Bezárás

MÁR ELÉRHETŐ A PORTÁL BÉTA VERZIÓJA!

Látogasson el az európai igazságügyi portál béta verziójának felületére, és mondja el nekünk, milyennek találja!

 
 

Navigációs útvonal

menu starting dummy link

Page navigation

menu ending dummy link

Jäsenvaltion oikeus - Luxemburg

Ez az oldal gépi fordítás eredménye – a fordítás minőségét nem áll módunkban garantálni.

Az értékelés alapján ennek a fordításnak a minősége: nem megbízható

Ön szerint használható ez a fordítás?

Tässä osiossa on yleiskatsaus Luxemburgin lainsäädännön eri lähteisiin.


Lainvalintasääntöjen lähteet

Kansainväliset oikeuslähteet

Luxemburgin suurherttuakuntaa sitovat kansainväliset, monenväliset tai kahdenväliset sopimukset. Niiden velvoitteiden lisäksi, joita nämä sitoumukset asettavat Luxemburgin valtiolle sen suhteissa muihin valtioihin, jotkin näistä sopimuksista ovat yksilöiden oikeuksien lähde (esimerkiksi EU:n kansalaiset voivat vedota suoraan liikkumisvapauteen EU:n perussopimusten nojalla.

Kansainväliset yleissopimukset

Kyseessä ovat Luxemburgin suurherttuakunnan ja ulkomaiden väliset kansainväliset sopimukset. Esimerkkeinä voidaan mainita ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskeva yleissopimus, joka allekirjoitettiin Roomassa 4. marraskuuta 1950, tai Benex-sopimus, joka allekirjoitettiin Haagissa 3. helmikuuta 1958 ja 17. kesäkuuta 2008 ja joka sitoo Belgiaa, Alankomaita ja Luxemburgia.

Yhteisön lainsäädäntö

Yhteisön oikeus sisältää itsessään Euroopan perussopimukset sekä Euroopan yhteisön ja Euroopan unionin toimielinten antamiin säädöksiin sisältyvät johdetun oikeuden säädökset: Direktiivit, päätökset, asetukset, lausunnot ja suositukset.

Kansalliset oikeuslähteet

Arvoa koskevat perustuslailliset säännöt

Luxemburgin suurherttuakunnan perustuslaki vahvistettiin 17. lokakuuta 1868. Vuonna 1868 perustettu perustuslaillinen järjestelmä muistuttaa hyvin vuoden 1831 Belgian perustuslain järjestelmää. Lukuisista näkemyseroista huolimatta Belgian perustuslain artikloja voidaan kuulla varauksetta yleisten periaatteiden osalta. Huolimatta lukuisista perustuslain tarkistuksista, joita on tehty sen hyväksymisen jälkeen, nykyinen perustuslaki vastaa suurelta osin vuonna 1868 annettua tekstiä.

Luxemburgin perustuslaki on jäykän tyyppinen perustuslaki, eli sen muuttaminen edellyttää tavanomaista lainsäädäntömenettelyä monimutkaisempaa erityismenettelyä. Perustuslain tarkistaminen edellyttää, että edustajainhuone (parlamentti) äänestää kaksi kertaa vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä edustajainhuoneen jäsenten äänistä, sillä valtakirjalla äänestäminen ei ole sallittua. Molemmat äänet on erotettava toisistaan vähintään kolmen kuukauden välein.

Jos edustajainhuoneen ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymä teksti esitetään kahden kuukauden kuluessa ensimmäistä äänestystä seuraavan kuukauden aikana tai 25 000 äänestäjän pyynnöstä, kansanedustajien edustajainhuone hyväksyy ensimmäisen käsittelyn tekstin kansanäänestyksessä. Tällöin ei järjestetä toista äänestystä, ja tarkistus hyväksytään vain, jos sillä on annettujen hyväksyttyjen äänten enemmistö.

Lainsäädäntö-arvoon liittyvät säännöt

Laissa määritellään edustajainhuone, joka on suurherttua. Paitsi jos perustuslain määräys tai kansainvälisen oikeuden sääntö rajoittaa sen vapautta, Luxemburgin lainsäätäjä itse päättää suuntaviivoista, jotka se aikoo antaa hallinto-oikeudelle.

Sääntelyn arvoa koskevat säännöt

On selvää, että laissa ei voida säännellä kaikkia näitä asioita edes yksityiskohtaisesti. Lisäksi suhteellisen monimutkaisen lainsäädäntömenettelyn käyttö ei ole aina tarkoituksenmukaista esimerkiksi silloin, kun on kyse lainsäädännön antamisesta siinä tapauksessa, että standardia on usein muutettava.

Tämä asetus on pantu täytäntöön lailla, joka on lain täytäntöönpanosääntö. Luxemburgin perustuslain mukaan suuri suurherttua kehottaa sanomaan ”(tekemään) lakien täytäntöönpanon edellyttämät asetukset ja asetukset”.

Mitkä ovat mahdolliset muut oikeuslähteet ja mikä niiden arvo on?

Oikeuskäytäntö

Oikeuskäytännön ottaminen oikeuskäyttöön ei ole vaikeuksitta. Luxemburgin lainsäädännössä ei itse asiassa tiedetä, mitä ”ennakkotapausta” on sovellettu anglosaksisissa oikeusjärjestelmissä, ja tuomareita ei muissa tapauksissa yleensä sido oikeudelliset päätökset, vaikka ne olisivat melko vertailukelpoisia. Lisäksi on kiellettyä, että tuomarit antavat lausuntonsa yleisellä määräyksellä, minkä vuoksi heidän tuomionsa on aina rajoituttava erityistapaukseen.

Käytännössä oikeuskäytännön tuottamisella vastaavassa tapauksessa on kuitenkin kiistattomia vaikutuksia. Lisäksi, kun tekstiä voidaan tulkita, tuomarin toimivalta on epäilemättä tärkeämpi, koska on mahdollista, että hän muokkaa lakia tulkitsemalla sitä.

  • Kansainvälinen oikeuskäytäntö

Luxemburgin suurherttuakunta tunnustaa useiden kansainvälisten tuomioistuinten, kuten Strasbourgissa toimivan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen, suorat valtuudet.

  • Eurooppalainen oikeuskäytäntö

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö sitoo kansallisia tuomioistuimia ennakkoratkaisulla, jonka perusteella kansalliset tuomioistuimet voivat ennen päätöksen tekemistä pyytää yhteisöjen tuomioistuinta ratkaisemaan ne ongelmat, jotka johtuvat yhteisön oikeudesta vedota niihin.

  • Kansallinen oikeuskäytäntö

Yleisenä sääntönä on, että siviili- ja kauppaoikeudellisten menettelyjen päätteeksi tehdyt oikeudelliset päätökset ovat lainvoimaisia: nämä päätökset sitovat riidan osapuolia, mutta ne eivät muuta lain järjestystä.

Tämä koskee myös useimpia hallintotuomioistuinten tekemiä päätöksiä. Jos unionin yleisessä tuomioistuimessa tai hallintotuomioistuimessa pannaan vireille kanne jotakin säädöstä vastaan, tuomio tai tuomio on jätettävä yleisesti sovellettavaksi ja se on julkaistava Mémorial -lehdessä, Luxemburgin virallisessa lehdessä.

Myös perustuslakituomioistuimen tuomioita sovelletaan yleisesti, ja ne julkaistaan Mémorial.

Yleiset periaatteet

Oikeuskäytännössä vahvistettuja sääntöjä ovat erityisesti yleisten oikeusperiaatteiden luokka, joka on määritelty ”hallinnolliseksi säännöksi, joka sitoo hallintoa ja jonka olemassaolon tuomioistuimet ovat vahvistaneet”.

Normihierarkia

Kansallisen lainsäädännön mukaan oikeuslähteet ovat etusijalla. Perustuslaki on korkeimman tullin lähde, ja sitä seuraavat lait ja asetukset.

Koska perustuslain säännöstä ei ole, Luxemburgin lainsäädäntö perustuu kansainvälisen oikeuden ja kansallisen lainsäädännön väliseen suhteeseen yksinomaan oikeuskäytännöstä.

Tätä kohtaa koskeva Luxemburgin oikeuskäytäntö alkoi 1950-luvun alusta alkaen siitä, kun Cour de cassation oli ensin Cour de Cassation, ja sen jälkeen korkein hallinto-oikeus päätti aiemman kannan, jonka mukaan se, että tuomioistuin on tarkastellut lakien yhdenmukaisuutta kansainvälisten sopimusten kanssa, on ollut mahdotonta, koska toimivalta on erotettu toisistaan.

Neuvoston vuonna 1951 tekemän viitepäätöksen mukaan ”kansainvälisen sopimuksen, joka on sisällytetty sisäiseen lainsäädäntöön hyväksymällä laki, on oltava korkeampi kuin sisäisen elimen tahto. Tästä seuraa, että jos kansainvälisen sopimuksen ja sitä seuraavan kansallisen oikeuden säännösten välillä on ristiriita, kansainvälisen oikeuden on oltava ensisijainen kansalliseen oikeuteen nähden (Conseil d’Etat, 28. heinäkuuta 1951, Pass lux., s. 263).

Päätöksen sanamuoto on tietenkin hyvin laaja, koska tuomiossa ei tehdä eroa siitä, että kansainvälinen standardi syrjäyttää mahdollisen sisäisen elimen. Luxemburgin tuomioistuimet eivät kuitenkaan ole koskaan nimenomaisesti puoltaneet kansainvälisten normien ensisijaisuutta perustuslakiin.

On kuitenkin huomattava, että vuonna 1956 tehdyn lakiluonnoksen tarkistuksen yhteydessä todetaan, että ”kansainvälisen oikeuden säännöt ovat osa kansallista oikeusjärjestystä. Niiden on oltava etusijalla kansalliseen lainsäädäntöön ja muihin kansallisiin säännöksiin nähden nähden. ” Artikloja koskevissa kommenteissa oli tehty selväksi, että artiklaosaan oli sisällytettävä perustuslain säännökset.

Neuvosto hyväksyi kuitenkin implisiittisesti, että 26. toukokuuta 1992 antamassaan lausunnossa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen hyväksymistä koskevasta lakiehdotuksesta annettiin etusija. Siinä todetaan, että ”on pidettävä mielessä, että oikeusnormien hierarkian mukaan kansainvälinen oikeus on ensisijainen kansalliseen oikeuteen nähden ja että ristiriitatilanteessa kansallinen lainsäädäntö ei ole perustamissopimuksen mukaista. Koska on tärkeää välttää ristiriita kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisen oikeuden välillä, Conseil d’Etat vaatii, että kyseinen perustuslainmukaisuuden arviointi olisi tehtävä kyseisen ajanjakson kuluessa yhteensopimattomuuden välttämiseksi. ” Luxemburgin suurherttuakunta näyttää siis aloittaneen määrätietoisesti ja määrätietoisesti.

Tämä on epäilemättä tekninen seuraus siitä, että Luxemburgin lakien perustuslainmukaisuutta ei ole tarkasteltu uudelleen. Perustuslakituomioistuin tarkistaa, että lait ovat perustuslain mukaisia, eikä siihen voida viitata sellaisen lain perustuslainmukaisuuden osalta, jolla kansainvälinen sopimus hyväksytään.

Perustuslakituomioistuimessa voidaan todeta perustuslain vastaisiksi perustuslainvastaiset lait, jotka olisivat perustuslain vastaisia. Tätä tuomioistuinta voi nostaa kanne Luxemburgissa sijaitsevassa oikeus- tai hallintotuomioistuimessa, jos kyseistä tuomioistuinta koskevassa menettelyssä nostetaan esiin kysymys perustuslain perustuslainmukaisuudesta. Suora lausuntopyyntö ei ole mahdollinen.

Kumoamiskanteen voi nostaa myös se, että hallintotuomioistuimessa on lainvastaisia säädöksiä, joihin on mahdollista hakea muutosta hallinto-oikeudessa. Tämä kanne voidaan kuitenkin ottaa tutkittavaksi ainoastaan kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asetus on julkaistu. Jos säädöksen lainmukaisuudesta on tämän määräajan päätyttyä keskusteltu oikeus- tai hallintotuomioistuimessa, kyseisellä tuomioistuimella on edelleen mahdollisuus jättää lainsäädäntöteksti huomiotta lain hyväksi, mutta toisin kuin kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on julkaistu, kyseisellä päätöksellä ei ole viranomaisen toimivaltaa.

Järjestelyt ylikansallisiin välineisiin sisältyvien sääntöjen ”tultua voimaan kansallisella tasolla”

Kansainväliset yleissopimukset

Luxemburgin perustuslaki on erityisen suppea, kun sillä säännellään kansainvälisten sopimusten hyväksymismenettelyä, sillä siinä ainoastaan määrätään, että ”perussopimuksilla ei ole oikeusvaikutuksia ennen kuin ne on hyväksytty lailla ja julkaistu lakien julkaisemisessa”.

Suuriruhtinaskunta on valtio, jossa on monistinen perinne. Toisin sanoen kyseessä on sopimus, jota sovelletaan samalla tavalla suurherttuakunnan kanssa ilman, että se olisi saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Sen vuoksi hyväksymislain sisältö on hyvin lyhyt ja yleensä vain yksi artikla, jonka mukaan ”hyväksytään tietty sopimus”. Kyseisellä lailla ei ole lainsäädännöllistä sisältöä. Hyväksyvä laki ei ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, mutta se ei ole vielä saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. sillä ei ole muuta tarkoitusta kuin valtuuttaa hallitus ratifioimaan sopimus.

Parlamentti hyväksyy tämän lain tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen. Äänestys tapahtuu yleensä ehdottomalla enemmistöllä, ellei sopimuksessa ole säädösvallan siirtoa (ks. jäljempänä). Vuoden 1956 tarkistuksen jälkeen Luxemburgin perustuslaissa on nimenomainen säännös, joka mahdollistaa toimivallan siirtämisen kansainvälisille järjestöille valtiosopimuksella. Perustuslain 49 a artiklassa säädetään, että ”perustuslaissa Euroopan unionin lainsäädäntä-, täytäntöönpano- ja lainkäyttöalueille varattu valta voidaan väliaikaisesti siirtää kansainvälisen oikeuden toimielimille valtiosopimuksella”. Perustuslain 37 artiklan 2 kohdassa määrätään kuitenkin, että tällaisten sopimusten on saatava edustajainhuoneen hyväksyntä merkittävästi vahvistetun enemmistön ehdoin.

Jollei nimenomaisesti toisin säädetä, hyväksyntälaki ei saa johtaa Luxemburgissa voimassa olevan sopimuksen voimaan saattamiseen. Sen voimaantulo edellyttää, että sen hyväksyminen on vasta ratifioinnin jälkeen välttämätöntä. Luxemburgissa katsotaan myös, että vielä senkin jälkeen, kun edustajainhuone on antanut hyväksyntänsä, toimeenpanoviranomaisella on valta ratifioida teksti ja että tämän toimivallan käyttö on tuomarin valvonnan ulkopuolella.

Kansalliseen lainsäädäntöön perustuvan sopimuksen voimaantuloon sovelletaan yleensä kolmea ehtoa. (1) suurherttuakunta on ratifioinut sopimuksen, (2) perustamissopimus on voimassa kansainvälisellä tasolla, ja (3) sopimuksen teksti on koko ajan julkaistu Luxemburgissa Mémorial lailla.

On korostettava, että perustamissopimuksen 37 artiklan (joka määrätään perustuslain) julkaiseminen on erillinen vaatimus siitä, että on julkaistava perustamissopimuksen mukainen laki. On totta, että useimmissa tapauksissa nämä kaksi ehtoa täyttyvät eli sopimuksen teksti julkaistaan Mémorial lain voimaantulon jälkeen välittömästi. Nämä kaksi säädöstä eivät kuitenkaan ole samat, ja julkaisut voidaan erottaa toisistaan, koska sopimus ei ole erottamaton osa hyväksymislakia.

Yhteisön normit

Luxemburgin perustuslaissa ei ole erityisiä määräyksiä, joilla säänneltäisiin eurooppalaisten toissijaisten standardien siirtämistä osaksi Luxemburgin kansallista järjestystä.

Unionin direktiivien täytäntöönpanoa koskeva tavanomainen väline on edustajainhuoneen tavanomaisen enemmistön hyväksymä laki.

Vaikka on periaatteessa kyse siitä, että eurooppadirektiivit on yleensä saatettava osaksi Luxemburgin lainsäädäntöä lailla, ei ole tarpeen turvautua viralliseen lakiin, jos direktiivi koskee asiaa, josta on jo säädetty Luxemburgin lainsäädännössä. Siinä tapauksessa saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä voidaan toteuttaa Grand Ducal -asetuksella, joka on annettu hallituksen perustuslain 33 ja 36 artiklasta antamien lakien yleisen täytäntöönpanovallan perusteella. Sen jälkeen Luxemburgin lainsäädännössä virallisesti todetaan, että suurherttua toteuttaa, vaikka asetuksen sisältö olisikin käytännössä EU:n direktiivin mukainen.

Lainsäädäntömenettelyä voidaan edelleen välttää, jos direktiiviä on yhdenmukaistettu siten, että siitä on annettu valtuutuslaki, jolla parlamentti antaa hallitukselle valtuudet ratkaista yksinkertaisella lainsäädännöllä, joka tavallisesti kuuluu lain soveltamisalaan.

Edustajainhuone hyväksyy tällaiset ”mahdollistavat lait” vuosittain vuodesta 1915, ja siksi hallituksella on laajat taloudelliset ja sääntelyyn liittyvät toimivaltuudet niillä talous- ja rahoitusaloilla, jotka ilman nimenomaista viittausta Eurooppaan olisivat eittämättä mahdollistaneet monien EU:n direktiivien saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Yhteisön direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä säännellään kuitenkin 9. elokuuta 1971 annetulla erityislailla, sellaisena kuin se on muutettuna 8. joulukuuta 1980 annetulla lailla, jonka tarkoituksena on ainoastaan antaa hallitukselle lupa panna täytäntöön ja rangaista Euroopan yhteisön taloudellisia, teknisiä, maa- ja metsätaloutta koskevia sekä sosiaali- ja liikennedirektiivejä. Tavallista sääntelymenettelyä noudattaen kyseiset suuret Ducal Regulations ovat saaneet puoltavan lausunnon edustajainhuoneen parlamentaarisesta valiokunnasta.

Suurherttuan asetusten antamismenettelystä, kuten lainsäädäntömenettelystä, seuraa, että hallituksella on velvollisuus toimittaa tekstiluonnoksensa Conseil d’État’n ja kauppakamarien lausuntoon. Toisin kuin lainsäädäntömenettely, sääntelymenettelyn ansiosta hallitus voi yksinkertaisesti välttää tällaisia kuulemisia sillä perusteella, että suositeltu toimenpide on hyväksyttävä kiireellisesti. Hallitus kuitenkin kiistää hallituksen aikoessaan saattaa eurooppadirektiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöä suurherttuakunnan asetuksella. 9. elokuuta 1971 annettu laki täydentää tavallista lainsäätämisjärjestystä, sillä siinä vaaditaan yhtäältä, että ensin on kuultava valtiollista neuvostoa, ja toisaalta parlamentin edustajainhuoneen puoltava lausunto.

Kummassakin tapauksessa suuri Ducal -asetus hyväksytään ministerineuvostossa, minkä jälkeen ministeri allekirjoittaa sen, ja se annetaan suurherttuan tiedoksi antamiselle. Suurherttuakunnan asetus tulee voimaan sen jälkeen, kun se on julkaistu Mémorial.

Kansallisten sääntöjen voimaansaattamista koskevat menettelyt

Lait ja asetukset tulevat voimaan Luxemburgissa sen jälkeen, kun ne on julkaistu Luxemburgin suurherttuakunnan virallisessa lehdessä.

Viranomaiset, joiden tehtävänä on hyväksyä oikeussäännöt

Kansainväliset standardit

Luxemburgin perustuslaissa sanotaan, että ”suurherttualla on perussopimukset”. Se kuitenkin lisää, että ”perussopimuksilla ei ole mitään vaikutusta ennen kuin ne on hyväksytty lailla ja julkaistu lakien julkaisemisessa vahvistetuissa muodoissa”.

On huomattava, että kaikkien kansainvälisten sopimusten hyväksyminen on pakollista riippumatta niiden tarkoituksesta ja että hyväksyntä annetaan lain muodossa. Viimeksi mainittu toimi lisättiin vuonna 1956 Conseil d’État’n nimenomaisesta pyynnöstä, jossa katsottiin, että ”tällainen suostumus on annettava lain laatimismenettelyssä, koska perustuslaki kattaa vain yhden ainoan menettelyn, jota sovelletaan kaikkiin edustajainhuoneen tahallisiin tahdonilmaisuihin”.

Kansalliset standardit

Luxemburgin suurherttuakunnan lainsäädäntöjärjestelmässä Linkki avautuu uuteen ikkunaanedustajainhuone tai Linkki avautuu uuteen ikkunaanhallitusvoivat tehdä lakialoitteen.

Hallituksen aloiteoikeus tunnetaan ”hallituksen aloitteena”, ja se toteutetaan esittämällä ”lakiesitykset”.

Edustajainhuoneen aloiteoikeutta kutsutaan ”parlamentaariseksi aloitteeksi”, ja sitä harjoitetaan esittämällä ”lainsäädäntöehdotuksia”.

Näitä luonnoksia tai lainsäädäntöehdotuksia käsitellään sitten eri tahojen lausunnoissa (ammattikamareissa), mutta ennen kaikkea myös Linkki avautuu uuteen ikkunaan valtioneuvoston lausunnossa. Kun lakiesitys tai lakiesitys on saatu valtion neuvostolta, se palautetaan edustajainhuoneelle.

Näiden sääntöjen hyväksymisprosessi

Lakisääteinen oikeus

Edustajainhuone on yksi ainoa parlamentti.

Jotta lievennetään yksikamarisen järjestelmän riskejä, Luxemburgin rakenneosa edellyttää, että kaikkiin lakiesityksiin sovelletaan periaatteessa kahta ääntä vähintään kolmen kuukauden välein.

Perustuslain mukaan myös toinen ääni voidaan vaatia (”toinen perustuslakiäänestys”) ”, jos edustajainhuone päättää toisin julkisessa istunnossa yhteisymmärryksessä neuvoston kanssa”.

Conseil d’État’lla on tässä hyvin omaperäinen rooli, joka on lähempänä toisen lainsäädäntöelimen asemaa muissa valtioissa (erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan House of Lordsin roolia). Se on ensimmäinen kerta, kun parlamentissa käydään keskusteluja. Perustuslaki edellyttää, että korkeimman hallinto-oikeuden on annettava lausunto kaikista hankkeista tai lainsäädäntöehdotuksista. Tämän jälkeen valtioneuvosto ryhtyy toimiin toisen kerran sen jälkeen, kun edustajainhuone on ensimmäisen kerran äänestänyt päättänyt julkisessa istunnossa, täyttyykö toinen äänestys vai ei.

Käytännössä suurin osa laeista jää siis toisen äänestyksen ulkopuolelle. Korkein hallinto-oikeus on omaksunut politiikan, jonka mukaan vapautus myönnetään lähes kaikissa tapauksissa ja että kaikkein vakavimmille tapauksille on määrätty poikkeuksia. Useimmat poikkeuksen esteet poistetaan useimmiten alustavassa menettelyssä.

On myös huomattava, että Conseil d’État’n toimivalta ei ole todellinen veto-oikeus, jota olisi vaikea sovittaa yhteen sen kanssa, että Conseil d’Etat on vaaleilla valitsematon elin. Korkeimman neuvoston jäsenet nimittää suurherttuatar. Jos kyse on avoimesta toimesta, varajäsenet nimitetään korvaaviksi, joista ensimmäinen: suurherttuan suoraan kansalainen: edustajainhuoneen ehdottamat kolme ehdokasta ja kolmas ehdokaslista: luettelo kolmesta ehdokasmaasta, joita neuvosto on ehdottanut. Conseil d’État voi lykätä äänestystä vain kahden kuukauden lain säätämisestä, jolloin lainsäätäjä voi jatkaa harkinta-aikaa.

Suurherttua ei ole vasta lainsäädäntömenettelyn alussa (lakiluonnoksessa) vaan myös edustajainhuoneen tekstin lopullisen äänestyksen jälkeen. Luxemburgin perustuslain mukaan lait vahvistavat lait kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun kamari on äänestänyt.

Dual Dual Regulations

Valtioneuvoston uudistamisesta 12. heinäkuuta 1996 annetun lain 2 artiklassa säädetään, että lakien ja sopimusten täytäntöönpanemiseksi annettua asetusluonnosta ei voida antaa suurherttua ennen kuin neuvosto on antanut lausuntonsa.

Hallitus voi kuitenkin kiireellisissä tapauksissa poiketa tästä yleissäännöstä (suurherttuatar arvioi ne pääministerin asianmukaisesti perusteleman mietinnön perusteella) ja jättää siten pois High Corporationin lausunnon pyytämisestä. Tällaisen kiireellisen menettelyn käyttöä pidetään kuitenkin rajoitettuna poikkeustapauksiin.

Jos neuvosto lisäksi virallisesti vaatii, että valtioneuvosto saattaa kyseisen lain nojalla annetuista säännöksistä lausuntonsa neuvoston käsiteltäväksi, kiireellistä menettelyä ei voida soveltaa missään tapauksessa. Tämä koskee myös tarkistuksia luonnokseen asetukseksi, jonka osalta High Corporation on jo antanut ensimmäisen lausuntonsa.

Kun on kyse laeista, valtion on laadittava kantansa asetusehdotuksiksi, ja se on laadittava perustellun kertomuksen muodossa, jossa on yleisterveys, hankkeen tekstin tarkastelu ja tarvittaessa vastaprojekti.

Valtioneuvosto tutkii sääntöluonnoksen sisällön ja muodon ja noudattaa sitä ylemmäntasoisen oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti.

Lainsäädäntöä koskevat tietokannat

Linkki avautuu uuteen ikkunaanLegilux-sivusto on Luxemburgin suurherttuakunnan oikeusportaali Internetissä.

Se antaa mahdollisuuden käyttää Luxemburgin lainsäädäntöä joko Belgian Mémorial A:n bruttomääräisen tekstin muodossa tai koordinoiduilla teksteillä, jotka sisältyvät suurelta osin lainsäädäntömietintöjä koskeviin lakeihin ja raportteihin.

Verkkosivusto on jaettu kolmeen pääalueeseen:

Onko tietokantojen käyttö ilmaista?

Kyllä, tietokantojen käyttö on maksutonta.

Linkkejä

Linkki avautuu uuteen ikkunaanLegilux-sivusto

Linkki avautuu uuteen ikkunaanValtioneuvosto:

Linkki avautuu uuteen ikkunaanEdustajainhuone

Linkki avautuu uuteen ikkunaanHallitus

Linkki avautuu uuteen ikkunaanOikeusministeriö


Tämän on konekäännös sivun sisällöstä. Sivun ylläpitäjä ei ole vastuussa eikä vahingonkorvausvelvollinen konekäännöksen laadusta.

Päivitetty viimeksi: 22/10/2019