Vähäiset vaatimukset

1 Vähäisiä vaatimuksia koskevan menettelyn olemassaolo

Puolan lainsäädännössä on käytössä yksinkertaistettu menettely. Menettelystä säädetään siviiliprosessilain (kodeks postępowania cywilnego) 505¹–505¹⁴ §:ssä.

Yksinkertaistetun menettelyn tarkoituksena on todistelu- ja muutoksenhakumenettelyjen sujuvoittaminen ja optimointi nopeuttamalla ja yksinkertaistamalla menettelyjä tuomioistuimessa sekä velvoittamalla asianosaiset noudattamaan tiukempia muotovaatimuksia ja toteuttamaan prosessitoimet kurinalaisesti.

Puolan siviiliprosessilakiin on sisällytetty myös eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely. Menettely on otettu käyttöön eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä 11 päivänä heinäkuuta 2007 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 861/2007, jonka tarkoituksena on sujuvoittaa ja yksinkertaistaa siviili- ja kauppaoikeudellisia menettelyjä. Asetusta sovelletaan kaikissa EU-maissa Tanskaa lukuun ottamatta. Puola on saattanut asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään siviiliprosessilain 505²¹–505²⁷ a §:n säännöksillä.

1.1 Soveltamisala, vaatimuksen määrällinen katto

Yksinkertaistetussa menettelyssä käsitellään suoritusta koskevia asioita, jos vaatimuksen arvo on enintään 20 000 Puolan zlotya, ja tapauksissa, joissa on kyse takuusta tai takauksesta, jos sopimuksen kohteen arvo ei ylitä tätä määrää.

Yksinkertaistetussa menettelyssä ei kuitenkaan voida käsitellä asioita, jotka

1. kuuluvat aluetuomioistuinten (sądy okręgowe) toimivaltaan;
2. koskevat aviopuolisoiden tai vanhempien ja lasten välisiä suhteita;
3. koskevat työoikeutta ja joiden käsittelyyn osallistuu maallikkotuomareita;
4. koskevat sosiaaliturvaa (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta).

Eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely kuuluu alioikeuksien ja aluetuomioistuimien lainkäyttövaltaan sen mukaan, mikä on toimivaltainen tuomioistuin kyseisellä alueella, kuten siviiliprosessilaissa säädetään (siviiliprosessilain 16 § luettuna yhdessä 17 §:n ja 50522 §:n kanssa). Tällaisissa tapauksissa oikeusvirkamiehet (referendarze sądowi) voivat antaa asiaa koskevat määräykset.

Edellä mainitun asetuksen mukaisesti vähäisillä vaatimuksilla tarkoitetaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa (mukaan luettuna kuluttaja-asiat) esitettyjä vaatimuksia, joiden arvo ilman korkoja ja kuluja on enintään 5 000 euroa (silloin kun vaatimuslomake toimitetaan toimivaltaiseen tuomioistuimeen).

1.2 Menettelyn aloittaminen

Yksinkertaistetussa menettelyssä kukin oikeuskäsittely voi 5053 §:n nojalla koskea vain yhtä vaatimusta. Useampia vaatimuksia voidaan yhdistää yhteen kanteeseen vain, jos ne ovat aiheutuneet samasta sopimuksesta tai samantyyppisistä sopimuksista. Jos kanteeseen on yhdistetty vaatimuksia, joista osaa ei voida hyväksyä, oikeuden puheenjohtaja määrää hakemuksen hylättäväksi ilman pyyntöä korjata virhe. Jos hakija peruuttaa viikon kuluessa hylkäämispäätöksen tiedoksiannosta ne vaatimukset, joita ei voida yhdistää samaan kanteeseen, hakemus tulee muilta osin voimaan päivänä, jona se alun perin jätettiin.

Jos vaatimus koskee vain osaa saatavasta, asia voidaan käsitellä yksinkertaistetussa menettelyssä, jos menettelyä voitaisiin soveltaa kantajan esittämien seikkojen perusteella koko saatavaan. Kun vaatimus on otettu käsiteltäväksi yksinkertaistetussa menettelyssä, sitä ei voi myöhemmin muuttaa. Vastavaatimukset ja kuittaukset ovat sallittuja, jos vaatimukset ovat sellaisia, että ne voidaan käsitellä yksinkertaistetussa menettelyssä. Pääväliintulo, sivuväliintulo, kolmannelle osapuolelle tehtävät ilmoitukset ja asianosaisten vaihtaminen eivät ole sallittuja.

Tapaukset käsitellään yksinkertaistetussa menettelyssä asianosaisten tahdosta riippumatta, mikä tarkoittaa, että menettelyn käyttö on pakollista.

1.3 Lomakkeet

Siviiliprosessilain mukaan (125 §:n 2 momentti) kaikki yksinkertaistetussa menettelyssä toimitettavat oikeudenkäyntiasiakirjat, kuten vaatimukset, vastineet, yksipuolista tuomiota koskevat takaisinsaantihakemukset tai todisteita sisältävät oikeudenkäyntiasiakirjat on toimitettava virallisilla lomakkeilla.

Virallisia lomakkeita on saatavilla kaupungin- ja kunnanvirastoissa, tuomioistuinten kirjaamoissa ja oikeusministeriön verkkosivustolla https://www.gov.pl/web/sprawiedliwosc/formularze-pism-procesowych-w-postepowaniu-cywilnym. Vaaditun lomakkeen käyttämättä jättäminen katsotaan muotovirheeksi.

Siviiliprosessilain yleisissä säännöksissä (130¹ §) säädetään, että jos oikeudenkäyntiasiakirja, joka olisi pitänyt toimittaa virallisella lomakkeella, on toimitettu toisessa muodossa tai jos sitä ei voida käsitellä, koska muita muotovaatimuksia ei ole noudatettu, oikeuden puheenjohtaja pyytää asianomaista osapuolta korjaamaan virheet viikon kuluessa ja palauttaa asiakirjan kyseiselle osapuolelle. Virheiden korjaamista koskevassa pyynnössä on eriteltävä kaikki asiakirjassa olleet virheet. Jos osapuoli ei korjaa virheitä määräaikaan mennessä tai jos asiakirja toimitetaan oikeudelle uudestaan virheellisenä, oikeuden puheenjohtaja määrää sen palautettavaksi osapuolelle.

Eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä käytetään neljää vakiolomaketta, jotka ovat liitteinä edellä mainitussa asetuksessa:

• vaatimuslomake
• tuomioistuimen esittämä vaatimuslomaketta koskeva täydennys- ja/tai oikaisupyyntö
• vastauslomake
• todistus vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annetusta tuomiosta.

1.4 Neuvonta

Jos tuomioistuin katsoo, että vaatimuksen rahamääräistä arvoa on mahdotonta tai erittäin vaikeaa osoittaa luotettavasti, se voi harkintansa mukaan määrätä tuomiossaan sopivan summan tarkasteltuaan kaikkia asiaan liittyviä seikkoja. Tuomioistuin voi käsitellä asian ottamatta huomioon yksinkertaistettua menettelyä koskevia säännöksiä, jos asia voidaan näin ratkaista tehokkaammin (siviiliprosessilain 505¹ §:n 3 momentti). Jos vaatimuksen perusteen tai arvon selvittäminen edellyttää erityistä asiantuntemusta, tuomioistuin voi harkintansa mukaan tehdä arvioinnin itse kaikkien asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella tai hankkia asiantuntijan lausunnon. Asiantuntijalta ei saa pyytää lausuntoa, jos siitä aiheutuvien kustannusten voidaan arvioida ylittävän vaatimuksen arvon, paitsi jos poikkeukselliset olosuhteet edellyttävät lausunnon hankkimista. Todisteiden vastaanottaminen todistajalta ei estä kuulemasta häntä asiantuntijana, myös niiden tosiseikkojen osalta, joista hän on todistanut, vaikka hän olisi aiemmin antanut lausunnon muun tahon kuin tuomioistuimen pyynnöstä (siviiliprosessilain 505⁷ §).

1.5 Todisteiden vastaanottamista koskevat säännöt

Jos vaatimuksen perusteen tai arvon selvittäminen edellyttää erityistä asiantuntemusta, tuomioistuin voi harkintansa mukaan tehdä arvioinnin itse kaikkien asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella tai hankkia asiantuntijan lausunnon. Asiantuntijalta ei saa pyytää lausuntoa, jos siitä aiheutuvien kustannusten voidaan arvioida ylittävän vaatimuksen arvon, paitsi jos poikkeukselliset olosuhteet edellyttävät lausunnon hankkimista. Todisteiden vastaanottaminen todistajalta ei estä kuulemasta häntä asiantuntijana, myös niiden tosiseikkojen osalta, joista hän on todistanut, vaikka hän olisi aiemmin antanut lausunnon muun tahon kuin tuomioistuimen pyynnöstä (siviiliprosessilain 505⁷ §).

1.6 Kirjallinen menettely

Yksinkertaistettu menettely on lähtökohtaisesti kirjallinen. Valtaosa asianosaisten tekemistä hakemuksista tulee toimittaa tietyillä virallisilla lomakkeilla. Yksinkertaistetussa menettelyssä on kuitenkin mahdollista esittää hakemuksia myös suullisesti. Asianosainen, joka on läsnä siinä oikeudenistunnossa, jossa tuomio annetaan, voi luopua valitusoikeudestaan antamalla tuomion antamisen jälkeen tätä koskevan ilmoituksen, joka merkitään pöytäkirjaan. Jos kaikki asianosaiset luopuvat valitusoikeudestaan, tuomiosta tulee lainvoimainen (siviiliprosessilain 505⁸ §:n 3 momentti).

Eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely on kirjallinen menettely (siviiliprosessilain 125 §:n 2 momentti luettuna yhdessä 505²¹ §:n kanssa).

1.7 Tuomion sisältö

Tuomioistuin voi käsitellä asian ottamatta huomioon yksinkertaistettua menettelyä koskevia säännöksiä, jos näin voidaan tehostaa riita-asian ratkaisemista. Siviiliprosessilain 505¹ §:n 3 momentin mukainen tuomioistuimen päätös on annettava oikeudenistunnossa päätöksenä, johon ei voida hakea muutosta.

1.8 Kulujen korvaaminen

Samoin kuin tavallisessa menettelyssä, kantajalta peritään maksu yksinkertaistetussa menettelyssä käsiteltävästä vaatimuksesta. Yksinkertaistetussa menettelyssä oikeudenkäyntimaksua koskevat säännöt perustuvat yleisiin periaatteisiin, jotka on vahvistettu oikeudenkäyntikuluista siviiliasioissa 28. heinäkuuta 2005 annetussa laissa (ustawa o kosztach sądowych w sprawach cywilnych).

Yksinkertaistetussa menettelyssä oikeudenkäynnin kustannukset jaetaan osapuolten välillä siviiliprosessilain 98–110 §:ssä vahvistettujen yleisten periaatteiden mukaisesti. Hävinneen osapuolen on siviiliprosessilain 98 §:n nojalla korvattava toiselle osapuolelle oikeuden hakemisesta ja puolustuksesta aiheutuneet kustannukset tämän vaatimuksen perusteella. Tuomioistuin määrää kustannusten jakamisesta kussakin tuomiossa, joka päättää asian käsittelyn asianomaisessa oikeusasteessa.

1.9 Muutoksenhakumahdollisuus

Asetuksen nojalla annettuun tuomioon voi hakea muutosta muutoksenhakutuomioistuimessa (sąd apelacyjny). Jos tuomio on annettu alioikeudessa, muutoksenhakemus toimitetaan kyseisen alioikeuden kautta aluetuomioistuimeen. Jos tuomio on annettu aluetuomioistuimessa, muutoksenhakemus toimitetaan kyseisen aluetuomioistuimen kautta muutoksenhakutuomioistuimeen (siviiliprosessilain 367 ja 369 § luettuna yhdessä 505²⁶ ja 505²⁷ §:n kanssa).

Jos asetuksen 7 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät, tuomioistuin antaa yksipuolisen tuomion. Vastaaja voi hakea muutosta yksipuoliseen tuomioon siinä tuomioistuimessa, joka antoi tuomion. Jos käsittelyn lopputulos on kantajalle vastainen, tämä voi hakea siihen muutosta yleisten säännösten mukaisesti (siviiliprosessilain 339 §:n 1 momentti, 342 § ja 344 §:n 1 momentti).