1 Onko tämän jäsenvaltion lainsäädännössä erityissääntöjä, jotka taloudellisten, perheeseen liittyvien tai sosiaalisten seikkojen vuoksi rajoittavat kiinteän omaisuuden, tiettyjen yritysten tai muiden kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevien erityisten omaisuuserien perimystä tai vaikuttavat siihen?
Saksassa maatalouskäytössä olevaan omaisuuteen sovelletaan perintöasioita koskevan asetuksen (EU) N:o 650/2012 30 artiklassa tarkoitettuja erityisrajoituksia maatilojen perintökaaren (Anerbenrecht) mukaisesti tietyin edellytyksin ja noudattaen erityisiä perimyssääntöjä.
Tällaisia sääntöjä sisältyy maatiloja koskevaan asetukseen (Höfeordnung), jota sovelletaan liittovaltion lainsäädäntönä Hampurissa, Niedersachsenissa, Nordrhein-Westfalenissa ja Schleswig-Holsteinissa, sekä joidenkin osavaltioiden vastaavaan lainsäädäntöön (Baden-Württembergin laki maatiloista (Badisches Hofgütergesetz) ja maatilojen perintökaari (Württembergisches Anerbengesetz, jota sovelletaan vain ennen 1.1.1930 syntyneisiin perinnönjättäjiin), Hessenin asetus maatiloista (Hessische Landgüterordnung) Rheinland-Pfalzin asetus maatiloista (Rheinland-Pfälzische Höfeordnung), Bremenin laki maatiloista (Bremisches Höfegesetz) ja Brandenburgin asetus maatiloista (Brandenburgische Höfeordnung)). Muissa osavaltioissa ei ole voimassa tällaisia sääntöjä. Maatilojen perimykseen sovellettavan lain valinta perustuu asetuksen (EU) N:o 650/2012 36 artiklan 2 kohdan c alakohtaan. Lisäksi sovelletaan yksittäisiä maatilojen perimystä koskevia sääntöjä, jotka sisältyvät siviililakiin (Bürgerliches Gesetzbuch, 1515 §:n 2 momentti, 2049 § ja 2312 §), ja kiinteistöjen myynnistä annetun lain (Grundstücksverkehrsgesetz) 13 §:ää, jonka nojalla maatila voidaan osoittaa pelkästään yhdelle laillisista perijöistä.
Maatiloja koskeva asetus sisältää tiettyjen maatilojen perimykseen liittyviä erityissäännöksiä. Niiden tarkoituksena on estää maa- ja metsätilojen lohkominen osiin perinnönjaossa. Maatiloja koskevassa asetuksessa säädetään, että maatilan voi periä vain yksi henkilö (tilanpidonjatkaja), millä varmistetaan maatilan pysyminen taloudellisesti elinkelpoisena sukupolvelta toiselle. Asetuksen säännökset palvelevat paitsi yksittäisten tilanomistajien etuja myös yleistä etua, koska ne pitävät maatilat lohkomattomina ja toimintakykyisinä.
Muut kanssaperilliset voivat vaatia hyvitystä, mutta sen määrä jää kuitenkin pienemmäksi kuin muuntyyppisessä perinnönjaossa, jotta maatilaa voidaan suojella liian suurilta maksuvaateilta, jotka voisivat vaarantaa sen elinkelpoisuuden.
2 Sovelletaanko näitä erityissääntöjä tämän jäsenvaltion lainsäädännön nojalla edellä mainittujen omaisuuserien perimykseen riippumatta siitä, mitä lakia perimykseen muutoin sovelletaan?
Koska maatilojen perintökaaren tavoitteena on varmistaa, että maatilat säilyvät elinkelpoisina sukupolvelta toiselle, edellä mainittuja erityissääntöjä on sovellettava maatalouskäytössä olevaan omaisuuteen Saksassa riippumatta siitä, mitä lakia perinnönjättäjään sovelletaan.
3 Onko tämän jäsenvaltion lainsäädännössä erityisiä menettelyjä, joilla varmistetaan edellä mainittujen erityissääntöjen noudattaminen?
Saksan maatiloihin liittyvissä asioissa sovellettavia menettelysääntöjä koskevan asetuksen (Verfahrensordnung für Höfesachen) mukaan maatalousasioita käsittelevä tuomioistuin (Landwirtschaftsgericht) saa suorittaa tiettyjä tarkastuksia esimerkiksi sen selvittämiseksi, rikotaanko testamenttimääräyksillä tai tilanjatkamissopimuksilla maatilojen perimystä koskevia sääntöjä.