Chiudi

LA VERSIONE BETA DEL PORTALE È DISPONIBILE ORA!

Visita la versione BETA del portale europeo della giustizia elettronica e lascia un commento sulla tua esperienza sul sito!

 
 

Percorso di navigazione

menu starting dummy link

Page navigation

menu ending dummy link

Jäsenvaltion oikeus - Portugali

La pagina è stata tradotta automaticamente. Non è possibile garantirne la qualità.

La qualità della traduzione è stata giudicata: inaffidabile

La traduzione vi risulta utile?

Tällä sivulla on tietoa Portugalin oikeusjärjestelmästä.


1 Säädökset tai oikeuslähteet, joissa vahvistetaan oikeudelliset säännöt

Perinteisen lähestymistavan mukaisesti Portugalissa sovelletaan seuraavia oikeuslähteitä:

  1. Perustuslain, joka käsittää Portugalin perustuslain, erilaiset perustuslait ja perustuslain muuttamista koskevat lait.
  2. ”yleistä tai yhteistä kansainvälistä oikeutta koskevat säännöt ja periaatteet”, ”asianmukaisesti ratifioidut tai hyväksytyt kansainväliset yleissopimukset”, ”kansainvälisten järjestöjen, joiden sopimuspuoli Portugali on (...), toimivaltaisten elinten antamat säännöt”, edellyttäen, että tästä määrätään asianomaisissa perustamissopimuksissa, ”Euroopan unionista tehdyn sopimuksen määräyksiä ja sen toimielinten vahvistamia sääntöjä niiden käyttäessä toimivaltaansa” – Portugalin tasavallan perustuslain 8 artikla;
  3. Tavalliset lait, joihin kuuluvat tasavallan edustajakokouksen antamat lait, asetukset ja alueelliset lait, jotka on tuotettu Azorien ja Madeiran autonomisten alueiden lainsäädäntöelimissä;
  4. Lait, joilla on sama vaikutus kuin laeilla, kuten kansainväliset yleissopimukset, sopimukset tai sopimukset, jotka yleensä sitovat perustuslakituomioistuimen päätöksiä, joissa toimenpiteet todetaan perustuslain vastaisiksi tai laittomiksi, työehtosopimukset ja muut työmarkkinasuhteita sääntelevät yhteiset välineet;
  5. Säädökset tai säädökset, joiden oikeudellinen muoto on huonompi kuin laeilla, joiden tarkoituksena on täydentää lainsäädäntöä ja täyttää ne niin, että niitä voidaan soveltaa tai panna täytäntöön. Näitä ovat täytäntöönpanoasetukset, asetukset, asetukset, alueelliset täytäntöönpanoasetukset, päätökset, säännöt, ministeritason täytäntöönpanomääräykset, täytäntöönpanomääräykset, valtuuston antamat poliisimääräykset sekä kuntien määräykset ja määräykset.

2 Muut oikeuslähteet

Näkemykset vaihtelevat sen mukaan, voidaanko muiden lähteiden katsoa olevan valtion poliittisen vallan ulkopuolella ja kuinka tärkeitä ne ovat, jotta voidaan luoda kirjallinen laki. Nämä mielipide-erot johtuvat erityisesti siitä, että joissakin tapauksissa lähteet ovat oikeudellisia sääntöjä, kun taas toisten osalta ne ovat kanavia, joiden mukaan säännöt paljastetaan ja muiden osalta ne ovat sekä sääntöjä että kanavia niiden paljastamiseksi. Joskus tehdään ero suorien ja epäsuorien lähteiden välillä, jolloin vältetään joitakin peruslähestymistavan eroista johtuvia ongelmia.

Seuraavista käytetään yleisesti nimitystä ”mahdollisina oikeuslähteinä”:

  1. Vakiintunut käytäntö eli sellaisen menettelytavan toistuva ja tavanomainen käyttöönotto, jonka katsotaan yleensä olevan pakollista. Tätä voidaan pitää oikeuslähteenä vain tietyillä aloilla. Tällä tavoin luodut säännöt voivat koskea esimerkiksi kansainvälistä julkisoikeutta (esim. ulkomaisten valtioiden koskemattomuuden periaate syytteen nostamisessa), kansainvälistä yksityisoikeutta ja hallinto-oikeutta;
  2. Oikeuskäytännössä, joka on tuomioistuinten päätöksistä ja päätöksistä muodostuneet periaatteet, katsotaan, että se ei ole todellinen oikeuslähde, vaan se on merkittävä ainoastaan sellaisten oikeudellisten säännösten sisällön paljastamisessa, jotka koskevat tulkintaongelmia, joita voidaan muissa tapauksissa seurata niiden perustana olevien loogisten ja teknisten perustelujen mukaisesti. Jotkut kirjoittajat eivät kuulu tähän ryhmään tuomioistuinten päätösten lisäksi tietyissä tapauksissa, vaan myös oikeuden päätöksiin, jotka ovat voimassa (yleensä sitovia perustuslakituomioistuimen päätöksiä), koska ne ovat kaikki sellaisia välineitä, jotka todellisuudessa muodostavat yleisesti sovellettavan lain.
  3. Oikeudenmukaisuus, jolloin tuomioistuimilla on toimivalta muotoilla oikeudellisia sääntöjä, jotka soveltuvat niiden tarkasteluun liittyvien yksittäisten tapausten erityispiirteisiin, ja jotka perustuvat yleisiin oikeusperiaatteisiin ja tuomarin eettiseen tietoisuuteen. ”Tuomioistuimet voivat tehdä omaan pääomaan perustuvan päätöksen ainoastaan, jos (a) jos on olemassa lain salliva säännös; (b) jos osapuolten välillä on sopimus eikä oikeudellinen suhde ole käytettävissä; (c) osapuolet ovat aiemmin sopineet omasta pääomasta (siviililain 4 artikla).
  4. Käyttö eli toistuvat sosiaaliset käytännöt, joita ei katsota pakollisiksi, mutta joita pidetään tärkeinä oikeustoimissa, erityisesti oikeudellisten suhteiden vakiinnuttamisessa erityisesti kaupan alalla. Tuomioistuimet voivat ottaa käytön huomioon laissa säädetyissä tapauksissa, joissa käyttö ei ole ”vilpittömän mielen periaatteen vastaista” (siviililain 3 artikla). Sen vuoksi oikeudellisia sääntöjä ei voida luoda toisistaan riippumattomasti, ja monet eivät pidä käyttöä aitona oikeuslähteenä.
  5. Oikeusteoriaa tai oikeudellisten kirjailijoiden mielipiteitä ei tulisi pitää todellisena oikeuslähteenä, vaikka sillä on tärkeä rooli oikeudellisen tiedon tieteellisessä ja teknisessä kehityksessä, ja sillä on huomattavia vaikutuksia oikeudellisten sääntöjen tulkinnasta ja soveltamisesta vastaavien henkilöiden työn lopulliseen tulokseen.

3 Eri välineiden hierarkia

Kun viitataan lakien hierarkiaan, mikä tarkoittaa eri välineiden suhteellista asemaa, toisin sanoen niiden asema määrätyssä mittakaavassa.

Jotkut väittävät tässä yhteydessä, että hierarkia voidaan määrittää ainoastaan perustamismenetelmän perusteella. Tämän näkemyksen mukaan hierarkia ei perustu oikeussäännösten suhteelliseen asemaan, vaan se määritetään sen perusteella, mihin lähteisiin ne on luotu.

Näistä syistä on mahdollista laatia ensisijaisuusjärjestys.

Edellä 1 kohdassa lueteltujen eri lähteiden järjestys on seuraava:

1 Tasavallan perustuslaki ja perustuslaki;

2 Yleisen tai yhteisen kansainvälisen oikeuden säännöt ja periaatteet sekä kansainväliset yleissopimukset (eli kaikki 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut säädökset);

3° lait ja asetukset;

4 Alueelliset lainsäädäntöasetukset;

5 säädöstä, joilla on vastaava lainsäädäntö;

6 Asetukset.

4 Menettelyt edellä tarkoitettujen kansallisten säännösten sisältämien sääntöjen saattamiseksi voimaan kansallisella alueella

Kansainvälisten säädösten saaminen täyttää seuraavat Portugalin perustuslain 8 artiklassa kuvatut kriteerit:

  1. ”Yleisen tai yleisen kansainvälisen oikeuden säännöt ja periaatteet ovat erottamaton osa Portugalin lainsäädäntöä.”
  2. ”asianmukaisesti ratifioidut tai hyväksytyt kansainväliset sopimukset tulevat voimaan Portugalin sisäisessä lainsäädännössä, kun ne on virallisesti julkaistu, ja ne pysyvät voimassa niin kauan kuin ne ovat kansainvälisesti sitovia Portugalin valtiossa.”
  3. ”Sellaisten kansainvälisten järjestöjen toimivaltaisten elinten antamat säännöt, joihin Portugali kuuluu, tulee suoraan voimaan Portugalin sisäisessä lainsäädännössä edellyttäen, että tästä määrätään perustamissopimuksissa”.
  4. ”Euroopan unionia koskevien perussopimusten määräyksiä ja sääntöjä, joita sen toimielimet antavat hoitaessaan kukin omia tehtäviään, sovelletaan Portugalin sisäisessä lainsäädännössä unionin oikeuden mukaisesti ja noudattaen oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvia demokraattisen valtion perusperiaatteita”.

5 Eri viranomaiset antavat lainsäädäntöä

Ne viranomaiset, joilla on valtuudet antaa lainsäädäntöä, ovat tasavallan edustajakokous, hallitus, Azorien ja Madeiran aluehallitukset ja lainsäädäntöelimet, kunnat ja eräät hallintoviranomaiset.

6 Näiden sääntöjen hyväksymisprosessi

Sääntöjen hyväksymisessä noudatetaan sääntöjä, joita kunkin sääntöjen hyväksymisestä vastaavan elimen on noudatettava. Erilaiset lainsäädäntövälineet ovat näin ollen syntyneet eri prosessien kautta. Jäljempänä kuvataan kaksi muodollista ja tärkeintä menettelyä oikeudellisten sääntöjen antamiseksi.

Monimutkaisin menettely, johon osallistuu tasavallan edustajakokous, käsittää seuraavat vaiheet:

  1. ”Lainsäädännön vireillepano: säädösvalta” kuuluu ”parlamentin jäsenille, ryhmille ja hallitukselle sekä – laissa vahvistettujen ehtojen ja edellytysten mukaisesti – rekisteröityjen äänioikeutettujen ryhmien kanssa. toimivalta antaa lainsäädäntöä autonomisilla alueilla on kussakin lainsäädäntökokouksessa” (perustuslain 1 artiklan 167 kohta).
  2. Ensimmäinen hyväksyminen, julkaiseminen, rekisteröinti, numerointi ja arviointi – tässä vaiheessa otetaan huomioon tarjouksen hyväksyttävyys, julkaiseminen Diário da -yleiskokouksessa, hallinnollinen käsittely ja lopuksi sen sisällön arviointi;
  3. Keskustelu ja hyväksyminen: tähän kuuluu keskustelu yleisistä kysymyksistä, toinen keskustelu yksittäisistä kysymyksistä, koko esityksen äänestys, äänestys yksittäisistä kysymyksistä ja lopullinen äänestys. Jos lakiesitys hyväksytään, yksinkertainen enemmistö, ehdoton enemmistö tai määräenemmistö voidaan vaatia;
  4. Tasavallan presidentin harjoittama valvonta laissa säädetyssä määräajassa, Minkä jälkeen hän joko hyväksyy ehdotetun tekstin tai käyttää veto-oikeuttaan. Jälkimmäisessä tapauksessa toimenpiteestä keskustellaan uudelleen parlamentissa. Jos äänestys toimitetaan vahvistettavaksi tai siihen tehdään muutoksia, teksti toimitetaan edelleen puhemiehelle, joka on tehtävä myös ennalta määrätyn ajan kuluessa. Tasavallan presidentin tehtävänä on ”antaa lakeja, asetuksia ja asetuksia niiden julkaisemisesta sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset ja muut hallituksen säädökset hyväksyvän tasavallan edustajakokouksen päätöslauselmat” (perustuslain 134 artiklan b alakohta).
  5. Julkaisu: kun se on julkaistu, puheenjohtaja määrää, että uuden lainsäädännön teksti julkaistaan Portugalin tasavallan virallisessa lehdessä.

Menettely, jolla hallitus hyväksyy lainsäädäntöä, käsittää seuraavat päävaiheet:

  1. Lainsäädännön vireillepano: asianomaisen ministerin toimisto esittää lakiluonnoksen.
  2. Selvitys: tässä vaiheessa on kuultava myös ehdotusta esittävää ministeriä, ja myös tässä perustuslaissa ja laissa määriteltyjä elimiä on kuultava.
  3. Alustava ja yksityiskohtainen arviointi: ehdotuksia tarkastellaan ja arvioidaan sen jälkeen, kun ne on alun perin hyväksytty.
  4. Hyväksyntä: vaikka ministerineuvoston ei tarvitse hyväksyä tiettyjä säädöksiä, ministerineuvoston tehtävänä on yleensä hyväksyä ehdotus.
  5. Valvonta: ”[...] [tasavallan presidentin] 40 päivän kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut valtioneuvoston asetuksen, jonka nojalla säädös annetaan, tasavallan presidentti joko hyväksyy asetuksen tai käyttää veto-oikeuttaan. jälkimmäisessä tapauksessa hänen on ilmoitettava asiasta kirjallisesti hallitukselle” (perustuslain 4 artiklan 136 kohta).
  6. Lopullisen tekstin julkaiseminen Portugalin tasavallan virallisessa lehdessä.

7 Kansallisten sääntöjen voimaansaattamista koskevat menettelyt

”Laki on sitova vasta sen jälkeen, kun se on julkaistu virallisessa lehdessä.” ”Kun laki on julkaistu, se tulee voimaan sen jälkeen, kun laissa säädetty määräaika on päättynyt, tai jos tällaista määräaikaa ei ole säädetty, erityislainsäädännössä säädetyn määräajan jälkeen” (siviililain 5 artikla).

Ottaen huomioon 11. marraskuuta annetun lain nro 74/98, sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artiklan säännökset:

1 kohta – ”Säädökset ja muut yleisluonteiset säädökset tulevat voimaan siinä vahvistettuna päivänä, ja ne eivät missään tapauksessa saa alkaa sinä päivänä, jona ne julkaistaan.”

edellä oleva 2 kohta ”Laskematta päivää, edellisessä kohdassa tarkoitetut tutkintotodistukset tulevat voimaan koko kansallisella alueella ja ulkomailla 5. päivänä sen jälkeen, kun ne on julkaistu”.

edellä 4 kohta – Edellä 2 kohdassa tarkoitettu määräaika lasketaan siitä päivästä alkaen, jona se asetetaan saataville Imprensa Nacional Casa da Moeda, SA:n verkkosivustolla.

8 Keinot, joilla mahdolliset ristiriidat eri oikeudellisten sääntöjen välillä voidaan ratkaista

Tärkein tehtävä tässä yhteydessä on perustuslakituomioistuin, jonka on todettava perustuslain vastaiseksi kaikki säännöt, jotka ovat ristiriidassa Portugalin perustuslain tai siinä vahvistettujen periaatteiden kanssa.

Niiden käsiteltäväksi saatettujen yksittäistapausten arvioinnin yhteydessä tuomioistuimet eivät saa soveltaa sääntöjä, jotka ovat ristiriidassa perustuslain määräysten tai niistä syntyvien periaatteiden kanssa.

Tuomioistuimelle esitettyjen kysymysten arviointia koskevassa tulkitsevassa menettelyssä tuomioistuimet pyrkivät ratkaisemaan eri oikeusjärjestyksissä mahdollisesti esiintyvät ristiriidat ottamalla aina huomioon edellä mainitun lähdehierarkian. Näin tehdessään niiden on otettava järjestelmä kokonaisuutena huomioon ottamatta huomioon erityisesti loogisia tai semanttisia puutteita, jotka koskevat erityisesti loogisia tai semanttisia tekijöitä ja joissa punnitaan sääntöjen antamisen taustalla olevat olosuhteet ja menettelyn toteuttamishetkellä vallitsevat erityiset olosuhteet, ja edellytetään aina, että kyseessä on vähimmäisvastaavuus, vaikka se ei olisi lainkaan ilmoitettu, lainsäädännössä omaksuttua lähestymistapaa ja olettaen, että lainsäätäjä on valinnut ”kaikkein hyötyneimpien” ratkaisut ja ”ilmaissut aikomuksensa asianmukaisin ilmaisuin” (siviililain 9 artikla).

Mitä tulee kansainvälisen yksityisoikeuden alalla sovellettavien sääntöjen välisiin ristiriitoihin, viitatkaa sovellettavan lainsäädännön teemaan Portugaliin.

Oikeudellisia tietokantoja

Linkki avautuu uuteen ikkunaanDigesto on Portugalin virallinen oikeudellinen tietokanta ja sisältää virallisen lehden (Diário da República).

Digisto – Integroitu oikeudellinen tietojärjestelmä

Digisto perustettiin 31. joulukuuta annetulla ministerineuvoston päätöslauselmalla nro 48/92, ja siinä säädetään seuraavaa:

  1. Säädökset, jotka on julkaistu Portugalin virallisessa lehdessä ( Diário da República) 1. ja 2. sarjassa
  2. Maksutonta oikeudellista tietoa yhdennetyllä, yksityiskohtaisella ja ajanmukaisella tavalla, mukaan lukien
    1. Kesto, vaikutukset ja liitetiedot, jotka on julkaistu DR:n 1. sarjassa 5. lokakuuta 1910 ja useita aiempina vuosikymmeninä julkaistuja asiakirjoja sekä PCMEX:n käsittelemä 2. harvinaisten sairauksien sarja;
    2. Kaikki asiaa koskevat tiedot, kuten sovellettavat säännöt, asetukset, kehitysyhteistyötä koskevat asetukset, tehdyt muutokset ja aiheutuneet muutokset, sovellettava yhteisön oikeus, budjettipääosaston hallinnolliset suuntaviivat, oikeuskäytäntö ja asiaan liittyvät yhteiset sääntelyvälineet;
    3. Siinä on kolme tietokantaa: LEGÇOR – Regional Legislative Data Base, REGTRAB – Special Labour Regulatory Database, ja DGO-Dout – Erityiskiertokirjeet ja budjettipääosaston lausunnot.
    4. Se tarjoaa pääsyn yhteentoimivuuteen oikeusministeriön oikeudellisten tietokantojen, yleisen syyttäjän viraston (PGR) ja tasavallan kansalliskokouksen (Office of the Registers of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of the Republic of Justice (PGR) ja tasavallan edustajainhuone (Republic of the Republic of the Re@@

Sähköinen Diário da República

Diário da República on 16. joulukuuta 2006 annetun decreto-lei-säädöksen 83/2016 mukaisesti yleinen ja maksuton julkinen palvelu, ja se on yksinomaan toimitettu sähköisesti. Tämän julkisen palvelun tarjoaa kansallinen rahapaja/Casa da Moda S. A. (INCM), jonka verkkosivuilla on Diário da República. Yleinen ja ilmainen pääsy sisältää mahdollisuuden tulostaa, arkistoida, hakea ja vapaasti käyttää Diário da Repúblicassa 1. ja 2. sarjassa julkaistujen asiakirjojen sisältöä avoimissa sähköisissä muodoissa.

Portugalin virallisessa lehdessä ( Diário da República) säädetään seuraavasti:

  1. Lait, jotka edellyttävät julkaisemista Diário da Repúblicassa perustuslain ja lain, erityisesti 11. marraskuuta 2004 annetun lain nro 74/98, sellaisena kuin se on muutettuna ja uudelleenjulkaistuilla 11. heinäkuuta 2011 annetulla lailla 43/2014, mukaisesti.
  2. Päivitetty kuulemisväline, jolla ei ole oikeudellista merkitystä, sovellettavasta konsolidoidusta tekstistä oikeusjärjestelmässä;
  3. Väline, jonka avulla voidaan neuvotella oikeudellisen kääntäjän kanssa;
  4. Hakuväline sellaisten säädösten avulla, jotka on julkaistava virallisessa lehdessä (Diário da República);
  5. Oikeudellista tietoa käsitellään ja systematisoidaan asianmukaisesti;
  6. Yhteenliittäminen alakohtaisiin täydentäviin oikeudellisiin tietokantoihin, erityisesti oikeuskäytäntöön, yhteisön oikeuteen, hallinnollisiin ohjeisiin ja oikeuskirjallisuuteen;
  7. Lähettää maksutta Uário da Repúblican 1. ja 2. sarjan indeksin vastaavasta indeksistä;

Linkkejä

Linkki avautuu uuteen ikkunaanPortugalin Diário da República – Portugali


Tämän on konekäännös sivun sisällöstä. Sivun ylläpitäjä ei ole vastuussa eikä vahingonkorvausvelvollinen konekäännöksen laadusta.

Päivitetty viimeksi: 26/08/2019