Vähäiset vaatimukset

Siviiliprosessista annetun vuoden 2016 lain CXXX (jäljempänä ’siviiliprosessilaki’) 599 §:n mukaan eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely kuuluu aluetuomioistuimen (törvényszék) toimipaikan piirioikeuden (járásbíróság), Budapestissä Budan alemman oikeusasteen tuomioistuimen (Budai Központi Kerületi Bíróság), yksinomaiseen toimivaltaan.

Eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä 11 päivänä heinäkuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 861/2007 (jäljempänä ’asetus’) säädetään, että kantaja aloittaa eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn täyttämällä asetuksen liitteen I mukaisen vakiomuotoisen vaatimuslomakkeen A ja toimittamalla sen toimivaltaiseen tuomioistuimeen joko suoraan tai postitse tai käyttämällä muuta sellaista toimitustapaa, kuten faksia, sähköpostia tai muuta sähköistä toimitustapaa, joka hyväksytään siinä jäsenvaltiossa, jossa menettely aloitetaan (asetuksen 4 artiklan 1 kohta).

Asetuksen säännösten mukaan vaatimus voidaan esittää kirjallisesti. Vaatimuslomakkeena käytettävä vakiomuotoinen lomake A voidaan toimittaa täytettynä suoraan tuomioistuimelle, lähettää postitse taikka toimittaa käyttämällä sähköistä toimitustapaa, jolloin on otettava huomioon 25 artiklan 1 kohdan d alakohtaa käsittelevässä kohdassa esitetyt tiedot.

Siviiliprosessilain 600 §:n 1 momentissa säädetään, että kantaja voi esittää vaatimuksen toimivaltaiselle piirituomioistuimelle myös suullisesti, jolloin tuomioistuin kirjaa sen asianmukaisella vakiolomakkeella. Tämä säännös vastaa asetuksen 11 artiklaa, jossa säädetään asianosaisille tarjottavasta käytännön avusta lomakkeiden täyttämisessä.

Tuomioistuinmenettelyn säännöistä annetun oikeusministerin asetuksen nro 14/2002 (VIII.1.) 6 §:n mukaan tuomioistuimen kanslian asiakaspalvelu on avoinna kaikkina työpäivinä tuomioistuimen puheenjohtajan vahvistamina kellonaikoina. Piirioikeuden asiakaspalvelun aukioloajat vahvistaa aluetuomioistuimen puheenjohtaja. Tuomioistuimessa on oltava paikassa, johon asiakkailla on pääsy, ilmoitustaulu, jossa ilmoitetaan, minne ja milloin asiakkaat voivat toimittaa tiedusteluja ja valituksia, mistä ja milloin he voivat saada neuvontaa sekä kenellä, milloin ja missä on valtuudet vastaanottaa asiakirjoja. Lisäksi ilmoitustaulussa on oltava maininta, että asiakirjat voi jättää myös tuomioistuimen postilaatikkoon. Tuomioistuin voi käyttää myös sähköistä tiedotusta ja julkaista tietoja verkossa.

Oikeusministerin asetuksen nro 14/2002 mukaan tuomioistuimet tarjoavat asiakkaille käytännön apua kanslian aukioloaikoina. Lisätietoja on saatavissa verkkosivustolta http://www.birosag.hu/.

Oikeusavusta annetun vuoden 2003 lain LXXX mukaan osapuolelle annettavaan oikeusapuun kuuluu muun muassa oikeudellinen neuvonta sekä sellaisten hakemusten ja muiden asiakirjojen laadinta, joista perittävän lakisääteisen maksun ja kustannukset maksaa oikeusavustajalle asiakkaan sijaan valtio joko ennakkoon tai jälkikäteen. Tuen saamisen ehtona on, että asianosainen hakee oikeudellista neuvontaa menettelyllisiä oikeuksiaan tai velvollisuuksiaan koskevissa kysymyksissä taikka sellaisen asiakirjan laatimista varten, joka liittyy myöhemmin tehtävään oikeudelliseen toimenpiteeseen. Lisäksi hänen on kuuluttava henkilöryhmiin, jotka on määritelty oikeusavusta annetun lain (LXXX/2003) 4–9 §:ssä, eikä hänen tulonsa saa ylittää kyseisissä pykälissä säädettyjä rajoja, eikä häneen saa soveltua lain 10 §:ssä säädettyjä oikeusavun saamisen esteitä.

Jos menettely on jo aloitettu, valtio tarjoaa oikeusavusta annetun lain 11 §:n 1 momentin perusteella oikeusapuna kantajalle, vastaajalle, väliintulijalle (kolmannelle osapuolelle), muulle asianosaiselle sekä hakijalle ja tämän vastapuolelle oikeusavustajan sekä maksaa tästä aiheutuvat kustannukset edellä mainittujen säännösten mukaisesti oikeusavun saajan puolesta joko ennakkoon tai jälkikäteen. Sen lisäksi, mitä oikeusavusta annetussa laissa säädetään, henkilö katsotaan oikeusapuun oikeutetuksi myös siinä tapauksessa, että hänelle on myönnetty maksuton oikeudenkäynti. Oikeusapua voidaan myöntää myös siinä tapauksessa, että henkilö ei riittämättömän oikeudellisen asiantuntemuksensa tai asian monimutkaisuuden vuoksi kykene itse edustamaan etujaan tehokkaasti tai puolustamaan oikeuksiaan menettelyssä.

Asetuksen 13 artikla sisältää asiakirjojen tiedoksiantoa ja muuta kirjallista yhteydenpitoa koskevat säännökset.

Jotta yhteydenpito tuomioistuimen kanssa olisi oikeudenkäyntimenettelyissä mahdollisimman laajalti ja mahdollisimman monissa asioissa sähköistä, siviiliprosessilaissa annetaan osittain mahdollisuus ja osittain velvoitetaan käyttämään sähköisiä viestintäkanavia yhteydenpidossa tuomioistuimen kanssa. Siviiliprosessilain mukaan ja ottaen huomioon e alakohdassa mainitut seikat asianosainen tai tämän edustaja voi joko valita sähköisen yhteydenpidon tai, mikäli sillä on siihen velvollisuus, sen on viestittävä sähköisesti tuomioistuimen kanssa (jäljempänä yhdessä ’sähköinen yhteydenpito’).

Sähköistä yhteydenpitoa käyttävä asiakas toimittaa vaatimuslomakkeen sekä kaikki muut kirjelmät ja asiakirjatodisteet tuomioistuimelle käyttäen lomakkeenlähetyspalvelua (täyttämällä teknisten vaatimusten mukaiset sähköiset lomakkeet ja todistamalla henkilöllisyytensä sähköisesti).

Sähköinen yhteydenpito tuomioistuinten kanssa tapahtuu kolmea viestintäkanavaa käyttäen:

- keskitetyn asiakasrekisteröintijärjestelmän tietokantaan (Központi Ügyfél-regisztrációs nyilvántartás, KÜNY) rekisteröitymisen yhteydessä avattava viestikansio (turvalliseksi tiedoksianto-osoitteeksi luokiteltava, yksinomaan henkilön omassa käytössä oleva viestikansio; aikaisempi asiakasportaali),

- viranomaisviestikansio (Hivatali tárhely) (viranomaisten käyttöön varattu virallisessa sähköisessä yhteydenpidossa käytettävä viestikansio),

- yritysportaali (Cégkapu) (yritysten sekä yksityisten asianajajien, muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa alun perin luvan saaneiden asianajajien (Európai közösségi jogász) ja patenttiasiamiesten käyttöön varattu, turvalliseksi tiedoksianto-osoitteeksi luokiteltava viestikansio).

Kuka tahansa luonnollinen henkilö voi pyytää rekisteröitymistä keskitetyn asiakasrekisteröintijärjestelmän tietokantaan (KÜNY) rekisteröintiviranomaisen luona (valtion virastojen asiakaspalvelupisteissä, hallituksen tietopalvelutoimistoissa, verohallinnon asiakaspalvelupisteissä, ulkomaanedustustoissa sekä eräissä postitoimistoissa) tai sähköisesti käyttäen 1. tammikuuta 2016 jälkeen myönnettyä voimassa olevaa henkilökorttia. Henkilökohtaisesti ilmoittautuvan henkilön on todistettava henkilöllisyytensä voimassa olevalla henkilöllisyystodistuksella (henkilökortti, passi, ajokortti) ja ilmoitettava sähköpostiosoitteensa. Ulkomaalaiset, joita ei ole rekisteröity kansalliseen henkilötieto- ja osoitejärjestelmään, todistavat henkilöllisyytensä passilla tai – mikäli sellainen on olemassa – Unkarin myöntämällä oleskeluluvalla. Euroopan talousalueen kansalaiset, joita ei ole rekisteröity kansalliseen henkilötieto- ja osoitejärjestelmään, todistavat henkilöllisyytensä passilla tai muulla virallisella henkilöllisyystodistuksella. Rekisteröitymisen yhteydessä asiakkaiden on todistettava henkilöllisyytensä ja allekirjoituksellaan vahvistettava suostumuksensa henkilötietojensa käsittelyyn. Tämän jälkeen keskusvirasto tarkastaa esitettyjen tietojen oikeellisuuden kansallisesta henkilötieto- ja osoitejärjestelmästä (tai ulkomaalaisrekisteristä, mikäli kyseessä on ulkomaalainen, jota ei ole rekisteröity kansalliseen henkilötieto- ja osoitejärjestelmään). Edellä mainittujen tietojen lisäksi tarvitaan myös yksilöllinen käyttäjätunnus ja sähköpostiosoite, johon luonnolliselle henkilölle lähetetään ensimmäisessä kirjautumisessa tarvittava kertakäyttöinen koodi.

Yritysportaalin ja viranomaisviestikansion yhteinen piirre on se, että niiden käyttäjillä on oltava erityiset oikeudet niiden käyttöön. Viranomaisviestikansiota voivat käyttää keskusrekisterijärjestelmään kuuluvat julkiset laitokset. Yritysportaalia puolestaan voivat käyttää yritykset ja niiden oikeudelliset edustajat.

Sähköisen yhteydenpidon tapauksessa asiakirja on toimitettava asianmukaista lomaketta käyttäen, mikäli kyseistä tarkoitusta varten on olemassa valtakunnallisen tuomioistuinneuvoston (Országos Bírósági Hivatal) puheenjohtajan vahvistama lomake. Ellei tällaista lomaketta ole, asiakirja liitteineen on sähköisen yhteydenpidon tapauksessa toimitettava jossakin valtakunnallisen tuomioistuinneuvoston puheenjohtajan hyväksymistä ja tuomioistuinten yhteisellä verkkosivustolla (http://www.birosag.hu/) ilmoitetuista tiedostomuodoista. Lomakkeiden lataamista varten on olemassa erityinen ohjelmisto (Általános Nyomtatványkitöltő Keretprogram, ÁNYK), jonka avulla lomakkeet voi täyttää ja jonka kautta sähköisiä asiakirjoja voi lähettää liitteinä. Asiakirja liitteineen on lähetettävä tuomioistuimelle sähköisesti allekirjoitettuna tai tunnistamiseen perustuvaa varmennuspalvelua käyttäen. Tuomioistuinten yhteisellä verkkosivustolla on käytännön ohjeita lomakkeiden täyttöön. Ellei sähköisesti toimitettu asiakirja ole tietoteknisten vaatimusten mukainen, sen jättäjälle ilmoitetaan asiasta välittömästi lomakkeen toimituksen yhteydessä. Jos sähköisesti toimitettu asiakirja on tietoteknisten vaatimusten mukainen, sen lähettäjä saa järjestelmän lähettämän vastaanottovahvistuksen, jossa ilmoitettuna ajankohtana asiakirjan katsotaan saapuneen tuomioistuimeen. Tuomioistuin lähettää kaikista sille saapuneista asiakirjoista sähköisesti ja automatisoidusti saapumisilmoituksen (tuomioistuinmenettelyn säännöistä annetun oikeusministerin asetuksen 75/C §).

Sähköistä palvelua käyttävät asiakkaat saavat sähköpostiinsa ilmoituksen asiakirjojen vastaanotosta ja voivat tarkastella asiakirjoja napsauttamalla asiakirjoihin ohjaavaa linkkiä. Linkin napsauttaminen muodostaa samalla sähköisen vastaanottotodistuksen, joka sisältää lähettäjän ja vastaanottajan nimen, asianumeron ja asiakirjan vastaanottopäivän, ja se lähetetään samanaikaisesti sekä tuomioistuimelle että sähköistä palvelua käyttävälle asiakkaalle. Sähköinen vastaanottotodistus ja siviiliprosessilain mukainen postilähetyksen vastaanottotodistus täyttävät asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vastaanottotodistusta koskevat vaatimukset. Mikäli tiedoksiantojärjestelmä ilmoittaa, ettei asiakirjaa ole kuitattu vastaanotetuksi, vaikka siitä on lähetetty kaksi erillistä ilmoitusta, sen katsotaan tulleen tiedoksiannetuksi vastaanottajalle viidentenä työpäivänä toisen ilmoituksen lähettämisestä lukien.

Asetuksen 13 artiklassa säädetään asiakirjojen tiedoksiannosta ja muusta kirjallisesta yhteydenpidosta.

Jotta yhteydenpito tuomioistuimen kanssa olisi oikeudenkäyntimenettelyissä mahdollisimman laajalti ja mahdollisimman monissa asioissa sähköistä, siviiliprosessilaissa annetaan osittain mahdollisuus ja osittain velvoitetaan käyttämään sähköisiä viestintäkanavia yhteydenpidossa tuomioistuimen kanssa.

Siviiliprosessilain 608 §:n viittaussäännöksen mukaan luettelo sähköisen viestinnän käyttämiseen velvoitetuista henkilöistä esitetään sähköisestä hallinnosta ja luottamuspalveluista vuonna 2015 annetussa laissa CCXXII (jäljempänä ’sähköisestä hallinnosta annettu laki’).

Sähköisestä hallinnosta annetun lain 9 §:n 1 momentissa säädetään, että jollei kansainväliseen sopimukseen perustuva laki tai kansainvälinen sopimus toisin edellytä, sähköiseen asiainhoitoon ovat velvoitettuja

a) asiakkaana seuraavat tahot:

aa) talouden toimija,

ab) valtio,

ac) paikallishallinto,

ad) budjettivallan käyttäjät,

ae) syyttäjä,

af) notaari,

ag) julkinen elin,

ah) muu hallintoelin, jota ei ole mainittu kohdissa ac–ag, sekä

b) asiakkaan oikeudellinen edustaja.

Siviiliprosessilain 608 §:n 2 momentin sekä 75 §:n 1 momentin mukaan oikeudellisiksi edustajiksi katsotaan

a) asianajaja ja asianajotoimisto,

b) asianajajaliittoon kuuluva oikeudellinen neuvonantaja asianajajien toiminnasta annetussa laissa määritellyissä tapauksissa,

c) tuomari ja tuomioistuimen sihteeri, joilla on oikeus edustaa oikeushenkilön asemassa olevaa tuomioistuinta,

d) virallinen syyttäjä, jolla on oikeus edustaa ylintä syyttäjänvirastoa,

e) asianajajaharjoittelija ja tuomioistuimen esittelijä (mikäli heillä on siviiliprosessilain mukaan oikeus osallistua prosessiin) sekä

f) muu laissa määritelty henkilö.

Maksuista vuonna 1990 annetun lain XCIII 74 §:n 1 momentin mukaan kaikissa oikeudenkäyntimenettelyissä – riippumatta siitä, onko asia pantu vireille paperimuodossa tai sähköisesti – asian vireille saattavalla osapuolella on oikeus suorittaa oikeudenkäyntimaksu leimaveromerkkien sijaan sähköisesti sähköisen maksu- ja selvitysjärjestelmän kautta, mikäli siihen on tekniset edellytykset. Tämän keskitetyn sähköisen maksu- ja selvitysjärjestelmän välityksellä asiakkaat voivat suorittaa maksunsa sähköisen asioinnin hyväksyvälle elimelle sähköisesti pankkikorttia, virtuaalista pankkikorttia sekä verkkopankkia käyttäen.

Tuomioistuinkäsittelystä perittävän tuomioistuinmaksun perusmäärä on maksuista annetun lain 42 §:n 1 momentin mukaan kuusi prosenttia vaatimuksen arvosta riita-asioissa ja kolme prosenttia vaateen arvosta hakemusasioissa. Valituksesta perittävän tuomioistuinmaksun määrä on maksuista annetun lain 46 §:n 1 momentin mukaan kahdeksan prosenttia vaateen arvosta.

Asetuksen kannalta relevantti tavanomainen muutoksenhakukeino on valitus, ja ylimääräisiä muutoksenhakukeinoja puolestaan ovat hakemus menettelyn aloittamiseksi uudelleen ja hakemus, jossa pyydetään lopullisen tuomion uudelleen tutkimista.

Valittajan on laitettava vireille oikeudenkäyntimenettely toisen asteen tuomioistuimessa ensimmäisen asteen tuomioistuimelle kirjallisesti esitettävällä valituksella. Asian osapuoli sekä henkilö, jota koskevia määräyksiä tuomio sisältää, voi valittaa tuomion häntä itseään koskevasta osasta. Valituksen tekemisen määräaika on viisitoista päivää tuomion tiedoksiantamisesta lukien.

Valituksessa on ilmoitettava valituksen kohteena olevan tuomion asianumero, se tuomion määräys tai osa, jota valitus koskee, kuvaus siitä, miltä osin ja mistä syystä toisen asteen tuomioistuimen tulisi muuttaa valituksen kohteena olevaa ensimmäisen asteen tuomioistuimen antaman tuomion määräystä tai osaa tai kumota se, sekä valituksen perusteena oleva aineellinen tai prosessuaalinen lainrikkomus, paitsi jos valituksen käsittelyn edellytyksenä ei ole lainrikkomus. Toisen asteen tuomioistuin käsittelee valituksen pääsääntöisesti kirjallisessa menettelyssä, ellei joku osapuoli tai jotkut osapuolista vaadi suullisen käsittelyn järjestämistä ja tuomioistuin pidä sitä perusteltuna tai ellei todistelua ole tarpeen ottaa vastaan suullisessa käsittelyssä. Lainvoimaisten tuomioiden sekä päätösten, joilla on vastaava vaikutus, osalta voidaan hakea menettelyn aloittamista uudelleen, jos

a) osapuoli vetoaa sellaiseen seikkaan tai todisteeseen taikka sellaiseen lainvoimaiseen tuomioon tai muuhun viranomaispäätökseen, jota tuomioistuin ei ole ottanut asiaa käsitellessään huomioon, edellyttäen, että sen huomioiminen käsittelyssä olisi johtanut hakijan kannalta suotuisampaan lopputulokseen,

b) osapuoli on hävinnyt asian sen ratkaisemiseen osallistuneen tuomarin, vastapuolen tai muun henkilön lainvastaisen menettelyn seurauksena,

c) osapuoli viittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen hänen omassa asiassaan antamaan ratkaisuun, jossa on todettu rikotun mitä tahansa vuoden 1993 lailla XXXI voimaan saatetussa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä, Roomassa 4. marraskuuta 1950 allekirjoitetussa Euroopan yleissopimuksessa tai sen lisäpöytäkirjoissa mainittua oikeutta, edellyttäen, että asiassa annettu lainvoimainen tuomio perustuu samaan rikkomukseen eikä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ole määrännyt asiassa maksettavaksi korvausta tai vahinko ei ole hyvitettävissä korvauksella,

d) asiassa on jo annettu samaan oikeuteen perustuen lainvoimainen tuomio ennen muutoksenhaun kohteena olevaa tuomiota,

e) vaatimuslomake tai muu asiakirja on annettu osapuolelle tiedoksi julkista kuulutusta käyttäen siten, että kyseistä tiedoksiantotapaa koskevia säännöksiä on rikottu (siviiliprosessilain 393 §).

Menettelyn uudelleenaloittamista koskevan hakemuksen esittämisen määräaika on kuusi kuukautta. Määräajan lasketaan alkavan valituksenalaisen tuomion lainvoimaiseksi tulosta tai, mikäli osapuoli on vasta tuomion lainvoimaiseksi tulon jälkeen saanut tiedon seikasta, jonka perusteella hän voi vaatia menettelyn aloittamista uudelleen, tai on muusta syystä voinut ryhtyä vaatimaan menettelyn aloittamista uudelleen vasta tuomion lainvoimaiseksi tulon jälkeen, kyseisestä ajankohdasta. Menettelyn uudelleenaloittamista ei kuitenkaan voi hakea enää sen jälkeen, kun tuomion lainvoimaiseksi tulosta on kulunut viisi vuotta, eikä tämän määräajan ylittymisen perusteita koskevaa todistelua voi esittää. Menettelyn uudelleenaloittamista koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava tuomio, jonka osalta haetaan menettelyn uudelleenaloittamista, sekä hakijan kanta siihen, millä tavalla asia olisi ratkaistava. Hakemuksessa on eriteltävä seikat ja todisteet, joiden perusteella menettelyn uudelleen aloittamista haetaan, ja asiaa koskevat asiakirjat on liitettävä hakemukseen. Mikäli hakemus esitetään yli kuusi kuukautta tuomion lainvoimaiseksi tulon jälkeen, tälle on esitettävä perustelut.

Menettelyn uudelleenaloittamista koskeva hakemus on toimitettava kirjallisena asian ratkaisseelle ensimmäisen asteen tuomioistuimelle. Osapuoli voi myös sanella hakemuksen, jolloin se kirjataan tuomioistuimen pöytäkirjaan. Menettelyn uudelleenaloittamisesta päättävä tuomioistuin on asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt tuomioistuin. Mikäli hakemus menettelyn aloittamisesta uudelleen hyväksytään, asia on siviiliprosessilain mukaan käsiteltävä uudelleen hakemuksen mukaisessa laajuudessa. Uudelleenkäsittelyssä tuomioistuin voi jättää tuomion ennalleen taikka kumota sen kokonaisuudessaan tai osittain ja antaa asiassa uuden tuomion laissa säädetyllä tavalla (siviiliprosessilain 392–404 §).

Hakemus, jossa pyydetään uudelleen tutkimista ylimääräisenä muutoksenhakukeinona, voidaan laissa säädetyin poikkeuksin kohdistaa toisen asteen tuomioistuimen antamaan lainvoimaiseen päätökseen. Ellei laissa muuta säädetä, uudelleen tutkimisen kohteena on lainvoimaisen tuomion tai muun lainvoimaisen ratkaisun olennainen asiasisältö.

Osapuoli voi pyytää Unkarin korkeinta oikeutta (Kúria) tutkimaan lainvoimaisessa tuomiossa tai muussa lainvoimaisessa ratkaisussa olevan, olennaiseen asiakysymykseen vaikuttavan rikkomuksen taikka valituksenalaisessa tuomiossa olevaan, korkeimman oikeuden julkaisemasta tuomiosta poikkeavaan oikeudellisen seikan tulkintaan. Lisäksi uudelleen tutkimista voi pyytää henkilö, johon tuomiossa tai muussa ratkaisussa kohdistuu jokin määräys.

Uudelleen tutkiminen ei pääsääntöisesti ole mahdollista sellaisissa varallisuusoikeutta koskevissa asioissa, joissa uudelleentutkimishakemuksen kohteena olevan riidan arvo ei ylitä viittä miljoonaa Unkarin forinttia.

Edellä mainitussa tapauksessa korkein oikeus voi kuitenkin poikkeuksellisesti suostua tuomion uudelleen tutkimiseen, jos olennaista asiakysymystä koskevan rikkomuksen tutkiminen on perusteltua oikeuskäytännön yhtenäisyyden tai tulevan kehityksen näkökulmasta tai mikäli asiassa esiin nousseella oikeudellisella kysymyksellä on erityisen suuri painoarvo tai yhteiskunnallinen merkitys taikka jos unionin tuomioistuimelle on esitettävä ennakkoratkaisupyyntö toisen asteen tuomioistuimen asiaa koskevan ratkaisun puuttumisen vuoksi. Osapuoli voi lähettää uudelleentutkimishakemuksen ensimmäisen asteen tuomioistuimelle 45 päivän kuluessa tuomion tiedoksiantamisesta lukien.

Uudelleen tutkimista koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava sen asian numero, jota uudelleen tutkiminen koskee, aineellista kysymystä koskeva rikkomus sekä rikottu säädös ja uudelleenkäsittelyn oikeuttavat seikat ja oikeudelliset perusteet.

Uudelleentutkimishakemus on toimitettava asiassa tuomion antaneeseen ensimmäisen asteen tuomioistuimeen 45 päivän kuluessa tuomion tiedoksiantamisesta lukien. Uudelleentutkimishakemuksen on oltava hakemusasiakirjoja koskevien yleisten vaatimusten mukainen ja sen yhteydessä on toimitettava siviiliprosessilain 413 §:ssä luetellut liitteet. Korkein oikeus käsittelee uudelleentutkimishakemuksen pääsääntöisesti kirjallisessa menettelyssä (siviiliprosessilain 405–424 §).

Tuomion uudelleentutkimishakemuksen käsittelyn osalta toimivalta on asetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaan sillä tuomioistuimella, joka on antanut asiassa tuomion eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä. Tuomioistuimet, joilla on toimivalta käsitellä asia ja antaa asiassa tuomio, mainitaan 25 artiklan 1 kohdan a alakohtaa käsittelevässä kohdassa.

Asetuksen 19 artiklan perusteella siviiliprosessilain säännöksiä sovelletaan myös tuomion uudelleentutkimishakemusta koskevaan menettelyyn siltä osin, kuin asetuksen 18 artiklassa ei ole muuta säädetty.

Siviiliprosessilaki sisältää eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn osalta erityisiä sääntöjä, jotka koskevat asetuksen 18 artiklan mukaista tuomion uudelleen tutkimista (siviiliprosessilain 602 §:n 1–3 momentti). Siviiliprosessilaissa säädetään nimenomaisesti, että laiminlyönnin perustelemista koskevia säännöksiä sovelletaan uudelleentutkimiseen. Laissa suljetaan pois mahdollisuus pyytää määräajan palauttamista, jos uudelleentutkimishakemuksen määräaika on ylitetty. Lisäksi ei ole oikeutta hakea muutosta tuomioistuimen päätökseen, jolla se hylkää uudelleentutkimishakemuksen omasta aloitteestaan.

Tällä perusteella asetuksen 18 artiklan mukaisessa uudelleentutkimishakemuksessa on esitettävä uudelleen tutkimisen syy ja sen perusteena olevat seikat. Hakemuksen esittämisellä ei ole lykkäävää vaikutusta päätöksen täytäntöönpanoon. Jos hakemuksen hyväksyminen kuitenkin vaikuttaa todennäköiseltä, tuomioistuin voi määrätä täytäntöönpanon lykättäväksi viran puolesta ja vastapuolta kuulematta. Tuomioistuin voi myöhemmin hakemuksesta muuttaa täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevaa päätöstä. Mikäli uudelleen tutkiminen ei ole lain mukaan mahdollista tai hakemus on esitetty myöhässä, hakemus jätetään tutkimatta. Ennen hakemusta koskevan päätöksen tekemistä tuomioistuin voi kuulla asian osapuolia. Hakemuksen hyväksymisen edellytysten olemassaolo on arvioitava oikeudenmukaisesti. Mikäli tuomioistuin hyväksyy hakemuksen, menettely on uusittava siinä laajuudessa kuin se on tarpeen. Hakemuksen hylkäävästä päätöksestä voidaan valittaa.

Siviiliprosessilaissa säädetään, että tuomioistuinten menettelykieli on unkari (siviiliprosessilain 113 §:n 1 momentti). Siviiliprosessilaissa säädetään myös, että ellei laista, Euroopan unionin oikeudellisesti velvoittavasta säädöksestä tai kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu, tuomioistuimelle esitettävien hakemusten on oltava unkarinkielisiä ja tuomioistuin antaa ehdotukset ja päätökset unkarin kielellä. Laissa säädetään edelleen, että suullisessa tuomioistuinmenettelyssä jokaisella on oikeus käyttää äidinkieltään tai kansainvälisessä sopimuksessa määritellyissä asioissa äidinkieltään, alueellista kieltä tai kansallista vähemmistökieltä. Tuomioistuin hankkii menettelyyn tulkin tai kääntäjän, mikäli tämä on tarpeen mainittujen oikeuksien tai muiden laissa säädettyjen kielellisten oikeuksien turvaamiseksi. Eurooppalaista vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaa menettelyä koskevissa siviiliprosessin säännöksissä säädetään, että tuomioistuin voi velvoittaa osapuolta toimittamaan virallisen käännöksen tämän esittämästä asiakirjasta ainoastaan siinä tapauksessa, että asiakirjan sisältämästä seikasta ei voida muulla tavoin varmistua (siviiliprosessilain 600 §:n 5 momentti).

Unkari ei ilmoita asetuksen 21a artiklan 1 kohdan nojalla todistuksen osalta mitään virallista kieltä, joka ei ole sen oma, mutta jonka käytön se voisi hyväksyä.

Täytäntöönpanomääräyksen voi antaa Unkarissa asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa piirioikeus, joka toimii sen aluetuomioistuimen toimipaikassa, jossa velallisella on kotipaikka, tai, jos kotipaikkaa ei ole, jossa ulosmittauksen kohteena oleva omaisuus sijaitsee, jossa ulkomailla rekisteröidyn yrityksen Unkarissa sijaitseva sivuliike on, tai, kun kyseessä on suora kaupallinen edustus, jossa sivuliike tai kauppaedustajan liike sijaitsee. Budapestissa täytäntöönpanomääräyksen voi antaa Budan alemman oikeusasteen tuomioistuin.

Unkarissa täytäntöönpanosta vastaavalla tuomioistuimella on toimivalta toteuttaa asetuksen 23 artiklassa säädetyt toimenpiteet. Unkarin lain mukaan täytäntöönpanosta vastaava tuomioistuin on se tuomioistuin, johon asiassa toimivaltainen riippumaton ulosottomies on nimitetty.