Navigointipolku

menu starting dummy link

Page navigation

menu ending dummy link

Jäsenvaltion oikeus - Alankomaat

Tämän sivun alkukielistä versiota hollanti on muutettu äskettäin. Päivitystä suomennetaan parhaillaan.

Tässä osiossa on tietoa Alankomaiden oikeusjärjestelmästä.

Alankomaiden hallitukseen kuuluu ministerien ja heidän valtiosihteeriensä (apulaisministerien) lisäksi monarkki. Tässä mielessä Alankomaat on epätavallinen länsieurooppalainen monarkia, sillä useimmiten monarkki on hallituksen ulkopuolella. Alankomaat on ollut perustuslaillinen monarkia, jossa on parlamentti, perustuslain radikaalista uudistamisesta vuonna 1848 lähtien.


Oikeuslähteet

Oikeudellisten välineiden lajit

Perustuslaki muodostaa Alankomaiden valtiojärjestelmän kehyksen ja lainsäädännön perustan. Alankomaiden ja muiden valtioiden väliset sopimukset ovat tärkeä oikeuslähde; perustuslain 93 §:n mukaan kansainvälisten järjestöjen tekemien sopimusten määräyksillä ja päätösten säännöksillä voi olla välitön vaikutus Alankomaiden oikeusjärjestykseen. Tällöin kyseiset määräykset/säännökset ovat ensisijaisia Alankomaiden lakeihin nähden. Kuningaskunnassa voimassa olevaa lainsäädäntöä ei sovelleta, jos se ei ole yhdenmukainen tällaisten määräysten/säännösten kanssa. Tästä seuraa, että perussopimuksiin, asetuksiin ja direktiiveihin kirjattu Euroopan unionin lainsäädäntö on keskeinen oikeuslähde Alankomaissa.

Alankomaiden kuningaskunnan valtiosäännössä määritellään kuningaskunnan kolmen osan (Alankomaat ja sen kaksi merentakaista osaa, Alankomaiden Antillit ja Aruba) väliset suhteet.

Lait laaditaan kansallisella tasolla.

Keskushallinto voi lailla siirretyin valtuuksin vahvistaa (tarkempia) sääntöjä valtioneuvoston määräyksin ja ministeriöiden asetuksin. Itsenäiset valtioneuvoston määräykset (joita ei ole johdettu mistään laista) ovat mahdollisia, mutta niiden noudattamatta jättämisestä ei seuraa rikosoikeudellista rangaistusta.

Keskushallintoa alemmilla julkisoikeudellisilla elimillä (provinsseilla, kunnilla ja vesikunnilla) on perustuslaista johdetut sääntelyvaltuudet.

Yleisillä oikeusperiaatteilla on merkitystä hallinnon ja oikeudenkäytön kannalta. Joskus niihin viitataan laissa, esimerkiksi siviililaissa (oikeus ja kohtuus). Myös tuomarit voivat päätöksenteossaan tukeutua yleisiin oikeusperiaatteisiin.

Vallitseva käytäntö on täydentävä oikeuslähde. Periaatteessa käytäntöä voidaan soveltaa vain, jos siihen viitataan laissa, mutta tässäkin suhteessa tuomari voi tuomiossaan ottaa käytännön huomioon, jos asia on ristiriitainen. Rangaistavien tekojen tapauksessa käytäntö ei voi toimia oikeuslähteenä (perustuslain 16 §).

Oikeuskäytäntö on oikeuslähde, koska oikeuden päätösten vaikutus ulottuu pidemmälle kuin siihen nimenomaiseen tapaukseen, josta se on annettu. Korkeampien oikeusasteiden päätökset ovat suuntaa-antavia. Korkeimman oikeuden päätöksillä on erityistä painoarvoa, koska sen tehtävänä on edistää oikeudenkäytön yhdenmukaisuutta. Uusissa tapauksissa alemman oikeusasteen tuomari ottaa siis päätöksenteossaan huomioon korkeimman oikeuden aiemmat päätökset.

Normihierarkia

Perustuslain 94 §:n mukaan eräät kansainväliset oikeussäännöt ovat normihierarkiassa ylimpänä: säädöksiä, jotka ovat ristiriidassa niiden kanssa, ei sovelleta. Esimerkiksi Euroopan unionin oikeus on ensisijainen kansalliseen oikeuteen nähden. Seuraavaksi hierarkiassa tulevat valtiosääntö, perustuslaki ja tavalliset lait. Ne ovat ensisijaisia muihin säännöksiin nähden. Hallitus ja parlamentti (kansanedustuslaitos) antavat yhdessä tavalliset lait.

Lisäksi on sovittu, että laki voi menettää lainvoimansa kokonaan tai osittain ainoastaan myöhemmin annetulla lailla. Lisäksi on olemassa yleinen tulkintasääntö, jonka mukaan erityislait ovat ensisijaisia yleisiin lakeihin nähden.

Mannereurooppalaisen perinteen mukaisesti laki on normihierarkiassa korkeammalla kuin oikeuskäytäntö.

Toimielinjärjestelmä

Oikeussääntöjen antamisesta vastaavat toimielimet

Säätämismenettely

Perustuslaissa ei säädetä lainsäädäntövallasta. Lait ovat tulosta hallituksen ja parlamentin yhteisestä päätöksenteosta. Lakiesityksen voi tehdä joko hallitus tai parlamentin edustajainhuone. Valtioneuvosto antaa lausunnon lakiesityksistä (ja valtioneuvoston määräyksistä). Lakiesitystä valmisteltaessa kuullaan yleensä muita asianomaisia. Edustajainhuoneella on muutoksenteko-oikeus. Yleensä ministerineuvosto vahvistaa lakiesityksen ja toimittaa sen valtioneuvostolle lausuntoa varten. Hallitus vastaa lausuntoon laatimalla yksityiskohtaisemman mietinnön. Tämän jälkeen hallitus toimittaa – mahdollisesti muutetun – lakiesityksen edustajainhuoneelle. Lakiesitystä voidaan muuttaa edustajainhuoneen käsittelyssä. Sen jälkeen kun esitys on hyväksytty edustajainhuoneessa, se siirtyy senaatin käsittelyyn. Senaatti ei voi enää muuttaa esitystä, ainoastaan hyväksyä tai hylätä sen. Senaatin hyväksynnän jälkeen valtionpäämies vahvistaa lakiesityksen ja siitä tulee laki.

Oikeudelliset tietokannat

Linkki avautuu uuteen ikkunaanOverheid.nl-sivustolla on saatavilla kaikenlaista tietoa Alankomaiden valtionhallinnosta. Sieltä löytyvät mm. seuraavat:

  • viralliset julkaisut
  • viralliset lehdet
  • parlamentin asiakirjat.

Sivuston Linkki avautuu uuteen ikkunaanlainsäädäntöosio sisältää konsolidoidun lainsäädännön 1. päivästä toukokuuta 2002.

Onko tietokannan käyttö ilmaista?

Verkkosivustoa ja tietokantaa voi käyttää maksutta.

Linkkejä

Linkki avautuu uuteen ikkunaanGovernment.nl, Linkki avautuu uuteen ikkunaanulkoministeriö, Linkki avautuu uuteen ikkunaanedustajainhuone


Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Päivitetty viimeksi: 27/04/2016