy hoitamaan yleisen syyttäjän esteelliseksi tekevää toimea tai jos hänet tuomitaan rikoksesta, todetaan kykenemättömäksi hoitamaan virkaansa tai hänen terveydentilansa estää viranhoidon pysyvästi. Viranhoito päättyy myös siinä tapauksessa, että hänet vapautetaan kurinpidollisessa menettelyssä yleisen syyttäjän tehtävistä tai hän itse eroaa virastaan.
Oikeusministeri laatii syyttäjälaitoksen talousarvion. Syyttäjien asemasta säädetään laissa N:o 283/1993.
Yleinen syyttäjä ei laissa säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta saa toimia välimiehenä tai sovittelijana riita-asioissa, edustaa tuomioistuinasian osapuolia eikä toimia asianomistajan tai tuomioistuin- tai hallintoasian osapuolen asiamiehenä. Hän ei myöskään saa olla syyttäjän viranhoidon ohella muussa palkallisessa työsuhteessa tai harjoittaa muuta ansiotoimintaa, lukuun ottamatta oman omaisuutensa hoitoa, tieteellistä, pedagogista, kirjallista, taiteellista ja julkaisutoimintaa sekä toimintaa ministeriön tai hallituksen neuvoa-antavissa elimissä tai parlamentin elimissä. Hän voi hoitaa nk. päällikkösyyttäjän tai tämän varamiehen tehtävää ja hänet voidaan tilapäisesti siirtää hoitamaan tehtäviä ministeriössä tai Tšekin oikeusakatemiassa.
Yleisten syyttäjien palkkauksesta säädetään erikseen ja siitä vastaa valtio.
Vahingosta, jonka yleinen syyttäjä aiheuttaa lainvastaisella päätöksellä tai laittomalla viranomaismenettelyllä, vastaa erillisen lainsäädännön mukaisesti valtio.
Yleinen syyttäjä voidaan asettaa myös kurinpidolliseen vastuuseen.
Tuomarien asemaa koskeva perussäännös on Tšekin tasavallan perustuslain 82 §:n 1 momentti, jonka mukaan tuomarit ovat viranhoidossaan riippumattomia eikä heidän puolueettomuuttaan saa heikentää. Tuomarien asemasta on säädetty tuomioistuimista ja tuomareista annetussa laissa N:o 6/2002.
Kelpoisuusehdot täyttävän tuomarin nimittää virkaansa tasavallan presidentti. Ryhtyessään hoitamaan virkaansa tuomari vannoo virkavalan. Tuomarin nimitykseen ei ole lakisääteistä oikeutta.
Tuomarinviran hoitoon valmistaudutaan kolme vuotta kestävällä harjoittelulla tuomioistuimessa. Tuomioistuinharjoittelun jälkeen suoritetaan tuomarintutkinto.
Tuomari nimitetään virkaansa toistaiseksi, mutta tuomari voi keskeyttää viran hoitamisen, jos oikeusministeri vapauttaa hänet tilapäisesti tehtävistään. Tuomarin virkasuhde päättyy sen vuoden lopussa, jona tuomari täyttää 70 vuotta. Se päättyy myös tuomarin kuolemaan tai kuolleeksi julistamiseen, eroamiseen tai päätökseen, jossa hänet todetaan kykenemättömäksi hoitamaan tehtäviään.
Tuomariksi voidaan nimittää henkilö, joka täyttää seuraavat edellytykset:
Maallikkotuomarit ovat tavallisia kansalaisia (joilla ei ole rikosrekisteriä). He vannovat valan tuomioistuimen puheenjohtajan edessä, ja heidän toimikautensa on neljä vuotta.
Oikeuden puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan tehtäviä lukuun ottamatta tuomarit eivät saa harjoittaa muuta ansiotoimintaa, lukuun ottamatta oman omaisuutensa hoitoa, tieteellistä, pedagogista, kirjallista, taiteellista ja julkaisutoimintaa sekä toimintaa ministeriön tai hallituksen neuvoa-antavissa elimissä tai parlamentin elimissä.
Tuomarien palkkauksesta säädetään lailla.
Tuomarien perusoikeutena ja -velvollisuutena on säilyttää riippumattomuutensa ja perustaa päätöksensä ainoastaan lakiin, jota heidän on tulkittava omantuntonsa ja parhaan tietämyksensä mukaan. He eivät saa antaa esimerkiksi poliittisten puolueiden etujen, julkisen mielipiteen tai tiedotusvälineiden vaikuttaa päätöksiinsä viranhoidossa. Tuomareiden riippumattomuuden ja puolueettomuuden loukkaaminen tai vaarantaminen on kielletty.
Tuomarit ovat velvollisia tekemään päätöksensä kohtuullisessa ajassa ilman aiheetonta viivytystä ja antamaan oikeudenkäynnin asianosaisille ja heidän edustajilleen mahdollisuuden käyttää oikeuksiaan. Tuomarit eivät kuitenkaan saa käsitellä heidän kanssaan asian sisältöä tai prosessuaalisia kysymyksiä, jotka saattavat vaikuttaa asiaan.
Kun tuomari on lopettanut virkansa hoitamisen, häntä sitoo vaitiolovelvollisuus niiden seikkojen suhteen, jotka ovat tulleet hänen tietoonsa hänen hoitaessa virkaansa. Tästä velvollisuudesta voidaan vapauttaa vain poikkeuksellisissa tapauksissa.
Luettelo tuomareista ja tuomioistuimista, joissa he toimivat puheenjohtajina, on saatavissa oikeusministeriön verkkosivustolla (Ministerstvo spravedlnosti).
Tuomariliitto (Soudcovská unie) ei edusta kaikkia tuomareita, sillä sen jäsenyys on vapaaehtoista. Sen yleiskokous on hyväksynyt tuomarien eettiset käytännesäännöt tuomarintyön moraalisiksi periaatteiksi.
Tuomarit voivat ratkaisutoimintansa ohella hoitaa tuomioistuimen puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan tehtävää. Heidät nimittää näihin tehtäviin tasavallan presidentti (kun kyseessä on korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus) tai oikeusministeri (kun kyseessä ovat väliportaan tuomioistuimet, alueoikeudet ja piirituomioistuimet). Näiden tuomareiden erityistehtäviin kuuluu tuomioistuinlaitoksen hallinto.
Tuomari voi hoitaa myös puheenjohtajuutta korkeimman oikeuden, korkeimman hallinto-oikeuden tai muun tuomioistuimen yksittäisessä jaostossa.
Piirituomioistuinten, alueoikeuksien ja väliportaan tuomioistuinten sisäinen organisaatio perustuu osastoihin, jotka ovat erikoistuneet rikos-, siviili- ja hallinto-oikeudellisen tuomiovallan käyttöön käsiteltävänä olevien tapausten luonteen mukaisesti.
Tuomarin langettamasta virheellisestä ratkaisusta, päätöksestä siirtää asian käsittely toiseen tuomioistuimeen, rangaistuksesta tai turvaamistoimesta sekä sääntöjenvastaisen viranomaismenettelyn aiheuttamasta vahingosta vastaa valtio. Kyseiseltä tuomarilta voidaan vaatia takautuva korvaus vain, jos kurinpidollisessa tai rikosoikeudellisessa menettelyssä todetaan, että hän on menetellyt lainvastaisesti. Tuomari vastaa siitä, että hoitaa tuomarinvirkaa ammattitaitoisesti.
Tuomarin avustaja / Yleisen syyttäjän avustaja (374 kB) (374 Kb)
Tuomioistuinharjoittelija (422 kB) (422 Kb)
Tuomioistuimen ylempi virkailija / Syyttäjälaitoksen ylempi virkailija (372 kB) (372 Kb)
Notaareista ja notaaritoimesta annetussa laissa N:o 358/1992 säädetään notaarin ammatista ja tehtävistä (menettelyistä).
Notaarin on oltava notaarin ammattia sääntelevän notaariliiton (Notářská komora) jäsen. Liitto järjestää myös ammatillista koulutusta ja tutkintoja notaariksi pyrkiville. Alueittain jaoteltu notaariluettelo on saatavissa notaariliiton (Notářská komora) verkkosivustolla.
Julkisen notaarin nimittää virkaansa ehdokashaun jälkeen oikeusministeri notaariliiton esityksestä. Notaarin viranhoito alkaa rekisteröinnillä Tšekin notaariliiton ylläpitämään julkisten notaarien rekisteriin.
Viranhoitoon valmistaudutaan suorittamalla harjoittelu julkisen notaarin palveluksessa. Myöhemmässä vaiheessa, vähintään kolmivuotisen harjoittelun ja erillisen tutkinnon suorittamisen jälkeen, harjoittelijoista tulee nk. notaarikandidaatteja.
Nimitys julkiseksi notaariksi on voimassa toistaiseksi, mutta viranhoito voidaan keskeyttää. Julkisen notaarin viranhoito lakkaa, kun hän saavuttaa 70 vuoden iän tai kuolee tai hänet julistetaan kuolleeksi tai jos hänet vapautetaan tehtävistään tai hän menettää Tšekin kansalaisuuden tai oikeustoimikelpoisuutensa. Viranhoito lakkaa myös, jos nimitetty notaari kieltäytyy vannomasta virkavalaa tai hänen terveydentilansa estää pysyvästi julkisen notaarin tehtävien hoitamisen.
Notaarintoimistojen määrän kunkin piirituomioistuimen alueella määrittää oikeusministeri notaariliittoa kuultuaan.
Julkinen notaari on viranhoidossaan riippumaton. Häntä sitoo vain lainsäädäntö. Julkinen notaari on esteellinen harjoittamaan muuta ansiotoimintaa (laissa säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta).
Julkiseksi notaariksi voidaan nimittää henkilö, joka täyttää seuraavat edellytykset:
Julkisen notaarin viranhoidon aloittamisen edellytyksenä on
Julkinen notaari on esteellinen harjoittamaan muuta ansiotoimintaa kuin oman omaisuutensa hoitoa. Hän voi kuitenkin palkkiota vastaan harjoittaa tieteellistä, pedagogista, taiteellista ja julkaisutoimintaa sekä toimia tulkkina ja asiantuntijana.
Notaarisäännöstön mukaan notaaritehtävien hoidosta suoritetaan korvauksena palkkio, korvaus käytetystä ajasta ja kulukorvaukset. Kulut maksaa se, joka pyytää notaaritehtävän suorittamista. Notaarilla on oikeus vaatia kohtuullista ennakkoa palkkiolle ja kulukorvauksille. Notaarinpalkkiosta säädetään yksityiskohtaisesti erillisessä lainsäädännössä.
Julkisella notaarilla on oikeus suorittaa notaaritoimia ja velvollisuus noudattaa niiden yhteydessä lakeja ja muita yleisesti sitovia säädöksiä. Oikeudellista apua antaessaan häntä sitovat myös asiakkaan ohjeet. Notaarilla on oikeus kieltäytyä pyydetyn tehtävän suorittamisesta vain, jos se olisi vastoin yleisesti sitovaa lainsäädäntöä, jos notaari tai hänen omaisensa on asian osapuoli tai jos notaari on kyseisessä asiassa jo antanut oikeudellista apua toiselle henkilölle, jonka edut eriävät. Notaari voi kieltäytyä tehtävän suorittamisesta myös, jos asiakas ei suorita kohtuullista ennakkoa notaarin palkkiolle ilman perusteltua syytä. Notaarilla on oikeus irtautua asiakkaan tai oikeudellista apua hakevan kanssa tehdystä sopimuksesta, jos keskinäistä luottamusta on rikottu.
Notaaria sitoo vaitiolovelvollisuus kaikista seikoista, jotka ovat tulleet hänen tietoonsa notaaritehtävien suorittamisen yhteydessä ja jotka voivat vaikuttaa asiakkaan tai oikeudellista apua hakevan oikeutettuihin etuihin. Vain henkilö, jota asia koskee, voi vapauttaa notaarin vaitiolovelvollisuudesta.
Notaarit tarjoavat oikeudellisia ja muita palveluja muun muassa seuraavissa asioissa:
Julkiset notaarit antavat myös otteita Tšekin kiinteistörekisteristä jne.
Notaari vastaa hakijalle, asiakkaalle tai muulle asianosaiselle vahingoista, joita hän on heille työtehtäviensä yhteydessä aiheuttanut. Notaari vastaa myös palveluksessaan oleville työntekijöille vahingoista, joita heille on aiheutunut heidän työvelvollisuuksiensa täyttämisen yhteydessä. Tätä varten notaarilla on oltava vastuuvakuutus.
Notaari voidaan myös asettaa kurinpidolliseen vastuuseen viranhoidostaan.
Julkisten notaarien viranhoidon valvonnasta vastaavat oikeusministeriö, Tšekin notaariliitto sekä notaarikamarit.
Kunkin alueoikeuden sekä Prahan kaupunginoikeuden yhteyteen laissa säädetyllä tavalla perustettujen notaarikamarien jäseninä ovat kaikki julkiset notaarit, jotka toimivat kyseisen tuomioistuimen piirissä. Notaarikamari on oikeushenkilö, jolla on omat tulot ja elimet.
Tšekin notaariliitto on notaarikamarien muodostama itsenäinen ammattialajärjestö. Se on oikeushenkilö, jolla on omat tulot ja elimet. Sen tehtävänä on muun muassa ylläpitää ja hallinnoida valtakunnallista testamenttirekisteriä. Kyseessä on ei-julkinen sähköinen rekisteri, joka sisältää testamentit ja perinnöttömäksi tekemistä koskevat asiakirjat sekä nämä kumoavat asiakirjat, pesänselvittäjän toimeen määräämistä ja siitä vapauttamista koskevat asiakirjat jne. Tšekin notaariliitto ylläpitää myös panttirekisteriä.
Asianajajien on kuuluttava Tšekin asianajajaliittoon (Česká advokátní komora), valtionhallinnosta riippumattomaan keskusjärjestöön, joka sääntelee asianajajan ammattia.
Asianajajan oikeuspalvelujen tarjoamisen ehdoista säädetään asianajajalaissa N:o 85/1996.
Asianajajana voi toimia vain henkilö, joka on merkitty Tšekin asianajajaliiton ylläpitämään asianajajarekisteriin. Asianajajarekisteriin voidaan merkitä kirjallisesta hakemuksesta jokainen, joka on
Oikeuspalveluja voivat Tšekissä tarjota vain
Asianajajia ei Tšekissä erotella toisistaan tehtävien perusteella, ja jokainen asianajaja erikoistuu käytännön työssään eri oikeusaloille.
Asianajajaksi tullaan rekisteröinnillä asianajajarekisteriin.
Asianajajan tehtäviin valmistaudutaan toimimalla asianajajan palveluksessa avustavana asianajajana.
Asianajaja merkitään rekisteriin toistaiseksi, mutta asianajajan ammattitoiminta voidaan kuitenkin keskeyttää lain tai Tšekin asianajajaliiton päätöksen nojalla.
Oikeus toimia asianajajana lakkaa, kun henkilö poistetaan asianajajarekisteristä lain mukaisesti – kun hän kuolee tai hänet julistetaan kuolleeksi, hän menettää oikeustoimikelpoisuutensa tai sitä rajoitetaan, kurinpidollinen toimenpide johtaa hänen poistamiseensa asianajajarekisteristä, hänet julistetaan konkurssiin tai hän itse pyytää poistamista asianajajarekisteristä. Myös Tšekin asianajajaliitto voi päättää asianajajan poistamisesta rekisteristä.
Lain mukaan asianajaja ei saa samaan aikaan asianajotoiminnan kanssa olla työsuhteessa tai muussa siihen verrattavassa palvelussuhteessa (yliopiston opettajana toimimista lukuun ottamatta) eikä harjoittaa muuta toimintaa, joka tekisi hänet esteelliseksi toimimaan asianajajana.
Asianajajan palkkaus muodostuu pääsääntöisesti asiakkaan maksamasta korvauksesta, jolle voidaan pyytää kohtuullista ennakkoa. Asianajajan palkkio oikeuspalvelujen tarjoamisesta, kulukorvaukset ja korvaus ajanmenetyksestä määräytyvät yleisesti sitovan erillisen lainsäädännön perusteella. Asianajajan palkkio oikeuspalvelujen tarjoamisesta perustuu periaatteessa hänen ja asiakkaan väliseen sopimukseen (sopimuspalkkio) tai – jos palkkio ei ole sopimuspohjainen – asianajotoiminnan maksutaulukkoon. Jos asianajaja on määrätty asiamieheksi viran puolesta, hänen palkkionsa maksaa valtio.
Tšekin asianajajaliitto (Česká advokátní komora), jolla on päätoimipaikka Prahassa ja sivuosasto Brnossa, on kaikkien asianajajien itsenäinen ammattialajärjestö. Sillä on omat elimet, ja se antaa asianajajien sitovat ammattisäännöt, jotka julkaistaan Tšekin asianajajaliiton virallisessa lehdessä.
Näihin sääntöihin kuuluvat asianajajien ammattietiikkaa ja kilpailua koskevat säännöt.
Asianajaja vastaa asiakkaalle vahingosta, jonka hän itse, hänen palveluksessaan oleva työntekijä tai hänen edustajansa on asiakkaalle aiheuttanut asianajotoiminnan harjoittamisen yhteydessä. Asianajajalla on oltava vastuuvakuutus.
Asianajaja voidaan myös asettaa kurinpidolliseen vastuuseen (merkittävästä tai toistuvasta hänelle määrättyjen velvollisuuksien rikkomisesta). Oikeudelliset tietokannat
Luettelo asianajajista on saatavissa Tšekin asianajajaliiton verkkosivustolla (Česká advokátní komora). Näiltä sivuilta voidaan etsiä asianajajia maantieteellisten hakuperusteiden lisäksi myös asianajajan erikoisalan ja kielitaidon mukaan.
Kyllä, tietokantaa voi käyttää maksutta.
Toimistoasianajajat / lainopilliset neuvonantajat
Tšekissä eri tehtävissä toimivia asianajajia ei erotella toisistaan.
Ulosottomies on itsenäinen oikeusalan ammatinharjoittaja, joka ulosottosäännöstön mukaisesti toimittaa ulosoton. Kaikkien ulosottomiesten on oltava itsehallinnollisen ulosottomiesten liiton jäseniä.
Ulosottomiesten asemasta säädetään tuomioistuimen valtuuttamia ulosottomiehiä ja ulosottoa koskevassa laissa N:o 120/2001 (ulosottosäännöstö).
Ulosottomiehet nimittää oikeusministeri.
Ulosottomiehellä on Tšekissä valtion virkamiehen asema, ja hänen toimenpiteensä katsotaan tuomioistuimen toimenpiteiksi.
Ulosottomieheksi voidaan nimittää Tšekin kansalainen, joka on
Ulosottomiehen nimittää virkaan virkavalan vannomisen jälkeen oikeusministeri. Virkaan valitaan ehdokashaun kautta. Nimittämispäivänään ulosottomiehestä tulee ulosottomiesyhdistyksen (Exekutorská komora) jäsen. Ulosottomiehen ammattiin valmistaudutaan suorittamalla harjoittelu avustavana ulosottomiehenä työsuhteessa ulosottomieheen. Myöhemmässä vaiheessa, vähintään kolmivuotisen harjoittelun ja erillisen ulosottomiestutkinnon suorittamisen jälkeen, harjoittelijasta tulee nk. ulosottomieskandidaatti, kunnes hänet merkitään ammattirekisteriin.
Nimitys on voimassa toistaiseksi, mutta oikeusministeri voi kuitenkin keskeyttää ulosottomiehen viranhoidon. Viranhoidon ollessa keskeytettynä ulosottomies ei saa harjoittaa ulosottotoimintaa ja hänelle määrätään sijainen. Sijainen määrätään myös silloin, kun ulosottomiehen virantoimitus keskeytyy muista syistä (esim. sairaus tai loma).
Ulosottomiehen viranhoito päättyy sillä hetkellä, kun hän lakkaa olemasta ulosottomiesyhdistyksen jäsen, mikä voi johtua ulosottomiehen kuolemasta tai kuolleeksi julistamisesta, tehtävistä vapauttamisesta, Tšekin kansalaisuuden menettämisestä tai oikeustoimikelpoisuuden menettämisestä tai rajoittamisesta.
Ulosottomies on esteellinen harjoittamaan muuta ansiotoimintaa kuin oman omaisuutensa hoitoa. Hän voi kuitenkin palkkiota vastaa harjoittaa tieteellistä, pedagogista, taiteellista ja julkaisutoimintaa sekä toimia tulkkina ja asiantuntijana.
Ulosotto- ja muista tehtävistä maksetaan korvaus, joka voi olla ulosottopalkkio, kulukorvaus, korvaus ulosoton täytäntöönpanoon käytetystä ajasta ja korvaus asiakirjojen tiedoksiantamisesta. Ulosottopalkkiosta voidaan sopia ulosottomiehen ja edunsaajan välisellä sopimuksella. Jos palkkio ei ole sopimuspohjainen, se määräytyy yleisesti sitovan erillisen lainsäädännön perusteella. Ulosottomiehellä on oikeus pyytää edunsaajalta kohtuullista ennakkoa ulosoton kuluille.
Ulosottomies vastaa vahingosta, joka hän itse tai hänen palveluksessaan oleva työntekijä on aiheuttanut ulosottotoiminnan yhteydessä. Ulosottomiehellä on oltava vastuuvakuutus.
Ulosottomies ja ulosottomieskandidaatti voidaan asettaa myös kurinpidolliseen vastuuseen lakisääteisten velvoitteidensa rikkomisista tai merkittävästä tai toistuvasta ulosottomiehen ammattietiikan loukkaamisesta.
Tarkempia tietoja on saatavissa ulosottomiesyhdistyksen (Exekutorská komora) verkkosivustolla.
Monet kansalaisjärjestöt tarjoavat oikeusapua eri aloilla, esimerkiksi Ekologický právní servis ja luridicum remedium.
Maksutonta oikeusneuvontaa tarjoaa tietyissä tapauksissa myös Tšekin asianajajaliitto.
Tšekin ulosottomiesten liitto (Exekutorská komora ČR) antaa ulosoton toimittamiseen ja päätösten pakkotäytäntöönpanoon liittyvää maksutonta oikeusneuvontaa.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tässä osiossa esitetään yleiskatsaus Tanskan oikeusalan ammateista.
Tanskan syyttäjälaitos (den danske anklagemyndighed) on oikeusministeriön alaisuudessa. Syyttäjälaitokseen kuuluvat yleisten syyttäjien päällikkö (rigsadvokaten), yleiset syyttäjät (statsadvokaterne) ja poliisipäälliköt (politidirektørerne).
Yleisten syyttäjien päällikkö hoitaa korkeimmassa oikeudessa käsiteltäviä rikosoikeudenkäyntejä ja osallistuu lisäksi asioiden käsittelyyn erityisessä valitustuomioistuimessa (Den Særlige Klageret).
Yleisten syyttäjien päällikkö on muiden syyttäjien esimies ja valvoo näiden toimintaa. Lisäksi yleisten syyttäjien päällikkö käsittelee valituksia ensimmäisessä oikeusasteessa tehdyistä yleisten syyttäjien päätöksistä.
Syyttäjälaitoksen tehtävät ja organisaatio kuvataan oikeudenkäymislain (retsplejeloven) 10 luvussa (95–107 §).
Syyttäjälaitoksen tehtävänä on yhteistyössä poliisin kanssa ajaa syytteitä rikosasioissa oikeudenkäymislaissa säädettyjen sääntöjen mukaisesti. Lain 96 §:n 2 momentin mukaan syyttäjälaitoksen on edettävä kaikissa menettelyissä asian luonnetta vastaavalla nopeudella. Tässä yhteydessä syyttäjälaitoksen on varmistettava, että syytteen kohteena ovat rangaistavaan tekoon syyllistyneet eivätkä syyttömät henkilöt (objektiivisuusperiaate).
Rikosasioita – valitusasioita ja valamiesasioita – hoitavat ylemmän oikeusasteen tuomioistuimissa kuusi alueellista yleistä syyttäjää, jotka myös valvovat poliisipäälliköiden toimia rikosasioissa. Lisäksi alueelliset yleiset syyttäjät käsittelevät syyttämistä koskevista poliisipäälliköiden päätöksistä tehtyjä valituksia. Yleiset syyttäjät käsittelevät myös rikossyytteisiin liittyviä korvausasioita ja poliisia koskevia valituksia.
Vakavia talousrikoksia käsittelevä yleinen syyttäjä (Statsadvokaten for Særlig Økonomisk Kriminalitet) vastaa merkittäviin talousrikoksiin liittyvistä syyteasioista koko maan laajuisesti.
Erityistä kansainvälistä rikollisuutta käsittelevä pääsyyttäjä (Statsadvokaten for Særlige Internationale Straffesager) vastaa Tanskassa syyttämisestä ulkomailla tehdyistä kansainvälisistä rikoksista. Niihin kuuluvat kansanmurhaan, ihmisyyttä vastaan tehtyihin rikoksiin ja sotarikoksiin liittyvät asiat.
Poliisipäälliköt toimivat syyttäjinä käräjäoikeuksissa (ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimissa) ja vastaavat poliisin toiminnan johtamisen lisäksi poliisipiirille kuuluvasta tutkinnasta sekä paikallisen syyttäjälaitoksen toiminnasta.
Oikeudellisten nimitysten neuvosto (Dommerudnævnelsesrådet) esittää oikeusministerille henkilöitä nimitettäviksi kaikkiin oikeudellisiin tehtäviin korkeimman oikeuden presidentin virkaa lukuun ottamatta. Käytännössä oikeusministeri noudattaa aina neuvoston esityksiä.
Tuomareita ja muuta Tanskan tuomioistuinten palveluksessa olevaa oikeudellista henkilöstöä koskevia kurinpidollisia asioita käsittelee erityinen valitustuomioistuin (Den Særlige Klageret).
Tanskan tuomioistuinhallinnolla (Domstolsstyrelsen) on kokonaisvastuu tuomioistuinten oikeudellisen henkilöstön koulutuksesta.
Ammattituomarit eivät Tanskassa yleensä erikoistu mihinkään erikoisalaan. Tuomarit voidaan nimittää vakinaiseen tai väliaikaiseen (virkaa tekevään) tehtävään. Avustavat tuomarit (retsassessorer) ja sopimussuhteessa olevat tuomarit (dommerfuldmægtige) käsittelevät tavallisesti vähäisiä (kuten haastemiesten tai ulosottomiesten käsiteltäväksi esittämiä) asioita.
Maallikkotuomarit (lægdommere) osallistuvat joitakin merkittäviä poikkeuksia lukuun ottamatta kaikkien ensimmäisen ja toisen oikeusasteen tuomioistuimissa käsiteltävien rikosasioiden käsittelyyn. Ensimmäisen ja toisen oikeusasteen siviiliasioiden käsittelyssä avustajiksi voidaan pyytää asiantuntijoita (sagkyndige domsmænd). Maallikkotuomarit ja avustavat asiantuntijat nimitetään tehtäväänsä neljäksi vuodeksi.
Oikeudelliset tietokannat
Lisätietoa:
Tanskan tuomariliiton (Den Danske Dommerforening) verkkosivut
Avustavien tuomareiden liiton (Dommerfuldmægtigforeningen) verkkosivut
Tietoja tuomioistuinten virkailijahenkilöstöstä (361 Kb)
Yksityiset asianajajat
Tanskan juristi- ja asianajajayhdistys (Advokatsamfundet) on perustettu vuonna 1919. Kaikki Tanskan juristit ovat yhdistyksen jäseniä.
Toisen palveluksessa olevat juristit ja juristiharjoittelijat (advokatfuldmægtige)
FAAF (Foreningen af Advokater og Advokatfuldmægtige) on juristien ja juristiharjoittelijoiden yhdistys, joka toimii osana Tanskan juristien ja ekonomistien yhdistystä (Danmark Jurist- og Økonomforbund – Djøf). Djøf on Tanskan suurin ammattiliitto sekä opiskelijoiden ja työntekijöiden edunvalvontajärjestö lain, hallinnon, valtionhallinnon, tutkimuksen, koulutuksen, viestinnän, talouden ja yhteiskuntatieteiden alalla. Siihen kuuluu noin 50 000 mainituilla aloilla toimivaa jäsentä. FAAF:n noin 1 500 jäsenestä noin 900 on ammatinharjoittajina toimivia juristeja.
Yritysjuristit
Yritysjuristit kuuluvat Tanskan juristi- ja asianajajayhdistykseen mutta voivat halutessaan liittyä myös Tanskan yritysjuristien liittoon (Danske Virksomhedsjurister – DVJ). Nykyisin noin kahdella kolmanneksella DVJ:n jäsenistä on juristin ammatin harjoittamiseen Tanskassa oikeuttava todistus. Yleisesti ottaen DVJ edustaa yritysjuristien ammatillisia etuja. Lisäksi liitto pyrkii edistämään yritysjuristien työn ja liike-elämän, viranomaisten, kansalaisjärjestöjen sekä koko yhteiskunnan kannalta kasvavan merkityksensä tunnustamista ja ymmärtämistä. DVJ kuuluu Euroopan yritysjuristien yhdistykseen (European Company Lawyers’ Association, ECLA).
Ammatinharjoittajina toimivat juristit vs. yritysjuristit
Tanskassa yritysjuristeja, joilla on Tanskassa juristin ammatin harjoittamiseen oikeuttava todistus, koskevat täsmälleen samat säännöt kuin ammatinharjoittajina toimivia juristeja. Oikeudenkäymislaissa juristeja ei erotella kahteen luokkaan, vaan molemmat kuuluvat Tanskan juristi- ja asianajajayhdistykseen.
Tästä syystä yritysjuristeilla on laajasti ottaen sama oikeudellinen asema kuin muillakin juristeilla ammatillisten käytännesääntöjen (advokatetiske regler), ammatillisten tietojen salassapidon, asiakkaan ja juristin välisen suhteen luottamuksellisuuden ja muiden vastaavien seikkojen osalta. Ammatillisia käytännesääntöjä on kuitenkin muutettu niin, että ne koskevat myös yritysjuristeja ja että niissä otetaan huomioon näiden työskentelyolosuhteiden erityispiirteet.
Näin ollen asiakkaan ja juristin välisen suhteen luottamuksellisuuden periaatteeseen sovelletaan yritysjuristien osalta samoja sääntöjä kuin ammatinharjoittajana toimivien juristien osalta. Kysymystä siitä, sovelletaanko yritysjuristeihin samaa vai matalampaa kynnystä kuin muihin juristeihin, ei ole vielä koeteltu oikeudessa.
Ainoa poikkeus yritysjuristien yhtäläisestä oikeudellisesta asemasta liittyy siihen, ketä yritysjuristi voi edustaa juristina. Mahdollisuus toimia yritysjuristina katsotaan hiljaisesti hyväksytyksi poikkeukseksi oikeudenkäymislain 124 §:n säännöksestä, jossa säädetään, minkä tyyppisten yritysten puolesta juristi voi toimia.
Näin ollen ellei yritysjuristilla ole työsuhteestaan erillistä lakiasiaintoimistoa, hän voi käyttää juristinimikettä vain edustaessaan työnantajayhtiötään tai -organisaatiotaan. Toisin sanoen jos työnantaja pyytää yritysjuristia antamaan oikeudellisia neuvoja asiakkaalle tai työnantajaorganisaation jäsenelle, yritysjuristi ei saa toimia tällöin juristina, ellei yritysjuristilla ole myös työsuhteestaan erillistä lakiasiantoimistoa ja ellei hän avusta asiakasta tai työnantajaorganisaation jäsentä oman yksityisen toimistonsa kautta.
Jos yritysjuristilla ei kuitenkaan ole työsuhteestaan riippumatonta lakiasiaintoimistoa ja hän antaa kuluttajan asemassa olevalle työnantajansa asiakkaalle tai työnantajaorganisaation jäsenelle oikeudellista neuvontaa, joka liittyy kaupallisiin tarkoituksiin, yritysjuristiin sovelletaan oikeudellista neuvontaa koskevaa lakia (lov om juridisk rådgivning) lukuun ottamatta yhtä poikkeusta: lakia ei sovelleta oikeudelliseen neuvontaan, jos juristin työnantaja on ammattiliitto tai kansalaisjärjestö. Poikkeuksen perusteena on, että tällaista neuvontaa ei anneta kaupallisessa tarkoituksessa. Sitä pidetään yleisesti palveluna, joka ylittää ammattiliiton toiminnan tarkoitukseen kuuluvan tavanomaisen jäsenpalvelun.
Ammattiliiton työntekijän (jolla on lupa harjoittaa juristin ammattia) kuluttajalle antamaan oikeudelliseen neuvontaan sovelletaan näin ollen ainoastaan sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevia yleisiä sääntöjä ja vain välillisesti ammatillisia käytännesääntöjä. Viimeksi mainittuihin sääntöihin kuuluvan oikeudenkäymislain 126 §:n 4 momentin mukaan juristi ei saa (ammatillisten tehtäviensä ulkopuolella) käyttäytyä liiketoimintaan tai talouteen liittyvissä asioissa tavalla, joka ei ole sovelias juristille.
Oikeudellista neuvontaa koskeva laki
Kesäkuusta 2006 lähtien kuluttajille kaupallisessa tarkoituksessa tarjottavaan oikeudelliseen neuvontaan on sovellettu erillistä lakia neuvoja antavan henkilön koulutustaustasta riippumatta. Lakia ei nimenomaisesti sovelleta juristien riippumattoman juristin ammattinsa puitteissa tarjoamaan oikeudelliseen neuvontaan. Sitä ei myöskään sovelleta ammattiliittojen tai kansalaisjärjestöjen tarjoamaan oikeudelliseen neuvontaan, sillä kyseisenlaista neuvontaa ei pidetä luonteeltaan kaupallisena (ks. edellä). Myöskään rahoitusyrityksiä koskevan lain alaan kuuluvien rahoitusalan yritysten tarjoama oikeudellinen neuvonta ei kuulu oikeudellista neuvontaa koskevan lain soveltamisalaan, jos taloudellisesta ja liiketoiminnasta vastaava ministeri on antanut sääntöjä hyvistä käytännöistä kyseessä olevalla alalla.
Kuten aiemmin on mainittu, tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lakia ei sovellettaisi oikeudelliseen neuvontaan, jota tarjoavalla henkilöllä on juristin ammatin harjoittamiseen oikeuttava todistus. Jos yritysjuristi, jolla on juristin ammatin harjoittamiseen oikeuttava todistus, tarjoaa oikeudellista neuvontaa kuluttajalle (joka on siis muu kuin hänen työnantajansa) ja kyseisellä yritysjuristilla ei ole erillistä lakiasiaintoimistoa, hänen tarjoamaansa palveluun sovelletaan oikeudellista neuvontaa koskevaa lakia, jos neuvontaa katsotaan annettavan kaupallisessa tarkoituksessa.
Oikeudellista neuvontaa koskevan lain pääkohdat ovat seuraavat:
Oikeudelliset tietokannat
Nämä tiedot ovat käytettävissä Tanskan juristi- ja asianajajayhdistyksen verkkosivuilla.
Verkkosivuilla on tietoa oikeusalan ammateista Tanskassa. Niillä on myös luettelo ammatissa toimivista juristeista.
Oikeusapua tarjoavia laitoksia on kaikkialla Tanskassa. Kuka tahansa oikeusapua tarvitseva henkilö voi ottaa yhteyttä siviiliasioiden osastoon (Civilstyrelsen), josta hänet ohjataan lähimpään oikeusapua tarjoavaan laitokseen. Osoite:
Siviiliasioiden osasto
Toldboden 2, 2. kerros
8800 Viborg
Puhelin: +45 33 92 33 34
Sähköposti: civilstyrelsen@civilstyrelsen.dk
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tällä sivulla on tietoa oikeusalan ammateista Saksassa.
Syyttäjälaitos (Staatsanwaltschaft) on itsenäinen, oikeudenkäytön alalla toimiva elin, joka on samalla tasolla tuomioistuinten kanssa. Syyttäjälaitos vastaa esitutkinnan johtamisesta, syytteen nostamisesta ja sen edustamisesta pääkäsittelyssä sekä rangaistuksen täytäntöönpanosta. Jos laissa ei toisin säädetä, syyttäjälaitos vastaa oikeudenkäynnissä myös hallinnollisia rikkomuksia koskevista syytteistä.
Jos näyttö on riittävä, syyttäjälaitoksella on velvollisuus puuttua kaikkiin kannekelpoisiin rikoksiin (syytepakkoperiaate). Tämä tarkoittaa sitä, että ennen kuin syyttäjälaitos tekee päätöksen virallisen syytteen nostamisesta, sen on tutkittava tietoonsa tulleet tosiseikat ja tehtävä niistä oikeudellinen arviointi. Syyttäjälaitoksen on oltava objektiivinen ja puolueeton. Sen on tutkittava sekä syyllisyyttä tukevat että sitä vastaan puhuvat tosiseikat. Jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät, sen on nostettava syyte. Jos menettely koskee rikosta, syyttäjälaitos voi luopua syytetoimista silloin, kun rikoksentekijän syyllisyys katsotaan vähäiseksi eikä syytteen nostaminen ole yleisen edun mukaista. Tiettyjen laissa säädettyjen edellytysten mukaan tähän tarvitaan myös pääkäsittelyn aloittamisesta vastaavan tuomioistuimen suostumus. Syytetylle voidaan myös antaa velvoitteita ja ehtoja, joiden täyttyessä menettely päätetään.
Suorittaessaan esitutkintaa rikosoikeudenkäyntiä varten syyttäjälaitos voi käyttää avustajinaan myös muita tutkijoita. Näitä ovat muun muassa poliisit, veropetosten tutkijat ja tullivirkailijat. Heidän on noudatettava syyttäjän antamia ohjeita.
Syytteeseenpano on rikosoikeudellisessa menettelyssä sitä seuraavan oikeudenkäynnin edellytys. Hallinnollisia rikkomuksia lukuun ottamatta juuri syyttäjälaitoksen on aina nostettava syyte. Oikeudenkäyntiin osallistuu yleensä syyttäjä syyttäjälaitoksen edustajana.
Syyttäjälaitos toimii sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että muutoksenhakuasteessa (valitus ja muutoksenhaku).
Syyttäjän on luettava syyte pääkäsittelyssä. Hänellä oikeus kuulla syytettyä ja todistajia. Hän voi myös esittää todistusaineistoa hyväksyttäväksi. Syyttäjällä on oikeudenkäynnin päätteeksi loppupuheenvuoro, jossa hän arvioi tosiseikkoja ja oikeudellista tilannetta. Yleensä hän vaatii syytetylle tiettyä rangaistusta tai vapauttavaa tuomiota.
Syyttäjän, tuomioistuimen ja syytetyn suostumuksella rikosoikeudenkäynti voidaan keskeyttää vielä menettelyn tässä vaiheessa esimerkiksi silloin, jos syytetyn syyllisyyden aste katsotaan pääkäsittelyn jälkeen vähäiseksi.
Jos syyttäjä on vakuuttunut siitä, että tuomioistuimen päätöstä on tarkistettava tosiseikkojen tai oikeudellisten seikkojen vuoksi, tällä on oikeus valittaa – myös syytetyn hyväksi.
Syyttäjälaitos toimii osavaltioiden ali- ja ylioikeuksissa ja liittovaltion korkeimmassa oikeudessa, ja sillä on hierarkkinen rakenne.
Saksan liittovaltiojärjestelmän vuoksi on erotettava toisistaan liittovaltion toimivalta ja osavaltioiden toimivalta.
Lukuun ottamatta rikoksia, joiden osalta liittovaltion korkeimman oikeuden syyttäjä on toimivaltainen, osavaltioiden syyttäjälaitoksilla on toimivalta ryhtyä syytetoimiin. Liittovaltion korkeimman oikeuden syyttäjä liittovaltion tasolla ja syyttäjälaitokset osavaltioiden tasolla ovat erilaisia ja erillisiä viranomaisia. Liittovaltion ja osavaltioiden tasojen välillä ei ole hierarkkista yhteyttä. Liittovaltion korkeimman oikeuden syyttäjä voi kuitenkin poikkeustapauksissa siirtää toimivaltaansa kuuluvia menettelyjä osavaltioiden syyttäjälaitoksille tai ottaa niiden toimivaltaan kuuluvia menettelyjä itselleen.
Kaikki 16 osavaltiota vastaavat kukin omasta syyttäjälaitoksestaan.
Jokaiseen osavaltion tuomiopiiriin kuuluu yksi syyttäjänvirasto, joka on toimivaltainen syyttämään myös alioikeuden tuomiopiiriin kuuluvissa käräjäoikeuksissa.
Syyttäjänvirastojen toimintaa valvoo osavaltion ylioikeuden syyttäjä. Osavaltioiden ylioikeuksien toimintaa valvoo kyseisen osavaltion oikeusministeriö.
Osavaltion ylioikeuden syyttäjä vastaa muutoksenhakumenettelyistä osavaltioiden ylioikeuksissa. Jos tällaisen asian käsittely kuuluu liittovaltion korkeimman oikeuden toimivaltaan, liittovaltion korkeimman oikeuden syyttäjä toimii syyttäjänä.
Lisätietoja syyttäjälaitoksesta on liittovaltion oikeus- ja kuluttajansuojaministeriön verkkosivustolla osiossa Tuomioistuimet ja syyttäjälaitos. Monilla syyttäjälaitoksilla on omat verkkosivustonsa, jotka löytyvät asianomaisen osavaltion oikeushallinnon verkkosivustoilta.
Saksan liittotasavallassa oikeuslaitos kuuluu periaatteessa osavaltioiden toimivaltaan (perustuslain 30, 92 ja 96 §). Liittovaltion korkeimman oikeuden syyttäjä (Generalbundesanwalt beim Bundesgerichtshof) on ainoa liittovaltion syyttäjäviranomainen. Siitä käytetään myös nimitystä Bundesanwaltschaft. Se koostuu liittovaltion korkeimman oikeuden syyttäjän lisäksi muista liittovaltion syyttäjistä, ylimmistä syyttäjistä ja syyttäjistä sekä muista työntekijöistä. Liittovaltion ylin syyttäjä johtaa liittovaltion syyttäjiä liittovaltion korkeimmassa oikeudessa.
Liittovaltion korkeimman oikeuden syyttäjä toimii syyttäjänä kaikissa vakavissa valtion turvallisuutta koskevissa rikosasioissa, joilla on erityinen vaikutus sisäiseen turvallisuuteen (erityisesti terroriväkivalta) tai ulkoiseen turvallisuuteen (maanpetos ja vakoilu). Muissa valtion turvallisuutta koskevissa rikoksissa liittovaltion korkeimman oikeuden syyttäjä vastaa syytetoimista tietyin edellytyksin (Evokationsrecht), joista säädetään oikeuslaitoslain 120 §:n 2 momentissa. Liittovaltion korkeimman oikeuden syyttäjä vastaa myös syytteistä, jotka koskevat kansainvälistä oikeutta koskevan rikoslain rikkomista, ja ottaa kantaa muutoksenhakuihin liittovaltion korkeimman oikeuden rikosjaostoissa.
Liittovaltion korkeimman oikeuden syyttäjän nimittää liittopresidentti liittovaltion oikeus- ja kuluttajansuojaministerin esityksestä. Liittoneuvoston on hyväksyttävä ehdotus. Liittovaltion korkeimman oikeuden syyttäjän toimintaa valvoo liittovaltion oikeus- ja kuluttajansuojaministeri. Liittovaltion ministerillä ei kuitenkaan ole oikeutta valvoa osavaltioiden syyttäjiä.
Sekä liittovaltion että osavaltioiden tuomioistuinten tuomareita (Richter) koskeva tärkein säädös on Saksan tuomarilaki (Deutsches Richtergesetz, DRiG). Monia säädöksiä löytyy myös eri osavaltioiden lainsäädännöstä.
Osavaltioissa tuomarien toimintaa valvovat osavaltioiden oikeusministerit. Liittovaltion korkeimman oikeuden tuomarien – ei kuitenkaan liittovaltion perustuslakituomioistuimen tuomarien – toimintaa valvovat asiasta vastaavat liittovaltion ministerit.
Ammattituomarit (Berufsrichter) johtavat oikeutta liittovaltion ja osavaltioiden tuomioistuimissa. Osavaltioiden tuomarit johtavat oikeutta osavaltioiden tuomioistuimissa (esimerkiksi käräjäoikeuksissa ja osavaltioiden ali- ja ylioikeuksissa). Useimmat tuomarit työskentelevät osavaltiotasolla.
Liittovaltion tuomarit (Bundesrichter) voivat toimia liittovaltion perustuslakituomioistuimessa, liittovaltion korkeimmassa oikeudessa, liittovaltion työtuomioistuimessa, liittovaltion verotuomioistuimessa, liittovaltion sosiaalituomioistuimessa, liittovaltion hallintotuomioistuimessa tai liittovaltion patenttituomioistuimessa.
Rikosasioiden käsittelyyn osallistuu ammattituomareiden lisäksi myös maallikkotuomareita (Schöffe). Tähän kunniatehtävään valitaan tavallisia kansalaisia. Teoriassa valinta voitaisiin tehdä jopa ilman valitun suostumusta – henkilö voi kieltäytyä tehtävästä vain poikkeustapauksessa. Maallikkotuomarit osallistuvat käsittelyihin käräjäoikeuksissa ja osavaltioiden alioikeuksien rikos- ja nuorisojaostoissa.
Periaatteessa maallikkotuomareilla on sama äänioikeus kuin ammattituomareilla. Tämä tarkoittaa, että ammatti- ja maallikkotuomarit voivat päättää yhdessä vastaajan syyllisyydestä ja langetettavasta tuomiosta.
Oikeuslaitoslain (Gerichtsverfassungsgesetz, GVG) 36 §:n mukaan maallikkotuomarit valitaan viiden vuoden välein. Maallikkotuomariksi voidaan valita vain Saksan kansalainen (GVG:n 31 §). Maallikkotuomariksi ei voida valita kansalaista (GVG:n 33 §), joka
Maallikkotuomarin tehtäviä ei voi hoitaa henkilö, joka
Maallikkotuomarien korvauksen määrä riippuu siitä, mitä oikeuden palkkioita ja korvauksia koskevassa laissa (Justizvergütungs- und -entschädigungsgesetz) säädetään (GVG:n 55§). Osavaltiot julkaisevat esitteitä, joissa maallikkotuomareille tiedotetaan heidän tehtävistään. Nämä esitteet julkaistaan myös internetissä. Lisäksi osavaltiot tarjoavat koulutusta maallikkotuomareille.
Tuomioistuimen virkailijat (Rechtspfleger) ovat oikeuslaitoksen virkamiehiä. He hoitavat pääasiassa hakemuslainkäytön alaan kuuluvia asioita (mm. perintöasiat, asiat, joiden osallisilta puuttuu oikeustoimikelpoisuus, lapsia ja adoptiota koskevat asiat, kiinteistörekisteriasiat, kauppa-, osuuskunta- ja kumppanuusrekisteriasiat, yhdistysasiat, aviovarallisuussuhteiden rekisteröintiä koskevat asiat, alusrekisteriasiat). Lisäksi tuomioistuimen virkailijat vastaavat monista muista oikeudenkäynteihin liittyvistä palveluista, kuten maksamismääräysmenettelyihin, oikeusapuun, ulosottoon, pakkohuutokauppaan ja konkurssipesän hallinnointiin, maksukyvyttömyysasioihin, kulujen määrittämiseen, rangaistusten täytäntöönpanoon, liittovaltion patenttituomioistuimen menettelyihin ja kansainvälisiin oikeudenkäynteihin liittyvistä tehtävistä.
Nykyisin käräjäoikeuksissa toimii enemmän tuomioistuimen virkailijoita kuin tuomareita. Tuomioistuimen virkailijoiden tehtäväkenttä määräytyy lainsäädännön perusteella (Rechtspflegergesetz, RPflG). Tuomareiden tavoin tuomioistuimen virkailijat hoitavat tehtävänsä ja tekevät päätöksensä täysin riippumattomasti. Heidän toimintansa perustuu vain lakiin ja oikeuteen. Tuomioistuimen virkailijoiden tekemiin päätöksiin sovelletaan prosessioikeuden yleisten sääntöjen mukaisia muutoksenhakukeinoja.
Oikeusalan ammatteja käsitteleviä, kaikkien käytettävissä olevia verkkosivustoja ovat muun muassa seuraavat:
Tietoja on saatavilla myös tuomariliiton verkkosivustoilla (Deutscher Richterbund) tai Saksan tuomioistuinten virkailijoiden liiton verkkosivustolla (Bund Deutscher Rechtspfleger).
Saksassa on noin 160 000 lakimiestä (Rechtsanwalt). Lakimiehillä on sama koulutus kuin tuomareilla, ja he antavat neuvoja ja edustavat päämiehiään kaikenlaisissa oikeusasioissa. He voivat toimia tuomioistuimessa ja tuomioistuimen ulkopuolella; erityisiä lakimiehiä oikeudenkäynnissä edustamista varten ei Saksan lainsäädännössä ole. Edustamisvalta koskee periaatteessa erotuksetta kaikkia Saksan tuomioistuimia. Yksi poikkeus tähän on siviiliasian edustaminen liittovaltion korkeimmassa oikeudessa, mihin liittyy erityisiä hyväksymisehtoja. Toinen poikkeus koskee yrityslakimiehiä (muun kuin asianajoyrityksen palveluksessa olevat lakimiehet, jotka neuvovat ja edustavat työnantajaa oikeudellisissa asioissa). He eivät saa edustaa työnantajaansa kaikissa tuomioistuimissa.
Lakimiesten on noudatettava Saksan lakimieslain (Bundesrechtsanwaltsordnung, BRAO) säännöksiä. Lakimieskunta sääntelee myös itse omaa toimintaansa ja on antanut muita ammatillisia säännöksiä, kuten lakimiehiä koskevat ammattieettiset ohjeet (Berufsordnung der Rechtsanwälte, BORA) ja tiettyyn oikeusalaan erikoistuneita lakimiehiä koskevat ammattieettiset ohjeet (Fachanwaltsordnung, FAO). Lakimiesten palkkiot määräytyvät lakimiesten palkkioita koskevan lain (Rechtsanwaltsvergütungsgesetz, RVG) mukaan.
Lakimiehet kuuluvat 27 alueelliseen lakimiesyhdistykseen ja liittovaltion korkeimman oikeuden asianajajayhdistykseen. Yhdistykset vastaavat ammattikuntaan hyväksymisestä. Niiden tehtävänä on myös muun muassa valvoa, että lakimiehet noudattavat ammatillisia velvoitteitaan.
Kattavaa tietoa lakimiesten toiminnasta on saatavissa liittovaltion lakimiesliiton (Bundesrechtsanwaltskammer, BRAK) verkkosivustolla. Lisäksi Saksan suurin lakimiesyhdistys (Deutscher Anwaltwerein, DAV) tarjoaa runsaasti tietoa lakimiehen ammatista. Sivustolla on tietoja myös englanniksi ja ranskaksi.
Lakimiehen löytämisessä auttaa liittovaltion virallinen lakimiesluettelo, johon kaikki lakimiehet on kirjattu (tietoa saksaksi ja englanniksi), ja Saksan lakimiestietopalvelu.
Saksassa toimii noin 3 500 patenttiasiamiestä (Patentanwalt). Patenttiasiamiehillä on luonnontieteiden tai tekniikan alan korkeakoulututkinto ja oikeusalan jatkokoulutusta. Heidän valtuuksiinsa kuuluvat neuvonta ja edustus teollisoikeuksien alalla (erityisesti patentit, hyödyllisyysmallit, tavaramerkit ja mallit), erityisesti niiden rekisteröinti ja valvonta. Patenttiasiamiehillä on toimivalta edustaa asiakkaitaan Saksan patentti- ja tavaramerkkivirastossa, liittovaltion patenttituomioistuimessa ja tietyissä asioissa liittovaltion korkeimmassa oikeudessa. Patenttiasiamiehet voivat esittää osavaltion ali- ja ylioikeuksissa ainoastaan lausuntoja asiakkaidensa puolesta, he eivät voi esittää oikeusvaateita.
Patenttiasiamiesten on noudatettava Saksan patenttiasiamieslain (Patentanwaltsordnung, PAO) säännöksiä. Patenttiasiamiehet kuuluvat patenttiasiamiesyhdistykseen (Patentanwaltskammer).
Tietoa patenttiasiamiesten toiminnasta on saatavissa patenttiasiamiesyhdistyksen (Patentanwaltskammer) verkkosivustolla. Siellä on myös virallinen patenttiasiamiesluettelo (das Bundesweite Amtliche Patentanwaltsverzeichnis).
Saksassa toimii tällä hetkellä lähes 7 000 notaaria (Notar), joilla on periaatteessa sama koulutus kuin tuomareilla. Notaarit antavat riippumatonta ja puolueetonta neuvontaa tärkeistä oikeustoimista ja ennaltaehkäisevästä oikeudenhoidosta. Notaarien tärkeimpänä tehtävänä on oikeustoimien vahvistaminen.
Saksan liittovaltiorakenteen vuoksi notaareita on erilaisia. Useimmissa osavaltioissa notaari toimii notaarina kokopäiväisesti (päätoiminen notaari). Joissakin osavaltioissa lakimiehet harjoittavat notaarin toimintaa asianajajan ammatin ohella (lakimiesnotaari). Kaikissa tapauksissa notaarien nimittämisestä ja toiminnan valvonnasta vastaa osavaltion oikeushallinto.
Notaarin ammattia säännellään notaarilailla (Bundesnotarordnung, BNotO). Notaarien palkkiot määräytyvät kuluja koskevan lain (Kostenordnung, KostO) mukaan.
Notaarit kuuluvat alueelliseen notaariyhdistykseen.
Lisätietoja notaarien toiminnasta on saatavissa liittovaltion notaariyhdistyksen (Bundesnotarkammer) verkkosivustolla. Sivustolla on myös notaarin löytämistä helpottava notaariluettelo. Sivustolla on tietoa saksaksi, englanniksi, ranskaksi ja espanjaksi.
Oikeuspalvelulain (Rechtsdienstleistungsgesetz, RDG) nojalla perintätoimistojen virkailijat, eläkeneuvojat ja muiden maiden oikeuksiin erikoistuneet neuvonantajat voivat tarjota oikeudellista neuvontaa tuomioistuimen ulkopuolisissa asioissa. Perintätoimistojen virkailijat ja eläkeneuvojat voivat edustaa eräissä tapauksissa asiakkaitaan myös oikeudessa. Tämä edellyttää rekisteröitymistä, ja tuomioistuin vahvistaa rekisteröitymisen hakemuksen perusteella. Rekisteröinti julkaistaan oikeuspalvelurekisterissä (Rechtsdienstleistungsregister).
Näillä oikeuspalvelulain mukaisilla aloilla ei ole lakisääteistä velvoitetta kuulua tiettyyn yhdistykseen tai ammatilliseen järjestöön. Osa perintätoimistojen virkailijoista ja eläkeneuvojista kuuluu kuitenkin yhdistyksiin. Suurimmat yhdistykset ovat liittovaltion perintätoimistojen yhdistys (Bundesverband Deutscher Inkassounternehmen), liittovaltion oikeusalan palveluntarjoajien yhdistys (Bundesverband Deutscher Rechtsbeistände/Rechtsdienstleister) ja liittovaltion eläkeneuvojien yhdistys (Bundesverband der Rentenberater).
Saksan oikeusportaalista pääsee oikeuspalvelurekisteriin, jossa on luettelo palveluntarjoajista ja heidän rekisteröinnistään vastaavista tuomioistuimista. Liittovaltion perintätoimistojen yhdistyksen, liittovaltion oikeusalan palveluntarjoajien yhdistyksen ja liittovaltion eläkeneuvojien yhdistyksen verkkosivustoilla on runsaasti lisätietoja.
Saksassa monet hyväntekeväisyysjärjestöt tarjoavat (oikeuspalvelulain 6 ja 8 §:n mukaista) maksutonta oikeudellista neuvontaa. Niistä tärkeimpiä ovat muun muassa seuraavat:
Liittovaltion ja osavaltioiden oikeusportaali
Tietoa tuomioistuimista ja syyttäjistä, liittovaltion oikeus- ja kuluttajansuojaministeriö
Liittovaltion oikeus- ja kuluttajansuojaministeriö
Liittovaltion virallinen lakimiesluettelo
Arbeiterwohlfahrt Bundesverband e.V.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tällä sivulla luodaan yleiskatsaus Viron oikeusalan ammatteihin.
Syyttäjälaitos on valtion virasto, joka kuuluu oikeusministeriön vastuualueeseen. Siinä on kaksi tasoa: valtakunnansyyttäjän virasto (korkein syyttäjänvirasto) ja neljä piirituomioistuimen yhteydessä toimivaa syyttäjänvirastoa.
Valtakunnansyyttäjän viraston vastuualueena on koko Viro, ja piirituomioistuinten syyttäjänvirastojen vastuualueet vastaavat poliisiprefektuurien toimialueita. Syyttäjälaitoksen johtajana toimii valtakunnansyyttäjä, jonka nimittää virkaan Viron hallitus. Oikeusministeri tekee nimitysehdotuksen, josta parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta antaa lausuntonsa. Virkakausi on viisi vuotta.
Valtakunnansyyttäjä esittää vuosittain parlamentin kevätistunnossa parlamentin perustuslakivaliokunnalle yhteenvedon syyttäjälaitokselle laissa määrättyjen tehtävien suorittamisesta edellisenä kalenterivuonna.
Piirituomioistuimen syyttäjänviraston johtajana toimii pääsyyttäjä, jonka nimittää virkaan oikeusministeri. Nimitysehdotuksen tekee valtakunnansyyttäjä ja virkakausi on viisi vuotta.
Syyttäjiä on Virossa kahdeksanlaisia: valtakunnansyyttäjän virastossa toimivat valtakunnansyyttäjä, valtion pääsyyttäjät, valtionsyyttäjät ja apulaissyyttäjät, ja piirituomioistuinten syyttäjänvirastossa toimivat pääsyyttäjät, vanhemmat syyttäjät, erikoissyyttäjät, piirituomioistuimen syyttäjät ja apulaissyyttäjät.
Ks. myös laki syyttäjälaitoksesta.
Syyttäjälaitosta koskevan lain mukaan syyttäjälaitos
Syyttäjälaitos hoitaa laissa määrätyt tehtävänsä riippumattomasti.
Koska syyttäjä johtaa rikosoikeudellisia menettelyjä, hän opastaa esitutkinnan suorittajaa todisteiden hankinnassa ja päättää tutkinnassa vahvistettujen tosiseikkojen perusteella syytteiden nostamisesta.
Syyttäjälaitosta koskevan perussäännön mukaan
valtakunnansyyttäjän virasto
Tuomarin on oltava Viron kansalainen, joka on suorittanut kansallisella tasolla tunnustetun oikeustieteen maisterin tutkinnon tai jolla on Viron tasavallan koulutuslain 28 §:n 22 momentissa tarkoitettu sitä vastaava pätevyys tai vastaava ulkomainen pätevyys. Hänen on pystyttävä käyttämään viron kieltä edistyneellä tasolla, hänen on oltava moraaliltaan nuhteeton ja hänellä on oltava tuomarina työskentelemiseen tarvittavat valmiudet ja henkilökohtaiset ominaisuudet. Tuomarit nimitetään eliniäksi. Oikeusministerillä ei ole käsky- eikä kurinpitovaltaa tuomareihin nähden. Tuomari voidaan erottaa virasta vain lainvoimaisella oikeuden päätöksellä. Tuomarin ylin eläkeikä on 67 vuotta, mutta virka-aikaa on kuitenkin mahdollista pidentää.
Tuomariksi ei voi nimittää henkilöä,
Käräjäoikeuden tai hallintotuomioistuimen tuomariksi voidaan nimittää henkilö, jolla on vastaavan pätevyyden hankkimisen jälkeen vähintään viisi vuotta kokemusta oikeudellisista tehtävistä tai joka on työskennellyt vähintään kolme vuotta esittelijänä tai julkisasiamiehenä ja on suorittanut tuomarin tutkinnon tai on vapautettu siitä.
Piirituomioistuimen tuomariksi voidaan nimittää kokenut ja tunnustettu lakimies, joka on suorittanut tuomarin tutkinnon. Tuomarin tutkintoa ei vaadita henkilöltä, joka on juuri ennen nimittämistään toiminut tuomarina.
Korkeimman oikeuden tuomariksi voidaan nimittää kokenut ja tunnustettu lakimies.
Tuomarit nimitetään virkaan julkisen kilpailun perusteella.
Tuomari voi tuomarintoimensa ohella tehdä vain opetus- ja tutkimustyötä. Tuomarin on ilmoitettava tuomarintoimensa ulkopuolisesta työstä tuomioistuimen päällikkötuomarille. Tällainen työ ei saa haitata tuomarin virallisten tehtävien hoitamista eikä riippumattomuutta. Tuomari ei voi olla Viron parlamentin jäsen, kunnan- tai kaupunginvaltuuston jäsen puolueen jäsen yksityisyrityksen perustaja, yrityksen johtamiseen osallistuva osakas, johtoryhmän tai hallituksen jäsen, ulkomaalaisen tytäryhtiön johtaja konkurssipesän hoitaja, konkurssilautakunnan jäsen, takavarikon täytäntöönpanija kiinteistöasioissa eikä riidan osapuolten valitsema välimies.
Tuomari voidaan erottaa virasta vain oikeuden päätöksellä. Virassa olevaa ensimmäisen tai toisen oikeusasteen tuomaria voi syyttää rikosasiassa vain korkeimman oikeuden täysistunnon esityksestä ja Viron tasavallan presidentin suostumuksella. Virassa olevaa korkeimman oikeuden tuomaria voi syyttää rikosasiassa vain oikeuskanslerin esityksestä ja Viron parlamentin jäsenten enemmistön suostumuksella.
Tuomareita koskevista vaatimuksista, tuomariharjoittelusta ja velvollisuuksista säädetään tuomioistuinlaissa.
Tuomarin ammattia säännellään lailla. Tuomarien eettinen säännöstö on hyväksytty Viron tuomioistuinten tuomarien täysistunnossa. Lisätietoja on saatavissa tuomioistuinten ja korkeimman oikeuden verkkosivustolta.
Tuomarin tehtävänä on käyttää oikeutta perustuslain ja säädösten mukaisesti ja ratkaista niiden perusteella asia osapuolten kannalta oikeudenmukaisella tavalla. Tuomari kehittää oikeudenkäyttöä tulkitsemalla säädöksiä ja tekemällä tutkimusta.
Tuomari hoitaa virkatehtäviään puolueettomasti ja omaa etuaan ajamatta sekä ottaa virkaansa liittyvät intressit huomioon myös ammatillisen toimintansa ulkopuolella. Tuomarin on käyttäydyttävä nuhteettomasti sekä työssä että vapaa-ajalla ja pidätyttävä toimista, jotka saattavat vahingoittaa tuomioistuimen mainetta. Tuomari ei saa paljastaa tietoja, jotka tulevat hänen tietoonsa suljetuin ovin pidetyssä tuomioistuimen istunnossa tai ratkaisun löytämiseksi käydyissä keskusteluissa. Tuomaria sitoo salassapitovelvollisuus myös virkasuhteen päätyttyä. Tuomarin tehtävänä on mentoroida ensimmäisen oikeusasteen tuomareita, joilla on alle 3 vuotta kokemusta, apulaistuomariharjoittelua suorittavia henkilöitä ja harjoitteluaan suorittavia yliopisto-opiskelijoita. Tuomarilla voi olla kerrallaan enintään kaksi mentoroitavaa. Tuomarin edellytetään kehittävän ammatillista tietämystään ja ammattitaitoaan säännöllisesti ja osallistuvan koulutukseen.
Tuomareille on taattu laissa eräitä etuja, kuten palkka, ikälisät, eläke, lomat, virka-asu ja muut edut.
Tuomarin palkka vahvistetaan valtion korkeimpien virkamiesten palkkoja koskevassa laissa.
Tuomarin eläkkeen määräytymisperusteista säädetään tuomioistuinlaissa.
Tuomarin eläkkeeseen kuuluvat vanhuuseläke, työeläke, työkyvyttömyyseläke ja perhe-eläke. Tuomarille ei makseta eläkettä niin kauan kuin hän toimii tuomarina. Jos eläkkeelle jäänyt tuomari tekee muuta työtä, hän saa palkasta riippumatta täyden tuomarin eläkkeen. Tuomarin eläkettä ei makseta, jos tuomari on pantu viralta kurinpitorikkomuksen takia tai tuomittu rikoksesta. Tuomarin eläke perutaan, jos hänet on tuomittu oikeudenkäyttöön liittyvästä rangaistavasta teosta.
Tuomarilla on oikeus vuosilomaan. Peruslomaoikeus on 35 kalenteripäivää, ja virkaiän perusteella tuomari saa lisälomaa enintään 7 kalenteripäivää tuomioistuinlaissa kuvatuin edellytyksin.
Maallikkotuomarit osallistuvat käräjäoikeuksien lainkäyttöön vain ensimmäisen oikeusasteen rikosasioita käsiteltäessä. Lainkäytössä maallikkotuomarilla on sama asema sekä samat oikeudet ja velvollisuudet kuin tuomarilla. Maallikkotuomari voidaan nimittää enintään neljäksi vuodeksi kerrallaan. Hänen on oltava 25–70-vuotias oikeustoimikelpoinen Viron kansalainen, joka asuu Virossa ja pystyy käyttämään viron kieltä kielilaissa säädetyllä C1-tasolla. Lisäksi hänen on oltava moraaliltaan sovelias toimimaan maallikkotuomarina. Nimityksen maallikkotuomariksi voi saada korkeintaan kahdeksi perättäiseksi kaudeksi.
Maallikkotuomariksi ei voida nimittää ketään, joka on tuomittu rikoksesta; joka on konkurssivelallinen; joka on terveydentilansa vuoksi tehtävään soveltumaton; jolla on ollut pysyvä asuinpaikka (eli osoitetiedot on kirjattu väestörekisteriin) alle yhden vuoden ajan sen paikallishallintoyksikön alueella, joka on esittänyt häntä maallikkotuomariehdokkaaksi; joka on tuomioistuimen, syyttäjänviraston tai suojelupoliisin palveluksessa; joka on asepalveluksessa; joka on asianajaja, notaari tai haastemies; joka on tasavallan hallituksen jäsen, joka on kunnan- tai kaupunginvaltuuston jäsen, joka on tasavallan presidentti, joka on Viron parlamentin jäsen. Jos jotakuta syytetään rikoksesta, häntä ei voi rikosoikeudellisen menettelyn aikana nimittää maallikkotuomariksi.
Maallikkotuomarin olennainen tehtävä lainkäytössä on edustaa sellaisen tavallisen ihmisen näkemystä, joka tarkastelee oikeudenkäyntiä inhimillisistä eikä niinkään oikeudellisista lähtökohdista. Maallikkotuomariehdokkaiden valinnasta vastaavat kaupungin- tai kunnanvaltuustot.
Apulaistuomari on tuomioistuimen virkamies, joka suorittaa laissa säädettyjä tehtäviä. Apulaistuomari on riippumaton, mutta hänen on noudatettava tuomarin ohjeita siltä osin kuin laissa on säädetty. Apulaistuomari voi tehdä merkintöjä rekistereihin (esimerkiksi kiinteistörekisteriin tai kaupparekisteriin) ja antaa rekisterinpidon piiriin kuuluvia määräyksiä, esimerkiksi uhkasakkomääräyksiä. Apulaistuomari voi hoitaa nopeutettua maksamismääräysmenettelyä. Apulaistuomaria koskevat samat viranhoitoon liittyvät rajoitteet kuin tuomareita.
Apulaistuomariksi voidaan nimetä henkilö, joka on suorittanut kansallisella tasolla tunnustetun oikeustieteen maisterin tutkinnon tai jolla on Viron tasavallan koulutuslain 28 §:n 22 momentissa tarkoitettu sitä vastaava pätevyys tai vastaava ulkomainen pätevyys. Hänen on pystyttävä käyttämään viron kieltä kielilaissa säädetyllä C1-tasolla tai sitä vastaavalla tasolla ja oltava moraaliltaan nuhteeton. Hänen on pitänyt suorittaa apulaistuomariharjoittelu, jollei valintalautakunta ole vapauttanut häntä harjoittelusta. Apulaistuomariksi voidaan nimittää myös henkilö, joka on suorittanut tuomarin tutkinnon.
Apulaistuomariksi ei voida nimittää henkilöä, joka on tuomittu rikoksesta, joka on erotettu tuomarin, notaarin tai haastemiehen virasta, joka on erotettu asianajajaliitosta, joka on pantu viralta kurinpitorikkomuksen vuoksi, joka on konkurssivelallinen, joka on määrätty lopettamaan ammattitoimintansa tilintarkastajana, paitsi jos hän on itse pyytänyt lopettamista, joka on määrätty lopettamaan ammattitoimintansa patenttiasiamiehenä, paitsi jos hän on itse pyytänyt lopettamista, joka on menettänyt valantehneen kääntäjän aseman valantehneistä kääntäjistä annetun lain 28 §:n 3 momentin 3 alamomentin nojalla. joka on kolmen vuoden kuluessa tuomariksi nimittämisestä vapautettu tuomarin virasta sillä perusteella, että hän on sopimaton virkaan.
Apulaistuomarit nimitetään virkaan julkisen kilpailun perusteella.
Apulaistuomareihin ja heidän nimittämismenettelyynsä sovellettavat vaatimukset on määritelty tuomioistuinlaissa.
Julkisasiamies on tuomioistuimen virkamies, joka itsenäisesti tai tuomarin valvonnassa osallistuu oikeudenkäyntien valmisteluun ja tapausten käsittelyyn oikeudenkäyntilaissa säädetyllä tavalla. Julkisasiamies voi toteuttaa kaikkia niitä toimia ja tehdä kaikkia niitä päätöksiä, jotka apulaistuomarilla tai tuomioistuimen muulla virkamiehellä on oikeudenkäyntilain mukaisesti oikeus tehdä. Julkisasiamies on riippumaton, mutta hänen on noudatettava tuomarin ohjeita siltä osin kuin laissa on säädetty.
Julkisasiamiehiin sovelletaan samoja vaatimuksia kuin apulaistuomareihin. Julkisasiamiehen toimi täytetään avoimella kilpailulla.
Julkisasiamieheksi ei voida nimittää henkilöä, joka on tuomittu tahallisesta rikoksesta, joka on tuomittu tahallisesta valtioon kohdistuvasta rikoksesta, vaikka rangaistusta koskevat tiedot olisi poistettu rikosrekisteristä, jolta on lainvoimaisella oikeuden päätöksellä evätty oikeus harjoittaa julkisasiamiehen toimea, tai joka on julkisasiamiestä suoraan valvovan henkilön lähisukulainen tai avopuoliso.
Julkisasiamiesten (521 Kb) ja apulaistuomareiden (373 Kb) lisäksi tuomioistuimen virkamiehiin kuuluvat tuomioistuimen johtaja (367 Kb) ja kirjaaja (364 Kb).
Asianajajiin kuuluvat valantehneet asianajajat ja valantehneiden asianajajien avustajat.
Asianajajat ovat Viron asianajajaliiton jäseniä ja heihin sovelletaan asianajajaliitosta annettua lakia. Viron asianajajaliiton jäseneksi hyväksytään asianajajatutkinnon suorittanut henkilö, joka täyttää asianajajaliitosta annetussa laissa asetetut vaatimukset.
Viron asianajajaliitto (Eesti advokatuur) on itsehallinnollinen ammattiliitto, joka on perustettu oikeudellisten palvelujen tarjoamiseksi yksityisellä ja julkisella sektorilla. Se myös suojelee asianajajien ammatillisia oikeuksia. Viron asianajajaliitto valvoo jäsentensä ammattitoimintaa ja ammattietiikan vaatimusten noudattamista. Se myös järjestää asianajajien työssä tapahtuvaa ammatillista koulutusta ja huolehtii valtion oikeusavun tarjoamisesta. Jäsentensä välityksellä asianajajaliitto varmistaa valtion oikeusavun saatavuuden.
Viron asianajajaliiton toimintaa hoidetaan eri elimissä, joita ovat yleiskokous, hallitus, puheenjohtaja, tarkastuslautakunta, kunniatuomioistuin ja ammatillista soveltuvuutta arvioiva lautakunta.
Valantehneellä asianajajalla on oikeus
Valantehneen asianajajan avustajalla on valantehneen asianajajan valtuudet laissa säädetyin rajoituksin.
Valantehneen asianajajan avustajalla ei ole valtuuksia toimia välimiehenä tai sovittelijana sovittelulaissa säädetyssä menettelyssä. Hänellä ei ole valtuuksia edustaa tai puolustaa asiakkaita korkeimmassa oikeudessa, ellei laissa toisin säädetä. Valantehneen asianajajan avustaja ei saa toimia konkurssipesän hoitajana.
Valantehneen asianajajan avustaja saa tarjota oikeudellisia palveluja vain sen valantehneen asianajajan valvonnassa, jonka palveluksessa hän on.
Tarjotessaan oikeudellisia palveluja asianajaja toimii riippumattomasti ja noudattaa lakia, Viron asianajajaliiton elinten hyväksymiä päätöksiä, asianajajien ammattietiikkaa koskevia vaatimuksia, hyviä toimintatapoja ja omaatuntoaan.
Asianajajalle paljastetut tiedot ovat luottamuksellisia. Kun asianajajaa tai asianajajaliiton tai lakiasiaintoimiston työntekijää kuullaan todistajana, häntä ei saa kuulustella tai pyytää antamaan tietoja asioista, jotka ovat tulleet hänen tietoonsa oikeudellisten palvelujen tarjoamisen yhteydessä.
Asianajajan tarjoamiin oikeudellisiin palveluihin liittyviä tietovälineitä suojaa koskemattomuus.
Ammatillisia tehtäviään hoitavaa asianajajaa ei saa samaistaa asiakkaaseen tai asiakkaan oikeustapaukseen.
Asianajajaa ei saa pidättää, tutkia tai pitää tutkintavankeudessa hänen ammattitoimintaansa liittyvistä syistä, paitsi käräjäoikeuden päätöksellä. Lakiasiaintoimistossa, jonka välityksellä asianajaja tarjoaa oikeudellisia palveluja, ei saa suorittaa etsintää asianajajan ammattitoimintaan liittyvistä syistä.
Viron asianajajaliiton verkkosivustolla on luettelo asianajajista ja lakiasiaintoimistoista sekä muuta hyödyllistä tietoa. Euroopan oikeusportaalissa on toiminto ”Kuinka löydän lakimiehen”, jonka avulla voi hakea asianajajia kaikkialta EU:sta.
Edellä mainittujen tietokantojen lisäksi ei ole muita tietokantoja.
Lainopillisten neuvonantajien ammattitoimintaa ei säännellä Virossa lailla.
Kaikilla Virossa toimivilla notaareilla on yhtäläinen toimivalta. Notaaritoimintaa säännellään notaarilaissa. Oikeusministeriö ja notaariliitto vastaavat yhdessä notaarien ammattitoiminnan sääntelystä ja hallinnoinnista. Notaariliitto on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka jäseniä kaikki virkaan nimitetyt notaarit ovat. Sen tehtäviin kuuluu valvoa, että notaarit tekevät työnsä tunnollisesti ja oikein. Sen tehtäviin kuuluu valvoa, että notaarit tekevät työnsä tunnollisesti ja oikein. Lisäksi se yhdenmukaistaa notaarien ammatillista toimintaa, järjestää notaareille koulutusta, organisoi hakijapalvelua, hoitaa ja kehittää notaarien sähköistä tietojärjestelmää, osallistuu yhdessä oikeusministeriön kanssa valvontaan jne. Notaariliiton verkkosivustolla on tietoja notaareista ja notariaattipalveluista.
Notaari on julkisoikeudellisen viran haltija. Hänellä on valtion antamat valtuudet todistaa pyynnöstä oikeaksi tosiseikasto, jolla on oikeudellista merkitystä, ja suorittaa muita notariaattitehtäviä oikeusvarmuuden takaamiseksi.
Notaarien on hoidettava tehtävänsä puolueettomasti, luotettavasti ja riippumattomasti. Heillä on velvollisuus varmistua liiketoimen osapuolten todellisista aikeista ja olosuhteista, joita moitteettoman liiketoimen suorittaminen edellyttää, sekä selittää osapuolille erilaiset tavat suorittaa liiketoimi ja liiketoimen seuraukset.
Notaarit suorittavat pyynnöstä seuraavia notariaattitehtäviä:
Asiakkaan on maksettava notaarille kyseisistä toimista laissa vahvistettu palkkio.
Notaarit voivat tarjota seuraavia notariaattipalveluja:
Tietoa notaareiden tarjoamista notariaattipalveluista on saatavissa notaariliiton verkkosivustolla. Asiakas ja notaari sopivat notaaripalvelujen palkkioista ennen palvelun suorittamista.
Virossa haastemiehen ammatti on vapaa oikeusalan ammatti: haastemiehet toimivat omissa nimissään ja ovat vastuussa omasta toiminnastaan. Haastemiehen on hoidettava tehtävänsä puolueettomasti ja vastuullisesti. Haastemiehen ammatillista toimintaa säädellään haaste- ja ulosottomiehistä annetulla lailla.
Haastemiehillä ja konkurssipesän hoitajilla on yhteinen ammatillinen järjestö, haastemiesten ja konkurssipesän hoitajien liitto, joka on toiminut tammikuusta 2010 lähtien. Haastemiesten ammatillista toimintaa, valvontaa, kurinpidollista vastuuta ja ammatillista järjestäytymistä koskevaa toimintaa säännellään haaste- ja ulosottomiehistä annetulla lailla. Liiton tehtävänä on muun muassa kehittää ja tehdä tunnetuksi vapaita oikeusalan ammatteja, kehittää hyviä virka- ja ammattikäytäntöjä ja valvoa niiden noudattamista, laatia suosituksia ammatillisen toiminnan yhdenmukaistamiseksi, järjestää koulutusta ja kehittää tietojärjestelmiä. Liitolla on myös kunniatuomioistuin. Lisätietoa liiton toiminnasta on saatavissa sen verkkosivustolta.
Haastemiehen virkatehtäviä ovat
Haastemiehen palkkio näiden virkatehtävien hoitamisesta on määritetty haaste- ja ulosottomiehistä annetussa laissa.
Haastemies voi pyynnöstä ammatillisena palveluna
Haastemiehellä on oikeus kieltäytyä ammatillisen palvelun suorittamisesta.
Ammatillisten palvelujen suorittamisedellytykset ja palkkiot sovitaan kirjallisesti palvelun pyytäjän kanssa ennen palvelun suorittamista. Sovittujen edellytysten ja maksujen on oltava hyvän ammattitavan mukaiset.
Haastemies ei voi ammatillisia palveluja suorittaessaan käyttää niitä oikeuksia, jotka haastemiehelle on laissa säädetty virkatehtävien hoitamista varten tai jotka johtuvat haastemiehen työpaikasta.
Tietoa haastemiesten ammatillisista palveluista löytyy liiton verkkosivulta.
Haastemiesten ammatillisen toiminnan hallinnollisesta valvonnasta vastaavat oikeusministeriö ja liitto.
Haastemies vastaa ammatillisen toiminnan yhteydessä oikeudettomasti aiheutetusta vahingosta, myös silloin kun vahingon on aiheuttanut haastemiehen toimiston työntekijä. Jos haastemiehen virkatehtävistä aiheutuneeseen vahinkoon liittyvää korvausvaatimusta ei voida kattaa haastemiehen varoista kokonaan tai se voidaan kattaa vain osittain, vahingon korvaa liitto. Viime kädessä haastemiehen toiminnasta vastaa valtio. Liitolla ja valtiolla on oikeus periä saatava vahingosta vastuussa olevalta henkilöltä, ja valtiolla on oikeus periä saatava myös liitolta.
Konkurssipesän hoitaja on tuomioistuimen nimittämä henkilö, joka tehtävänsä perusteella suorittaa liiketoimia ja muita konkurssipesään liittyviä toimia sekä edustaa velallista tuomioistuimessa konkurssipesään liittyvissä riita-asioissa. Konkurssipesän hoitajan tärkein velvollisuus on puolustaa kaikkien velkojien ja velallisten oikeuksia ja etuja sekä turvata lainmukainen, ripeä ja taloudellisesti järkevä konkurssimenettely. Konkurssipesän hoitaja hoitaa tehtäviään henkilökohtaisesti. Konkurssipesän hoitajina voivat toimia myös liiton ammatillisen yhdistyksen jäseninä olevat luonnolliset henkilöt, jotka liitto on valtuuttanut toimimaan konkurssipesän hoitajina, sekä valantehneet asianajajat, valantehneet tilintarkastajat ja haastemiehet. Liitto pitää yllä konkurssipesän hoitajien luetteloa. Luettelossa on tiedot kaikista henkilöistä, joilla on oikeus toimia konkurssipesän hoitajina, ja siihen voi tutustua liiton verkkosivustolla. Luetteloon lisätyn konkurssipesän hoitajan on varmistettava, että tiedot pitävät paikkansa.
Konkurssipesän hoitajan tärkeimpiä tehtäviä ovat:
Konkurssipesän hoitajien toiminnan hallinnollisesta valvonnasta vastaa oikeusministeriö sille konkurssipesän hoitajasta toimitettujen kantelujen tai muiden sellaisten tietojen pohjalta, joiden perusteella on syytä olettaa, ettei konkurssipesän hoitaja ole täyttänyt velvoitteitaan. Oikeusministeriöllä on konkurssipesän hoitajan toimintaa valvoessaan oikeus varmistaa tämän ammattitoiminnan asianmukaisuus ja laillisuus. Oikeusministeri voi ryhtyä kurinpitotoimiin, jos konkurssipesän hoitaja ei täytä konkurssipesän hoitajien ammattitoimintaa koskevasta lainsäädännöstä johtuvia velvoitteita. Oikeusministeri ei voi ryhtyä kurinpitotoimiin konkurssipesän hoitajana toimivia valantehneitä asianajajia vastaan. Oikeusministerillä on kuitenkin oikeus saattaa asia kunniatuomioistuimen käsiteltäväksi asianajajaliitossa.
Hallinnollisen toiminnan valvonnan lisäksi konkurssipesän hoitajien toimintaa valvovat toimivaltansa rajoissa myös konkurssipesän valvojakunta, velkojainkokous, tuomioistuin sekä liitto.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tällä sivulla luodaan yleiskatsaus Irlannin oikeusalan ammatteihin.
Valtion oikeudenkäyttöelimenä toimii tuomioistuinlaitos perustuslain 34 §:n ja tiettyjen lakien mukaisesti: ensisijaisesti noudatetaan tuomioistuinten perustamista ja kokoonpanoa koskevaa lakia (Courts (establishment and Constitution) Act 1961) ja tuomioistuimia koskevaa lakia (Courts (Supplemental Provisions) Act 1961), sellaisina kuin ne ovat muutettuina. Tuomarit nimitetään oikeusalalla toimivien hakijoiden joukosta. He hoitavat tehtäviään täysin riippumattomasti. Tuomarikunnan riippumattomuudesta säädetään perustuslaissa. Lakimiesammatit jaetaan toimistoasianajajiin (solicitor), jotka keskittyvät suoraan asiakaspalveluun, ja oikeudenkäyntiasianajajiin (barrister), jotka ovat erikoistuneet oikeusasioiden ajamiseen ja oikeudenkäynteihin.
Tuomarinimityksiä käsittelevä neuvoa-antava lautakunta (Judicial Appointments Advisory Board, JAAB) selvittää tuomarinvirkaan nimitettävien henkilöiden sopivuuden ja ilmoittaa asiasta hallitukselle. Lautakunta perustettiin tuomioistuimia ja tuomioistuinvirkamiehiä koskevalla lailla (Court and Courts Officers Act 1995). Lautakuntaan kuuluvat ylimmän muutoksenhakutuomioistuimen (Supreme Court) presidentti (Chief Justice), ylioikeuden (Court of Appeal) ja ylemmän oikeusasteen tuomioistuimen (High Court) presidentit sekä alemman oikeusasteen ylemmän tuomioistuimen (Circuit Court) ja alemman oikeusasteen tuomioistuimen (District Court) puheenjohtajat, oikeuskansleri, asianajajaliittojen nimetyt edustajat sekä kolme oikeus- ja lakiuudistusministerin nimittämää henkilöä. Presidentti nimittää tuomarit hallituksen esityksestä. Tuomarit ovat riippumattomia, ja heitä sitovat ainoastaan perustuslaki ja muu lainsäädäntö. Perustuslain mukaisesti tuomareiden lukumäärästä säädetään aika ajoin laissa.
Supreme Court käsittää oikeuden presidentin (Chief Justice), joka toimii myös puheenjohtajana, ja seitsemän muuta tuomaria (Judges of the Supreme Court). High Court -tuomioistuimen presidentti on viran puolesta myös Supreme Court -tuomioistuimen jäsen. High Court käsittää oikeuden presidentin, joka vastaa tuomioistuimen toiminnan organisoinnista, ja muita tuomareita (Judges of the High Court). Supreme Court -tuomioistuimen presidentti ja Circuit Court -tuomioistuimen presidentti ovat viran puolesta myös High Court -tuomioistuimen jäseniä. High Court -tuomioistuimessa on presidentti ja 35 tuomaria. Circuit Court käsittää oikeuden presidentin lisäksi 37 tuomaria (Judges of the Circuit Court). District Court -tuomioistuimen presidentti on viran puolesta myös Circuit Court -tuomioistuimen jäsen. District Court käsittää oikeuden presidentin lisäksi 63 muuta tuomaria (Judges of the District Court). Tuomareiden palkoista säädetään aika ajoin laissa.
Tuomareiksi nimitetään päteviä toimisto- tai oikeudenkäyntiasianajajia, joilla on tietty määrä kokemusvuosia asianajajan käytännön työstä (tutkimustyötä ei oteta huomioon). District Court -tuomioistuimen tuomareista säädetään tuomioistuimia koskevan lain 29 §:n 2 momentissa seuraavasti: District Court -tuomioistuimen tuomariksi voidaan nimittää toimisto- tai oikeudenkäyntiasianajaja, joka on harjoittanut ammattiaan vähintään kymmenen vuotta. Tuomioistuimista ja niiden virkailijoista annetun lain (Courts and Courts Officers Act 1995) 30 §:n mukaan Circuit Court -tuomioistuimen tuomariksi voidaan nimittää toimisto- tai oikeudenkäyntiasianajaja, joka on toiminut ammatissa kymmenen vuotta. Uudemman lain (Courts and Courts Officers Act 2002) mukaan High Court-, Court of Appeal- tai Supreme Court -tuomioistuimen tuomariksi voidaan nimittää oikeudenkäynti- tai toimistoasianajaja, joka on harjoittanut ammattia vähintään 12 vuotta. Kuten edellä todetaan, tuomarit ovat riippumattomia, ja heitä sitovat ainoastaan perustuslaki ja muu lainsäädäntö. Virkaan astuessaan tuomarit antavat seuraavan vakuutuksen perustuslain 34 §:n 5 momentin 1 kohdan mukaisesti:
”Kaikkivaltiaan Jumalan läsnä ollessa lupaan ja vakuutan, että hoidan Supreme Court -tuomioistuimen presidentin (tai muun tuomarin) virkaa oikeudenmukaisesti, uskollisesti ja parhaan kykyni mukaan suosimatta, syrjimättä tai pelkäämättä ketään ja että puolustan perustuslakia ja muita lakeja. Jumala minua ohjatkoon ja auttakoon.”
Perustuslain nojalla High Court- tai Supreme Court -tuomioistuimen tuomari voidaan erottaa vain, jos hän on syyllistynyt tekoon, josta voi seurata viraltapano, tai jos hän on tullut terveydentilansa takia kyvyttömäksi hoitamaan virkaansa, ja silloinkin ainoastaan parlamentin (Oireachtas) ala- ja ylähuoneessa hyväksytyllä perustelulauselmalla. Tuomioistuimia koskevassa laissa (Courts of Justice Act 1924) ja District Court ‑tuomioistuimia koskevassa laissa (Courts of Justice (District Court) Act 1946) on samanlaiset Circuit Court- ja District Court -tuomioistuimen tuomareita koskevat säännökset.
Perustuslain 30 §:n mukaan oikeuskansleri (Attorney General) neuvoo hallitusta oikeudellisissa kysymyksissä. Presidentti nimittää oikeuskanslerin pääministerin (Taoiseach) esityksestä. Oikeuskanslerin on erottava virastaan pääministerin vaihtuessa. Oikeuskansleri on yleensä vanhempi oikeudenkäyntiasianajaja. Oikeuskanslerin ei edellytetä luopuvan itsenäisestä ammatin harjoittamisesta, mutta oikeuskanslerit ovat kuitenkin tehneet niin viime vuosina.
Hallituksen lainopillisena neuvonantajana oikeuskansleri tutkii tarkasti kaikki lainsäädäntöehdotukset, jotka hallitus aikoo esittää parlamentin ylä- ja alahuoneelle hyväksyntää varten. Lisäksi oikeuskansleri antaa hallitukselle neuvoja kansainvälisissä kysymyksissä, kuten kansainvälisten sopimusten ratifioinnissa. Oikeuskanslerin tehtävänä on myös edustaa kansalaisia, kun on kyse näiden oikeuksien puolustamisesta. Tällaisissa tapauksissa oikeuskansleri voi panna oikeudenkäynnin vireille tai toimia asiassa vastaajana. Vaikka pääministeri nimittää oikeuskanslerin, tämä on riippumaton hallituksesta. Perustuslain mukaan oikeuskansleri on aina päävastaaja tapauksissa, joissa lainsäädännön perustuslainmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi.
Ennen vuotta 1976 oikeuskansleri vastasi kaikkien vakavien rikosten syytteeseenpanosta. Perustuslain mukaan tästä tehtävästä voi huolehtia myös joku toinen henkilö, jolle on siihen laissa annettu valtuudet. Syyttäjälaitoksen johtajan (Director of Public Prosecutions) virka luotiin lain Prosecution of Offences Act 1974 2 §:llä. Vuonna 1976 voimaan tulleen lain tarkoituksena oli, että syytteeseenpanosta huolehtisi poliittisista kytkennöistä vapaa virkamies. Hallitus nimittää syyttäjälaitoksen johtajan, joka on kuitenkin virkamies eikä siis joudu eroamaan hallituksen vaihtuessa, kuten oikeuskansleri. Näin varmistetaan syytteeseenpanotoiminnan jatkuvuus. Vuoden 1974 laissa säädetään lisäksi, että syyttäjälaitoksen johtaja on virkaansa hoitaessaan riippumaton. Hallitus voi erottaa syyttäjälaitoksen johtajan vain, jos Supreme Court -tuomioistuimen presidentistä, yhdestä High Court -tuomioistuimen tuomarista ja oikeuskanslerista koostuva komitea on antanut lausunnon johtajan terveydentilasta tai toiminnasta.
Syyttäjälaitoksen johtaja päättää, asetetaanko henkilö syytteeseen vakavasta rikoksesta ja millainen syyte tulee olemaan. Syyttäjälaitoksen johtaja huolehtii rikosten syytteeseenpanosta, mutta useimmissa lievemmissä rikoksissa syytteeseenpanon voi hoitaa poliisiviranomainen (Gardaí), eikä asiaa tarvitse lähettää syyttäjälaitoksen johtajalle. Tällaisissa tapauksissa syyttäjälaitoksen johtajalla on oikeus neuvoa poliisiviranomaista asian hoitamisessa. Vaikka valtakunnansyyttäjä huolehtii aiemmin oikeuskanslerille kuuluneesta syytteeseenpanotoiminnasta, oikeuskansleri nostaa edelleen syytteen kansainvälisissä asioissa, esimerkiksi kun on kyse epäillyn tai tuomitun luovuttamisesta toiseen valtioon.
Tuomioistuimen kirjaajien (Court Registrars) ja tuomioistuimen virkailijoiden (Court Clerks) palkkaamisesta huolehtii oikeusvirasto.
Tuomioistuimen virkailijat vastaavat tuomioistuinten yleisestä hallinnosta. Tuomioistuimen kirjaajien päätehtävänä on avustaa tuomaria oikeuden istunnossa ja huolehtia, että tuomioistuinten kitkattomaan toimintaan tarvittavaa hallintoa hoidetaan tehokkaasti.
Oikeusvirasto on marraskuussa 1999 toimintansa aloittanut riippumaton oikeushenkilö, jonka hallitus perusti lailla Courts Service Act 1998. Oikeusvirasto on vastuussa toiminnastaan oikeusministerille (Minister for Justice and Equality) ja hänen välityksellään hallitukselle.
Oikeusvirasto hoitaa seuraavia tehtäviä:
Jokaisessa Irlannin kreivikunnassa on seriffi, joka on virkamies ja jonka tehtävänä on ulosmitata ja myydä tavaroita velan suorittamiseksi tuomioistuimen antaman tuomion jälkeen. Seriffien nimittämiseen sovelletaan lakia Court Officers Act 1945, jonka 12 §:n 5 momentin mukaan seriffiksi voidaan nimittää joko oikeudenkäynti- tai toimistoasianajaja, joka on harjoittanut ammattiaan vähintään viisi vuotta, tai henkilö, joka on toiminut vähintään viiden vuoden ajan apulaisseriffin (under-sheriff) tai seriffin konttoripäällikkönä tai lähimpänä avustajana. Kyseisen lain 12 §:n 6 momentin g kohdassa säädetään, että valtiovarainministeri tarkistaa ajoittain edellä mainittujen säännösten nojalla palkattavien seriffien työehdot kuultuaan ensin oikeusministeriä asiasta.
Irlannin asianajajayhdistys (Law Society of Ireland) valvoo toimistoasianajajaksi haluavien opiskelijoiden koulutusta, ja sillä on valtuudet kohdistaa kurinpitotoimia laillistettuihin toimistoasianajajiin. Toimistoasianajajaksi haluavan on suoritettava asianajajayhdistyksen loppukoe (FE-1), joka järjestetään kahdesti vuodessa, yleensä keväällä ja syksyllä. FE-1-koe koostuu kahdeksasta osa-alueesta: yhtiöoikeus, valtiosääntöoikeus, sopimusoikeus, rikosoikeus, kohtuusharkintaa koskevat oikeusohjeet (Equity), Euroopan unionin lainsäädäntö, kiinteistöoikeus ja vahingonkorvausoikeus (Tort Law). Kokeen suoritettuaan opiskelijan on löydettävä soveltuva koulutusasianajaja, jonka ohjauksessa hän voi aloittaa ensimmäisen työharjoittelujakson (PPC I). PPC I kestää syyskuusta maaliskuuhun, ja sen aikana käydään läpi seuraavat aihealueet: sovellettu maaoikeus, perintöasiat ja verotus, yritysoikeus, perustiedot, oikeusriidat (siviili- ja rikosasioissa), Irlannin oikeuskäytäntöä koskeva kielikoulutus (LPI) ja erilaiset taidot (siviiliasiat ja asianajo, haastattelu ja neuvonta, tutkimus, oikeudelliset esiintymistaidot, oikeudellisten tekstien laatiminen, neuvottelutaidot ja ammatillinen kehittyminen). Opiskelijoiden harjoittelusopimus alkaa 14 päivää PPC I -jakson loppukokeen jälkeen. Ennen PPC II -jakson aloittamista koulutuskomitealta on saatava tieto PPC I -jakson loppukokeen läpäisemisestä. Kun 24-kuukautisen harjoittelujakson alusta on kulunut 11 kuukautta, opiskelija palaa oikeustieteelliseen tiedekuntaan osallistuakseen PPC II-jaksoon. PPC II -jakso käsittää pakollisina osioina ammattikäytännöt, ammattisäännöstön ja hallinnon, sekä valinnaisia osioita, joiden aihepiirit ovat liiketoiminta, käytänteet ja menettelyt sekä yksityisasiakkaat. PPC II -jakso alkaa yleensä kunkin vuoden huhtikuussa ja kestää 11 viikkoa, mukaan lukien kokeet. Kun PPC II -jakso on suoritettu, opiskelijan on palattava koulutusasianajajan ohjaukseen ja suoritettava jäljellä oleva aika – kymmenen kuukautta, jos hän ei ole saanut hyvitystä ennen PPC I -jaksoa tehdystä työstä, tai kuusi kuukautta, jos hyvitystä on annettu.
Opiskelija voi hakea nimensä kirjaamista toimistoasianajajien luetteloon, kun
Opiskelija voi hakea toimilupaa, kun hänen nimensä on rekisteröity toimistoasianajajien luetteloon.
Asianajajayhdistys voi kohdistaa laillistettuihin toimistoasianajajiin kurinpitotoimia. Vuosien 1954–1994 Solicitors Act -säädösten perusteella asianajajayhdistyksen kurinpitolautakunnalla (Disciplinary Tribunal) on valtuudet tutkia esimerkiksi varojen väärinkäyttöä koskevia syytöksiä. Väärinkäytön havaittuaan kurinpitolautakunta voi joko määrätä toimistoasianajajalle seuraamuksen (johon voi sisältyä enintään 15 000 euron suuruisen hyvityksen maksaminen vahinkoa kärsineelle osapuolelle) tai siirtää asian ja laatimansa suositukset High Court -tuomioistuimen presidentille, joka päättää toimistoasianajajalle määrättävän seuraamuksen luonteesta. Presidentti voi evätä toimistoasianajajalta ammatinharjoittamisoikeuden määräajaksi ja myöhemmin palauttaa sen. Kurinpitolautakunnalla on valtuudet vaatia toimistoasianajajaa palauttamaan osa maksuista asiakkaille, jos toimistoasianajajan katsotaan perineen liian suuria palkkioita.
Asetuksessa Statutory Instrument No. 732 of 2003, the European Communities (Lawyers’ Establishment) Regulations 2003 todetaan, että oikeudenkäynti- tai toimistoasianajajan ammatin harjoittamisesta kiinnostuneiden jäsenvaltioiden juristien on pyydettävä rekisteröintiä asianajajayhdistykseltä (Bar Council tai Law Society). Hakemus käsitellään, ja hyväksytylle hakijalle toimitetaan todistus rekisteröinnistä. Asianajajayhdistyksen kielteisestä päätöksestä voi valittaa High Court ‑tuomioistuimeen.
Honorable Society of King’s Inns järjestää loppututkinnon suorittaneille tarkoitettua koulutusta, jonka läpäisseet henkilöt voivat käyttää nimeä ’barrister-at-law’ ja toimia oikeudenkäyntiasianajajina. King’s Inns on lakimiesyhdistys, jonka toimintaa valvovat yhdistyksen hallituksen jäsenet (Benchers of the Honorable Society of King’s Inns) ovat tuomareita ja vanhempia oikeudenkäyntiasianajajia. Oikeudenkäyntiasianajajan nimitykseen oikeuttavalle kurssille voivat hakea pääsykokeen kautta henkilöt, jotka ovat suorittaneet King’s Innsin oikeustieteellisen tutkinnon (Diploma in Legal Studies) tai muun vastaavan oikeustieteen loppututkinnon. Ensin mainitun tutkinnon pituus on kaksi vuotta (osa-aikaopiskelua), kun taas barrister-at-law-kurssi on yksivuotinen tai moduuliopetuksena kaksivuotinen. Kun opiskelijat ovat läpäisseet kurssin, Supreme Court -tuomioistuimen presidentti hyväksyy heidät asianajajiksi, ja seremonian jälkeen tuoreet oikeudenkäyntiasianajajat allekirjoittavat asianajajaluettelon. Ennen ammatinharjoittamista heidän on kuitenkin täytettävä vielä lisäehtoja.
Jotta oikeudenkäyntiasianajaja voi harjoittaa ammattiaan, hänen on oltava lakikirjaston (Law Library) jäsen. Lakikirjastossa asianajaja voi työskennellä ja päästä käsiksi lakiteksteihin ja muuhun aineistoon tiettyä vuosimaksua vastaan. Ennen lakikirjaston jäsenyyttä oikeudenkäyntiasianajajan on valittava itselleen ohjaaja tai mestari eli vanhempi asianajaja, joka on harjoittanut ammattiaan vähintään viiden vuoden ajan. Mestarin ohjauksessa tapahtuvan, yleensä vuoden kestävän harjoittelun aikana vastikään laillistetusta oikeudenkäyntiasianajajasta käytetään nimitystä ’devil’. Mestari opettaa oppilaalleen oikeudenkäyntiasianajajan käytännön työtä ja pyytää yleensä tätä avustamaan lausuntojen laatimisessa oikeudenkäyntiä varten ja aineiston tutkimisessa sekä osallistumaan oikeudenkäyntiin mestarin puolesta.
Oikeudenkäyntiasianajajien toimintaa valvoo General Council of the Bar of Ireland, jonka toiminta ei perustu lainsäädäntöön. General Councilin valitsevat vuosittain oikeudenkäyntiasianajajat, ja Council laatii asianajajien ammattisäännöt (Professional Code of Conduct), jotka oikeudenkäyntiasianajajien edustajat tarkistavat ajoittain. Ammattisäännöissä esitetään oikeudenkäyntiasianajajien velvollisuudet.
Syytteet ammattisääntöjen rikkomisesta tutkii Bar Councilin alaisena toimiva ammattikäytäntöä valvova komitea (Professional Practices Committee), johon kuuluu myös muita kuin oikeudenkäyntiasianajajia. Komitea voi määrätä sakkoja ja nuhdella asianajajaa ja erottaa hänet lakikirjaston jäsenyydestä määräajaksi tai lopullisesti. Komitean päätöksistä voi valittaa vetoomuslautakuntaan (Appeals Board), johon kuuluu yksi Circuit Court -tuomioistuimen tuomari ja myös maallikkojäsen.
Perinteisesti oikeudenkäyntiasianajaja on vastaanottanut ohjeet toimistoasianajajalta, eivätkä asiakkaat ole saaneet olla suoraan yhteydessä oikeudenkäyntiasianajajiin. Kyseistä käytäntöä tutkittuaan hyviä kauppatapoja valvova lautakunta (Fair Trade Commission) antoi asiasta vuonna 1990 raportin, jossa se totesi, että periaate, joka ehdottomasti kieltää suorat yhteydenotot oikeudenkäyntiasianajajaan, rajoittaa kilpailua ja tulisi siksi poistaa ammattisäännöistä. Lautakunta katsoi kuitenkin, että eräissä tapauksissa toimistoasianajajan mukanaolo on edelleen suotavaa. Lautakunta suositteli, ettei toimistoasianajajaa tulisi velvoittaa – lakisääteisesti tai muuten – olemaan läsnä oikeudenkäynnissä oikeudenkäyntiasianajajaa neuvomassa. Lautakunnan suosituksia ei ole pantu täytäntöön kokonaisuudessaan, mutta ammattisääntöihin on tehty useita muutoksia, jotta eräät organisaatiot (Approved Professional Bodies) voisivat ottaa suoraan yhteyttä oikeudenkäyntiasianajajiin.
On olemassa sekä nuorempia (junior counsel) että vanhempia (senior counsel) oikeudenkäyntiasianajajia. Oikeudenkäyntiasianajajat toimivat perinteisesti nuorempina asianajajina useita vuosia, ennen kuin he voivat hakea vanhemman asianajajan arvonimeä. Nuoremmasta asianajajasta ei automaattisesti tule vanhempaa asianajajaa, eivätkä kaikki nuoremmat asianajajat välttämättä hae lainkaan vanhemman asianajajan arvoa. Yleensä useimmat oikeudenkäyntiasianajajat kuitenkin harkitsevat vanhemman asianajajan arvonimeä 15 työvuoden jälkeen. Vanhemmaksi asianajajaksi haluavat hakevat arvonimeä oikeusministeriltä, mutta varsinaisen nimityksen tekee hallitus oikeusministerin esityksestä; oikeusministeri kuulee asiassa myös Supreme Court -tuomioistuimen presidenttiä, High Court -tuomioistuimen presidenttiä ja Bar Councilin puheenjohtajaa.
Yleensä nuoremmat asianajajat laativat ja valmistelevat lausuntoja ja hoitavat eräitä tuomioistuinasioita etupäässä alemmissa oikeusasteissa. Vanhemman asianajajan tehtäviin kuuluu nuorempien asianajajien laatimien lausuntojen tarkastaminen ja vaikeampien oikeusjuttujen hoitaminen High Court -tuomioistuimessa ja Supreme Court -tuomioistuimessa.
Kreivikuntien rekisteriviranomaisilla on toimistoasianajajan pätevyys ja heidät nimittää hallitus. He hoitavat Circuit Court -tuomioistuimiin liittyviä oikeudellisluonteisia tehtäviä ja johtavat näiden tuomioistuinten kanslioita.
He toimivat myös kreivikunnan tuomariviranomaisina (County Sheriff) Dublinia ja Corkia lukuun ottamatta.
Supreme Court -tuomioistuimen presidentti nimittää julkiset notaarit avoimessa istunnossa. Julkisen notaarin päätehtävät ovat seuraavat:
Notaarin arvoa haetaan anomuksella, josta on käytävä ilmi hakijan asuinpaikka ja ammatti, kyseisessä piirikunnassa (district) olevien julkisten notaarien lukumäärä, piirikunnan asukasmäärä, ja perustelut julkisen notaarin tarpeelle ja/tai selvitys notaarin vakanssin vapautumisesta. Hakijan on toimitettava anomuksen tueksi valaehtoinen todistus, johon liitetään yleensä kuuden paikallisen toimistoasianajajan ja paikallisen liikeyhteisön kuuden johtohenkilön allekirjoittama todistus hakijan kelpoisuudesta. Supreme Court -tuomioistuimen presidentille lähetetään anomuksesta ennakkoilmoitus (Notice of Motion), jonka tuomioistuimen kanslia toimittaa Irlannin notaariliiton kirjanpitäjälle (Registrar of the Faculty of Notaries Public in Ireland), Law Societyn sihteerille ja kaikille hakijan kreivikunnassa ja viereisissä kreivikunnissa toimiville julkisille notaareille.
Yleensä julkisiksi notaareiksi voidaan nimittää vain toimistoasianajajia. Jos julkisen notaarin arvoa hakee henkilö, joka ei ole toimistoasianajaja, Law Society edellyttää kyseisen hakijan antavan Supreme Court -tuomioistuimen presidentille sitoumuksen siitä, että hän ei ryhdy laatimaan luovutuskirjoja tai harjoittamaan muuta yleensä toimistoasianajajan toimenkuvaan kuuluvaa oikeudellista toimintaa. Julkisen notaarin arvon haluavien hakijoiden on ensin läpäistävä notaariliiton järjestämä koe.
Oikeusministerin, syyttäjälaitoksen johtajan, tuomioistuimen virkailijoiden ja seriffien tämänhetkisiä palkkioita koskevat tiedustelut voi lähettää
Oikeudenkäyntiasianajajat toimivat vapaina ammatinharjoittajina, ja heidän ansionsa vaihtelevat suuresti.
Toimistoasianajajat voivat toimia joko vapaina ammatinharjoittajina tai toisen palveluksessa, ja heidänkin ansionsa vaihtelevat suuresti.
Notaarit perivät maksun jokaisesta vahvistamastaan asiakirjasta. Maksuista ei säädetä laissa, vaan notaarit laskuttavat yleensä käyttämänsä ajan ja matkakulujen sekä sen perusteella, mitä ammattilainen laskuttaisi samasta palvelusta.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tällä sivulla luodaan yleiskatsaus Kreikan oikeusalan ammatteihin.
Virallisen syyttäjän virasto (eisangelia) on oikeusviranomainen, joka käyttää «tuomiovaltaa» ja osallistuu oikeudenkäyttöön. Syyttäjät nauttivat toiminnallisesta ja henkilökohtaisesta riippumattomuudesta.
Virallisen syyttäjän virasto on riippumaton oikeusviranomainen, joka toimii kaikissa tuomioistuimissa, vähäisiä rikkomuksia käsitteleviä tuomioistuimia (ptaismatodikeia) lukuun ottamatta. Se vastaa erityisesti rikosoikeudenkäyntien valmistelusta. Sen tärkeimpiä tehtäviä ovat syytetoimien käynnistäminen, tutkinnan valvonta ja kanteiden nostaminen.
Kreikassa syyttäjät eivät erikoistu tietylle alalle.
Oikeusministeriö vastaa syyttäjien palvelussuhteen yleisistä ehdoista.
Syyttäjillä ei ole omia verkkosivuja Tietoja syyttäjien palvelussuhteesta säilytetään oikeusministeriössä.
Toimivaltansa mukaisesti syyttäjäviranomainen
Korkeimman oikeuden oikeusneuvokset ja ylemmän tason syyttäjät valvovat syyttäjien toimintaa, kuten laissa määrätään.
Lainkäytöstä vastaavat tuomioistuimet. Ne koostuvat ammattituomareista, jotka nauttivat toiminnallisesta ja henkilökohtaisesta riippumattomuudesta.
Tuomareita sitoo virantoimituksessa ainoastaan perustuslaki ja muu lainsäädäntö, eikä heillä ole missään tilanteessa velvollisuutta noudattaa perustuslain vastaisia säännöksiä.
Ylemmän oikeustason tuomarit sekä korkeimman oikeuden syyttäjät ja apulaissyyttäjät valvovat ammattituomarien toimintaa, kuten laissa määrätään.
Oikeusministeriö vastaa tuomarien palvelussuhteen ehdoista.
Tuomareilla ei ole omia verkkosivuja Tietoja tuomarien palvelussuhteesta säilytetään oikeusministeriössä.
Kreikassa asianajajat ovat virkamiehiä, joille valtio ei kuitenkaan maksa palkkaa. Heidän ei tarvitse erikoistua millekään tietylle alalle.
Oikeusministeriö vastaa asianajajien palvelussuhteen ehdoista.
Kreikassa on 63 asianajajayhdistystä, yksi kunkin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätoimipaikassa.
Oikeusministeri valvoo maan kaikkia asianajajayhdistyksiä.
Oikeudelliset tietokannat
Tietoa on saatavilla Asianajajayhdistysten täysistuntokokouksen (Olomeleia ton dikigorikon syllogon) verkkosivuilla, mutta ne ovat vain asianajajayhdistysten jäsenten käytettävissä.
Kreikassa asianajajat hoitavat lainopillisen neuvonantajan tehtäviä.
Oikeudelliset tietokannat
Tietoa on saatavilla Asianajajayhdistysten täysistuntokokouksen verkkosivuilla, mutta ne ovat vain asianajajayhdistysten jäsenten käytettävissä.
Notaarit ovat virkamiehiä, joille valtio ei kuitenkaan maksa palkkaa. Heidän tärkeimpänä tehtävänään on laatia ja säilyttää oikeudellisia tai muita todistusasiakirjoja sekä asianosaisten lausuntoja silloin, kun sitä laissa edellytetään tai kun asianosaiset haluavat niille notaarin vahvistuksen.
Kreikassa notaarit eivät erikoistu tietylle alalle.
Presidentin asetuksen mukaisesti jokaisessa rauhantuomioistuimessa on vähintään yksi notaarinvirka.
Oikeusministeriö vastaa notaarien palvelussuhteen ehdoista.
Kreikassa on yhdeksän notaariliittoa, jotka toimivat muutoksenhakutuomioistuinten päätoimipaikoissa.
Oikeusministeriö valvoo Kreikan notaariliittoja.
Tietoa notaarien ammattikunnasta on saatavilla Ateenan, Pireuksen, Egeanmeren ja Dodekanesian hallinnollisten muutoksenhakutuomioistuinten notaariliiton (Symvolaiografikos Syllogos Efeteion Athenon, Peiraios, Aigaiou kai Dodekanisou) virallisilta verkkosivuilta sekä Euroopan unionin notaarien liiton (C.N.U.E.) hallinnoimalta European Directory of Notaries ‑verkkosivuilta.
Haastemiehet ovat virkamiehiä, joille valtio ei kuitenkaan maksa palkkaa.
Haastemiesten tehtäviin kuuluu
Oikeusministeriö vastaa haastemiesten palvelussuhteen ehdoista.
Kreikassa on kahdeksan haastemiesten liittoa.
Oikeusministeriö vastaa maan tuomioistuimissa toimivien virkamiesten palvelussuhteen ehdoista.
Asianajajayhdistysten täysistuntokokous
Ateenan, Pireuksen, Egeanmeren ja Dodekanesian notaariliitto
Thessalonikin muutoksenhakutuomioistuimen notaariliitto
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Oikeusalan ammateilla ymmärretään Espanjassa ammatteja, joiden harjoittaminen vaatii erityistä juridista perehtyneisyyttä, koska ne liittyvät oikeuden soveltamiseen.
Oikeusalan ammateilla ymmärretään Espanjassa ammatteja, joiden harjoittaminen vaatii erityistä juridista perehtyneisyyttä, koska ne liittyvät oikeuden soveltamiseen.
Tärkeimmät oikeusalan ammatit Espanjassa ovat syyttäjät, tuomarit, asianajajat, notaarit, tuomioistuimen kirjaajat, kiinteistö- ja kaupparekisterinpitäjät sekä oikeudenkäyntiavustajat.
Oikeus kuuluu kansalle, ja tuomiovaltaa käyttävät kuninkaan nimissä tuomarit (Jueces ja Magistrados), jotka ovat lainkäyttäjiä. Vain tuomarit voivat toimia lainkäyttäjinä sekä tuomitessaan että pannessaan tuomioita täytäntöön.
Tuomarit ovat riippumattomia muusta valtiovallasta, ja heidän on noudatettava ainoastaan perustuslakia ja muita lakeja.
Pääsy oikeusalan ammatteihin perustuu ansiokkuuteen ja kyvykkyyteen lainkäytön harjoittamisessa, ja valintaprosessi takaa puolueettomasti ja avoimesti tasavertaisen pääsyn oikeusalan ammatteihin kaikille kansalaisille, joilla on tarvittavat edellytykset ja taidot ja lainkäytön edellyttämä riittävä ammatillinen pätevyys.
Oikeuslaitoslaissa (Ley Orgánica del Poder Judicial) säädetään, että oikeuslaitoksessa on kolmenlaisia tuomarinvirkoja:
Suurimman ryhmän muodostavat alioikeuksien tuomarit, joiden osalta oikeuslaitoslaissa säädetään vapaasta hakumenettelystä oikeustieteen loppututkinnon suorittaneiden ja sitä täydentävän Escuela Judicial -korkeakoulun kurssin hyväksytysti suorittaneiden joukosta.
Tuomarikuntaan voi päästä, joskin harvemmin, myös aluetuomioistuimen tuomarin ja korkeimman oikeuden tuomarin virkojen kautta.
Espanjan yleinen oikeusneuvosto (Consejo General del Poder Judicial) voi nimittää korkeimman oikeuden jäseniksi magistrado-tuomareita, jotka ovat harjoittaneet tuomarin ammattia yli 15 vuotta, joista kymmenen vuotta magistrado-virassa. Korkeimman oikeuden tuomarin viroista viidesosaan nimitetään tunnetusti päteviä juristeja, joilla on 15 vuoden kokemus.
Tuomioistuimilla on yksinomainen lainkäyttövalta asioissa, jotka kuuluvat niiden tuomiovallan piiriin oikeuslaitoslain tai muun lain nojalla.
Tietoa Espanjan eri tuomioistuimista tuomioistuinjärjestelmiä koskevalla verkkosivulla.
Tuomiovaltaa käyttäessään tuomarit (Magistrados ja Jueces) ovat riippumattomia oikeuslaitoksesta ja sen hallinnosta.
Tuomarit ovat toiminnastaan rikos- ja siviilioikeudellisessa vastuussa laissa säädetyllä tavalla. Tuomareiden kurinpitorangaistuksista säädetään oikeuslaitoslaissa.
Lisätietoja Espanjan yleisen oikeusneuvoston verkkosivulla.
Syyttäjälaitos (Ministerio Fiscal) on perustuslaillinen elin, jolla on oikeushenkilöllisyys ja lainkäytössä toiminnallinen itsenäisyys. Se suorittaa tehtävänsä itsenäisesti noudattaen toiminnan yhtenäisyyden, hierarkian, laillisuuden ja puolueettomuuden periaatteita noudattaen.
Valtakunnansyyttäjä (Fiscal General del Estado) on syyttäjälaitoksen ylin johtaja koko Espanjan alueella. Hän antaa käskyjä ja ohjeita, joilla varmistetaan syyttäjälaitoksen toiminta ja sisäinen järjestys. Valtakunnansyyttäjälle kuuluu myös syyttäjälaitoksen johtaminen ja valvonta.
Syyttäjät ovat virkamiehiä, jotka valitaan kokeella oikeustieteen loppututkinnon suorittaneiden ja oikeustieteen tohtoreiden joukosta. He kuuluvat organisatorisesti valtakunnansyyttäjän virastoon (Fiscalía General del Estado) ja vastaaviin itsehallintoalueiden syyttäjän virastoihin.
Vuoden 1978 Espanjan perustuslain 124 §:ssä säädetään, että syyttäjälaitoksen tehtävänä on edistää oikeuden alan toimia kansalaisten laillisten oikeuksien ja lailla turvatun yleisen edun suojaamiseksi viran puolesta tai asianosaisten pyynnöstä sekä valvoa tuomioistuinten riippumattomuutta ja varmistaa yhteiskunnan edun huomioon ottaminen tuomioistuimissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muille elimille annettuja tehtäviä.
Syyttäjälaitoksen tehtävänä on
Lisätietoja syyttäjälaitoksen verkkosivulla.
Oikeussihteerit (Letrados de la Administración de Justicia) ovat oikeuslaitoksen palveluksessa olevia ylempiä virkamiehiä. He kuuluvat oikeusministeriön hallinnonalaan ja käyttävät tehtäviään hoitaessaan julkista valtaa.
Oikeussihteerin pätevyysvaatimuksena on oikeustieteen tutkinto ja virkakilpailun läpäiseminen. Lisäksi hänen on suoritettava oikeusministeriön koulutuskeskuksen (Centro de Estudios Jurídicos) valmennuskurssi, jolle pääsee myös vain erillisen kilpailun kautta.
Oikeussihteeri toimii tuomiopiirinsä ylioikeuden hallitussihteerin (Secretario de Gobierno) alaisuudessa. Oikeussihteereihin sovelletaan käytännössä samoja esteellisyys- ja kieltosääntöjä kuin tuomareihin.
Oikeussihteerin tehtävänä on huolehtia siitä, että kaikkia hänen vastuualueelleen kuuluvia tuomareiden ja tuomioistuinten päätöksiä noudatetaan. Hänen on noudatettava kaikessa toiminnassaan laillisuuden ja puolueettomuuden periaatteita ja hoidettava virallisten todistusten antamiseen liittyviä tehtäviään itsenäisesti ja riippumattomasti. Lisäksi hänen on toimittava johdonmukaisesti sekä noudatettava esimiestensä ohjeita kaikissa muissa lain mukaan hänelle kuuluvissa tehtävissä.
Oikeussihteeri vastaa tuomioistuimen asiakirjahallinnasta ja päätösten kirjaamisesta. Lisäksi hän hoitaa oikeudenkäyntien käytännön järjestelyt ja toimii tuomioistuimen henkilöstön esimiehenä. Hän vastaa myös yhteistyöstä muiden julkishallinnon elinten kanssa sekä oikeusalan tilastojen laatimisesta.
Lisätietoja tuomioistuinten henkilöstöstä Espanjassa:
Asianajajan ammatti on vapaa ja itsenäinen. Siinä annettava palvelu ei riipu julkishallinnosta, ja sitä harjoitetaan vapaissa ja aidoissa kilpailuolosuhteissa (Espanjan asianajajia koskevan perussäännön (Estatuto General de la Abogacía Española) 1 §).
Asianajajan tehtävänä on erityisesti asianosaisten ohjaaminen ja puolustaminen kaikenlaisissa oikeusprosesseissa, juridinen avustaminen ja neuvonta sekä asiakkaan edustaminen, kun tehtävää ei ole laissa varattu muille ammattihenkilöille.
Asianajajan toimeen pääsemiseksi edellytetään
Palkkiot ammatinharjoittamisesta maksetaan suoritettujen palvelujen perusteella kiinteänä, toistuvana tai tuntiperusteisena korvauksena. Asiakas ja asianajaja voivat sopia vapaasti palkkion suuruudesta, kunhan ammattieettisiä normeja noudatetaan eikä sopimus johda vilpilliseen kilpailuun.
Lisätietoja Espanjan asianajajien yleisneuvoston verkkosivulla.
Oikeudelliset tietokannat
Kyllä, tietokantojen käyttö on maksutonta.
Ks. kohta ”Asianajajat”.
Notaarilla on kaksi toisistaan erottamatonta roolia: hän on virkamies ja oikeusalan ammattilainen, joka hoitaa ennen kaikkea julkista tointa, jossa hän vahvistaa oikeustoimia ja muita virallisia asiakirjoja. Hän laatii niitä osapuolten toiveiden mukaisesti, tulkitsee lainsäädäntöä ja ilmoittaa, mitä vaikutuksia asiakirjoilla on.
Notaarin rooli valtion virkamiehenä tarkoittaa, että notaarin vahvistamilla ja todistamilla asiakirjoilla (viralliset asiakirjat (escrituras publicas), kaupalliset sopimukset (pólizas mercantiles) tai todistajanlausunnot (testimonios) on asiakirjan luonteesta riippuen erityisiä menettelyihin liittyviä tai muita vaikutuksia.
Espanjassa on säädetty tiukasti kaikista notaarin rooliin liittyvistä seikoista (notaarin nimittää oikeusministeri, notaariksi pääsee kilpailun kautta, notaarien määrä on rajoitettu, palkkio määräytyy hallituksen vahvistaman taulukon mukaisesti, eläkkeelle siirtyminen, kurinpitomenettely). Notaari voi edetä urallaan joko virkaiän perusteella tai oikeusministeriön järjestämien notaarikilpailujen kautta.
Ainoastaan henkilöt, joilla on (vanha tai uusi, ylempi tai alempi) tutkinto oikeustieteessä, voivat osallistua kilpailuihin päästäkseen liittymään notaareihin (Cuerpo de Notarios).
Kullakin itsehallintoalueella on oma notaariliittonsa. Liitot puolestaan kuuluvat notaarien yleisneuvostoon (Consejo general del Notariado), jolle valtiovalta on uskonut eräitä ammatinharjoittamisen valvontaan liittyviä tehtäviä.
Notaarit ovat hierarkkisesti suoraan oikeusministeriön alaisia rekisteri- ja notariaattihallituksen (Dirección General de los Registros y del Notariado) kautta, joka vastaa notariaattien tarkastuksesta ja valvonnasta.
Lisätietoja Espanjan notaarien yleisneuvoston verkkosivulla www.notariado.org
Kiinteistö- ja kaupparekisterit ja irtaimen omaisuuden rekisteri ovat oikeudellisia rekistereitä, joiden tehtävänä on julkaista tietyt oikeudet, asiakirjat tai teot, joilla on kaikkia koskevia oikeusvaikutuksia (erga omnes), minkä ansiosta niiden voidaan katsoa täyttävän legitiimiyden, oikeellisuuden, paikkansapitävyyden ja eheyden periaatteet. Näin ei tarvita muunlaisia omistusoikeuden takeita tai vakuuksia tekijänoikeuksien varmistamiseksi. Rekisterit muodostavat turvallisen ja taloudellisen järjestelmän, koska rekisteröintimaksu suoritetaan kerran ja se on heti voimassa pysyvästi.
Kiinteistö- ja kaupparekisterien ja irtaimen omaisuuden rekisterin pitäjät (Registradores) ovat valtion virkamiehiä, joiden tehtävänä on kiinteistö- ja kaupparekisterien ja irtaimen omaisuuden rekisterin pitäminen Espanjassa. He ovat virkamiehiä ja oikeusalan ammattilaisia. Heidän vastuullaan on hoitaa julkisia tehtäviä, joista on säädetty laissa, varsinkin kiinnitystä koskevassa lainsäädännössä ja kauppa- ja hallintolainsäädännössä. He ovat kiinnitystä koskevan lain (Ley Hipotecaria) mukaisesti virkamiehiä, minkä ansiosta he harjoittavat myös hallintolailla heille myönnettyjä valtuuksia.
Valtio määrää rekisterinpitäjien ammattiin pääsystä, lukumäärästä, palkkauksesta, kurinpitomenettelystä ja eläkkeelle siirtymisestä. Rekisterinpitäjäksi haluavilla on oltava (vanha tai uusi, ylempi tai alempi) tutkinto oikeustieteessä voidakseen osallistua hallituksen järjestämään kilpailuun.
Rekisterinpitäjän palkkio määräytyy hallituksen hyväksymän taulukon mukaisesti.
Kiinteistö- ja kaupparekisterien ja irtaimen omaisuuden rekisterien pitäjät kuuluvat Espanjan rekisterinpitäjien kansalliseen liittoon (Colegio Nacional de Registradores de España), jolle valtiovalta on uskonut eräitä ammatinharjoittamisen valvontaan liittyviä tehtäviä.
He ovat lisäksi hierarkkisesti oikeusministeriön alaisia rekisteri- ja notariaattihallituksen (Dirección General de los Registros y del Notariado) kautta, joka vastaa rekisterien tarkastuksesta ja valvonnasta.
Rekisterinpitäjän tehtäviin kuuluu rekisteröitävien asiakirjojen tarkastaminen ja hyväksyminen, yleisön neuvominen rekisteriasioissa sekä kirjattujen tietojen julkistaminen valvoen tarvittaessa, että tietoa hakevilla henkilöillä on siihen laillinen oikeus, ja suojaten asianmukaisesti arkaluonteisia tietoja.
Lisätietoa Espanjan kiinteistö- ja kaupparekisterien ja irtaimen omaisuuden rekisterin pitäjien liiton verkkosivulla.
Oikeudenkäyntiavustajat (Procuradores) ajavat asianosaisten oikeuksia ja etuja tuomioistuimissa heille myönnetyn valtuutuksen nojalla ja varmistavat asianosaisten ja tuomioistuinten välisen viestinnän luotettavuuden sekä hoitavat muita oikeuslaitoksen heille uskomia tehtäviä.
Rekisterinpitäjällä on tehtäviensä hoitamiseksi oltava oikeudenkäyntiavustajan (Procurador) pätevyys tai Procurador de los tribunales ‑ammattinimikkeen antama pätevyys (tähän jälkimmäiseen sovelletaan 30.10.2006 annettua lakia 34/2006, joka koskee pääsyä asianajajan ja oikeudenkäyntiavustajan ammattiin tuomioistuimissa). Hänen on myös hakeuduttava oikeudenkäyntiavustajien liiton (Colegio de Procuradores) jäseneksi, asetettava vakuus ja vannottava vala tai annettava vakuutus.
Oikeudenkäyntiavustajat kuuluvat oikeudenkäyntiavustajien liittoon. Liiton hallitus valvoo, että liiton jäsenet hoitavat tehtäviään asianmukaisesti ja tehokkaasti.
Palveluista maksetaan oikeusministeriön ennalta vahvistamien maksujärjestelmien mukaisesti.
Lisätietoja Espanjan oikeudenkäyntiavustajien yleisneuvoston verkkosivulla.
Työsuhdeneuvoja (Graduado Social) on työelämään liittyvien kysymysten asiantuntija. Hän on erikoistunut kaikenlaisiin työoikeuteen ja sosiaaliturvaan liittyviin kysymyksiin ja voi osallistua niitä koskeviin menettelyihin tuomioistuimissa.
Työsuhdeneuvoja voi osallistua menettelyihin tuomioistuimissa korkeimpaan oikeuteen asti sekä valittaa päätöksistä (Recurso de Suplicación). Muutoksenhaku (Recurso de Casación) edellyttää myös asianajajan läsnäoloa.
Espanjassa on yli 25 000 työsuhdeneuvojaa, jotka tarjoavat neuvontaa niin yrityksille kuin työntekijöillekin.
ESPANJAN OIKEUSMINISTERIÖ (MINISTERIO DE JUSTICIA DE ESPAÑA)
ESPANJAN YLEINEN OIKEUSNEUVOSTO (CONSEJO GENERAL DEL PODER JUDICIAL DE ESPAÑA)
ESPANJAN SYYTTÄJÄLAITOS (MINISTERIO FISCAL DE ESPAÑA)
ESPANJAN ASIANAJAJIEN YLEISNEUVOSTO (CONSEJO GENERAL DE LA ABOGACIA ESPAÑOLA)
ESPANAJN OIKEUDENKÄYNTIAVUSTAJIEN YLEISNEUVOSTO (CONSEJO GENERAL DE PROCURADORES DE ESPAÑA)
ESPANJAN NOTAARIEN YLEISNEUVOSTO (CONSEJO GENERAL DEL NOTARIADO DE ESPAÑA)
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Ranskassa ilmaisu magistrat viittaa sekä tuomareihin (magistrat du siège) että syyttäjiin (magistrat du parquet). Nimitykset juontuvat siitä, että tuomarit yleensä istuvat oikeussalissa, kun taas syyttäjät esiintyvät seisten.
Tuomarit ratkaisevat heille esitettyjä riita-asioita, kun taas syyttäjien tehtävänä on puolustaa yhteiskunnan etua ja valvoa lakien noudattamista. Tuomarien ja syyttäjien asemaa säännellään 22. joulukuuta 1958 annetulla hallituksen määräyksellä N:o 58-1270, sellaisena kuin se on muutettuna tuomarien ja syyttäjien oikeudellista asemaa koskevaksi orgaaniseksi laiksi. Näiden säännösten mukaisesti on noudatettava näiden oikeusalan ammattien yhtenäisyyden periaatetta (1 §), mikä tarkoittaa sitä, että sama henkilö voi virkauransa aikana toimia sekä tuomarina että syyttäjänä. Periaate on vahvistettu 11. elokuuta 1993 annetulla perustuslakituomioistuimen (Conseil constitutionnel) päätöksellä. Tuomarit ja syyttäjät ovat oikeusviranomaisia, joiden tehtävänä on perustuslain 66 §:n nojalla valvoa yksilön vapauksien toteutumista. Tuomarien ja syyttäjien asemat eroavat toisistaan monin tavoin sikäli, että tuomareilla ei ole hierarkkista esimiestä eikä heitä voi erottaa virasta, eli heitä ei voida siirtää toiseen tehtävään ilman heidän suostumustaan. Myös nimitysedellytykset ovat erilaiset: tuomarit nimitetään tehtäväänsä korkeimman tuomarineuvoston puoltavan lausunnon perusteella, minkä lisäksi kassaatiotuomioistuimen tuomarit, muutoksenhakutuomioistuimen ensimmäiset puheenjohtajat ja tuomioistuimen puheenjohtajat nimitetään tuomarineuvoston ehdotuksesta. Tuomarineuvosto käyttää kaikkiin tuomareihin nähden kurinpitovaltaa. Syyttäjät puolestaan nimitetään korkeimman tuomarineuvoston yksinkertaisen lausunnon perusteella. Nimityksiä koskevat ehdotukset tekee oikeusministeri, joka myös käyttää kurinpitovaltaa.
Tuomarit ja syyttäjät otetaan oikeuslaitoksen palvelukseen useimmiten virkakilpailun kautta. Ensimmäiseen virkakilpailuun voivat osallistua hakijat, jotka ovat suorittaneet oikeustieteen maisterintutkinnon, mikä edellyttää ylioppilastutkinnon suorittamisen jälkeen vähintään neljän vuoden opiskelua (= Master). Kilpailun läpäisseet hakijat nimitetään oikeuslaitokseen avustajiksi (auditeur de justice), minkä jälkeen nämä tulevat tuomarit ja syyttäjät saavat saman koulutuksen erityisessä oppilaitoksessa (Ecole nationale de la magistrature, ENM). Tuomari tai syyttäjä voidaan myös nimittää näihin tehtäviin suoraan. ENM:ssä suoritetun koulutuksen jälkeen uudet tuomarit ja syyttäjät nimitetään jonkin tuomioistuimen palvelukseen.
Tuomioistuinten ylimmät virkamiehet (tuomioistuimen puheenjohtaja ja pääsyyttäjä) hoitavat oikeudellisten tehtäviensä ohella myös hallinnollisia tehtäviä (he mm. määräävät oikeudenistuntojen päivämäärät).
Vuoden 2018 alussa Ranskassa oli 8 412 tuomaria ja syyttäjää, joista 7 881 toimi oikeuslaitoksen palveluksessa.
Korkeimmasta tuomarineuvostosta (Conseil supérieur de la magistrature) säädetään perustuslain 65 §:ssä. Korkeimman tuomarineuvoston kokoonpanoa ja tehtävänimikkeitä muutettiin 23. heinäkuuta 2008 annetulla perustuslain tasoisella lailla, jonka mukaan myös yksityiset oikeussubjektit voivat kääntyä tuomarineuvoston puoleen. Tasavallan presidentti ei enää kuulu korkeimman tuomarineuvoston kokoonpanoon.
Toimivalta käsitellä tuomareita koskevia asioita kuuluu korkeimman tuomarineuvoston kokoonpanolle, jonka puheenjohtajana toimii kassaatiotuomioistuimen presidentti. Tähän kokoonpanoon kuuluu lisäksi viisi tuomaria ja yksi syyttäjä, yksi Ranskan korkeimman hallinto-oikeuden (Conseil d'Etat) nimeämä neuvonantaja, yksi asianajaja sekä kuusi muuta pätevää jäsentä, jotka eivät saa olla parlamentin, oikeuslaitoksen eivätkä minkään hallintoelimen palveluksessa. Tasavallan presidentti, kansalliskokouksen puhemies ja senaatin puhemies nimeävät kukin kaksi näistä jäsenistä.
Toimivalta käsitellä syyttäjiä koskevia asioita kuuluu korkeimman tuomarineuvoston kokoonpanolle, jonka puheenjohtajana toimii kassaatiotuomioistuimen procureur général (vastaa lähinnä Suomen valtakunnansyyttäjää). Tähän kokoonpanoon kuuluu lisäksi viisi syyttäjää ja yksi tuomari sekä edellä mainitut korkeimman hallinto-oikeuden edustaja, asianajaja ja kuusi muuta pätevää jäsentä.
Se korkeimman tuomarineuvoston kokoonpano, jolla on toimivalta käsitellä tuomareita koskevia asioita, tekee ehdotukset tuomarien nimittämiseksi kassaatiotuomioistuimeen, muutoksenhakutuomioistuimen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi ja alioikeuksien (tribunal de grande instance) puheenjohtajaksi. Muut tuomarit nimitetään tuomarineuvoston puoltavan lausunnon perusteella.
Sama korkeimman tuomarineuvoston kokoonpano toimii myös kurinpitolautakuntana (conseil de discipline) tuomareita koskevissa asioissa. Tällöin siihen kuuluu lisäksi se tuomari, joka kuuluu syyttäjiä koskevia asioita käsittelevään korkeimman tuomarineuvoston kokoonpanoon.
Syyttäjiä koskevia asioita käsittelevä korkeimman tuomarineuvoston kokoonpano antaa lausuntonsa syyttäjien nimittämisestä. Sama kokoonpano antaa lausuntonsa myös syyttäjiä koskevista kurinpidollisista seuraamuksista. Tällöin siihen kuuluu perustuslain 65 §:n kolmannessa momentissa tarkoitettujen jäsenten lisäksi myös se syyttäjä, joka kuuluu tuomareita koskevia asioita käsittelevään korkeimman tuomarineuvoston kokoonpanoon.
Syyttäjälaitosta (ministère public) edustavat syyttäjät, joiden tehtävänä on edustaa yhteiskuntaa ja puolustaa sen etua valvomalla, että lainsäädäntöä noudatetaan.
Lukuun ottamatta kassaatiotuomioistuimen (Cour de cassation) yhteydessä toimivaa valtakunnansyyttäjää (procureur général), joka on erikoistapaus, syyttäjäntoimi on järjestetty Ranskassa hierarkkisen pyramidirakenteen muotoon. Organisaatiota johtaa «oikeusministeri (Garde des Sceaux)». Rikosprosessilain 30 §:ssä säädetään, että oikeusministeri toteuttaa hallituksen määrittämää syyttäjälaitoksen toimintalinjaa rikosasioissa. Oikeusministeri valvoo, että tätä linjaa noudatetaan yhdenmukaisesti koko maassa. Tätä varten hän antaa syyttäjille toimintalinjaa rikosasioissa koskevia yleisiä ohjeita.
Jokaisen alioikeuden yhteydessä toimii pääsyyttäjä (procureur de la République). Hänen alaisuudessaan työskentelevät apulais- ja varasyyttäjät ja kaikkien edellä mainittujen sijaiset. Pääsyyttäjä jakaa työtehtävät alaisilleen. Pääsyyttäjä itse toimii procureur généralin valvonnassa ja tämän johdolla.
Hierarkkista organisaatiota lukuun ottamatta syyttäjälaitos on jakamaton, mikä tarkoittaa, että sijaisena toimiva syyttäjä ei tarvitse esimieheltään erillistä valtuutusta toimenpiteiden toteuttamiseen, ja kaikki hänen toimenpiteensä velvoittavat koko syyttäjälaitosta.
Syyttäjien tehtävät liittyvät olennaisilta osiltaan rikosoikeuteen. Syyttäjät johtavat rikostutkintaa ja laativat kaikki rikosten tutkintaa varten tarvittavat asiakirjat tai pyytävät asianomaisia tahoja laatimaan ne. Lisäksi syyttäjä arvioi, onko rikosoikeudellisissa asioissa tarpeen aloittaa tutkinta (rikostutkinnan aloittaminen, asian siirtäminen toimivaltaiselle tuomioistuimelle tai asian käsittelyn lopettaminen). Syyttäjän velvollisuus on osallistua asian käsittelyyn tuomioistuimessa esittämällä suullisia havaintoja (tosiseikoista, epäillyn henkilöstä ja seuraamuksesta) sen mukaan, mitä hän katsoo asianmukaisen oikeudenhoidon edellyttävän. Lisäksi syyttäjän tehtäviin kuuluu seuraamusten täytäntöönpano.
Syyttäjän tehtävänä on myös suojella vaarassa olevia alaikäisiä, minkä lisäksi hänellä on eräitä siviilioikeudellisia tehtäviä, jotka liittyvät mm. henkilön oikeudelliseen asemaan (esim. siviilisäädyn muutokset), sekä tiettyjä hallinto-oikeuteen (esim. anniskelu-, julkaisu- ja kotimyyntiluvat) ja kauppaoikeuteen (esim. maksukyvyttömyysmenettely) liittyviä tehtäviä.
Tuomarien asemaa ja tehtäviä käsitellään lähemmin yleisten tuomioistuinten yhteydessä.
Oikeuden lähentämiseksi kansalaisiin kuka tahansa kansalaisyhteiskunnan henkilö voidaan kutsua oikeuslaitoksen palvelukseen nk. väliaikaiseksi tuomariksi (magistrat exerçant à titre temporaire, MTT) 22. joulukuuta 1958 annetun hallituksen määräyksen N:o 58-1270, sellaisena kuin se on muutettuna tuomarien ja syyttäjien oikeudellista asemaa koskevaksi orgaaniseksi laiksi, 41-10 §:n ja sitä seuraavien pykälien nojalla.
Väliaikainen tuomari voi toimia tuomarina alioikeudessa, poliisituomioistuimessa ja/tai alioikeuden lautakuntien lisäjäsenenä väliaikaisesti ja jatkaa samalla oman ammattinsa harjoittamista, jos se sopii yhteen lainkäyttötehtävien kanssa.
Väliaikaisten tuomarien määrän viimeaikainen lisääntyminen liittyy suoraan 9. syyskuuta 2002 annetussa laissa säädettyjen paikallistuomareiden (juge de proximité) tilanteeseen: heidän tehtäviensä lopullisesta lakkauttamisesta säädettiin 2000-luvun oikeuslaitoksen nykyaikaistamisesta 18. marraskuuta 2016 annetun lain N:o 2016-1547 15 §:ssä ja 28. huhtikuuta 2017 annetussa asetuksessa N:o 2017-683.
Paikallistuomareiden ja väliaikaisten tuomarien tehtävät on yhdistetty 8. elokuuta 2016 annetulla orgaanisella lailla N:o 2016-1090, joka tuli voimaan 1. heinäkuuta 2017.
Väliaikaisia tuomareita palkataan jatkuvasti hakemusten ja virkauran perusteella (virkakilpailun sijasta).
Väliaikaisen tuomarin tehtävään liittyvät edellytykset
Ranskan kansalaisuus, 35–75 vuoden ikä, täydet kansalaisoikeudet, hyvä maine, kansallisten lakisääteisten palveluvelvoitteiden suorittaminen ja työtehtävien hoitamiseen tarvittavat fyysiset valmiudet, mahdollisesta vammaisuudesta johtuvien haittojen kompensointi huomioon ottaen.
Hakijan on lisäksi täytettävä yksi seuraavista ehdoista:
Väliaikaisen tuomarin oikeudellinen asema
Korkeimman tuomarineuvoston tuomarinimityksistä vastaava kokoonpano antaa lausunnon oikeusministerin ehdottamista hakijoista.
Tasavallan presidentin asetuksella nimitettävä väliaikainen tuomari on oikeudelliselta asemaltaan tuomarikunnan jäsen.
Hänet nimitetään viiden vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia kerran. Hän ei voi harjoittaa tehtäviään yli 75 vuoden ikäisenä.
Väliaikainen tuomari voi harjoittaa myös muuta ammattitoimintaa samaan aikaan lainkäyttötehtävien kanssa, joskin hakulomakkeessa luetellaan tiettyjä yhteensopimattomia ammatteja.
Väliaikaisen tuomarin tuomiovalta
Väliaikaisen tuomarin tuomiovaltaan kuuluvat seuraavat asiat:
Väliaikaisen tuomarin koulutus
Väliaikainen tuomari käy 10 päivää kestävän teoriakurssin erityisessä oikeusalan oppilaitoksessa (Ecole nationale de la magistrature).
Hänen on suoritettava korkeimman tuomarineuvoston päätöksen mukaan 40–80 päivän tuomioistuinharjoittelu kuuden kuukauden kuluessa, tai 40 päivän valmistava koulutus tuomioistuimessa; koulutusta voidaan vain erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa lyhentää hakijan ammatillisen kokemuksen perusteella.
Väliaikaisen tuomarin palkkio
Väliaikaisen tuomarin palkkio on tehtäväkohtainen ja perustuu suoritettuihin tehtäviin.
Tehtäväkohtainen kiinteä taksa on 106,28 euroa brutto (viranhaltijoiden indeksi 1.2.2017), ja tehtävien enimmäismäärä on 300 tehtävää vuodessa.
Väliaikainen tuomari ei saa korvausta matkakustannuksista asuin- ja virkapaikan välillä.
Vuonna 1806 perustettu työtuomioistuin on ensimmäisen asteen tuomioistuin, joka on erikoistunut palkansaajien tai oppisopimuskoulutettavien ja heidän työnantajiensa välisten, työ- tai oppisopimusta koskevien henkilökohtaisten riitojen ratkaisuun. Työtuomioistuinten jäsenet ovat työelämän edustajia.
Työtuomioistuimen perusta on ajatuksessa, että työsuhde edellyttää erityisestä ja monitahoisesta luonteestaan johtuen tutkijaksi tuomarin, jolla on riittävä kokemus tällaisesta suhteesta niin työntekijöiden kuin työnantajienkin puolelta.
Työtuomioistuinten kokoonpano perustuu tämän vuoksi pariteettiperiaatteeseen. Sen jäsenet edustavat joko palkansaajia tai työnantajia ja jakautuvat viiteen osastoon (teollisuus, kauppa, maatalous, eri toimialat ja johtotehtävät).
Ranskassa ja siihen kuuluvilla merentakaisilla alueilla on 210 työtuomioistuinta (conseil de prud’hommes), joiden 14 512 jäsentä käsittelevät noin 142 500 juttua vuodessa.
Heidän tehtävänään on ensisijaisesti sovitella osapuolten väliset riidat tai, jollei tämä onnistu, ratkaista ne.
Valintatapa
Vuodesta 1979 alkaen työtuomioistuinten jäsenet valittiin viideksi vuodeksi kerrallaan yleisillä välittömillä vaaleilla. Koska äänestysprosentti ja sitä kautta työtuomioistuinten legitiimiys on laskenut, on etsitty uusia työtuomioistuinten jäsenten valintatapoja.
Esimerkiksi 31. maaliskuuta 2016 annetussa määräyksessä (ordonnance) N:o 2016-388, jossa vahvistettiin työtuomioistuimen erityislaatu, korvattiin sen jäsenten suora vaali nimittämisellä palkansaajien ammattijärjestöjen tai työnantajien ammattialajärjestöjen ehdotuksesta järjestöjen edustuksellisuuden perusteella.
Työtuomioistuinten kokoonpano vaihtuu nykyään neljän vuoden välein. Työtuomioistuinten jäsenet nimitetään oikeus- ja työministerien yhteisellä määräyksellä. Toimikauden aikana vapautuvat paikat julkaistaan täydennysnimitysmenettelyssä ja täytetään saman periaatteen mukaan kuin koko toimikautta koskevassa nimitysmenettelyssä.
Jäsenten koulutus
Taloudellisten mahdollisuuksien kasvusta, elinkeinotoiminnasta ja yhdenvertaisuudesta 6. elokuuta 2015 annetulla lailla N:o 2015-990 on pyritty vahvistamaan työtuomioistuinten jäsenten ammattitaitoa pakollisen peruskoulutuksen ja jatkokoulutuksen avulla.
Työtuomioistuinten jäsenet saavat näin ollen oikeudellisen tehtävänsä edellyttämän pakollisen peruskoulutuksen ja lisäksi jatkokoulutusta.
Peruskoulutus on yhteinen työtuomioistuinten työnantaja- ja työntekijäjäsenille. ENM:n järjestämä ja antama koulutus koostuu useista teoria- ja käytäntömoduuleista, joiden kokonaiskesto on viisi päivää. Jollei työtuomioistuimen jäsen suorita pakollista peruskoulutusta 15 kuukauden kuluessa nimitystään seuraavan toisen kuukauden alusta, hänen katsotaan eronneen.
Lisäksi jäsenet saavat nelivuotisen toimikautensa aikana jatkokoulutusta kuuden viikon ajan. Koulutuksen järjestämisestä vastaa työministeriö.
Ammattietiikka
Työtuomioistuinten jäsenet vannovat valan. Heitä velvoittavat tuomarin tehtävään liittyvät ammattieettiset periaatteet eli riippumattomuus, puolueettomuus, arvokkuus ja koskemattomuus, ja heidän on käyttäydyttävä niin, ettei näiltä osin synny epäilyjä. Asioiden käsittelyssä on lisäksi noudatettava luottamuksellisuutta.
Taloudellisten mahdollisuuksien kasvusta, elinkeinotoiminnasta ja yhdenvertaisuudesta 6. elokuuta 2015 annetun lain N:o 2015-990 nojalla työtuomioistuimen jäsenten ammattietiikasta ja kurinpidosta 28. joulukuuta 2016 annetussa asetuksessa N:o 2016-1948 lisättiin Ranskan työlainsäädäntöön (code du travail) säännös R. 1431-3-1 §, jossa työtuomioistuimen jäsenten korkeimman neuvoston (Conseil supérieur de la prud’homie) tehtäväksi annetaan laatia työtuomioistuimen jäsenten ammattieettiset säännöt, jotka on julkaistava.
Edellä mainittu korkein neuvosto vahvisti ammattieettiset säännöt 26. tammikuuta 2018.
Oikeudellinen asema
Työelämässä olevat palkansaajajäsenet ovat asemaltaan suojattuja: heidän irtisanomisensa on kiellettyä ilman työsuojeluviranomaisen ennakkolupaa ja heillä on lupa olla poissa töistä työtehtäviensä puitteissa.
Poissaolot rinnastetaan teholliseen työaikaan, joten työnantaja maksaa niistä ja ne kuuluvat sosiaaliturvan piiriin. Työtuomioistuimen tehtäviin osallistuminen työaikana ei siis alenna palkkaa eikä siihen liittyviä etuuksia. Valtio korvaa palkan työnantajalle.
Työnantajia ja palkansaajia edustavat työtuomioistuimen jäsenet, jotka eivät kuulu edellä mainittuun ryhmään (työnhakijat, eläkeläiset, työaikansa ulkopuolella tehtäväänsä hoitavat työtuomioistuimen jäsenet), saavat tuntipalkkaa, jonka suuruus vahvistetaan asetuksella.
Myös heidän matkakustannuksensa voidaan korvata.
Ensimmäisen asteen kauppatuomioistuimia on Ranskassa 134 (Alsace-Mosellen alueella kauppaoikeudelliset riita-asiat kuitenkin ratkaistaan alioikeuden jaostossa paikallisen lain erioikeudella), minkä lisäksi Ranskaan kuuluvilla merentakaisilla alueilla on yhdeksän tuomioistuinta, joissa käsitellään myös muita kuin kauppaoikeudellisia asioita.
Kauppatuomioistuimilla on toimivalta ratkaista elinkeinonharjoittajien keskinäiset ja elinkeinonharjoittajien ja liikeyritysten väliset riita-asiat sekä liiketoimia koskevat riita-asiat.
Näiden tuomioistuinten tuomarit ovat elinkeinonharjoittajia ja yritysten johtajia. Tämän johdosta heillä on taloudellisen ja kaupallisen alan ammatillista kokemusta.
Kauppatuomioistuimien tuomareita on nykyisin yli 3 400.
Heidät valitaan vuosittain järjestettävissä kaksivaiheisissa vaaleissa, jossa äänioikeus on ammattialan edustajilla.
Ensimmäinen toimikausi kestää kaksi vuotta. Sen jälkeen heidät voidaan nimittää uudelleen neljäksi vuodeksi samaan tai toiseen kauppatuomioistuimeen. Perättäisten toimikausien määrä on rajattu neljään lukuun ottamatta istuvaa puheenjohtajaa, joka voidaan valita viidenneksi kaudeksi pelkäksi tuomioistuimen jäseneksi.
He vannovat valan, ja heillä on samat ammattieettiset velvollisuudet kuin tuomareilla.
Heille ei makseta palkkiota tuomarin tehtävästä. Heidän sitoutumisensa edellyttää käytettävissä olemista ja erityisesti henkilökohtaista panostusta tehtävän hoitoon, muun muassa välttämättömän perus- ja jatkokoulutuksen muodossa.
Kauppatuomioistuinten tuomareiden asemaa uudistettiin merkittävästi 2000-luvun oikeuslaitoksen nykyaikaistamisesta 18. marraskuuta 2016 annetussa laissa N:o 2016-1547. Siinä uudistettiin muun muassa tuomareiden ammattietiikkaa ja kurinpitomenettelyjä koskevia säännöksiä ja vahvistettiin tehtävän ammattimaisuutta ottamalla käyttöön pakollinen perus- ja jatkokoulutus, jonka ENM järjestää.
Sosiaaliturva-asioiden alioikeuksien (tribunal des affaires de la sécurité sociale) jäsenet nimittää tähän tehtävään kolmeksi vuodeksi kyseisen tuomiopiirin muutoksenhakutuomioistuimen ensimmäinen puheenjohtaja listalta, jonka nuorisosta, urheilusta ja yhteiskunnallisesta yhteenkuuluvuudesta vastaava aluejohtaja laatii suurimpien ammattijärjestöjen ehdotuksen pohjalta.
2000-luvun oikeuslaitoksen nykyaikaistamisesta 18. marraskuuta 2016 annetussa laissa N:o 2016-1547 säädettiin sosiaaliturva-asioiden alioikeuksien lakkauttamisesta ja niiden asioiden siirtämisestä 1erikseen nimetyille alioikeuksille 1. tammikuuta 2019 alkaen. Näissä alioikeuksissa toimii myös maallikkojäseniä.
Työkyvyttömyyttä koskevia riita-asioita käsittelevien tuomioistuinten (tribunal du contentieux de l'incapacité) jäsenet nimittää tähän tehtävään kolmeksi vuodeksi kyseisen tuomiopiirin muutoksenhakutuomioistuimen ensimmäinen puheenjohtaja listalta, jonka nuorisosta, urheilusta ja yhteiskunnallisesta yhteenkuuluvuudesta vastaava aluejohtaja laatii suurimpien ammattijärjestöjen ehdotuksen pohjalta.
2000-luvun oikeuslaitoksen nykyaikaistamisesta 18. marraskuuta 2016 annetussa laissa N:o 2016-1547 säädettiin työkyvyttömyyskiistoja käsittelevien tuomioistuinten lakkauttamisesta ja niiden asioiden siirtämisestä erikseen nimetyille alioikeuksille 1. tammikuuta 2019 alkaen. Näissä alioikeuksissa toimii myös maallikkojäseniä.
Sosiaaliasioita käsittelevän alioikeuden kokoonpanon maallikkojäsenet
Maallikkojäsenet toimivat 1. tammikuuta 2019 alkaen erityisesti sosiaaliturvaa ja sosiaaliapua koskevia riitoja käsittelevien alioikeuksien kokoonpanoissa.
Muutoksenhakutuomioistuimen ensimmäinen puheenjohtaja nimittää heidät tehtävään kolmeksi vuodeksi alioikeuden puheenjohtajan lausunnon perusteella listalta, jonka prefekti (maaherra) laatii kunkin tuomiopiirin ammattijärjestöjen ehdotuksen pohjalta niiden jäsenmäärän perusteella.
Ehdokkaiden on oltava Ranskan kansalaisia ja vähintään 23-vuotiaita, heidän on täytettävä valamiehiä koskevat soveltuvuusehdot, heillä ei saa olla tiettyjä maatalous- ja merikalastuslaissa ja sosiaaliturvalaissa säädettyjä tuomioita eivätkä he saa olla sosiaaliturvalaitoksen tai keskinäisen vakuutusyhtiön hallituksen tai hallintoneuvoston jäseniä. Heidän tehtävänsä ovat sovitettavissa yhteen työtuomioistuimen jäsenten tehtävien kanssa.
Nuorisotuomioistuinten jäsenet nimitetään tehtäväänsä neljäksi vuodeksi oikeusministerin toimesta listalta, jonka laatii sen muutoksenhakutuomioistuimen ensimmäinen puheenjohtaja, jonka alaisuuteen kyseinen nuorisotuomioistuin kuuluu.
Nuorisotuomioistuinten maallikkojäseniksi hakevien ehdokkaiden on oltava Ranskan kansalaisia ja vähintään 30-vuotiaita ja heidän on oltava missä tahansa ominaisuudessa kiinnostuneita nuorisoa koskevista kysymyksistä.
Muutoksenhakutuomioistuimen ensimmäinen puheenjohtaja nimittää maatuomioistuinten jäsenet kuudeksi vuodeksi listalta, jonka prefekti laatii kunkin tuomiopiirin ammattijärjestöjen tai maanomistajien järjestöjen ehdotuksen pohjalta niiden jäsenmäärän perusteella.
Jäsenet ovat joko vuokranantajia, jotka eivät itse ole vuokralaisia (bailleurs non preneurs), ja vuokralaisia, jotka eivät itse ole vuokranantajia (preneurs non bailleurs). He jakautuvat tarvittaessa kahteen jaostoon, joista toinen muodostuu maatilojen vuokranantajista ja vuokralaisista, toinen osuusviljelyä harjoittavista vuokranantajista ja vuokralaisista.
Maatuomioistuimen jäseniksi pyrkivien ehdokkaiden on oltava Ranskan kansalaisia ja vähintään 26-vuotiaita, heillä on oltava täydet kansalais- ja ammatinharjoittamisoikeudet ja heidän on täytynyt toimia vähintään viiden vuoden ajan maatilan tai osuusviljelmän vuokranantajana tai vuokralaisena.
Tuomioistuimen kirjaaja (greffier) on eräänlainen oikeusprosessin teknikko, joka avustaa tuomaria oikeudenkäyttöön liittyvien asiakirjojen käsittelyssä. Hänen tehtävänään on todistaa oikeaksi ja varmentaa oikeudenkäyntiin liittyvät asiakirjat silloin kun laissa niin säädetään.
Kirjaaja tekee yhteistyötä sekä tuomarin että syyttäjän kanssa avustamalla näitä asiakirjakansioiden laatimisessa ja oikeudellisten tutkimusten suorittamisessa Kirjaaja laatii päätösten ja haastehakemusten luonnoksia tuomareilta ja syyttäjiltä saamiensa ohjeiden mukaisesti. Kirjaajan tehtäviin voivat kuulua yleisön vastaanottaminen ja yleinen neuvonta ja opastaminen oikeudenkäyntiin liittyvien muodollisuuksien ja menettelyllisten seikkojen noudattamiseksi. Kirjaajalla voi olla myös ammattikoulutukseen liittyviä tehtäviä.
Kirjaajat hoitavat tehtäviään pääasiallisesti tuomioistuinten eri yksiköissä. Tuomioistuimen laajuudesta ja organisaatiosta riippuen kirjaajalla saattaa olla johtotehtäviä kirjaamon päällikkönä, varapäällikkönä tai yksikönpäällikkönä.
Kirjaamoiden henkilöstöön kuului 1. tammikuuta 2018 kaikkiaan 10 931 kirjaajaa, joista 9 368 tuomioistuimien palveluksessa.
Asianajajat (avocats) ovat oikeusalan ammattilaisia, jotka hoitavat tehtäviään riippumattomasti, itsenäisinä ammatinharjoittajina. Heidän asemaansa säätelevät pääasiallisesti 31. tammikuuta 1971 annettu laki N:o 71-1130, jolla uudistettiin eräitä oikeusalan ammatteja koskevaa sääntelyä, ja asianajajan ammatista 27. marraskuuta 1991 annettu asetus N:o 91-1197. Asianajajan ammattia on uudistettu yhdistämällä asianajajan ja oikeudellisen neuvonantajan (conseil juridique) toimenkuvat muuttamalla vuoden 1971 lakia 31. joulukuuta 1990 annetulla lailla N:o 90-1259 ja sen toimeenpanoasetuksilla. Vastaavasti muutoksenhakutuomioistuinten uudistuksen yhteydessä yhdistettiin 25. tammikuuta 2011 annetulla lailla muutoksenhakutuomioistuimissa toimivien asianajajien ja edustajien (avoué) tehtävät.
Asianajajan toimenkuva muodostuu lähinnä kahdesta tehtävästä, jotka ovat oikeudellinen neuvonta ja edustaminen tuomioistuimessa (lainkäyttötoiminta) ja toisaalta oikeusapu ja asiakirjojan laadinta (lakimiehen ammatti).
Edellä mainitun 31. joulukuuta 1971 annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla asianajajilla on lähes yksinomainen oikeus avustaa ja edustaa osapuolia tuomioistuimessa ja muissa oikeudellisissa tai kurinpitoelimissä niiden luonteesta riippumatta.
Asianajajilla ei ole kansallisen tason ammattijärjestöä, sillä asianajajat haluavat varmistaa, että kaikki paikalliset asianajajayhdistykset (barreau) ovat yhtäläisesti edustettuina. Ranskassa ja siihen kuuluvilla merentakaisilla alueilla on yhteensä 16 asianajajayhdistystä, jotka toimivat alioikeuksien yhteydessä. Puheenjohtajan (bâtonnier) ohella niiden hallinnosta vastaa ammattikuntaneuvosto, joka käsittelee kaikkia ammatin harjoittamiseen liittyviä kysymyksiä ja valvoo, että asianajajat noudattavat heille asetettuja velvollisuuksia, sekä puolustaa heidän oikeuksiaan.
Kansallinen asianajajaliitto (Conseil national des barreaux) on 31. joulukuuta 1990 annetulla lailla (15 §) perustettu yleishyödyllinen yhteisö, jolla on oikeushenkilöllisyys ja jonka tehtävänä on edustaa asianajajien ammattikuntaa viranomaisissa ja valvoa ammattikuntaa koskevien sääntöjen ja käytänteiden yhdenmukaistamista.
Kansallisen asianajajaliiton internet-sivustolla on maksutta saatavilla lisätietoja ammattikunnan organisaatiosta ja siihen liittyvistä ajankohtaisista asioista sekä luettelo kaikkien Ranskan paikallisten asianajajayhdistysten jäsenistä. Useimmilla suurilla asianajajayhdistyksillä on omat maksuttomat internet-sivut, joiden osoitteet ovat saatavilla kansallisen asianajajaliiton yhteystietoluettelossa.
Kansallinen asianajajaliitto ylläpitää kansallista sisäistä säännöstöä (Règlement intérieur national, RIN) antamalla normatiivisia päätöksiä, jotka julkaistaan Ranskan virallisessa lehdessä ja joita asianajajien on suoraan sovellettava.
Ranskan korkeimmassa hallinto-oikeudessa (Conseil d'Etat) ja kassaatiotuomioistuimessa toimivat asianajajat muodostavat erillisen ammattikunnan: he ovat oikeuslaitoksen virkamiehiä, jotka oikeusministeri nimittää virkaan. Näillä asianajajilla on yksinoikeus edustaa päämiehiään näissä tuomioistuimissa, silloin kun oikeudellisen edustajan käyttö on pakollista. Heidän asemaansa säätelevät 10. syyskuuta 1817 annettu hallituksen päätös, jolla otetaan käyttöön Conseil d'Etat'n ja kassaatiotuomioistuimen asianajajien ammattikunta, 28. lokakuuta 1991 annettu asetus N:o 91-1125, joka koskee tähän ammattikuntaan pääsyn edellytyksiä, sekä 11. tammikuuta 2002 annettu asetus N:o 2002-76 tätä ammattikuntaa koskevista kurinpitosäännöistä.
Nämä asianajajat muodostavat oman ammattikuntansa, jota johtaa puheenjohtaja 11-jäsenisen ammattikuntaneuvoston avustamana. Ammattikuntajärjestö vastaa sekä kurinpitotehtävistä että ammattikunnan edustamisesta.
Lisätietoja on saatavilla osoitteessa l'Ordre d'avocats au Conseil d’Etat et à la Cour de cassation.
Kansallinen asianajajaliitto pitää yllä tietokantaa, joka perustuu Ranskassa toimivien paikallisten asianajajayhdistysten jäsenluetteloihin.
Ranskan Kansallisen asianajajaliiton verkkosivuston käyttö on maksutonta.
Notaarit (notaires) ovat oikeuslaitoksen alaisia valtion virkamiehiä, jotka nimitetään virkaansa oikeusministerin asetuksella. He harjoittavat kuitenkin ammattiaan itsenäisesti. Heidän asemaansa säätelevät vallankumouskalenterin Ventôse-kuun 25. päivänä vuonna XI (maaliskuussa 1803) annettu laki, 2. marraskuuta 1945 annettu hallituksen määräys N:o 45-2590 ja 19. joulukuuta 1945 annettu asetus N:o 45-0117, jotka koskevat notaarien ammattikunnan asemaa, sekä 5. heinäkuuta 1973 annettu asetus N:o 73-609 notaarien koulutuksesta ja notaarin ammattiin pääsystä ja 8. maaliskuuta 1978 annettu asetus N:o 78-262 notaarien palkkioiden vahvistamisesta.
Notaarien ammattikunta on järjestäytynyt departementtien tasolla notaariliitoiksi (chambres des notaires) ja alueiden tasolla neuvostoiksi (conseils régionaux), joiden tehtävänä on valvoa toimialueensa notaarien toimintaa ja toimia tarvittaessa kurinpitoelimenä. Ammattikuntaa edustaa viranomaisissa notaarien ylin neuvosto (Conseil supérieur du notariat).
Lisäksi notaarien ylin neuvosto ehkäisee ja sovittelee ammatillisia riita-asioita eri alueneuvostoihin kuuluvien notaarien kesken. Notaarien ylin neuvosto pitää yllä verkkosivustoa, jossa kerrotaan ammattikunnan tehtävistä. Sivustolla on myös notaarien, notaariliittojen ja alueneuvostojen yhteystietoluettelot.
Notaareilla on toimivalta antaa virallisia asiakirjoja, jotka ovat täytäntöönpanokelpoisia ilman että niitä tarvitsee vahvistaa tuomioistuimen päätöksellä.
He voivat myös antaa sekä yksityishenkilöille että yrityksille oikeudellista neuvontaa, myös muissa kuin virallisten asiakirjojen laadintaan liittyvissä asioissa. Lisäksi he voivat osallistua omaisuuden hoitoon ja kiinteistökauppojen tekemiseen.
Haaste- ja ulosottomiehet (huissiers) ovat oikeuslaitoksen alaisia valtion virkamiehiä, jotka nimitetään virkaansa oikeusministerin asetuksella. He harjoittavat kuitenkin ammattiaan itsenäisesti. Heidän asemaansa säätelevät 27. joulukuuta 1923 annettu laki, 2. marraskuuta 1945 annettu hallituksen määräys N:o 45-2592, 29. helmikuuta 1956 annettu asetus N:o 56-222 ja 14. elokuuta 1975 annettu asetus N:o 75-770.
Haaste- ja ulosottomiehillä on yksinomainen toimivalta antaa tiedoksi oikeudenkäyntimenettelyihin liittyviä asiakirjoja ja panna täytäntöön oikeuden päätökset ja muut täytäntöönpanomääräykset. He voivat myös laatia erilaisia tarkastuspöytäkirjoja joko tuomioistuimen määräyksestä tai yksityisen osapuolen pyynnöstä. Lisäksi he voivat toimia sovittelijana, isännöitsijänä tai vakuutusasiamiehenä ilmoittamalla tästä omalle alueneuvostolleen tai sen muutoksenhakutuomioistuimen yleiselle syyttäjälle, jonka tuomiopiirissä heidän toimistonsa sijaitsee.
Haaste- ja ulosottomiehet veloittavat siviili- ja kauppaoikeuden alaan liittyvien virkatehtäviensä yhteydessä suorittamistaan toimista palkkion 12. joulukuuta 1996 annetulla asetuksella N:o 96-1080 vahvistetun taulukon mukaisesti.
Haaste- ja ulosottomiesten etujärjestöjä ovat departementtien ja alueiden tasolla muutoksenhakutuomioistuimen yhteydessä toimivat haaste- ja ulosottomiesten yhdistykset. Lisäksi kansallisen tason yhdistys edustaa koko ammattikuntaa viranomaisissa ja ratkaisee eri alayhdistysten ja myös eri alueyhdistyksiin kuuluvien yksittäisten haaste- ja ulosottomiesten keskinäisiä riita-asioita. Haaste- ja ulosottomiesten kansallinen yhdistys pitää yllä verkkosivustoa, jossa kerrotaan ammattikunnan tehtävistä. Sivustolla on myös saatavilla haaste- ja ulosottomiesten yhteystietoluettelo.
Oikeuslaitokseen perustetaan 2. kesäkuuta 2016 annetulla määräyksellä uusi oikeusvoudin (commissaire de justice) tehtävä, jossa 1. heinäkuuta 2022 alkaen yhdistyvät haastemiehen (huissier) ja tuomioistuimen huutokaupanpitäjän (commissaire-priseur judiciaire) tehtävät.
Määräyksessä määritellään oikeusvoudin oikeudellinen asema ja säädetään 1. heinäkuuta 2022 asti jatkuvasta siirtymäjärjestelystä. Koska haastemiesten ja tuomioistuinten huutokaupanpitäjien tehtävät ovat osin samanlaiset ja täydentävät toisiaan, on katsottu aiheelliseksi järkeistää organisaatiota yhdistämällä nämä tehtävät.
Uusi oikeusvoudin virkanimike tulee käyttöön 1. heinäkuuta 2022 alkaen. Haastemiesten ja tuomioistuinten huutokaupanpitäjien on osallistuttava uutta toimenkuvaa koskevaan koulutukseen voidakseen jatkaa työtään; vanhat toimenkuvat lakkautetaan 1. heinäkuuta 2026 alkaen. Tehtävien sulautumisen lähestyessä haaste- ja ulosottomiesten yhdistys ja tuomioistuinten huutokaupanpitäjien yhdistys ovat 1. tammikuuta 2019 alkaen muodostaneet uuden oikeusvoutien yhdistyksen (Chambre nationale des commissaires de justice).
Kauppatuomioistuinten kirjaajat ovat oikeuslaitoksen alaisia valtion virkamiehiä, joiden tehtävänä on avustaa kauppatuomioistuimen jäseniä oikeudenkäynnissä ja kauppatuomioistuimen puheenjohtajaa tämän hallintotehtävissä. He vastaavat eri kirjaamopalveluista ja pitävät yllä kauppa- ja yritysrekistereitä sekä kauppatuomioistuimen tietokantoja ja asiakirjatiedostoja. He toimittavat asiakirjaotteita ja -jäljennöksiä, huolehtivat sineteistä ja kirjaamoon talletetuista rahasummista ja laativat kirjaamon asiakirjoja ja vastaavat sen muodollisuuksista toimivaltansa mukaisesti.
Tätä ammattia säännellään kauppalain L.741-1 – R.741-1 pykälällä.
Ammattikuntaa edustaa viranomaisissa kauppatuomioistuinten kirjaajien kansallinen neuvosto (Conseil national des greffiers des tribunaux de commerce, CNGTC), yleishyödyllinen yhteisö, jolla on oikeushenkilöllisyys ja jonka tehtävänä on puolustaa ammattikunnan kollektiivisia etuja. Neuvosto huolehtii kirjaajien ja kirjaamotyöntekijöiden perus- ja jatkokoulutuksesta, ammattitutkinnoista, järjestää harjoittelupaikkoja ja vastaa niiden seurannasta. Lisätietoja on saatavilla seuraavalla verkkosivustolla:Conseil national des greffiers des tribunaux de commerce.
Kauppatuomioistuimen kirjaaja (366 Kb)
Kauppatuomioistuimen kirjaaja (palkkatyöntekijä) (366 Kb)
Oikeudellisen neuvonantajan (conseil juridique) toimenkuva on yhdistetty asianajajan toimenkuvaan 31. joulukuuta 1990 annetulla lailla N:o 90-1259.
Yritysjuristit eivät kuulu minkään erillisen ammattikuntasäännöstön piiriin.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Oikeuslaitoksen henkilöstöä ovat oikeuslaitoksen virkamiehet ja avustava henkilöstö.
Tuomarit (sudac) ovat vakinaisessa virassa toimivia oikeuslaitoksen virkamiehiä. Tuomarin virkaan nimitettävän on oltava Kroatian kansalainen.
Kunnallisen tuomioistuimen (općinski sud), kauppatuomioistuimen (trgovački sud) ja hallintotuomioistuimen (upravni sud) tuomariksi voidaan nimittää henkilö, jolla on oikeudellisia virkamiehiä kouluttavassa valtion koulussa (Državna škola za pravosudne dužnosnike) suoritettu tutkinto tai joka on hoitanut oikeusviranomaisen tehtäviä.
Maakunnallisen tuomioistuimen (županijski sud) tuomariksi voidaan nimittää vähintään kymmenen vuotta oikeuslaitoksen virkamiehenä toiminut henkilö.
Kroatian ylimmän rikostuomioistuimen (Visoki prekršajni sud), ylimmän kauppatuomioistuimen (Visoki trgovački sud) ja korkeimman hallinto-oikeuden (Visoki upravni sud) tuomariksi voidaan nimittää vähintään 12 vuotta oikeuslaitoksen virkamiehenä toiminut henkilö.
Korkeimman oikeuden tuomariksi nimitettävältä henkilöltä vaaditaan vähintään 15 vuoden kokemusta oikeuslaitoksen virkamiehenä, asianajajana, notaarina tai oikeustieteen opettajana korkeakoulussa (jolloin kokemukseksi lasketaan asianajajatutkinnon jälkeen hankittu työkokemus). Vaihtoehtoisesti hänen on oltava hyvämaineinen lakimies, joka on suorittanut asianajajatutkinnon, jolla on vähintään 20 vuoden työkokemus ja joka on osoittanut pätevyytensä jollakin oikeustieteen osa-alueella esimerkiksi ammatillisilla tai tieteellisillä julkaisuillaan.
Tuomioistuinlaki (Zakon o sudovima)
Laki tuomarineuvostosta (Zakon o Državnom sudbenom vijeću)
Laki tuomareiden ja muiden oikeuslaitoksen virkamiesten palkkioista (Zakon o plaćama sudaca i drugih pravosudnih dužnosnika)
Ammatillisia, hallinnollisia ja teknisiä tehtäviä hoitavien oikeuslaitoksen virkamiesten ja avustavan henkilöstön määrästä päättää oikeusministeri.
Tuomioistuinten virkamiesten ja avustavan henkilöstön työhönottoa, työharjoittelua, kansallista erityistutkintoa koskevaa menettelyä ja ohjelmaa, palkkausta ja muita tehtävien hoitoon liittyviä oikeuksia, velvollisuuksia ja vastuita – muun muassa tapauksissa, joissa he ovat syyllistyneet virkavelvollisuuksien laiminlyöntiin – säännellään virkamiehiin ja avustavaan henkilöstöön sovellettavilla ja yleisillä työoikeuden määräyksillä.
Henkilön palkkaamiselle tuomioistuimeen tarvitaan oikeusministerin hyväksyntä.
Oikeuslaitoksen virkamiesten ja avustavan henkilöstön työhönotossa on huolehdittava kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden edustuksesta.
Oikeusministeri antaa myös säännökset oikeuslaitosten virkamiesten ja avustavan henkilöstön koulutusvaatimuksista.
Tuomioistuimen neuvonantajat (sudski savjetnik), vanhemmat neuvonantajat (viši sudski savjetnik) ja erikoistuneet vanhemmat neuvonantajat (viši sudski savjetnik – specijalist)
Neuvonantajaksi voidaan nimittää henkilö, joka on suorittanut oikeustieteen korkeakoulututkinnon tai alemman ja ylemmän tason korkeakouluopintoja yhdistävän oikeustieteen tutkinnon ja valtakunnallisen asianajajatutkinnon.
Tuomioistuimen vanhemmaksi neuvonantajaksi tai korkeimman oikeuden neuvonantajaksi voidaan nimittää henkilö, jolla on oikeustieteen korkeakoulututkinto tai alemman ja ylemmän tason korkeakouluopintoja yhdistävä oikeustieteen tutkinto, joka on suorittanut valtakunnallisen asianajajatutkinnon ja toiminut vähintään kaksi vuotta tuomioistuimen tai syyttäjänviraston neuvonantajana tai oikeuslaitoksen virkamiehenä, asianajajana tai notaarina tai joka on toiminut vähintään viisi vuotta muissa oikeudellisissa tehtävissä asianajajatutkinnon suorittamisen jälkeen.
Tuomioistuimen erikoistuneeksi vanhemmaksi neuvonantajaksi voidaan nimittää henkilö, jolla on oikeustieteen korkeakoulututkinto tai alemman ja ylemmän tason korkeakouluopintoja yhdistävä oikeustieteen tutkinto, joka on suorittanut valtakunnallisen asianajajatutkinnon ja toiminut vähintään neljä vuotta tuomioistuimen tai syyttäjäviraston neuvonantajana tai oikeuslaitoksen virkamiehenä, asianajajana tai notaarina tai joka on toiminut vähintään kahdeksan vuotta muissa oikeudellisissa tehtävissä asianajajatutkinnon suorittamisen jälkeen.
Korkeimman oikeuden vanhemmaksi neuvonantajaksi voidaan nimittää henkilö, jolla on oikeustieteen korkeakoulututkinto tai alemman ja ylemmän tason korkeakouluopintoja yhdistävä oikeustieteen tutkinto, joka on suorittanut valtakunnallisen asianajajatutkinnon ja toiminut vähintään neljä vuotta tuomioistuimen tai syyttäjänviraston neuvonantajana tai oikeuslaitoksen virkamiehenä, asianajajana tai notaarina tai joka on toiminut vähintään kahdeksan vuotta muissa oikeudellisissa tehtävissä asianajajatutkinnon suorittamisen jälkeen.
Korkeimman oikeuden erikoistuneeksi vanhemmaksi neuvonantajaksi voidaan nimittää henkilö, jolla on oikeustieteen korkeakoulututkinto tai alemman ja ylemmän tason korkeakouluopintoja yhdistävä oikeustieteen tutkinto, joka on suorittanut valtakunnallisen asianajajatutkinnon ja toiminut vähintään kuusi vuotta tuomioistuimen tai syyttäjänviraston neuvonantajana tai oikeuslaitoksen virkamiehenä, asianajajana tai notaarina tai joka on toiminut vähintään kymmenen vuotta muissa oikeudellisissa tehtävissä asianajajatutkinnon suorittamisen jälkeen.
Tuomioistuimen neuvonantajat, vanhemmat neuvonantajat ja erikoistuneet vanhemmat neuvonantajat osallistuvat tuomioistuinkäsittelyyn. Heillä on valtuudet suorittaa tiettyjä oikeudellisia menettelyjä itsenäisesti, arvioida todisteita ja esittää tosiseikkoja. Menettelyjen päätyttyä he toimittavat tuomarille esityksen, jonka perusteella tuomari antaa päätöksensä. Tuomarin valtuutuksella he myös antavat päätöksen tiedoksi.
Asiassa sovellettavien tuomioistuinlain säännösten mukaisesti neuvonantajilla, vanhemmilla neuvonantajilla ja erikoistuneilla vanhemmilla neuvonantajilla on valtuudet suorittaa menettelyjä ja tehdä päätösehdotuksia seuraavissa tapauksissa:
Neuvonantajilla, vanhemmilla neuvonantajilla ja erikoistuneilla vanhemmilla neuvonantajilla on valtuudet toimia ja antaa päätöksiä tietyissä lailla säädetyissä menettelyissä.
Muutoksenhakumenettelyissä ja ylimääräisiä muutoksenhakukeinoja käytettäessä tuomioistuimen neuvonantajat, vanhemmat neuvonantajat ja erikoistuneet vanhemmat neuvonantajat raportoivat asian edistymisestä ja laativat päätösluonnoksen.
Oikeusministeri vahvistaa vuosittain tuomariharjoittelijoiden (sudački vježbenik) määrän valtion budjetissa tarkoitukseen varattujen määrärahojen puitteissa.
Tuomariharjoittelijoiden työhönottoehdoista ja -menetelmistä sekä harjoittelun kestosta ja käytännön järjestelyistä säädetään erillisessä laissa.
Tuomioistuimissa voi työskennellä myös henkilöitä, jotka ovat suorittaneet asiaankuuluvia ammattiopintoja tai alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon ja joilla on vaadittavaa työkokemusta defektologiasta, sosiologiasta, pedagogiasta, taloudesta, kirjanpidosta, rahoitusalalta tai muulta asiaankuuluvalta alalta.
Asiantuntija-avustajat (stručni suradnik) ja erityisavustajat (stručni pomoćnik) avustavat tuomareita asioissa, joissa vaaditaan tietyn alan asiantuntemusta.
Maallikkotuomarit (sudac porotnik) ovat Kroatian kansalaisia, jotka osallistuvat tiettyjen asioiden käsittelyyn tuomioistuimessa ja jotka eivät ole vakinaiselta ammatiltaan tuomareita. Tuomioistuimen jaoston jäseninä he ovat kuitenkin tuomareiden kanssa samassa asemassa ratkaistaessa asioita, joissa päätös annetaan rikosoikeudenkäynnissä.
Maallikkotuomariksi nimitettävän on oltava täysi-ikäinen Kroatian kansalainen ja sovelias hoitamaan kyseistä tehtävää.
Maallikkotuomarit nimitetään neljäksi vuodeksi, ja toimikautta on mahdollista jatkaa.
Kunnallisten ja maakunnallisten tuomioistuinten maallikkotuomarit nimittää maakuntavaltuusto (županijska skupština), Zagrebissa kuitenkin kaupunginvaltuusto (Gradska skupština). Nimitykset tehdään asianomaisen valtuuston, ammattiliittojen, työnantajajärjestöjen ja kauppakamarin tekemien ehdotusten perusteella.
Ennen maallikkotuomarin nimittämistä asianomaisen tuomioistuimen presidentiltä on saatava lausunto tehtävään ehdotetuista henkilöistä.
Tuomioistuimella, jossa työskentelee yli 15 tuomaria, on hallintojohtaja (ravnatelj sudske uprave).
Hallintojohtaja avustaa tuomioistuimen presidenttiä tuomioistuimen hallinnon tehtävissä ja erityisesti
Hallintojohtaja vastaa työstään tuomioistuimen presidentille.
Hallintojohtajaksi voidaan nimittää henkilö, jolla on oikeustieteen korkeakoulututkinto tai alemman ja ylemmän tason korkeakouluopintoja yhdistävä oikeustieteen tutkinto. Vaihtoehtoisesti hän voi olla henkilö, jolla on kauppatieteiden erityinen ammattitutkinto ja vähintään viiden vuoden kokemus alan tehtävistä.
Tuomioistuimella on puheenjohtaja (glasnogovornik suda).
Tuomioistuimen puheenjohtajana voi toimia tuomari, neuvonantaja tai tuomioistuimen presidentin vuotuisessa työohjelmassa nimeämä henkilö.
Maakunnallisen tuomioistuimen presidentti voi nimetä johtamansa tuomioistuimen tuomarin kyseisen tuomioistuimen ja sen lainkäyttöalueella sijaitsevien kunnallisten tuomioistuinten puheenjohtajaksi. Puheenjohtajan lisäksi voidaan nimetä varapuheenjohtaja.
Tuomioistuimen puheenjohtaja tiedottaa tuomioistuimen toiminnasta tuomioistuinlakia, tuomioistuimen työjärjestystä (Sudski poslovnik) ja tiedonvapauslakia (Zakon o pravu na pristup informacijama) noudattaen.
Pääsyyttäjäksi (Glavni državni odvjetnik) voidaan nimittää henkilö, joka täyttää varapääsyyttäjäksi (zamjenik Glavnog državnog odvjetnika) nimittämistä koskevat yleiset ja erityiset edellytykset.
Maakunnalliset syyttäjät (županijski državni odvjetnik) nimitetään niiden syyttäjien, apulaispääsyyttäjien, erityissyyttäjänvirastojen apulaissyyttäjien sekä maakunnallisten apulaissyyttäjien joukosta, jotka ovat hoitaneet maakunnallisen apulaissyyttäjän tehtäviä vähintään kahden vuoden ajan.
Syyttäjäneuvosto (Državnoodvjetničko vijeće) nimittää maakunnalliset syyttäjät neljän vuoden toimikaudeksi pääsyyttäjän ehdotuksesta ja yleisen syyttäjän viraston kollegiaalisen elimen (Kolegij Državnog odvjetništva) asiasta antaman lausunnon jälkeen.
Kunnalliset syyttäjät (općinski državni odvjetnik) nimitetään syyttäjien ja apulaissyyttäjien joukosta.
Syyttäjäneuvosto nimittää kunnalliset syyttäjät neljän vuoden toimikaudeksi pääsyyttäjän ehdotuksesta sen jälkeen, kun maakunnallisen syyttäjänviraston kollegiaalinen elin ja maakunnallinen syyttäjä ovat antaneet asiasta lausunnon.
Apulaissyyttäjät (zamjenik državnog odvjetnika) nimitetään sellaisella tavalla ja sellaisten edellytysten ja menettelyiden mukaisesti, joilla varmistetaan heidän asiantuntemuksensa, riippumattomuutensa ja kelpoisuutensa hoitaa syyttäjän tehtäviä.
Apulaissyyttäjäksi voidaan nimittää Kroatian kansalainen, jolla on valtakunnallinen asianajajatutkinto ja joka täyttää syyttäjäneuvostosta annetussa laissa (Zakon o državnoodvjetničkom vijeću) säädetyt erityisedellytykset.
Kunnalliseksi apulaissyyttäjäksi voidaan nimittää oikeudellisia virkamiehiä kouluttavassa valtion koulussa tutkinnon suorittanut henkilö.
Maakunnalliseksi apulaissyyttäjäksi voidaan nimittää oikeusalan toimea vähintään 10 vuotta hoitanut henkilö.
Kroatian apulaispääsyyttäjäksi nimitettävältä henkilöltä vaaditaan vähintään 15 vuoden kokemusta oikeuslaitoksen palveluksessa tai asianajajana, notaarina tai kansallisen asianajajatutkinnon suorittaneena oikeustieteen opettajana korkeakoulussa (jolloin kokemukseksi lasketaan asianajajatutkinnon jälkeen hankittu työkokemus). Vaihtoehtoisesti hänen on oltava kansallisen asianajajatutkinnon suorittanut hyvämaineinen lakimies, jolla on vähintään 20 vuoden työkokemus ja joka on osoittanut pätevyytensä jollakin oikeustieteen osa-alueella esimerkiksi ammatillisilla tai tieteellisillä julkaisuillaan.
Jotta henkilö voidaan nimittää ylemmän tason syyttäjänvirastossa apulaissyyttäjän tehtävään ja täyttääkseen laissa säädetyt edellytykset, hänen viimeisimmästä arvioinnistaan on käytävä ilmi, että hän on hoitanut tehtävänsä vähintään hyvin.
Syyttäjänvirastoon nimitetään yksi tai useampi apulaissyyttäjä, joka hoitaa toimea vakinaisesti.
Syyttäjien ja apulaissyyttäjien on toimittava siten, etteivät he heikennä omaa mainettaan tai syyttäjänviraston mainetta eivätkä aiheuta epäilyksiä puolueettomuudestaan tai syyttäjänviraston itsenäisyydestä ja riippumattomuudesta.
Syyttäjien ja apulaissyyttäjien on tehtäviään suorittaessaan ja suhteissaan valtion elimiin ja oikeushenkilöihin noudatettava laillisuuden, ammattimaisuuden ja puolueettomuuden periaatteita. Heidän on noudatettava tapausten käsittelyssä menettelyjen määräaikoja ja ensisijaisuussääntöjä.
Kun syyttäjät ja apulaissyyttäjät osallistuvat menettelyihin tuomioistuimessa tai hallintoelimessä, heidän on kunnioitettava ja vaalittava asianomaisen tuomioistuimen tai elimen ja syyttäjänviraston arvovaltaa sekä oman tehtävänsä arvokkuutta.
Syyttäjien ja apulaissyyttäjien on pidettävä salassa osapuolten tai muiden henkilöiden yksityiseen ja perhe-elämään liittyvät tiedot, jotka he saavat tehtäviään hoitaessaan ja joita ei ole luokiteltu lainsäädännössä salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluviksi, mikäli tästä ei aiheudu rikosta. Heidän on pidettävä salassa myös kaikki sellaiset tiedot, jotka eivät ole julkisia.
Syyttäjät ja apulaissyyttäjät eivät saa kuulua mihinkään poliittiseen puolueeseen eivätkä osallistua politiikkaan.
Kroatian pääsyyttäjää, apulaispääsyyttäjiä, syyttäjiä ja apulaissyyttäjiä ei voida pitää vastuussa mistään oikeudellisesta lausunnosta, joka on ilmaistu heidän käsiteltäväkseen annetussa asiassa. Poikkeuksena ovat tapaukset, joissa rikotaan lakia ja syyllistytään rikokseen.
Syyttäjänviraston neuvonantajat (državnoodvjetnički savjetnik), vanhemmat neuvonantajat (viši državnoodvjetnički savjetnik) ja erikoistuneet vanhemmat neuvonantajat (viši državnoodvjetnički savjetnik – specijalist) avustavat syyttäjää ja hänen apulaissyyttäjää heidän tehtäviensä hoitamisessa, laativat päätösluonnoksia sekä tallentavat yksityishenkilöiden antamat ilmoitukset ja lausunnot. Lisäksi he suorittavat muita laissa ja täytäntöönpanosäännöissä säädettyjä erityistehtäviä itsenäisesti tai valvonnassa ja syyttäjän ja apulaissyyttäjän ohjeiden mukaisesti.
Syyttäjänvirastojen rikosyksiköissä toimiessaan he voivat oikeuskäsittelyssä esittää syytteet rikoksista, joista on seuraamuksena sakko tai enintään viiden vuoden vankeusrangaistus.
Syyttäjänvirastojen siviili- ja hallintoyksiköissä toimiessaan he voivat olla läsnä tuomioistuimissa sekä hallintoelimissä ja muissa elimissä asiasta vastaavan syyttäjän antaman erityisen valtuutuksen perusteella seuraavissa tapauksissa:
Korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntavirasto (Ured za suzbijanje korupcije i organiziranog kriminaliteta, USKOK) on koko Kroatian kattava erikoistunut syyttäjänvirasto, joka käsittelee korruptioon ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyviä rikoksia.
Ured za suzbijanje korupcije i organiziranog kriminaliteta
Gajeva 30a
10 000 Zagreb
Puhelin: (+385-1) 459 18 74
Faksi: (+385-1) 459 18 78
Sähköposti: tajnistvo@uskok.dorh.hr
Laki korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntavirastosta (Zakon o Uredu za suzbijanje korupcije i organiziranog kriminaliteta)
USKOKin työtä johtaa johtaja, jonka pääsyyttäjä nimittää oikeusministerin ja Kroatian yleisen syyttäjänviraston kollegiaalisen elimen antamien lausuntojen jälkeen. Johtaja nimitetään neljäksi vuodeksi, ja hänet voidaan nimittää uudelleen.
Lakimiehet ovat riippumattomia ja itsenäisiä. He antavat oikeudellista apua luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille näiden oikeuksien käytössä ja oikeudellisten etujen puolustamisessa.
Asianajajat (odvjetnik) tarjoavat kaikenlaista oikeudellista apua.
He antavat oikeudellista neuvontaa, laativat asiakirjoja (esim. sopimuksia, testamentteja ja lausuntoja), kanteita, kanteluita, esityksiä, pyyntöjä ja hakemuksia, käyttävät ylimääräisiä muutoksenhakukeinoja ja esittävät muita lausumia sekä edustavat asianosaisia.
Asianajajat voivat harjoittaa ammattiaan itsenäisesti, asianajotoimiston osakkaana tai lakitoimistossa. Heidän on pidättäydyttävä harjoittamasta toimintaa, joka on ristiriidassa asianajajan maineen ja riippumattomuuden kanssa.
Asianajajien on pidettävä salassa kaikki asiakkaidensa antamat tiedot ja heitä edustamalla muutoin saamansa tiedot. Myös kaikkien muiden henkilöiden, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet asianajotoimistossa, on säilytettävä tietojen luottamuksellisuus.
Asianajajalla on oikeus maksuun oikeudellisista palveluista ja suorittamaansa työhön liittyvien kustannusten korvaamiseen Kroatian asianajajaliiton (Hrvatska odvjetnička komora) vahvistaman ja oikeusministerin hyväksymän tariffin mukaisesti.
Kun asianajaja puolustaa henkilöä viran puolesta, oikeusministeriö vahvistaa korvauksen määrän.
Vain asianajaja voi edustaa vastaajaa maakunnallisessa tuomioistuimessa (županijski sud). Tämä tarkoittaa sitä, että ainoastaan asianajaja, jolla on vähintään kahdeksan vuoden kokemus asianajajana tai oikeuslaitoksen virkamiehenä, voi toimia viran puolesta tai valtion varoilla palkattuna puolustusasianajajana rikosoikeudellisessa menettelyssä, kun rikoksesta voidaan määrätä pitkä vankeusrangaistus.
Asianajajan on annettava asiakkaalle lasku suorittamistaan palveluista. Jos valtakirja peruutetaan tai kumotaan, asianajaja antaa laskun 30 päivän kuluessa päivästä, jolloin valtakirja peruutettiin tai kumottiin.
Asianajajien on oltava Kroatian asianajajaliiton jäseniä. Asianajajaliitto on itsenäinen ja riippumaton organisaatio. Sillä on oikeushenkilön asema, ja se edustaa asianajajien ammattikuntaa.
Oikeus harjoittaa asianajajan ammattia Kroatiassa edellyttää asianajajaksi rekisteröitymistä.
Hrvatska odvjetnička komora
Koturaška 53/II
10 000 Zagreb
Puhelin: (+385-1) 616 52 00
Faksi: (+385-1) 617 06 86
hok-cba@hok-cba.hr
http://www.hok-cba.hr/
Laki asianajajista (Zakon o odvjetništvu)
Notaarit (javni bilježnik) ovat julkista luottamusta nauttivia henkilöitä, jotka oikeusministeri nimittää Kroatian notaariliiton (Hrvatska javnobilježnička komora) järjestämän kilpailun perusteella.
He ovat päteviä asianajajia, joilla on valtakunnallinen asianajajatutkinto, notaaritutkinto ja tarvittava kokemus. He ovat riippumattomia ja itsenäisiä julkisen palvelun tarjoajia ja puolueettomia asiantuntijoita, joille asiakkaat ovat antaneet toimeksiantoja.
Notaareilla on valtuudet
Se, että asianosaiset eivät voi muuttaa tuomioistuimen toimivaltaa perintöasioissa, tarkoittaa, etteivät asianosaiset voi valita notaaria tuomioistuimen määräämäksi edunvalvojaksi.
Asianosaista tuomioistuimessa tai muussa julkisessa elimessä edustavalla notaarilla on asianajajan oikeudet ja velvollisuudet.
Notaarit eivät saa kieltäytyä virkatehtävien suorittamisesta, ellei heillä ole pätevää syytä. Heidän on pidettävä salassa tehtäviä hoitaessaan saamansa tiedot.
Notaarit ovat oikeutettuja notaarimaksuihin ja toimivaltaansa kuuluvista virallisista toimista aiheutuvien kustannusten korvaamiseen notaarien väliaikaista tariffia koskevien sääntöjen (Pravilnik o privremenoj javnobilježničkoj tarifi), tuomioistuimen nimittäminä edunvalvojina perintömenettelyissä toimivien notaarien palkkioita ja kulukorvauksia koskevien sääntöjen (Pravilnik o visini nagrade i naknade troškova javnog bilježnika kao povjerenika suda u ostavinskom postupku) ja notaarien palkkioita ja kulukorvauksia täytäntöönpanomenettelyissä koskevien sääntöjen (Pravilnik o nagradama i naknadi troškova javnih bilježnika u ovršnom postupku) mukaisesti.
Kroatiassa notaareiden on oltava maan notaariliiton (Hrvatska javnobilježnička komora) jäseniä.
Notaariliitto ja oikeusministeriö valvovat notaarien työtä toimivaltansa puitteissa.
Notaarin työtä tuomioistuimen määräämänä edunvalvojana perintöasioissa valvoo notaarin nimittänyt tuomioistuin.
Hrvatska javnobilježnička komora
Koturaška 34/II
10 000 Zagreb
Puhelin: (+385-1) 455 65 66
Faksi: (+385-1) 455 15 44
Sähköposti: hjk@hjk.hr
http://www.hjk.hr/Uredi
Laki notaareista (Zakon o javnom bilježništvu)
Laki notaarien palkkioista (Zakon o javnobilježničkim pristojbama)
Oikeusakatemia (Pravosudna akademija) on riippumaton julkinen laitos, joka tarjoaa peruskoulutusta oikeusalan tehtävien suorittamisesta itsenäisesti, vastuullisesti ja riippumattomasti. Se tarjoaa ammatillista koulutusta harjoittelijoille, oikeuslaitosten neuvonantajille ja muulle henkilöstölle sekä täydennyskoulutusta oikeusviranomaisille. Oikeusakatemian johdossa on johtaja. Sen hallinnoinnista vastaa johtokunta, johon kuuluu yhdeksän jäsentä. Oikeusakatemian opetushenkilöstö koostuu tuomareista, syyttäjistä ja apulaissyyttäjistä, korkeakoululuennoitsijoista ja tarvittaessa myös muihin ammattikuntiin kuuluvista pätevistä henkilöistä.
Oikeusakatemia edistää aktiivisesti kansainvälistä yhteistyötä ja osallistuu Euroopan unionin hankkeisiin edunsaajana tai osallistujana. Näiden hankkeiden tarkoituksena on vahvistaa Oikeusakatemiaa instituutiona ja varmistaa sen kohderyhmien ammatillinen kehittyminen.
Laki Oikeusakatemiasta (Zakon o Pravosudnoj akademiji)
Tuomarineuvosto (Državno sudbeno vijeće) on riippumaton ja itsenäinen elin, joka valvoo oikeuslaitoksen itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Se päättää itsenäisesti tuomareiden ja tuomioistuinten presidenttien – ei kuitenkaan korkeimman oikeuden presidentin – nimityksistä, ylennyksistä, siirroista ja erottamisista sekä heihin kohdistuvista kurinpitotoimista perustuslakia ja muita lakeja noudattaen. Tuomarineuvostossa on 11 jäsentä: seitsemän tuomaria, kaksi oikeustieteen professoria ja kaksi parlamentin jäsentä, joista toinen edustaa oppositiota.
Laki tuomarineuvostosta (Zakon o državnom sudbenom vijeću)
Syyttäjäneuvosto (Državnoodvjetničko vijeće) on riippumaton ja itsenäinen elin, joka valvoo Kroatian syyttäjälaitoksen itsenäisyyttä ja riippumattomuutta.
Sen tehtävänä on nimittää ja erottaa apulaissyyttäjät sekä maakunnalliset ja kunnalliset syyttäjät, toteuttaa menettelyjä ja päättää apulaissyyttäjien kurinpidollisesta vastuusta, siirtää apulaissyyttäjiä, hallinnoida ja tarkastaa syyttäjien ja apulaissyyttäjien omaisuusilmoituksia ja suorittaa muita lain mukaisia tehtäviä.
Syyttäjäneuvostossa on 11 jäsentä: seitsemän apulaissyyttäjää, kaksi oikeustieteen professoria ja kaksi parlamentin jäsentä, joista toinen edustaa oppositiota.
Syyttäjäneuvoston jäsenet valitaan neljäksi vuodeksi, jonka päätteeksi heitä ei voida valita tehtävään uudestaan.
Laki syyttäjäneuvostosta (Zakon o Državnoodvjetničkom vijeću)
Perustuslakituomioistuimen (Ustavni sud) perustamisesta, organisaatiosta ja toimivallasta määrätään Kroatian perustuslaissa (Ustava Republike Hrvatske) ja perustuslakituomioistuimen perustamisesta annetussa laissa (Ustavni zakon o Ustavnom sudu Republike Hrvatske).
Perustuslakituomioistuimessa on 13 Kroatian parlamentin valitsemaa tuomaria. Valinta tapahtuu parlamentin jäsenten kokonaismäärän kahden kolmasosan enemmistöllä arvovaltaisten oikeudellisten asiantuntijoiden – erityisesti tuomareiden, syyttäjien, asianajajien ja oikeustieteen professorien – joukosta perustuslain mukaisella tavalla ja siinä säädetyn menettelyn mukaisesti. Perustuslakituomioistuimen tuomarin toimikausi on kahdeksan vuotta. Sitä jatketaan poikkeuksellisissa tapauksissa enintään kuudella kuukaudella, jos toimikausi päättyy ennen kuin uusi tuomari on nimitetty tai aloittanut tehtävässään. Perustuslakiasioista vastaava parlamentin valiokunta vastaa perustuslakituomioistuimen tuomariehdokkaiden hakumenettelystä ja tekee esitykset ehdokkaiden nimeämiseksi. Perustuslakituomioistuin valitsee perustuslakituomioistuimen presidentin neljän vuoden toimikaudeksi.
Perustuslakituomioistuimen perustamisesta annetussa laissa säädetään perustuslakituomioistuimen tuomareiden nimitysedellytyksistä ja -menettelystä, toimikauden päättymisestä, lakien ja muiden säädösten perustuslainmukaisuuden arviointimenettelyn edellytyksistä ja määräajoista, päätöksentekomenettelystä ja päätösten oikeusvaikutuksista, perustuslain takaamien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien turvaamisesta sekä muista perustuslakituomioistuimen tehtävien ja työn suorittamisen kannalta olennaisista asioista.
Perustuslakituomioistuin varmistaa, että perustuslakia noudatetaan. Sen toiminta perustuu perustuslain ja perustuslakituomioistuimen perustamisesta annetun lain säännöksiin.
Perustuslakituomioistuin on riippumaton kaikista valtion viranomaisista. Se päättää itsenäisesti, miten sille kansallisessa talousarviossa varattua rahoitusta käytetään toiminnan varmistamiseksi vuotuisen talousarvion ja lain puitteissa. Perustuslakituomioistuimen sisäiseen organisaatioon sovelletaan perustuslakituomioistuimen työjärjestystä. Perustuslakituomioistuimen työ on julkista, ja sen tuomarit nauttivat parlamentin jäsenten tavoin koskemattomuutta.
Ustavni sud RH
Trg Svetoga Marka 4
10 000 Zagreb
Puhelin: (+385-1) 640 02 50
Faksi: (+3851) 455 10 55
Sähköposti: Ustavni_sud@usud.hr
https://www.usud.hr/
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tällä sivulla luodaan yleiskatsaus oikeusalan ammatteihin Italiassa.
Tärkeimmät oikeusalan ammatit Italiassa ovat magistrato – tämä termi viittaa sekä tuomareihin (giudice) että syyttäjiin (pubblico ministero) – sekä asianajajat ja notaarit.
Perustuslaissa määritellään, millä tavoin tuomarien ja syyttäjien on hoidettava oikeudenhoitoon liittyviä tehtäviään.
Oikeutta jaetaan kansan nimissä. Tuomarien on nojauduttava toiminnassaan ainoastaan lainsäädäntöön (perustuslain 101 §).
Tuomarit hoitavat oikeudenhoitoon liittyviä tehtäviään oikeudenkäyntilaissa vahvistettujen menettelyjen mukaisesti.
Erityistuomioistuinten perustaminen on kielletty. Tarvittaessa voidaan perustaa erityisjaostoja tavallisten tuomioistuinten yhteyteen. Laissa säädetään, missä tapauksissa ja millä tavoin yleisö voi suoraan osallistua oikeudenhoitoon.
Tuomarin virkaan päästään virkakilpailun kautta. Lisäksi on mahdollista nimittää maallikkotuomareita (magistrato onorario) hoitamaan yksittäiselle tuomarille kuuluvia tehtäviä.
Tuomioistuinlaitos on lainsäädäntö- ja toimeenpanovallasta riippumaton itsenäinen elin (perustuslain 104 §).
Tuomarien riippumattomuuden takaa ammattikunnan itsesääntelyelin, korkein tuomarineuvosto (Consiglio Superiore della Magistratura), joka vastaa tuomarien virkanimityksistä ja siirroista, ylennyksistä ja kurinpitotoimista (perustuslain 105 §).
Tuomarit eroavat toisistaan vain tehtäviensä puolesta.
Tuomaria ei voi erottaa virasta eikä pidättää virantoimituksesta muutoin kuin korkeimman tuomarineuvoston päätöksellä, jonka tulee perustua oikeudenkäyntilaissa vahvistettuihin kriteereihin ja takeisiin, ja asianomaisen itsensä suostumuksella.
Perustuslaissa vahvistetaan myös syyttäjälaitoksen itsenäisyyden ja riippumattomuuden periaate (107 §).
Perustuslain 112 §:ssä vahvistetaan velvollisuus nostaa rikosten johdosta syyte: kun toimivaltainen syyttäjä saa tiedon rikoksesta, hänen on aloitettava tutkinta ja esitettävä sen tulokset tuomarille arvioitavaksi yhdessä asiaankuuluvien kanteiden kanssa. Tarkoituksena on taata syyttäjän riippumattomuus tehtäviensä hoidossa ja kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä.
Yleisen syyttäjän virasto toimii kassaatiotuomioistuimen, muutoksenhakutuomioistuinten, yleisten tuomioistuinten ja nuorisotuomioistuinten yhteydessä.
Yleinen syyttäjä osallistuu kaikkiin rikosoikeudenkäynteihin ja edustaa niissä valtiota. Lisäksi hän osallistuu siviilioikeudenkäynteihin laissa säädetyissä tapauksissa (esimerkiksi kun käsitellään tiettyjä perheoikeuteen liittyviä asioita tai kun asianosaisena on henkilöitä, joilta puuttuu oikeustoimikelpoisuus).
Tuomioistuinten kirjaamon ja kanslian henkilöstö hoitaa erilaisia hallinnollisia tehtäviä (johtaja, virkamies, kirjaaja, kirjanpitäjä, assistentti jne). Näiden virkamiesten rekrytointi tapahtuu julkisen virkakilpailun kautta, ja heihin sovelletaan ministeriöiden henkilöstöön sovellettavaa valtakunnallista työehtosopimusta.
He kuuluvat oikeusministeriön alaisuuteen osana
oikeuslaitosta. He vastaavat muun muassa erilaisten rekisterien ja asiakirjojen hallinnoinnista ja erilaisista avustavista tehtävistä oikeuslaitoksen eri menettelyissä.
Henkilöstön koulutuksesta vastaa oikeusministeriön henkilöstö- ja koulutusjaosto.
Asianajajat ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia, jotka edustavat asiakkaitaan – luonnollisia henkilöitä, yrityksiä tai valtiota – siviili-, rikos- tai hallintotuomioistuimissa.
Asianajaja puolustaa asiakastaan saamansa toimeksiannon perusteella palkkiota vastaan.
Jokaisen tuomioistuimen yhteydessä toimii asianajajaneuvosto (Consiglio dell’ordine), jonka jäsenet ovat paikallisten asianajajien valitsemia.
Valtakunnallisella tasolla toimii kansallinen asianajajaliitto (Consiglio nazionale forense), jonka jäsenet ovat paikallisneuvostojen valitsemia.
Asianajajien toimintaa koskevaa sääntelyä on uudistettu 31 päivänä joulukuuta 2012 annetulla lailla nro 247.
Notaarit ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia, jotka hoitavat julkista tehtävää: he vahvistavat heidän läsnäollessaan allekirjoitettujen asiakirjojen autenttisuuden.
Notaarin ammattia säännellään notaarin ammatista ja notaarien arkistoista 16 päivänä helmikuuta 1913 annetulla lailla nro 89.
Notaareja edustaa kansallisella tasolla kansallinen notaariliitto (Consiglio nazionale del notariato).
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Kyproksessa ei ole muita oikeusalaan liittyviä ammatteja, kuten julkisen notaarin ammattia. Kaikki oikeudellisiin asioihin liittyvät kysymykset ovat oikeudellisia kysymyksiä, joita vain Kyproksen asianajajaliiton (Pankyprios Dikigorikos Syllogos) jäsenillä on oikeus käsitellä asiaan liittyvän lainsäädännön mukaisesti. Eläkkeellä olevat asianajajat voivat luonnollisesti jatkaa työntekoa toimimalla sisäisinä lainopillisina neuvonantajina asianajotoimistoissa tai muissa organisaatioissa.
Oikeusalaan liittyväksi ammatiksi voidaan katsoa asianajajan avustajan (dikigorikoi ypalliloi) ammatti, johon sovelletaan erillistä lainsäädäntöä. Asianajajan avustajaksi aikovalla henkilöllä on oltava toisen asteen koulutus. Lisäksi hänellä on oltava vähintään kuuden kuukauden yhtäjaksoinen työkokemus asianajotoimistosta, ja hänen on oltava maineeltaan nuhteeton. Hänen on lähetettävä hakemus sen aluetuomioistuimen (Eparhiakó Dikastirio) kirjurille (Protokollitis), jonka alueella hänen työpaikkanaan oleva asianajotoimisto sijaitsee.
Yleistä
Kyproksen ylin syyttäjä (Genikos Eisangeleas) on valtion oikeudellinen neuvonantaja. Lisäksi hän johtaa syyttäjälaitosta (Nomiki Ypiresia) ja toimii syyttäjävirastojen johtajana (Ypefthynos tis Ypiresias Diaheirisis Poinikon Ypotheseon).
Ylimmän syyttäjän johtamassa tasavallan syyttäjälaitoksessa työskentelee juristeja, joista osa on erikoistunut rikoslainsäädäntöön ja käsittelee rikosylioikeuksissa (Kakourgiodikeia) vireillä olevia asioita. Kaikista tapauksista tiedotetaan ylimmälle syyttäjälle, joka antaa niitä koskevat ohjeet.
Syyttäjälaitoksen jäsenten lisäksi syyttäjinä voivat toimia Kyproksen poliisilaitoksen (Astynomiki Dynami Kyprou) jäsenet, joilla on oikeustieteellinen korkeakoulututkinto ja pätevyys asianajajan ammatin harjoittamiseen. Vaikka he ovat poliisiviranomaisia, he ovat syyttäjinä toimiessaan vastuussa toiminnastaan ylimmälle syyttäjälle. Ylimmällä syyttäjällä on näiden henkilöiden tehtäviin nähden samat valtuudet kuin syyttäjälaitoksen juristien työtehtäviin nähden.
Ylimmällä syyttäjällä on poikkeustapauksissa valtuudet siirtää erityisiä tapauksia arvostetuille ammatissa toimiville juristeille.
Syyttäjien tehtävät
Alueellisten rikostuomioistuinten syyttäjävirastoja (Katigorousa Arhi) johtavat poliisin syyttäjäosastojen asianajajat (juristit). Luonnollisesti tätä tehtävää voidaan kuitenkin yksittäisissä tapauksissa määrätä hoitamaan myös syyttäjälaitoksen jäsen. Rikosylioikeuksien syyttäjävirastojen johtajina toimivat syyttäjälaitoksen juristit. Kaikki syyttäjäviranomaiset kuuluvat ylimmän syyttäjän toimivallan piiriin riippumatta siitä, kuka niitä johtaa. Ylin syyttäjä voi milloin tahansa puuttua käsiteltävään asiaan ja joskus myös keskeyttää rikosoikeudenkäynnin.
Syyttäjälaitosta johtaa ylin syyttäjä, jota avustaa ylimmän syyttäjän sijainen (Voithos Genikos Eisangeleas). Heidän alaisinaan toimivat Kyproksen yleiset syyttäjät (Eisangeleis tis Dimokratias), ylemmät oikeudelliset neuvonantajat (Anoteroi Dikigoroi tis Dimokratias) ja oikeudelliset neuvonantajat (Dikigoroi tis Dimokratias). Yksi yleisistä syyttäjistä johtaa rikosoikeusjaostoa (Poiniko Tmima) ja on puolestaan vastuussa ylimmälle syyttäjälle.
Käsittelyssä sovelletaan kaksiasianosaisasetelmaa. Syyttäjät esittävät todisteet, minkä jälkeen toimitetaan syyttäjien kutsumien todistajien kuulustelu, ristikuulustelu ja uudelleenkuulustelu. Kun syyttäjät ovat kutsuneet kaikki todistajat, tuomioistuimen on päätettävä, onko asian käsiteltäväksi ottaminen ilmeisen perusteltua. Jos se on perusteltua, syytettyä pyydetään esittämään vastine ja tuomioistuin ilmoittaa hänelle, että hän voi kutsua oman todistajansa ja antaa valaehtoisen todistuksen. Tässä tapauksessa syyttäjät ristikuulustelevat sekä syytetyn todistajia että syytettyä. Muussa tapauksessa he voivat antaa lausunnon ilman valaa omalta paikaltaan eikä heitä ristikuulustella.
Tuomioistuin antaa päätöksen käsittelyn päättyessä. Jos tuomio on vapauttava, syytetty vapautetaan syytteestä ja päästetään vapaaksi. Jos syytetty tuomitaan, puolustukselle annetaan tilaisuus hakea tuomion lieventämistä. Tuomioistuin antaa tuomionsa oikeudenkäynnin päätteeksi.
Kyproksen tuomioistuinten rakenne on hyvin yksinkertainen.
Korkein oikeus perustettiin oikeuslaitosta koskevan vuoden 1964 lain (O peri Aponomis tis Dikaiosinis (Poikilai Diataxeis) Nomos tou 1964, laki 33/1964) (erinäiset säännökset) mukaisesti sen jälkeen, kun sekä korkeimman oikeuden että korkeimman perustuslakioikeuden (Anotato Syntagmatiko Dikastirio) presidentit olivat irtisanoutuneet. Näin kyseiset tuomioistuimet olivat periaatteessa hajonneet, sillä turkkilaisen yhteisön edustajat jäivät pois monista hallintoelimistä ja epäsivät suostumuksensa tarpeellisiin päätöksiin.
Korkeimman oikeuden jäsenet nimittää Kyproksen tasavallan presidentti. Jäseniä on nykyään 13, ja yksi heistä nimitetään presidentiksi. Korkeimman oikeuden jäseneksi voidaan nimittää vähintään 12 vuotta oikeusalan ammatissa kiitettävällä tavalla toiminut ja maineeltaan nuhteeton henkilö.
Kyproksessa ensimmäisen oikeusasteen korkein rikostuomioistuin on rikosylioikeus. Siihen kuuluvat kolme tuomaria (presidentti (Proedros), ylempi aluetuomioistuimen tuomari (Anoteros Eparhiakos Dikastis) ja aluetuomioistuimen tuomari (Eparhiakos Dikastis)). Korkein oikeus nimittää rikosylioikeuden jäsenet kahden vuoden toimikaudeksi aluetuomioistuimen presidenteistä, ylemmistä aluetuomioistuimen tuomareista ja aluetuomioistuimen tuomareista.
Kyproksen jokaisessa maakunnassa on aluetuomioistuin, jolla on rajoittamaton toimivalta lukuun ottamatta asioita, jotka kuuluvat korkeimman oikeuden ja jäljempänä mainittujen erikoistuomioistuinten toimivaltaan. Aluetuomioistuinten tuomareita ovat aluetuomioistuinten presidentit, ylemmät aluetuomioistuimen tuomarit ja aluetuomioistuimen tuomarit. Aluetuomioistuimen tuomarien nimittämiset, siirrot ja virkaylennykset kuuluvat korkeimman oikeuden toimivaltaan.
Perhetuomioistuimia koskevan lain (O peri Oikogeneiakon Dikastirion Nomos) (laki 23/90) nojalla perustetuissa perhetuomioistuimissa on kolme jäsentä (presidentti ja kaksi tuomaria). Heillä kaikilla on oikeustieteellinen koulutus, ja he ovat harjoittaneet menestyksekkäästi oikeusalan ammattia ennen nimittämistään.
Tässä erikoistuomioistuimessa on kolme jäsentä: presidentti ja kaksi tuomaria. Tuomioistuimen presidentin on oltava juristi, joka on harjoittanut menestyksekkäästi oikeusalan ammattia vähintään aluetuomioistuimen tuomarin viran kelpoisuusehdoissa säädetyn ajan.
Kuten vuokranvalvontatuomioistuimessa, myös työtuomioistuimessa on kolme jäsentä: presidentti ja kaksi tuomaria. Presidentin on oltava juristi, joka on toiminut ammatissa viisi vuotta ennen tuomioistuimen virkaan nimittämistä.
Viimeinen erikoistuomioistuin on sotatuomioistuin, jonka presidenttinä toimii hyvämaineinen juristi, jonka pätevyys nimittämisajankohtana vastaa aluetuomioistuimen tuomarin virkaan nimitettävältä henkilöltä vaadittua pätevyyttä. Sotatuomioistuimen presidentin on oltava armeijan upseeri ja sotilasarvoltaan vähintään eversti. Sotatuomioistuimen tuomarien on oltava armeijan palveluksessa olevia ammattisotilaita.
Korkeimman oikeuden verkkosivustolla on hakemisto, joka sisältää yleisiä tietoja Kyproksen tuomioistuimista.
Korkein oikeus (Anotato Dikastirio)
Korkein oikeus toimii muutoksenhakutuomioistuimena kaikkien Kyproksen alemman oikeusasteen tuomioistuinten tuomioita koskevissa valituksissa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimena monissa asioissa, kuten hallintolainsäädäntöä ja merioikeutta koskevissa kysymyksissä. Se antaa myös erioikeusmääräyksiä, kuten certiorari ja mandamus, ja valvoo kaikkia Kyproksen alemman oikeusasteen tuomioistuimia niiden kitkattoman toiminnan varmistamiseksi.
Rikosylioikeudet (Kakourgiodikeia)
Rikosylioikeuksien tehtävänä on tiettyjä erittäin vakavia rikoksia lukuun ottamatta käsitellä ensimmäisenä oikeusasteena kaikki rikoslain (Poinikos Kodikas) tai minkä tahansa muun lain nojalla rangaistavat rikokset, jotka on tehty Kyproksen rajojen sisällä tai Kyprokselle kuuluvissa tukikohtien osissa ja joissa on osallisina Kyproksen kansalaisia joko rikoksentekijänä tai uhrina, tai rikokset, jotka on tehty jossakin muussa maassa, jossa syytetty on ollut Kyproksen palveluksessa, tai laivalla tai lentokoneessa Kyproksessa tai sellaisissa muissa paikoissa ja olosuhteissa, joista säädetään laissa.
Aluetuomioistuimet (Eparhiaka Dikastiria)
Presidentin johtamien aluetuomioistuinten tehtävänä on käsitellä ensimmäisenä oikeusasteena kaikki niiden paikalliseen toimivaltaan kuuluvat asiat ja tehdä niistä päätökset.
Ylemmällä aluetuomioistuimen tuomarilla on (tietyin poikkeuksin) valtuudet päättää asioista, joissa kiistanalainen summa tai käsiteltävänä olevan riitakysymyksen arvo on enintään 500 000,00 euroa. Aluetuomioistuimen tuomari päättää vastaavasti asioista, joiden arvo on enintään 100 000,00 euroa.
Aluetuomioistuinten toimivalta rikosasioissa ulottuu kaikkiin rikoksiin, jotka on tehty tuomioistuimen tuomiopiirissä ja joista lain nojalla säädetty rangaistus on joko enintään viiden vuoden vankeusrangaistus, enintään 50 000,00 euron sakkorangaistus tai kumpikin niistä ja joista tuomioistuin voi määrätä rikoksen uhrille maksettavaksi enintään 6 000,00 euron korvauksen.
Kaikista aluetuomioistuinten antamista päätöksistä niin rikos- kuin riita-asioissakin voidaan tehdä rajoituksetta valitus korkeimpaan oikeuteen.
Erikoistuomioistuimet
Perhetuomioistuinten toimivalta kattaa lähes kaikki avioliittoon liittyvät riita-asiat. Vuokranvalvontatuomioistuimen toimivalta käsittää vain vuokranvalvonnan piiriin kuuluvia rakennuksia koskevat riita-asiat. Työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat yksinomaan työnantajan ja työntekijän väliset suhteet erityisesti perusteetonta irtisanomista koskevissa kanteissa. Sotatuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat kansalliskaartin (Ethniki Froura) jäseniä koskevien rikosasioiden käsittely ja asiat, joissa kansalliskaartia koskevia säännöksiä on rikottu.
Kaikista edellä mainittujen tuomioistuinten antamista päätöksistä voi valittaa korkeimpaan oikeuteen.
Oikeudellisten palvelujen tarjoaminen Kyproksessa on säänneltyä. Oikeudellisia palveluja tarjoavia henkilöitä nimitetään asianajajiksi riippumatta siitä, missä maassa he ovat opiskelleet, ja riippumatta heidän suorittamastaan oikeustieteellisestä yliopistotutkinnosta.
Internetissä on asianajajahakemisto, jota asianajajat ja tuomarit voivat käyttää maksutta ja yksityishenkilöt tilausmaksua vastaan.
Kyproksessa ei ole virallista verkkosivustoa, jolla tuomiot julkaistaisiin. Joitakin uusia tuomioita julkaistaan korkeimman oikeuden verkkosivustolla.
Useilta yksityisiltä verkkosivustoilta pääsee tutustumaan oikeuskäytäntöön joko maksua vastaan tai maksutta. Leginetcy-sivusto sisältää lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä ja hallinnollisia määräyksiä. Asianajajat, tuomarit ja hallintoviranomaiset voivat käyttää sitä maksutta, mutta kaikilta muilta peritään tilausmaksu. CyLaw-sivusto sisältää tuomioistuinten päätöksiä, ja sen käyttö on maksutonta.
Kuten aiemmin mainittiin, Kyproksessa asianajajien ja juristien toiminta on säänneltyä.
Kyproksessa ei ole julkisen notaarin ammattia. Tavallisesti julkisille notaareille kuuluvia tehtäviä hoitavat Kyproksessa asianajajat.
Seuraavat ammatit liittyvät oikeusalan ammatteihin Kyproksessa:
Korkeimman oikeuden nimittämät kirjurit ovat tuomioistuimen virkamiehiä. He ovat yleensä asianajajia, ja heillä on kattava oikeustieteellinen koulutus. Kirjureilla on asiaan liittyvän lainsäädännön mukaisia erityistehtäviä. Ylikirjuri vastaa kirjurilaitoksen johdosta ja valvonnasta. Korkein oikeus voi nimittää kirjurin myös tätä tarkoitusta varten.
Haastemiehiä on kahdenlaisia: yksityiset haastemiehet, joiden tehtäviin kuuluu pelkästään erilaisten tuomioistuimen asiakirjojen tiedoksi antaminen, sekä tuomioistuimen palveluksessa olevat haastemiehet, joiden pääasiallisena tehtävänä on tuomioistuimen päätösten täytäntöönpano.
Asianajajan avustajan ammattinimikkeen voi hankkia henkilö, joka on työskennellyt kuuden kuukauden ajan asianajotoimistossa. Hänen on toimitettava hakemus sen aluetuomioistuimen kirjurille, jonka alueella hänen työpaikkanaan oleva asianajotoimisto sijaitsee.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Latvian tasavallan syyttäjälaitos (Prokuratūra) on keskitetty kolmiportainen oikeusviranomainen. Syyttäjälaitosta johtaa valtakunnansyyttäjä (ģenerālprokurors). Sen tehtävänä on reagoida lainrikkomisiin ja huolehtia siitä, että näitä rikkomisia koskevat oikeustapaukset ratkaistaan laissa säädetyn menettelyn mukaisesti. Syyttäjälaitos käsittää seuraavat tasot:
Valtakunnansyyttäjä voi tarvittaessa perustaa erikoissyyttäjänvirastoja, joilla on sama asema kuin piiri- tai aluesyyttäjänvirastolla. Latviassa on tällä hetkellä viisi erikoissyyttäjänvirastoa:
Valtakunnansyyttäjänvirasto voi myös valvoa sellaisten elinten työtä, jotka eivät hoida syyttäjäntehtäviä vaan auttavat toimivaltuuksiensa rajoissa syyttäjiä suorittamaan tiettyjä rikostutkintaan liittyviä tehtäviä. Tällaisten elinten perustamisesta ja niiden toiminnan järjestämisestä ja lakkauttamisesta vastaa valtakunnansyyttäjä. Valtakunnansyyttäjä päättää myös niiden organisaatiosta ja henkilöstöstä valtion talousarviosta myönnettyjen resurssien perusteella. Toistaiseksi on perustettu vasta yksi tällainen elin, rahanpesun torjuntayksikkö.
Syyttäjänvirastot ovat osa tuomioistuinjärjestelmää, ja ne toimivat siten erillään lainsäädäntö- ja toimeenpanoelimistä. Latvian parlamentti (Saeima), valtioneuvosto ja presidentti voivat ohjeistaa jotakin syyttäjänvirastoa selvittämään lainrikkomistapauksiin liittyviä tosiseikkoja ja pyytää valtakunnansyyttäjänvirastolta selityksiä. Ne eivät kuitenkaan saa puuttua kyseisen syyttäjänviraston työhön edes silloin, kun se tutkii tapauksia, joilla on koko maan laajuista merkitystä.
Syyttäjät voivat vastustaa valtioneuvoston tai viranomaisten hyväksymää lainsäädäntöä sillä perusteella, että se on lainvastaista. Valtakunnansyyttäjä ja valtakunnansyyttäjänviraston yksiköiden ylimmät syyttäjät voivat osallistua valtioneuvoston kokouksiin ja ilmaista näkemyksensä niissä käsiteltävistä aiheista.
Syyttäjälaitoksen tehtävistä esitutkinnassa säädetään syyttäjälaitoksesta annetun lain 2 §:ssä seuraavasti:
Syyttäjälaitos
Rikosprosessilain 36 §:n 1 momentin mukaan syyttäjä suorittaa rikosprosessissa toimia, jotka liittyvät tutkinnan valvontaan, tutkintaan, syytteen nostamiseen ja ajamiseen valtion puolesta sekä muihin toimiin.
Vastaava syyttäjä valvoo rikosasian esitutkintaa. Hänellä on valtuudet
Vastaava syyttäjä (tai ylemmän tason syyttäjän määräyksestä toinen syyttäjä) voidaan määrätä tutkinnanjohtajaksi (procesa virzītājs). Tällöin hän vastaa esitutkinnan lisäksi syyteharkinnasta. Poikkeustapauksissa syyttäjän voi nimittää tutkinnanjohtajaksi valtakunnansyyttäjä, valtakunnansyyttäjänviraston rikosoikeudellinen yksikkö tai tuomiopiirin pääsyyttäjä esitutkintavaiheessa.
Tutkinnanjohtajana syyttäjä voi
Tutkinnanjohtaja voi tehdä menettelyä koskevia päätöksiä ja toteuttaa siihen liittyviä toimia tai osoittaa tällaisia tehtäviä tutkintaryhmän muulle jäsenelle tai prosessitoimia suorittavalle henkilölle.
Johtava syyttäjä valvoo laissa säädetyn menettelyn mukaisesti, että asiaa käsittelevä syyttäjä hoitaa tälle osoitetut tehtävät. Lisäksi johtava syyttäjä päättää valituksista tai kanteluista, jotka koskevat vastaavan syyttäjän tai tutkinnanjohtajan päätöksiä tai toimia. Johtava syyttäjä voi esimerkiksi päättää vastaavan syyttäjän ehdotuksesta vaihtaa tutkijan valvojaa tai siirtää tutkijan toiseen tutkintayksikköön. Hän voi myös ratkaista, onko perusteltua ja lainmukaista jättää syyte nostamatta.
Johtava syyttäjä voi
Syyttäjä voidaan ottaa tutkintaryhmän jäseneksi johtavan syyttäjän päätöksestä. Tutkinnanjohtaja voi vaatia, että syyttäjä suorittaa yhden tai useamman prosessitoimen.
Oikeuslaitoksen perustuslaillinen perusta on Latvian tasavallan perustuslain (Latvijas konstitūcija) 82–86 §:ssä. Perustuslain mukaan oikeutta jakavat ainoastaan tuomioistuimet. Tuomarit ovat riippumattomia, ja heitä sitoo työssään ainoastaan laki. Oikeuslaitoksesta säädetään oikeuslaitoslaissa. Latvian lainsäädännön mukaan tuomarit ovat virkamiehiä.
Viranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja poliittisten järjestöjen sekä muiden oikeushenkilöiden ja luonnollisten henkilöiden on kunnioitettava tuomioistuinten riippumattomuutta ja tuomareiden koskemattomuutta. Kenelläkään ei ole oikeutta vaatia tuomaria tilille, vaatia häneltä selitystä yksittäisen asian käsittelystä tai puuttua lainkäyttöön mistään syystä. Lainkäyttöön liittyviä tehtäviään hoitaessaan tuomari nauttii koskemattomuutta. Tuomarinviran haltija ei saa olla puolueen tai muun poliittisen järjestön jäsen.
Tuomarien tehtävänä on käyttää tuomiovaltaa riita-, hallintolainkäyttö- ja rikosasioissa lain mukaisesti.
Riita-asioissa tuomari päättää kysymyksistä, jotka koskevat luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille kuuluvien oikeuksien (esim. kansalaisoikeudet, työhön liittyvät oikeudet, perheoikeudet) ja oikeutettujen etujen suojelua.
Rikosasioissa tuomari päättää, ovatko vastaajaa vastaan nostetut syytteet perusteltuja. Tuomari voi todeta vastaajan syyttömäksi ja vapauttaa hänet, tai syylliseksi ja määrätä hänelle rangaistuksen.
Hallintolainkäyttöasioissa tuomari valvoo toimeenpanovallan käyttäjän toimien (viranomaisten antamat hallinnolliset säädökset tai toteuttamat erityiset toimet) lainmukaisuutta ja käsittelee julkisoikeudellisiin suhteisiin liittyviä riita-asioita. Lisäksi tuomari vahvistaa luonnollisten henkilöiden julkisoikeudelliset oikeudet ja velvollisuudet. Tuomari ratkaisee myös hallinnollisiin rikkomuksiin liittyvät asiat.
Tuomari hoitaa kaikkia prosessilainsäädännössä tuomarille tai tuomioistuimelle säädettyjä tehtäviä.
Oikeuslaitoksella on oma portaali, Latvian kansallinen tuomioistuinportaali, jossa tiedot ovat toistaiseksi vain latviaksi. Tuomioistuinportaalissa on yksityiskohtaista tietoa Latvian tuomioistuinjärjestelmästä, Latviassa toimivien tuomioistuinten ja tuomarien luettelo, tuomioistuimia koskevia tilastoja ja erityyppisissä kanteissa sovellettavien menettelyiden lyhyt kuvaus, jossa korostetaan niiden pääasiallisia piirteitä ja eroja, sekä tietoa asian saattamisesta vireille tuomioistuimessa.
Latvian tuomioistuinten sähköisten palvelujen portaali puolestaan tarjoaa pääsyn anonymisoituihin tuomioistuimen päätöksiin, oikeuskäytäntöön, istuntojen aikatauluun ja muihin tietoihin. Syöttämällä asian tai haasteen numeron ”Tiesvedības gaita” -kohtaan [menettelyn vaihe] saa tietoa asian tarkasta käsittelyvaiheesta, asiaa käsittelevästä tuomioistuimesta, oikeusasteesta, jossa asiaa käsitellään, seuraavan tuomioistuinistunnon ajankohdasta, asiassa annetuista päätöksistä, tehdyistä valituksista sekä oikeudenkäynnin tuloksesta.
Tuomioistuinten toimintakertomukset julkaistaan myös tuomioistuinhallinnon verkkosivustolla.
Ajankohtaista tietoa tuomioistuinjärjestelmään liittyvistä oikeuspoliittisista kysymyksistä julkaistaan myös oikeusministeriön verkkosivustolla. Portaali on käytettävissä myös englannin kielellä.
Sähköistä tietoa korkeimmasta oikeudesta ja sen toiminnasta on saatavilla korkeimman oikeuden verkkosivustolla. Portaali on käytettävissä myös englannin kielellä.
Juristit (asianajajat) ovat riippumattomia oikeusalan ammattilaisia, jotka tarjoavat oikeudellista apua, puolustavat ja edustavat henkilöiden oikeutettuja etuja tuomioistuimessa ja esitutkinnassa, tarjoavat oikeudellista neuvontaa, laativat oikeudellisia asiakirjoja sekä suorittavat muita oikeudellisia tehtäviä.
Juristit (asianajajat) ovat oikeuslaitoksen edustajia, jotka hoitavat tapauksia missä tahansa Latvian tasavallan tuomioistuimessa tai esitutkintaelimessä sen jälkeen, kun riidan osapuolet, vastaajat tai muut asianomaiset (asiakkaat) ovat valinneet ja päättäneet pitää heidät, sekä laissa säädettyjä tapauksia tuomioistuimen presidentin, esitutkintaelimen johtajan tai Latvian asianajajaneuvoston puolesta. Asianajajat (juristit) antavat myös muunlaista oikeudellista apua laissa säädetyn menettelyn mukaisestihttp://www.likumi.lv/doc.php?id=59283.
Latviassa voivat toimia asianajajina
Kaikki valantehneet juristit (asianajajat) ovat oikeusalan riippumattomia ammattilaisia, jotka ovat yhdistyneet Latvian asianajajaliitoksi (Latvijas Zvērinātu advokātu kolēģija). Liitto on riippumaton, kansallinen valantehneiden asianajajien ammatillinen elin. Latvian asianajajaliitolla on seuraavat elimet: valantehneiden asianajajien yleiskokous, Latvian asianajajaneuvosto, tilintarkastusvaliokunta ja kurinpitovaliokunta.
Latvian asianajajaliiton ja Latvian asianajajaneuvoston toimintaa, lakeja ja asetuksia, juristeja (asianajajia) ja tuomioistuimia, joissa he toimivat (yhteystiedot mukaan luettuina), sekä muita Latvian oikeudellisiin ammatteihin liittyviä kysymyksiä koskevia tietoja on Latvian asianajajaneuvoston verkkosivustolla.
Oikeusviranomaisten valvonnassa olevat notaariasiat annetaan julkisten notaarien hoidettaviksi notaarilaissa säädetyn menettelyn mukaisesti. Julkiset notaarit ovat osa oikeuslaitosta ja sidoksissa aluetuomioistuimiin. He suorittavat heille laissa säädettyjä tehtäviä. Tehtäviään hoitaessaan julkiset notaarit vastaavat virkamiehiä. Julkiset notaarit ovat ammattitoiminnassaan taloudellisesti itsenäisiä. Heidän palkkioistaan päättää valtioneuvosto.
Notaarilain mukaan julkiset notaarit
Notaarilain mukaan julkiset notaarit voivat myös
Alan riippumaton kansallinen toimialajärjestö on Latvian julkisten notaarien liitto (Latvijas Zvērinātu notāru kolēģija). Latvian julkisten notaarien neuvosto (Latvijas Zvērinātu notāru padome) toimii julkisten notaarien edustus- ja valvontaelimenä sekä Latvian julkisten notaarien liiton hallinto- ja toimeenpanoelimenä. Se hoitaa notaarilain 230 §:ssä säädettyjä tehtäviä.
Tietoa julkisten notaarien toimista ja määrästä, siitä, mistä julkisen notaarin löytää, sekä muista Latvian notaarijärjestelmään liittyvistä kysymyksistä annetaan Latvian notaarien verkkosivustolla.
Ulosottomiehet (Zvērināti tiesu izpildītāji) ovat oikeuslaitoksen jäseniä. He työskentelevät aluetuomioistuinten alaisuudessa ja hoitavat tuomioistuinten ja muiden toimielinten päätösten täytäntöönpanotoimia sekä heille laissa säädettyjä tehtäviä.
Ulosottomiehet ovat riippumattomia oikeusalan ammattilaisia. Virantoimituksessa heidät rinnastetaan kuitenkin valtion virkamiehiin. He hoitavat tehtäviään riippumattomasti, ja heitä sitoo työssään ainoastaan laki. Ulosottomiesten virantoimituksessa esittämät vaatimukset ja määräykset ovat kaikkia osapuolia sitovia Latvian alueella.
Ulosottomiehet hoitavat tehtäviään sen aluetuomioistuimen alueella, jonka alaisuudessa he työskentelevät. Ulosottomiesten määrästä, viroista sekä toiminta-alueesta ja sen rajoista päättää valtioneuvosto.
Ulosottomiehet soveltavat tehtäviään hoitaessaan siviiliprosessilakia sekä muuta lainsäädäntöä. He noudattavat Latvian ulosottomiehiä edustavan ja valvovan elimen, Latvian ulosottomiesten neuvoston, hyväksymiä menettelyjä ja oikeuskäytäntöön perustuvia suosituksia.
Latvian ulosottomiesten neuvoston verkkosivustolla on tietoa ulosottomiesten toimistojen sijainnista, heidän ammattiaan sääntelevistä oikeussäännöistä ja Latvian ulosottomiesten neuvoston toiminnasta. Portaalin tiedot ovat saatavilla toistaiseksi ainoastaan latviaksi.
Latviassa ei pidetä luetteloa tällaisista organisaatioista.
Latvian kansallinen tuomioistuinportaali
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tällä sivulla kerrotaan oikeusalan ammateista Liettuassa.
Oikeusalan ammatteja Liettuassa ovat
Liettuassa on 56 alueellista syyttäjänvirastoa:
Valtakunnansyyttäjänvirasto (Generalinė prokuratūra) vastaa alueellisista syyttäjänvirastoista (teritorinės prokuratūros). Valtakunnansyyttäjän nimittää seitsenvuotiseksi virkakaudeksi Liettuan tasavallan presidentti (Lietuvos Respublikos Prezidentas) parlamentin (Seimas) suostumuksella.
Valtakunnansyyttäjä on vastuuvelvollinen parlamentille ja presidentille. Syyttäjälaitoksen syyttäjiä ovat
Oikeusministeriön ja syyttäjälaitoksen välillä ei ole minkäänlaista suhdetta – ei hierarkkista, ei yhteistä toimivaltaa tai mitään muuta erityistä suhdetta.
Syyttäjälaitoksen tehtävänä on
Syyttäjät osallistuvat kaikkiin rikosasioihin ja myös riita-asioihin tai hallinto-oikeudellisiin asioihin kanteessa esitetyssä järjestyksessä.
Liettuassa ei ole erityyppisiä tuomareita, vaan kaikki ovat ammattituomareita (profesionalūs teisėjai).
Tuomioistuinlaitoksen yleiset periaatteet on määritetty perustuslaissa ja tuomioistuimia koskevassa parlamentin säädöksessä. Tuomioistuimet ovat riippumattomia, ja niillä on seuraavat itsesääntelyelimet:
Kansallinen tuomioistuinhallinto (Nacionalinė teismų administracija) auttaa tuomioistuimia hoitamaan tehtäviään.
Liettuassa on asianajajia (advokatai) ja asianajajaharjoittelijoita (advokatų padėjėjai). Asianajajaharjoittelijat voivat edustaa päämiehiään riita-asioiden oikeudenkäynneissä ja puolustaa heitä rikosoikeudenkäynneissä valvovan asianajajan luvalla laissa säädetyissä tapauksissa.
Asianajajia ja asianajajaharjoittelijoita ei luokitella tehtävien mukaan. Asianajajat voivat valita vapaasti oikeuden alan, jolle haluavat erikoistua (asianajajan erikoistuminen).
Oikeudelliset tietokannat
Lisätietoja on saatavissa Liettuan asianajajaliiton (Lietuvos advokatūra) verkkosivustolla.
Onko tietokannan käyttö ilmaista?
Kyllä, Liettuan asianajajaliiton tietokantaa voi käyttää maksutta.
Liettuassa ei erillistä toimistoasianajajien eikä lainopillisten neuvonantajien ammattikuntaa.
Liettuassa notaarien (notarai) ammattikuntaa ei jaotella erilaisten tehtävien perusteella. Notaarien lukumääristä, viroista ja toimialueista päättää oikeusministeri (Teisingumo ministerija). Oikeusministeri myös nimittää notaarin virkaansa ja erottaa tämän virasta.
Notaarit kuuluvat notaariyhdistykseen (Notarų rūmai). Joka vuosi notaariyhdistys toimittaa oikeusministeriölle yksityiskohtaisen vuosikertomuksen toiminnastaan sekä katsauksen ja suuntaviivat notaarien toimintaan tulevana vuonna.
Notaareja koskevat säädökset hyväksyy oikeusministeri notaariyhdistyksen puheenjohtajiston (Notarų rūmų prezidiumas) lausunnon perusteella.
Jos oikeusministeri katsoo, että notaariyhdistyksen päätöslauselma tai päätös on vastoin Liettuan lainsäädäntöä, oikeusministeri voi valittaa asiasta Vilnan alueelliseen tuomioistuimeen (Vilniaus apygardos teismas) saadakseen päätöslauselman tai päätöksen kumottua.
Lisätietoja on saatavissa Liettuan notaariyhdistyksen verkkosivustolla.
Notaariyhdistyksen päätehtäviä ovat
Liettuassa haaste- ja ulosottomiesten (antstoliai) ammattikuntaa ei jaotella erilaisten tehtävien perusteella.
Lisätietoa haaste- ja ulosottomiehistä on saatavissa haaste- ja ulosottomiesten ammattikunnan verkkosivustolla ja ulosottomiesyhdistyksen (Antstolių rūmai) verkkosivustolla.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tässä osassa on tietoa oikeusalan ammateista.
Tässä osassa on tietoa oikeusalan ammateista, esimerkiksi niiden toimenkuvista ja ammatissa toimimisen edellytyksistä.
Luxemburgin tuomioistuinlaitoksessa tuomioistuimet jaetaan kahteen ryhmään, yleisiin tuomioistuimiin ja hallintotuomioistuimiin. Jaottelu perustuu käsiteltävän asian luonteeseen.
Yleiset tuomioistuimet muodostuvat kolmesta rauhantuomioistuimesta (Justice de paix), kahdesta piirituomioistuimesta (Tribunal d'arrondissement), muutoksenhakutuomioistuimesta (Cour d'appel) ja kassaatiotuomioistuimesta (Cour de cassation). Niillä on toimivalta tutkia siviili-, kauppa-, rikos- ja työoikeudellisia riita-asioita. Näissä oikeusistuimissa työskentelee tuomareita (magistrats du siège) sekä apulaissyyttäjiä tai syyttäjiä (magistrature debout).
Hallintotuomioistuimiin kuuluvat ensimmäisen oikeusasteen hallintotuomioistuin (Tribunal administratif) ja korkein hallinto-oikeus (Cour administrative). Ne ratkovat hallinto- ja veroasioihin (välitön verotus) liittyviä oikeusriitoja.
Perustuslakituomioistuimessa (Cour constitutionnelle) on sekä yleisten tuomioistuinten että hallintotuomioistuinten tuomareita. Sen tehtävänä on valvoa, että lait vastaavat perustuslakia, joka edustaa Luxemburgin ylintä oikeusnormia.
Tuomariksi tai syyttäjäksi voi päästä kahta eri reittiä:
Tulevat tuomarit eli tuomioistuinharjoittelijat (attaché de justice) nimitetään kilpailukokeen läpäisseiden hakijoiden joukosta. Kokeeseen osallistumisen edellytykset:
Kilpailukokeen järjestää tuomareista ja syyttäjistä muodostettu « lautakunta », joka vastaa tuomioistuinharjoittelijoiden rekrytoinnista ja koulutuksesta. Kilpailukoe käsittää kolme kirjallista koetta, jotka koskevat siviili-, rikos- ja hallinto-oikeutta ja niihin liittyviä menettelyjä. Kokeet muodostuvat lähinnä tuomiolauselmaluonnoksen laatimisesta. Kilpailun läpäistäkseen hakijan on saatava vähintään kolme viidesosaa kaikkien kokeiden yhteenlasketusta enimmäispistemäärästä ja vähintään puolet kunkin kokeen enimmäispistemäärästä. Lautakunta asettaa hakijat paremmuusjärjestykseen näiden kokonaispistemäärän perusteella. Riittävän hyvin sijoittuneet hakijat otetaan palvelukseen.
Hakemukseen perustuva rekrytointi järjestetään ainoastaan siinä tapauksessa, että oikeusministeriön vuosittain vahvistamaa tuomioistuinharjoittelijoiden määrää ei saada kokoon kilpailukokeen perusteella.
Hakemuksen esittämistä varten hakijan on
Lautakunta kutsuu hakijat henkilökohtaiseen haastatteluun. Henkilökohtaisessa haastattelussa on mukana asiantuntijapsykologi, joka antaa kustakin hakijasta perustellun lausunnon. Hakijat valitaan Luxemburgin oikeutta käsitteleviä syventäviä opintoja koskevan kokeen ja tuomioistuinharjoittelun päättökokeen tulosten, työkokemuksen, mahdollisen muun pätevyyden ja mahdollisten julkaisujen perusteella. Valinnan tekee lautakunta.
Perustuslain mukaan tuomarikunta on poliittisesta vallasta riippumaton. Sen perusteella tuomaria ei voi erottaa virasta. Tuomarinvirkaa ei voida lakkauttaa eikä tuomaria voida pidättää virantoimituksesta muutoin kuin tuomion nojalla. Tuomari voidaan siirtää toisiin tehtäviin vain uudella virkanimityksellä, jota ei voi tehdä ilman hänen suostumustaan. Tuomari, joka syyllistyy laiminlyöntiin tai virkavirheeseen, voidaan kuitenkin pidättää virantoimituksesta, hänen nimityksensä voidaan peruuttaa tai hänet voidaan siirtää muihin tehtäviin laissa säädetyin edellytyksin.
Tuomari ei voi toimia samaan aikaan Luxemburgin hallituksen jäsenenä, kansanedustajana, pormestarina, raatimiehenä tai kunnanvaltuutettuna, julkisen tai yksityisen sektorin toimessa, notaarina tai haastemiehenä, sotilas- tai kirkollisessa virassa eikä asianajajana. Tuomarit ovat puolueettomia, ja heitä sitoo salassapitovelvollisuus. Tuomareiden palkat vahvistetaan laissa.
Lisätietoja on oikeusministeriön verkkosivustolla tuomarin ammattia käsittelevässä osiossa.
Asianajajan ammattia säännellään asianajajan ammatin harjoittamisesta 10. elokuuta 1991 annetulla lailla, sellaisena kuin se on muutettuna.
Asianajajat ovat vapaan ammatin harjoittajia. He voivat harjoittaa toimintaansa itsenäisesti tai liittoutua oikeushenkilönä toimivaksi yritykseksi. Ainoastaan asianajajilla on valtuudet avustaa tai edustaa asianosaisia, ajaa heidän puolestaan kanteita ja puolustaa heitä tuomioistuimissa, vastaanottaa asianosaisilta tuomarille esitettäviä kirjelmiä ja vaateita, laatia ja allekirjoittaa menettelyn sääntöjenmukaisuuden edellyttämiä asiakirjoja sekä valmistella asiaa tuomion antamista varten.
Vain asianajajat voivat antaa ammattimaista oikeudellista neuvontaa maksua vastaan tai laatia yksityisiä asiakirjoja muiden puolesta. Asianajajat edustavat tai avustavat asiakkaita myös kansainvälisissä tuomioistuimissa, kuten Euroopan unionin tuomioistuimessa tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Asianajajia sitoo oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluva salassapitovelvollisuus, jonka rikkomisesta seuraa rikosoikeudellinen rangaistus.
Asianajajan ammatin harjoittaminen Luxemburgissa edellyttää, että henkilö on merkitty jommankumman Luxemburgin asianajajayhdistyksen (Ordre des avocats) ylläpitämään asianajajarekisteriin (Tableau de l'Ordre). Samaa edellytetään Euroopan unionissa toimiluvan saaneilta asianajajilta, jotka haluavat harjoittaa ammattia alkuperäisellä ammattinimikkeellään Luxemburgissa.
Asianajajarekisteriin sisältyy kuusi eri luetteloa:
Luettelo 1: tuomioistuinasianajajat
Luettelo 2: asianajajat
Luettelo 3: kunnia-asianajajat
Luettelo 4: Euroopan unionissa toimiluvan saaneet asianajajat, jotka harjoittavat ammattia alkuperäisellä ammattinimikkeellään
Luettelo 5: tuomioistuinasianajajien toimistot
Luettelo 6: muut asianajajatoimistot.
Pääsy Luxemburgin asianajajarekisteriin edellyttää, että hakija
Täsmennyksiä kielitaitovaatimuksiin:
Itsenäisesti luetteloon otettujen asianajajien on hallittava 24. helmikuuta 1984 annetussa laissa tarkoitetun oikeussäännösten laatimiskielen lisäksi mahdolliset muut heidän ammatillisen toimintansa harjoittamisen edellyttämät kielet.
Luetteloon II merkittyjen asianajajien on lisäksi hallittava ne Luxemburgin suurherttuakunnan hallinto- ja oikeudenkäyntikielet, jotka ovat tarpeen heidän tuomioistuinharjoittelusta johtuvien velvoitteidensa täyttämiseksi.
Jotta asianajaja voi ottaa asian hoitaakseen, hänellä on oltava tätä varten tarvittavat ammatilliset valmiudet ja kielitaito. Muussa tapauksessa häneen voidaan kohdistaa kurinpitotoimia.
Asianajajayhdistyksen johtokunta voi oikeusministeriä kuultuaan vapauttaa kansallisuutta koskevasta edellytyksestä hakijan, joka on jonkin muun kuin Euroopan unioniin kuuluvan valtion kansalainen, mikäli tämä valtio toimittaa sille vastavuoroisuustodistuksen. Sama pätee hakijoihin, joilla on poliittisen pakolaisen asema ja joille on myönnetty turvapaikka Luxemburgin suurherttuakunnassa.
Ainoastaan luetteloon I merkityillä asianajajilla on valtuudet käyttää tuomioistuinasianajajan ammattinimikettä. Luetteloon voidaan merkitä ainoastaan
Vain tuomioistuinasianajajilla on valtuudet huolehtia oikeudenkäyntiasiamiehille määrätyistä lakisääteisistä toimista, edustaa asianosaisia perustuslakituomioistuimessa, hallintotuomioistuimissa, korkeimmassa oikeudessa sekä siviiliasioita käsittelevissä piirituomioistuimissa, tehdä sopimuksia asianosaisten lukuun, vastaanottaa asianosaisilta tuomarille esitettäviä kirjelmiä ja vaateita, laatia menettelyn sääntöjenmukaisuuden edellyttämät asiakirjat ja hankkia niihin allekirjoitukset sekä valmistella asia tuomion antamista varten.
Luetteloon II merkityt asianajajat samoin kuin sellaiset luetteloon IV merkityt muissa EU:n jäsenvaltioissa toimiluvan hankkineet asianajajat, joilla on valtuudet harjoittaa ammattia alkuperäisellä ammattinimikkeellään, voivat toimia näissä tehtävissä vain luetteloon I merkityn tuomioistuinasianajajan avustamina. Niissä tuomioistuimissa, joissa tuomioistuinasianajajan käyttö ei ole pakollista, luetteloon II tai IV merkityt asianajajat voivat kuitenkin edustaa asianosaisia myös ilman tuomioistuinasianajajan apua.
Asianajajan koulutuksesta säädetään 10. kesäkuuta 2009 annetussa asetuksessa tuomioistuinharjoittelun järjestämisestä ja notaarin virkaan hyväksymisestä. Koulutukseen sisältyy harjoittelujakso, joka koostuu Luxemburgin oikeutta käsittelevistä syventävistä opinnoista sekä käytännön harjoittelusta.
Kun Luxemburgin oikeutta käsittelevä syventävä tutkinto on suoritettu, harjoittelija voidaan merkitä Luxemburgin jommankumman asianajajayhdistyksen luetteloon II.
Tuomioistuinharjoittelun tarkoituksena on hankkia kokemusta asianajajan ammatista. Oikeustieteen perustutkinnon suorittaneilla harjoittelijoilla on alalta perusteelliset tiedot, joita he ovat täydentäneet Luxemburgin oikeuden erityispiirteisiin keskittyvillä syventävillä opinnoilla. Tuomioistuinharjoittelussa perehdytään asianajotyön käytännön puoliin kouluttavan asianajajan valvonnassa ja käydään ammattiin liittyviä käytännön seikkoja käsittelevillä luennoilla.
Vähintään kaksi vuotta kestävä käytännön asianajajaharjoittelu päättyy päättökokeeseen. Sen suoritettuaan hakija saa tuomioistuinasianajajan ammattinimikkeen, ja hänet merkitään luetteloon I.
Ohjauskomitea voi harjoittelijan perustellusta pyynnöstä sallia, että vähintään kolme ja enintään kuusi kuukautta harjoittelusta suoritetaan toisessa EU:n jäsenvaltiossa sijaitsevassa asianajotoimistossa. Tämä ulkomaanharjoittelu, johon on haettava asianmukainen lupa, huomioidaan tuomioistuinharjoittelun kokonaiskestossa.
Asianajajat ovat järjestäytyneet asianajajayhdistyksiksi, jotka ovat viranomaisista ja tuomarikunnasta riippumattomia yhteisöjä. Asianajajayhdistyksiä on kaksi, ja niistä toinen sijaitsee Luxemburgissa ja toinen Diekirchissä. Molemmat ovat oikeushenkilöitä. Ne koostuvat seuraavista elimistä: yleiskokous, hallitus, puheenjohtaja ja koko ammattikuntaa valvova kurinpito- ja hallintolautakunta.
Lisätietoja on oikeusministeriön verkkosivustolla asianajajan ammattia käsittelevässä osiossa.
Notaarien lukumäärä vahvistetaan suurherttuan asetuksella notaarintoimen järjestämisestä 9. joulukuuta 1976 annetun lain, sellaisena kuin se on muutettuna, 13 §:n mukaisesti. Maassa toimii tällä hetkellä 36 notaaria.
Notaarit ovat valtion virkamiehiä, joiden tehtävänä on ottaa vastaan oikeaksi todistettavat viralliset asiakirjat ja sopimukset, varmistaa niiden päiväys, tallettaa ne sekä antaa niistä toimituskirjoja ja oikeaksi todistettuja jäljennöksiä.
Notaari ei saa harjoittaa suoraa tai välillistä liiketoimintaa omaan lukuunsa tai muiden välityksellä, toimia liikkeenhoitajana, yhtiömiehenä, toimitusjohtajana tai selvitysmiehenä kauppayhtiössä tai teollisuus- tai liikeyrityksessä, osallistua kiinteistöjen ostoa, myyntiä, vuokrausta tai rakentamista harjoittavan yhtiön, yrityksen tai toimiston hallintoon ja valvontaan, olla niihin etuyhteydessä tai ylläpitää niihin sellaisia suhteita, jotka haittaavat notaarin vapaata valintaa, hoitaa ammattimaisesti pankki-, kirjanpito- tai meklarintoimia eikä käydä pörssikauppaa, mutta hän voi tehdä diskonttauksia viran puolesta, vastaanottaa varojen talletuksia muutoin kuin viran puolesta tai pesänselvityksen yhteydessä. Notaarin on jäävättävä itsensä kaikista sellaisista liiketoimista, joissa hän on itse osallisena, eikä hän saa toimia välittäjänä liiketoimissa, joihin hänellä ei ole oikeutta osallistua suoraan. Hän ei mistään syystä saa pitää palveluksessaan edustajaa tai kiinteistönvälittäjää.
Notaarin varmentamat asiakirjat ovat todistusvoimaisia siviililaissa säädetyin edellytyksin. Ne eivät ole täytäntöönpanokelpoisia ilman oikeuden määräystä. Notaari voi laatia asiakirjat joko ranskaksi tai saksaksi osapuolten valinnan mukaan.
Notaarit hoitavat virkaansa koko Luxemburgin suurherttuakunnan alueella. Notaarin viran hoito on osa julkisen vallan käyttöä.
Notaariyhdistys (Chambre des Notaires) koostuu seitsemästä jäsenestä, jotka yleiskokous valitsee ammattikunnan piiristä.
Lakien ja asetusten mukaisten tehtäviensä lisäksi notaariyhdistys:
Notaariyhdistyksen kurinpitolautakunnan puheenjohtajana toimii Luxemburgin piirituomioistuimen puheenjohtaja tai hänen varamiehensä. Lautakunnan muina jäseninä on neljä virkaikäjärjestyksessä nimitettyä notaariyhdistyksen jäsentä.
Lautakunta käyttää kurinpitovaltaa notaareihin, jotka rikkovat ammattinsa harjoittamista koskevien lakien ja asetusten säännöksiä syyllistyvät virkavirheisiin tai laiminlyönteihin toimivat ammatillisen pidättyvyyden ja kunnian vastaisesti tai harjoittavat vilppiä. Lautakunnan päätökset eivät estä haastamasta notaaria oikeuteen samoista teoista. Sekä päätöksen kohteena olevalla notaarilla että valtionsyyttäjällä on oikeus valittaa lautakunnan päätöksestä. Valitus tehdään korkeimman oikeuden siviilioikeudellisessa jaostossa, jonka tuomio on lopullinen.
Notaarina voi toimia ainoastaan henkilö,
Lisätietoja on oikeusministeriön verkkosivustolla notaarin ammattia käsittelevässä osiossa.
Haastemiehet (huissier de justice) ovat valtion virkamiehiä, joilla on yksinomaiset valtuudet
Haastemiehet voivat
Tuomioistuin voi valtuuttaa haastemiehen antamaan
Haastemiesten palkkiot vahvistetaan suurherttuan asetuksella.
Haastemiehiä edustaa valtakunnallisella tasolla haastemiesyhdistys (Chambre des huissiers de justice). Sen hallituksessa on kolme jäsentä: puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitaja. Puheenjohtaja edustaa haastemiesyhdistystä oikeudellisissa ja muissa asioissa.
Lisätietoja on oikeusministeriön verkkosivustolla haastemiehen ammattia käsittelevässä osiossa.
Tuomioistuimen pääkirjaaja johtaa tuomioistuimen kirjaamoa ja vastaa henkilöstöhallinnosta. Pääkirjaajan hallinnollisiin tehtäviin kuuluu erilaisten asiakirjajäljennösten toimittaminen asianajajille ja yksityishenkilöille (esim. todistus avioerosta ulkomailla kirjaamista varten), toimituskirjojen antaminen, omakätisten testamenttien tallettaminen, perimykseen liittyvien ilmoitusten laatiminen ja vastaanottaminen, kirjaajien virkavalan vastaanottaminen, tuomioistuimen yleisistuntojen valmistelu, tilastotietojen kokoaminen ja arkistojen valvonta. Pääkirjaaja myös vastaanottaa tuomarien jääväämistä koskevat asiakirjat.
Kirjaajan tehtävänä on avustaa tuomaria kaikkien tämän tehtäviin liittyvien toimien toteuttamisessa ja asiakirjojen laatimisessa (oikeudenistunnot, osapuolten osallistuminen asian käsittelyyn, tutkintatoimet, tarkastuskäynnit, ruumiinavaukset, konkurssipesien inventaariot, tuomioiden laatiminen ja edunvalvontaan asetettujen henkilöiden kuuleminen). Tuomari ei voi toimia ilman kirjaajan apua.
Kirjaajan tehtävät vahvistetaan tuomioistuinlaitoksesta 7. maaliskuuta 1980 annetun lain, sellaisena kuin se on muutettuna, 78 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä.
Ammattiin pääsyn edellytykset vahvistetaan valtion virkamiehiin sovellettavista henkilöstösäännöistä 16. huhtikuuta 1979 annetussa laissa, sellaisena kuin se on muutettuna.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tällä sivulla kerrotaan oikeusalan ammateista Unkarissa.
Oikeusalan ammatit – johdantoa
Syyttäjät
Tuomarit
Lakimiehet
Notaarit
Muut oikeusalan ammatit
Tällä sivulla kerrotaan oikeusalan ammateista Unkarissa: syyttäjistä, tuomareista, asianajajista, lainopillisista neuvonantajista, notaareista ja ulosottomiehistä.
Unkarissa oikeusalan ammattien edustajat (asianajajat, notaarit ja ulosottomiehet) toimivat itsenäisesti, mutta he ovat järjestäytyneet ammattiliittoihin, jotka valvovat jäsentensä toimintaa. Vain liiton jäsen voi harjoittaa kyseistä oikeusalan ammattia. Liitoilla on oikeus valvoa jäsentensä ammatillista toimintaa varmistaakseen, että se on asianmukaista.
Unkarin perustuslain mukaan syyttäjälaitos (ügyészség) käyttää laissa säädettyjä oikeuksia tutkinnassa, ajaa syytteitä tuomioistuimissa ja varmistaa rangaistusten lainmukaisuuden.
Syyttäjälaitos auttaa varmistamaan, että kaikki noudattavat lakia. Kun lakia on rikottu, syyttäjälaitos pyrkii puolustamaan lakia niissä tapauksissa ja niillä keinoin, joista säädetään laissa.
Syyttäjälaitos on keskitetty organisaatio, jota johtaa ylin syyttäjä (legfőbb ügyész). Ylin syyttäjä on vastuussa parlamentille. Ylin syyttäjä nimittää syyttäjät virkaan ja erottaa nämä virasta.
Syyttäjät nimitetään ensin virkaansa kolmeksi vuodeksi ja tämän jälkeen rajoittamattomaksi ajaksi.
Syyttäjälaitosta koskevista säännöistä on säädetty laissa.
Syyttäjien tehtävistä, vastuusta ja oikeudellisesta asemasta on säädetty laissa. Syyttäjälaitos on yhtenäinen elin, ja kaikilla syyttäjillä on sama oikeudellinen asema.
Syyttäjälaitos
Oikeudellinen tietokanta
Lisätietoa on saatavissa Unkarin tasavallan syyttäjälaitoksen (Magyar Köztársaság Ügyészsége) verkkosivustolla.
Perustuslain mukaan tuomarit ovat riippumattomia: he tekevät päätöksensä lainsäädännön pohjalta ja vakaumustaan noudattaen eivätkä saa antaa kenenkään vaikuttaa päätöksentekoon tai ohjata sitä.
Tuomarit nimittää Unkarin tasavallan presidentti.
Tuomariksi haluavan henkilön on täytettävä seuraavat vaatimukset:
Perustuslain mukaan myös maallikkotuomarit/lautamiehet (nem hivatásos bíró/ülnök) voivat osallistua oikeuskäsittelyihin.
Ehdokkaalla ei saa olla rikosrekisteriä, ja hänen on oltava yli 30-vuotias, äänioikeutettu Unkarin kansalainen. Näiden vaatimusten lisäksi sotilastuomioistuimen lautamiehen (katonai ülnök) on oltava Unkarin asevoimien (Magyar Honvédség) tai lainvalvontaviranomaisen palveluksessa.
Lautamiehet valitaan neljäksi vuodeksi.
Rikosoikeudenkäynneissä paikallisten tuomioistuinten kokoonpanossa on yksi ammattituomari (hivatásos bíró) ja kaksi lautamiestä, kun käsiteltävänä olevasta rikoksesta voidaan määrätä vähintään kahdeksan vuoden vankeusrangaistus. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimena toimiva läänin tuomioistuin (megyei bíróság) voi käsitellä asian kokoonpanossa, johon kuuluu yksi ammattituomari ja kaksi lautamiestä.
Riita-asioiden oikeudenkäynneissä kokoonpanossa on yksi ammattituomari ja kaksi lautamiestä laissa säädetyissä asioissa.
Oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneita vastavalmistuneita otetaan tuomioistuimiin harjoittelijoiksi ja oikeussihteereiksi saamaan oppia ja kokemusta tulevalle tuomarinuralle. He voivat toimia tuomareina vain tietyissä laissa säädetyissä menettelyissä tietyin edellytyksin.
Tuomioistuinten henkilöstöstä on saatavilla tietoa seuraavien linkkien kautta:
Asianajajan (ügyvéd) tehtävänä on auttaa päämiestään puolustamaan oikeuksiaan ja noudattamaan velvollisuuksiaan. Asianajaja voi toimia oikeudellisena edustajana kaikissa asioissa ja kaikkien viranomaisten edessä. Asianajaja tekee työtään itsenäisesti, eli hän ei saa ottaa vastaan neuvoja eikä tehdä sellaisia sitoumuksia, jotka voisivat vaarantaa hänen riippumattomuutensa.
Ainoastaan asianajaja voi hoitaa seuraavia tehtäviä palkkiota vastaan:
Nykypäivän talouselämän vaatimusten takia asianajajat voivat tarjota myös muita palveluja, jotka eivät kuulu yksinomaan asianajajille, kuten veroneuvontaa, kiinteistönvälitystä ja tuomioistuinten ulkopuolista sovittelua.
Asianajotoimintaa voi harjoittaa jokainen, joka on asianajajaliiton jäsen ja vannonut asianajajan valan.
Asianajajaliiton jäseneksi hyväksytään henkilö,
Muista Euroopan unionin jäsenvaltioista kotoisin olevat asianajajat voivat harjoittaa asianajotoimintaa Unkarissa kolmella tavalla: tarjoamalla tilapäistä tai säännöllistä asianajopalvelua tai liittymällä asianajajaliittoon. Tilapäistä asianajopalvelua tarjoavan on ilmoitettava toiminnastaan sen paikkakunnan asianajajayhdistykselle, jossa palvelua tarjotaan. Säännöllistä asianajopalvelua tarjoavan on sen sijaan rekisteröidyttävä toimivaltaisessa asianajajayhdistyksessä.
Asianajajayhdistyksen rekisteriin merkitty Euroopan unionin jäsenvaltion lakimies voi hakea asianajajaliiton jäsenyyttä, jos hän täyttää laissa säädetyt vaatimukset (esimerkiksi laissa säädetty harjoitteluaika on suoritettu, henkilö osoittaa tuntevansa Unkarin lainsäädännön (ja Euroopan unionin oikeuden), henkilöllä on asianajotoiminnan harjoittamiseen riittävä unkarin kielen taito jne.).
Asianajajaliittoon hyväksytty Euroopan unionin jäsenvaltion lakimies saa oikeuden käyttää asianajajan ammattinimikettä, ja häneen sovelletaan samoja sääntöjä kuin unkarilaisiin asianajajiin.
Asianajajalla on salassapitovelvollisuus, joka koskee kaikkia asianajotoiminnan harjoittamisen aikana hänen tietoonsa tulleita tosiseikkoja ja tietoja.
Pääsääntöisesti asianajaja ja päämies sopivat asianajajan palkkiosta vapaasti keskenään. Asianajajien palkkioita säännellään vain, jos asianajaja on määrätty puolustusasianajajaksi.
Oikeudellinen tietokanta
Lisätietoa on saatavissa Unkarin asianajajaliiton (Magyar Ügyvédi Kamara) verkkosivustolla.
Lainopillisen neuvonantajan (jogtanácsos) perustehtävänä on avustaa sen organisaation toimintaa, jonka palveluksessa hän on. Lainopillinen neuvonantaja huolehtii kyseisen organisaation oikeudellisesta edustuksesta, antaa oikeudellisia neuvoja ja tietoja, laatii anomuksia, sopimuksia ja muita asiakirjoja sekä osallistuu organisaation oikeudellisen toiminnan järjestämiseen. Toisin kuin asianajajat, lainopilliset neuvonantajat hoitavat tehtäviään (jotka eivät ole yhtä laajoja) yleensä työsuhteessa. Lainopillisen neuvonantajan palkkaus perustuu työsuhteeseen sovellettaviin määräyksiin.
Lainopillisena neuvonantajana voi toimia henkilö, joka on merkitty läänin tuomioistuimen (pääkaupungissa Budapestin alueellisen tuomioistuimen; Fővárosi Bíróság) ylläpitämään luetteloon. Edellytykset ovat seuraavat:
Tietyissä tapauksissa oikeusministeri voi myöntää vapautuksen kansalaisuusvaatimuksesta.
Notaari (közjegyző) harjoittaa virallista oikeudenhoitoa laissa säädetyin valtuuksin osana valtion tuomioistuinlaitosta.
Notaarien tavoitteena on estää riita-asioiden syntyminen. Notaarin ammattia voi harjoittaa vain notaariyhdistyksen (Közjegyzői Kamara) jäsen. Lain mukaan oikeusministeri nimittää notaarin tietylle toimialueelle rajoittamattomaksi ajaksi.
Notaarin on otettava vastuuvakuutus, jonka on oltava voimassa niin kauan kuin henkilö harjoittaa notaarin ammattia.
Notaarin yksinomaisiin tehtäviin kuuluu oikeustoimien, oikeudellisten lausuntojen ja tosiseikkojen kirjaaminen virallisiin asiakirjoihin (közokirat). Yksi notaarin perinteisistä tehtävistä on perintöön liittyvien ja muiden riidattomien asioiden hoitaminen. Notaarit pitävät myös kirjaa irtaimistokiinnityksistä ja pitävät hallussaan heille talletettua omaisuutta, missä yhteydessä he ottavat asianosaisten toimeksiannon perusteella haltuunsa rahaa, arvoesineitä ja arvopapereita ja luovuttavat ne edelleen asianosaiselle, jolla on niihin oikeus.
Notaarien suorittamista toimista, jotka ovat kestoltaan, lainopilliselta vaativuudeltaan ja viranhoitoon liittyvältä vastuultaan tavanomaisia, on maksettava laissa määritetty palkkio. Palkkio voi poiketa tavanomaisesta poikkeustapauksessa (esimerkiksi hankalissa tapauksissa, joissa vaaditaan erityistä ammattitaitoa). Jos notaarin toiminnan kohteelle voidaan määrittää arvo, notaarin palkkio määräytyy tämän mukaan. Jos toiminnan kohteelle ei sen sijaan voida määrittää arvoa, määräytyy notaarin palkkio toimintaan käytetyn ajan perusteella. Notaarin suorittamasta asiakirjajäljennösten vahvistamisesta peritään vakiomaksu.
Unkarin kansalaisuus on perusvaatimus tuomarien, syyttäjien, tuomioistuinharjoittelijoiden, ulosottomiesten ja notaarien kohdalla. Unkarissa ei voida nimittää näihin tehtäviin muiden maiden kansalaisia.
Oikeudellinen tietokanta
Lisätietoa on saatavissa Unkarin valtakunnallisen notaariliiton (Magyar Országos Közjegyzői Kamara) verkkosivustolla.
Täytäntöönpanotoimien toteuttamisesta vastaavat ulosottomiehet: riippumattomat paikalliset ulosottomiehet (önálló bírósági végrehajtó) ja yleisten tuomioistuinten ulosottomiehet (törvényszéki végrehajtó).
Riippumattomat paikalliset ulosottomiehet panevat pääsääntöisesti täytäntöön siviilioikeudellisissa asioissa annettuihin tuomioistuinten tuomioihin sisältyvät määräykset. Paikalliset ulosottomiehet nimittää oikeusministeri tiettyyn piirioikeuteen (járásbíróság) tietylle toimivalta-alueelle toistaiseksi.
Riippumattomat paikalliset ulosottomiehet eivät ole valtion palveluksessa. He saavat palkkionsa asiakkailta korvauksena suoritetusta työstä.
Paikalliset ulosottomiehet hoitavat seuraavia tehtäviä:
Yleisten tuomioistuinten (törvényszék) ulosottomiehet toimivat kyseisissä tuomioistuimissa sekä Budapestin yleisessä tuomioistuimessa (Fővárosi Törvényszék). Yleisen tuomioistuimen puheenjohtaja nimittää ulosottomiehen tietyn yleisen tuomioistuimen yhteyteen toistaiseksi. Yleisen tuomioistuimen puheenjohtaja julistaa ulosottomiehen viran avoimeksi. Yleisten tuomioistuinten ulosottomiehet ovat kyseisten tuomioistuinten virkamiehiä, ja heidän palkkauksensa perustuu kyseiseen virkasuhteeseen.
Yleisten tuomioistuinten ulosottomiehet perivät tuomioistuinten saatavia (eli velkoja on valtio). Tällaisia ovat valtion ennalta maksamat siviili- tai rikosasian oikeudenkäyntimaksut. Myös rikosasian oikeudenkäyntimaksujen perintä, omaisuuden menetetyksi tuomitseminen ja muiden taloudellisten seuraamusten täytäntöönpano ovat yleisten tuomioistuinten ulosottomiesten vastuulla. Tuomioistuimen ennalta maksama elatusapu on myös tuomioistuimen saatava, jonka perimisestä huolehtii yleisen tuomioistuimen ulosottomies. Lisäksi yleisten tuomioistuinten ulosottomiehet perivät kaikki sellaiset saatavat, joissa velkoja on tuomioistuin, valtakunnallinen tuomioistuinneuvosto, oikeusvirasto, oikeusministeriö, oikeusasiantuntijoiden organisaatio tai valtio.
Ulosottomiehen toimialue vastaa tuomioistuimen tuomiopiiriä.
Oikeudellinen tietokanta
Lisätietoa on saatavissa Unkarin ulosottomiesliiton (Magyar Bírósági Végrehajtói Kamara) verkkosivustolla.
Oikeusneuvontapisteitä on yliopistoissa ja useissa alalla toimivissa unkarilaisissa kansalaisjärjestöissä ja kansainvälisissä järjestöissä.
Unkarin valtakunnallisen notaariliiton verkkosivut
Unkarin ulosottomiesliiton verkkosivut
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tällä sivulla luodaan yleiskatsaus Maltan oikeusalan ammatteihin.
Maltan oikeusalan ammatit ovat asianajaja, julkinen notaari ja oikeudellinen asiamies.
Maltassa oikeusalan ammatit kuuluvat yhtenäiseen järjestelmään, ja syyttäjät nimitetään asianajajana toimivien joukosta.
Organisaatio
Ylimmän syyttäjän (Attorney General) tehtävät on määritetty perustuslain 91 §:ssä. Ylimmän syyttäjän virasto on perustettu Maltan lainsäädännön (Laws of Malta) 90 lukuun sisältyvän ylintä syyttäjää koskevan asetuksen (Attorney General Ordinance) nojalla valtion virastoksi ja tasavallan puolustusasianajajaksi.
Maltan perustuslain mukaan ylimmällä syyttäjällä on virkasuoja, ja hän tekee riippumattoman päätöksen syytteen nostamisesta. Lisäksi hän huolehtii syyttämiseen liittyvistä rikoslain (Criminal Code) mukaisista tehtävistä.
Ylintä syyttäjää avustavat ylin apulaissyyttäjä ja muu syyttäjänviraston henkilökunta.
Tehtävät
Ylin syyttäjä toimii virallisena syyttäjänä rikostuomioistuimissa (Criminal Courts). Vuoden 2020 syytteeseen asettamista koskevien määräysten (siirtymäsäännökset) (oikeudellinen tiedonanto 378/2020), jotka tulivat voimaan 1. lokakuuta 2020, mukaan ylimmällä syyttäjällä on valtuudet päättää, nostetaanko syyte tutkintatuomioistuimena toimivassa rauhantuomioistuimessa jostakin tässä luetelluista vakavista rikoksista:
Kun ylin syyttäjä käyttää laissa säädettyä valtaansa panna vireille rikosasia, ajaa syytettä tai lopettaa syytteen ajaminen, hän ei ota vastaan määräyksiä keneltäkään muulta henkilöltä tai muulta viranomaiselta eikä hänen toimiansa valvota, paitsi jos jossakin laissa säädetään seuraavasta:
Organisaatio
Valtionasiamiehen virasto perustettiin 18. joulukuuta 2019 erilliseksi oikeushenkilöksi. Se hoitaa tiettyjä tehtäviä, jotka aiemmin kuuluivat ylimmän syyttäjän viraston vastuualueeseen. Perustuslain 91A §:n nojalla valtionasiamiehellä on perustuslaillisia tehtäviä. Valtionasiamiehen virasto perustettiin valtion virastoksi Maltan lainsäädännön 603 luvussa olevan valtionasiamiehestä annetun lain (State Advocate Act) nojalla.
Maltan perustuslain mukaisesti valtionasiamiehellä on virassaan vastaava virkasuoja kuin ylimmällä syyttäjällä. Tehtäviään hoitaessaan valtionasiamiehen on toimittava oman yksilöllisen harkintansa mukaan, hän ei ota vastaan määräyksiä keneltäkään muulta henkilöltä tai viranomaiselta eikä mikään muu taho valvo hänen toimintaansa.
Valtionasiamiestä avustavat apulaisvaltionasiamies ja muut oikeudelliset virkamiehet.
Tehtävät
Valtionasiamies toimii myös hallituksen johtavana oikeudellisena neuvonantajana. Valtionasiamiehen virastossa työskentelevät oikeudelliset virkamiehet edustavat valtiota siviilituomioistuimissa ja perustuslakituomioistuimessa.
Valtionasiamiehen virasto edustaa Maltaa kansainvälisissä tuomioistuimissa, kuten Euroopan unionin tuomioistuimessa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Sen virkamiehet edustavat valtiota myös kansainvälisissä kokouksissa, jotka koskevat oikeudellista yhteistyötä ja tuomioistuinyhteistyötä.
Lisäksi virastossa tuetaan lainsäädännön valmistelua ja ratifiointia parlamentissa.
Organisaatio
Tuomarit (judges) ja rauhantuomarit (magistrates) nimittää tasavallan presidentti perustuslain 96A §:n nojalla perustetun tuomareiden virkanimityksistä vastaavan toimikunnan (Judicial Appointments Committee) suosituksesta. Perustuslakituomioistuimen presidentin nimittää tasavallan presidentti edustajainhuoneen päätöslauselman nojalla. Päätöslauselma on hyväksyttävä edustajainhuoneessa kahden kolmasosan enemmistöllä.
Kaikki tuomarit ja rauhantuomarit ovat toimeenpanovallasta riippumattomia, ja heillä on virkasuoja. Henkilön täytyy toimia asianajajana Maltassa vähintään 7 vuotta voidakseen tulla nimitetyksi rauhantuomariksi ja 12 vuotta tullakseen nimitetyksi tuomariksi. Oikeuslaitosta koskevien kurinpitotoimien, jotka eivät voi johtaa oikeuslaitoksen jäsenen erottamiseen virasta, määrääminen on oikeudenkäyttökomitean (Commission for the Administration of Justice) etuoikeus. Tähän liittyviin päätöksiin voi hakea muutosta perustuslakituomioistuimessa. Tehtäviään hoitaessaan komitealla on kaikki siviilioikeudellista lainkäyttövaltaa käyttävien tuomioistuinten toimivaltuudet. Jos komitea katsoo, että tutkittavana oleva toiminta voi johtaa tuomarin erottamiseen virasta, sen on neuvottava tasavallan presidenttiä erottamaan tuomari virasta, jos tämä on todistetusti syyllistynyt väärinkäytökseen tai jos voidaan osoittaa, ettei tämä kykene hoitamaan virkaansa. Tuomari voi hakea muutosta tähän suositukseen perustuslakituomioistuimessa.
Tehtävät
Asianajajilla on lupa antaa lainopillisia ohjeita ja neuvoja sekä edustaa päämiestään tuomioistuimissa tai muissa oikeuslaitoksen elimissä.
Voidakseen harjoittaa asianajajan ammattia Maltassa henkilöllä on oltava Maltan tasavallan presidentin myöntämä, Maltan valtion sinetillä varustettu toimilupa. Toimiluvan vastaanottaessaan asianajajan on vannottava muutoksenhakutuomioistuimen edessä uskollisuudenvala ja virkavala.
Organisaatio
Maltan asianajajaliitto (Malta Chamber of Advocates) edustaa Maltan hyväksyttyjä asianajajia. Se on vapaaehtoisuuteen perustuva, poliittisesti sitoutumaton ja valtiosta riippumaton järjestö, jonka toiminta rahoitetaan jäsenmaksuilla ja liiton tapahtumissa kerätyillä varoilla. Se on tunnustettu laillisesti asianajajien neuvoa-antavaksi ja heitä edustavaksi elimeksi oikeusjärjestelmään ja oikeudenkäyttöön liittyvissä asioissa.
Maltassa on vain yhdenlaisia juristeja, joten nimityksiä ”juristi” (lawyer) ja ”asianajaja” (advocate) käytetään erotuksetta. Ammattia sääntelee oikeudenkäyttökomitea (Commission of Administration of Justice), johon kuuluvat Maltan presidentti, perustuslakituomioistuimen presidentti (Chief Justice), kaksi tuomaria, kaksi rauhantuomaria, asianajajaliiton puheenjohtaja sekä kaksi jäsentä muista oikeuden alan ammattikunnista. Kaikki asianajajia koskevat valitukset käsitellään viiden asianajan muodostamassa lautakunnassa, joka antaa oikeudenkäyttökomitealle suosituksen kurinpidollisista toimista. Asianajajaliitto nimittää näistä viidestä asianajajasta kolme, eli liitolla on todellista valtaa ammatin sääntelyssä.
Maltan asianajajaliitto pitää yllä asianajajan ammattia käsittelevää verkkosivustoa, jolta löytyy myös asianajajahakemisto. Hakemisto on jaettu kahteen osaan: kaikkien käytettävissä olevassa osassa on tiedot Maltan asianajajaliittoon kuuluvista asianajajista, ja pelkästään jäsenille tarkoitetussa osassa on tiedot kaikista Maltan asianajajaliiton tiedossa olevista asianajajista.
Viime vuosina liitto on järjestänyt useita akateemisia konferensseja ja seminaareja sekä kuukausittain pidettävän luentosarjan edistääkseen kaikkien asianajajien ammattitaidon jatkuvaa kehittämistä.
Hallituksen verkkosivustolla lawyersregister.gov.mt on virallinen luettelo asianajajista. Se sisältää toimiluvan saaneiden asianajajien, jotka ovat antaneet suostumuksensa ammatillisten tietojensa julkaisemiseen, nimet ja muita tietoja heistä. Rekisteri on julkinen.
Tehtävät
Notaarit ovat virkamiehiä, joiden tehtävänä on vastaanottaa kansalaisten tekemiä asiakirjoja ja testamentteja sekä vahvistaa ne. Lisäksi notaarien vastuulla on säilyttää samoja asiakirjoja ja antaa tarvittaessa niistä jäljennöksiä. Maltan lainsäädännön 55 luvussa (Notarial Profession and Notarial Archives Act) säädetään notaarien valtuuksista ja tehtävistä.
Notaarit vannovat muutoksenhakutuomioistuimen edessä uskollisuudenvalan ja virkavalan, ennen kuin he voivat aloittaa ammatin harjoittamisen.
Kaikkien notaarien toimintaa, notaarien pitämiä arkistoja sekä yleistä rekisteriä (Public Registry) valvoo erityistuomioistuin Court of Revision of Notarial Acts. Notaariasioista vastaava ministeri nimittää kyseisen tuomioistuimen jäsenet, jotka ovat eläkkeelle jääneitä tuomareita ja rauhantuomareita sekä asianajajia ja notaareja.
Tuomioistuin voi tarvittaessa suorittaa ilman ennakkovaroitusta tarkastuksia notaarien arkistoihin, yleiseen rekisteriin ja kenen tahansa notaarin toimistoon.
Joka vuoden tammikuussa kaikkien Maltassa toimivien notaarien nimet ja yhteystiedot julkaistaan Maltan virallisessa lehdessä (Malta Government Gazette).
Organisaatio
Notaarineuvosto (Notarial Council) valvoo yleisesti notaarien ammattikuntaa, ja sillä on oikeus joko omasta aloitteestaan tai valituksen perusteella tutkia sellainen notaarin toiminta, joka katsotaan notaarin arvolle sopimattomaksi. Neuvosto voi käsitellä myös kaikki notaareja vastaan esitetyt syytteet, jotka koskevat laiminlyöntejä tai väärinkäytöksiä työssä tai muiden ammattiin liittyvien asioiden yhteydessä, ellei tätä valtaa ole annettu jollekin muulle viranomaiselle joko notaarin ammatista ja notaarien ylläpitämistä arkistoista annetun Maltan lainsäädännön 55 luvun (Notarial Profession and Notarial Archives Act) 85 ja 94 §:ssä tai jossakin muussa laissa.
Oikeudelliset tietokannat
Maltan notaarineuvoston virallisella verkkosivustolla on tietoja notaarineuvostosta, sekä yleisölle että notaareille tarkoitettua yleistä tietoa ja Maltassa toimivien notaarien hakemisto. Tietokanta on maksutta kaikkien käytettävissä.
Voidakseen harjoittaa oikeudellisen asiamiehen ammattia Maltassa henkilöllä on oltava Maltan tasavallan presidentin myöntämä, Maltan valtion sinetillä varustettu toimilupa. Toimiluvan vastaanottaessaan oikeudellisen asiamiehen on vannottava muutoksenhakutuomioistuimen edessä uskollisuudenvala ja virkavala.
Oikeudellisen asiamiehen päätehtävänä on auttaa hänet palkannutta asianajajaa oikeudenkäynneissä. Oikeudelliset asiamiehet toimittavat asiakkaiden puolesta kirjallisia haasteita tuomioistuinten kirjaamoihin ja suorittavat yleisesti muita tehtäviä, jotka liittyvät asianajajien hoitamien oikeusjuttujen valmisteluun.
Oikeudellisilla asiamiehillä on oikeus esiintyä asiamiehenä Court of Magistrates -tuomioistuimissa ja erityistuomioistuimissa sekä lautakunnissa. He voivat myös antaa neuvoja.
Oikeudellisen asiamiehen ammatin sääntelystä Maltassa vastaa oikeudenkäyttökomitea.
Tuomioistuinpalvelujen virasto vastaa Maltan Law Courts -tuomioistuinten hallinnosta. Virasto vastaa kirjaamoista ja niissä työskentelevistä virkamiehistä, oikeustoimien kirjaamisesta ja tiedoksiannosta, tuomioiden ja muiden oikeuden päätösten ja määräysten täytäntöönpanosta tuomioistuimen nimeämien henkilöiden ja muiden virkamiesten välityksellä, pakkohuutokaupoista, valamiesoikeudenkäynneistä ja muista rikosoikeudenkäynneistä.
Tuomioistuimen kirjaaja (390 Kb)
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Syyttäjälaitos (Openbaar Ministerie) on valtakunnallinen organisaatio, jolla on toimipisteitä kaikilla alueilla. Sen lisäksi maassa toimii valtakunnallinen syyttäjänvirasto (Landelijk Parket), joka keskittyy torjumaan (kansainvälistä) järjestäytynyttä rikollisuutta, ja toinen syyttäjänvirasto (Functioneel Parket), jonka tehtävänä on torjua ympäristö- ja talousrikoksia ja petoksia.
Piirisyyttäjänvirastoja (arrondissementsparket) on 10, ja niissä käsitellään vuosittain satoja tuhansia asioita. Syyttäjien apuna on hallinnon ja juridiikan asiantuntijoita. Tuomiot, joihin haetaan muutosta, käsitellään yhdessä neljästä alueellisesta syyttäjänvirastosta (ressortsparket), jossa syyttäjälaitosta edustaa erityinen syyttäjä, josta käytetään nimitystä advocaat-generaal. Syyttäjänvirastoja johtavat pääsyyttäjät (hoofdofficier van justitie) ja ylemmät syyttäjät (hoofdadvocaat-generaal). Syyttäjälaitoksen valtakunnallisesta johtamisesta vastaa Haagissa toimiva syyttäjälautakunta (College van procureurs-generaal). Poliittinen vastuu syyttäjälaitoksesta kuuluu oikeusministerille, joka yhdessä syyttäjälautakunnan kanssa määrittelee tutkinnan ja syytteeseenpanon painopisteet.
Rangaistavaan tekoon syyllisiksi epäillyt henkilöt joutuvat tekemisiin syyttäjälaitoksen kanssa. Syyttäjälaitos on Alankomaiden ainoa instanssi, joka voi viedä epäillyt rikostuomioistuimeen. Syyttäjälaitos huolehtii siitä, että rangaistavat teot tutkitaan ja niistä nostetaan syyte.
Tämän vuoksi syyttäjälaitos tekee yhteistyötä poliisin ja muiden tutkintaa harjoittavien tahojen kanssa. Tutkintaa johtaa syyttäjä. Lisäksi syyttäjälaitos valvoo, että tuomareiden langettamat tuomiot pannaan asianmukaisesti täytäntöön – että sakot maksetaan, vapausrangaistukset istutaan ja yhdyskuntapalvelut suoritetaan. Syyttäjälaitos on yhdessä tuomareiden kanssa osa oikeuslaitosta. Syyttäjälaitos ei siis ole hollanninkielisestä nimestään huolimatta ministeriö sanan perinteisessä merkityksessä.
Tuomariksi voidaan nimittää henkilö, jolla on useiden vuosien työkokemus oikeusalalta. Lisätietoja vaatimuksista on täällä. Vaadittava työkokemus voidaan hankkia oikeuslaitoksen sisäisessä harjoittelussa tai muualla oikeusjärjestelmässä. Oikeuslaitos tarjoaa vaadittavan koulutuksen.
Kuningas nimittää tuomarit, ja nimityksistä on vastuussa oikeus- ja turvallisuusministeri. Tuomarin virkaan nimitettävän on oltava Alankomaiden kansalainen. Virkaan pyrkivältä edellytetään alankomaalaisessa yliopistossa suoritettua oikeustieteen tutkintoa.
Oikeuslaitoksen virkaan ehdokkaaksi asettaminen edellyttää suositusta valtakunnalliselta valintalautakunnalta, johon kuuluu eri tuomioistuinten jäseniä, syyttäjälaitoksen edustajia ja yhteiskunnassa aktiivisesti vaikuttavia henkilöitä.
Tuomari nimitetään tiettyyn tuomioistuimeen. Nimityksen ehtona on, että kyseinen tuomioistuin nimeää kyseisen tuomariehdokkaan. Tämän tarkoituksena on tehdä nimitysmenettelystä mahdollisimman objektiivinen.
Tuomari on erityisasemassa oleva valtion virkamies. Nimityksensä jälkeen tuomari ei voi enää ottaa vastaan virkaa muualta. Tuomari voi hoitaa virkaansa 70 vuoden ikään asti. Sitä ennen tuomarin voi erottaa virasta vastoin tämän tahtoa vain ylin oikeusaste, Alankomaiden korkein oikeus (Hoge Raad der Nederlanden) sen syyttäjän (procureur-generaal) esityksestä.
Tuomarin tehtävänä on ratkaista puolueettomasti oikeudelliset riidat – myös asiat, joissa valtiovalta on osapuolena. Puolueettomuuden takaamiseksi suhteessa valtiovaltaan käytössä on erityinen valinta- ja nimitysjärjestelmä. Tästä syystä tuomarien oikeudellinen asema eroaa muiden valtion virkamiesten oikeudellisesta asemasta.
Alankomaiden perustuslaki velvoittaa tuomarit ratkaisemaan riita-asiat, ja se sisältää säännöksiä oikeuslaitoksen jäsenten oikeudellisesta asemasta.
Tuomarit voivat oman harkintansa mukaan ottaa tapauksia käsiteltäväksi voimassa olevaa lainsäädäntöä noudattaen. Tuomareilla on myös huomattava vaikutusvalta siihen, miten oikeudenkäynti etenee käytännössä (esim. oikeudenkäynnin tiettyjen osien kestoon).
Tuomareiden toiminnasta säädetään useassa lainkohdassa. Säännösten tarkoituksena on taata, että tuomarit tekevät työnsä puolueettomasti. Jos oikeudenkäynnin osapuoli epäilee tuomarin puolueettomuutta, hänellä on lain mukaan mahdollisuus vastustaa asiaa käsittelevää tuomaria. Toisinaan jokin osapuoli voi myös olla tyytymätön tuomarin toimintaan. Tällöin tehdään ero tuomioistuimen antaman tuomion ja tuomarin toiminnan välillä:
Tuomareiden on erikoistuttava vähintään kahteen alaan. Tavallisesti he käsittelevät ensin yhden alan asian ja vaihtavat sen jälkeen toisen lainkäyttöalueen asiaan. Tällä pyritään estämään se, etteivät tuomarit keskity liian pitkään ja intensiivisesti yhteen osa-alueeseen.
Tuomarit työskentelevät alioikeuksissa (rechtbank). Alioikeuksissa on neljä osastoa: siviilioikeus, rikosoikeus, hallinto-oikeus ja kantonioikeus. Kantonioikeuden tuomareista käytetään nimitystä kantonrechter ja muista tuomareista rechter. Ylioikeuden (gerechtshof) ja korkeimman oikeuden (Hoge Raad) tuomareista käytetään nimitystä raadsheer.
Tuomioistuinten kokoonpanot ovat asioita käsiteltäessä seuraavat:
Oikeusneuvosto (Raad voor de rechtspraak) vastaa tuomarien ammattikuntaa koskevista säännöistä.
Lisätietoja on kaikille avoimilla Alankomaiden tuomioistuinlaitoksen verkkosivuilla.
Oikeusalan ammattien organisaatio
Alankomaiden asianajajaliitto (Nederlandse Orde van Advocaten) on Alankomaiden kaikkien asianajajien julkisoikeudellinen ammattijärjestö. Lain mukaan asianajajaliiton pääasiallisena tehtävänä on valvoa asianajopalvelujen laatua. Laadunvarmistustoimia ovat muun muassa seuraavat:
Asianajajalaki (Advocatenwet) velvoittaa asianajajat liittymään asianajajaliiton jäseniksi. Rekisteröityjä asianajajia on tällä hetkellä yli 18 000.
Tätä ammattia ei säännellä keskitetysti.
Alankomaiden kuninkaallinen notaarijärjestö (Koninklijke Notariële Beroepsorganisatie) valvoo notaarien etuja Alankomaissa ja huolehtii siitä, että he voivat tehdä työnsä asianmukaisesti.
Tehtävät
Lain mukaan tiettyihin sopimuksiin ja oikeustoimiin tarvitaan notaarin vahvistus. Niistä tärkeimpiä ovat
Käytännön syistä notaari suorittaa usein myös muuntyyppisiä oikeustoimia ja voi laatia muuntyyppisiä sopimuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi yhteistyösopimukset (kauppakumppanuudet, avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt), avopuolisojen väliset sopimukset sekä järjestelyt henkilöyhtiöiden suojaamiseksi kolmansilta osapuolilta.
Alankomaiden haastemiesten kuninkaalliseen ammattijärjestöön (Koninklijke Beroepsorganisatie van Gerechtsdeurwaarders, KBvG) sovelletaan haastemieslakia (Gerechtsdeurwaarderswet). Lain mukaan kaikkien Alankomaiden haastemiesten on kuuluttava KBvG:hen, jonka tehtävänä on edistää hyviä käytäntöjä haastemiesten ammattikunnassa.
Alankomaissa haastemiesten vastuulla on asiakirjojen vastaanottaminen ja toimittaminen oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa 13 päivänä marraskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1393/2007 mukaisesti. Alankomaissa tiedoksi annettavat asiakirjat on lähetettävä suoraan haastemiehelle. Tiedoksiantopyynnöt on lähetettävä joko hollanniksi tai englanniksi. Tiedoksiantopyyntöä ei voi toimittaa Alankomaiden keskuselimelle eli haastemiesten kuninkaalliselle ammattijärjestölle. Sen apua voidaan pyytää vain edellä mainitun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 3 artiklan c alakohdassa tarkoitetuissa poikkeustapauksissa.
Ensivaiheen oikeudellista neuvontaa saa oikeusapupalvelun (Juridisch Loket) toimipisteistä, joissa jaetaan tietoa ja neuvoja erilaisissa oikeudellisissa asioissa.
Tarvittaessa asiakas ohjataan yksityisen lakimiehen tai sovittelijan puheille. Nämä vastaavat oikeusavun toisesta vaiheesta.
Kaikki oikeusapupalvelun tarjoamat palvelut ovat maksuttomia. Apua annetaan joko toimipisteessä tai konsultaatiokäynnin yhteydessä. Oikeusapupalveluun voi ottaa yhteyttä ongelmissa, jotka liittyvät siviili-, hallinto- tai rikosoikeuteen taikka ulkomaalaislainsäädäntöön (maahanmuuttoasiat).
Oikeusapupalvelulla on 44 toimipistettä ympäri maata, jotta jokainen Alankomaiden kansalainen saa tarvittaessa apua läheltä.
Lisätietoja on saatavilla oikeusapupalvelun verkkosivuilla.
Alankomaiden tuomioistuinlaitos ja korkein oikeus
Alankomaiden kuninkaallinen notaarijärjestö
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tässä osiossa esitetään yleiskatsaus Itävallan oikeusalan ammatteihin.
Itävallan yleisissä tuomioistuimissa on tällä hetkellä (tilanne vuonna 2023) 1 850 ammattituomaria, jotka käsittelevät siviili-, rikos-, työ- ja sosiaalioikeudellisia asioita (virkojen määrä kokoaikaiseksi muutettuna, ylin yleinen tuomioistuin mukaan luettuna). Noin 700 tuomioistuinvirkailijaa hoitaa merkittävää osaa oikeuslaitoksen tehtävistä. Lisäksi hallintotuomioistuimissa työskentelee noin 600 ammattituomaria.
Lisäksi joissakin menettelyissä käytetään maallikkotuomareita (Laienrichter/Laienrichterin), jotka ovat luottamushenkilöitä. Heihin kuuluvat lautamiehet (Schöffe/Schöffin) tai valamiehet (Geschworenen) rikosoikeudenkäynnissä sekä avustavat tuomarit, joilla on erityisasiantuntemusta muun muassa kauppa-, työ- ja sosiaalioikeudellisissa asioissa.
Syyttäjiä on noin 480 (tilanne vuonna 2023, virkojen määrä kokoaikaiseksi muutettuna; pääsyyttäjän virasto laskettu mukaan ilman keskuselintä).
Vankeinhoitojärjestelmän palveluksessa on 3 799 henkilöä (tilanne: 1.9.2019; virkojen määrä kokoaikaiseksi muutettuna, rikosseuraamusvirasto laskettu mukaan); näistä 3 214 on vanginvartijoita (mukaan luettuina kouluttajat).
Yleisiin tuomioistuimiin nimitettävillä tuomareilla on oltava oikeustieteellisen tutkinnon suorittamisen jälkeen vähintään neljän vuoden työkokemus oikeusalalta ja hyväksyttävästi suoritettu tuomarin tutkinto (Richteramtsprüfung).
Osan työkokemuksesta muodostaa vähintään seitsemän kuukauden mittainen tuomioistuinharjoittelu (Gerichtspraxis, aiemmin ”Gerichtsjahr” eli tuomioistuinvuosi), johon oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneilla on oikeus. Se on myös edellytys asianajajan tai notaarin ammatissa toimimiselle. Loput vaadittavasta ammatillisesta harjoittelusta hankitaan yleensä erityiskoulutuksessa tuomariharjoittelijana tuomarin ammattiin valmistavalla jaksolla, mutta se voidaan hankkia myös muussa oikeusalan tehtävässä esimerkiksi asianajajaharjoittelijana.
Vuosittain otetaan noin 100 uutta tuomariharjoittelijaa. Tuomareiden käytännön harjoittelu (ml. tuomioistuinharjoittelu) kestää yleensä neljä vuotta. Se suoritetaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa (Bezirksgericht tai Landesgericht), syyttäjänvirastossa, vankilassa, rikoksen uhrien suojelu- tai tukikeskuksessa, asianajotoimistossa, julkisen notaarin toimistossa tai talousrikoksiin erikoistuneessa syyttäjänvirastossa (Finanzprokuratur). Osa harjoittelusta voidaan suorittaa myös muun muassa ylioikeudessa (Oberlandesgericht) tai korkeimmassa oikeudessa (Oberster Gerichtshof), liittovaltion oikeusministeriössä, rikosseuraamusvirastossa, ehdonalaisvalvontalaitoksessa, holhous- tai lastensuojelutoimistossa, oikeusasiamiehen toimistossa tai rahoitusalalla (esimerkiksi soveltuvissa yrityksissä). Harjoittelun päätteeksi suoritetaan tuomarin tutkinto. Muissa oikeusalan ammateissa työkokemusta hankkineiden henkilöiden koulutusaikaa lyhennetään työkokemusta vastaavasti. Asianajaja- tai notaaritutkinnon suorittaneiden on suoritettava tuomarin tutkinnon sijasta vain asianmukainen täydentävä tutkinto.
Tutkinnon suorittamisen jälkeen tuomarikokelas voi hakea nimittämistä vapaaseen tuomarin tai syyttäjän virkaan.
Hallintotuomioistuinten tuomareille ei ole erillistä käytännön harjoittelua. Hallintotuomareilla on kuitenkin oltava vähintään viiden vuoden työkokemus (esimerkiksi työskentely hallintoviranomaisen palveluksessa), mutta tuomarin tutkintoa he eivät suorita.
Yleisten tuomioistuinten tuomarit voivat vaihtaa hallintotuomioistuinten palvelukseen. Hallintotuomari voidaan nimittää myös yleisen tuomioistuimen tuomariksi sen jälkeen, kun hän on toiminut hallintotuomioistuimessa viiden vuoden ajan.
Tuomarit tai syyttäjät nimittää yleensä liittovaltion oikeusministeri. Liittopresidentti nimittää tuomarit tai syyttäjät vain tiettyihin virkoihin. Tästä poiketen alueellisten hallintotuomioistuinten tuomarit nimittää asianomainen maakuntahallitus. Tuomariksi tai syyttäjäksi voidaan nimittää vain Itävallan kansalainen.
Liittovaltion yleisiin tuomioistuimiin ja hallintotuomioistuimiin nimitetyt tuomarit ovat julkisoikeudellisessa virkasuhteessa liittovaltioon. Liittovaltion perustuslain säännösten lisäksi tärkein tuomarien koulutusta ja ammattiasemaa koskeva oikeuslähde on tuomarin- ja syyttäjänvirasta annettu laki (Richter- und Staatsanwaltschaftsdienstgesetz (RStDG)). Monet esimerkiksi kurinpitomenettelyjä ja tehtävänkuvausta koskevat säännökset koskevat sekä tuomareita että syyttäjiä.
Alueellisiin hallintotuomioistuimiin nimitetyt tuomarit ovat julkisoikeudellisessa virkasuhteessa asianomaiseen osavaltioon. Heidän ammatillista asemaansa säädellään liittovaltion perustuslaissa ja erityisissä osavaltioiden laeissa.
Ammattituomarit nimitetään rajoittamattomaksi ajaksi. He jäävät eläkkeelle sen vuoden lopussa, jolloin he täyttävät 65 vuotta.
Liittovaltion perustuslain 87 ja 88 §:n mukaisesti tuomarit tulkitsevat lakia ja ratkaisevat asioita itsenäisinä valtion edustajina. Tämä merkitsee toisaalta riippumattomuutta ohjauksesta ja käsiteltävästä asiasta ja toisaalta henkilökohtaista riippumattomuutta, eli tuomaria ei voida siirtää muuhun tehtävään. Tuomareita sitoo yksinomaan laki, ja he tekevät päätöksensä oman oikeuskäsityksensä perusteella. Heitä eivät sido aiemmat ratkaisut, joita muut tuomioistuimet ovat tehneet vastaavissa oikeudellisissa kysymyksissä (ennakkopäätökset).
Jos ei oteta lukuun eläkkeelle jäämistä lakisääteisen iän saavuttamisen perusteella, tuomarit voidaan erottaa tai siirtää toisiin tehtäviin tai eläkkeelle vastoin heidän tahtoaan vain laissa säädetyissä tapauksissa ja lakisääteisin menettelyin oikeudellisen päätöksen perusteella (perustuslain 88 §).
Perustuslaissa säädetty erityisasema koskee ainoastaan tuomarin tehtävien suorittamista (kaikkien laissa säädettyjen ja tehtävänjaon mukaisten tuomioistuintehtävien hoitamista), ei kuitenkaan tuomioistuinhallinnossa, jota johtavat niin ikään tuomarit. Poikkeuksena ovat oikeushallinnolliset asiat, jotka käsitellään jaostoissa tai lautakunnissa (esim. tehtävänjako, nimitysesitykset). Muutoin tuomareita sitovat heidän esimiestensä antamat ohjeet. Tuomioistuinten työnjaolla turvataan kansalaisten perustuslaillinen oikeus saada asiansa laillisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Tuomarit vastaavat rikos- ja riita-asioiden ratkaisemisesta. Lisäksi he hoitavat hallinnon tarkastuksen ja perustuslain vartijan tehtäviä hallinto-oikeudellisissa ja perustuslakituomioistuimen toimivaltaan kuuluvissa asioissa.
Kurinpitotuomioistuin: Tuottamuksellisesti virkavelvollisuuksiaan rikkova tuomari vastaa teostaan kurinpitotuomioistuimessa (Disziplinargericht). Kurinpitotuomioistuin (joka on tarkoitettu yleisten tuomioistuinten tuomareille) toimii ylioikeuden tai korkeimman oikeuden yhteydessä, ja sen kaikki jäsenet ovat tuomareita. Se käsittelee myös syyttäjien virkavelvollisuuden rikkomiset. Liittovaltion hallintotuomioistuinten tuomareita koskevat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta samat kurinpitosäännöt. Alueellisten hallintotuomioistuinten tuomareiden kurinpitomenettelyistä säädetään sitä vastoin asianomaisissa osavaltioiden laeissa.
Rikostuomioistuin: Jos tuottamuksellinen virkavelvollisuuksien laiminlyönti täyttää myös rikoksen tunnusmerkistön, tuomari (tai syyttäjä) vastaa teostaan rikostuomioistuimessa (esim. virka-aseman väärinkäytön osalta).
Siviilituomioistuin: Tuomarin (tai syyttäjän) oikeudenvastaisesta ja tuottamuksellisesta menettelystä vahinkoa kärsineet osapuolet voivat vaatia valtiolta vahingonkorvausta. Valtio voi periä vahingonkorvauksen tuomarilta (tai syyttäjältä), jos menettely on perustunut tahallisuuteen tai törkeään tuottamukseen.
Syyttäjälaitoksen organisaatiotasot vastaavat periaatteessa tuomioistuinlaitoksen rakennetta.
Rikosasioiden osalta toimivaltaisia ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimia on 16, ja jokaisen yhteydessä toimii syyttäjänvirasto (Staatsanwaltschaft). Näiden lisäksi Itävallassa on yksi koko maan laajuisesti toimiva talousrikoksia ja korruptiota tutkiva syyttäjänvirasto (Wirtschafts- und Korruptionsstaatsanwaltschaft). Jokaisen ylioikeuden yhteydessä on ylemmän syyttäjän virasto (Oberstaatsanwaltschaft) ja korkeimman oikeuden yhteydessä pääsyyttäjän virasto (Generalprokuratur). Ylemmän syyttäjän ja pääsyyttäjän virastot ovat suoraan liittovaltion oikeusministerin alaisuudessa.
Syyttäjien koulutus vastaa yleisten tuomioistuinten ammattituomareiden koulutusta.
Syyttäjäksi voidaan nimittää vain henkilö, joka täyttää tuomarin kelpoisuusvaatimukset.
Vapaat syyttäjän virat, samoin kuin tuomarin virat, on asetettava julkisesti täytettäviksi. Syyttäjien nimitysoikeus on liittopresidentillä, joka on kuitenkin delegoinut tämän oikeuden liittovaltion oikeusministerille useimpien syyttäjien, kuten myös tuomareiden, virkojen osalta.
Syyttäjänvirastot ovat tuomioistuimista erillään olevia lainkäyttöelimiä, mutta ne eivät kuitenkaan ole itsenäisiä. Niiden rakenne on hierarkkinen, ja ne ovat velvollisia noudattamaan ylemmän syyttäjän virastojen ja viime kädessä myös liittovaltion oikeusministerin ohjeita.
Oikeudesta ohjeiden antamiseen on säädetty yksityiskohtaisesti laissa. Ylemmän syyttäjän virastot ja liittovaltion oikeusministeri saavat antaa ohjeita vain kirjallisina, ja ohjeissa on oltava perustelut. Saadut ohjeet on lisäksi kirjattava rikosoikeudenkäyntiasiakirjoihin. Liittovaltion ministerin on ennen ohjeiden antamista käsiteltävä asiaa neuvoa antavassa neuvostossa (Weisungsrat). Lisäksi liittovaltion ministeri on tiedottamis- ja raportointivelvollinen parlamentille.
Yksittäisten syyttäjänvirastojen työntekijöiden on noudatettava viraston johtajan antamia toimintaohjeita. Jos he kuitenkin pitävät saamiaan toimintaohjeita lainvastaisina, he voivat vaatia kirjallista ohjeidenantoa ja jopa pyytää vapautusta kyseisen rikosasian käsittelystä.
Syyttäjänvirastot ovat tuomioistuimista erillään olevia erityiselimiä. Niiden tehtävänä on yleisen edun turvaaminen rikoslainkäytössä. Tähän kuuluu esitutkinnan johtaminen rikosoikeudenkäynnissä. Ne vastaavat myös syytteiden nostamisesta ja ajamisesta rikosoikeudenkäynnissä. Tästä syystä syyttäjänvirastoja kutsutaan myös syyttäjäviranomaisiksi.
Syyttäjät vastaavat syytteiden nostamisesta ja ajamisesta sekä alueellisessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa (Landesgericht) että piirituomioistuimessa (Bezirksgericht). Jälkimmäisessä syytettä ajaa yleensä piirisyyttäjä (Bezirksanwalt). Näiltä viranhaltijoilta, joilla on erityistä asiantuntemusta, ei vaadita akateemista koulutusta.
Talousrikoksia ja korruptiota tutkiva syyttäjänvirasto on erityisasemassa. Se tutkii maanlaajuisesti virkarikoksia ja lahjontaa sekä talousrikoksia, joiden aiheuttaman vahingon arvo on suurempi kuin viisi miljoonaa euroa. Näihin kuuluvat myös verorikokset, joissa vahingon arvo on yli viisi miljoonaa euroa, eräät sosiaaliturvan väärinkäytökset, konkurssirikokset sekä osakeyhtiölain (Aktiengesetz) tai rajavastuuyhtiölain (GmbH-Gesetz) rikkomiset, kun lakia rikkovan yrityksen osakepääoma on vähintään viisi miljoonaa euroa tai sillä on yli 2 000 työntekijää).
Ylemmän syyttäjän virastot ovat syyttäjänvirastoja ylemmällä hierarkiatasolla ja avustavat Wienin, Grazin, Linzin ja Innsbruckin ylioikeuksia. Ne ajavat syytteitä ylioikeudessa ja vastaavat kaikkien oman alueensa syyttäjänvirastojen valvonnasta. Ylemmän syyttäjän virastot ovat suoraan liittovaltion oikeusministeriön alaisia.
Korkeimman oikeuden yhteyteen perustetulla pääsyyttäjänvirastolla on erityisasema. Pääsyyttäjänvirasto on suoraan liittovaltion oikeusministerin alainen eikä sillä ole määräysvaltaa syyttäjänvirastoihin eikä ylemmän syyttäjän virastoihin nähden. Se ei myöskään aja syytteitä vaan avustaa korkeinta oikeutta. Tämän tehtävän täyttämiseksi sillä on erityisvaltuudet tehdä ns. ”mitättömyyskanteluja lain noudattamiseksi” (Nichtigkeitsbeschwerde) rikosasioissa, joissa asianosaisilla ei ole (enää) muutoksenhakumahdollisuutta. Sillä on näin ollen tärkeä tehtävä oikeudenkäytön yhtenäisyyden varmistajana sekä oikeusvarmuuden turvaajana rikosasioissa.
Syyttäjien kurinpidollista sekä rikos- ja siviilioikeudellista vastuuta säännellään samalla tavoin kuin yleisten tuomioistuinten tuomareiden vastuuta.
Tutkinnon suorittanut tuomioistuinvirkailija (Diplomrechtspfleger/ Diplomrechtspflegerin) on olennainen osa Itävallan tuomioistuinjärjestelmää. Näitä virkailijoita yli 700, ja he ratkaisevat yli 80 prosenttia kaikista siviiliasioista ensimmäisen oikeusasteen käsittelyssä.
Tuomioistuinvirkailijakoulutukseen otetaan ylioppilastutkinnon tai ammatillisen perustutkinnon suorittaneita henkilöitä. Koulutus kestää kolme vuotta. Siihen sisältyy tuomioistuimessa työskentelyä valmistelutehtävissä, osallistuminen peruskurssille ja tehtäväalakohtaiselle erikoiskurssille sekä tutkinnon suorittaminen hyväksytysti näillä aloilla. Tuomioistuinvirkailijatutkinnon suorittamisen jälkeen ja tutkinnon suorittaneista tuomioistuinvirkailijoista annetun lain 3 §:ssä mainittujen muiden edellytysten täyttyessä liittovaltion oikeusministeri antaa tuomioistuinvirkailijakokelaalle todistuksen (diplomin), josta ilmenee tehtäväalue. Todistuksen saaneilla virkailijoilla on valtuudet hoitaa toimivaltaansa kuuluvia tuomioistuinasioita kaikkialla Itävallassa, ja he voivat näin ollen toimia tutkinnon suorittaneen tuomioistuinvirkailijan tehtävässä.
Sen jälkeen ylioikeuden presidentti määrää, missä tuomioistuimessa erityispätevyyden saanut virkailija ryhtyy työskentelemään, ja määrittää tarvittaessa työsopimuksen keston. Toimipaikan esimies (tuomioistuimen presidentti tai johtaja) sijoittaa virkailijan tuomarin johtamaan osastoon tai mahdollisesti useampaan osastoon.
Tutkinnon suorittanut tuomioistuinvirkailija on erityiskoulutuksen saanut tuomioistuinvirkailija, jolle on siirretty tarkoin määriteltyjen siviilioikeudellisten asioiden käsittely ensimmäisessä oikeusasteessa liittovaltion perustuslain 87 a §:n ja näitä viranhaltijoita koskevan lain (Rechtspflegergesetz) mukaan. Heidän on tehtävässään noudatettava ainoastaan toimintaohjeita, jotka antaa tuomioistuimen työnjaon mukaisesti asiasta vastaava tuomari. Tuomari voi milloin tahansa ja missä käsittelyvaiheessa tahansa siirtää asian käsittelyn itselleen. Tutkinnon suorittaneiden tuomioistuinvirkailijoiden päätökset voidaan riitauttaa samalla tavoin kuin tuomareiden päätökset.
Käytännössä tutkinnon suorittanut tuomioistuinvirkailija toimii varsin itsenäisesti. Tuomarit antavat toimintaohjeita vain erittäin harvoin.
Tutkinnon suorittanut tuomioistuinvirkailija hoitaa tehtäviä seuraavilla aloilla:
Kaikki edellä mainitut tehtävät edellyttävät erityiskoulutusta ja erityistä nimitystä tutkinnon suorittaneen tuomioistuinvirkailijan tehtävään niitä suorittamaan.
Edellä mainittuihin aloihin kuuluvat tehtävät ja ratkaisut eivät kaikki kuulu tutkinnon suorittaneiden tuomioistuinvirkailijoiden toimivaltaan. Näiden virkailijoiden toimivaltaan kuuluvat tehtävät on lueteltu täsmällisesti Rechtspflegergesetz-laissa, jonka mukaisesti toimivallan laajuus vaihtelee tehtäväaloittain.
Kyseisessä laissa säädetään yksittäisistä tehtäväaloista, jotka kuuluvat tutkinnon suorittaneen tuomioistuinvirkailijan konkreettisiin vastuualueisiin (esimerkiksi maksukyvyttömyysasioissa toimivaltuuksiin kuuluvat konkursseihin liittyvät tehtävät Bezirksgericht-tuomioistuimessa). Tällöin tuomareilla on kuitenkin tietyt toimivaltuudet.
Lisäksi toimivaltuuksiin kuuluvat muun muassa velkomismenettelyn suorittaminen, tuomarien päätösten lainvoiman ja täytäntöönpanokelpoisuuden vahvistaminen virkailijan erikoisalalla, päätökset oikeusapua koskevista hakemuksista tutkinnon suorittaneiden tuomioistuinvirkailijoiden hoitamissa oikeudenkäynneissä sekä hallintotoimien suorittaminen kotimaan tuomioistuimen tai viranomaisen esittämän virka-apupyynnön perusteella.
Asianajajien tehtävänä on edustaa osapuolia kaikissa tuomioistuimissa ja niiden ulkopuolella tapahtuvissa menettelyissä sekä kaikissa julkisissa ja yksityisissä asioissa kussakin Itävallan tuomioistuimessa ja viranomaisessa.
Asianajajana toimiminen Itävallassa ei edellytä virallista nimittämistä. Asianajajan ammatin harjoittamista koskevat kuitenkin jäljempänä esitetyt vaatimukset.
Keskeiset säännökset asianajotoiminnan harjoittamisesta sisältyvät asianajotoiminnasta annettuun asetukseen (Rechtsanwaltsordnung (RAO), Itävallan virallinen lehti RGBl. nro 96/1896), asetukseen asianajajien ja asianajajaharjoittelijoiden kurinpitomenettelystä (Disziplinarstatut für Rechtsanwälte und Rechtsanwaltsanwärter (DSt), Itävallan virallinen lehti BGBl. nro 474/1990), liittovaltion lakiin asianajajien palkkioista (Bundesgesetz über den Rechtsanwaltstarif (RATG), Itävallan virallinen lehti BGBl. nro 189/1969), lakiin asianajajatutkinnosta (Rechtsanwaltsprüfungsgesetz (RAPG), Itävallan virallinen lehti BGBl. nro 556/1985) ja lakiin palvelujen vapaasta liikkuvuudesta ja eurooppalaisten asianajajien sijoittautumisesta sekä kansainvälisesti toimivien asianajajien oikeudellisten palvelujen tuottamisesta Itävallassa (Bundesgesetz über den freien Dienstleistungsverkehr und die Niederlassung von europäischen Rechtsanwältinnen und Rechtsanwälten sowie die Erbringung von Rechtsdienstleistungen durch international tätige Rechtsanwältinnen und Rechtsanwälte in Österreich (EIRAG), Itävallan virallinen lehti BGBl. I nro 27/2000).
Asianajajaksi aikovan on Itävallan oikeutta koskevien opintojen suorittamisen jälkeen hankittava yhteensä vähintään viiden vuoden oikeudellinen työkokemus, johon kuuluu vähintään seitsemän kuukauden työskentely tuomioistuimessa tai syyttäjänvirastossa ja kolmen vuoden työskentely harjoittelijana itävaltalaisessa asianajotoimistossa.
Ammatinharjoittamiseen vaadittavan asianajotutkinnon suorittaminen edellyttää kolmen vuoden käytännön työkokemusta, josta vähintään seitsemän kuukautta on hankittava tuomioistuimessa ja vähintään kaksi vuotta asianajotoimistossa. Tutkinnon suorittaminen edellyttää myös osallistumista asianajajaharjoittelijoille järjestettyyn koulutukseen, jonka asianajajayhdistys on määrännyt pakolliseksi.
Vaatimukset täyttävä henkilö voidaan ottaa sen asianajajayhdistyksen luetteloon, jonka alueella hän haluaa harjoittaa asianajotoimintaa.
Asianajajat, jotka ovat Euroopan unionin jäsenvaltion tai Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen osapuolena olevan muun valtion tai Sveitsin kansalaisia, voivat Itävallassa tietyin edellytyksin
Palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) osapuolena olevassa valtiossa toimivan asianajajayhdistyksen jäsen voi myös tietyin edellytyksin tilapäisesti suorittaa tarkoin rajattuja yksittäisiä asianajotehtäviä Itävallassa.
Asianajaja, joka rikkoo ammatillisia velvollisuuksiaan tai vaarantaa ammattikuntansa arvostuksen, vastaa siitä paikallisen asianajajayhdistyksen valitsemassa kurinpitoneuvostossa. Neuvoston kurinpitovalta ulottuu asianajajaluettelosta poistamiseen. Muutoksenhakuasteena kurinpitoasioita käsittelee korkein oikeus. Se ratkaisee asiat nelihenkisenä jaostona, johon kuuluu kaksi korkeimman oikeuden tuomaria ja kaksi asianajajaa.
Asianajajiin sovelletaan myös rikos- ja siviilioikeudellista vastuuta.
Jokaisen osavaltion asianajajayhdistys ylläpitää luetteloa kaikista alueellaan toimivista asianajajista. Asianajajayhdistykset ovat julkisoikeudellisia, autonomisia itsehallintoelimiä.
Liittovaltion tasolla Itävallan asianajajakunnan yhteisiä etuja ajaa Itävallan asianajajayhdistysten keskuskokous (Österreichische Rechtsanwaltskammertag), joka koostuu Itävallan yhdeksästä asianajajayhdistyksestä ja asianajajayhdistysten valtuutettujen edustajien muodostamasta edustajistosta (http://www.rechtsanwaelte.at/).
Julkinen notaari on riippumaton ja puolueeton ennakoivasta oikeudenhoidosta huolehtiva toimija, jonka puoleen voi kääntyä yksityisoikeudellisten tehtävien hoitamista varten.
Julkisen notaarin tärkeimpänä tehtävänä on osallistuminen oikeudellisiin menettelyihin ja oikeudellisen avun antaminen. Notaari laatii virallisia ja yksityisiä asiakirjoja, toimii omaisuudenhoitajana ja edustaa osapuolia ennen muuta hakemusasioissa. Hän toimii hakemusasioissa myös osapuolten valtuutettuna edustajana tuomioistuimessa. Erityisesti jäämistöoikeudellisissa menettelyissä notaari toimii niin sanottuna tuomioistuinasiamiehenä (Gerichtskommissär / Gerichtskommissärin).
Julkisen notaarin on huolehdittava siitä, että kuolleen henkilön omaisuuden arvo turvataan ja että omaisuus siirtyy siihen oikeutetuille. Tämä edellyttää jäämistöoikeuden ja hakemuslainkäytön erityistä tuntemusta. Sen vuoksi julkisilta notaareilta pyydetään usein apua testamentin laadinnassa ja neuvoja jäämistöoikeudellisissa asioissa, joissa heitä pyydetään usein myös edustamaan asianosaisia.
Vaikka julkinen notaari toimii julkisessa tehtävässä, hän ei ole virkamies. Hän kantaa taloudellisen riskin toimistonsa kannattavuudesta, mutta ei harjoita liiketoimintaa. Häntä voi verrata ammatinharjoittajaan, mutta tuomioistuinasiamiehenä toimiessaan hän on tuomioistuimen edustaja. Julkisena notaarina toimiminen on päätoiminen työ, mikä tarkoittaa sitä, että notaari ei voi toimia asianajajana.
Julkisten notaarien lukumäärän ja heidän toimipaikkojensa muutoksia säännellään liittovaltion oikeusministerin asetuksella. Itävallassa on nykyisin 536 julkisen notaarin toimea (tilanne huhtikuussa 2023).
Keskeiset säännökset notaarintoimen harjoittamisesta sisältyvät notaariasetukseen (Notariatsordnung (NO), Itävallan virallinen lehti RGBl. nro 75/1871), lakiin notaarintoimesta (Notariatsaktsgesetz, Itävallan virallinen lehti RGBl. nro 76/1871), lakiin notaarinpalkkioista (Notariatstarifgesetz (NTG), Itävallan virallinen lehti BGBl. nro 576/1973), lakiin notaaritutkinnosta (Notariatsprüfungsgesetz (NPG) , Itävallan virallinen lehti BGBl. nro 522/1987), lakiin tuomioistuinasiamiehestä (Gerichtskommissärsgesetz (GKG), Itävallan virallinen lehti BGBl. nro 343/1970) ja lakiin tuomioistuinasianmiehen palkkioista (Gerichtskommissionstarifgesetz (GKTG), BGBl. nro 108/1971).
Julkisen notaarin ammatista kiinnostuneen henkilön on Itävallan oikeutta koskevien opintojen suorittamisen jälkeen hankittava työpaikka julkisen notaarin toimistosta ja rekisteröidyttävä notaariehdokkaiden luetteloon.
Julkisten notaarien yhdistyksen ylläpitämään notaariehdokkaiden luetteloon voidaan ottaa vain henkilö, joka on suorittanut seitsemän kuukautta kestävän harjoittelujakson tuomioistuimessa tai syyttäjävirastossa ja joka on alle 35-vuotias notaariehdokkaiden luetteloon ensi kertaa merkittäessä.
Notaaritutkinnon suorittaminen edellyttää myös osallistumista ehdokkaille järjestettyyn koulutukseen, jonka julkisten notaarien liitto on määrännyt pakolliseksi.
Notaaritutkinto edellyttää kaksiosaisen kokeen läpäisemistä:
Avoimeksi tulleet tai uudet julkisen notaarin toimet on asetettava julkisesti haettaviksi. Julkisista notaareista annetussa asetuksessa (Notariatsordnung, 6 §) edellytetään toimea hakevilta muun muassa, että he
Näiden perusedellytysten täyttyminen ei kuitenkaan vielä oikeuta julkiseksi notaariksi nimittämiseen. Nimittämismenettelyssä alueellisesti toimivaltainen julkisten notaarien yhdistys ja tämän jälkeen asianomaisen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ja ylioikeuden henkilöstöosastot arvioivat hakijat ja asettavat heidät paremmuusjärjestykseen, jonka osalta käytännön työkokemus on ratkaiseva tekijä. Julkisten notaarien yhdistykset ja kyseiset kaksi henkilöstöosastoa laativat kukin liittovaltion oikeusministerille ehdotuksen, joka sisältää kolme henkilöä. Ministeri ei ole sidottu noudattamaan ehdotusta, mutta käytännössä hän nimittää yhden hakijan ehdotettujen henkilöiden joukosta.
Julkisena notaarina voi toimia sitä vuotta seuraavan vuoden 31. päivään tammikuuta asti, jona täyttää 70 vuotta. Julkista notaaria ei voida siirtää virkateitse toiseen julkisen notaarin toimeen.
Koska julkiset notaarit laativat virallisia asiakirjoja ja toimivat tuomioistuinasiamiehinä, heihin sovelletaan erityistä valvontaa. Tästä vastaavat liittovaltion oikeusministeri, oikeushallinto ja suoraan julkisten notaarien yhdistykset.
Julkisiin notaareihin sovelletaan omaa kurinpitolainsäädäntöä. Julkisten notaarien kurinpitotuomioistuimena toimiva ylioikeus määrää seuraamukset kurinpitorikkomuksista ensimmäisenä oikeusasteena ja samoin kurinpitotuomioistuimena toimiva korkein oikeus toisena oikeusasteena; kussakin tapauksessa asian käsittelevissä osastoissa on oltava jäseninä myös julkisia notaareja. Kurinpitotuomioistuimen seuraamusvalikoima ulottuu toimesta erottamiseen asti. Seuraamukset pelkistä hallinnollisista rikkomuksista määrää notaarikamari.
Tämän kurinpidollisen vastuun lisäksi julkisella notaarilla on myös rikos- ja siviilioikeudellinen vastuu.
Kun julkinen notaari työskentelee tuomioistuinasiamiehenä, hän toimii rikosoikeudellisessa mielessä virkamiehenä ja vastaa näin ollen virkavirheistä, joihin kuuluu erityisesti virka-aseman väärinkäyttö. Sen sijaan siviilioikeudellista vastuuta säännellään eri tavalla. Julkisen notaarin työskennellessä tuomioistuinasiamiehenä häneen sovelletaan samoja vastuusäännöksiä kuin tuomariin ja syyttäjään. Osapuolet eivät voi näin ollen esittää korvausvaatimuksia suoraan julkista notaaria vastaan, vaan ne on osoitettava valtiolle. Valtio voi periä julkiselta notaarilta korvauksen, jos menettely on perustunut tahallisuuteen tai törkeään tuottamukseen. Suorittaessaan muita kuin tuomioistuinasiamiehen tehtäviä julkinen notaari on suoraan siviilioikeudellisessa vastuussa osapuolia kohtaan.
Julkiset notaarit, joiden toimipaikka on saman osavaltion alueella, ja tämän osavaltion notaariehdokasluetteloon merkityt notaariehdokkaat muodostavat notaarikollegion (Notariatskollegium). Wienin, Ala-Itävallan ja Burgenlandin osavaltioilla on yhteinen notaarikollegio, samoin kuin Tirolin ja Vorarlbergin osavaltioilla.
Kollegion tehtävänä on ylläpitää ammattikunnan hyvää mainetta ja ajaa sen etuja.
Kukin notaarikollegio valitsee jäsentensä joukosta notaariyhdistyksen hallituksen eli notaarikamarin. Notaarikamari koostuu puheenjohtajasta ja kuudesta notaarijäsenestä (Wien: 12) sekä kolmesta notaariehdokasjäsenestä (Wien: 6).
Osavaltioiden notaarikamarit muodostavat yhdessä Itävallan notaarikamarin (www.notar.at). Itävallan notaarikamarin tehtävänä on puolustaa julkisten notaarien oikeuksia ja edustaa heitä asioissa, jotka koskevat joko koko maan ammattikuntaa tai yksittäisen osavaltion julkisia notaareja.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Jäljempänä kuvattu rakenne koskee yleistä syyttäjälaitosta ja siihen liittyviä säädöksiä 9. lokakuuta 2009 annetun lain mukaisesti.
Puolan syyttäjälaitokseen kuuluvat
Syyttäjälaitoksen korkeimmassa asemassa on valtakunnansyyttäjä, jonka Puolan presidentti nimittää virkaan kansallisen tuomioistuinneuvoston ja kansallisen syyttäjäneuvoston nimeämien ehdokkaiden joukosta. Valtakunnansyyttäjä laatii syyttäjälaitoksen toiminnasta vuosikertomuksen pääministerille. Hän myös nimittää yleiset ja sotilassyyttäjät kansallisen syyttäjäneuvoston nimeämien ehdokkaiden joukosta.
Syyttäjälaitoksen yleiset yksiköt on jaettu neljälle tasolle:
Syyttäjälaitoksen sotilasoikeudelliset yksiköt on jaettu kolmelle tasolle:
Kansakunnan muistin instituutin ja Puolan kansaa vastaan tehtyjen rikosten syytelautakunnan syyttäjät on järjestetty seuraavasti:
Puolan oikeusjärjestelmässä tehdään ero valtakunnansyyttäjän nimittämien yleisten syyttäjien ja yksityisten syyttäjien välillä. Yksityiset syyttäjät osallistuvat rikosoikeudenkäynteihin asianosaisina ja voivat menettelysääntöjen mukaan avustaa yleisiä syyttäjiä näiden työssä.
Puolan lainsäädännössä säädetään useista oikeuslaitoksen ammattikuntien itsehallintoelimistä. Näitä ovat valtakunnansyyttäjänvirastossa toimiva syyttäjäinneuvosto (Rada Prokuratorów), syyttäjäinedustustot ja alueelliset valituslautakunnat. Nämä elimet ovat kuitenkin luonteeltaan tiukasti syyttäjälaitoksen sisäisiä ja organisaatioon liittyviä. Niillä ei ole omia verkkosivustoja eivätkä ne tarjoa verkkopalveluita.
Lisätietoa Puolan syyttäjälaitoksesta on saatavilla Puolan valtakunnansyyttäjän verkkosivustolla.
Yleisen syyttäjälaitoksen tärkeimpänä tehtävänä on varmistaa lain noudattaminen ja valvoa rikosoikeudellisia menettelyjä.
Yleisten syyttäjien tehtävänä on muun muassa:
Yleisen syyttäjän oikeudet ja velvollisuudet:
Yleisen syyttäjän on toimittava lainsäädännön nojalla puolueettomuusperiaatteen ja kaikkien kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti. Vaikka syyttäjälaitos on järjestetty hierarkkisesti, kukin syyttäjä hoitaa tehtäviään täysin riippumattomasti. Yleinen syyttäjä ei saa osallistua politiikkaan eikä hänellä saa olla muita tehtäviä, ja hänen on kehitettävä ammattitaitoaan jatkuvasti.
Yleinen syyttäjä käsittelee pääasiassa rikosasioita. Hän voi kuitenkin osallistua silloin tällöin myös riita-asioihin, jotka koskevat lähinnä isyyden vahvistamista, vanhempainoikeuksien menettämistä, oikeustoimikelvottomuutta ja hallinto-oikeudellisia asioita, jotka liittyvät tavallisesti kiinteistö- tai rakennuslainsäädäntöön. Jokaisessa alueellisessa syyttäjänvirastossa toimii yksi syyttäjä, joka on erikoistunut rikosasioissa tehtävään kansainväliseen yhteistyöhön.
Puolan yleiset tuomioistuimet ovat:
Yleiset tuomioistuimet käyttävät tuomiovaltaa (muissa kuin hallinto- ja sotilastuomioistuinten ja korkeimman oikeuden tuomiovaltaan kuuluvissa asioissa) ja hoitavat myös muita oikeudellisen suojelun piiriin kuuluvia tehtäviä, jotka niille on osoitettu laissa. Tuomioistuinten toimintaa valvoo korkein oikeus lain mukaisesti.
Alioikeuden toimivalta kattaa yhden tai useampia kuntia (tietyissä tapauksissa yhdessä kunnassa, esimerkiksi suurissa kaupungeissa, voi toimia useampia alioikeuksia).
Alioikeuden päätöksiä koskevat muutoksenhaut käsittelee toisena oikeusasteena aluetuomioistuin, joka lisäksi käsittelee tietyt asiat ensimmäisenä oikeusasteena. Aluetuomioistuimen toimivaltaan eli tuomiopiiriin kuuluu aina vähintään kaksi alioikeutta.
Aluetuomioistuimen ensimmäisenä oikeusasteena tekemiä päätöksiä koskevat muutoksenhaut käsittelee muutoksenhakutuomioistuin. Muutoksenhakutuomioistuimen tuomiopiiriin kuuluu aina vähintään kaksi aluetuomioistuinta.
Tuomioistuinta johtaa presidentti. Tuomioistuimen presidentin toimikausi on alioikeudessa neljä ja aluetuomioistuimessa ja muutoksenhakutuomioistuimessa kuusi vuotta.
Puolan yleiset tuomioistuimet käyttävät tuomiovaltaa (muissa kuin hallinto- ja sotilastuomioistuinten ja korkeimman oikeuden tuomiovaltaan kuuluvissa asioissa) ja hoitavat myös muita oikeudellisen suojelun piiriin kuuluvia tehtäviä, jotka niille on osoitettu laissa. Tuomiovaltaan kuuluvien tehtävien hoito kuuluu yksinomaan tuomareille. Sen sijaan muita, oikeudellisen suojelun piiriin kuuluvia tehtäviä hoitavat tuomioistuinlakimiehet ja vanhemmat tuomioistuinlakimiehet (ja tarvittaessa myös tuomarit).
Puolan oikeusjärjestelmässä erotetaan toisistaan ammattituomarit ja maallikkotuomarit.
Tuomarit hoitavat tuomiovallan piiriin kuuluvia tehtäviä. Ammattituomarit nimittää virkaan tasavallan presidentti kansallisen tuomioistuinneuvoston esityksestä määräämättömäksi ajaksi.
Tuomarit hoitavat virkatehtäviään riippumattomasti ja noudattavat siinä ainoastaan perustuslakia ja muita lakeja.
Tuomioistuinten ja tuomarien riippumattomuuden varmistaa kansallinen tuomioistuinneuvosto, joka on perustuslaillinen elin.
Tuomarien riippumattomuus taataan perustuslaissa, jossa säädetään tuomarien koskemattomuudesta ja erottamattomuudesta.
Ammattituomarit voivat joutua vastaamaan virkavirheestä kurinpitomenettelyssä. Kurinpitoasioissa toimivaltaisia ovat ensimmäisessä oikeusasteessa muutoksenhakutuomioistuimet ja toisessa oikeusasteessa korkein oikeus.
Maallikkotuomarien osallistuminen oikeudenhoitoon perustuu Puolan tasavallan perustuslakiin. Maallikkotuomarit hoitavat virkatehtäviään riippumattomasti ja noudattavat siinä ammattituomarien tavoin ainoastaan perustuslakia ja muita lakeja. Oikeudellisten kysymysten käsittelyssä maallikkotuomareilla on samat oikeudet kuin ammattituomareilla. Maallikkotuomari ei voi toimia oikeuden puheenjohtajana eikä (periaatteessa) hoitaa ammattituomarin tehtäviä istuntosalin ulkopuolella.
Sekä siviili- että rikosoikeudellisissa menettelyissä periaatteena on, että asiat käsittelee yksi tuomari, jolloin maallikkotuomari ei osallistu menettelyyn. Molempia oikeudenkäyntimenettelyjä koskevissa laeissa säädetään kuitenkin, että tiettyjen yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden käsittelyyn osallistuu myös maallikkotuomareita.
Maallikkotuomarien valinnasta vastaavat kunkin tuomioistuimen tuomiopiirissä sijaitsevien kuntien kunnanhallitukset. Maallikkotuomarien toimikausi on neljä vuotta.
Tuomioistuinlakimiehet hoitavat alioikeuksissa ja aluetuomioistuimissa näille tuomioistuimille laissa osoitettuja oikeudelliseen suojeluun liittyviä tehtäviä. Heidän työsuhteensa perustuu nimitykseen nimityskirjassa mainitusta päivämäärästä alkaen. Tuomioistuinlakimiehet nimittää virkaan ja heidän työsuhteensa vahvistaa muutoksenhakutuomioistuimen presidentti.
Siviilioikeudellisessa menettelyssä tuomioistuinlakimiehellä on hänelle uskottujen tehtävien puitteissa tuomarin valtuudet, ellei laissa toisin säädetä. Sen sijaan rikosoikeudellisessa menettelyssä sekä tiettyjä järjestysrikkomuksia ja verorikoksia koskevissa asioissa he voivat vain antaa suosituksia ja laissa erikseen säädetyissä tapauksissa päätöksiä ja määräyksiä.
Tuomioistuinlakimiehet ovat tuomioistuimien virkamiehiä, jolla on valtuudet hoitaa tuomioistuimille osoitettuja oikeudelliseen suojeluun liittyviä tehtäviä toimivaltuuksiensa asettamissa rajoissa. Tuomioistuinlakimiehet hoitavat tehtäviään riippumattomasti tuomioistuimen päätösten ja lain säännösten puitteissa. Tämä riippumattomuus edellyttää, että heidän tehtävänsä on sekä organisaation kannalta että toiminnallisesti erotettu muista elimistä sen varmistamiseksi, että he hoitavat näitä lakisääteisiä tehtäviä itsenäisesti.
Tietosivu tuomioistuinlakimiehen ammatista.(374 Kb)
Oikeussihteerit hoitavat tuomioistuimessa oikeudenkäyntien valmisteluun liittyviä tehtäviä sekä tehtäviä, joiden tarkoituksena on varmistaa tuomioistuimen sisäisen toiminnan sujuvuus (sekä tuomiovallan käyttöön että muuhun oikeudellisen suojelun piiriin kuuluvien tehtävien osalta). Hakijat valitaan tehtävään kilpailun kautta.
Tietosivu oikeussihteerin ammatista.(374 Kb)
Kansliahenkilöstö hoitaa kaikissa yleisissä tuomioistuimissa yleisiä hallinnollisia tehtäviä, joita ei ole osoitettu millekään muulle ammattikunnalle. Henkilöstön jäsenet muun muassa laativat oikeudenistuntojen pöytäkirjat, hallinnoivat tuomarien työtä ja hoitavat tuomioistuimen sihteeristötehtäviä. Kansliahenkilöstön oikeudet ja velvollisuudet ja palvelukseenoton edellytykset on vahvistettu tuomioistuinten ja syyttäjälaitoksen työntekijöitä koskevassa laissa. Hakijat valitaan tehtävään kilpailun kautta.
Tietosivu kansliahenkilöstön ammatista(379 Kb).
Asianajajat tarjoavat Puolassa asianajopalveluja, jotka liittyvät kansalaisoikeuksien ja ‑vapauksien suojaamiseen. He antavat oikeusapua ja laativat oikeudellisia lausuntoja. Lisäksi he edustavat asianosaisia rikos-, siviili-, perhe- ja nuoriso-oikeudellisissa asioissa, työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevissa asioissa ja korkeimman hallinto-oikeuden oikeudenkäynneissä.
Puolassa ei ole asianajajille tarkoitettua virallista erikoistumiskoulutusta, vaan kukin asianajaja voi valita vapaasti oman erikoisalansa. Asianajajan täytyy kuitenkin kyetä tarjoamaan oikeudellisia palveluja erityyppisissä asioissa, sillä Puolan lainsäädännössä taataan valtion antama oikeusapu vähävaraisille.
Puolassa on 24 alueellista asianajajaneuvostoa ja valtakunnallisesti toimiva yleinen asianajajaneuvosto. Nämä riippumattomat elimet vastaavat asianajajien edustamisesta ja heidän ammatillisten oikeuksiensa suojelemisesta, asianajajien ammattitaidon kehittämisestä, asianajajaharjoittelijoiden ammatillisista ohjeista ja ammattikäytäntöjä koskevien sääntöjen vahvistamisesta ja edistämisestä sekä niiden noudattamisen varmistamisesta.
Oikeudelliset tietokannat
Lisätietoa on saatavissa yleisen asianajajaneuvoston verkkosivustolla.
Oikeudelliset neuvonantajat tarjoavat oikeudellisia palveluja yrityksille, organisaatioille ja luonnollisille henkilöille. He antavat oikeusapua ja laativat oikeudellisia lausuntoja. Toisin kuin asianajajat, he voivat olla työsuhteessa kolmansiin. Asianajajien ja oikeudellisten neuvonantajien prosessuaaliset oikeudet yhdenmukaistettiin 1. heinäkuuta 2015, ja siitä lähtien myös oikeudelliset neuvonantajat ovat voineet edustaa päämiestään rikosoikeudellisessa menettelyssä, edellyttäen että he eivät ole kolmannen palveluksessa. Lisäksi he voivat edustaa päämiestään järjestysrikkomuksia koskevissa asioissa ja antaa puolustukselle oikeudellista neuvontaa kurinpitomenettelyissä.
Oikeudellisten neuvonantajien ammatillisia edustuselimiä ovat piiriyhdistykset ja valtakunnallinen asianajajaliitto. Nämä riippumattomat elimet vastaavat oikeudellisten neuvonantajien edustamisesta ja heidän ammatillisten oikeuksiensa suojelemisesta, oikeudellisten neuvonantajien ammattitaidon kehittämisestä, harjoittelijoiden ammatillisista ohjeista ja ammattikäytäntöjä koskevien sääntöjen vahvistamisesta ja edistämisestä sekä niiden noudattamisen varmistamisesta.
Oikeudelliset tietokannat
Lisätietoa on saatavissa Puolan oikeudellisten neuvonantajien verkkosivustolla.
Oikeusministeri nimittää notaarit ja määrää näiden toimiston toimipaikan asianomaisten hakemuksesta toimivaltaista alueellista notaarineuvostoa kuultuaan. Oikeusministerillä on myös valtuudet erottaa notaari.
Oikeusministeriö pitää yllä notaarirekisteriä ja vahvistaa notaaripalvelujen enimmäishinnat.
Notaareilla on Puolassa 11 alueellista yhdistystä ja valtakunnallinen notaariliitto.
Notaarilla on valtuudet suorittaa toimia, jotka liittyvät osapuolten velvollisuuksiin (esimerkiksi kiinteistön luovutuksen yhteydessä) tai jotka he haluavat toteuttaa notaarin vahvistamina.
Notaarina toimiminen edellyttää yleistä luottamusta. Notaarit takaavat valtion edustajina kiinteistökauppojen turvallisuuden.
Notaarit suorittavat myös seuraavia tehtäviä: laativat virallisia asiakirjoja, antavat mm. perintötodistuksia ja muita todistuksia ja lausuntoja, laativat pöytäkirjoja, tekevät vekseleitä ja sekkejä koskevia protesteja, tallettavat rahaa, arvopapereita ja asiakirjoja, myös sähköisiä asiakirjoja, rekisteröivät asiakirjoja sekä antavat niistä jäljennöksiä ja otteita ja laativat asianosaisten pyynnöstä asiakirja- ja lausuntoluonnoksia sekä suorittavat muita erikseen määriteltyjä tehtäviä.
Asiakirjat, jotka notaari on laatinut lain mukaisesti, katsotaan virallisiksi asiakirjoiksi.
Julkiset notaarit toimivat yksityisissä notaaritoimistoissa. Yksi notaari voi hoitaa vain yhtä toimistoa, mutta useampi notaari voi myös yhdessä hoitaa notaarintoimistoa yksityisoikeudellisena yhtiönä. Siinä tapauksessa kukin notaari suorittaa notaarintehtäviä omissa nimissään ja vastaa omasta toiminnastaan itse.
Oikeudelliset tietokannat
Lisätietoja on saatavissa Puolan notaariliiton verkkosivustolla (vain puolaksi).
Puolan oikeusjärjestelmässä tunnetaan myös seuraavat oikeusalan ammatit: ulosottomiehet (komornicy sądowi).
Puolan oikeusjärjestelmässä ulosottomiehet ovat tuomiovaltaa käyttävien elimien avustajia. Ulosottomiehet ovat valtion virkamiehiä, koska vain tällainen asema riittää oikeuttamaan heidän toimintansa, joka ulottuu pitkälle kansalaisoikeuksien ja -vapauksien alueelle. Näihin tehtäviin kuuluvat erityisesti pakkotoimet, jotka ovat tarpeen oikeuden päätösten täytäntöön panemiseksi sekä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan perustuslaillisen oikeuden toteuttamiseksi.
Ulosottomiesten toimivaltuuksiin kuuluu siviilioikeudellisiin asioihin liittyvien täytäntöönpanomääräysten toteuttaminen.
Oikeusministeri nimittää ulosottomiehet ulosottomiehistä annetussa laissa säädetyt vaatimukset täyttävien hakijoiden joukosta. Näihin vaatimuksiin kuuluvat muun muassa ylempi oikeustieteen tutkinto, ammatillisen harjoittelun ja ulosottomiehen tutkinnon suorittaminen sekä vähintään kaksivuotinen työharjoittelu avustavana ulosottomiehenä.
Ulosottomiesten toimintaa valvovat oikeusministeri ja niiden tuomioistuinten presidentit, joiden yhteydessä ulosottomiehet työskentelevät, sekä ulosottomiesten valtakunnallinen ulosottomiesten liitto ja alueelliset yhdistykset.
Lisätietoja on saatavissa oikeusministeriön ja ulosottomiesten liiton verkkosivustolla.
Puolassa monet organisaatiot tarjoavat maksuttomia oikeuspalveluja. Tällaisia ovat muun muassa
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tässä osiossa kerrotaan oikeusalan ammateista Portugalissa.
Portugalin perustuslain (Constituição) mukaan tuomarit toimivat tuomioistuimissa, jotka ovat täysivaltaisia elimiä.
Tuomarien tehtävänä on huolehtia oikeudenhoidosta yhteisön nimissä ja lakia noudattaen.
Yleisten tuomioistuinten tuomareiden toimintaan sovelletaan perustuslain ja tuomarien ohjesäännön (Estatuto dos Magistrados Judiciais) säännöksiä. Yleisten tuomioistuinten tuomarit voidaan jakaa kolmeen ryhmään tuomioistuinhierarkian mukaisesti:
Hallinto- ja verotuomioistuinten tuomarien toimintaan sovelletaan perustuslain, hallinto- ja verotuomioistuinten tuomarien ohjesäännön (Estatuto dos Tribunais Administrativos e Fiscais) ja toissijaisesti tuomarien ohjesäännön säännöksiä. Hallinto- ja verotuomioistuinten tuomarit voidaan jakaa kolmeen ryhmään tuomioistuinhierarkian mukaisesti:
Tuomarin virkaan hakeudutaan kolmivaiheisessa menettelyssä, johon kuuluvat julkinen haku, teoreettinen käytännön koulutus Centro de Estudos Judiciários -oppilaitoksessa ja tuomioistuinharjoittelu. Nämä kolme vaihetta suorittaneet hakijat nimitetään alioikeuden tuomariksi (juíz de direito).
Tuomarikoulutus jatkuu koko uran ajan.
Ylin oikeusneuvosto (Conselho Superior da Magistratura) valvoo alioikeuksissa toimivien yleisten tuomioistuinten tuomarien toimintaa säännöllisiä tarkastuksia tekemällä, ja ylin hallinto- ja verotuomioistuinneuvosto (Conselho Superior dos Tribunais Administrativos e Fiscais) valvoo hallinto- ja verotuomioistuinten tuomarien toimintaa. Kunkin tarkastuksen päätteeksi tuomarien osaamisesta annetaan arvosana (Muito Bom, Bom com distinção, Bom, Suficiente e Medíocre). Jos osaaminen arvioidaan heikoksi (Medíocre), tuomari pidätetään viranhoidosta ja hänen soveltuvuutensa tehtävään tutkitaan tarkemmin.
Ylin oikeusneuvosto ja ylin hallinto- ja verotuomioistuinneuvosto päättävät yleisten tuomioistuinten sekä hallinto- ja verotuomioistuinten tuomarien virkaan nimittämisestä, toimipaikkaan osoittamisesta, siirrosta, ylentämisestä ja kurinpitotoimista.
Perustuslaissa säädetään tuomarien riippumattomuuden ja puolueettomuuden takaamiseksi seuraavaa: Virassa olevat tuomarit eivät voi ottaa vastaan muita julkisia tai yksityisiä tehtäviä, lukuun ottamatta oikeusalan opetus- tai tutkimustehtäviä, joista ei makseta korvausta. Tuomarin voi siirtää toiseen toimipaikkaan, pidättää virastaan, määrätä eläkkeelle tai irtisanoa vain laissa säädetyissä tapauksissa. Tuomarin voi asettaa vastuuseen päätöksestään ainoastaan laissa säädetyissä poikkeustapauksissa.
Lisätietoa on saatavilla osoitteessa https://www.csm.org.pt/ ja osoitteessa https://www.cstaf.pt/.
Syyttäjälaitoksessa (Ministério Público) toimivien syyttäjien (magistrados do Ministério Público) tehtävänä on edustaa valtiota, ajaa syytteitä ja puolustaa demokraattista oikeusvaltiota sekä laissa säädettyjä intressejä. Syyttäjillä on oma ohjesääntönsä ja lain mukainen autonomia.
Syyttäjän virkaan haetaan julkisessa hakumenettelyssä, jossa on osoitettava osaamisensa ja ansionsa sekä läpäistävä Centro de Estudos Judiciários -oppilaitoksessa järjestettävät psykologiset testit.
Valitut hakijat nimitetään tuomioistuinharjoittelijoiksi (auditores de justiça). Centro de Estudos Judiciários -oppilaitoksessa annetun teoreettisen ja käytännön koulutuksen hyväksytysti suorittamisen jälkeen tuomioistuinharjoittelijat nimitetään syyttäjäharjoittelijoiksi (procuradores-adjuntos).
Syyttäjälaitoksessa toimivan syyttäjän urajärjestelmä on viisiportainen:
Valtakunnansyyttäjävirasto (Procuradoria-Geral da República) on syyttäjälaitoksen ylin elin, jota johtaa valtakunnansyyttäjä. Sen alaisuuteen kuuluvat myös ylin syyttäjäneuvosto (Conselho Superior do Ministério Público), neuvoa-antava lautakunta (Conselho Consultivo), oikeudelliset tarkastajat (auditores jurídicos) ja tukipalvelut.
Ylimmällä syyttäjäneuvostolla on valtuudet päättää syyttäjien nimittämisestä, toimipaikkaan osoittamisesta, siirrosta, ylentämisestä ja kurinpitotoimista.
Lisätietoja on saatavilla osoitteessa http://www.ministeriopublico.pt/.
Asianajaja (advogado) on Portugalin asianajajaliittoon (Ordem dos Advogados) kuuluva oikeusalan ammattilainen. Hänen tehtäviinsä kuuluu esimerkiksi päämiehen edustaminen ja oikeudellinen neuvonta eli lain tulkintaan ja soveltamiseen liittyvien lainopillisten neuvojen antaminen kolmansien pyynnöstä.
Portugalissa asianajotoimintaa voivat harjoittaa vain Portugalin asianajajaliiton jäsenet.
Asianajajan ammattiin pääsyä koskevat seuraavat vaatimukset:
Portugalissa ylemmän oikeustieteen korkeakoulututkinnon suorittanut ulkomaan kansalainen voi liittyä asianajajaliiton jäseneksi samoin ehdoin kuin Portugalin kansalainen, jos maa, jonka kansalainen hän on, myöntää vastaavan oikeuden Portugalin kansalaiselle.
Jos toisessa EU-maassa asianajo-oikeuden saanut asianajaja haluaa tulla pysyvästi Portugaliin harjoittamaan asianajajan ammattia alkuperäisellä ammattinimikkeellään, hänen on liityttävä ensin Portugalin asianajajaliittoon. Tällöin hän voi edustaa päämiestään portugalilaisissa tuomioistuimissa vain Portugalin asianajajaliittoon kuuluvan asianajajan ohjauksessa. Jos hän haluaa harjoittaa asianajotoimintaan täysin yhdenvertaisin oikeuksin ja velvollisuuksin portugalilaisen asianajajan kanssa, hänen on liityttävä Portugalin asianajajaliittoon ja suoritettava kirjallinen ja suullinen asianajajatutkinto portugaliksi.
Portugalin asianajajaliitto on sääntöjensä mukaan asianajotoimintaa harjoittavia ammattilaisia edustava julkinen järjestö. Sen tehtäviä ovat esimerkiksi oikeussuojan saatavuuden varmistaminen, asianajotoiminnan sääntely, asianajajiin ja asianajajaharjoittelijoihin kohdistuvien kurinpitotoimien toteuttaminen, asianajajan ammatin yhteiskunnallisen aseman, arvovallan ja arvostuksen turvaaminen sekä lainsäädännön tuntemusta ja soveltamista koskevan tiedonsaannin edistäminen.
Lisätietoja on saatavilla osoitteessa https://portal.oa.pt/.
Portugalin oikeusjärjestelmässä ei tehdä eroa asianajajien ja oikeudellisten neuvonantajien (consultores jurídicos) välillä.
Toimistoasianajajat (solicitadores) ovat riippumattomia oikeusalan ammattilaisia, jotka antavat oikeudellista neuvontaa ja edustavat päämiestään ammattikunnan ohjesäännön ja prosessioikeuden asettamissa rajoissa. Toimistoasianajajat voivat edustaa päämiestään tuomioistuimessa silloin, kun asianajajan (advogado) käyttö ei ole pakollista.
Toimistoasianajajat voivat edustaa päämiestään (yksityishenkilöä tai yritystä) laillisesti myös tuomioistuimen ulkopuolella, esimerkiksi verohallinnossa, notaarintoimistossa, rekisteritoimistossa tai erilaisissa julkishallinnon elimissä.
Toimistoasianajajan ammattia voi harjoittaa henkilö,
Toisesta EU- tai ETA-maasta tulevien ammattilaisten rekisteröityminen toimistoasianajajien kollegioon (colégio dos solicitadores) tapahtuu 4. maaliskuuta 2009 annetun lain (lei) nro 9/2009 voimassa olevassa versiossa säädetyn mukaisesti.
Toimistoasianajajien ja ulosottomiesten liitto (Ordem dos Solicitadores e dos Agentes de Execução, OSAE) on toimistoasianajajia edustava julkinen järjestö. Sen tehtäviin kuuluu esimerkiksi kurinpitovallan käyttäminen jäseniinsä nähden ja lausuntojen antaminen toimialaansa liittyvistä lakiehdotuksista.
Lisätietoja on saatavilla osoitteessa http://www.osae.pt/.
Ulosottoviranomaiset (agentes de execução) ovat oikeusalan ammattilaisia, joilla on lain mukaan toimivalta toteuttaa siviilioikeudelliseen täytäntöönpanomenettelyyn kuuluvia toimia valtakunnan tasolla. He ovat riippumattomia ja puolueettomia, eivätkä he edusta kumpaakaan menettelyn osapuolista. Heidän tehtävänään on hoitaa kaikki täytäntöönpanoon liittyvät toimet, kuten ulosmittaus, tiedoksianto, haastaminen ja ulosmitatun omaisuuden myynti. Joissakin tapauksissa ulosottoviranomaisen tehtäviä voi hoitaa tuomioistuimen virkailija (oficial de justiça).
Ulosottomiehen nimeää velkoja ulosottohakemuksessa tai tuomioistuin.
Ulosottomiehenä voi toimia vain oikeusalan ylemmän korkeakoulututkinnon tai toimistoasianajajan tutkinnon suorittanut henkilö,
Toimistoasianajajien ja ulosottomiesten liitto (Ordem dos Solicitadores e dos Agentes de Execução) ja ulosottomiesten erityiskollegio (Colégio de Especialidade dos Agentes de Execução) sääntelevät ja valvovat ulosottoviranomaisten toimintaa.
Toimistoasianajajien ja ulosottomiesten liitosta erillinen CAAJ vastaa ulosottomiesten valvonnasta ja heitä koskevista kurinpitotoimista.
Lisätietoja on saatavilla osoitteessa http://www.osae.pt/ ja osoitteessa https://caaj.justica.gov.pt/.
Notaarit (notários) ovat erikoistuneita oikeusalan ammattilaisia, joilla on toimivalta hoitaa tiettyjä oikeudellisia tehtäviä. Heillä on merkittävä asema kansainvälisessä ja kotimaisessa liike-elämässä.
Notaari
Notaaritoiminnan uudistamisen ja alan yksityistämisen jälkeen notaarien asemasta tuli kaksitahoinen: notaari käyttää julkista valtaa, mutta hän on vapaa ammatinharjoittaja. Notaarit eivät ole enää valtion virkamiehiä.
Julkista valtaa käyttäessään notaari toimii oikeusministerin (Ministro da Justiça) valvonnassa, ja oikeusministeri voi antaa notaarien toimintaa koskevia määräyksiä ja toteuttaa heitä koskevia kurinpitotoimia. Notaarin ammatin vapautumisen jälkeen notaariliitto (Ordem dos Notários) on säännellyt vuodesta 2006 lähtien notaaritoiminnan harjoittamista yhdessä oikeusministeriön kanssa. Notaariliitto valvoo ammattieettisten periaatteiden noudattamista notaaritoiminnassa ja varmistaa yleisen edun mukaisen toiminnan. Oikeusministeriöllä on kuitenkin lain mukaan oikeus puuttua toimintaan notaarin ammatin luonteen vuoksi.
Lisätietoja on saatavilla osoitteessa http://www.notarios.pt/OrdemNotarios/pt.
Rekisterinpitäjät (conservadores) ovat valtion virkamiehiä, joiden tehtävänä on kiinteään omaisuuteen, rekisteröitävään irtaimeen omaisuuteen, liiketoimintaan ja yksityiselämään liittyvien oikeustoimien ja tietojen kirjaaminen ja kuuluttaminen. Rekisterinpitäjän päätehtävänä on tarkistaa lainsäädännön perusteella edellä mainittujen oikeustoimien ja niihin liittyvien asiakirjojen lainmukaisuus ja varmistaa, että rekisteröitäviä toimia ja tietoja koskevista asiakirjoista ilmenevät oikeudet on määritetty asianmukaisesti ja että laissa säädettyjä rekisteröinti- ja lainhuutovaatimuksia on noudatettu. Vaatimusten täyttyessä rekisterinpitäjä päättää oikeustoimen tai tiedon kirjaamisesta rekisteriin.
Rekisterinpitäjät voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin tehtäviensä perusteella:
Rekisterinpitäjän ammattiin pääseminen edellyttää portugalilaisessa yliopistossa suoritettua oikeustieteen ylempää korkeakoulututkintoa tai vastaavaa akateemista tutkintoa sekä soveltuvuuskokeiden läpäisyä, rekisterinpitoon liittyvää kuuden kuukauden pituista korkea-asteen täydennyskoulutusta, vuoden pituista harjoittelua ja loppukoetta. Hakijoita arvioidaan kaikissa menettelyn vaiheissa, ja hylkääminen voi johtaa hakijan karsiutumiseen. Menettely on avoin julkinen hakumenettely, jonka järjestää kirjaamo- ja notaaritoiminnasta vastaava virasto (Instituto dos Registos e do Notariado).
Kirjaamo- ja notaaritoiminnasta vastaava virasto huolehtii rekisteritoimistojen toiminnan johtamisesta, koordinoinnista, tukemisesta, arvioinnista ja valvonnasta.
Lisätietoja on saatavilla osoitteessa https://irn.justica.gov.pt/.
Tuomioistuimen virkailijat (oficiais de justiça) ovat oikeuslaitoksen virkamiehiä, joiden tehtävänä on avustaa tuomioistuimessa tai syyttäjälaitoksessa käytävissä menettelyissä. Tuomioistuimen virkailijoihin kuuluu myös tietotekniikan tehtävissä, hallintotehtävissä, teknisen asiantuntijan tehtävissä, avustavissa tehtävissä ja vahtimestarin tehtävissä toimivaa henkilöstöä.
Tuomioistuimen virkailijaksi voi päästä hakeutumalla tuomioistuin- ja syyttäjälaitokseen avustavaksi kirjaajaksi (escrivão auxiliar) tai avustavaksi oikeusvirkamieheksi (técnico de justiça auxiliar), kun on suorittanut ammattiin valmistavan koulutuksen ja läpäissyt hakumenettelyn.
Tuomioistuimen virkailijan toiminnassa noudatetaan oikeusvirkamiesten ohjesääntöä (Estatuto dos Funcionários de Justiça), joka on vahvistettu 26. elokuuta 1999 annetun asetuksen (decreto-lei) nro 343/1999 tällä hetkellä voimassa olevassa versiossa. Tuomioistuimen virkailijan tehtävillä on merkittävä asema kansainvälisessä oikeudellisessa yhteistyössä ja erityisesti EU-lainsäädännön täytäntöönpanossa.
Oikeushallinnon keskusvirasto (Direção-Geral da Administração da Justiça) on oikeusministeriön alainen elin, joka vastaa oikeuslaitoksen virkamiesten työhönotosta sekä henkilöstöjohtamisesta ja -hallinnosta.
Tuomioistuinvirkailijoiden neuvosto (Conselho dos Oficiais de Justiça) arvioi tuomioistuimen virkailijoiden ammatillista osaamista ja toteuttaa heihin kohdistuvia kurinpitotoimia.
Lisätietoja on saatavilla osoitteessa https://dgaj.justica.gov.pt/.
Sovittelija (mediador de conflitos) on 19. huhtikuuta 2013 annetun lain (lei) nro 29/2013 2 §:n b kohdassa annetun määritelmän mukaisesti riippumaton ja puolueeton kolmas osapuoli, jolla ei ole määräysvaltaa sovittelun osapuoliin nähden mutta joka auttaa sovittelun osapuolia pääsemään riita-asiassa lopulliseen sovintoon. Kyseisessä laissa säädetään myös Portugalissa toimivan sovittelijan asemasta sekä sovittelijan merkitsemisestä kunkin julkisen sovittelujärjestelmän sovittelijaluetteloon. Luetteloon merkittävät sovittelijat valitaan 25. toukokuuta 2010 annetun määräyksen (portaria) nro 282/2010 mukaista menettelyä noudattaen.
Sovittelijan työ on erittäin tärkeää. Sovittelija auttaa osapuolia pääsemään sovintoon, mikä edesauttaa yhteiskuntarauhan ylläpitoa ja joissain tapauksissa myös sen palauttamista. Portugalissa toimii perheasioihin, työyhteisösovitteluun ja rikosasioihin erikoistuneita sovittelijoita. Sovittelun alalla ei toimi valtiosta riippumattomia organisaatioita. Sen sijaan Portugalissa on yksityisiä organisaatioita, jotka tarjoavat sovittelupalveluja ja sovittelijoiden koulutusta.
Sovittelijoita koskevaa valtakunnallista ammattieettistä ohjesäännöstöä ei ole. Edellä mainittuun sovittelusta annettuun lakiin (Lei da Mediação) sisältyy kuitenkin sovittelijan oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva luku. Sovittelijan on noudatettava myös sovittelijan koulutukseen olennaisesti kuuluvissa sovittelijan eurooppalaisissa menettelysäännöissä vahvistettuja periaatteita.
Sovittelijoiden toimintaa valvotaan julkisessa sovittelujärjestelmässä, joka jakautuu kolmeen osaan: yksityisoikeudelliset asiat, työoikeudelliset asiat ja rikosasiat. Jokaista julkisen sovittelujärjestelmän osaa johtaa sitä varten perustettu oma julkinen yksikkönsä.
Portugalissa sovittelijan koulutusta ei tarjota julkisissa oppilaitoksissa, vaan sovittelijoita kouluttavat yksityiset oppilaitokset, jotka oikeuspolitiikan viraston (Direção Geral da Política de Justiça, DGPJ) on hyväksyttävä 27. marraskuuta 2013 annetun päätöksen (portaria) nro 345/2013 mukaisesti. Erityistä huomiota kiinnitetään koulutuksen laatuun.
DGPJ hallinnoi julkisia sovittelujärjestelmiä vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavan yksikkönsä (Gabinete de Resolução Alternativa de Litígios, GRAL) välityksellä. Se ei varsinaisesti neuvo, miten sovittelijan löytää, mutta se ylläpitää sovittelijaluetteloja. Sovittelijat pääsevät luetteloon hakemalla 25. toukokuuta 2010 annetun päätöksen (portaria) nro 282/2010 mukaiseen valintamenettelyyn.
Lisätietoja on saatavilla osoitteessa http://www.dgpj.mj.pt/.
Selvittäjän (administrador judicial) tehtävänä on valvoa ja ohjata yritysten tervehdyttämismenettelyyn liittyviä toimia sekä hoitaa konkurssipesää ja realisoida konkurssipesän omaisuutta maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä. Selvittäjällä on toimivalta toteuttaa kaikki ohjesäännössä ja laissa hänelle uskotut toimet. Menettelyssä hoidettavien tehtävien perusteella selvittäjää kutsutaan tilapäiseksi toimitsijamieheksi, pesänhoitajaksi tai uskotuksi mieheksi.
Selvittäjän ohjesääntö (Estatuto do Administrador Judicial) on vahvistettu 26. helmikuuta 2013 annetussa laissa (lei) nro 22/2013.
Selvittäjänä voi toimia henkilö,
Avustavien oikeusvirkamiesten lautakunta (Comissão para o Acompanhamento dos Auxiliares da Justiça, CAAJ) hyväksyy henkilön selvittäjän toimeen ja valvoo hänen toimintaansa.
Lisätietoja on saatavilla osoitteessa https://caaj.justica.gov.pt/.
Patenttiasiamies (Agente Oficial da Propriedade Industrial) on teollisoikeuksiin erikoistunut asiamies, jonka puoleen yritykset ja yksityishenkilöt voivat kääntyä puolustaakseen oikeuksiaan ja etujaan teollisoikeuksien alalla.
Patenttiasiamiehenä voi toimia kansallisen teollisoikeuksien viraston (Instituto Nacional da Propriedade Industrial, I. P.) hyväksymä henkilö. Patenttiasiamies huolehtii teollisoikeuksiin liittyvistä toimista päämiehensä nimissä ja lukuun ilman erillistä valtakirjaa.
Patenttiasiamieheksi ryhtymisestä Portugalissa säädetään 24. tammikuuta 1995 annetussa asetuksessa (decreto-lei) nro 15/95 (sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna) sekä 29. marraskuuta 2010 annetussa päätöksessä (portaria) nro 1200/2010, sellaisena kuin se on muutettuna 25. heinäkuuta 2013 annetulla päätöksellä (portaria) nro 239/2013.
Lisätietoja on saatavilla osoitteessa https://inpi.justica.gov.pt/.
Portugalin oikeusministeriö (Ministério da Justiça) vastaa yhteistyössä asianajajaliiton ja paikallisviranomaisten kanssa siitä, että kaikkialla Portugalissa toimii oikeusaputoimistoja (Gabinetes de Consulta Jurídica), joissa kansalaiset voivat saada maksutonta oikeudellista neuvontaa lakimiehiltä. Luettelo oikeusaputoimistoista yhteystietoineen on saatavilla esimerkiksi oikeuspolitiikan viraston verkkosivuilla (https://dgpj.justica.gov.pt/).
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tällä sivulla luodaan yleiskatsaus Romanian oikeusalan ammatteihin.
Romaniassa harjoitetaan seuraavia oikeusalan ammatteja:
Romanian syyttäjälaitokseen (Ministerul Public) kuuluu
Ylin tuomarineuvosto (Consiliul Superior al Magistraturii, CSM) on Romanian oikeusjärjestelmässä syyttäjien toimen sääntelystä vastaava keskuselin. Tuomareiden ja syyttäjien perus- ja jatkokoulutusta antaa kansallinen tuomari-instituutti (Institutul Național al Magistraturii, INM), ylimmän tuomarineuvoston alaisuudessa toimiva valtion laitos, jolla on oikeushenkilöllisyys. Syyttäjälaitos toteuttaa tehtäviään syyttäjänvirastoissa toimivien syyttäjien kautta. Nämä voivat toimia kaikkien tuomioistuinten yhteydessä ammattikuntia koskevia erityistuomioistuimia lukuun ottamatta.
Syytteet muutoksenhakutuomioistuinten, alioikeuksien, alaikäisiä ja perheitä koskevia asioita käsittelevien alioikeuksien sekä alueellisten tuomioistuinten yhteydessä olevissa syyttäjänvirastoissa.
Syyttäjänvirastojen hierarkia on seuraavanlainen:
Korkeimman oikeuden yhteydessä toimivassa syyttäjänvirastossa toimii kaksi erillistä erikoisyksikköä. Nämä ovat
Sotilastuomioistuinten yhteydessä olevien syyttäjänvirastojen syytteet
Sotilaiden tekemistä rikoksista syytteet nostaa sotilassyyttäjälaitos. Se muodostuu sotilassyyttäjänvirastoista, joilla on sotilasyksikön oikeudellinen asema. Ne toimivat sotilastuomioistuinten, Bukarestin aluesotilastuomioistuimen ja Bukarestin sotilasmuutoksenhakutuomioistuimen yhteydessä.
Syyttäjälaitoksen toimintahierarkia
Syyttäjien on noudatettava toiminnassaan laillisuuden, puolueettomuuden ja hierarkkisen valvonnan periaatteita.
Heidän on hoidettava tehtäviään lakia noudattaen, kunnioitettava ja suojeltava ihmisarvoa sekä puolustettava ihmisten oikeuksia.
Kunkin syyttäjänviraston syyttäjät raportoivat kyseisen syyttäjänviraston johtajalle, joka puolestaan raportoi tuomiopiirin hierarkiassa ylempänä olevan syyttäjänviraston johtajalle.
Korkeimman oikeuden yhteydessä toimivan syyttäjänviraston valtakunnansyyttäjä, kansallisen korruptiontorjuntaosaston ylempi syyttäjä ja muutoksenhakutuomioistuimen yhteydessä toimivan syyttäjänviraston yleinen syyttäjä voivat valvoa hierarkiassa alempana olevia syyttäjiä joko suoraan tai nimetyn syyttäjän välityksellä.
Romaniassa on kahdenlaisia syyttäjiä:
Kansallisesti toimivat syyttäjät voidaan jakaa seuraaviin luokkiin:
Oikeusministeri voi aina tarvittaessa, viran puolesta tai ylimmän tuomarineuvoston pyynnöstä nimittää Romanian valtakunnansyyttäjän, DNA:n tai oikeusministerin itse valitsemia syyttäjiä valvomaan seuraavia seikkoja:
Syyttäjien rikostutkinnan aikana toteuttamat toimenpiteet tai niihin liittyvät päätökset eivät kuulu näiden tarkastusten piiriin.
Oikeusministeri voi pyytää Romanian valtakunnansyyttäjää tai tarvittaessa DNA:n syyttäjää raportoimaan syyttäjänvirastojen toiminnasta sekä antamaan ohjeita toimenpiteistä, joihin syyttäjänvirastojen on ryhdyttävä ehkäistäkseen ja torjuakseen tehokkaasti rikoksia.
Korkeimman oikeuden yhteydessä toimiva syyttäjänvirasto toimittaa toimintaansa käsittelevän vuosikertomuksen ylimmälle tuomarineuvostolle ja oikeusministerille, joka puolestaan esittelee päätelmänsä raportissaan Romanian parlamentille.
Tuomarin ammatin sääntelystä vastaava keskuselin on ylin tuomarineuvosto (Consiliul Superior al Magistraturii, CSM). Tuomareiden ja syyttäjien perus- ja jatkokoulutusta antaa kansallinen tuomari-instituutti (Institutul Național al Magistraturii, INM), ylimmän tuomarineuvoston alaisuudessa toimiva valtion laitos, jolla on oikeushenkilöllisyys.
Romaniassa tuomarit erikoistuvat johonkin seuraavaista aloista:
Asianajajan ammatin sääntelystä vastaava keskuselin on Romanian asianajajayhdistysten kansallinen liitto (Uniunea Națională a Barourilor din România, UNBR). Liitto on yleishyödyllistä tehtävää hoitava oikeushenkilö, johon kuuluvat kaikki Romanian asianajajayhdistykset. Se varmistaa, että oikeutta puolustukseen käyttää oikeusoppinut asianajaja ja että asianajajat ovat ammattitaitoisia ja toimivat ammattimaisesti. Sen tehtävänä on myös suojella jäsentensä mainetta ja kunniaa. Kaikki Romanian asianajajayhdistykset kuuluvat UNBR:ään.
Lisätietoja Romanian asianajajista saa Romanian asianajajayhdistysten kansallisesta liitosta (Uniunii Naționale a Barourilor din România).
Kyllä, käyttö on maksutonta
Lain mukaan oikeudelliset neuvonantajat voivat muodostaa maakunnan (județ) tasolla tai kansallisesti yhdistyksiä aloittain tai toiminta-alueittain ammatillisen kiinnostuksen mukaan yhdistyksiä ja säätiöitä koskevan lain mukaisesti. Yksi kyseisen lain mukaisesti perustetuista ammatillisista yhdistyksistä on Romanian oikeudellisten neuvonantajien liitto (Ordinul Consilierilor Juridici din România, OCJR). Siihen kuuluvat kaikki oikeudellisten neuvonantajien maakuntatason yhdistykset. Nämä voivat muodostaa myös muita ammatillisia yhdistyksiä. Oikeudellisten neuvonantajien luettelo maakunnittain jaettuna on internetissä OCJR:n jäsenten sivuilla, joille on linkit OCJR:n omilla sivuilla.
Romanian oikeusministeriö on lain mukaisesti osoittanut notaarintehtävät julkisten notaarien kansalliselle liitolle (Uniunea Națională a Notarilor Publici, UNNP). UNNP vastaa notaarien ammattikunnan organisoimisesta ja suojelee jäsentensä ammatillisia etuja sekä ammattikunnan mainetta ja arvovaltaa. Kaikki notaarit ovat sen jäseniä. Notaarit jakautuvat 15:een julkisten notaarien kamariin, jotka toimivat muutoksenhakutuomioistuinten yhteydessä.
Romaniassa notaarit tarjoavat seuraavia oikeudellisia palveluja:
Romanian haastemiesten kansallinen liitto (Uniunea Națională a Executorilor Judecătorești din România, UNEJ) on ammatillinen elin, johon kaikki haastemiehet kuuluvat ja jolla on oikeushenkilöllisyys. Se suojelee ammattikunnan mainetta ja auktoriteettia, ja sen päätehtävä on jäsentensä ammatillisten etujen edustaminen ja suojaaminen. Haastemiehet jakautuvat 15 jaostoon, joista kukin toimii vastaavan muutoksenhakutuomioistuimen yhteydessä.
UNEJ:n verkkosivuilla on luettelo haastemiehistä.
Kirjaajan ammatin sääntelystä vastaava keskuselin on Romanian oikeusjärjestelmässä ylin tuomarineuvosto (Consiliul Superior al Magistraturii, CSM).
Kirjaajien kansallinen koulutuslaitos on vastuussa kirjaajien ammatillisesta perus- ja jatkokoulutuksesta. Se on valtion laitos, jolla on oikeushenkilöllisyys, ja sitä koordinoi ylin tuomarineuvosto.
Romanian oikeusjärjestelmässä kirjaajia toimii erilaisissa tehtävissä:
Lisätietoa (354 Kb) kirjaajista.
Oikeusavustajat ovat osa tuomariston kokoonpanoa ensimmäisessä oikeusasteessa käsiteltävissä asioissa, jotka koskevat työoikeudellisia ja sosiaaliturvaan liittyviä riita-asioita.
He osallistuvat asioiden käsittelyyn neuvoa-antavassa äänestyksessä ja allekirjoittavat tuomiot. Lisäksi heidän mielipiteensä kirjataan tuomioon ja he perustelevat antamansa eriävät mielipiteet. Jos tuomaristossa on oikeusavustajia, presidentti voi antaa jollekin heistä tehtäväksi tuomion muokkaamisen.
Oikeusministeriö nimittää talous- ja sosiaalineuvoston ehdottamat oikeusavustajat viideksi vuodeksi. Heidän on täytynyt olla oikeudellisessa asemassa vähintään viisi vuotta, ja heidän on täytettävä kaikki laissa säädetyt edellytykset.
Oikeusavustajat ovat virkakautensa aikana vakaassa asemassa, he ovat ainoastaan lain alaisia ja heiltä edellytetään lain mukaista tuomarinvalaa. Lisäksi heihin sovelletaan tuomareita ja syyttäjiä koskevia velvollisuuksia, kieltoja, yhteensopimattomuutta, poikkeuksia, kurinpitoseuraamuksia ja virasta erottamisen syitä koskevia säännöksiä.
Oikeusministeriön määräyksellä vahvistetaan oikeusavustajan virkojen kokonaismäärä ja niiden jakautuminen tuomioistuinten kesken työn määrän perusteella.
Oikeusministeriön määräyksellä nimitettäviä talous- ja sosiaalineuvoston ehdottamia oikeusavustajia koskevat ehdot, valinta- ja ehdotusmenettely sekä heidän valtuutuksensa, erottamisensa ja siirtonsa vahvistetaan hallituksen päätöksellä.
Korkeimpaan oikeuteen kuuluu avustavia tuomareita, jotka osallistuvat sen käsittelyihin.
Avustavien tuomareiden tehtäviin kuuluvat muun muassa
Yksityiskohtainen kuvaus apulaistuomareiden työstä on luettavissa tässä asiakirjassa (126 Kb).
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tällä sivulla esitetään yleiskatsaus Slovenian oikeusalan ammateista.
Lakimiehen korkeakoulututkinnon suorittanut tai henkilö, joka on suorittanut Bolognan prosessissa määritetyt ensimmäisen ja toisen syklin oikeustieteelliset opinnot, voi toimia Sloveniassa monenlaisissa oikeudellisissa tehtävissä, kuten tuomarina, syyttäjänä, valtionsyyttäjänä, asianajajana ja notaarina.
Slovenian tasavallan perustuslain 135 §:n mukaan yleinen syyttäjä nostaa ja ajaa rikossyytteitä ja hänellä on myös muita laissa säädettyjä valtuuksia. Yleisen syyttäjän valtuuksista ja toimen järjestämisestä säädetään pääasiassa yleistä syyttäjää koskevassa laissa (Zakon o državnem tožilstvu) ja rikosprosessilaissa (Zakon o kazenskem postopku).
Sloveniassa on 11 piirisyyttäjänvirastoa (okrožno državno tožilstvo) (Celje, Koper, Kranj, Krško, Ljubljana, Maribor, Murska Sobota, Nova Gorica, Novo mesto, Ptuj ja Slovenj Gradec), erikoissyyttäjänvirasto (specializirano državno tožilstvo), joka toimii koko maan alueella, ja Ljubljanassa sijaitseva Slovenian tasavallan korkein syyttäjänvirasto Vrhovno državno tožilstvo Republike Slovenije.
Erikoissyyttäjänvirastolla on toimivalta nostaa rikossyytteitä, kun on kyse perinteisestä järjestäytyneestä rikollisuudesta, talousrikoksista, terrorismista, korruptiorikoksista ja muista rikoksista, joiden selvittämiseen ja syytteeseenpanoon tarvitaan syyttäjänvirastolla olevaa erikoistumista ja erikoiskoulutusta. Erikoissyyttäjänvirastossa on organisatorisesti itsenäisenä yksikkönä erityisvaltuuksia omaavien virkamiesten tutkintaan ja syytteeseenpanoon erikoistunut osasto (Odelek za preiskovanje in pregon uradnih oseb s posebnimi pooblastili). Kyseisen osaston syyttäjillä on toimivalta nostaa syytteet poliisien, poliisivaltuudet omaavien sisäasiain virkamiesten, sotilaspoliisien, puolustusministeriön tiedustelu- ja turvallisuuspalveluvirkamiesten sekä Slovenian tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun virkamiesten tekemistä rikoksista.
Korkein syyttäjänvirasto on maan ylin syyttäjänvirasto, jossa toimii
Ylemmät syyttäjät ajavat valituksia ylemmän oikeusasteen tuomioistuimissa vireillä olevissa muutoksenhakumenettelyissä. Korkeimmat syyttäjät esiintyvät syyttäjinä Slovenian tasavallan korkeimmassa oikeudessa ylimääräistä muutoksenhakua koskevissa menettelyissä, jotka kuuluvat rikosoikeuden sekä siviili- ja hallintoasioiden alaan.
Korkeimmassa syyttäjänvirastossa on
Syyttäjien päätehtävä on rikossyytteiden nostaminen. Heidän on
Voimassa olevan rikoslainsäädännön mukaan syyttäjät voivat tietyin edellytyksin esittää rikossyytteen nostamiselle vaihtoehtoisia rikosten seuraamuksia. Näitä ovat ensinnäkin asian lähettäminen sovitteluun ja ehdollinen rikossyytteen nostamisen lykkääminen, jos epäilty on valmis noudattamaan syyttäjän ohjeita ja suorittamaan tämän hänelle määräämät tehtävät. Jos sovittelu tai ehdollinen syytteeseenpanon lykkääminen onnistuu, syyttäjä luopuu syytteestä, mikä tarkoittaa, että asia ratkaistaan tuomioistuimen ulkopuolella. Syyttäjä voi myös ehdottaa, että tuomioistuin määrää epäilylle konkreettisen seuraamuksen tai toimenpiteen ilman pääkäsittelyä.
Tämän lisäksi korkein syyttäjänvirasto hoitaa tehtäviä, jotka eivät liity rikosoikeuden aineelliseen soveltamisalaan. Yhdessä korkeimman syyttäjänviraston kolmesta osastosta eli siviili- ja hallintoasioiden osastossa korkeimmat syyttäjät voivat jättää laillisuuden suojaa koskevan hakemuksen (zahteva za varstvo zakonitosti) muutoksenhakutuomioistuimien päätöksistä, jotka on tehty riita-asioita, riidattomia asioita ja muita siviiliasioita koskevissa tuomioistuinkäsittelyissä. Tämäntyyppisen ylimääräisen muutoksenhaun edellytyksenä on yleisen edun suojeleminen, josta voi päättää vain korkein syyttäjä. Asianosaiset eivät voi esittää laillisuuden suojaa koskevaa hakemusta.
Tuomarin asemasta säädetään Slovenian perustuslain 125–134 §:ssä ja laissa tuomarin virasta (zakon o sodniški službi). Tuomarit ovat virkamiehiä, jotka parlamentti nimittää tuomarineuvoston (Sodni svet) esityksestä. Tuomarin virka on pysyvä. Ikärajasta ja kelpoisuusedellytyksistä on säädetty laissa.
Tuomariksi voidaan valita henkilö, joka täyttää seuraavat yleiset kelpoisuusvaatimukset:
Tuomarit, jotka ovat tutkinta- tai oikeudenkäyntimenettelyssä antaneet ihmisoikeuksia ja perusvapauksia loukkaavan tuomion tai päätöksen, eivät enää toimikautensa jälkeen täytä edellytyksiä tulla valituksi tuomarin tehtävään.
Tuomari on virkamies, jota sitoo työssään ainoastaan perustuslaki ja muu lainsäädäntö. Tuomarin virkaa ei voi yhdistää virkaan muissa valtion elimissä, paikallishallinnon elimissä tai poliittisen puolueen elimissä eikä eräisiin muihin virkoihin ja toimiin, joista on säädetty laissa. Tuomarit eivät erikoistu koulutuksensa aikana. Oikeudenala, jolla tuomari pääasiassa työskentelee, määräytyy kunkin tuomioistuimen sisäisen organisaation mukaan. Tuomioistuimet on jaettu erityyppisten asioiden ratkaisemista varten osastoihin, joihin tuomarit on sijoitettu tuomioistuimen vuotuisen työohjelman mukaan. Slovenian tuomarineuvosto (Sodni svet) päättää tuomareiden etenemisestä urallaan ja nousemisesta ylempään palkkaluokkaan. Se myös tekee parlamentille esityksen tuomarin vapauttamisesta virastaan, jos tämä rikkoo työssään perustuslakia tai rikkoo vakavasti lakia taikka syyllistyy viranhoidossaan rikolliseen tekoon. Slovenian tuomioistuinlaitos päättää, missä oikeusasteessa kukin tuomari hoitaa tuomarinvirkaa. Tuomarit voivat olla paikallistuomareita (okrajni sodniki), piirituomareita (okrožni sodniki), ylemmän oikeusasteen tuomareita (višji sodniki) ja ylimmän oikeusasteen tuomareita (vrhovni sodniki).
Tuomarit kuuluvat Slovenian tuomariyhdistykseen (Sodniška društva), joka on osa kansainvälistä tuomariliittoa. Yhdistyksen jäsenyys on vapaaehtoinen.
Ammattituomareiden (poklicni sodniki) lisäksi tuomioistuimen kokoonpanoon voi kuulua maallikkotuomareita (sodniki porotniki). Kun laissa säädetään, että asia ratkaistaan tavanomaisessa kokoonpanossa, tuomioistuimen puheenjohtajana on ammattituomari ja sen jäseninä on kaksi maallikkotuomaria, ellei ole toisin säädetty. Kun laissa säädetään, että asia ratkaistaan viisijäsenisessä tuomaripaneelissa, paneelin puheenjohtajana on ammattituomari ja sen jäseninä on yksi ammattituomari ja kolme maallikkotuomaria, ellei ole toisin säädetty. Maallikkotuomariksi voidaan nimittää kuka tahansa vähintään 30-vuotias terveydentilaltaan ja luonteeltaan tuomarin tehtävään soveltuva Slovenian kansalainen, jota ei ole tuomittu virallisen syytteen alaisesta rikoksesta ja joka pystyy aktiivisesti käyttämään sloveenin kieltä. Maallikkotuomareiden toimikausi kestää viisi vuotta, ja heidät voidaan nimittää uudelleen. Ylemmän tuomioistuimen puheenjohtaja nimittää ja erottaa oikeudenkäyttöalueensa aluetuomioistuimien maallikkotuomarit.
Tuomarineuvosto (sodni svet) on ammatin sääntelystä vastaava keskuselin.
Tuomarineuvostoon kuuluu 11 jäsentä.
Parlamentti valitsee viisi jäsentä yliopistojen oikeustieteen professorien, asianajajien ja muiden lakimiesten joukosta Slovenian presidentin esityksestä, ja tuomarin tehtävässä vakituisesti toimivat tuomarit valitsevat keskuudestaan kuusi jäsentä. Tuomarineuvoston jäsenet valitsevat keskuudestaan puheenjohtajan.
Tuomarineuvostolla on seuraavat tehtävät:
Tuomarineuvostolla on tuomioistuimia ja oikeuslaitosta koskevien sääntöjen mukaan seuraavat tehtävät:
1. tuomareiden, tuomioistuimien puheenjohtajien ja varapuheenjohtajien valinnan, nimittämisen ja virasta vapauttamisen osalta:
2. muiden tuomareita koskevien henkilöstöasioiden osalta, kun päätetään
3. kurinpitomenettelyjen osalta:
4. muut tehtävät:
Tuomarineuvoston päätökset tehdään julkisessa äänestyksessä jäsenten enemmistöllä, ellei laissa tai työjärjestyksessä toisin määrätä.
Tuomarineuvosto tekee päätökset kahden kolmasosan enemmistöllä seuraavissa asioissa:
Tuomarineuvosto voi työjärjestyksensä perusteella tehdä päätöksiä myös muista asioista jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.
Slovenian perustuslain 137 §:n mukaan asianajolaitoksella on oikeuslaitoksen osana itsenäinen ja riippumaton tehtävä, josta säädetään laissa. Asianajolaissa säädetään, että harjoittaessaan ammattiaan asianajaja antaa neuvoja oikeudellisissa kysymyksissä, edustaa ja puolustaa asianosaisia tuomioistuimissa ja muissa valtion elimissä, laatii asiakirjoja ja edustaa asianosaisia heidän oikeudellisissa suhteissaan. Ainoastaan asianajaja voi maksua vastaan edustaa asianosaisia tuomioistuimessa. Joissakin tapauksissa asianajajan tilalla voi olla asianajajaharjoittelija.
Vain asianajaja voi toimia vastaajan puolustajana rikosoikeudenkäynnissä.
Siviiliasioissa asianosaista voi edustaa paikallistuomioistuimessa kuka tahansa täysivaltainen ja aluetuomioistuimissa, ylemmissä tuomioistuimissa ja korkeimmassa oikeudessa vain asianajaja tai muu sellainen henkilö, joka on suorittanut valtion oikeustutkinnon. Oikeudenkäynneissä, jotka koskevat ylimääräisiä muutoksenhakuja, asianosaisen edustajan on ehdottomasti oltava asianajaja (paitsi esimerkiksi jos asianosainen tai hänen laillinen edustajansa on itse suorittanut valtion oikeustutkinnon).
Myös kaikissa mielenterveyslain piiriin kuuluvissa tuomioistuinmenettelyissä asianosaisen edustajan on oltava asianajaja.
Sloveniassa ulkomaalainen asianajaja, jolle on kotimaassaan myönnetty oikeus harjoittaa asianajajan ammattia, voi asianajolaissa säädetyin ehdoin
Kotimaalla tarkoitetaan valtiota, jossa asianajajalla on oikeus harjoittaa asianajajan ammattia kyseisen valtion sääntöjen mukaan saadulla ammattinimikkeellä.
Toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta tulevalla asianajajalla tarkoitetaan tämän lain mukaan asianajajaa, jolla on oikeus harjoittaa asianajajan ammattia jossain Euroopan unionin jäsenvaltiossa kyseisen valtion sääntöjen mukaan saadulla ammattinimikkeellä. Toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta tuleva asianajaja merkitään luetteloon ulkomaalaisista asianajajista, joilla on oikeus harjoittaa asianajajan ammattia Sloveniassa nimikkeellä odvetnik kaikkine asianajajan ammatin harjoittamiseen kuuluvine oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Edellytyksenä on, että asianajaja täyttää laissa säädetyt vaatimukset ja suorittaa kokeen, jossa testataan Slovenian oikeusjärjestyksen tuntemusta. Kokeen tarkemmasta sisällöstä ja suorittamistavasta säädetään muista maista tulevien asianajajien kokeesta annetussa asetuksessa.
Asianajajat voivat mainostaa palvelujaan tietyin ehdoin. Mainonnan muodoista säädetään laissa. Hän voi harjoittaa ammattiaan yksin tai asianajotoimistossa. Asianajajien kattojärjestö on Odvetniška zbornica Slovenije (asianajajakamari), jolla on tietyt oikeudet ja oma ohjesääntö. Oikeuden harjoittaa asianajajan ammattia saa, kun henkilö merkitään asianajajakamarissa pidettävään asianajajaluetteloon. Asianajajat, jotka suorittavat vaaditun tasoisen tietyn alan erikoiskoulutuksen, voivat tietyin ehdoin hakea asianajajakamarilta asemansa tunnustamista erikoistuneena asianajajana. Asianajopalkkioista on säädetty asianajotariffissa, jonka asianajajakamari hyväksyy oikeusministeriltä hyväksynnän saatuaan.
Asianajajia koskevat perussäännökset ovat saatavilla englannin kielellä asianajajaliiton verkkosivustossa.
Asianajajaliitolla on hakukone (sloveenin ja englannin kielillä) asianajajien hakemiseksi seuraavien tietojen perusteella:
Slovenian perustuslain 137 §:n toisen momentin mukaan notaari on viranomainen, josta säädetään laissa. Notaareja koskevassa laissa säädetään seuraavaa: notaarin toimi on luottamustoimi, jonka hoitajat laativat tämän lain säännösten mukaisesti virallisia asiakirjoja oikeustoimista, tahdonilmaisuista ja tapahtumista, joista seuraa oikeuksia, ottavat haltuunsa asiakirjoja, rahaa ja arvopapereita luovutettavaksi kolmansille tai valtion elimille sekä suorittavat tuomioistuinten toimeksiannosta tehtäviä, joita heille lain mukaan voidaan antaa.
Notaariksi voidaan nimittää henkilö, joka täyttää seuraavat kelpoisuusvaatimukset:
Edellisen luettelon kohdasta 1 poiketen notaariksi voidaan oikeudelliseen ja tosiasialliseen vastavuoroisuuteen perustuen nimittää myös sellaisen maan kansalainen, joka ei ole Euroopan unionin jäsenvaltion, Euroopan talousalueen jäsenvaltion, Sveitsin tai OECD:n jäsenvaltion kansalainen.
Notaari ei voi toimia asianajajana eikä missään palkallisessa virassa tai toimessa.
Notaari ei saa hoitaa sivutoimia, jotka ovat ristiriidassa notaarin tehtävien harjoittamisessa vaadittavan kunniallisuuden ja moitteettomuuden kanssa tai joiden vuoksi luottamus notaarin puolueettomuuteen tai hänen laatimiensa asiakirjojen uskottavuuteen voisi heikentyä.
Oikeusministeri nimittää notaarin vapaana olevaan notaarin virkaan. Ennen nimitystä ministeri pyytää Slovenian notaarikamarilta (Notarska zbornica) lausuntoa hakijoista. Notaarien määrä on rajoitettu, ja se määräytyy oikeusministeriön laatimien sääntöjen perusteella. Jos notaarin viranhoidossa ilmenee laissa tarkoitettuja sääntöjenvastaisuuksia, oikeusministeri erottaa hänet. Notaarien kattojärjestö on notaarikamari (Notarska zbornica).
Lain mukaan notaareiden on liityttävä Slovenian notaarikamariin.
Notaarit hoitavat julkista palvelua, joka koskee pääasiassa julkisten ja yksityisten asiakirjojen laatimista. Tehtävä on hyvin tärkeä oikeudellisten toimenpiteiden turvallisuuden kannalta.
Notaarien toimittamat julkiset asiakirjat ovat yleensä notaarin laatimia asiakirjoja ja pöytäkirjoja. Notaari voi laatia kaikentyyppisiä kirjallisia sopimuksia asianosaisten puolesta, mutta tietyntyyppiset sopimukset sekä julkisten ja yksityisten osakeyhtiöiden yhtiöjärjestykset ovat Slovenian lainsäädännön mukaan päteviä ainoastaan, jos ne ovat notaarin laatimia. Notaari voi myös laatia testamentin. Lisäksi jäljennettyjen asiakirjojen ja allekirjoitusten on joskus oltava notaarin vahvistamia, jotta varmistetaan, että ne ovat päteviä tuomioistuimessa. Notaarin haltuun voidaan jättää asiakirjoja ja arvopapereita.
Notaarikamarin verkkosivustosta pääsee Slovenian kaikki notaarit sisältävään luetteloon, joka sisältää yhteystiedot ja perushakukoneen.
Notaarikamarin hoitamia kolmea rekisteriä voi käyttää notaarikamarin verkkosivustossa:
Tuomioistuinavustajat (372 Kb)
Valtionsyyttäjän tehtävästä säädetään 20. marraskuuta 2017 voimaan tulleessa uudessa laissa valtionsyyttäjälaitoksesta (Zakon u o državnem odvetništvu), jolla valtionsyyttäjälaitos uudistettiin perusteellisesti.
Valtionsyyttäjälaitos hoitaa valtion omaisuuden ja muiden oikeuksien ja etujen suojeluun liittyviä tehtäviä edustamalla valtiota tuomioistuimissa ja hallintoelimissä Sloveniassa, ulkomaisissa tuomioistuimissa ja välimiesmenettelyissä sekä kansainvälisissä tuomioistuimissa ja välimiesmenettelyissä, tehtäviä, jotka liittyvät oikeudelliseen neuvontaan ja riitojen ratkaisuun oikeudenkäynnin ulkopuolella, ja muita valtionsyyttäjälaitoslaissa tai muissa laeissa säädettyjä tehtäviä.
Valtionsyyttäjälaitoksen tehtäviä hoitavat viranhaltijoina päävaltionsyyttäjä (generalni državni odvetnik) ja apulaispäävaltionsyyttäjä (namestnik generalnega državnega odvetnika) sekä ylempiä valtionsyyttäjiä (višji državni odvetnik), valtionsyyttäjiä (državni odvetnik) ja valtionsyyttäjäharjoittelijoita (kandidat i za državnega odvetnika), joilla on nyt viranhaltijan asema. Päävaltionsyyttäjän ja ylempien valtionsyyttäjien valintamenettelyssä pyydetään poliittisten nimitysten välttämiseksi lausunto riippumattomalta asiantuntijakomitealta (Komisije za presojo ustreznosti kandidatov), joka arvioi hakijoiden soveltuvuuden.
Päävaltionsyyttäjän nimittää Slovenian hallitus oikeusministerin perustellusta esityksestä saatuaan asiantuntijakomitealta lausunnon. Apulaispäävaltionsyyttäjän nimittää ylempien valtionsyyttäjien keskuudesta Slovenian hallitus päävaltionsyyttäjän esityksestä, jonka oikeusministeri on hyväksynyt. Sekä päävaltionsyyttäjän että apulaispäävaltionsyyttäjän toimikausi kestää kuusi vuotta, ja se on mahdollista uusia. Ylemmän valtionsyyttäjän, valtionsyyttäjän ja valtionsyyttäjäharjoittelijan tehtävän hoitaminen edellyttää työsuhdetta, jossa on noudatettava valtionsyyttäjälaissa säädettyjen ehtojen lisäksi myös ehtoja, joista säädetään viranhaltijajärjestelmää koskevassa laissa.
Valtionsyyttäjä on riippumaton toimiessaan edustajana yksittäisessä asiassa.
Tietoa oikeusalan ammateista Slovenian tasavallan yleisen syyttäjän verkkosivustossa
Tietoa oikeusalan ammateista Slovenian oikeuslaitoksen verkkosivustossa
Tietoa oikeusalan ammateista Slovenian asianajajaliiton verkkosivustossa
Tietoa oikeusalan ammateista Slovenian notaarikamarin verkkosivustossa
Tietoa oikeusalan ammateista valtionsyyttäjälaitoksen verkkosivustossa
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tällä sivulla esitetään yleiskatsaus Slovakian oikeusalan ammateista.
Oikeusalan ammatit – johdanto
Organisaatio
Slovakian syyttäjälaitos on riippumaton valtion viranomainen, jota johtaa valtakunnansyyttäjä. Syyttäjälaitos suojelee toimivaltansa rajoissa yksityishenkilöiden, oikeushenkilöiden ja valtion laillisia oikeuksia ja etuja.
Slovakian syyttäjälaitoksella on oma erillinen lukunsa valtion talousarviossa.
Syyttäjälaitoksen ja valtakunnansyyttäjän asema ja tehtävät on määritelty Slovakian tasavallan perustuslaissa (149 §) ja syyttäjälaitoksesta annetussa laissa nro 153/2001, jolla säännellään myös valtakunnansyyttäjän ja muiden syyttäjien toimivaltaa sekä syyttäjälaitoksen organisaatiota ja hallintoa. Syyttäjien asema, oikeudet ja velvollisuudet määritellään syyttäjistä ja syyttäjäharjoittelijoista annetussa laissa nro 154/2001.
Hierarkkinen rakenne
Jotta syyttäjälaitos voi täyttää tehtävänsä lakia suojelevana viranomaisena, sen organisaation on oltava hierarkkinen. Näin varmistetaan, että lakeja ja muita yleisesti sovellettavia säädöksiä sekä rangaistusasteikkoa sovelletaan yhdenmukaisesti.
Syyttäjälaitoksessa syyttäjien välillä vallitsee hierarkia, ja kaikki syyttäjät toimivat valtakunnansyyttäjän alaisuudessa.
Valtuudet
Syyttäjälaitoksen toimivaltaan kuuluvat
Tehtävät
Valtakunnansyyttäjä ja yksittäiset syyttäjät hoitavat tehtäviä, jotka kuuluvat syyttäjälaitoksen toimivaltaan, ja käyttävät kaikkia käytettävissä olevia lakisääteisiä keinoja suorittaessaan tehtäviään ja velvoitteitaan. Heidän on
Hierarkia
Slovakian syyttäjälaitoksen organisaatioon kuuluvat seuraavat elimet:
Valtakunnansyyttäjänvirasto on syyttäjäjärjestelmän ylin viranomainen. Valtakunnansyyttäjänvirastoon kuuluvat
Valtakunnansyyttäjänviraston päätoimipaikka on Bratislavassa.
Eritasoisten syyttäjänvirastojen sijainti ja alueellinen toimivalta määräytyvät vastaavien tuomioistuinten sijaintien ja tuomiopiirien mukaan. Tuomioistuinten ja syyttäjänvirastojen päätoimipaikan sijainti ja alueellinen toimivalta eivät vastaa maan hallinnollista aluejakoa.
Syyttäjä suorittaa tehtävänsä palvelussuhteessa, joka syntyy, kun syyttäjä nimitetään. Valtakunnansyyttäjä nimittää syyttäjät virkaan toistaiseksi. Syyttäjän on ennen virkaan astumista vannottava varaukseton vala.
Pätevyysvaatimukset
Syyttäjänvirkaan nimitettävän on oltava Slovakian kansalainen ja täytettävä seuraavat kelpoisuusedellytykset:
Syyttäjän tutkintokokeeseen voivat ilmoittautua ainoastaan syyttäjälaitoksen syyttäjäharjoittelijat. Syyttäjäharjoittelijat valitaan valintakokeen perusteella.
Lain mukaan syyttäjän tutkinnoksi katsotaan myös lainkäytön erikoistutkinto, asianajajatutkinto ja notaaritutkinto.
Yleneminen pääsyyttäjän virkaan tai ylempään virkaan syyttäjänvirastossa on mahdollista ainoastaan valintakokeen ja syyttäjäneuvoston lausunnon perusteella.
Syyttäjä voidaan määrätä väliaikaiselle komennukselle toiseen syyttäjänvirastoon vain hänen omalla suostumuksellaan. Ilman suostumusta syyttäjä voidaan määrätä väliaikaiselle komennukselle toiseen syyttäjänvirastoon enintään 60 työpäivän ajaksi kalenterivuodessa, jos se on välttämätöntä kyseisen syyttäjänviraston moitteettoman tehtävänhoidon kannalta.
Syyttäjä voidaan siirtää toiseen syyttäjänvirastoon ainoastaan, jos hän suostuu siirtoon tai hakee sitä tai jos siirto perustuu kurinpidollisiin syihin.
Valtakunnansyyttäjä voi pidättää virantoimituksesta syyttäjän, joka on joutunut syytteeseen tahallisesta rikoksesta tai syyttäjän tehtävien hoidossa tehdystä tuottamuksellisesta rikoksesta taikka jota vastaan on aloitettu kurinpitomenettely sellaisen teon vuoksi, joka voi johtaa erottamiseen syyttäjän virasta.
Syyttäjän palvelussuhde voidaan päättää vain laissa säädetyillä perusteilla.
Syyttäjä valvoo toiminnan laillisuutta sekä ennen syytteen nostamista että oikeudenkäynnin valmisteluvaiheessa. Syyttäjällä on valvontatehtävissään seuraavat valtuudet:
Ainoastaan syyttäjällä on toimivalta
Käyttäessään valtuuksiaan valvoa, että niiden henkilöiden säilöönottotilat ovat lainmukaisia, joilta on riistetty vapaus tai sitä on rajoitettu, syyttäjän on varmistettava, että henkilöitä säilytetään tällaisissa tiloissa ainoastaan tuomioistuimen tai muun toimivaltaisen valtion elimen päätöksellä ja että kyseisissä tiloissa noudatetaan lakeja ja muita yleisesti sovellettavia säädöksiä.
Syyttäjällä on riita-asian oikeudenkäynneissä toimivalta
Valvoessaan, noudattavatko hallintoviranomaiset lakeja ja muita yleisesti sovellettavia säädöksiä, syyttäjällä on oikeus tarkistaa seuraavien toimenpiteiden laillisuus:
Organisaatio
Tuomioistuinten henkilöstö
Oikeudelliset tietokannat
Lisätietoja on Slovakian asianajajaliiton verkkosivustolla.
Oikeudelliset tietokannat
Lisätietoja on Slovakian oikeusapukeskuksen verkkosivustolla.
Notaarilla on Slovakiassa oltava oikeustieteen korkeakoulututkinto.
Notaarin tehtäviä ovat ennalta ehkäisevä oikeudenkäyttö ja virallisten asiakirjojen oikeaksi todistaminen.
Notaareja valvoo oikeusministeriö.
Notaarien on oltava Slovakian notaariliiton jäseniä.
Oikeudelliset tietokannat
Notaariliiton verkkosivustolta pääsee yksinomaan notaarien käytettävissä olevaan intranetiin. Verkkosivusto on maksuton, mutta tiedonhakua on rajoitettu.
Tietokannan kautta ovat käytettävissä
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tässä osiossa esitetään yleiskatsaus Suomen oikeusalan ammatteihin.
Oikeusalan ammateissa toimivat Suomessa muun muassa tuomioistuimissa työskentelevät tuomarit, syyttäjät, julkiset oikeusavustajat, asianajajat, luvan saaneet oikeudenkäyntiavustajat, julkiset notaarit ja ulosottomiehet.
Syyttäjälaitoksessa työskentelee noin 550 henkilöä. Heistä noin 400 on syyttäjiä. Lisäksi Syyttäjälaitoksessa työskentelee noin 150 henkilöä erilaisissa tuki- ja asiantuntijatehtävissä.
Syyttäjälaitos koostuu keskushallintoyksikkönä toimivasta valtakunnansyyttäjän toimistosta ja viidestä syyttäjäalueesta: Etelä-Suomi, Länsi-Suomi, Pohjois-Suomi, Itä-Suomi ja Ahvenanmaa. Syyttäjälaitoksella on 34 toimipaikkaa eri puolilla Suomea.
Syyttäjälaitosta johtaa maan ylimpänä syyttäjänä valtakunnansyyttäjä.
Valtakunnansyyttäjän toimisto huolehtii Syyttäjälaitoksen keskushallinnosta, ohjauksesta ja valvonnasta sekä koko Syyttäjälaitoksen toimintaedellytyksistä. Syyttäjäalueet huolehtivat varsinaisesta syyttäjäntoiminnasta.
Syyttäjälaitos kuuluu oikeusministeriön hallinnonalaan.
Itsenäinen Syyttäjälaitos on valtion viranomainen ja osa oikeuslaitosta. Sen tehtävänä on huolehtia rikosvastuun toteuttamisesta eli siitä, että rikoksesta seuraa lain tarkoittama rangaistus. Syyttäjät ovat syyteasioissa tekemissään ratkaisuissa riippumattomia ja itsenäisiä lainkäyttäjiä.
Rikosprosessissa syyttäjällä on viranomaisista laajin rooli. Se ulottuu käsittelyketjussa esitutkinnasta tuomioistuinkäsittelyyn saakka. Syyttäjä voi myös itse määrätä sakkorangaistuksen lievemmistä rikoksista.
Syyttäjän tehtävät painottuvat syyteharkintaan ja tuomioistuinkäsittelyyn. Syyteharkinnassa syyttäjä päättää siitä, mitkä asiat hän vie nostamansa syytteen perusteella tuomioistuimen käsiteltäväksi. Syyttäjän vastuulla oikeudenkäynnissä on näyttää toteen, että syytteessä kuvattu rikos on tehty.
Syyttäjä huolehtii myös siitä, että ennen syyteharkintaa tehtävä esitutkinta suoritetaan riittävässä laajuudessa. Syyttäjä perehtyy vaativampiin rikosasioihin jo esitutkintaa aloitettaessa ja voi tutkinnanjohtajan esityksestä myös lopettaa esitutkinnan ennen syyteharkintavaihetta.
Syyttäjän merkitys esitutkinnassa korostuu, kun poliisihenkilöä epäillään rikoksesta. Silloin myös esitutkintaa johtavana tutkinnanjohtajana toimii syyttäjä.
Oikeudelliset tietokannat
Lisätietoja Syyttäjälaitoksen verkkosivuilla.
Suomessa useimmat tuomioistuinten tuomiot ovat ammattituomarien antamia. Käräjäoikeuksissa on myös maallikkotuomareita (lautamiehiä). Tuomarit ovat riippumattoman tuomioistuinlaitoksen edustajia. Tuomarinvirkoja on korkeimmassa oikeudessa, hovioikeuksissa ja käräjäoikeuksissa, korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja hallinto-oikeuksissa sekä vakuutusoikeudessa, työtuomioistuimessa ja markkinaoikeudessa. Tuomarit ovat valtion virkamiehiä, eikä heitä voi erottaa tehtävästään. Tuomaria ei voida julistaa virkansa menettäneeksi muutoin kuin tuomioistuimen tuomiolla. Häntä ei saa myöskään ilman hänen suostumustaan siirtää toiseen virkaan.
Valtion virkamieslain 12 luvun erityissäännökset koskevat tuomareita virkamiehinä. Lain mukaan tuomareihin ei sovelleta niitä virkavapautta, varoituksia, määräaikaista virkasuhdetta ja lomautusta koskevia säännöksiä, joita sovelletaan muihin virkamiehiin. Valtion virkamieslain mukaan tuomari on velvollinen eroamaan valtion palveluksesta, kun hän saavuttaa lakisääteisen eläkeiän (tuomareilla 68 vuotta) tai jos hän on menettänyt pysyvästi työkykynsä.
Tuomarit
Tuomarin viran hakemisen edellytyksenä on ylempi oikeustieteellinen korkeakoulututkinto ja yksivuotinen tuomioistuinharjoittelu alioikeudessa. Tuomarin ammattiin valmistaudutaan tavallisesti toimimalla hovioikeuden esittelijänä (vanhempana oikeussihteerinä), minkä jälkeen seuraa nimittäminen käräjäoikeuden tai hovioikeuden tuomariksi. Tuomareiksi haluaville on määrä järjestää tulevaisuudessa erityiskoulutusta. Hovioikeus julistaa tuomarin viran haettavaksi, ja tuomarinvalintalautakunta arvioi hakijoiden soveltuvuuden. Tuomarit nimittää virkaan tasavallan presidentti.
Lautamiehet
Käräjäoikeuksissa on maallikkojäseniä eli lautamiehiä, jotka osallistuvat eräiden juttujen ratkaisemiseen. Lautamiehiä käytetään lähinnä rikosjutuissa, mutta he voivat osallistua myös riita-asioiden ja huoneenvuokra-asioiden ratkaisemiseen. Asiat käsitellään käräjäoikeudessa kokoonpanossa, johon kuuluu puheenjohtajana toimiva vakinainen tuomari ja kolme lautamiestä. Kullakin lautamiehellä on itsenäinen päätösvalta, ja tarvittaessa ratkaisu tehdään äänestämällä, jolloin enemmistön kanta ratkaisee. Jos äänet menevät tasan, ratkaisuksi rikosasioissa tulee syytetyn kannalta lievempi lopputulos ja muissa asioissa puheenjohtajan kannattama mielipide.
Kunnanvaltuusto valitsee lautamiehet neljäksi vuodeksi kerrallaan. Jokaisesta kunnasta valitaan vähintään kaksi lautamiestä ja suurista kunnista huomattavasti enemmän. Lautamiesten tulee mahdollisimman tasapuolisesti edustaa kunnan väestön ikä-, sukupuoli-, kieli- ja elinkeinojakautumaa.
Lautamiehen tulee olla Suomen kansalainen. Tehtävään ei voida valita alle 25-vuotiasta tai 63 vuotta täyttänyttä henkilöä. Lautamiehenä ei voi toimia henkilö, jolla on virka tuomioistuimessa tai rangaistuslaitoksessa, ei myöskään syyttäjä-, asianajaja- tai poliisitehtäviä hoitava henkilö. Lautamies vannoo tuomarin valan tai antaa vastaavan vakuutuksen ennen toimikautensa alkamista.
Jokaiselle lautamiehelle pyritään järjestämään istunto noin kerran kuukaudessa eli 12 vuosittain. Käräjäoikeus maksaa lautamiehille istuntopalkkion sekä korvaa hänen ansionmenetyksensä.
Julkiset oikeusavustajat ovat valtion oikeusaputoimistoissa työskenteleviä lakimiehiä tai asianajajia. He ovat valtion virkamiehiä, ja heidät nimittää virkaan oikeusministeri. Oikeusaputoimistoja hallinnoi oikeusministeriö.
Julkisen oikeusavustajan virkaan on kelpoisuusvaatimuksena ylempi oikeustieteellinen korkeakoulututkinto sekä riittävä kokemus asianajajan työstä tai tuomarin tehtävien suorittamisesta. Useilla julkisilla oikeusavustajilla on myös varatuomarin arvonimi, eli he ovat suorittaneet oikeustieteen ylemmän korkeakoulututkinnon lisäksi tuomioistuinharjoittelun.
Julkisen oikeusavustajan työ on asianajotyötä, ja julkinen oikeusavustaja on toiminnassaan velvollinen noudattamaan hyvää asianajajatapaa. Tältä osin hän on Suomen Asianajajaliiton valvonnan alainen. Suomen julkisista oikeusavustajista yli puolet kuuluu Suomen Asianajajaliittoon. Julkinen oikeusavustaja on saamansa toimeksiannon hoitamisessa itsenäinen ja riippumaton.
Vain Suomen Asianajajaliiton jäsenillä on oikeus käyttää ammattinimitystä ”asianajaja”, ruotsiksi ”advokat”. Suomen Asianajajaliiton jäseneksi voidaan ottaa henkilö,
Asianajajan rikosoikeudellinen vastuu ja vahingonkorvausvelvollisuus ovat periaatteessa samat kuin muidenkin kansalaisten. Asianajalla on kuitenkin oltava vastuuvakuutus muiden kuin tahallisten tai tuottamuksellisten vahinkojen varalta. Asianajajaliitto on perustanut korvausrahaston, josta korvataan asianajajan rikollisesta menettelystä aiheutuvia vahinkoja.
Asianajajalla on lisäksi ammatillinen vastuu. Asianajajaliiton hallituksen velvollisuutena on valvoa, että asianajajat noudattavat toiminnassaan hyvää asianajajatapaa. Jos asianajaja menettelee hyvän asianajajatavan vastaisesti, Asianajajaliitto ryhtyy kurinpitotoimiin, jotka aloitetaan useimmiten kirjallisella huomautuksella tai varoituksella. Asianajajaliiton tekemistä ratkaisuista ilmoitetaan oikeuskanslerille, joka voi valittaa näistä ratkaisuista Helsingin hovioikeuteen.
Suomen Asianajajaliitto on vuoden 1958 asianajajalakiin perustuva julkisoikeudellinen yhteisö. Sen edeltäjä oli Suomen Asianajajaliitto ry. Kummankin yhteisön kaikki jäsenet ovat ja ovat aina olleet asianajajia.
Suomen Asianajajaliittoon kuuluu noin 1 850 jäsentä, jotka voivat käyttää ammattinimitystä ”asianajaja” (ruotsiksi ”advokat”). Asianajotoimistojen palveluksessa on noin 600 avustavaa lakimiestä. Asianajajista noin 120 on julkisia oikeusavustajia. Oikeusaputoimistojen palveluksessa on myös yli 100 oikeusavustajaa, jotka eivät ole Suomen Asianajajaliiton jäseniä.
Jos lakimies erotetaan Asianajajaliitosta kurinpidollisten toimenpiteiden johdosta, hän voi jatkaa ammattinsa harjoittamista käyttämällä jotain muuta ammattinimitystä. Tällöin lakimies kuitenkin harjoittaa ammattiaan ilman asianajajan velvollisuuksia, eikä Asianajajaliitto valvo hänen toimintaansa.
Asianajajaksi voidaan hyväksyä 25 vuotta täyttänyt Suomen tai muun Euroopan talousalueen valtion kansalainen, joka on rehelliseksi tunnettu sekä muilta ominaisuuksiltaan ja elämäntavoiltaan sopiva harjoittamaan asianajajan tointa. Henkilön täytyy olla suorittanut tuomarinvirkaa varten Suomessa säädetyt opinnäytteet ja saavuttanut asianajajan toimen harjoittamiseen tarvittavan taidon sekä työkokemuksen asianajollisista tehtävistä. Lisäksi edellytetään, että hän ei ole konkurssissa eikä hänen toimikelpoisuuttaan ole rajoitettu.
Suomessa voimaan saatettujen kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti asianajajaksi voidaan hyväksyä myös henkilö, jolla ei ole Suomessa vaadittavia opinnäytteitä ja kokemusta, mutta jolla jossakin muussa Euroopan talousalueen valtiossa on asianajajan toimen harjoittamisen ammattipätevyys. Henkilön on tällöin osoitettava Asianajajaliiton järjestämässä kokeessa, että hänellä on riittävät tiedot Suomen lainsäädännöstä sekä asianajotoiminnasta Suomessa.
Asianajajaksi voidaan myös hyväksyä ilman asianajajakokeen suorittamista henkilö, jolla on jossakin muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa asianajajan toimen harjoittamisen ammattipätevyys. Ilman asianajajakoetta asianajajaksi hyväksyminen edellyttää tällöin, että henkilö on kolmen vuoden ajan ollut merkittynä Asianajajaliiton pitämään luetteloon alkuperäistä ammattinimikettään käyttävistä, muussa jäsenvaltiossa asianajajan tointa harjoittamaan oikeutetuista asianajajista (EU-luettelo). Lisäksi hänen tulee osoittaa harjoittaneensa Suomessa asianajajan tointa säännöllisesti vähintään tuon ajan.
Oikeudelliset tietokannat
Lisätietoja on Suomen Asianajajaliiton verkkosivuilla.
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja on lakimies, joka on saanut oikeudenkäyntiavustajalautakunnalta luvan toimia oikeudenkäyntiavustajana. Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja on toimiessaan tuomioistuimessa oikeudenkäyntiasiamiehenä tai avustajana velvollinen noudattamaan hyvää asianajajatapaa vastaavia ammattieettisiä sääntöjä. Tältä osin luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja on Suomen Asianajajaliiton yhteydessä toimivan valvontalautakunnan, oikeudenkäyntiavustajalautakunnan ja oikeuskanslerin valvonnan alainen.
Oikeudelliset tietokannat
Lisätietoja oikeudenkäyntiavustajaluettelosta on Suomen oikeusministeriön verkkosivulla.
Julkisen notaarin tehtävistä säädetään Suomessa lailla. Julkiset notaarit toimivat maistraateissa ja kihlakunnanvirastoissa. Julkisen notaarin kelpoisuusvaatimuksena on ylempi oikeustieteellinen korkeakoulututkinto (oikeustieteen kandidaatti tai maisteri).
Monista yhtäläisyyksistä huolimatta julkisen notaarin tehtävä Suomessa poikkeaa suurelta osin notaarien tehtävistä muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Suomessa julkinen notaari on aina valtion virkamies. Julkiset notaarit eivät kuitenkaan ole päätoimisia julkisia notaareja, vaan suurin osa julkisen notaarin tehtäviä hoitavista virkamiehistä on maistraattien henkikirjoittajia. Koska Suomessa vallitsee yksityisoikeudellisissa asioissa sopimustapavapaus, sopimusta ei tarvitse vahvistuttaa julkisella notaarilla, jotta sopimus olisi pätevä. Ainoa julkista vahvistusta vaativa yksityisoikeudellinen sopimus Suomessa on kiinteistön luovutus.
Julkiset notaarit huolehtivat mm. allekirjoitusten, todistusjäljennösten ja ansioluetteloiden oikeaksi todistamisesta. Julkinen notaari voi antaa myös ns. apostille-todistuksen siitä, että tietyn asiakirjan allekirjoittaneella henkilöllä on ollut asiakirjassa mainittu virka-asema ja että hänellä on ollut oikeus antaa asiakirja.
Ulosottolaitos on oikeusministeriön alainen virasto, joka hoitaa ulosottotoimelle laissa säädetyt tehtävät itsenäisesti ja riippumattomasti. Ulosotto on osa oikeuslaitoksen toimintaa ja se perustuu lakiin. Ulosoton tehtäviä ovat muun muassa rahasaatavien perintä, häädöt ja turvaamistoimet. Ulosottoviranomainen toimii puolueettomasti ja ottaa huomioon sekä velkojan että velallisen oikeudet. Ulosottolaitoksen 64 toimipaikan verkosto kattaa koko Suomen.
Ulosottomies on yläkäsite ulosoton täytäntöönpanotehtäviä hoitaville valtion virkamiehille. Ulosottomiehellä on itsenäinen toimivalta täytäntöönpanotehtävissä.
Lain mukaan ulosottomiehiä ovat
Ulosottolaitoksessa on myös muita oikeusalan ammattinimikkeitä, joista mainittakoon muun muassa talousneuvonnan suunnittelija, erityisasiantuntija, hallinnonvouti ja johtava hallintovouti.
Valtaosa ulosoton rahasaatavien perinnästä hoidetaan valtakunnallisessa perustäytäntöönpanon toimintayksikössä sähköisin perintämenetelmin, eikä tämä edellytä velallisen tapaamista.
Ulosottolaitoksen viisi laajan täytäntöönpanon alueellista toimintayksikköä vastaa omilla alueillaan muun muassa ulosmitatun omaisuuden myynneistä sekä muista vaativammista täytäntöönpanotehtävistä.
Valtakunnallinen erityistäytäntöönpanon yksikkö hoitaa paljon selvittelyä ja aikaa vaativia täytäntöönpanotehtäviä, osallistuu viranomaisyhteistyöhön sekä harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan.
Ulosottolaitoksen keskushallinnolle kuuluvat ulosottotoimen hallinnollinen ohjaus, kehittäminen ja valvonta. Keskushallinto vastaa myös koko viraston toiminnan tuloksellisuudesta.
Ulosottolaitoksen keskushallinto ei osallistu yksittäisten täytäntöönpanotehtävien hoitamiseen vaan täytäntöönpanoyksiköt toimivat itsenäisesti. Toimivalta yksittäisissä ulosottoasioissa kuuluu aina asiaa hoitavalle ulosottomiehelle, eikä keskushallinnossa voida esimerkiksi muuttaa yksittäisissä ulosottoasioissa tehtyjä päätöksiä.
Lisätietoja Suomen Ulosottolaitoksen verkkosivuilla.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tässä osiossa esitetään yleiskatsaus Ruotsin oikeusalan ammatteihin.
Syyttäjät
Tuomarit
Asianajajat
Notaarit
Muut oikeusalan ammatit
Syyttäjälaitokseen kuuluvat Ruotsin valtakunnansyyttäjänvirasto ja Ruotsin talousrikosviranomainen. Molemmat viranomaiset ovat suoraan hallituksen (oikeusministeriön) alaisia. Syyttäjänviraston johdossa on valtakunnansyyttäjä ja talousrikosviranomaisen johdossa pääjohtaja. Valtakunnansyyttäjä (riksåklagare) on maan korkein syyttäjäviranomainen, ja hänellä on vastuu koko syyttäjälaitoksesta, jota hän johtaa.
Valtakunnansyyttäjä on vastuussa oikeudellisesta kehitystyöstä, korkeimman oikeuden toiminnasta ja hallintotehtävistä. Ylisyyttäjät (överåklagare) vastaavat valtakunnansyyttäjän alaisuudessa syyttäjälaitoksen tietyistä osa-alueista. Valtakunnansyyttäjä nimittää yleiset syyttäjät alueellisiin syyttäjäkamareihin, joissa toimii kamarisyyttäjiä (kammaråklagare). Osa kamarisyyttäjistä on erikoistunut tiettyyn alaan. Yleisiä syyttäjäkamareita on 32. Näiden lisäksi on kolme kansainvälistä ja neljä valtakunnallista syyttäjäkamaria, jotka käsittelevät vain tietyntyyppisiä asioita. Syyttäjäkamarin päällikköä kutsutaan pääsyyttäjäksi (chefsåklagare).
Kaikki syyttäjänviraston syyttäjät tekevät ratkaisunsa täysin itsenäisesti, ts. ylemmän tason syyttäjä ei saa vaikuttaa alemman tason syyttäjän ratkaisuun asiassa, josta tämä vastaa. Syyttäjän on oltava Ruotsin kansalainen. Syyttäjäksi pääseminen edellyttää ruotsalaista oikeustieteen korkeakoulututkintoa ja kahden vuoden tuomioistuinharjoittelua eli notaarin virassa toimimista (notarietjänstgöring) käräjäoikeudessa tai lääninoikeudessa. Oikeustieteen korkeakoulututkintoon rinnastetaan tietyin edellytyksin myös jossain toisessa Pohjoismaassa suoritettu lakimiestutkinto. Syyttäjät otetaan ensin yhdeksän kuukauden syyttäjäharjoitteluun, jonka aikana heillä on tukenaan perehdyttäjä. Tämän jälkeen syyttäjä saa tavanomaisen syyttäjäntyön ohessa kaksivuotisen peruskoulutuksen ennen kuin hänet nimitetään kamarisyyttäjäksi.
Tukholmaan, Göteborgiin ja Malmöhön on perustettu syyttäjälaitoksen toiminnan kehittämiseksi erityiset keskukset, joiden päällikkönä on ylisyyttäjä. Keskusten tehtävänä on kehittää menettelyihin liittyvää ja oikeudellista tietämystä rikollisuuden eri osa-alueilla sekä hallinnoida tietoa omalla vastuualueellaan. Myös oikeudelliset seuranta- ja tarkastustoimet kuuluvat keskusten tehtäviin. Kehittämiskeskukset käsittelevät esimerkiksi kaikki syyttäjän päätöksiä koskevat valitukset.
Syyttäjällä on kolme keskeistä tehtävää:
Syyttäjä johtaa esitutkintaa, kun tiettyä henkilöä on aihetta epäillä rikoksesta eikä ole kyseessä ns. yksinkertainen tapaus. Syyttäjä voi myös muissa tapauksissa johtaa esitutkintaa, jos siihen on erityisiä syitä. Syyttäjä on esitutkinnan johtajana vastuussa siitä, että rikos tutkitaan mahdollisimman hyvin. Vähemmän vakavien rikosten yhteydessä esitutkinnan suorittaa yksinomaan poliisi.
Niissä tapauksissa, joissa syyttäjä johtaa esitutkintaa, poliisi avustaa häntä tutkinnassa. Syyttäjä seuraa tutkintaa jatkuvasti, ja hänen on sen kaikissa vaiheissa määrättävä, mihin toimenpiteisiin ryhdytään ja mitä päätöksiä tehdään. Kun esitutkinta on saatu valmiiksi, syyttäjä päättää, nostetaanko asiassa syyte. Näin on myös silloin, kun poliisi on vastannut esitutkinnasta.
Syyttäjän työn muita tärkeitä osa-alueita ovat asioiden valmistelu ja oikeudessa esiintyminen. Tuomioistuin käsittelee kanteen syyttäjän syyttämispäätöksen ja rikosnimikettä koskevan päätöksen puitteissa. Useimmat syyttäjät osallistuvat oikeudenkäynteihin vähintään yhtenä tai kahtena päivänä viikossa.
Valtakunnansyyttäjä on ainoa yleinen syyttäjä, jolla on oikeus nostaa ja ajaa syytteitä korkeimmassa oikeudessa. Hänellä on oikeus valita tilalleen apulaissyyttäjä valtakunnansyyttäjänvirastosta tai nimetä yleinen syyttäjä edustamaan valtakunnansyyttäjää korkeimmassa oikeudessa.
Lisätietoja syyttäjistä on yleisön käyttöön tarkoitetulla Ruotsin valtakunnansyyttäjänviraston internetsivustolla.
Hallitus nimittää vakinaiset tuomarit itsenäisen valtiollisen nimityslautakunnan (Domarnämnden) esityksestä. Periaatteessa vakinainen tuomari voidaan irtisanoa yksinomaan hallitusmuodossa erikseen määritellyissä tapauksissa.
Tuomarin on oltava Ruotsin kansalainen. Ollakseen pätevä tuomarin virkaan henkilöllä on oltava ruotsalainen oikeustieteen korkeakoulututkinto. Oikeustieteen korkeakoulututkintoon rinnastetaan tietyin edellytyksin myös jossain toisessa Pohjoismaassa suoritettu lakimiestutkinto. Useimmat vakinaiset tuomarit toimivat raatimiehinä (rådman) käräjäoikeudessa tai hallinto-oikeudessa, hovioikeudenneuvoksina (hovrättsråd) hovioikeudessa tai kamarioikeudenneuvoksina (kammarrättsråd) kamarioikeudessa. Hovioikeuden ja kamarioikeuden puheenjohtajia kutsutaan presidenteiksi ja käräjäoikeuden tai hallinto-oikeuden päälliköitä laamanneiksi (lagman). Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden tuomareita kutsutaan oikeusneuvoksiksi (justitieråd).
Monet vakinaisen tuomarin virkaan nimitetyt ovat valmistumisen jälkeen aloittaneet työuransa toimimalla kaksi vuotta notaarina käräjäoikeudessa(329 Kb) tai hallinto-oikeudessa(281 Kb) ja hakeneet sen jälkeen hovioikeuteen hovioikeudenviskaaliksi tai kamarioikeuteen kamarioikeudenviskaaliksi. Toimittuaan vähintään vuoden hovioikeudessa tai kamarioikeudessa tuomariharjoittelija työskentelee viskaalina käräjäoikeudessa tai hallinto-oikeudessa vähintään kaksi vuotta. Tätä seuraa vähintään vuoden tuomariharjoittelu väliaikaisena hovioikeudenasessorina (hovrättsassessor) hovioikeudessa tai väliaikaisena kamarioikeudenasessorina (kammarrättsassessor) kamarioikeudessa. Kun tuomarikoulutus on suoritettu hyväksytysti, henkilö nimitetään hovioikeudenasessoriksi tai kamarioikeudenasessoriksi. Viskaalit ja asessorit ovat esimerkkejä ei-vakinaisista tuomareista, joita tuomioistuimissa voi olla. Tuomioistuimissa on myös joukko avustavia lakimiehiä (beredningsjurister)(280 Kb) ja esitteleviä lakimiehiä (föredragande)(281 Kb).
Kussakin käräjäoikeudessa, hovioikeudessa, hallinto-oikeudessa ja kamarioikeudessa on useita lautamiehiä (nämndeman). Lautamiehet nimitetään neljäksi vuodeksi kerrallaan.
Tuomareista ja lautamiehistä on lisätietoa Ruotsin tuomioistuinlaitoksen verkkosivuilla ja tuomareista Ruotsin tuomariliiton (Sveriges Domareförbund) verkkosivuilla.
Ruotsin lainsäädännön mukaan vain Ruotsin asianajajaliiton (Sveriges advokatsamfund) jäsenillä on oikeus käyttää ammattinimikettä ”advokat” (asianajaja). Liiton jäsenyyden edellytyksiä ovat muun muassa seuraavat:
Lisätietoja on Ruotsin asianajajaliiton internetsivustolla.
Oikeusavustajan (rättegångsombud) ei tarvitse olla asianajaja. Tuomioistuimen on kuitenkin pidettävä oikeusavustajaa tehtävään soveltuvana. Sen sijaan julkiseksi puolustajaksi (offentlig försvarare) voidaan periaatteessa nimittää vain asianajaja.
Julkisen notaarin (notarius publicus) (ks. jäljempänä) lisäksi Ruotsissa ei tunneta notaarin ammattia.
Julkisen notaarin nimittää lääninhallitus (länsstyrelsen). Julkisen notaarin on oltava lakimies, ruotsinkielentaitoinen ja muilta osin soveltuva notaarin virkaan.
Tälle ammatille ei ole erikseen olemassa yleisön käyttöön tarkoitettua hakemistoa ja/tai yleistä internetsivustoa.
Julkisista notaareista saa kuitenkin lisätietoja joidenkin lääninhallitusten internetsivustoilta.
Julkisen notaarin tehtävänä on avustaa kansalaisia erilaisissa asioissa, joita ovat esim. seuraavat:
Tälle ammatille ei ole erikseen olemassa yleisön käyttöön tarkoitettua hakemistoa ja/tai yleistä internetsivustoa.
Julkisista notaareista saa kuitenkin lisätietoja joidenkin lääninhallitusten internetsivustoilta.
Ruotsin kruununvoutiviranomainen (Kronofogdemyndigheten) vastaa velkojen perinnästä ja muiden velvoitteiden täytäntöönpanosta. Viraston palveluksessa oleva kruununvouti vastaa esimerkiksi sen varmistamisesta, että velkojen ulosmittauksessa noudatetaan lakia. Ruotsissa annetaan kruununvoutikoulutusta. Koulutukseen pääsyyn vaaditaan Ruotsin kansalaisuus, suoritettu oikeustieteen korkeakoulututkinto tai vastaava tutkinto sekä hyväksytty tuomioistuinharjoittelu. Tuomioistuinharjoittelu voidaan myös korvata erityisellä harjoittelujaksolla tai siitä voi saada erityisvapautuksen.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tällä sivulla luodaan yleiskatsaus tärkeimpiin oikeusalan ammatteihin Yhdistyneen kuningaskunnan Englannin ja Walesin oikeudenkäyttöalueella. Se käsittää tietoja tuomareista, syyttäjistä ja muista oikeusalan toimijoista.
Englannin ja Walesin oikeuslaitoksessa tuomarinarvoltaan erilaiset tuomarit istuvat Englannin ja Walesin eri tribunal- ja muissa tuomioistuimissa. Osa tuomarinviroista on päätoimisia, osa sivutoimisia. Lisätietoja Englannin ja Walesin tuomioistuinlaitoksesta on verkkosivustossa Judiciary of England and Wales.
Sivutoimiset tuomarit nimitetään yleensä vähintään viideksi vuodeksi; tällöin otetaan kuitenkin huomioon tuomareihin sovellettava yläikäraja. Tärkeimmät sivutoimisten tuomarien lajit ovat:
Tribunal-tuomioistuimissa käsitellään vuosittain lähes 800 000 asiaa, jotka koskevat erittäin vaihtelevia aiheita, kuten vero-, eläke- tai maahanmuuttoriitoja.
Tribunal-tuomioistuin kokoontuu tavallisesti lautakuntana, jonka puheenjohtajana toimii oikeusoppinut tai tuomari, ja tämän tukena on eri asiantuntemusaloja edustavia maallikkojäseniä. Tribunal-tuomioistuimessa ei ole valamiehistöä, eikä tuomarilla ole toimivaltaa vangita jutun hävinnyttä asianosaista. Tuomarin päätehtävä on yrittää löytää ongelmiin hyvä ratkaisu, ja joissakin tapauksissa hän päättää, mikä on jutun voittaneelle asianosaiselle maksettavan vahingonkorvauksen tai muun korvauksen määrä.
Maallikkotuomari (Magistrate) tunnetaan myös nimellä ”rauhantuomari” (Justice of the Peace, JP). Maallikkotuomarit käsittelevät noin 95 prosenttia Englannin ja Walesin rikosasioista. Paikallistasolla toimii yli 30 000 maallikkotuomaria, ja istuntopäiviä heille kertyy vuodessa yleensä vähintään 26 puolta päivää. Heidän ei tarvitse olla oikeusoppineita, eikä heille makseta palkkaa.
Tavallisesti oikeudenkäyntiin osallistuu kolmen maallikkotuomarin kollegio (Bench). Yksi heistä on koulutettu toimimaan puheenjohtajana, joka ohjaa kollegiota eteenpäin asian käsittelyssä ja puhuu sen puolesta. Kollegiota avustaa aina lainopillisen koulutuksen saanut kirjaaja, joka antaa lainsäädäntöä ja menettelyä koskevia neuvoja.
Maallikkotuomarit käsittelevät suhteellisen vähäisiä rikosasioita, kuten näpistyksiä, vahingontekoja, järjestyshäiriöitä ja liikennerikkomuksia. He voivat myös käsitellä erilaisia perhe-elämää tai lapsia koskevia asioita ja anniskelulupahakemuksia.
Valtion syyttäjälaitos Crown Prosecution Service (CPS) on riippumaton viranomainen, joka vastaa syytteiden ajamisesta Englannin ja Walesin poliisin tutkimissa rikosasioissa. Syyttäjälaitoksen johdossa on ylin syyttäjä (Attorney General), joka vastaa CPS:n toiminnasta parlamentille. Englannin ja Walesin syyttäjälaitos on jaettu 42 toimialueeseen, joista jokaisen johdossa toimii chief crown prosecutor (johtava kruununsyyttäjä). Lisäksi on neljä kansallista erikoisjaostoa: järjestäytyneen rikollisuuden, erikoisrikosten, terrorismin torjunnan ja petosten syyttäjäyksiköt. CPS Direct -puhelinpalvelu antaa toimistoajan ulkopuolella neuvontaa ja päätöksiä Englannin ja Walesin poliiseille.
CPS:n johtajana toimii Director of Public Prosecutions, joka tekee päätökset monimutkaisimmissa ja arkaluontoisimmissa tapauksissa ja antaa poliisille rikosasioita koskevaa neuvontaa. Johtajalla on kokonaisvastuu CPS:n nostamista syytteistä. Hän toimii Attorney Generalin alaisuudessa.
CPS:n palveluksessa on syyttäjiä ja apulaissyyttäjiä, asian käsittelyyn osallistuvia avustajia ja hallintovirkamiehiä. Syyttäjät (crown prosecutors) ovat kokeneita oikeudenkäyntiasianajajia (barristers) tai muita lakimiehiä, jotka vastaavat rikosasioiden syyttämisestä valtion puolesta. Apulaissyyttäjät (associate prosecutors) käsittelevät ja esittelevät joitakin asioita Magistrates’ Courts -alioikeuksissa.
CPS:n henkilöstö:
Syyttäjät luokitellaan virkamiehiksi, ja heidät otetaan palvelukseen avoimen virkakilpailun kautta. Hakijan on oltava jokin seuraavista:
Bar Council (asianajajaneuvosto) on kaikkien Englannin ja Walesin oikeudenkäyntiasianajajien (barristers) hallintoelin. Se on perustettu edustamaan ammattikunnan etuja, muotoilemaan ja toteuttamaan keskeisiä toimintalinjoja ja pitämään yllä asianajajakunnan normeja, kunniaa ja riippumattomuutta. Lainopillisista palveluista annetun lain mukaisesti (Legal Services Act 2007) ammattikunnan sääntelytoiminta on annettu riippumattomalle ja erilliselle Bar Standards Board -valvontalautakunnalle. Oikeudenkäyntiasianajajat toimivat lainopillisina neuvonantajina yksittäisissä asioissa ja avustajina oikeudenkäynneissä. He ovat yleensä itsenäisiä ammatinharjoittajia ja työskentelevät useamman asianajajan muodostamissa oikeudenkäyntiasianajajien toimistoissa (chambers), joissa heitä kutsutaan myös toimiston ”vuokralaisiksi” (tenants). Oikeudenkäyntiasianajajat ovat yleensä suorittaneet asianajokoulutuksen. Tällä tarkoitetaan sitä, että heidät on koulutettu edustamaan päämiehiään ylemmissä tuomioistuimissa. Oikeudenkäyntiasianajajat käyttävät myös suuren osan ajastaan asiakasneuvotteluihin ja asioiden valmisteluun sekä erikoistumisalaa koskevan osaamisensa syventämiseen. Noin kymmenen prosenttia ammattia harjoittavista oikeudenkäyntiasianajajista on asianajajaneuvoksia (Queen’s Counsel, QC), jotka hoitavat tärkeimmät ja haastavimmat oikeudenkäynnit.
Solicitor (toimistoasianajaja) antaa asiakkailleen (yksityishenkilölle, yrityksille, vapaaehtois- ja hyväntekeväisyysjärjestöille jne.) asiantuntevaa lainopillista neuvontaa ja edustaa heitä myös oikeudessa. Työ on erittäin vaihtelevaa. Useimmat toimistoasianajajat työskentelevät yksityisissä toimistoissa, joiden osakkaat ovat asianajajia. Toimisto voi tarjota yleisluonteisia asianajopalveluja, jotka kattavat useita oikeudenaloja, tai erikoistua tiettyyn alaan. Muut toimistoasianajajat työskentelevät keskus- tai paikallishallinnossa, valtion syyttäjälaitoksessa, alioikeuksissa, kauppa- tai teollisuusjärjestöissä taikka muissa elimissä. Valinnanvaraa on siis runsaasti.
Yleensä toimistoasianajajat kuitenkin tarjoavat lainopillista neuvontaa asiakkaille. Jos asiakas tarvitsee asiamiehen edustamaan häntä Englannin ja Walesin ylemmissä tuomioistuimissa, toimistoasianajaja voi valtuuttaa oikeudenkäyntiasianajajan ajamaan asiaa oikeudessa. Oikeudenkäyntiasianajajaa ei aina tarvita, koska pätevöityneillä toimistoasianajajilla on oikeus asioiden ajamiseen (eli heillä on oikeus edustaa asiakkaita) ylemmän oikeusasteen tuomioistuimissa.
Toimistoasianajajia edustaa Englannissa ja Walesissa Law Society. Sen tehtävät ulottuvat ammattikunnan sääntelyelinten, hallinnon ja muiden tahojen kanssa käytävistä neuvotteluista ja lobbauksesta koulutuksen ja neuvonnan tarjoamiseen. Law Societyn tehtävänä on auttaa, suojella ja kannustaa toimistoasianajajia Englannissa ja Walesissa.
Toimistoasianajajilla on myös erillinen sääntelyelin, Solicitors Regulation Authority, joka käsittelee kaikki sääntely- ja kurinpitoasiat sekä vahvistaa toimistoasianajajia koskevat normit Englannissa ja Walesissa ja seuraa ja valvoo niiden noudattamista. SRA toimii yksinomaan yleisen edun hyväksi. SRA:n entinen nimi on Law Society Regulation Board.
Office for Legal Complaints on palvelu, jonka avulla yksityishenkilöt voivat tehdä toimistoasianajajaa koskevan valituksen. Palvelun entinen nimi oli Legal Complaints Service. Se on riippumaton ja puolueeton elin, joka pyrkii ratkaisemaan ongelmat nopeasti ja tehokkaasti.
Kolmas ja vanhin oikeudellinen ammattikunta Englannissa ja Walesissa ovat notaarit (notaries). Notaarin pätevyyden hyväksyy ja luvan notaarin ammatin harjoittamiseen myöntää Faculty Office. Ensimmäisen notaariluvan myönsi Canterburyn arkkipiispa vuonna 1279. Sääntelyelimenä toimii Court of Faculties. Notaarit muodostavat yhteyden roomalais-germaanisen oikeuden ja common law -oikeuden välille.
Kaikilla notaareilla on lainopillinen koulutus, ja vaikka useimmat heistä voivat olla myös toimistoasianajajia, notaariksi pätevöidytään erillisten, riippumattomien kokeiden kautta. Pätevöityäkseen notaarin ammattiin loppututkinnon jo suorittaneiden ehdokkaiden on suoritettava notaarin harjoituskurssi Lontoon University Collegessa. Pätevä notaari voi harjoittaa ammattiaan kaikkialla Englannissa ja Walesissa, ja kaikilla notaareilla on samat toimivaltuudet. Notaarit laativat ja vahvistavat virallisia asiakirjoja. Lisäksi he voivat antaa neuvontaa testamentin laatimisessa, perimysasioissa ja kuolinpesän selvityksessä sekä vahvistaa kiinteistökauppoja.
Notaaritoiminta on tunnustettu kaikkialla maailmassa jo vuosisatojen ajan, ja sen ansiosta kansalaiset ja liikeyritykset ovat voineet liikkua vapaammin. Notaarit helpottavat kauppaa ja tavallisten ihmisten elämää siten, että nämä voivat jatkaa jokapäiväisiä toimiaan ja hoitaa liikeasioitaan vapaasti kohtuullisin kustannuksin ilman tarpeettomia viiveitä.
Notaarilla on virallinen sinetti, ja notaarin vahvistamat asiakirjat ovat todistusvoimaisia Englannissa ja Walesissa. Notaarin vahvistamat asiakirjat laaditaan yksityiseen tai julkiseen muotoon. Viimeksi mainitut tunnetaan myös nimellä ”notaarin vahvistama asiakirja todistusvoimaisessa muodossa” (notarial acts in authentic form). Notaarin allekirjoittamat ja sinetillä vahvistamat asiakirjat hyväksytään vastuullisen oikeudellisen virkamiehen antamaksi todisteeksi kaikissa maailman maissa.
Notaareja koskevat samat ammatilliset säännöt kuin toimistoasianajajia. Heidän on uusittava toimilupansa vuosittain ja pidettävä voimassa vakuutus ammatinharjoittajan vahingonkorvausvastuun ja luottamusaseman väärinkäytön varalta. Toimiluvan uusiminen edellyttää sääntöjen noudattamista. Notaarin nimitys on henkilökohtainen ja koskee yksittäistä notaaria. The Notaries Society -yhdistys edustaa noin 800:aa julkista notaaria. Lisäksi noin 30:tä pääasiassa Lontoon keskustassa toimivaa notaaria edustaa The Society of Scrivener Notaries. Nämä ”kirjuri-notaarit” on nimittänyt vanha kirjurien kilta, the Scriveners Company.
Patentti- ja tavaramerkkilakimiehet (patent and trade mark attorneys) ovat teollis- ja tekijänoikeuksiin erikoistuneita neuvonantajia. He antavat asiakkaille oikeudellista neuvontaa, joka liittyy erityisesti patentteihin, tavaramerkkeihin, malleihin ja tekijänoikeuksiin. Lisäksi he edustavat asiakkaitaan teollis- ja tekijänoikeuksiin erikoistuneissa tuomioistuimissa (osa hankkii tätä varten erityisen oikeudenkäyntivaltuutuksen, litigator’s qualification). Useimmat patentti- ja tavaramerkkilakimiehet työskentelevät yksityisissä toimistoissa. Monet ovat erikoistuneiden asianajotoimistojen palveluksessa, mutta osa on toimistoasianajajien yhtiökumppaneita. Myös yritysmaailman palveluksessa on paljon patentti- ja tavaramerkkilakimiehiä. Oikeudenkäyntivaltuutuksen hankkineet patentti- ja tavaramerkkilakimiehet voivat toimistoasianajajien tapaan edustaa asiakastaan tuomioistuimissa teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvissä asioissa. He voivat myös toimia oikeudenkäyntiasianajajien neuvonantajina oikeudenkäynneissä. Chartered Institute of Patent Attorneys (CIPA) edustaa patenttilakimiehiä koko Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Sen tehtäviin kuuluvat yhteydenpito hallitukseen teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaan lainsäädäntöön liittyvissä asioissa, koulutuksen antaminen patenttilakimiehille ja alalle pätevöityville lakimiehille sekä yhteydenpito alan sääntelyelimiin. CIPA toimii teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan lainsäädännön ja ammatinharjoittajien edunvalvojana. Institute of Trade Mark Attorneys (ITMA) edustaa tavaramerkkilakimiehiä ja koko alaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa. ITMA:n tehtäviin kuuluvat neuvotteleminen ja lobbaus valtionhallinnossa, teollis- ja tekijänoikeuksien riippumattomassa valvontaelimessä (Intellectual Property Regulation Board) ja muissa alalle merkityksellisissä organisaatioissa. ITMA tarjoaa koulutusta ja neuvontaa tavaramerkkilakimiehille ja vastaa ammattikunnan ja teollis- ja tekijänoikeuksien edunvalvonnasta. Intellectual Property Regulation Board (IPReg) käsittelee kaikki sääntely- ja kurinpitoasiat sekä antaa patentti- ja tavaramerkkilakimiehiä koskevat normit ja valvoo niiden noudattamista Yhdistyneessä kuningaskunnassa. IPReg on yleishyödyllinen elin, joka ylläpitää sekä luonnolliset henkilöt että yhteisöt käsittävää patentti- ja tavaramerkkilakimiesten lakisääteistä rekisteriä.
Lukuun ottamatta Magistrates’ Courts -alioikeuksien henkilöstöä, useimmissa Englannin ja Walesin tuomioistuimissa kirjaajilta ja muulta henkilöstöltä ei vaadita oikeudellista koulutusta. He ovat virkamiehiä, jotka käsittelevät hallinnollisia asioita ja avustavat tuomareita. He eivät saa antaa oikeudellista neuvontaa. Kaikki tuomioistuinten henkilöstöön kuuluvat ovat oikeusviraston (Her Majesty’s Courts and Tribunals Service) palveluksessa olevia virkamiehiä.
Lisätietoja tuomioistuinten henkilöstöryhmistä on täällä(456 Kb).
Magistrates’ Courtsien kirjaajilla on erityinen asema. Maallikkotuomareilla ei ole oikeudellista pätevyyttä, joten he tarvitsevat neuvontaa lainopillisen koulutuksen saaneilta kirjaajilta, joita on kahdenlaisia: justices’ clerks ja legal advisers (eli court clerks).
Justices’ clerk on maallikkotuomarin tärkein lainopillinen neuvonantaja. Hän on lakimies (joko oikeudenkäynti- tai toimistoasianajaja), jolla on asiaankuuluva ammattikokemus vähintään viiden vuoden ajalta. Hän antaa maallikkotuomareille lainsäädäntöä ja menettelyjä koskevia neuvoja sekä oikeussalissa että sen ulkopuolella. Lisäksi hän vastaa lainopillisten neuvonantajien hallinnosta ja koulutuksesta, tarjottujen lainopillisten palvelujen laadusta ja johdonmukaisen lainopillisen neuvonnan antamisesta koko hallinnollisella toimialueellaan.
Legal adviser osallistuu tuomioistuinkäsittelyyn ja antaa maallikkotuomareille lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä ja menettelyjä koskevaa neuvontaa. Hänkin on lainoppinut (tavallisesti toimisto- tai oikeudenkäyntiasianajaja).
High Court enforcement officer on ylemmän oikeusasteen tuomioistuimen virkamies, joka panee täytäntöön High Courtin määräämät toimet. Oikeusministeri (Lord Chancellor) tai tämän valtuuttama henkilö nimittää nämä virkamiehet tehtäviinsä ja määrää heidän toimialueensa. Heidän tehtävänään on panna täytäntöön tuomioistuimen määräykset, joilla velallisilta peritään High Courtin tuomion tai sille siirretyn County Courtin tuomion mukaiset saatavat. He voivat ulosmitata ja myydä irtainta omaisuutta velan suorittamiseksi. Lisäksi he vastaavat omaisuuden hallinnasta ja palauttamisesta ja valvovat näitä toimintoja.
County court bailiff on oikeusviraston palveluksessa oleva ulosottomies, jonka tehtävänä on panna täytäntöön County Courtin antamat ja kirjaamat tuomiot ja/tai määräykset. Ulosottomies panee täytäntöön toimeenpanomääräykset, ottaa takaisin kiinteän omaisuuden hallinnan hallintamääräyksen perusteella ja palauttaa irtainta omaisuutta palautusmääräyksen perusteella. Ulosottomiestä koskevat säännöt on vahvistettu vuonna 1984 annetun County Courts -lain 85–111 §:ssä. Toimeenpanomenettelyt on vahvistettu lainkäyttöä riita-asioissa koskevissa säännöissä (civil procedure rules). Lisäksi ulosottomies hoitaa muita tehtäviä, kuten asiakirjojen ja syytteeseenpanomääräysten henkilökohtaisia tiedoksiantoja. Säännökset pidätysmääräyksestä on vahvistettu County Courts lain 118–122 §:ssä.
Certificated bailiff on yksityinen ulosottomies, joka saa toimivaltuutensa County Courtin Circuit-tuomarilta vuokran ulosmittausta koskevien sääntöjen perusteella. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa vuokraisäntä ottaa haltuunsa vuokralaisen irtainta omaisuutta turvatakseen vuokrarästien maksun ilman tuomioistuimen väliintuloa. Yksityinen ulosottomies voi eräiden muiden lakien perusteella ulosmitata myös muita erityisvelkoja, kuten paikallisveroja ja liikekiinteistöveroja (non-domestic rates).
Crown Prosecution Service
Faculty Office
Notaries Society
Judiciary of England and Wales
The Law Society
Solicitors Regulation Authority
Office for Legal Complaints
Legal Services Commission
Chartered Institute of Patent Attorneys
Institute of Trade Mark Attorneys
Intellectual Property Regulation Board
Her Majesty's Courts and Tribunals Service
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Pohjois-Irlannissa oikeusalan ammatteihin kuuluvat seuraavat:
Pohjois-Irlannin oikeudenkäyttöalueella on seuraavia tuomarinvirkoja:
Pohjois-Irlannin johtava syyttäjäviranomainen on Pohjois-Irlannin yleinen syyttäjälaitos (Public Prosecution Service for Northern Ireland, PPS). Se tekee syyttämistä koskevat päätökset sekä Pohjois-Irlannin poliisin tutkimissa asioissa että muiden lakisääteisten viranomaisten, kuten tulli- ja veroviranomaisen (HM Revenue and Customs) tutkimissa asioissa.
Yleistä syyttäjälaitosta johtaa Pohjois-Irlannin johtava syyttäjä (Director of Public Prosecutions). Hänen alaisenaan toimii apulaissyyttäjä (Deputy Director of Public Prosecutions). Apulaissyyttäjällä on samat valtuudet kuin johtavalla syyttäjälläkin, mutta hän käyttää valtuuksiaan johtavan syyttäjän valvonnassa ja tämän ohjausvallan alaisena. Näihin julkisiin virkoihin valittavien henkilöiden nimityksistä päättää Pohjois-Irlannin oikeuskansleri (Attorney General for Northern Ireland).
Yleinen syyttäjälaitos on julkishallinnon yksikkö, joka ei toimi minkään ministeriön alaisuudessa. Lain mukaan syyttäjälaitoksen johtava syyttäjä hoitaa tehtäviään täysin itsenäisesti (Justice (Northern Ireland) Act 2002). Samassa vuoden 2002 laissa säädetään, että johtava syyttäjä ja oikeuskansleri konsultoivat toisiaan aika ajoin sellaisista asioista, joista oikeuskansleri on vastuussa Pohjois-Irlannin edustajakokoukselle. Tällä hetkellä tietyt syytetoimet voi käynnistää vain Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti. Näihin asioihin liittyvistä tehtävistä vastaa Pohjois-Irlannin julkisasiamies (Advocate General for Northern Ireland).
Yleisen syyttäjälaitoksen tärkeimpänä tehtävänä on päättää rikossyytteiden nostamisesta ja asianmukaisten rikosnimikkeiden valitsemisesta.
Se vastaa myös syytteen ajamisesta tuomioistuimessa. Syyttäjä esittää oikeudelle todisteet valtion puolesta. Syyttäjät kutsuvat kuultaviksi omia todistajiaan ja kuulustelevat heitä sekä ristikuulustelevat puolustuksen todistajia. Asian käsittelyn päätteeksi he esittävät oikeudelle valtion puolesta yhteenvedon todisteista.
Pohjois-Irlannissa oikeudenkäyntiasianajajat jakautuvat vanhempiin ammatinharjoittajiin (Queen’s Counsel) ja nuorempiin ammatinharjoittajiin (Junior Counsel). Oikeudenkäyntiasianajajat ovat oikeusriitoihin erikoistuneita lakimiehiä, joilla on kokemusta päämiestensä edustamisesta tuomioistuimissa. Yleensä asiakkaat saavat heihin yhteyden toimistoasianajajan (Solicitor) kautta, sillä oikeudenkäyntiasianajajaan voi ottaa yhteyttä suoraan ainoastaan erityisissä olosuhteissa.
Pohjois-Irlannin asianajajaliitto (Bar of Northern Ireland) on riippumattomien oikeudenkäyntiasianajajien yhdistys, jonka toimipaikka on Belfastissa sijaitseva Bar Library. Syyskuun 1. päivänä 2012 yksityispraktiikkaa pitäviä oikeudenkäyntiasianajajia oli lähes 600.
Pohjois-Irlannin asianajajayhdistys (Law Society) on sääntelyviranomainen, joka sääntelee toimistoasianajajien koulutusta, toimintaa, menettelysääntöjä ja ammatillisia menettelytapoja. Sen tehtävänä on pitää huolta riippumattomuudesta, eettisten sääntöjen noudattamisesta, ammatillisesta pätevyydestä ja yleisölle tarjottujen palvelujen laadusta. Toimistoasianajajat voivat erikoistua johonkin tiettyyn alaan tai toimia yleisinä asianajajan ammatin harjoittajina.
Pohjois-Irlannissa kaikilla toimistoasianajajilla on valtuudet ottaa vastaan oikeudelle esitettäviä kirjallisia todistuksia. Tämä tarkoittaa, että he voivat vahvistaa virallisten asiakirjojen todistusvoimaisuuden. Tämä ei kuitenkaan koske asiakirjoja, joita he itse tai heidän vastapuolensa ovat laatineet jossakin asiassa.
Lisäksi osa toimistoasianajajista on julkisia notaareja (notaries public). Tämä tarkoittaa, että he voivat vahvistaa ulkomailla käytettäviä asiakirjoja. Heitä koskevia tietoja saa Pohjois-Irlannin asianajajayhdistyksen verkkosivuilta.
Patentti- ja tavaramerkkilakimiehet ovat teollis- ja tekijänoikeuksiin erikoistuneita neuvonantajia. He antavat asiakkaille tämän alan oikeudellista neuvontaa, joka liittyy erityisesti patentteihin, tavaramerkkeihin, malleihin ja tekijänoikeuksiin. He myös edustavat asiakkaitaan teollis- ja tekijänoikeuksiin erikoistuneissa tuomioistuimissa (osa hankkii lisäoikeuksia pätevöitymällä oikeudenkäyntiasianajajiksi (litigator’s qualification)).
Useimmat patentti- ja tavaramerkkilakimiehet työskentelevät yksityisissä asianajotoimistoissa. Monet ovat erikoistuneiden asianajotoimistojen palveluksessa, mutta osa on toimistoasianajajien yhtiökumppaneita. Myös yritysmaailman palveluksessa on paljon patentti- ja tavaramerkkilakimiehiä.
Oikeudenkäyntivaltuutuksen hankkineet patentti- ja tavaramerkkilakimiehet (patent attorney/trademark attorney litigators) voivat toimistoasianajajien tapaan edustaa asiakastaan tuomioistuimissa teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvissä asioissa. He voivat myös toimia oikeudenkäyntiasianajajien neuvonantajina oikeudenkäynneissä.
Chartered Institute of Patent Attorneys (CIPA) edustaa patenttilakimiehiä koko Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Sen tehtäviin kuuluvat yhteydenpito hallitukseen teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaan lainsäädäntöön liittyvissä asioissa, koulutuksen antaminen patenttilakimiehille ja alalle pätevöityville lakimiehille sekä yhteydenpito alan sääntelyelimiin. CIPA toimii teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan lainsäädännön ja ammatinharjoittajien edunvalvojana.
Institute of Trade Mark Attorneys (ITMA) edustaa tavaramerkkilakimiehiä ja koko alaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa. ITMA:n tehtäviin kuuluvat neuvotteleminen ja lobbaus valtionhallinnossa, riippumattomassa valvontaelimessä (Intellectual Property Regulation Board) ja muissa alalle merkityksellisissä organisaatioissa. ITMA tarjoaa koulutusta ja neuvontaa tavaramerkkilakimiehille ja vastaa ammattikunnan ja teollis- ja tekijänoikeuksien edunvalvonnasta.
The Intellectual Property Regulation Board (IPReg) käsittelee kaikki sääntely- ja kurinpitoasiat sekä antaa patentti- ja tavaramerkkilakimiehiä koskevat normit ja valvoo niiden noudattamista Yhdistyneessä kuningaskunnassa. IPReg toimii yleisen edun mukaisesti ja ylläpitää sekä luonnolliset henkilöt että yhteisöt sisältävää patentti- ja tavaramerkkilakimiesten lakisääteistä rekisteriä.
Pohjois-Irlannin tuomioistuinten kirjaajat ja muu henkilökunta ovat valtion virkamiehiä, joilla ei ole lakimieskoulutusta ja jotka hoitavat hallintoasioita.
Tuomioistuimen kirjaajat (Court Clerks) huolehtivat siitä, että tuomareilla on oikeat asiakirjat tapausten tutkimiseksi oikeudessa, kirjaavat tuomarin antaman päätöksen ja antavat tuomareille muuta tarvittavaa hallinnollista tukea. Tuomioistuimen henkilökunta voi neuvoa oikeudenkäyttäjiä prosessiasioissa, mutta he eivät voi antaa lainopillisia neuvoja eivätkä suosituksia siitä, mihin toimenpiteisiin asianosaisten olisi ryhdyttävä. Kaikki tuomioistuinten työntekijät ovat Pohjois-Irlannin oikeusviraston (Northern Ireland Court Service) virkamiehiä. Oikeusvirasto toimii Pohjois-Irlannin oikeusministeriön alaisuudessa.
Täytäntöönpanoviranomaiset (Enforcement officers) ovat Pohjois-Irlannin oikeusviraston palveluksessa olevia valtion virkamiehiä. He hoitavat siviilituomioiden täytäntöönpanon tuomioiden täytäntöönpanovirastossa (Enforcement of Judgments Office). Kyseinen virasto panee täytäntöön alemman oikeusasteen tuomioistuinten (Magistrates’ Courts) ja alemman oikeusasteen siviilituomioistuinten (County Courts) tuomiot, myös vähäisiä riita-asioita käsittelevien tuomioistuinten sekä ylemmän oikeusasteen tuomioistuimen (High Court) tuomiot. Tuomioiden täytäntöönpanosta säädetään asiasta vuonna 1981 annetussa määräyksessä (Judgments Enforcement (Northern Ireland) Order) sekä samana vuonna annetuissa säännöissä (Judgment Enforcement Rules (Northern Ireland)), sellaisina kuin ne ovat muutettuina.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tällä sivulla esitetään yleiskatsaus Skotlannin oikeudenkäyttöalueen keskeisiin oikeusalan ammatteihin. Sivulla on tietoa tuomareista, syyttäjistä ja muista oikeusalan toimijoista.
Skotlannissa ei ole erillistä tuomarien ammattikuntaa. Tuomareiksi voidaan nimittää vain kokeneita toimisto- tai oikeudenkäyntiasianajajia. Skotlannin lainkäyttöalueella tuomareita toimii seuraavissa viroissa:
Skotlannissa kaikista syyttäjäntehtävistä vastaa Crown Office and Procurator Fiscal Service (syyttäjänvirasto). Sitä johtaa Lord Advocate, joka on myös Skotlannin hallituksen ministeri. Hänen apunaan toimii Solicitor General.
Syyttäjänvirasto vastaa ainoana viranomaisena rikosten syytteeseenpanosta, äkillisten tai epäilyttävien kuolemantapausten tutkinnasta sekä poliisin toimintaa koskevista kanteluista.
Vuonna 1998 annetun lain (Scotland Act 1998, 48 §) mukaan Lord Advocate tekee päätöksensä Skotlannin rikossyyte- ja kuolemansyyntutkintajärjestelmän johtajan ominaisuudessa oman harkintansa mukaisesti ja muista riippumattomana.
Syyttäjiksi voidaan nimittää vain kokeneita lakimiehiä tai oikeudenkäyntiasianajajia.
Poliisi tai jokin erityisvirasto, kuten HM Revenue and Customs (tulli- ja veroviranomainen) suorittaa esitutkinnan ja toimittaa siitä pöytäkirjan paikalliselle syyttäjälle (Procurator Fiscal). Esitutkintapöytäkirjan tutkittuaan syyttäjä päättää, ryhdytäänkö asiassa syytetoimiin yleisen edun nimissä. Päätöstä harkitessaan syyttäjä arvioi, onko rikoksesta riittävästi todisteita ja miten asiaa kannattaa lähteä selvittämään eli nostetaanko syyte, määrätäänkö suoria seuraamuksia (esimerkiksi sakkoa) vai jätetäänkö syyttämättä. Jos asia on käsiteltävä yhdessä valamiehistön kanssa, syyttäjä kuulee todistajia sekä kokoaa ja tarkastaa rikostekniset ja muut todisteet ennen syytteeseenpanopäätöksen tekemistä. Sen jälkeen hän vie asian Crown Counselille, joka tekee lopullisen päätöksen syytetoimista.
Oikeudenkäyntiasianajajat (advocates eli barristers) ovat Skotlannin asianajajaliiton (Scottish Bar) jäseniä. Heillä on oikeus edustaa päämiestään kaikenlaisissa oikeudenkäynneissä, tavallisesti ylemmän oikeusasteen tuomioistuimissa (Court of Session ja High Court of Justiciary), sekä antaa asiantuntijaneuvontaa oikeudellisissa kysymyksissä. Kokeneimmat asianajajat voidaan nimittää asianajajaneuvoksiksi (Queen’s Counsel). Kaikki oikeudenkäyntiasianajajat ovat alan ammattijärjestön Faculty of Advocates jäseniä.
Oikeusalan ammattilaisista suurin osa toimii toimistoasianajajina (solicitors). He voivat antaa neuvontaa mistä tahansa oikeudellisista kysymyksistä ja edustaa päämiestään oikeudessa. Kaikki toimistoasianajajat ovat ammattijärjestön Law Society of Scotland jäseniä. Järjestö edistää ammattikunnan etuja ja yleisen edun mukaista asianajotoimintaa.
Lisäksi Skotlannissa toimii kokeneita asianajokoulutuksen saaneita toimistoasianajajia (solicitor-advocates), jotka ovat myös Law Society of Scotlandin jäseniä. Heillä on oikeus esiintyä ylimmissä siviili- ja rikostuomioistuimissa (Court of Session ja High Court of Justiciary) tasaveroisesti oikeudenkäyntiasianajajien kanssa.
Julkiset notaarit (Notaries Public) ovat toimistoasianajajia, jotka kirjaavat tiettyjä oikeustoimia ja todistavat oikeaksi tiettyjä oikeudellisia asiakirjoja. He eivät kuitenkaan muodosta omaa erillistä ammattikuntaa.
Patentti- ja tavaramerkkilakimiehet (patent and trade mark attorneys) ovat teollis- ja tekijänoikeuksiin erikoistuneita neuvonantajia. He antavat asiakkaille tämän alan oikeudellista neuvontaa, joka liittyy erityisesti patenttien, tavaramerkkien ja mallien rekisteröintiin ja niihin liittyvien oikeudenkäyntien vireillepanoon sekä muihin teollis- ja tekijänoikeuksien osa-alueisiin, mukaan lukien tekijänoikeussuoja. Yleisemmästä siviili- ja rikoslainsäädännöstä poiketen koko Yhdistyneessä kuningaskunnassa sovelletaan samoja teollis- ja tekijänoikeuksien aineellisen oikeuden säännöksiä. Teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvät asiat on Skotlannissa yleensä käsiteltävä Court of Session ‑tuomioistuimessa, koska sillä on yksinomainen toimivalta patenteissa ja useimmissa muissa rekisteröidyissä teollis- ja tekijänoikeuksissa (erityisesti yhteisön tavaramerkit ja rekisteröidyt yhteisömallit). Sillä on myös useita nimitettyjä teollis- ja tekijänoikeuksiin erikoistuneita tuomareita ja erityissäännöt alaan liittyvien asioiden käsittelyä varten. Patentti- ja tavaramerkkilakimiehet voivat suoraan edustaa asiakkaitaan alioikeutena toimivassa Patents County Court ‑tuomioistuimessa sekä haettaessa muutosta Yhdistyneen kuningaskunnan teollis- ja tekijänoikeuksien viraston (UK Intellectual Property Office) päätökseen High Court of Justice of England and Wales ‑tuomioistuimen patenttiosastolla. Patenttilakimiehet, joilla on asianajo-oikeudet, voivat myös ajaa kannetta High Court in London -tuomioistuimessa, mutta patentti- ja tavaramerkkilakimiehillä ei ole tällä hetkellä oikeutta edustaa asiakkaitaan Skotlannin tuomioistuimissa käsiteltävissä teollis- ja tekijänoikeusasioissa. Näin ollen teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyviä asioita hoitavat Skotlannissa nykyään alaan erikoistuneet lakimiehet, jotka tekevät usein yhteistyötä patentti- ja tavaramerkkilakimiesten kanssa.
Useimmat patentti- ja tavaramerkkilakimiehet ovat Skotlannissa erikoistuneiden asianajotoimistojen palveluksessa, mutta osa työskentelee yritysmaailmassa.
Chartered Institute of Patent Attorneys (CIPA) edustaa patenttilakimiehiä koko Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Sen tehtäviin kuuluvat yhteydenpito hallitukseen teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaan lainsäädäntöön liittyvissä asioissa, koulutuksen antaminen patenttilakimiehille ja alalle pätevöityville lakimiehille sekä yhteydenpito alan sääntelyelimiin. CIPA toimii teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan lainsäädännön ja ammatinharjoittajien edunvalvojana.
Institute of Trade Mark Attorneys (ITMA) edustaa tavaramerkkilakimiehiä ja koko alaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa. ITMA:n tehtäviin kuuluvat neuvotteleminen ja lobbaus valtionhallinnossa, riippumattomassa valvontaelimessä (Intellectual Property Regulation Board) ja muissa alalle merkityksellisissä organisaatioissa. ITMA tarjoaa koulutusta ja neuvontaa tavaramerkkilakimiehille ja vastaa ammattikunnan ja teollis- ja tekijänoikeuksien edunvalvonnasta.
Intellectual Property Regulation Board (IPReg) käsittelee kaikki sääntely- ja kurinpitoasiat sekä antaa patentti- ja tavaramerkkilakimiehiä koskevat normit ja valvoo niiden noudattamista Yhdistyneessä kuningaskunnassa. IPReg toimii yleisen edun mukaisesti ja ylläpitää sekä luonnolliset henkilöt että yhteisöt sisältävää patentti- ja tavaramerkkilakimiesten lakisääteistä rekisteriä.
Haastemiehet (sheriff officers ja messengers-at-arms) ovat tuomioistuimen puolesta toimivia virkamiehiä, joiden tehtävänä on antaa tiedoksi asiakirjoja ja panna täytäntöön tuomioistuinten päätöksiä Skotlannissa. Haastemiehet ovat yksityisten yhtiöiden palveluksessa, ja heidän perimänsä palkkiot määritellään johdetun oikeuden säännöksissä.
Messenger-at-armsin ja sheriff officerin toimet poistetaan käytöstä ja korvataan uudella haastemiehen (Judicial officer) toimella, kun konkurssilain (Bankruptcy and Diligence (Scotland) Act 2007) 60 §:n mukainen muutos tulee voimaan. Lain muutoksen mukaiset haastemiehet valtuuttaa Skotlannin uuden Civil Enforcement Commissionin (siviilioikeuden alan valvontakomitea) suosituksesta Court of Sessionin puheenjohtaja.
Crown Office and Procurator Fiscal Service, Faculty of Advocates, Law Society of Scotland, Scottish Association of Law Centres; Chartered Institute of Patent Attorneys, Institute of Trade Mark Attorneys, Intellectual Property Regulation Board
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.