Kansallinen lainsäädäntö

Lainvalintasääntöjen lähteet

Yhdistyneen kuningaskunnan Pohjois-Irlannin oikeudenkäyttöalueella pääasialliset oikeuslähteet ovat seuraavat:

• Primaarioikeus Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin lakien ja Pohjois-Irlannin edustajakokouksen lakien muodossa. Primaarilainsäädäntöä annetaan myös asetusten (statutory instruments) muodossa hallitsijan nimissä Orders in Council -menettelyllä.
• Euroopan unionin lainsäädäntö
• Sekundaarioikeus (johdettu oikeus) eli asetukset ja vastaavantasoiset Pohjois-Irlantia koskevat säädökset (statutory rules of Northern Ireland). Jonkin verran johdettua oikeutta annetaan myös hallinnollisilla määräyksillä.
• Tuomioistuinten tuomioiden kautta kehittynyt common law —oikeus.

Oikeudellisten asiakirjojen tyypit – kuvaus

Parlamentin säädökset on annettu Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentissa Lontoossa, ja ne voivat koskea kaikkia Yhdistynyttä kuningaskuntaa tai sen osia. Lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti on siirtänyt lainsäädäntövaltaa alueellisille parlamenteille ja edustajankokouksille. ne voivat hyväksyä primaarilainsäädäntöä, joka koskee rajattuja aiheita ja on voimassa vain niiden omalla oikeudenkäyttöalueella. Lisäksi hallitsija voi hänelle kuuluvilla erioikeuksilla antaa erilaisia primaarioikeuden säädöksiä, joita ovat Order in Council (päätös), Proclamation (julistus), Royal Warrant (määräys), Royal Instruction (ohjesääntö), Regulation (asetus) ja Letter Patent (erioikeuskirja).

Johdettuun oikeuteen kuuluvat joko neuvoston tai ministerin, osaston (ministeriö), Pohjois-Irlannin hallituksen tai muun elimen tai henkilön antamat tai niiden antamat valtuudet. Tätä kutsutaan myös delegoiduksi tai toissijaiseksi lainsäädännöksi, ja toimivaltaa, joka antaa toimivaltaa, kutsutaan valtuutus- tai valtuutukseksi tai ”emolaiksi”. Sekundaarioikeutta annetaan useilla erilaisilla määräyksillä, asetuksilla ja säännöillä, kuten Orders in Council, regulations tai rules, ja näiden yleisnimityksenä voidaan käyttää ilmaisuja statutory instruments tai statutory rules.

Pohjois-Irlannissa lainsäädäntöön kuuluu lakeja ja asetuksia, jotka voivat olla Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin, Pohjois-Irlannin parlamentin (1921–1972) tai Belfastissa toimivan Pohjois-Irlannin edustajakokouksen antamia. Pohjois-Irlannissa toimineiden hajautettua valtaa käyttäneiden hallitusten toiminta on keskeytetty eri ajankohtina, ja paljon lainsäädäntöä on annettu Orders in Council -menettelyllä. tällaiset säädökset ovat muodollisesti johdettua oikeutta, mutta sitä sovelletaan kuin primaarioikeutta. Pohjois-Irlannin oikeuteen kuuluu myös statutory rules -sääntöjä, jotka on annettu Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin antaman lain, Order in Council -määräyksen tai Pohjois-Irlannin edustajakokouksen antaman lain nojalla.

Toimivalta tehdä kansainvälisiä sopimuksia Yhdistyneen kuningaskunnan puolesta on kuninkaallisen erioikeuden (Royal Prerogative) nojalla kruunulla, toisin sanoen hallitsijalla, joka toimii Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen neuvojen mukaan. Parlamentilla ei ole sopimusten tekemisessä muodollista asemaa, mutta jos sopimus edellyttää muutosta maan lainsäädäntöön tai julkisen rahoituksen myöntämistä, parlamentti äänestää siitä tavanomaiseen tapaan. Kaikkien EU:n perussopimusten täytäntöönpano Yhdistyneessä kuningaskunnassa edellyttää lainsäädäntöä ja siten parlamenttikäsittelyä.Vuoden 20 perustuslakiuudistusta ja -hallintoa koskevan lain 25–2010 § tulivat voimaan 11. marraskuuta 2010, ja se edellyttää sopimuksen ratifiointia, paitsi jos a) valtion ministeri on antanut parlamentille ensimmäisessä oikeusasteessa jäljennöksen perussopimuksesta, b) sopimus on julkaistu ja c) 21 istuntopäivää on kulunut, eikä myöskään parlamentti ole päättänyt, että sopimusta ei ratifioida.

Normihierarkia

Jos eri oikeuslähteet ovat keskenään ristiriidassa, ensisijainen foorumi ristiriitojen ratkaisemiseen ovat tuomioistuimet. Ne voivat ratkaista myös laintulkintaan liittyviä riitoja. Koska Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei ole kirjoitettua perustuslakia, parlamentin antamaa lakia ei kuitenkaan ole mahdollista riitauttaa sillä perusteella, että se olisi perustuslain vastainen. Parlamentaarisen itsemääräämisoikeuden eli suvereniteetin perustuslaillisen doktriinin mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti on ylin lainsäädäntöelin. sillä on oikeus laatia ja kumota mikä tahansa laki, eikä mikään muu elin voi kumota parlamentin säätämää lakia tai kyseenalaistaa sen pätevyyttä.

Parlamentaarisen suvereniteetin doktriinia rajoittaa kuitenkin Yhdistyneen kuningaskunnan jäsenyys Euroopan unionissa. Vuonna 1972 annetun Euroopan yhteisöjä koskevan lain (European Communities Act) nojalla EU:n lainsäädäntö on osa myös Pohjois-Irlannin lainsäädäntöä. Kansallista lainsäädäntöä on tulkittava EU:n lainsäädännön kanssa yhteensopivalla tavalla aina kun se on mahdollista.

Toinen laki, jonka perusteella parlamentin antama laki voidaan kyseenalaistaa, on ihmisoikeuslaki (Human Rights Act 1998), jolla Euroopan ihmisoikeussopimus saatettiin osaksi Yhdistyneen kuningaskunnan oikeutta. Kansallista lainsäädäntöä on mahdollisuuksien mukaan tulkittava ihmisoikeussopimuksen kanssa yhteensopivalla tavalla.

Tuomioistuinten tuomiot, varsinkin muutoksenhakutuomioistuinten tuomiot, ovat tärkeässä asemassa oikeuden kehityksessä. Ne eivät ole ainoastaan arvovaltaisia ratkaisuja lainsäädännön tulkinnasta, vaan ne muodostavat common law’n perustan. Common law johdetaan aiemmissa asioissa annetuista tuomioistuinten tuomioista eli oikeuskäytännöstä. Yleisperiaatteena on se, että tuomioistuinten on noudatettava ylempien tuomioistuinten aiempia ratkaisuja. Euroopan unionin lainsäädäntöön liittyvissä asioissa korkein tuomioistuin on Euroopan unionin tuomioistuin. Korkein oikeus on lopullinen muutoksenhakutuomioistuin kaikista Pohjois-Irlannin siviili- ja rikosoikeudenkäynneistä.

Institutionaalinen kehys

Oikeussääntöjen antamisesta vastaavat toimielimet ja lainsäädäntömenettely

Ennen kuin lakiehdotusta (lakiesitys) koskeva ehdotus voi tulla Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin laiksi, sen on saatava parlamentin molempien kamarien hyväksyntä: parlamentin alahuone ja ylähuone. Lainsäädäntömenettelyyn kuuluvat kummassakin huoneessa seuraavat vaiheet:

• Ensimmäinen käsittely (säädösehdotuksen muodollinen esittely ilman keskustelua)
• Toinen käsittely (yleiskeskustelu)
• Valiokuntavaihe (yksityiskohtainen käsittely, keskustelu ja muutosehdotukset); Alahuoneessa tämä tehdään yleensä yleisessä lainsäädäntövaliokunnassa (public bill committee)
• Mietintövaihe (mahdollisuus tehdä lisämuutoksia)
• Kolmas käsittely (lopullinen mahdollisuus käydä keskustelua; muutokset ovat mahdollisia ylähuoneessa).

Kun säädösehdotusta on käsitelty sekä ala- että ylähuoneessa, se palautuu lakialoitteen tehneeseen kamariin, jotta tämä voi käsitellä toisen kamarin tekemiä muutoksia.

Ala- ja ylähuoneen on päästävä yhteisymmärrykseen lopullisesta tekstistä. Niiden välillä saatetaan käydä useita neuvottelukierroksia, ennen kuin säädösehdotuksen sanamuodosta päästään yhteisymmärrykseen. tämän jälkeen ehdotus lähetetään hallitsijalle hyväksyntää varten (Royal Assent).

Pohjois-Irlannin edustajakokouksessa noudatetaan samanlaista menettelyä (lakiehdotuksen esittely, sen tarkastelu, keskustelu ja äänestys), vaikka hajautettua valtaa käyttävä edustajakokous on vain yksikamarinen. Ministerit, valiokunnat ja yksittäiset jäsenet voivat tehdä aloitteen lakiehdotukseksi ja esitellä sen edustajakokouksen puhemiehelle edustajakokouksen käsittelyä varten. Jos puhemies katsoo ehdotuksen kuuluvan edustajakokouksen toimivaltaan, lakiehdotus esitellään ja siitä keskustellaan edustajakokouksessa. Sen jälkeen se lähetetään asianmukaiseen valiokuntaan tarkastelua varten. Valiokunta toimittaa edustajakokoukselle mietinnön, minkä jälkeen edustajat voivat tarkastella lakiehdotusta yksityiskohtaisesti ja esittää tarkistuksia. Tämän jälkeen edustajakokous tarkastelee lakiehdotusta uudelleen ja toimittaa lopullisen äänestyksen.

Kun säädösehdotus on käynyt läpi kaikki vaiheet Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentissa tai Pohjois-Irlannin edustajakokouksessa, se lähetetään hallitsijalle hyväksyntää varten, minkä jälkeen siitä tulee laki (Act).

Yleensä primaarioikeutta voidaan muuttaa tai kumota vain antamalla uutta primaarioikeutta. Poikkeustapauksissa muuttaminen tai kumoaminen on kuitenkin mahdollista statutory instrument -asetuksella. näin on, jos uudella säädöksellä pannaan täytäntöön EU:n velvoite tai toteutetaan lainsäädäntöuudistus, jolla kevennetään sääntelytaakkaa tai poistetaan se.

Primaarilainsäädäntö tulee voimaan säädöksen voimaantuloa koskevien säännösten mukaisesti. Säädöksessä voidaan vahvistaa erityinen voimaantulopäivä. Voimaantulopäivä voi olla hallitsijan hyväksynnän päiväys tai muu päivämäärä (yleensä vähintään kaksi kuukautta hallitsijan hyväksynnän jälkeen). toisaalta ministeri tai ministeriö voi antaa voimaantulopäivää koskevan määräyksen (commencement order). Säädöksen eri säännöksille voidaan määrittää eri voimaantulopäivät.

Sekundaarilainsäädännön voimaantulopäivä määritetään yleensä itse säädöksessä. Poikkeuksellisesti voimaantulopäivä voidaan määrätä julkaisemalla ilmoitus virallisessa lehdessä (The London Gazette tai The Belfast Gazette).

Oikeudellisia tietokantoja

Käytettävissä on useita oikeudellisia tietokantoja:

• Yhdistyneen kuningaskunnan yhdistetty lainsäädäntöitietokanta sisältää Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin, Skotlannin parlamentin, Pohjois-Irlannin edustajakokouksen ja Walesin kansalliskokouksen julkaiseman primaarioikeuden kokonaisuudessaan sekä kaiken sekundaarioikeuden, jota sovelletaan koko valtakuntaan tai johonkin sen osaan. Tietoja voi hakea maksutta.
• Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntötietokanta sisältää kaikki Yhdistyneen kuningaskunnan osat kattavan tarkistetun primaarioikeuden vuodesta 1235 nykypäivään.

Linkkejä