menu starting dummy link

Page navigation

menu ending dummy link

Todisteet


Tässä osiossa esitellään yleisesti EU:n lainsäädäntöä, joka koskee todisteiden hankkimista toisesta jäsenvaltiosta.


Taustaa

Koska rajatarkastukset on poistettu EU:n alueelta, EU:n kansalaisten on paljon helpompaa matkustella vapaasti. Samalla kuitenkin myös rikollisten on helpompi toimia yli rajojen.

Siksi on erittäin tärkeää, että EU-maiden yhteistyö toimii, kun hankitaan todisteita rikosasioissa.

EU:n lainsäädäntö

Nykytilanne

EU:n säännöt todisteiden hankkimisesta rikosasioissa perustuvat keskinäisen oikeusavun sopimuksiin.

Näitä ovat seuraavat:

Tilanne vuodesta 2017 alkaen

Todisteiden hankkimista säännellään 22. toukokuuta 2017 alkaen direktiivillä eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä.

Uusi direktiivi perustuu vastavuoroiseen tunnustamiseen, ja sillä korvataan edellä mainittujen yleissopimusten vastaavat toimenpiteet.

Direktiiviä sovelletaan niiden EU-maiden välillä, joita se sitoo.

Direktiivin hyväksymisen jälkeen (soveltamisalaltaan suppeampi) vuoden 2008 Linkki avautuu uuteen ikkunaanpuitepäätös eurooppalaisesta todisteiden luovuttamismääräyksestä korvattiin 20. tammikuuta 2016 annetulla asetuksella 2016/95.

Vuoden 2000 yleissopimus keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa

Yleissopimus on todisteiden hankkimisessa yleisimmin käytetty väline.

Se koskee keskinäistä oikeusapua esimerkiksi seuraavissa:

  • lausuntojen hankkiminen epäillyiltä ja todistajilta
  • videokokouksen käyttö
  • etsintä ja takavarikko todisteiden hankkimisessa
  • telekuuntelu.

Yleissopimuksen pöytäkirjassa on sääntöjä pankkitilejä ja pankkitapahtumia koskevien tietojen hankkimisesta.

Keskinäisen oikeusavun pyytäminen

Oikeusapua pyytävä viranomainen voi ottaa suoraan yhteyttä määräyksen antavaan viranomaiseen.

Ellei täytäntöönpanoviranomaisella ole syytä kieltäytyä pyynnöstä, pyyntö on täytettävä mahdollisimman pian ja, jos mahdollista, pyynnön esittäneen viranomaisen antamaan määräaikaan mennessä.

Jotta hankittuja todisteita voidaan käyttää, pyynnön täytäntöönpanevan maan viranomaisten on noudatettava pyynnön esittäneen maan viranomaisten ilmoittamia menettelyjä, elleivät ne ole täytäntöönpanovaltion lainsäädännön perusperiaatteiden vastaisia.

Direktiivi eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä

Eurooppalainen tutkintamääräys on EU-maan oikeusviranomaisen antama tai vahvistama oikeudellinen päätös tutkintatoimenpiteiden suorittamisesta toisessa EU-maassa todisteiden hankkimiseksi rikosasioissa.

Direktiivi eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä hyväksyttiin 3. huhtikuuta 2014. Tanska ja Irlanti jättäytyivät sen ulkopuolelle.

Direktiivin tavoitteena oli vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen käyttöönotto samalla kun

  • säilytetään keskinäisen oikeusavun joustavuus ja
  • suojataan perusoikeuksia.

Direktiivi kattaa kaikki tutkintatoimenpiteet (lukuun ottamatta yhteisen tutkintaryhmän perustamista).

Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa rikosoikeudellisen, hallinnollisen tai siviilioikeudellisen menettelyn yhteydessä, jos asiaa koskeva päätös voi johtaa menettelyyn rikostuomioistuimessa.

Määräyksen antavat viranomaiset voivat antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen ainoastaan, jos tutkintatoimenpide on

  • välttämätön,
  • oikeassa suhteessa tarkoitukseensa nähden ja
  • sallittu vastaavassa kansallisessa tapauksessa.

Täytäntöönpanevan EU-maan on uuden direktiivin mukaan suoritettava tutkintatoimenpiteet yhtä nopeasti ja ensisijaisesti kuin vastaavissa kansallisissa tapauksissa.

Tutkintatoimenpiteet on myös pantava täytäntöön ”mahdollisimman pian”. Direktiivissä asetetaan määräajat (enintään 30 päivää aikaa päättää pyynnön tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja 90 päivää aikaa suorittaa täytäntöönpano).

EU-maat voivat kieltäytyä pyynnöstä tietyin perustein. Seuraavia yleisiä kieltäytymisperusteita sovelletaan kaikkiin toimenpiteisiin:

  1. koskemattomuus tai erioikeus tai rikosoikeudellisen vastuun rajoittamista koskevat säännöt, jotka liittyvät lehdistön vapauteen
  2. olennaisten kansallisten turvallisuusetujen vahingoittuminen
  3. kyseessä ei ole rikosoikeudellinen menettely
  4. kaksoisrangaistavuuden kielto (ne bis in idem)
  5. ekstraterritoriaalisuus yhdistettynä kaksoisrangaistavuuteen
  6. ristiriita perusoikeuksien kunnioittamisvelvoitteen kanssa.

Seuraavia kieltäytymisperusteita sovelletaan tiettyihin toimenpiteisiin:

  1. teko ei ole täytäntöönpanomaassa rangaistava (lukuun ottamatta tiettyjä vakavia rikoksia)
  2. toimenpiteen täytäntöönpano on mahdotonta (tutkintatoimenpidettä ei ole tai sitä ei voitaisi käyttää vastaavissa kansallisissa tapauksissa eikä sille ole vaihtoehtoa).

Tätä sivustoa ylläpitää Euroopan komissio. Sivuston tiedot eivät välttämättä edusta Euroopan komission virallista kantaa. Komissio ei ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. EU:n sivustoihin sovellettavat tekijänoikeussäännöt löytyvät oikeudellisesta huomautuksesta.

Päivitetty viimeksi: 28/02/2017