Elatusapu

1 Mitä käsitteillä ”elatusapu” ja ”elatusvelvollisuus” tarkoitetaan käytännössä? Kuka on velvollinen maksamaan elatusapua kenelle?

Elatusvelvollisuus syntyy sukulaisuussuhteesta ja avioliittoon perustuvasta sukulaisuudesta, (aiemmasta) avioliitosta tai vanhemman ja lapsen välisestä oikeudellisesta siteestä. Elatusapu tarkoittaa velvoitetta osallistua sen saajan eli elatusapuun oikeutetun henkilön elinkustannuksiin siitä huolimatta, että tämä asuu eri osoitteessa.

Avioliiton aikainen puolisoiden välinen elatusvelvollisuus jatkuu avioliiton purkamisen jälkeen. Tuomioistuin voi avioeropäätöksen tai jonkin myöhemmän päätöksen yhteydessä määrätä toisen eronneen puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle, jolla ei ole riittäviä tuloja elinkustannustensa kattamiseen (ja joka ei oletettavasti pysty hankkimaan tällaisia tuloja), jos jälkimmäinen näin pyytää. Elatusapua vahvistaessaan tuomari ottaa huomioon elatukseen oikeutetun eronneen puolison tarpeet ja elatusvelvollisen puolison varat. Myös muilla kuin taloudellisilla seikoilla, kuten avioliiton kestolla tai elatusapuun oikeutetun henkilön iällä, voi olla merkitystä. Elatusapua maksetaan enintään viisi vuotta. Jos avioliitto tai rekisteröity parisuhde on kestänyt alle 10 vuotta, elatusvelvollisuus päättyy, kun puolet avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen kestosta on kulunut.

Tästä on kolme poikkeusta:

• Jos puolisoilla on yhteisiä lapsia, (entiselle) puolisolle maksettava elatusapu päättyy vasta, kun nuorin lapsi on täyttänyt 12 vuotta.
• Jos avioliitto on kestänyt vähintään 15 vuotta ja elatusapuun oikeutettu alkaa 10 vuoden kuluessa saada vanhuuseläkettä, elatusapu lakkaa, kun eläke alkaa.
• Jos elatusapuun oikeutettu on syntynyt 1. tammikuuta 1970 tai sitä ennen, avioliitto tai rekisteröity parisuhde on kestänyt yli 15 vuotta ja kyseisen henkilön eläkkeen on määrä alkaa vasta yli 10 vuoden kuluttua, elatusapua maksetaan 10 vuoden ajan.

Tuomioistuin voi elatusapuun oikeutetun pyynnöstä asettaa eri aikarajan, jos näiden lakisääteisten aikarajojen soveltaminen olisi kaikkien asiaan liittyvien olosuhteiden vuoksi vastoin oikeuden ja kohtuuden periaatteita. Tällainen pyyntö on esitettävä kolmen kuukauden kuluessa elatusvelvollisuuden päättymisestä.

Eronneet puolisot voivat sopia elatusavusta myös keskenään tuomioistuimen ulkopuolella. Ehdot kirjataan yleensä (avioero)sopimukseen. Käytännössä tuomioistuin vahvistaa sopimuksen avioeron tai rekisteröidyn parisuhteen päättymisen yhteydessä. Vahvistus tarjoaa oikeusvarmuutta elatusavun saajalle, sillä haastemies tai tietyissä tapauksissa elatusmaksujen perintätoimisto (Landelijk Bureau Inning Onderhoudsbijdragen, LBIO) voi panna sopimuksen täytäntöön.

Edellä esitetty koskee myös rekisteröidyn parisuhteen purkaneita osapuolia.

Vanhempien ja isä- tai äitipuolen elatusvelvoitteet

Vanhempien on vastattava käytössään olevien varojen rajoissa alaikäisten lastensa huolenpidosta ja kasvatuksesta aiheutuvista kuluista. Avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen aikana myös isä- tai äitipuolella on velvollisuus elättää puolisonsa alaikäisiä lapsia, jotka kuuluvat heidän perhekuntaansa. Vanhemmilla ja isä- tai äitipuolella on myös velvollisuus kattaa 18–21-vuotiaiden lastensa tai lapsipuoltensa elin- ja opiskelukustannukset. Vanhempien elatusvelvollisuus päättyy lapsen täytettyä 21 vuotta, paitsi jos lapsi on elatusavun tarpeessa.

Biologisen isän sekä äidin kumppanin elatusvelvoitteet

Lapsen biologisella isällä on velvollisuus maksaa elatusapua (tunnustamattomalle) lapselleen niin kauan kuin lapsella on laillinen sukulaisuussuhde ainoastaan äitiinsä (eli niin kauan kuin toista laillista vanhempaa ei ole). Sama velvollisuus koskee äidin elämänkumppania, joka on antanut suostumuksensa tekoon, jonka johdosta lapsi on voinut saada alkunsa.

Lapsen huoltajan elatusvelvoitteet, kun tämä ei ole lapsen vanhempi

Lapsen huoltajalla, joka ei ole lapsen vanhempi mutta jolla on yhteishuoltajuus lapsen vanhemman kanssa, on elatusvelvollisuus lapseen nähden (siviililain 1 osan 253w §). Elatusvelvollisuus on voimassa lapsen 21-vuotispäivään asti, jolloin yhteishuoltajuus päättyy.

Missä tapauksissa elatusvelvollisuus on voimassa?

Vanhempien ja isä- tai äitipuolen velvollisuus kattaa alaikäisten ja nuorten täysi-ikäisten lastensa tai lapsipuoltensa elinkustannukset (ja huolehtia heidän elatuksestaan) on voimassa tarpeesta riippumatta. Muissa sukulaisuussuhteissa oikeus elatukseen perustuu tarpeeseen.

Tarveharkinnan perusteena käytetään henkilön riittämättömiä tuloja itsensä elättämiseen ja sitä, ettei hänen voida katsoa kohtuudella pystyvän hankkimaan riittäviä tuloja. Vanhempien ja isä- tai äitipuolen velvollisuus kattaa alaikäisten ja nuorten täysi-ikäisten (alle 21-vuotiaiden) lastensa tai lapsipuoltensa elinkustannukset on voimassa tarpeesta riippumatta. Lasten katsotaan myös olevan elatuksen tarpeessa 21 vuoden ikään asti.

Miten elatusavun määrä lasketaan?

Elatusavun määrä perustuu lain mukaan saajan tarpeeseen ja maksajan maksukykyyn.

2 Mihin ikävuoteen asti lapsi voi saada elatusapua? Sovelletaanko alaikäisten ja aikuisten elatusapuun eri sääntöjä?

Vanhempien on huolehdittava alaikäisten eli alle 18-vuotiaiden lastensa huolenpidosta ja kasvatuksesta aiheutuvista kustannuksista. Tämä tarkoittaa elinkustannuksia ja muita lapsen kasvatukseen, kuten koulutukseen ja harrastuksiin, liittyviä kuluja. Vanhempien on vastattava käytössään olevien varojen rajoissa lasten huolenpidosta ja kasvatuksesta aiheutuvista kuluista. Velvollisuus on voimassa, vaikka lapsella olisi omia varoja ja/tai tuloja.

Nuorten aikuisten eli 18-, 19- ja 20-vuotiaiden lasten tapauksessa vanhempien on vastattava elin- ja koulutuskustannuksista. Ne rinnastetaan lapsuusajan huolenpidosta ja kasvatuksesta aiheutuviin kuluihin. Velvollisuus on voimassa, vaikka lapsella olisi omia varoja ja/tai tuloja. Nuoren omat tulot kuitenkin määräävät, minkä suuruista elatusapua hänen katsotaan tarvitsevan.

Vanhemmilla on elatusvelvollisuus 21 vuotta täyttäneitä lapsiaan kohtaan ainoastaan silloin, kun lapsi on elatusavun tarpeessa eikä pysty itse vastaamaan elatuksestaan esimerkiksi fyysisen tai henkisen vamman vuoksi.

3 Pitääkö minun kääntyä toimivaltaisen viranomaisen tai tuomioistuimen puoleen saadakseni elatusapua? Mitkä ovat hakemusmenettelyn tärkeimmät vaiheet?

Osapuolet voivat itse määrittää elatusvelvollisen maksettavaksi tulevan summan ja vahvistaa sen sopimuksessa, tai tuomioistuin voi määrittää summan antamassaan päätöksessä.

Avioeroprosessin yhteydessä tuomioistuinta pyydetään usein päättämään myös eronneen puolison elatusavusta tai lapsen elatuksesta.

4 Voiko elatusapua hakea sukulaisen (jos voi, miten kaukaisen?) tai alaikäisen lapsen puolesta?

Elatusapuhakemuksen tekee elatusapuun oikeutetun henkilön lakimies. Hakemusta ei voi tehdä ilman lakimiestä. Alaikäisiä lapsia edustaa tuomioistuimessa heidän laillinen edustajansa, yleensä vanhempi.

5 Jos haluan panna asian vireille tuomioistuimessa, mistä saan tietää mikä tuomioistuin on toimivaltainen?

Kansallinen toimivalta

Elatusapuasioissa toimivaltainen tuomioistuin on Alankomaissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin eli joko kantajan (tai yhden heistä) tai hakemuksessa mainitun yhden osapuolen kotipaikan alioikeus tai, jos jollakin näistä osapuolista ei ole kotipaikkaa, hänen asuinpaikkansa alioikeus. Alioikeuden päätöksestä voi valittaa sen lainkäyttöalueen muutoksenhakutuomioistuimeen, johon kyseinen alioikeus kuuluu.

Kansainvälinen toimivalta Euroopan unionissa

Elatusvelvoitteita koskeviin asioihin on 18. kesäkuuta 2011 lähtien sovellettu Euroopan unionissa toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa 18 päivänä joulukuuta 2008 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 4/2009 eli ns. elatusapuasetusta. Asetuksessa vahvistetaan säännökset, jotka koskevat tuomioistuinten toimivaltaa.

Elatusapuasetuksen keskeinen sisältö on sen 3 artiklassa, jossa esitetään neljä mahdollista vaihtoehtoa toimivaltaiseksi tuomioistuimeksi:

• elatusvelvollisen asuinpaikan tuomioistuin
• elatusapuun oikeutetun henkilön asuinpaikan tuomioistuin
• liitännäisen toimivallan nojalla tuomioistuin, jolla on toimivalta ratkaista henkilön oikeudellinen asema (esim. vanhemmuus, avioliiton purkaminen) tai
• niin ikään liitännäisen toimivallan nojalla tuomioistuin, jolla on toimivalta vanhempainvastuuta koskevissa asioissa.

Osapuolet voivat myös valita lainkäyttöalueen yhteisellä sopimuksella tiettyjen merkityksellisten seikkojen perusteella. Elatusapuasetuksen soveltaminen ei edellytä, että vastaajan asuinpaikka on jossakin EU:n jäsenvaltiossa. Osapuolten kansalaisuudella ei myöskään ole merkitystä.

Koska asetuksen toimivaltasäännöt eivät enää rajoitu tapauksiin, joissa vastaajan kotipaikka on EU:ssa, niitä sovelletaan Alankomaissa aina.

Kansainvälinen toimivalta Euroopan unionin ulkopuolella

Alankomaiden tuomioistuinten kansainväliseen toimivaltaan Euroopan unionin ulkopuolella sovelletaan seuraavia periaatteita. Jos vastaaja asuu Euroopan unionin ulkopuolella, Alankomaiden tuomioistuin on toimivaltainen siviiliprosessilain nojalla. Sen jälkeen avioeroa käsittelevälle Alankomaiden tuomioistuimelle annetaan valtuudet panna täytäntöön väliaikaisia järjestelyjä, jotka koskevat avioeroa tai siihen liittyviä määräyksiä, kuten elatusapua tai avioparin yhteisessä kodissa asumista. Alankomaiden tuomioistuin on lisäksi toimivaltainen päättämään erillisestä elatusapuhakemuksesta, jos

• kantaja tai yksi tai useampi hakemuksessa mainittu osapuoli asuu Alankomaissa
• asia muutoin liittyy riittävässä määrin Alankomaiden toimivaltaan
• osapuolet ovat valinneet Alankomaiden tuomioistuimen käsittelemään asiaa tai
• osapuoli saapuu asian käsittelyyn eikä esitä toimivaltaväitettä.

6 Pitääkö minun mennä jonkun välikäden (asianajajan, keskus- tai paikallisviranomaisen) kautta voidakseni panna asian vireille tuomioistuimessa? Ellei, mitä menettelyä on noudatettava?

Elatusavun vahvistamista, muuttamista tai lakkauttamista koskevan hakemuksen tekee lakimies, joka edustaa kantajaa istunnossa. Lakimiesten nimiä ja osoitteita voi etsiä Alankomaiden lakimiesliiton verkkosivuilta.

Alankomaissa toimii myös perheoikeuteen erikoistuneiden lakimiesten ja avioerosovittelijoiden liitto, jonka jäsenet ovat erikoistuneet muun muassa avioero- ja elatusapuasioihin sekä sovitteluun ja siihen liittyviin asioihin.

7 Onko oikeuskäsittely maksullinen? Jos on, paljonko se maksaa? Jos varani eivät riitä, voinko saada oikeusapua käsittelyn kustannusten kattamiseksi?

Oikeudenkäynneissä on osallistuttava oikeudenkäyntikuluihin maksamalla oikeudenkäyntimaksu. Sen lisäksi maksettaviksi tulevat lakimiehen ja haastemiehen palkkiot.

Jos asianosainen ei kykene maksamaan (kaikkia) lakimiehen kuluja, hänelle voidaan tietyin edellytyksin myöntää oikeusapua. Tällöin on kyse oikeusapuasiasta. Se tarkoittaa, että osa kustannuksista katetaan julkisista varoista, ja asianosainen maksaa omavastuuosuuden, jonka suuruus määräytyy asianosaisen tulojen ja varojen mukaan. Oikeusavun myöntää oikeusapulautakunta ja sitä hakee lakimies.

Jos oikeusapu myönnetään, myös oikeudenkäyntimaksu on elatusapuasioissa pienempi.

Oikeusapua on mahdollista saada myös kansainvälisiin riitoihin, joissa kantaja asuu Alankomaiden ulkopuolella. Tästä säädetään rajat ylittävissä asioissa annettavaa oikeusapua koskevassa direktiivissä. Oikeusapua on mahdollista hakea oikeusavusta annetun lain (Wet op de rechtsbijstand) 23a–23k §:n nojalla Haagin oikeusapulautakunnan kautta täyttämällä direktiivin liitteenä oleva vakiolomake, joka on sama kaikissa jäsenvaltioissa.

8 Minkä tyyppistä elatusapua tuomioistuin voi myöntää? Miten sen määrä lasketaan? Voidaanko tuomioistuimen päätöstä tarkistaa elinkustannusten tai perhetilanteen muuttuessa? Jos voidaan, miten (esim. automaattinen indeksointi)?

Lapsen ja puolison elatusavun määrittämistä, muuttamista tai siitä luopumista voidaan hakea tuomioistuimelta. Hakemuksen tekee lakimies.

Tuomioistuin ottaa päätöksessään huomioon osapuolten tarpeet ja varat (taloudelliset resurssit). Oikeuslaitos on laatinut suosituksia näiden käsitteiden yhdenmukaista käytännön soveltamista varten (ks. oikeuslaitoksen verkkosivuilla julkaistu raportti elatusavun määrittämisperusteista). Suositukset eivät ole oikeudellisesti sitovia, joten tuomioistuimet ja osapuolet voivat poiketa niistä yksittäisissä tapauksissa.

Tuomioistuimen päätökseen voivat vaikuttaa muassa seuraavat tulot ja menot:

• ansiotulot (palkka tai itsenäisestä ammatinharjoittamisesta saadut voitot)
• opintotuet
• eläkkeet ja sosiaalietuudet
• vuokrakulut
• mahdollisuudet tulojen kasvattamiseen (ansiokyky)
• lainanlyhennykset ja korot
• muut kuukausittaiset menot
• vakuutusmaksut
• taloudelliset velvoitteet muita kohtaan
• mahdollisten velkojen määrä ja niiden takaisinmaksu. 

Muutokset elatusavun määrään

Sopimusta tai tuomioistuimen päätöstä voidaan myöhemmin muuttaa uudella päätöksellä, jos se ei muuttuneiden olosuhteiden vuoksi enää täytä lakisääteisiä edellytyksiä. Osapuolet voivat sopia elatusavun määrän muuttamisesta myös keskenään.

Lakisääteinen indeksikorotus 

Oikeusministeriö määrittää vuosittain prosenttiosuuden, jolla tuomioistuimen määräämää elatusapua tai keskinäisessä sopimuksessa vahvistettua summaa korotetaan. Prosentuaalista korotusta laskettaessa otetaan huomioon yksityisen ja julkisen sektorin palkkakehitys ja suuntaukset muilla aloilla. Korotusprosentti julkaistaan Alankomaiden virallisessa lehdessä.

Tähän automaattiseen elatusavun mukauttamiseen sovelletaan useita poikkeuksia. Osapuolet ja tuomioistuin voivat sulkea pois mahdollisuuden lakisääteiseen indeksikorotukseen tai vahvistaa vaihtoehtoisen indeksointimenetelmän.

9 Miten ja kenelle elatusapu maksetaan?

Elatusapu entiselle puolisolle maksetaan suoraan kyseiselle puolisolle. Elatusapu alaikäiselle lapselle maksetaan suoraan vanhemmalle, joka huolehtii lapsesta. Elatusapu nuorelle täysi-ikäiselle lapselle maksetaan suoraan lapselle.

10 Jos elatusvelvollinen ei maksa vapaaehtoisesti, mitä pakkotoimia voidaan käyttää?

Jos tuomioistuin on määrittänyt elatusvelvollisuuden, mutta elatusvelvollinen ei maksa lapselle ja/tai puolisolle kuuluvaa elatusapua, valtakunnallinen elatusmaksujen perintätoimisto (LBIO) voi panna määräyksen täytäntöön vähentämällä summan elatusvelvollisen palkasta tai sosiaalietuuksista. Myös haastemies voi panna määräyksen täytäntöön (maksut voidaan periä myös muilla tavoin). Jos tuomioistuimen ratkaisua ei ole, asia on saatettava tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tätä varten tulee ottaa yhteys lakimieheen.

11 Lyhyt kuvaus täytäntöönpanoa koskevista rajoituksista, erityisesti velallisen suojaa koskevista säännöistä sekä määräajoista tai vanhentumisajoista.

Jos elatusmaksuja peritään sosiaalietuuksista tai palkasta, on otettava huomioon lakisääteinen suojaosuus.

Jos elatusapumaksua ei ole vielä vahvistettu tuomioistuimen päätöksellä tai sopimuksella, vanhentumisaika on viisi vuotta.

Jos elatusapumaksu on vahvistettu keskinäisellä sopimuksella eikä maksuja ole suoritettu eräpäivään mennessä, vanhentumisaika on viisi vuotta. Tuomioistuimen päätöksellä vahvistetun elatusavun täytäntöönpanon vanhentumisaika on 20 vuotta.

12 Onko olemassa viranomainen tai järjestö, joka voi auttaa minua elatusavun perimisessä?

Jos lapsen ja/tai puolison elatusapua ei ole maksettu, apua saa valtakunnalliselta elatusapumaksujen perintätoimistolta (LBIO) tai haastemieheltä.
Perintätoimistolla on oltava elatusapuun oikeutetun lupa perintään. Perintätoimisto voi tarvittaessa turvautua pakkoperintään. Se voi esimerkiksi periä elatusmaksuja elatusvelvollisen palkasta, sosiaalietuuksista tai kiinteästä tai irtaimesta omaisuudesta.

Perintätoimistolla on oltava elatusapuun oikeutetun lupa perintään, ja elatusavun on oltava vahvistettu tuomioistuimen päätöksellä. Maksurästit eivät saa olla kuutta kuukautta vanhempia, kun perintätoimistolta pyydetään apua (se voi kuitenkin periä yli kuusi kuukautta vanhat rästit, jos mainittu tuomioistuimen päätös on annettu edeltävien kuuden kuukauden aikana ja siinä on määrätty taannehtivasta maksusta).

Perintätoimisto voi tarvittaessa turvautua pakkoperintään. Se voi esimerkiksi periä elatusmaksuja elatusvelvollisen palkasta, sosiaalietuuksista tai – haastemiehen välityksellä – kiinteästä tai irtaimesta omaisuudesta.

Perintätoimiston palvelut ovat elatusapuun oikeutetulle maksuttomia. Kun perintäpyyntö on vastaanotettu, aluksi pyritään välttämään maksullinen perintä sovittelulla ja/tai selityksellä. Tämä onnistuu lähes kolmessa neljästä tapauksesta. Jos perintätoimisto joutuu kuitenkin suorittamaan perinnän, elatusvelvollisen maksettavaksi tulee perintämaksu. Perintätoimistolle suoritettava maksu on 15 prosenttia perittävistä kuukausittaisista maksuista ja rästissä olevista elatusmaksuista. Elatusvelvolliselta peritään myös täytäntöönpanosta aiheutuvat kulut.

13 Voiko viranomainen tai järjestö maksaa elatusavun ennakkoon kokonaan tai osittain elatusvelvollisen sijasta?

Elatusmaksujen perintätoimisto tai haastemies eivät voi maksaa elatusapumaksuja ennakkoon.

14 Mitä tapahtuu, jos elatusvelvollinen asuu ulkomailla:

14.1 Voiko elatusapuun oikeutettu saada apua viranomaiselta tai järjestöltä tässä jäsenvaltiossa?

Elatusmaksujen perintätoimisto avustaa myös elatusmaksujen kansainvälisessä perinnässä. Toiminnan perustana ovat säännökset ja yleissopimukset, joiden sopimuspuolena Alankomaat on.

Alankomaat on sopimuspuolena New Yorkissa 20. kesäkuuta 1956 allekirjoitetussa YK:n yleissopimuksessa elatusavun perimisestä ulkomailla (New Yorkin yleissopimus). Siinä määrätään keskinäisestä oikeusavusta, jonka tarkoituksena on helpottaa elatusavun perintää kansainvälisissä tapauksissa. New Yorkin yleissopimuksen sopimuspuolina olevissa maissa on vähintään yksi elin, joka huolehtii sopimuksen täytäntöönpanosta. Alankomaissa se on elatusmaksujen perintätoimisto.

Lasten ja muiden perheenjäsenten elatusavun kansainvälisestä perinnästä 23. marraskuuta 2007 tehty Haagin yleissopimus tuli voimaan Euroopan unionin jäsenvaltioissa (Tanskassa vain osittain) ja muissa sopimusvaltioissa 1. elokuuta 2014. Haagin yleissopimus korvaa New Yorkin yleissopimuksen sopimuspuolten välillä siltä osin kuin yleissopimusten soveltamisala on päällekkäinen. EU:n jäsenvaltioiden välisissä suhteissa sovelletaan kuitenkin ensisijaisesti elatusapuasetusta (EY) N:o 4/2009.

Elatusmaksujen perintätoimiston ja keskusviranomaisina muissa maissa toimivien elinten toimet ovat periaatteessa maksuttomia. Keskusviranomainen vastaa omista kuluistaan, joita sille aiheutuu asetuksen ja yleissopimuksen täytäntöönpanosta. Keskusviranomainen ei saa veloittaa kantajalta muuta kuin erityisiä toimenpiteitä koskevasta pyynnöstä mahdollisesti aiheutuvat erilliset kulut.

14.2 Jos voin, miten tähän viranomaiseen tai järjestöön otetaan yhteyttä?

Alankomaissa asuvat voivat ottaa yhteyttä perintätoimistoon:

Valtakunnallinen elatusapumaksujen perintätoimisto (LBIO)

Postbus 8901
3009 AX Rotterdam

Perintätoimiston palvelujen saamiseksi on täytettävä hakulomake. Lomakkeen voi ladata kansainvälistä elatusapua käsittelevältä perintätoimiston sivulta.

15 Mitä tapahtuu, jos elatusapuun oikeutettu asuu ulkomailla:

15.1 Voiko elatusapuun oikeutettu hakea apua suoraan viranomaiselta tai järjestöltä tässä jäsenvaltiossa?

Elatusmaksujen perintätoimisto perii elatusmaksuja myös ulkomailla asuvien elatusapuun oikeutettujen pyynnöstä elatusvelvollisilta, jotka asuvat Alankomaissa. Jos toisessa jäsenvaltiossa asuva elatusapuun oikeutettu vaatii elatusapua Alankomaissa asuvalta elatusvelvolliselta, hän voi vedota yleissopimuksen mukaiseen järjestelmään. Hänen on tällöin pyydettävä apua oman maansa välittävältä elimeltä, joka ottaa yhteyttä Alankomaiden vastaanottavaan elimeen (LBIO). Vastaanottava elin ryhtyy tarvittaviin toimiin elatusavun perimiseksi.

15.2 Jos voin, miten tähän viranomaiseen tai järjestöön otetaan yhteyttä ja minkälaista apua voin saada?

Yhteystiedot: Ks. vastaus kysymykseen 14.2.

16 Sitooko vuoden 2007 Haagin pöytäkirja tätä jäsenvaltiota?

Kyllä.

17 Jos vuoden 2007 Haagin pöytäkirja ei sido tätä jäsenvaltiota, mitä lakia elatusvaateisiin sovelletaan yksityisoikeutta koskevien sääntöjen mukaan? Mitkä ovat tähän lakiin sisältyvät kansainvälistä yksityisoikeutta koskevat säännöt?

Ei sovelleta.

18 Mitkä ovat elatusvelvollisuutta koskevan asetuksen V luvussa tarkoitettua oikeuden saatavuutta rajat ylittävissä asioissa koskevat säännöt?

Seuraavassa selvennetään, miten oikeuden saatavuuteen ja maksuttomaan oikeusapuun liittyviä elatusapuasetuksen säännöksiä (ja yleissopimuksen määräyksiä) sovelletaan Alankomaiden lainsäädännössä.

Elatusmaksujen perintätoimisto (LBIO) toimi New Yorkin yleissopimuksessa tarkoitettuna vastaanottavana ja välittävänä viranomaisena jo ennen kuin elatusapuasetus ja elatusavun perimisestä ulkomailla tehty yleissopimus tulivat voimaan. Välittävänä viranomaisena se käynnistää menettelyjä ulkomaisten kantajien hyväksi. Vastaanottavana elimenä perintätoimisto toteuttaa tarvittavat toimet elatusapuun oikeutetun saatavien perimiseksi New Yorkin yleissopimuksen 6 artiklan nojalla. Perintätoimisto toimii elatusapua koskevissa kansainvälisissä menettelyissä osapuolena omissa nimissään. Perintätoimisto ei peri oikeudenkäyntimaksua hakemusasioihin liittyvistä menettelyistä. Perintätoimisto ei veloita menettelystä aiheutuneita kuluja ulkomaiselta kantajalta. New Yorkin yleissopimuksen mukaisen käytännön mukaisesti voidaan soveltaa yleissopimuksen 14 artiklan 3 kohtaa ja asetuksen 44 artiklan 3 kohtaa, joiden nojalla kanteen voi nostaa ilman oikeudellista apua (eli oikeusavun tarjoajan tarjoamaa oikeudellista edustusta), koska keskusviranomaisena toimiva elatusmaksujen perintätoimisto tarjoaa tarvittavat palvelut veloituksetta.

19 Minkälaisia toimenpiteitä jäsenvaltio on toteuttanut huolehtiakseen elatusvelvollisuutta koskevan asetuksen 51 artiklassa kuvattujen tehtävien hoitamisesta?

Valtakunnallisesta elatusapumaksujen perintätoimistosta annetun lain (Wet LBIO) mukaan perintätoimistolla on riittävät mahdollisuudet suorittaa elatusapuasetuksen 51 artiklassa säädetyt tehtävät.

Laissa säädetään muun muassa useiden elinten ja yksiköiden velvollisuudesta antaa perintätoimistolle maksutta tietoja, jotta se voi hoitaa tehtävänsä keskusviranomaisena.

 

Tämä verkkosivu on osa Sinun Eurooppasi -sivustoa.

Anna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.