Sovittelu perheasioissa
Ruotsin lainsäädännössä on yleisenä lähtökohtana, että lapsen kannalta sopuratkaisu on paras. Säännöstö onkin siksi laadittu niin, että vanhemmat yritetään ensisijaisesti saada sopimaan lapsia koskevista kysymyksistä.
Keneen otetaan yhteyttä?
Sosiaalitoimella on erityisvastuu, ja se mm. kutsuu vanhemmat yhteistyökeskusteluun (samarbetssamtal). Näiden keskustelujen tarkoituksena on, että vanhemmat pääsevät yhteisymmärrykseen. Ks. lisätietoja yhteistyökeskustelusta. Jos vanhemmat pääsevät sopuratkaisuun, se voidaan kirjata sopimukseen, jonka sosiaalitoimi hyväksyy. Myös tuomioistuimilla on vastuu siitä, että ensisijaisesti pyritään pääsemään vanhempien väliseen sopuratkaisuun. Jos se ei onnistu, tuomioistuin voi päättää yhteistyökeskustelusta tai sovittelusta.
Milloin sovittelua voidaan käyttää ja missä asioissa sen käyttö on yleisintä?
Tuomioistuimissa tapahtuvaa perhesovittelua on ajateltu käytettävän esim. tapauksissa, joissa yhteistyökeskustelu ei ole tuottanut tulosta, mutta pidetään edelleen mahdollisena, että vanhemmat voivat päästä sopuun lapsia koskevista kysymyksistä.
Onko sovittelussa noudatettava erityisiä sääntöjä?
Tuomioistuin päättää, kuka sovittelijaksi määrätään. Päätös sovittelun aloittamisesta ei sinänsä edellytä vanhempien suostumusta, mutta sovittelijan voi olla vaikea hoitaa tehtäväänsä, jos jompikumpi vanhemmista suoranaisesti vastustaa sovittelijan määräämistä. Sovittelija päättää tuomioistuimen kanssa yhteistyössä, miten sovittelu järjestetään. Sovittelijalla on oltava asianmukainen koulutus ja työkokemus ja hänen on sovelluttava tehtäviensä hoitamiseen. Tuomioistuin voi antaa sovittelijalle lisäohjeita siitä, mitä tämän on otettava huomioon tehtäviään hoitaessaan.
Tiedotus ja koulutus
Sovittelijoille ei ole mitään valtakunnallista koulutuselintä.
Paljonko sovittelu maksaa?
Sovittelijalla on oikeus kohtuulliseen korvaukseen työstään, ajastaan ja kuluistaan. Korvauksen maksaa valtio.