Sulje

UUSI BETA-VERSIO ON NYT KÄYTETTÄVISSÄ!

Tutustu Euroopan oikeusportaaliin uuteen beta-versioon ja anna siitä palautetta!

 
 

Navigointipolku

menu starting dummy link

Page navigation

menu ending dummy link

Oikeudenkäyntikulut - Itävalta

Tämän sivun alkukielistä versiota saksa on muutettu äskettäin. Päivitystä suomennetaan parhaillaan.
Seuraavat kielet ovat jo saatavilla: italialatvialiettuaunkarimalta.


Oikeudenkäyntikulut

Oikeusalan ammattilaisten palkkioiden sääntely

Asianajajat

Itävallan asianajotoimintaa koskevassa laissa (Rechtsanwaltsordnung) säädetään, että asiakas ja asianajaja voivat periaatteessa sopia vapaasti palkkioista, jotka asianajaja saa toimittamistaan palveluista.

Palkkiot voivat olla tuntiperusteisia tai yksittäisistä suorituksista ja työhön kuluvasta ajasta riippumattomia kiinteämääräisiä palkkioita. Jos palkkiosta ei ole tehty nimenomaista sopimusta, oletuksena on, että on sovittu kohtuullisesta korvauksesta asianajajien palkkioita koskevassa laissa (Rechtsanwaltstarifgesetz) tai yleisissä palkkioperusteissa (Allgemeine Honorar-Kriterien) esitettyjen korvaustaksojen perusteella.

Siviiliprosessilaissa (Zivilprozessordnung, ZPO) ja asianajajien palkkioita koskevassa laissa säädetään, että tuomioistuimen on riitaoikeudenkäynneissä määritettävä se osuus kuluista, joka hävinneen osapuolen on korvattava toiselle osapuolelle. Maksun määrittäminen perustuu riita-asian kohteen arvoon ja työn luonteeseen sekä työhön kuluneeseen aikaan. Toisaalta asianajajien palkkioita koskevaa lakia voidaan soveltaa asiakkaisiin sellaisenaan vain, jos tästä on sovittu asianajajan ja asiakkaan kesken.

Rikosoikeudenkäynneissä periaatteessa jokainen henkilö (vastaaja, siviilikanteen nostaja, asianomistaja), joka on palkannut itselleen asianajajan, vastaa aiheutuneista kuluista. Hän vastaa niistä myös silloin, kun viran puolesta on nimitetty oikeusavustaja, elleivät oikeusavun myöntämisen edellytykset täyty. Kulut määräytyvät säännönmukaisesti asiaa käsittelevän tuomioistuimen tyypin ja kokoonpanon mukaan (esim. Bezirksgericht-tuomioistuin; Landesgericht-tuomioistuimen yhden tuomarin kokoonpano, lautamieskokoonpano tai valamiehistö).

Ulosottomiehet

Ulosottomaksuja koskevassa laissa (Vollzugsgebührengesetz) säädetään korvauksista, joita ulosottomiehet saavat työstään. Laissa säädetään erityisesti ulosottomaksusta, joka täytäntöönpanoa hakevan velkojan on suoritettava, kun hän jättää ulosottohakemuksen. Velkojan on lisäksi suoritettava oikeudenkäyntimaksuja koskevan lain (Gerichtsgebührengesetz, GGG) mukainen kiinteä maksu.

Ulosottomaksu (Linkki avautuu uuteen ikkunaanulosottomaksuja koskevan lain 2 §) kuuluu ulosottomenettelyn kuluihin. Tuomioistuin voi määrätä sen velkojan pyynnöstä velallisen maksettaviksi.

Ulosottomiehellä on oikeus korvaukseen myös maksujen vastaanottamisesta. Korvaus voidaan vähentää vastaanotetusta summasta (Linkki avautuu uuteen ikkunaanulosottomaksuja koskevan lain 11 §).

Kulut

Kulut riitaoikeudenkäynneissä

Asianosaisten kulut riitaoikeudenkäynneissä

Tuomioistuinten palvelujen käyttämisestä maksettavat maksut ovat joko ennalta määrättyjä maksuja (kiinteitä summia) tai ne määritetään tiettyinä prosenttiosuuksina määräytymisperusteesta. Niiden suuruus riippuu asian luonteesta ja riita-asian kohteen arvosta (vaateen rahallisesta arvosta).

Riitaoikeudenkäynnin vaihe, jossa kulut maksetaan

Kun on kyse riitaoikeudenkäynneistä ensimmäisessä oikeusasteessa, (kiinteät) maksut maksetaan samalla kun toimitetaan asiakirja, jolla oikeudenkäynti pannaan vireille. Maksu on kertaluonteinen riippumatta siitä, sisältyykö haastehakemukseen useampia kuin yksi vaade ja koskeeko se useampaa kuin yhtä henkilöä. Maksu kattaa koko oikeudenkäynnin ensimmäisessä oikeusasteessa. Esitettyjen vaatimusten korottamisesta oikeudenkäynnin aikana saattaa aiheutua lisämaksuja. Ne on maksettava kirjelmien esittämisen yhteydessä.

Jos esitettyä vaatimusta laajennetaan käsittelyn aikana, ne maksetaan korotuksen kirjaamisen yhteydessä. Riitaoikeudenkäynneissä toisessa ja kolmannessa oikeusasteessa maksut on maksettava valituksen toimittamisen yhteydessä (oikeudenkäyntimaksuja koskevan lain 2 §:n 1 momentti). Poikkeuksena ovat joissakin tapauksissa muut kuin riitaoikeudenkäynnit, joissa peritään vaademaksun sijasta päätösmaksu.

Kulut rikosoikeudenkäynneissä

Asianosaisten kiinteät kulut riitaoikeudenkäynneissä

Vain siviilikanteen nostamisen yhteydessä peritään maksu oikeudenkäyntimaksuja koskevan lain korvaustaksan 13 mukaan.

Missä rikosoikeudenkäynnin vaiheessa kulut maksetaan?

Kiinteät kulut maksetaan oikeudenkäynnin alussa.

Kulut perustuslakituomioistuinten oikeudenkäynneissä

Asianosaisten kiinteät kulut perustuslakituomioistuinten oikeudenkäynneissä

Tuomioistuimelle maksettava maksu on perustuslakituomioistuinta koskevan lain (Verfassungsgerichtshofgesetz, VfGG) 17a §:n 1 momentin mukaan 220 euroa.

Missä perustuslakiin liittyvän oikeudenkäynnin vaiheessa kiinteät kulut maksetaan?

Kiinteät kulut maksetaan oikeudenkäynnin alussa.

Oikeudellisten edustajien velvollisuus antaa ennakkotietoja

Asianosaisten oikeudet ja velvollisuudet

Asianajajalla on yleinen velvollisuus ilmoittaa asiakkaalleen, miten palkkiot lasketaan, sekä mihin kuluihin asiakkaan on varauduttava. Asianajajan ammatin harjoittamista ja asianajajan velvollisuuksien valvontaa koskevien ohjeiden (Richtlinien für die Ausübung des Rechtsanwaltsberufs und für die Überwachung der Pflichten des Rechtsanwalts, RL-BA) 50 §:n 2 momentissa suositellaan, että kun asianajaja ottaa hoitaakseen uuden asian, hänen pitäisi ilmoittaa asiakkaalleen, millä perusteella palkkio peritään ja onko hänellä oikeus ennakkomaksuun.

Jos kiinteästä palkkiosta ei ole sovittu, asiakkaalla on oikeus pyytää kohtuullisin väliajoin välitilitys tai selvitys toimitetuista palveluista tai käytetystä ajasta (kun on sovittu aikaan perustuvasta palkkiosta).

Laskutuksen aloittamisesta ja laskutustiheydestä olisi siis sovittava siinä vaiheessa, kun asianajaja palkataan.

Kulujen määräytymisperusteet

Missä on tietoja kulujen määräytymisperusteista Itävallassa?

Oikeussääntöjä, jotka koskevat oikeudenkäyntikulujen korvaamista riita-asioihin (kaupan alaan liittyvät asiat mukaan luettuna) liittyvissä oikeudenkäynneissä, on siviiliprosessilain (Zivilprozessordnung, ZPO) 40–55 §:ssä. Perheasiat, erityisesti yhteiseen päätökseen perustuvat avioerot, huoltajuutta ja tapaamisoikeuksia koskevat kiistat sekä elatusvaateet käsitellään hakemuslainkäyttömenettelyissä. Hakemuslainkäyttömenettelyihin sovelletaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevia erillisiä sääntöjä. Maksujen määräämistä koskevia yleisiä säännöksiä on hakemuslainkäyttöä koskevan lain (Außerstreitgesetz, AußStrG) 78 §:ssä. Poikkeuksia näistä yleisistä säännöistä sovelletaan muun muassa menettelyihin, jotka koskevat huoltajuus- ja tapaamisoikeuskiistoja sekä alaikäisiin lapsiin liittyviä elatusvaateita. Rikosoikeudenkäyntien kuluista säädetään rikosprosessilain (Strafprozeßordnung, StPO) 380–395 §:ssä.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanItävallan asianajajaliiton (Österreichischer Rechtsanwaltskammertag) internetsivustolla on sähköinen tiedote, jossa annetaan yleisiä tietoja asianajajien palkkioista. Yleistä tietoa oikeudenkäynteihin liittyvistä kuluista on myös Linkki avautuu uuteen ikkunaankansalaisten HELP-palvelun internetsivustolla seuraavien linkkien kautta: Leben in Österreich > Zivilrecht > Zivilverfahren.

Yleisiä tietoja tuomioistuinten perimistä maksuista on Linkki avautuu uuteen ikkunaankansalaisten HELP-palvelun internetsivustolla, ja lakitekstit (oikeudenkäyntimaksuja koskeva laki ja korvaustaksat) ovat saatavilla maksutta Itävallan liittokanslerinviraston internetsivustolla olevasta Linkki avautuu uuteen ikkunaanoikeustietojärjestelmästä.

Millä kielellä tiedot kulujen määräytymisperusteista Itävallassa on annettu?

Kulujen määräytymisperusteita koskevat tiedot ovat saksankielisiä.

Mistä löydän tietoa välimiesmenettelystä/sovittelusta?

Oikeusministeriön ylläpitämä luettelo sovittelijoista on saatavilla Linkki avautuu uuteen ikkunaantähän tarkoitukseen perustetulla internetsivustolla.

Oikeudenmukaisen tilanteen palauttamiseen tähtäävää oikeutta ja erityisesti syytetyn ja uhrin välistä sovittelua koskevia tietoja on verkkosivustolla Linkki avautuu uuteen ikkunaanNEUSTART (myös englanniksi).

Mistä löydän lisätietoa kustannuksista?

Tietoa kustannuksista verkkosivuilla

Itävallan tuomioistuinjärjestelmää koskevia yleisiä tietoja sekä kuluja ja oikeusministeriötä koskevia tietoja on Itävallan Linkki avautuu uuteen ikkunaanoikeuslaitoksen virallisella internetsivustolla sekä Linkki avautuu uuteen ikkunaanHELP-palvelun internetsivustolla, joka tarjoaa yleistä ja selkeää tietoa.

Linkki avautuu uuteen ikkunaanItävallan oikeustietojärjestelmän internetsivustolla on seuraavien lakien tekstit:

  • oikeudenkäyntimaksuja koskeva laki (Gerichtsgebührengesetz, GGG)
  • palkkion määräytymistä koskeva laki (Gebührenanspruchsgesetz, GebAG)
  • asianajotoimintaa koskeva laki (Rechtsanwaltsordnung, RAO)
  • asianajajien palkkioita koskeva laki (Rechtsanwaltstarifgesetz, RATG).

Yleisten palkkioperusteiden (Allgemeine Honorar-Kriterien, AHK) teksti on Linkki avautuu uuteen ikkunaanItävallan asianajajaliiton internetsivustolla.

Mistä löydän tietoa menettelyjen keskimääräisestä kestosta?

Tällaisia tietoja voi pyytää Itävallan oikeusministeriöltä.

Mistä löydän tietoa menettelyn keskimääräisistä kokonaiskustannuksista?

Kustakin oikeudenkäyntityypistä perittävät maksut on määritelty ennalta (oikeudenkäyntimaksuja koskevassa laissa), ja ne voivat muuttua, jos vaatimuksen arvo nousee tai laskee.

Tuomioistuin määrää oikeudenkäyntimaksut ja kulut, jotka hävinneen osapuolen on maksettava voittaneelle osapuolelle riitaoikeudenkäynneissä (asianajajien palkkiot, asiantuntijoiden palkkiot, tulkkaus- ja käännöskulut), asianajajien palkkioita koskevan lain (asianajajien palkkiot) ja palkkion määräytymistä koskevan lain (asiantuntijoiden, tulkkien ja kääntäjien palkkiot) perusteella. Nämä kulut määräytyvät pääosin aiheutuneiden kustannusten ja käytetyn ajan mukaan. Tarkkaa summaa ei sen vuoksi voida arvioida ennakolta.

Asianajaja ja asiakas voivat periaatteessa sopia vapaasti asiakkaan asianajajalle maksamasta palkkiosta.

Arvonlisävero

Missä on tietoa arvonlisäverosta? Mikä on arvonlisäprosentti?

Asianajajien palveluista kannetaan arvonlisäveroa, jonka osuus Itävallassa on 20 prosenttia. Muiden kulujen tavoin myös arvonlisävero on maksettava asianajajalle erikseen, kuten asianajajien palkkioita koskevan lain 16 §:ssä ja yleisten palkkioperusteiden 17 §:ssä nimenomaisesti säädetään. Arvonlisävero ei sisälly asianajajien palkkioita koskevan lain ja yleisten palkkioperusteiden mukaisiin korvaustaksoihin.

Oikeusapu

Riita-asioissa sovellettavat tulorajat

Oikeus oikeusavun saamiseen ei perustu lakisääteisiin tulorajoihin. Riitaoikeudenkäynneissä (ja kaupan alaan liittyvissä asioissa) annettavaan oikeusapuun sovelletaan Itävallan siviiliprosessilakia. Hakemuslainkäyttömenettelyihin sovelletaan siviiliprosessilain säännöksiä soveltuvin osin. Päätöksen oikeusavun myöntämisestä tekee asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevä tuomioistuin.

Oikeusapua myönnetään osapuolelle vain, jos hänen tulonsa, taloudelliset olosuhteensa ja elatusvelvollisuutensa ovat sellaiset, ettei hän pysty vastaamaan oikeudenkäyntikuluista vaarantamatta perustoimeentuloaan. Edellytyksenä on lisäksi, ettei aiottua menettelyä aiota toteuttaa vilpillisessä mielessä eikä se ole selkeästi perusteeton. Tuomioistuin päättää tapauskohtaisesti, mitkä jäljempänä luetelluista eduista myönnetään.

Itävallassa oikeusapuun voivat periaatteessa kuulua seuraavat edut:

  • väliaikainen vapautus oikeudenkäyntimaksuista, todistajien ja asiantuntijoiden sekä tulkkien ja kääntäjien palkkioista, mahdollisesti vaadittavien julkisten tiedotteiden kuluista, edunvalvojan kuluista sekä oikeuden nimittämälle lakisääteiselle edustajalle tai asianajajalle aiheutuneiden kulujen korvaamisesta
  • asianajajan tarjoamat palvelut.

Oikeusapua saanutta osapuolta voidaan vaatia kolmen vuoden kuluessa menettelyn päättymisestä maksamaan myönnettyjä etuja takaisin osittain tai kokonaan, jos kyseisen osapuolen taloudellinen tilanne muuttuu siten, että tämä pystyy huolehtimaan maksuista ilman että hänen perustoimeentulonsa vaarantuu.

Vastaajiin ja rikoksen uhreihin sovellettavat tulorajat rikosasioissa

Päätös vastaajan tai rikoksen uhrin tai asianomistajan oikeusapukelpoisuudesta ei perustu tiukkaan tulorajaan. Päätöstä ohjaavia kriteerejä ovat sen sijaan toimeentulo vähimmäisrajan yläpuolella ja kohtuullisen toimeentulotason alapuolelle joutuminen.

Vähimmäistoimeentulo arvioidaan säännöllisesti uudelleen ja sen ajantasainen taso julkaistaan Linkki avautuu uuteen ikkunaanItävallan oikeuslaitoksen internetsivustolla.

Uhreille myönnettävää oikeusapua koskevat ehdot

Ellei asianomistajalla ole oikeutta rikosprosessilain 66 §:n 2 momentissa tarkoitettuun oikeudelliseen neuvontaan ja tukeen, asianomistajat voivat saada oikeusapua, jos

  • oikeudellinen edustus ei ole järjestettävissä ilman vähimmäistoimeentulon vaarantumista (katso toimeentuloa koskevat selitykset edellä), ja
  • oikeusavustajan käyttäminen on oikeudenkäytön etujen mukaista ja edistää erityisesti saatavien asianmukaista perintää ja riitaoikeudenkäyntien välttämistä.

Vastaajille myönnettävää oikeusapua koskevat ehdot

Vastaajalle myönnettävän oikeusavun edellytyksenä on taloudellista tilannetta koskevien ehtojen täyttymisen lisäksi, että oikeusapu on oikeudenkäytön ja asianmukaisen puolustuksen etujen mukaista.

Oikeudenkäytön edistämiseksi puolustajan myöntäminen vastaajalle on joka tapauksessa asianmukaista,

jos kyseessä on rikosprosessilain 61 §:n 1 momentissa tarkoitettu pakollinen oikeusavun määrääminen (ks. jäljempänä),

  • jos vastaaja on sokea, kuuro, mykkä tai muulla tavoin vammainen, tai hänellä ei ole tuomioistuimen käyttämän kielen riittävää taitoa
  • muutoksenhakua koskevissa menettelyissä, ja
  • jos asiaan liittyy monimutkaisia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja.

Oikeusavun ollessa pakollista vastaajalla on oltava edustajanaan puolustaja. Rikosprosessilain 61 §:n 1 momentin mukaan oikeusapu on pakollista yksinomaan seuraavan luettelon mukaisissa tapauksissa:

  • vastaajan tutkintavankeudessa olon ajan
  • koko sellaisen oikeudenkäynnin ajan, jossa käsitellään vastaajan sijoittamista rikoksentekijöille tarkoitettuun psykiatriseen laitokseen
  • pääkäsittelyssä, joka koskee vastaajan sijoittamista rikoksentekijöille tarkoitettuun päihdekuntoutuslaitokseen tai sijoittamista vaarallisille rikoksenuusijoille tarkoitettuun laitokseen
  • alueoikeuden (Landesgericht) valamieskokoonpanossa tai lautamieskokoonpanossa toteutettavassa pääkäsittelyssä
  • alueoikeudessa yhden tuomarin kokoonpanossa toteutettavassa pääkäsittelyssä, jos rangaistukseksi voidaan määrätä yli kolmen vuoden vankeusrangaistus, lukuun ottamatta asioita, joissa on kyseessä rikoslain 129 §:n 1–3 momentin mukainen murtovarkaus tai 164 §:n 4 momentissa tarkoitettu rikoksen suosiminen
  • muutoksenhakumenettelyssä, kun valamiestuomioistuimen tai lautamiestuomioistuimen tuomiosta on tehty valitus
  • käsiteltäessä hakemusta, joka koskee asian käsittelyn uudestaan aloittamista ja sen julkisen käsittelyn ajan.

Maksuttomat oikeudenkäynnit

Rikosoikeudenkäynneissä väkivallan ja seksuaalirikosten uhreilla ja vaaralliselle uhalle alttiina olevilla henkilöillä sekä todennäköisesti henkirikoksen uhriksi joutuneen henkilön puolisolla, elämänkumppanilla, suoraan ylenevän tai alenevan polven sukulaisilla, veljellä tai sisarella tai rikoksen todistajina olleilla muilla sukulaisilla on oikeus saada maksutonta psykososiaalista tai oikeudellista neuvontaa ja tukea. Niiden avulla pyritään turvaamaan rikosuhrien oikeudet rikosoikeudenkäynneissä. Psykososiaaliseen tukeen kuuluu uhrin auttaminen oikeudenkäyntiin ja sen aiheuttamiin voimakkaisiin tunteisiin valmistautumisessa. Psykososiaalista ja oikeudellista apua ja neuvontaa tarjoavat rikosprosessilain 66 §:n 2 momentin mukaisen oikeusministeriön toimeksiannon pohjalta sopimusperusteisesti toimivat rikosuhrien tukijärjestöt.

Hakemuslainkäyttömenettelyjen osalta maksuttomia ovat edunvalvontamenettelyt sekä huoltajuuteen ja tapaamisoikeuteen liittyvät menettelyt. Myös laitokseen sijoittamista koskevan lain (Unterbringungsgesetz) ja laitoshoitoa koskevan lain (Heimaufenthaltsgesetz) mukaiset menettelyt ovat maksuttomia. Oikeusapua voidaan myöntää antamalla väliaikainen vapautus maksuista, jos tulot ja varallisuus ovat vähäiset. Myönnettävän vapautuksen aste riippuu hakemuksesta ja on tuomioistuimen harkittavissa.

Missä tapauksessa hävinnyt osapuoli joutuu maksamaan voittaneen osapuolen kulut?

Riita-asiat

Riitaoikeudenkäyntien (ja kaupan alaan liittyviin asioiden) maksuihin sovelletaan Itävallan siviiliprosessilakia (ZPO). Siinä säädetään, että lähtökohtaisesti kunkin osapuolen on maksettava aiheutuvat kulut samassa suhteessa kuin he osallistuvat oikeudenkäynteihin. Jos asia ratkaistaan jonkin tietyn oikeusasteen tuomioistuimen päätöksellä, tuomioistuimen on myös annettava päätös asian käsittelyn kustannuksista. Tässä sovelletaan asian voittamiseen liittyvää periaatetta. Sen mukaan riidan kokonaan hävinneen osapuolen on korvattava toiselle osapuolelle kaikki maksut ja kulut, jotka ovat olleet välttämättömiä, jotta oikeudenkäynnissä on voitu asianmukaisesti ajaa kannetta ja puolustautua. Jos osapuolet voittavat osittain ja häviävät osittain, asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan tai kulut jaetaan oikeassa suhteessa.

Kulujen korvaamista voittaneelle osapuolelle koskevan periaatteen soveltamisesta voidaan tehdä poikkeus kohtuullisuussyistä seuraavissa tapauksissa:

  • jos toisen osapuolen vaade on ollut suhteellisen vähäinen eikä siitä ole aiheutunut merkittäviä kuluja
  • jos toisen osapuolen vaateen määrä on määräytynyt asiantuntijoiden selvityksen, tuomioistuimen harkinnan tai kulujen tasajaon perusteella
  • jos vastaaja ei ole toiminnallaan antanut aihetta kanteen nostamiseen ja on heti myöntänyt kanteessa esitetyn vaatimuksen
  • jos oikeudenkäynnin automaattinen peruuntuminen tai mitätöinti johtuu toisesta osapuolesta, voidaan vaatia, että tämä osapuoli maksaa kaikki kulut.

Hakemuslainkäyttömenettelyt

Perheoikeuden alaan kuuluvat asiat (elatusvaateet, tapaamisoikeudet ja huoltajuusmenettelyt sekä yhteiseen päätökseen perustuvat avioerot) käsitellään hakemuslainkäyttömenettelyissä. Hakemuslainkäyttömenettelyjen kuluja koskevat yleiset säännöt ovat hakemuslainkäyttöä koskevan lain (Außerstreitgesetz, AußStrG) 78 §:ssä. Moniin menettelyihin sovelletaan kuitenkin poikkeuksia näistä säännöistä. Voittaneen osapuolen kulujen korvaamista koskevaa periaatetta sovelletaan yleensä tässäkin yhteydessä, mutta siitä voidaan tehdä poikkeus kohtuullisuussyistä. Siviiliprosessilain mukaisten syiden ohella on paljon muitakin tällaisia syitä. Jos korvausta ei vaadita, käteiskulut (esim. asiantuntijoiden palkkiot) on maksettava suhteessa käsiteltävän asian jakoon osapuolten kesken. Jos jakoa ei pystytä selvittämään, kulut on jaettava tasan.

Eri menettelytyyppejä (elatusvaade, tapaamisoikeudet, huoltajuusmenettelyt ja avioero) koskevia tietoja:

  • Avioeroja on kahta eri tyyppiä: avioerot, joissa käytetään asianajajaa, ja yhteiseen päätökseen perustuvat avioerot.

Avioeroon, jossa käytetään asianajajaa, sovelletaan Itävallan siviiliprosessilain erityissäännöksiä. Jos kumpaakaan osapuolta ei katsota syylliseksi, kulut jaetaan tasan. Jos avioeron syynä on puolisoiden yhteiselämän rikkoutuminen ja jos avioeropäätös sisältää päätöksen rikkoutumiseen syyllisestä osapuolesta, syyllisen puolison on maksettava toisen puolison kulut.

Yhteiseen päätökseen perustuviin avioeroihin sovelletaan hakemuslainkäyttömenettelyjen sääntöjä. Tässä tapauksessa puolisot toimittavat kaksi samanlaista hakemusta tuomioistuimelle. Koska asianomaisten kuuleminen jää pois, ei jaettavia maksuja ole. Osapuolet vastaavat yhteisesti käteiskuluista.

  • Myös huoltajuus- ja tapaamisoikeusmenettelyt ovat hakemuslainkäyttömenettelyjä. Poikkeusäännöksen (hakemuslainkäyttöä koskevan lain 107 §:n 3 momentti) mukaan huoltajuus- ja tapaamisoikeusmenettelyjen kuluja ei korvata.
  • Toisessa poikkeussäännöksessä (hakemuslainkäyttöä koskevan lain 101 §:n 2 momentti) säädetään, että alaikäisiä lapsia koskeviin elatusvaateisiin liittyvissä menettelyissä kuluja ei korvata.

Rikosoikeudenkäynnit

Rikosoikeudenkäynneissä periaatteessa jokaisen, joka palkkaa itselleen puolustusasianajajan tai muun edustajan, on itse vastattava kuluista, vaikka asianajaja olisikin nimitetty viran puolesta (rikosprosessilain 393 §:n 1 momentti).

Jos vastaaja todetaan syylliseksi, tämä on periaatteessa velvoitettava myös maksamaan rikosoikeudenkäynnin kulut (rikosprosessilain 389 §:n 1 momentti). Rikosoikeudenkäynneistä aiheutuvia kuluja ovat Linkki avautuu uuteen ikkunaanrikosprosessilain 381 §:n 1 momentin mukaan seuraavat:

  • osuutena jäljempänä erittelemättömistä oikeudenkäyntikuluista maksettava kertasumma, joka sisältää muun muassa tutkintakulut ja kulut syyttäjänviraston tai tuomioistuimen määräyksestä toteutetuista virkatoimista ja jonka enimmäismäärät ovat edellä mainitun pykälän 3 momentin mukaan seuraavat: oikeudenkäynnistä Landesgericht-tuomioistuimen valamieskokoonpanossa 500–10 000 euroa, Landesgericht-tuomioistuimen lautamieskokoonpanossa 250–5 000 euroa, Landesgericht-tuomioistuimen yhden tuomarin kokoonpanossa 150–3 000 euroa ja oikeudenkäynnistä Bezirksgericht-tuomioistuimessa 50–1 000 euroa
  • asiantuntijapalkkiot ja periaatteessa myös tulkkien palkkiot
  • kulut viranomaisten toimittamista tiedoista, tuloksista tai lausunnoista
  • kulut vastaajan kuljettamisesta rajan yli tai toisesta maasta saapuneen todistajan matkakustannukset
  • kulut omaisuuden jäädyttämispäätöksestä, pankkitilitietojen hankkimisesta, kirjeiden takavarikoimisesta, televiestintätietojen hankkimisesta tai teleyhteyksien kuuntelusta
  • kulut tuomion täytäntöönpanosta lukuun ottamatta vankeusrangaistukseen liittyviä kuluja
  • rikosoikeudenkäyntikulut
  • puolustajan tai muiden edustajien palkkiot
  • kertamaksu uhrille annettavasta psykososiaalisesta ja/tai oikeudellisesta avusta, enintään 1 000 euroa.

Valtio maksaa kulut etukäteen kolmannessa, seitsemännessä, kahdeksannessa ja yhdeksännessä kohdassa mainittuja kuluja lukuun ottamatta. Tuomioistuin ottaa korvausvelvollisen maksuvalmiuden huomioon määrittäessään 1 momentin 9 kohdassa tarkoitettuja kertamaksuja. Korvattaviin kustannuksiin eivät kuulu tulkkauspalvelut, joita on mahdollisesti tarvittu siksi, ettei vastaaja osannut oikeudenkäyntikieltä riittävän hyvin tai ei vamman vuoksi pystynyt kommunikoimaan tuomioistuimen kanssa.

Rikosprosessilain 391 §:n 1 momentin mukaan rikosoikeudenkäynnin kuluja voidaan periä tuomitulta vain siinä määrin, että tuomitulla henkilöllä on kuitenkin mahdollisuus oman perustoimeentulonsa ja perheen toimeentulon turvaamiseen sekä tuomioon perustuvien korvausten maksamiseen. Jos kuluja ei voida periä tuomitun varattomuuden vuoksi, tuomioistuin voi ilmoittaa kulujen olevan perintäkelvottomia. Jos tuomioistuin olettaa, ettei kuluja voida periä tällä hetkellä vaan myöhemmin, asianomaisen henkilön maksuvalmius on tutkittava uudelleen tietyn ajan kuluttua. Lain mukaan kuluja voidaan periä viiden vuoden ajan siitä alkaen, kun oikeudenkäynnissä annettiin lopullinen päätös. Jos tuomioistuin määrää tuomitun henkilön vastaamaan oikeudenkäyntikuluista ja hänen maksukyvyttömyytensä käy ilmi myöhemmin, kulujen perimisestä vastaava viranomainen voi lykätä maksamisen määräaikaa, sallia kulujen maksamisen erissä tai vähentää niitä.

Jos tuomitun henkilön on rikostuomioistuimen päätöksen nojalla maksettava ainakin osittainen korvaus asianomistajalle, hänen on korvattava myös tämän rikosoikeudenkäyntikulut.

Rikosprosessilain 393a §:n mukaan syytetty, joka vapautetaan syytteestä, voi hakea valtiolta korvausta osasta puolustuksestaan aiheutuneista kuluista. Tuki kattaa aiemmin maksetut ja tarpeelliset käteiskulut sekä puolustusasianajajan kuluista korvattavan kertamaksun. Kertamaksua määritettäessä otetaan huomioon puolustuksen laajuus ja monimutkaisuus sekä puolustusasianajajan toiminnan välttämättömyys ja tarkoituksenmukaisuus. Kertamaksun enimmäismäärä on Landesgericht-tuomioistuimen valamieskokoonpanossa 5 000 euroa, Landesgericht-tuomioistuimen lautamieskokoonpanossa 2 500 euroa, Landesgericht-tuomioistuimen yhden tuomarin kokoonpanossa 1 250 euroa ja oikeudenkäynnissä Bezirksgericht-tuomioistuimessa 450 euroa.

Jos siviilikanteen nostaja panee rikosoikeudenkäynnin vireille tai jos se pannaan vireille asianomistajan pyynnöstä (Subsidiaranklage), ja vastaaja vapautetaan syytteestä rikosprosessilain 72 §:n nojalla, siviilikanteen nostaja tai asianomistaja on velvollinen maksamaan kaikki kanteestaan tai sen voimassa pitämisestä aiheutuneet kustannukset. Jos rikosoikeudenkäynti päättyy syytteeseenpanosta luopumiseen (rikosprosessilain 198–209 §), asianomistajan ei tarvitse maksaa kuluja.

Asiantuntijapalkkiot

Riita-asioihin (kaupan alaa koskevat asiat mukaan luettuna) liittyvissä oikeudenkäynneissä toiselle osapuolelle aiheutuneet asiantuntijapalkkiot määrätään maksettaviksi suhteessa osapuolen menestymiseen oikeudenkäynnissä (siviiliprosessilain 43 §:n 1 momentti).

Avioeromenettelyissä, joissa käytetään asianajajaa eikä kuluista vastaavasta osapuolesta anneta päätöstä, käteiskulut on jaettava tasan osapuolten kesken. Jos toinen osapuoli on maksanut yli puolet käteiskuluista, toisen on hyvitettävä ylityksen osuus. Jos toinen puoliso katsotaan syylliseksi, hänen on korvattava toisen osapuolen maksamat asiantuntijapalkkiot.

Yhteiseen päätökseen perustuvissa avioero-oikeudenkäynneissä, huoltajuus- ja tapaamisoikeusmenettelyissä sekä menettelyissä, joissa käsitellään alaikäisiä lapsia koskevia elatusvaateita, alun perin julkisista varoista maksetut asiantuntijapalkkiot joutuu korvaamaan tuomioistuimelle se osapuoli, joka on ne aiheuttanut tai jonka edun mukaisesti toimi on suoritettu. Jos kulujen korvaamiseen on velvoitettu useita henkilöitä, he ovat yhteisvastuussa kulujen korvaamisesta (tuomioistuinten maksuja koskevan lain (Gerichtliches Einbringungsgesetz, GEG) 1 §:n 5 momentti yhdessä saman lain 2 §:n 1 momentin kanssa).

Asiantuntijapalkkioiden suuruuteen sovelletaan palkkioiden määräytymistä koskevaa lakia (Gebührenanspruchsgesetz, GebAG), ja yksittäisissä tapauksissa palkkio riippuu pääasiassa tuomioistuimen pyytämän lausunnon sisällöstä ja laajuudesta.

Rikosoikeudenkäynneissä asiantuntijapalkkiot muodostavat osan oikeudenkäyntikuluista (rikosprosessilain 381 §:n 1 momentti), jotka tuomitun henkilön on rikosprosessilain 389 §:n 1 momentin mukaan maksettava. Tuomioistuin tai syyttäjä määrittää asiantuntijapalkkiot, ja valtio maksaa ne.

Kääntäjien ja tulkkien palkkiot

Edellä esitetty selvitys koskee myös kääntäjien ja tulkkien palkkioita.

Asiakirjoja

Itävallan raportti kustannusten avoimuutta koskevasta tutkimuksestaPDF(829 Kb)en

Linkkejä

Linkki avautuu uuteen ikkunaanOikeudenkäyntimaksuja koskevan lain 32 §


Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Päivitetty viimeksi: 16/05/2018