Navigointipolku

menu starting dummy link

Page navigation

menu ending dummy link

Jäsenvaltion oikeus - Itävalta

Tämän sivun alkukielistä versiota saksa on muutettu äskettäin. Päivitystä suomennetaan parhaillaan.

Johdanto – tällä sivulla annetaan tietoa Itävallan oikeusjärjestelmästä ja esitetään yleiskatsaus Itävallan lainsäädäntöön.


Oikeuslähteet

Itävallan oikeusjärjestelmä perustuu ensisijaisesti kirjoitettuun (säädännäiseen) oikeuteen. Tapaoikeudella on hyvin vähäinen merkitys. Ylimpien tuomioistuinten ratkaisuilla on suuri merkitys, ja ne toimivat tärkeinä suuntaviivoina lakien soveltamisessa. Tuomioistuinten ratkaisuja ei pidetä kuitenkaan virallisina oikeuslähteinä.

Itävallan liittovaltion perustuslain mukaan kansainvälisen oikeuden yleisesti tunnustetut periaatteet ovat osa liittovaltion oikeutta. Lisäksi perustuslaissa säädetään valtiosopimusten (yleisestä ja erityisestä) saattamisesta osaksi Itävallan oikeusjärjestelmää. Valtiosopimusten hierarkia määräytyy Itävallan oikeusjärjestelmässä sopimusten sisällön mukaan.

Perustuslakia muuttavan tai sitä täydentävän valtiosopimuksen hyväksyminen edellyttää kansallisneuvostossa samaa määräenemmistöä kuin liittovaltion perustuslakia koskevien päätösten hyväksyminen. Lakia muuttavia tai täydentäviä valtiosopimuksia koskeviin päätöksiin sovelletaan samoja vaatimuksia kuin lakiesitysten hyväksymiseen.

Valtiosopimukset tekee periaatteessa liittovaltion presidentti liittovaltion hallituksen tai sen valtuuttaman liittovaltion ministerin pyynnöstä. Lakia muuttaville tai täydentäville poliittisille valtiosopimuksille on saatava ennen sopimuksen tekemistä kansallisneuvoston hyväksyntä. Liittovaltion presidentti voi valtuuttaa liittohallituksen tai sen toimivaltaisia jäseniä tekemään valtiosopimuksia, jotka eivät ole poliittisia eivätkä muuta tai täydennä lainsäädäntöä.

Itävallan liittovaltion perustuslain mukaisesti kussakin yhdeksässä osavaltiossa sovelletaan liittovaltion (perustus)lain ohella osavaltion (perustus)lakia. Osavaltion valtiosääntöoikeus ei saa olla ristiriidassa liittovaltion valtiosääntöoikeuden kanssa, ja liittovaltion valtiosääntöoikeus on aina ensisijainen osavaltion valtiosääntöoikeuteen verrattuna. Tällaista ensisijaisuusjärjestystä ei sen sijaan ole liittovaltion ja osavaltioiden lainsäädännön välillä. Vuodesta 1988 lähtien osavaltiot ovat voineet tehdä myös valtiosopimuksia niiden toimivaltaan kuuluvilla aloilla. Ulkosuhteissa liittovaltion hallituksella on kuitenkin ensisijainen asema.

Oikeudellisten välineiden lajit – normihierarkia

Liittovaltion perustuslain säännöksen hyväksyminen edellyttää yleensä, että sitä kannattaa kahden kolmasosan enemmistö kansallisneuvostossa, jonka jäsenistä vähintään puolet on läsnä äänestyksessä. Näin säädetty säännös on lisäksi nimenomaisesti nimettävä perustuslaiksi tai perustuslain säännökseksi.

Liittovaltion tavallisesta lainsäädännöstä kansallisneuvostossa tehtävän päätöksen hyväksyminen edellyttää puolestaan, että päätös saa ehdottoman enemmistön annetuista äänistä ja että vähintään kolmasosa jäsenistä on läsnä.

1. Liittovaltion perustuslain pääperiaatteet

Seuraavat Itävallan liittovaltion perustuslain pääperiaatteet ovat Itävallan oikeusjärjestelmän tärkeimmät normit:

  • demokratiaperiaate
  • vallanjakoperiaate
  • oikeusvaltioperiaate
  • tasavaltalaisuusperiaate
  • liittovaltioperiaate ja
  • liberalismin periaate.

Nämä pääperiaatteet yhdessä muodostavat perustuslaillisen järjestelmän ytimen.

Pääperiaatteilla on tärkeä perustuslaillinen merkitys, koska liittovaltion perustuslain kaikki merkittävät muutokset on hyväksytettävä kansanäänestyksellä lainsäädäntömenettelyssä. Liittovaltion perustuslain kokonaismuutoksesta on kyse, jos jostain pääperiaatteesta luovutaan tai jos pääperiaatteiden keskinäistä suhdetta muutetaan olennaisesti.

2. EU:n primaarioikeus ja johdettu oikeus

Itävallan liittyminen Euroopan unionin jäseneksi 1. tammikuuta 1995 merkitsi Itävallan liittovaltion perustuslain kokonaismuutosta. Liittymisen jälkeen Itävallan perusoikeusjärjestyksen perustana on ollut sekä kansallinen valtiosääntöoikeus että Euroopan unionin oikeus (dualistinen valtiosääntöjärjestelmä). Vallitsevan näkemyksen mukaan EU:n oikeus on ensisijainen kansalliseen oikeuteen ja myös tavalliseen liittovaltion valtiosääntöoikeuteen nähden, mutta ei liittovaltion perustuslain pääperiaatteisiin nähden.

3. ”Tavallinen” liittovaltion valtiosääntöoikeus

Valtiosääntöoikeudessa annetaan pelisäännöt poliittiselle toiminnalle, sillä siinä säädetään

  • lainsäädäntömenettelystä
  • ylimpien valtioelinten asemasta
  • liittohallituksen ja osavaltioiden välisestä suhteesta lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa koskevissa asioissa
  • tuomioistuinten suorittamasta valtiovallan toiminnan valvonnasta.

4. Liittovaltion laki

Liittovaltion perustuslaissa säädetyn oikeusvaltioperiaatteen mukaan kaikki toimeenpanovalta (hallintovalta ja tuomiovalta) on sidottu lakiin. Lainsäädäntövalta jaetaan liittovaltion perustuslaissa liittovaltion ja osavaltioiden kesken.

5. Asetus

Asetukset ovat hallintoviranomaisten antamia yleisiä oikeussäännöksiä, jotka kohdistuvat kaikkiin oikeussubjekteihin. Muita yleisiä säädöksiä (yleensä yksittäisiä lakeja) täsmentävien toimeenpanoasetusten antamista koskee perustuslain mukainen yleinen valtuutus antaa säädöksiä. Lakia muuttavien tai täydentävien asetusten antaminen edellyttää perustuslain mukaista nimenomaista valtuutusta.

6. Päätös

Päätökset ovat ensisijaisesti oikeuden täytäntöönpanoon tarkoitettuja hallintotoimia, jotka koskevat vain niissä mainittuja henkilöitä.

Toimielinjärjestelmä

Oikeussääntöjen antamisesta vastaavat toimielimet

Liittovaltion perustuslakiin perustuvan liittovaltion ja osavaltioiden välisen toimivaltajaon mukaisesti lainsäädäntömenettelyyn osallistuu useita eri elimiä.

Kansallisneuvosto ja liittoneuvosto käyttävät liittovaltion lainsäädäntövaltaa. Kansallisneuvoston 183 jäsentä valitaan suorilla kansanvaaleilla, kun taas maapäivät valitsee liittoneuvoston, jolla on yleensä vain vastustusoikeus lainsäädäntömenettelyssä.

Maapäivät antaa lainsäädäntöä osavaltioissa.

Säätämismenettely

Kansallisneuvosto saa liittovaltion lainsäädäntöä koskevia esityksiä

  • jäsentensä esityksinä (jäsenaloitteet)
  • liittohallituksen ehdotuksina (hallituksen esitykset)
  • liittoneuvoston esityksinä.

Kansallisneuvoston käsittelyyn on lisäksi saatettava sellaiset lakiesitykset, joita kannattaa vähintään 100 000 äänioikeutettua tai vähintään yksi kuudesosa kolmen osavaltion äänioikeutetuista (kansalaisaloite).

Käytännössä useimmat lakialoitteet ovat lähtöisin liittohallitukselta. Ne on hyväksyttävä liittohallituksessa (ministerineuvostossa) yksimielisesti. Ennen liittohallituksen päätöksentekoa liittovaltion toimivaltaisen ministerin valmistelema lakiesitys julkaistaan, jotta muut osapuolet (osavaltiot, sidosryhmät) voivat antaa siitä lausuntonsa.

Kansallisneuvoston päätöksen jälkeen lakiesitykset on hyväksyttävä liittoneuvostossa (liittovaltion rahoituslakiesityksiä ei tarvitse käsitellä liittoneuvostossa, koska ne kuuluvat kansallisneuvoston yksinomaiseen toimivaltaan). Tämän jälkeen liittokansleri esittää lain liittopresidentin vahvistettavaksi.

Kansallisneuvosto voi päättää kansanäänestyksen järjestämisestä. Sitä voi vaatia myös kansallisneuvoston jäsenten enemmistö. Tällöin lakiesitys, jonka kansallisneuvosto on jo hyväksynyt, on vielä hyväksyttävä kansanäänestyksessä, ennen kuin se voidaan vahvistaa. Lisäksi kaikkien liittovaltion perustuslain kokonaismuutosten on tultava hyväksytyksi kansanäänestyksessä.

Liittopresidentti vahvistaa allekirjoituksellaan, että liittovaltion lait on säädetty perustuslain mukaisesti. Liittokansleri varmentaa liittopresidentin antaman vahvistuksen.

Varmennuksen jälkeen liittovaltion lait annetaan tiedoksi Itävallan virallisessa lehdessä. Liittovaltion laki tulee voimaan – jos laissa ei nimenomaisesti toisin säädetä (taannehtivuus tai määritettäessä jokin muu voimaantulopäivä) – sitä päivää seuraavasta päivästä lähtien, jona kyseisen lain tiedoksiannon sisältävä virallinen lehti julkaistaan ja toimitetaan painosta.

Laki voidaan kumota nimenomaisesti (muodollinen derogaatio) tai säätämällä uusi säädös, joka poikkeaa sisällöltään aiemmasta normista, ilman että aiemman normin voimassaolon päättymisestä määrätään erikseen (materiaalinen derogaatio, lex posterior derogat legi priori). Erityissäädökset ovat ensisijaisia yleisiin säädöksiin verrattuna (lex specialis derogat legi generali). Säädöksen voimassaoloaika voidaan määrittää myös itse säädöksessä.

Oikeudelliset tietokannat

Itävallan liittokanslerinvirasto koordinoi ja ylläpitää Linkki avautuu uuteen ikkunaanItävallan oikeustietojärjestelmää (RIS), jonka kautta Itävallan lainsäädäntö on saatavilla verkossa.

Onko tietokanta maksuton?

Linkki avautuu uuteen ikkunaanItävallan oikeustietojärjestelmän (RIS) käyttö on maksutonta.

Yhteenveto tietokannan sisällöstä

RIS-tietokanta tarjoaa seuraavia tietoja:

  • Liittovaltion lait
  1. liittovaltion lait
  2. todistusvoimaiset säädöskokoelmat vuodesta 2004 lähtien
  3. säädöskokoelmat 1945–2003
  4. säädöskokoelmat 1848–1940
  5. säädöskokoelmat 1780–1848
  6. Saksan säädöskokoelmat 1938–1945
  7. lakiesitykset
  8. hallituksen esitykset
  • Osavaltioiden lait
  1. osavaltioiden lait
  2. osavaltioiden viime vuosien säädöskokoelmat – lukuun ottamatta Ala-Itävallan ja Wienin osavaltioita
  • Kuntien määräykset: osa Kärntenin, Ala-Itävallan, Salzburgin, Steiermarkin ja Wienin osavaltioiden kuntien asiakirjoista
  • Tuomioistuinten oikeuskäytäntö
  1. perustuslakituomioistuin
  2. hallintotuomioistuin
  3. hallintotuomioistuimen laatima säädösluettelo (Normenliste)
  4. korkeimman oikeuden (Oberster Gerichtshof), ylioikeuksien (Oberlandesgericht) ja muiden tuomioistuinten oikeuskäytäntö
  5. riippumattomat hallinnolliset elimet (unabhängige Verwaltungssenate)
  6. riippumaton verotuomioistuin (unabhängiger Finanzsenat)
  7. turvapaikkatuomioistuin (Asylgerichtshof)
  8. riippumaton turvapaikka-asioiden valituslautakunta (unabhängiger Bundesasylsenat)
  9. ympäristötuomioistuin (Umweltsenat)
  10. liittovaltion ylin televiranomainen (Bundeskommunikationssenat)
  11. julkisten hankintojen tarkastamisesta vastaavat viranomaiset (Vergabekontrollbehörden)
  12. valituslautakunta ja ylin kurinpitolautakunta (Berufungskommission, Disziplinaroberkommission)
  13. tietosuojalautakunta (Datenschutzkommission)
  14. henkilöstökomitean valvontalautakunta (Personalvertretungs-Aufsichtskommission)
  15. tasa-arvolautakunnat (Gleichbehandlungskommissionen)
  • Asetukset
  1. Itävallan ministeriöiden asetukset
  2. Itävallan oikeusministeriön asetukset

Osa Itävallan laeista on saatavilla myös englanninkielisinä.

Lisätietoja on internetsivustolla Linkki avautuu uuteen ikkunaanItävallan oikeustietojärjestelmä.

Linkkejä

Linkki avautuu uuteen ikkunaanOikeusjärjestys – Itävalta


Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Päivitetty viimeksi: 25/04/2017