Avioero ja asumusero | Euroopan oikeusportaali

1 Millä edellytyksillä avioeron voi saada?

Avioero pannaan vireille joko puolisoiden yhteisellä hakemuksella (gezamenlijk verzoek) tai toisen puolison yksipuolisella hakemuksella (eenzijdig verzoek). Molemmissa tapauksissa käytetään hakemusmenettelyä (verzoekschriftprocedure; ks. 11 kohta).

Molemmissa tapauksissa puolisoilla on oltava asianajaja. Avioerohakemus käsitellään sen tuomiopiirin alioikeudessa, jossa hakija(t) asuu/asuvat. Avioeron voi panna vireille milloin tahansa avioliiton solmimisen jälkeen, eli avioliiton kestolle ei ole asetettu vähimmäisvaatimusta. Avioero astuu voimaan, kun tuomioistuimen päätös kirjataan väestörekisteriin. Kirjaus on mahdollinen vasta sitten, kun päätös on lopullinen eli lainvoimainen. Kirjaaminen on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun päätöksestä on tullut lainvoimainen, muutoin päätös kumoutuu eikä sitä voida enää kirjata. Jos avioliitto on solmittu ulkomailla eikä ulkomaista vihkitodistusta ole viety Alankomaiden väestörekisteriin, (Alankomaissa tehty) avioeropäätös kirjataan Haagin erityiseen väestörekisteriin.

2 Mitkä ovat avioeron myöntämisperusteet?

Alankomaiden lainsäädännössä on yksi ainoa avioeroperuste: aviosuhteen pysyvä purkautuminen. Siitä on kyse, jos yhteiselämän jatkaminen on käynyt kestämättömäksi eikä asianmukaisen aviosuhteen palautumiselle ole edellytyksiä. Yksipuolisen erohakemuksen tapauksessa hakijan on vedottava aviosuhteen pysyvään purkautumiseen ja todistettava se, jos toinen puoliso kiistää asian. Tuomioistuin ratkaisee, onko kyse pysyvästä purkautumisesta. Avioero yhteisestä hakemuksesta myönnetään sillä perusteella, että molemmat puolisot katsovat avioliiton purkautuneen pysyvästi.

3 Mitä laillisia vaikutuksia avioerolla on

3.1 aviopuolisoiden henkilökohtaisiin suhteisiin (esim. sukunimeen)

Eronnut henkilö voi solmia uuden avioliiton tai elää rekisteröidyssä parisuhteessa. Avioero voi vaikuttaa entisen puolison sukunimen käyttöön. Eronnut henkilö voi pyytää tuomioistuinta viemään entiseltä puolisoltaan oikeuden käyttää sukunimeään. Pyyntö on perusteltava, ja siihen voidaan suostua vain, jos avioliitosta ei ole syntynyt lapsia.

3.2 omaisuuden jakamiseen puolisoiden välillä

Aviovarallisuusjärjestelmä

Aviovarallisuusjärjestelmä perustuu 1. tammikuuta 2018 lähtien omaisuuden rajoitetun yhteisyyden (beperkte gemeenschap van goederen) periaatteeseen. Tällaiseen omaisuuteen luetaan vain ne omaisuuserät ja velat, joita puolisoilla oli yhdessä ennen avioliiton solmimista, sekä kaikki omaisuuserät ja velat avioliiton ajalta. Kaikki omaisuus, joka on hankittu yhdessä ennen avioliiton solmimista, ja avioliiton aikana hankittu omaisuus katsotaan yhdeksi yhteiseksi omaisuudeksi (boedelmenging). Samoin yhteisiksi veloiksi katsotaan kaikki velat, jotka puolisot ovat yhdessä ottaneet ennen avioliiton solmimista, ja avioliiton aikana otetut velat riippumatta siitä, kumman nimissä velka on otettu. Kuka tahansa aviopuolisoiden velkoja voi vaatia saataviaan yhteisestä omaisuudesta. Omaisuutta ja velkaa, jotka kuuluivat ennen avioliiton solmimista yksinomaan toiselle puolisolle, ei lueta yhteisomaisuuteen kuuluviksi, vaan ne katsotaan asianomaisen puolison yksityiseksi omaisuudeksi ja velaksi. Myöskään perinnöt ja lahjat eivät ole yhteistä omaisuutta riippumatta siitä, milloin ne on saatu; ennen avioliiton solmimista ja sen aikana saadut perinnöt ja lahjat katsotaan asianomaisen puolison yksityiseksi omaisuudeksi.

Jos avioliitto on solmittu ennen omaisuuden rajoitetun yhteisyyden periaatteen käyttöönottoa (eli ennen 1. tammikuuta 2018), avioerossa sovelletaan omaisuuden yhteisyyden periaatetta. Tällöin yhteiseen omaisuuteen luetaan periaatteessa molempien puolisoiden koko omaisuus riippumatta siitä, onko se hankittu ennen avioliiton solmimista vai sen aikana. Nämä omaisuuserät katsotaan yhdeksi yhteiseksi omaisuudeksi. Myös kaikki velat, jotka ovat syntyneet niin ennen avioliiton solmimista kuin sen aikanakin, ovat periaatteessa yhteisiä riippumatta siitä, kumman nimissä velka on otettu. Kuka tahansa aviopuolisoiden velkoja voi vaatia saataviaan yhteisestä omaisuudesta.

Sekä omaisuuden rajoitetun yhteisyyden tapauksessa että ennen 1. tammikuuta 2018 voimassa olleen omaisuuden yhteisyyden tapauksessa omaisuuden yhteisyys katkeaa avioerossa eli avioeropäätöstä väestörekisteriin kirjattaessa. Avioerossa yhteinen omaisuus on jaettava. Siksi on määritettävä, mikä on kummankin puolison osuus omaisuudesta. Lain lähtökohtana on, että kumpikin puoliso on oikeutettu saamaan puolet omaisuudesta. Puolisot voivat kuitenkin poiketa tästä ja sopia muunlaisista järjestelyistä avioerosopimuksessa (echtscheidingsconvenant) tai omaisuutta jaettaessa.

Avioehto

Aviopuolisot voivat joko ennen avioliiton solmimista tai sen aikana (jälkimmäinen tapaus on erittäin harvinainen) laadittavalla avioehtosopimuksella (huwelijkse voorwaarden) päättää lakisääteisestä aviovarallisuusjärjestelmästä poikkeavasta järjestelystä. Sopimuksella määrätään myös omaisuuden jakamisesta avioerotapauksessa.

3.3 puolisoiden alaikäisiin lapsiin

Huoltajuus

Yhteishuoltajuus jatkuu avioeron jälkeen, jos vanhemmat ovat huolehtineet lapsista yhdessä myös avioliiton aikana. Ainoastaan poikkeustapauksissa tuomioistuinta voidaan pyytää määräämään huoltajuus vain toiselle vanhemmista. Pyynnön voi esittää vanhemmat yhdessä tai toinen heistä. Myös sillä vanhemmalla, jolla ei ole lapsen huoltajuutta, on oikeus tavata lasta. Molemmat vanhemmat (tai toinen heistä) voivat pyytää tuomioistuinta vahvistamaan tapaamiskäytännön (omgangsregeling).

Lapsen elatusvelvollisuus

Jos vanhemmilla on avioeron jälkeen yhteishuoltajuus, heidän pitäisi sopia myös lapsen huoltoon liittyvistä raha-asioista. He voivat myös pyytää tuomioistuinta vahvistamaan elatussopimuksen. Jos vanhemmat eivät pysty sopimaan asiasta, tuomioistuin voi määrätä elatusmaksun suuruuden. Jos huoltajuus on vain toisella vanhemmista, tuomioistuin määrittää pyynnöstä, missä määrin toisen vanhemman on osallistuttava lapsesta aiheutuviin kuluihin. Periaatteena on, että vanhemmat sopivat keskenään maksuista. Lisätietoja on saatavilla elatusmaksujen perintäviraston verkkosivuilla: Landelijk Bureau Inning Onderhoudsbijdragen.

3.4 toisen puolison velvollisuuteen maksaa toiselle elatusapua?

Puolisoiden välinen elatusvelvollisuus (onderhoudsverplichting) jatkuu avioliiton purkauduttua. Tuomioistuin voi henkilön hakemuksesta velvoittaa avioeropäätöksessä tai myöhemmässä päätöksessä tämän entisen aviopuolison maksamaan hänelle elatusapua, jos hakijalla ei ole riittävän toimeentulon takaavia tuloja eikä hänen voida kohtuudella olettaa pystyvän hankkimaan niitä. Tuomioistuin ottaa asiassa huomioon hakijan tarpeet ja tämän entisen puolison maksukyvyn. Huomioon voidaan ottaa myös muita seikkoja, kuten avioliiton ja yhdessä asumisen kesto. Jos tuomioistuin ei määrää elatusvelvollisuuden kestosta, elatusvelvollisuus päättyy 12 vuoden kuluttua. Tuomioistuin voi erityistapauksissa pidentää elatusvelvollisuuden kestoa elatusapua saavan osapuolen hakemuksesta. Jos avioliitto on lapseton ja se on kestänyt enintään viisi vuotta, elatusvelvollisuuden kesto on periaatteessa yhtä pitkä kuin avioliiton kesto. Jos (entiset) puolisot pääsevät elatuksesta sovintoon, he voivat halutessaan kirjata asian avioerosopimukseen.

4 Mitä lakitermi ”asumusero” käytännössä tarkoittaa?

Asumusero (scheiding van tafel en bed) on keino päättää yhteiselo ilman avioliiton purkamista. Se soveltuu puolisoille, jotka eivät halua asua yhdessä ja ovat valmiita sopimaan tästä aiheutuvista oikeudellisista seurauksista mutta jotka haluavat esimerkiksi uskonnollisista tai taloudellisista syistä pysyä aviossa. Asumusero tarjoaa mahdollisuuden sovitteluun, mutta se voi myös olla välivaihe ennen varsinaista avioeroa. Asumusero astuu voimaan, kun sitä koskeva tuomioistuimen päätös kirjataan aviovarallisuusrekisteriin (huwelijksgoederenregister). Kuten avioerossa, kirjaaminen on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa asumuseron voimaantulosta.

5 Mitä edellytyksiä asumuseroon liittyy?

Ainoa asumuseron edellytys on yhteiselämän päättyminen pysyvästi.

6 Mitä laillisia vaikutuksia asumuserolla on?

Asumuseron vaikutukset aviovarallisuussuhteisiin, lasten huoltajuuteen ja tapaamisoikeuteen, elatukseen ja eläkkeeseen ovat samat kuin avioerossa. Avioliitto pysyy kuitenkin voimassa. Asumuserossa elävät puolisot eivät peri toisiaan. Jos asumuserossa elävät puolisot haluavat erota lopullisesti, he voivat hakea avioliiton purkamista. Asumuserossa elävä henkilö voi asua yhdessä uuden kumppanin kanssa, mutta avioituminen tai parisuhteen rekisteröinti ei ole mahdollista.

Yksipuolista hakemusta avioliiton purkamiseksi tilanteessa, jossa puolisot ovat asumuserossa, ei voi tehdä milloin hyvänsä. Yksipuolisen hakemuksen tapauksessa asumuseron on täytynyt kestää kolme vuotta, tosin tietyissä tapauksissa tuomioistuin voi lyhentää määräajan yhteen vuoteen. Kolmen vuoden määräaika lasketaan päivästä, jona asumusero on rekisteröity. Jos asumuserossa olevat puolisot hakevat avioeroa yhdessä, hakemuksen voi tehdä milloin tahansa. Avioero astuu voimaan, kun sitä koskeva tuomioistuimen päätös kirjataan väestörekisteriin.

7 Mitä lakitermi ”avioliiton mitätöinti” käytännössä tarkoittaa?

Avioliitto voidaan mitätöidä ainoastaan tuomioistuimen päätöksellä. Mitätöinti (nietigverklaring) tapahtuu hakemusmenettelyllä. Avioliittoa ei voida mitätöidä ilman eri toimenpiteitä, vaan se pysyy voimassa siihen asti, kun se on julistettu mitättömäksi. Laissa säädetään siitä, millä edellytyksillä avioliitto voidaan mitätöidä ja kenen hakemuksesta.

8 Millä edellytyksillä avioliiton voi mitätöidä?

Laissa säädetään seuraavista edellytyksistä, joilla mitätöintiä voi hakea:

avioliitto on solmittu huolimatta avioesteen (alaikäraja, alaikäisen avioliittoon tarvittavan luvan puuttuminen, moniavioisuus, sukulaisuus) olemassaolosta
avioliitto on solmittu uhkailun alaisena tai henkilöä koskeva virheellisen käsityksen perusteella
lumeavioliitto
toisen puolison psyykkinen häiriintyneisyys
vihkimisen suorittanut viranomainen ei ollut toimivaltainen
todistajia ei ollut riittävästi.

9 Mitä laillisia vaikutuksia avioliiton mitätöinnillä on?

Avioliiton mitätöinti vaikuttaa takautuvasti avioliiton solmimisajankohtaan asti. Sen jälkeen kun tuomioistuin on mitätöinyt avioliiton, katsotaan, ettei avioliittoa ole koskaan ollutkaan. Tietyissä tilanteissa tästä voidaan poiketa. Tällöin mitätöinnin vaikutukset ovat samat kuin avioerossa. Esimerkiksi mitätöidyssä avioliitossa syntyneiden lasten perheoikeudelliset siteet molempiin vanhempiin säilyvät. Toinen poikkeus koskee tapauksia, joissa toinen puolisoista on solminut avioliiton hyvässä uskossa luullen, ettei avioliitolle ole estettä (ks. avioliiton mitätöintiedellytykset 8 kohdassa). Hyvässä uskossa toiminut puoliso voi esimerkiksi vaatia elatusmaksua toiselta puolisolta.

10 Mitä vaihtoehtoisia muita kuin juridisia keinoja avioeroon liittyvien asioiden ratkaisemiseksi on olemassa?

Avioerosovittelu (scheidingsbemiddeling) on Alankomaissa melko yleistä. Siinä aviopuolisot yrittävät sovittelijan ja mahdollisesti asianajajiensa avustuksella päästä yhteisymmärrykseen avioerosta ja sen seurauksista. Näin sovitut asiat kirjataan avioerosopimukseen. Sovittavia asioita ovat esimerkiksi omaisuudenjako, puolisoiden keskinäinen elatusvelvollisuus ja lasten huolto. Tuomioistuin voi sisällyttää sopimuksen avioeropäätökseen.

Vereniging van Familierechtadvocaten en Scheidingsbemiddelaars -yhdistyksen jäsenet ovat erikoistuneet mm. avioero- ja elatusasioihin sekä avioerosovitteluun ja siihen liittyviin asioihin. Lisätietoja osoitteessa https://www.verenigingfas.nl/.

11 Minne avioero-/asumusero-/mitätöintihakemukset tulee lähettää? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Hakemus

Avioeromenettely käynnistetään aina hakemuksella. Hakemuksessa on ilmoitettava puolisoiden suku- ja etunimet ja asuin- tai oleskelupaikka. Jos parilla on alaikäisiä lapsia, heistä on ilmoitettava samat tiedot. Avioerohakemuksen yhteydessä tuomioistuinta voidaan pyytää vahvistamaan avioeroon liittyviä muita järjestelyjä. Ne voivat koskea mm. seuraavia:

alaikäisten lasten huoltajuus ja tapaamisoikeus
elatusapu entiselle puolisolle ja/tai lapsille
aviovarallisuuden jako tai poikkeaminen avioehdossa sovitusta omaisuudenjaosta
yhteisen asunnon käyttö
eläkeoikeuksien tasaaminen.

Hakemus on toimitettava asianajajan välityksellä tuomioistuimeen. Jos hakija asuu Alankomaissa, hakemuksen voi toimittaa hakijan asuinpaikan tuomioistuimeen. Jos hakija ei asu Alankomaissa, mutta tämän puoliso asuu, hakemus toimitetaan puolison asuinpaikan tuomioistuimeen. Jos molemmat puolisot asuvat ulkomailla, hakemus on toimitettava Haagin tuomioistuimeen.

Mitä asiakirjoja hakemukseen pitää liittää?

molemmilta puolisoilta enintään kolme kuukautta vanha alkuperäinen ote väestörekisteristä (bevolkingsregister), josta käy ilmi kansalaisuus, siviilisääty ja ulkomaalaisten tapauksessa Alankomaihin saapumispäivä. Jos puolisoista vain toinen on Alankomaiden kansalainen, on ilmoitettava myös päivä, jona ulkomaalainen puoliso asettui asumaan Alankomaihin;
alaikäisten lasten enintään kolme kuukautta vanha alkuperäinen ote syntymärekisteristä (geboorteregister);
enintään kolme kuukautta vanha alkuperäinen ote avioliittorekisteristä (huwelijksregister). Otteen saa sen paikkakunnan kunnantalolta, jossa avioliitto on solmittu. Ulkomailla solmitusta avioliitosta riittää alkuperäinen vihkitodistus tai vanhempikin rekisteriote;
huoltajuussuunnitelma (ouderschapsplan), jos parilla on alaikäisiä lapsia. Huoltajuussuunnitelmaan kirjataan lapsia koskevat vanhempien sopimat järjestelyt, esim. päivittäinen hoito, koulu, liikuntaharrastukset, sairaanhoito, lomat ja juhlapyhät, raha-asiat ja muut käytännön järjestelyt (esim. lasten vienti ja tuonti).

12 Voiko asian hoitamiseen saada oikeusapua?

Jos hakija ei pysty maksamaan asianajajan tai sovittelijan käytöstä aiheutuvia kuluja (kokonaan) itse, hän voi tietyin edellytyksin saada tuettua oikeusapua (rechtsbijstand). Oikeusapulautakunta (Raad voor de rechtsbijstand) tukee ainoastaan siihen rekisteröityneiden sovittelijoiden tarjoamaa oikeusapua. Tarkempia tietoja avunsaantiedellytyksistä on lautakunnan sivuilla osoitteessa https://www.rvr.org/.

Myös rajatylittävissä riitatapauksissa, joissa hakija asuu jossain toisessa EU-maassa kuin Alankomaissa, voi saada tuettua oikeusapua. Siitä säädetään direktiivissä 2002/8/EY (EYVL L 26, 31.1.2003). Tällöin oikeusapua voi hakea direktiiviin sisältyvällä vakiolomakkeella, joka on kaikissa jäsenmaissa samanlainen. Lomake toimitetaan Haagin oikeusapulautakunnalle. Oikeusapulautakunta voi tarvittaessa auttaa asianajajan valinnassa. Lisätietoja osoitteessa https://www.rvr.org/.

Jos hakija asuu EU:n ulkopuolella, hän voi tietyissä tapauksissa saada oikeusapua Alankomaissa. Tämä koskee ainoastaan tapauksia, joihin voidaan soveltaa jotakin seuraavista sopimuksista: riita-asioiden oikeudenkäyntiä koskeva Haagin yleissopimus (1954), maksutonta oikeudenkäyntiä tarkoittavien hakemusten toimittamista koskeva eurooppalainen sopimus (1977) ja Haagin yleissopimus kansainvälisluonteisten oikeudenkäyntien helpottamisesta (1980). Näissä sopimuksissa määrätään yleisestä järjestelystä, jonka mukaan sopimusvaltioiden kansalaiset saavat maksutonta oikeusapua kaikissa sopimusvaltioissa samoin edellytyksin kuin niiden omat kansalaiset. Alankomaissa on tällöin pyydettävä maksukyvyttömyysselvitystä (verklaring van onvermogen) hakijan asuinpaikan toimivaltaiselta viranomaiselta, joka toimittaa selvityksen ja oikeusapuhakemuksen sen maan toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa oikeusapua haetaan. Kyseinen maa päättää, onko hakija oikeutettu maksuttomaan oikeusapuun.

13 Voiko avioero-/asumusero-/mitätöintipäätökseen hakea muutosta?

Kyllä. Avioeropäätökseen voi hakea muutosta kolmen kuukauden kuluessa sen antamisesta. Hakemus toimitetaan ylioikeuden (gerechtshof) kirjaamoon. Ylioikeuden päätökseen voi useimmissa tapauksissa hakea muutosta korkeimmassa oikeudessa (Hoge Raad der Nederlanden). Myös muutoksenhakumenettelyssä hakijalla on oltava asianajaja.

14 Millä tavoin tulee menetellä jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama avioero-/asumusero-/mitätöintipäätös tunnustetaan tässä jäsenvaltiossa?

EU-maiden välillä on ollut 1. elokuuta 2022 lähtien voimassa tuomioistuimen toimivallasta, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja kansainvälisestä lapsikaappauksesta 25. kesäkuuta 2019 annettu neuvoston asetus (EU) 2019/1111 (uudelleenlaadittu), josta käytetään lyhytnimeä Bryssel II b -asetus. Sillä kumotaan tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27. marraskuuta 2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003, josta käytetään lyhytnimeä Bryssel II a -asetus. Bryssel II a -asetusta sovelletaan enää vain niissä oikeudellisissa menettelyissä, jotka on pantu vireille ennen 1. elokuuta 2022, sekä virallisiin asiakirjoihin ja sopimuksiin, jotka on laadittu tai joista on tullut täytäntöönpanokelpoisia ennen 1. elokuuta 2022. Bryssel II b -asetusta sovelletaan avioeroon, asumuseroon ja avioliiton mitätöimiseen. Sen 30 artiklan 1 kohdan mukaan toisessa jäsenmaassa (ei kuitenkaan Tanskassa) annettu avioeropäätös tunnustetaan Alankomaissa ilman eri menettelyä. Eri menettelyä ei tarvita myöskään väestörekisteritietojen päivittämiseksi (esim. avioeromaininnan lisäys vihkitodistukseen).

Asianosainen voi aloittaa oikeudellisen menettelyn sen määrittämiseksi, olisiko toisessa maassa annettu avioeropäätös tunnustettava vai ei. Bryssel II b -asetuksessa vahvistetaan useita perusteita kieltäytyä avioeropäätöksen tunnustamisesta. Avioeropäätöksen tunnustaminen ei saa olla ristiriidassa oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa. Samoin varmistetaan, että vastaajalle (eli puolisolle, joka ei ole hakenut avioeroa) on ilmoitettu menettelystä asianmukaisesti. Sen sijaan päätöksen oikeellisuutta ei voi asettaa kyseenalaiseksi. Asetuksen mukaan sen jäsenmaan tuomioistuin, jossa avioeropäätös on annettu, myöntää päätöksestä (vakiolomakkeella) todistuksen asianosaisen pyynnöstä. Todistuksesta käy ilmi mm. seuraavat: maa, jossa päätös on annettu, osapuolia koskevat tiedot, onko päätös annettu vastaajan poissa ollessa, onko kyseessä avioero- vai asumuseropäätös, päätöksen päivämäärä ja sen antanut taho.

15 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan vastustaa toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman avioero-/asumusero-/mitätöintipäätöksen tunnustamista tässä jäsenvaltiossa? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Jos asianosainen vastustaa ulkomaisen avioeropäätöksen tunnustamista Alankomaissa, hän voi osoittaa asiaa koskevan hakemuksen välitoimista määräävälle vakinaisen asuinpaikkansa tuomioistuimelle (voorzieningenrechter).

16 Mitä lakia sovelletaan avioeroasiassa silloin kun puolisot eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai ovat eri maiden kansalaisia?

Siviililain (Burgerlijk Wetboek) nide 10 tuli voimaan 1. tammikuuta 2012. Se sisältää kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt siitä, mitä lakia milloinkin sovelletaan.

Pääsäännön mukaan tuomioistuin soveltaa aina Alankomaiden avioerolakia puolisoiden kansalaisuuteen tai vakituiseen asuinpaikkaan katsomatta. Jos esimerkiksi Alankomaissa asuva belgialainen aviopari hakee avioeroa Alankomaissa, asiassa sovelletaan automaattisesti Alankomaiden avioerolakia. Pääsäännöstä voidaan poiketa vain, jos saman maan kansalaisia olevat ulkomaalaiset puolisot valitsevat oman maansa lain. Edellä mainitussa esimerkissä belgialaispari voi siis päättää, että heidän avioeroonsa sovelletaan Belgian avioerolakia.

Tämä verkkosivu on osa Sinun Eurooppasi -sivustoa.

Anna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Päivitetty viimeksi: 11/12/2024