Navigointipolku

menu starting dummy link

Page navigation

menu ending dummy link

Jäsenvaltion oikeus - Portugali

Tällä sivulla on tietoa Portugalin oikeusjärjestelmästä.


1. Oikeuslähteet

Perinteisesti Portugalissa pidetään oikeuslähteinä seuraavia:

a) perustuslait, jotka koostuvat Portugalin perustuslaista (Constituição da República) sekä sitä täydentävistä ja muuttavista säädöksistä;

b) yleisen tai yhteisen kansainvälisen oikeuden säännöt ja periaatteet, asianmukaisesti ratifioitujen tai hyväksyttyjen kansainvälisten yleissopimusten määräykset, niiden kansainvälisten organisaatioiden toimivaltaisten elinten antamat säännöt, joiden jäsen Portugali on, jos organisaatioiden perustamista koskevissa sopimuksissa tätä edellytetään, Euroopan unionin perussopimusten määräykset ja sen toimielinten toimivaltuuksiensa mukaisesti antamat säännökset (Portugalin perustuslain 8 §);

c) tavanomaiset lait, jotka käsittävät parlamentin (Assembleia da República) antamat lait (lei), hallituksen antamat asetukset (decreto-lei) ja Azoreiden ja Madeiran autonomisten alueiden parlamenttien antamat alueelliset oikeussäännöt (decreto legislativo regional);

d) lakeja oikeusvaikutuksiltaan vastaavat instrumentit, kuten kansainvälisten yleissopimusten, perussopimusten tai sopimusten hyväksymistä koskevat säädökset, perustuslakituomioistuimen (Tribunal Constitucional) tekemät velvoittavat päätökset, joilla julistetaan toimenpide peruslain vastaiseksi tai laittomaksi, yleiset työmarkkinasopimukset ja muut työmarkkinasuhteita sääntelevät yleiset instrumentit;

e) asetukset tai oikeuslähteiden hierarkiassa lakeja alemmalle tasolle sijoittuvat sääntelyinstrumentit (regulamento), joiden tarkoituksena on täydentää yksityiskohtaisesti lakeja niiden soveltamisen tai täytäntöönpanon mahdollistamiseksi; tällaisia instrumentteja ovat: decreto regulamentar, regulamento, decreto, decreto regulamentar regional, resolução, regimento, portaria, despacho normativo, regulamento policial dos governadores civis, postura, regulamento autárquico (erityyppiset viranomaisten määräykset, alueelliset määräykset, päätöslauselmat, säännöt, ministeriöiden päätökset, täytäntöönpanomääräykset, poliisilaitosta koskevat säädökset sekä kunnalliset säännöt ja määräykset).

2. Täydentävät oikeuslähteet

Portugalissa on erilaisia näkemyksiä siitä, miten velvoittavia valtion poliittisen lainsäädäntövallan kautta syntyvän kirjoitetun lain ulkopuoliset normit ovat ja mitkä niistä voidaan hyväksyä täydentäviksi oikeuslähteiksi. Mielipide-erot johtuvat siitä, että jotkut katsovat oikeuslähteiden tarjoavan välineitä oikeussääntöjen luomiseen, toisten mielestä oikeuslähteet ovat kanavia, joiden välityksellä oikeussäännöt ilmenevät, ja eräiden mukaan oikeuslähteet ovat molempia näistä. Toisinaan suorat ja välilliset oikeuslähteet erotetaan toisistaan, jolloin voidaan välttää erilaisista lähestymistavoista aiheutuvia ongelmia.

Täydentävinä oikeuslähteinä pidetään yleensä seuraavia:

a) Maan tapa (costume), jolla tarkoitetaan pakolliseksi yleisesti katsotun käytännön toistuvaa ja tavanomaista valitsemista. Maan tapaa voidaan pitää oikeuslähteenä vain määrätyillä aloilla. Maan tavan perusteella muodostettuja sääntöjä sovelletaan kansainvälisen julkisoikeuden (esim. itsenäisten valtioiden immuniteettiperiaate), kansainvälisen yksityisoikeuden ja hallinto-oikeuden alalla.

b) Oikeuskäytäntö (jurisprudência), jolla tarkoitetaan tuomioistuinten tuomioista ja päätöksistä johdettuja periaatteita. Kaikki eivät kuitenkaan pidä oikeuskäytäntöä varsinaisena oikeuslähteenä, vaan merkityksellisenä pidetään oikeuskäytännön tehtävää lain säännösten sisällön tulkitsemisessa. Oikeuskäytännön katsotaan tarjoavan tulkintaongelmiin ratkaisuja, joita voidaan noudattaa muissa tilanteissa loogisten ja teknisten perustelujen sovellettavuuden mukaan. Toisinaan tähän ryhmään luetaan yksittäistapauksissa annettujen tuomioiden lisäksi myös muut tuomioistuinten lainvoimaiset määräykset (perustuslakituomioistuimen yleisesti velvoittavat päätökset), sillä niiden katsotaan olevan osa objektiivista oikeutta.

c) Oikeudenmukaisuusperiaate (equidade), jonka mukaan tuomioistuimilla on valtuudet antaa niiden käsiteltäväksi tuoduissa yksittäistapauksissa oikeussääntöjä, joissa otetaan kyseisten tapausten ominaispiirteet huomioon. Lähtökohtana ovat yleiset oikeusperiaatteet ja tuomarin eettiset arvot. Tuomioistuimet voivat ratkaista asian oikeudenmukaisuuden perusteella vain silloin, kun a) tämä sallitaan lainsäädännössä; b) osapuolet sopivat asiasta ja asiassa voi valittaa ylempään oikeusasteeseen; c) osapuolet ovat aikaisemmin sopineet oikeudenmukaisuusperiaatteen soveltamisesta (siviililain, Código Civil, 4 §).

d) Vakiintuneet käytännöt (uso), joilla tarkoitetaan toistuvia toimintatapoja, joita ei pidetä pakollisina mutta pidetään tärkeinä periaatteina erityisesti oikeussuhteiden vakiinnuttamiseksi liiketoiminnassa. Tuomioistuimet voivat ottaa vakiintuneet käytännöt huomioon silloin, kun laissa niin sallitaan ja kun se ei ole vastoin oikeutettuja odotuksia (siviililain 3 §). Oikeussääntöjä ei siis voida antaa yksinomaan vakiintuneen käytännön perusteella, ja tämän vuoksi monet eivät pidä sitä varsinaisena oikeuslähteenä.

e) Oikeustiede (doutrina), jolla tarkoitetaan oikeusoppineiden näkemyksiä, jotka on esitetty oikeuskirjallisuudessa. Tätä ryhmää ei pitäisi katsoa varsinaiseksi oikeuslähteeksi, vaikka sillä onkin merkitystä oikeustieteen tieteellisen ja teknisen kehityksen kannalta ja vahva vaikutus oikeussäännösten tulkitsijoihin ja soveltajiin.

3. Oikeuslähteiden välinen hierarkia

Oikeuslähteiden välisellä hierarkialla tarkoitetaan eri oikeussäännösten suhteellista painoarvoa tai niiden velvoittavuusjärjestystä vahvasti velvoittavista vähemmän velvoittaviin oikeuslähteisiin.

Toisinaan katsotaan, että hierarkiasta voidaan puhua vain oikeussäännösten laatimistavan yhteydessä. Tällöin hierarkian ei katsota perustuvan oikeussäännösten suhteelliseen painoarvoon ja asemaan, vaan niiden synty- tai laatimistapaan.

Riippumatta hierarkia-käsitteen tulkinnasta on kuitenkin mahdollista asettaa oikeussäännökset etusijajärjestykseen.

Kohdassa 1 mainittujen oikeuslähteiden välinen hierarkia on seuraava:

  1. perustuslaki ja täydentävät perustuslailliset säädökset
  2. yleisen tai yhteisen kansainvälisen oikeuden säännöt ja periaatteet sekä kansainväliset yleissopimukset (ts. kaikki kohdassa 1 b mainitut instrumentit)
  3. lait ja asetukset
  4. alueelliset oikeussäännöt
  5. lakeja oikeusvaikutuksiltaan vastaavat instrumentit
  6. viranomaisten määräykset.

4. Kansainvälisten velvoitteiden voimaantulo Portugalissa

Kansainväliset instrumentit saatetaan osaksi Portugalin lainsäädäntöä seuraavien periaatteiden mukaan (perustuslain 8 §):

a) yleisen tai yhteisen kansainvälisen oikeuden säännöt ja periaatteet ovat kiinteä osa Portugalin lainsäädäntöä;

b) asianmukaisesti ratifioituihin tai hyväksyttyihin kansainvälisiin yleissopimuksiin sisältyvät normit tulevat valtionsisäisesti velvoittaviksi, kun ne on virallisesti julkaistu; ne ovat voimassa niin kauan kuin ne kansainvälisesti velvoittavat Portugalin valtiota;

c) sellaisten kansainvälisten organisaatioiden vahvistamat säännöt, joiden jäsen Portugali on, tulevat suoraan voimaan Portugalissa, jos tästä on määrätty organisaatioiden perustamista koskevissa sopimuksissa;

d) Euroopan unionin perussopimusten määräykset ja sen toimielinten toimivaltuuksiensa mukaisesti antamat säännökset tulevat suoraan voimaan Portugalissa EU:n oikeudessa määriteltyjen edellytysten ja oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti.

5. Toimivalta oikeussääntöjen antamiseen

Toimivalta oikeussääntöjen antamiseen on parlamentilla, hallituksella, Azoreiden ja Madeiran aluehallituksilla ja -parlamenteilla, paikallisviranomaisilla ja tietyillä hallintoviranomaisilla.

6. Oikeussääntöjen säätämisprosessi

Säätämisprosessi vaihtelee sen perusteella, mikä taho vastaa oikeussäännön antamisesta. Erityyppisiä oikeussääntöjä laaditaan siis eri menetelmien avulla. Seuraavassa kuvaillaan kahta keskeisintä oikeussääntöjen säätämisprosessia.

Monivaiheisimpaan säätämisprosessiin osallistuu parlamentti ja se muodostuu seuraavista vaiheista:

a) Aloiteoikeus on kansanedustajilla, valiokunnilla ja hallituksella sekä lakisääteisten ehtojen täyttyessä äänioikeutettujen kansalaisten ryhmillä. Autonomisilla alueilla aloiteoikeus on niiden alueparlamenteilla (perustuslain 167 §:n 1 momentti).

b) Alustava hyväksyminen, julkaisu, kirjaaminen, numerointi ja arviointi: tässä säätämisprosessin vaiheessa tarkastellaan ehdotuksen mahdollisuuksia tulla hyväksytyksi, ehdotus julkaistaan parlamentin virallisessa lehdessä (Diário da Assembleia da República) ja ehdotuksen sisältöä käsitellään ja arvioidaan.

c) Keskustelu ja hyväksyminen: tässä säätämisprosessin vaiheessa keskustellaan sekä ehdotuksen yleisestä sisällöstä että yksityiskohdista, äänestetään ehdotuksen yleisestä hyväksymisestä, sen yksityiskohtien hyväksymisestä ja lopuksi sen lopullisesta hyväksymisestä. Ehdotuksen hyväksyminen voi edellyttää yksinkertaista enemmistöä, ehdotonta enemmistöä tai määräenemmistöä.

d) Valvonnasta vastaa Portugalin tasavallan presidentti määräaikaa noudattaen. Presidentti joko vahvistaa ehdotuksen tai käyttää veto-oikeuttaan. Viimeksi mainitussa tapauksessa ehdotus palaa parlamentin toiseen käsittelyyn. Jos äänestystulos vahvistetaan tai ehdotukseen tehdään muutoksia, ehdotus toimitetaan uudelleen presidentille vahvistettavaksi määräajan kuluessa. Presidentin tehtävänä on vahvistaa lait, asetukset ja muut sääntelyinstrumentit sekä määrätä ne julkaistaviksi ja allekirjoittaa kansainvälisten sopimusten ja muiden hallituksen asetusten hyväksymisestä annetut parlamentin päätöslauselmat (perustuslain 134 §:n b momentti).

e) Julkaiseminen: kun presidentti on vahvistanut säädöksen, uusi säädös julkaistaan Portugalin virallisessa lehdessä (Diário da República).

Hallituksen esitykseen perustuva säätämisprosessi koostuu seuraavista päävaiheista:

a) Aloiteoikeus: lakiesitykset valmistellaan ministeriöissä.

b) Kuuleminen: tässä säätämisprosessin vaiheessa ehdotuksen laatineen ministeriön on konsultoitava perustuslaissa ja muissa laeissa säädettyjä intressitahoja.

c) Alustava ja varsinainen käsittely: kun ehdotus on alustavasti hyväksytty, sitä tarkastellaan ja arvioidaan.

d) Hyväksyminen: vaikka kaikkien ehdotustyyppien kohdalla ei edellytetä ministerineuvoston (Conselho de Ministros) hyväksyntää, se kuitenkin yleensä vahvistaa ehdotuksen.

e) Valvonta: saatuaan hallituksen esityksen presidentin on 40 päivän kuluessa vahvistettava ehdotus tai käytettävä veto-oikeuttaan. Presidentin on esitettävä hallitukselle kirjallisesti veto-oikeuden käyttöön johtaneet syyt (perustuslain 136 §:n 4 momentti).

f) Julkaiseminen: vahvistettu säädös julkaistaan Portugalin virallisessa lehdessä (Diário da República).

7. Kansallisten oikeussääntöjen voimaantulo

Laki tulee voimaan vasta sen jälkeen, kun se on julkaistu virallisessa lehdessä. Lain julkaisun ja sen voimaantulon välinen aika säädetään kyseisessä laissa tai jos sitä ei ole säädetty, se on säädettävä erillisellä lailla (siviililain 5 §).

Lain nro 74/98 (annettu 11.11.1998) 2 §:ssä (muutettu 30.6.2006 annetulla lailla nro 26/2006) säädetään seuraavaa:

1. Oikeussäännökset ja muut sisällöltään yleiset säännökset tulevat voimaan niissä säädetyssä määräajassa. Niiden voimassaoloaika ei voi kuitenkaan alkaa niiden julkaisupäivästä.

2. Jos erityistä voimaantulopäivää ei ole säädetty, edellä 1 momentissa tarkoitetut säännökset tulevat voimaan koko Portugalissa ja sen ulkopuolella viidentenä päivänä niiden julkaisemisesta.

4. Edellä 2 momentissa tarkoitettu ajanjakso alkaa kulua sitä päivää seuraavasta päivästä, jolloin säännökset on julkaistu Imprensa Nacional Casa da Moeda, SA:n ylläpitämällä verkkosivustolla.

8. Oikeusnormien ristiriitatilanteiden ratkaiseminen

Tärkein asema ristiriitatilanteiden ratkaisemisessa on perustuslakituomioistuimella (Tribunal Constitucional). Sen tehtävänä on tutkia säännökset ja tarvittaessa julistaa ne Portugalin perustuslain tai siinä ilmenevien periaatteiden vastaisiksi.

Käsitellessään toimivaltansa piiriin kuuluvia asioita tuomioistuimet eivät saa soveltaa perustuslain tai siitä johdettujen periaatteiden vastaisia säännöksiä.

Kun tuomioistuimet arvioivat käsiteltävinä olevia tosiseikkoja, niiden on ratkaistava mahdolliset eri oikeussääntöjen väliset ristiriidat ja otettava huomioon aikaisemmin mainittu oikeuslähteiden hierarkia. Tällöin tuomioistuinten on tarkasteltava oikeusjärjestystä yhtenä kokonaisuutena. Ne eivät saa hyväksyä etenkään loogisia tai semanttisia puutteita tai epäjohdonmukaisuutta. Niiden on punnittava sääntöjen laatimisen lähtökohtana olleita periaatteita ja menettelyn aikana vallitsevia olosuhteita. Niiden on edellytettävä aina tiettyä sanallista (vaikka epätäsmällisestikin ilmaistua) vastaavuutta valitun lähestymistavan kanssa ja oletettava, että lainsäätäjä on valinnut sopivimmat ratkaisut ja ilmaissut näkemyksensä asianmukaisesti (perustuslain 9 §).

Kansainväliseen yksityisoikeuteen liittyviä lainvalintakysymyksiä käsitellään sivulla ”Sovellettava lainsäädäntö”.

Oikeudelliset tietokannat

Portugalin oikeudellisena tietokantana toimii Digesto, jossa julkaistaan Portugalin virallinen lehti (Diário da República).

Digesto – integroitu oikeustietojärjestelmä

Käyttöoikeudet

Ilmainen käyttöoikeus

Digeston käyttö on maksutonta.

Säädöstyypin, säädösnumeron ja säädöksen julkaisupäivän perusteella voidaan etsiä:

  • säädösten tiivistelmiä ja koko tekstejä
  • voimaantulopäiviä.

Maksullinen käyttöoikeus

  • selityksin varustetut ja luetteloidut tiedot nimikkeittäin järjestettyinä.

Diário da República Electrónico (DRE)

Käyttöoikeudet

Ilmainen käyttöoikeus

Säädöstyypin, säädösnumeron ja säädöksen julkaisupäivän perusteella voidaan etsiä:

  • säädösten tiivistelmiä ja koko tekstejä.

Maksullinen käyttöoikeus

  • sanahaut.

Lyhyt kuvaus sisällöstä

Lainsäädäntötietokannat

Portugalissa ovat käytössä seuraavat lainsäädäntötietokannat:

PCMLEX – DIGESTOn keskustietokanta

  • virallisen lehden (Diário da República) ensimmäinen osa
  • virallisen lehden toisessa osassa julkaistut normatiiviset säädökset ja muut keskeiset säädökset.

LEGAÇOR – Azorien autonomisen alueen tietokanta

  • Azorien virallisen lehden (Jornal Oficial da Região Autónoma dos Açores) ensimmäinen osa.

Muut tietokannat

Portugalissa ovat käytössä lisäksi seuraavat tietokannat:

DGO-Dout – budjettihallinnon keskusviraston (Direcção-Geral do Orçamento) lausuntotietokanta

DGAP-Opinio – valtionhallinnon keskusviraston (Direcção-Geral da Administração Pública) lausuntotietokanta

REGTRAB – työsopimustietokanta.

Yhteentoimivuus

Digesto on yhteentoimiva seuraavien tietokantojen kanssa:

  • virallinen lehti (Diário da República)
  • parlamentti (Assembleia da República)
  • perustuslakituomioistuin (Tribunal Constitucional)
  • korkein oikeus (Supremo Tribunal de Justiça)
  • korkein hallinto-oikeus (Supremo Tribunal Administrativo)
  • ylioikeudet (tribunais da relação)
  • valtakunnansyyttäjänviraston neuvoa-antavan lautakunnan (Conselho Consultivo da Procuradoria Geral da República) lausunnot
  • Eur-lex

DRE on yhteentoimiva seuraavien tietokantojen kanssa:

  • virallinen lehti (Diário da República)
  • korkeimman hallinto-oikeuden (Supremo Tribunal Administrativo) päätökset
  • Euroopan unionin virallinen lehti

Hyödyllisiä linkkejä

Portugalin virallinen lehti


Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Päivitetty viimeksi: 18/07/2017