1 Vähäisiä vaatimuksia koskevan menettelyn olemassaolo
Vähäisiä vaatimuksia koskevasta menettelystä säädetään 15. helmikuuta 2013 voimaan tulleen uuden siviiliprosessilain (laki nro 134/2010) 1026–1033 §:ssä.
1.1 Soveltamisala, vaatimuksen määrällinen katto
Uuden siviiliprosessilain 1026 §:n mukaan vaatimuksen arvo saa olla enintään 10 000 leuta ajankohtana, jona asia pannaan vireille tuomioistuimessa, kun huomioon ei oteta korkoja, oikeudenkäyntikuluja ja muita liitännäiskustannuksia.
Heinäkuun 15. päivänä 2022 annettiin laki nro 220/2022 Covid-19-pandemian vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi julistetun valmiustilan aikana käyttöönotettujen ja oikeusalan instituutioiden kannalta hyödyllisiksi todettujen tiettyjen toimenpiteiden mukautetusta soveltamisesta, ja tämän lain 8 §:n mukaan uudelleenjulkaistun lain nro 134/2010 VI osan X osaston (”Vähäisiä vaatimuksia koskeva menettely”) säännöksiä sovelletaan, jos vaatimuksen arvo on enintään 50 000 leuta ajankohtana, jona asia pannaan vireille tuomioistuimessa, kun huomioon ei oteta korkoja, oikeudenkäyntikuluja ja muita liitännäiskustannuksia. Lain nro 220/2022 20 §:n mukaan sen 8 §:n säännöksiä sovelletaan vuoden ajan 22. heinäkuuta 2022 alkaen (lain nro 220/2022 voimaantulopäivä).
1.2 Menettelyn aloittaminen
Uuden siviiliprosessilain mukaan vähäisiä vaatimuksia koskeva menettely on luonteeltaan vaihtoehtoinen. Kantaja voi valita vähäisiä vaatimuksia koskevan menettelyn tai yleislainsäädännön mukaisen menettelyn. Tuomioistuimen käsiteltäväksi esitetty vaatimus ratkaistaan yleislainsäädännön mukaisesti, ellei kantaja nimenomaisesti pyydä erityismenettelyn soveltamista viimeistään ensimmäisessä istunnossa. Jos vaatimusta ei voida ratkaista vähäisiä vaatimuksia koskevan menettelyn mukaisesti, tuomioistuin ilmoittaa tästä kantajalle, ja jos hän ei vedä vaatimustaan pois, asia ratkaistaan yleislainsäädännön mukaisesti. Toimivalta ratkaista asia ensimmäisen asteen tuomioistuimessa on alueellisella tuomioistuimella (judecătorie). Alueellinen toimivalta määräytyy yleislainsäädännön mukaisesti.
1.3 Lomakkeet
Vähäisiä vaatimuksia koskevaan menettelyyn kuuluu pakollinen vakiolomake, josta on määrätty vähäisiä vaatimuksia koskevassa menettelyssä käytettyjen lomakkeiden hyväksymisestä 29. tammikuuta 2013 annetussa oikeusministerin määräyksessä nro 359/C, joka puolestaan on annettu siviiliprosessilaista annetun lain nro 134/2010 1025–1032 §:n nojalla. Vakiolomakkeet ovat vaatimuslomake, vaatimuslomakkeen täydentämiseen ja/tai korjaamiseen tarkoitettu lomake ja vastauslomake.
1.4 Neuvonta
Tuomari voi tarjota neuvontaa aktiivisen roolinsa rajoissa, mutta erityistä tämäntyyppisiä asioita koskevaa neuvontaa ei ole saatavilla.
1.5 Todisteiden vastaanottamista koskevat säännöt
Tuomioistuin voi hyväksyä osapuolten selvitysten lisäksi muutakin näyttöä. Sellaista näyttöä ei kuitenkaan hyväksytä, jonka hankkiminen edellyttää vaatimuksen tai vastavaatimuksen arvoon nähden suhteettomia kuluja.
1.6 Kirjallinen menettely
Uuden siviiliprosessilain 1029 §:n ja sitä seuraavien pykälien mukaan kantaja aloittaa vähäisiä vaatimuksia koskevan menettelyn täyttämällä vaatimuslomakkeen ja toimittamalla tai lähettämällä sen toimivaltaiseen tuomioistuimeen postitse tai millä tahansa muulla tavalla, jolla varmistetaan lomakkeen saapuminen perille ja josta annetaan saantitodistus. Samaan aikaan vaatimuslomakkeen kanssa toimitetaan tai lähetetään myös jäljennökset kaikista muista asiakirjoista, jotka kantaja haluaa otettavan huomioon. Jos kantajan toimittamat tiedot eivät ole riittäviä tai tarpeeksi selkeitä tai jos vaatimuslomaketta ei ole täytetty oikein, tuomioistuin antaa kantajalle mahdollisuuden täydentää tai korjata lomaketta tai esittää lisätietoja tai muita asiakirjoja, paitsi jos vaatimus on ilmeisen perusteeton tai se ei ole hyväksyttävissä. Jos vaatimus on ilmeisen perusteeton tai se ei ole hyväksyttävissä, se hylätään. Jos vaatimusta ei täydennetä tai korjata tuomioistuimen asettamassa määräajassa, se peruuntuu.
Vähäisiä vaatimuksia koskeva menettely on kirjallinen ja toteutetaan kokonaisuudessaan suljetuin ovin. Tuomioistuin voi määrätä osapuolet kuultaviksi, jos se katsoo itse tämän tarpeelliseksi tai jos toinen osapuolista pyytää tätä. Tuomioistuin voi hylätä tällaisen pyynnön katsoessaan, ettei suullinen käsittely ole tarpeen asian olosuhteet huomioon ottaen. Hylkääminen on perusteltava kirjallisesti, eikä siitä voi tehdä erillistä muutoksenhakua.
Vastaanotettuaan oikein täytetyn vaatimuslomakkeen tuomioistuin lähettää vastaajalle välittömästi vastauslomakkeen sekä jäljennöksen vaatimuslomakkeesta ja kantajan toimittamista asiakirjoista. Vastaajan on toimitettava tai lähetettävä 30 päivän kuluessa asian tiedoksiantamisesta asianmukaisesti täytetty vastauslomake sekä jäljennökset asiakirjoista, jotka hän haluaa otettavan huomioon. Vastaaja voi vastata myös muulla asianmukaisella tavalla käyttämättä vastauslomaketta. Tuomioistuin toimittaa välittömästi kantajalle jäljennökset vastaajan vastauksesta, mahdollisesta vastavaatimuksesta ja vastaajan esittämistä asiakirjoista. Jos vastaaja esittää vastavaatimuksen, kantajan on toimitettava tai lähetettävä 30 päivän kuluessa asian tiedoksiantamisesta asianmukaisesti täytetty vastauslomake tai vastattava muulla asianmukaisella tavalla. Vastavaatimus, jota ei voi ratkaista tällä menettelyllä, erotetaan omaksi asiakseen ja ratkaistaan yleislainsäädännön perusteella. Tuomioistuin voi pyytää osapuolia toimittamaan lisätietoja asettamassaan määräajassa, joka ei voi olla yli 30 päivää vastaajan tai tilanteen mukaan kantajan vastauksen vastaanottamisesta. Jos tuomioistuin on vahvistanut määräajan osapuolten kuulemiselle, osapuolille on esitettävä kehotus saapua kuulemiseen. Aina kun tuomioistuin vahvistaa määräajan tietylle menettelyvaiheelle, osapuolille on ilmoitettava seuraamuksista, joita määräajan noudattamatta jättämisestä koituu.
Tuomioistuin antaa kirjallisen päätöksen 30 päivän kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut kaikki tarvittavat tiedot tai mahdollinen suullinen käsittely on pidetty. Jos jokin osapuoli ei toimita mitään vastausta asetetussa määräajassa, tuomioistuin ratkaisee päävaatimusta tai vastavaatimusta koskevan asian hallussaan olevien asiakirjojen perusteella. Ensimmäisen asteen tuomioistuimen päätös on heti täytäntöönpanokelpoinen, ja se annetaan osapuolille tiedoksi.
1.7 Tuomion sisältö
–
1.8 Kulujen korvaaminen
Uuden siviiliprosessilain 1032 §:ssä todetaan, että hävinneen osapuolen on maksettava oikeudenkäyntikulut toisen osapuolen pyynnöstä. Tuomioistuin ei kuitenkaan määrää voittaneelle osapuolelle korvausta kuluista, jotka ovat tarpeettomia tai suhteettomia vaatimuksen arvoon nähden.
1.9 Muutoksenhakumahdollisuus
Uuden siviiliprosessilain 1033 §:n mukaan tuomioistuimen päätökseen voidaan hakea muutosta ainoastaan alioikeudessa (tribunal) 30 päivän kuluessa siitä, kun päätös on annettu tiedoksi. Muutoksenhakutuomioistuin voi perustelluista syistä keskeyttää päätöksen täytäntöönpanon sillä edellytyksellä, että asetetaan takuu, joka on 10 prosenttia riitautetun vaatimuksen arvosta. Muutoksenhakutuomioistuimen päätös annetaan osapuolille tiedoksi, ja se on lopullinen.