1 Vähäisiä vaatimuksia koskevan menettelyn olemassaolo
1.1 Soveltamisala, vaatimuksen määrällinen katto
Siviiliprosessilaissa (Zivilprozessordnung, ZPO) ei ole säädetty vähäisiä vaatimuksia koskevasta erityisestä menettelystä. Siviiliprosessilain 495 a §:ssä säädetään kuitenkin yksinkertaistetusta menettelystä paikallisissa alioikeuksissa (Amtsgerichte). Kyseisen pykälän mukaan tuomioistuin voi päättää menettelyn tyypistä harkintansa mukaan, jos riidanlainen määrä on enintään 600 euroa. Menettelyn käyttämiselle ei ole asetettu siviiliprosessilaissa muita rajoituksia (esim. riita-asian laji).
1.2 Menettelyn aloittaminen
Kuten edellä on jo esitetty, tuomioistuin voi päättää menettelyn tyypistä harkintansa mukaan erityisesti menettelyn yksinkertaistamiseksi. Tuomioistuin ei ole kuitenkaan velvollinen ryhtymään tähän, vaan se voi käsitellä myös alle 600 euron suuruiset vaatimukset tavallisten menettelysäännösten mukaisesti.
Jos tuomioistuin päättää menettelyn tyypistä harkintansa mukaan, osapuolet eivät voi tätä vastustaa. Ne voivat kuitenkin vaatia asian suullista käsittelyä.
1.3 Lomakkeet
Käytössä ei ole erityisiä lomakkeita.
1.4 Neuvonta
Yleisiä säännöksiä sovelletaan, koska ainoastaan menettelyn muotoa on yksinkertaistettu. Osapuolet, joilla ei ole asianajajaa, saavat tuomioistuimelta neuvontaa prosessioikeudellisissa kysymyksissä samalla tavoin kuin osapuolet, joilla on asianajaja. Saksalaisissa alioikeuksissa (Amtsgerichte) on esimerkiksi mahdollista kirjauttaa kanne suullisesti tuomioistuimen kirjaamoon. Myös asianajajan edustama osapuoli voi itse antaa lausunnon kirjattavaksi sen sijaan, että hänen asianajajansa toimittaisi sen.
Tuomioistuimella on myös samanlainen tiedotus- ja ilmoitusvelvollisuus siitä riippumatta, edustaako osapuolta asianajaja vai ei. Lain mukaan tuomioistuimella on velvollisuus keskustella menettelyä koskevista oikeudellisista ja tosiasiallisista seikoista sekä antaa tarvittavat selvennykset.
1.5 Todisteiden vastaanottamista koskevat säännöt
Tuomioistuin ei ole sidottu muualla säädettyihin todisteiden vastaanottamistapoihin. Vastoin muutoin noudatettavia välittömyyden (Unmittelbarkeit) ja avoimuuden (Parteiöffentlichkeit) periaatteita, jotka edellyttävät todistajan, asiantuntijan tai osapuolen kuulemista asiaa käsittelevässä tuomioistuimessa osapuolten läsnä ollessa, tuomioistuin voi yksinkertaistetussa menettelyssä määrätä kyseisten henkilöiden kuulemisesta puhelimitse tai kirjallisesti.
1.6 Kirjallinen menettely
Menettely on mahdollista suorittaa yksinomaan kirjallisena. Asia on kuitenkin käsiteltävä suullisesti osapuolen vaatimuksesta.
1.7 Tuomion sisältö
Tuomion sisältö on yksinkertaisempi kuin tavallisessa menettelyssä. Tämä johtuu siitä, että enintään 600 euron suuruisia vaatimuksia koskeviin tuomioihin ei lähtökohtaisesti voida hakea muutosta.
Tuomioon ei tarvitse sisällyttää esimerkiksi tosiasioiden kuvausta. Myös ratkaisun perustelut voidaan jättää pois, jos osapuolet eivät niitä vaadi tai jos niiden olennainen sisältö on jo esitetty pöytäkirjassa. Kansainvälisten oikeussuhteiden vuoksi tuomio on kuitenkin perusteltava, jos on odotettavissa, että tuomioon vedotaan ulkomailla.
Jos muutoksenhaku on poikkeuksellisesti mahdollista, tuomion sisältöön sovelletaan yleisiä säännöksiä.
1.8 Kulujen korvaaminen
Kulujen korvaamista ei ole rajoitettu, ja yleisiä säännöksiä sovelletaan. Näin ollen hävinnyt osapuoli vastaa lähtökohtaisesti oikeudenkäyntikuluista.
1.9 Muutoksenhakumahdollisuus
Enintään 600 euron suuruisia vaatimuksia koskeviin tuomioihin ei lähtökohtaisesti voida hakea muutosta. Poikkeuksena tästä on tapaus, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on sallinut muutoksenhaun tuomiossaan, koska asialla on periaatteellista merkitystä tai koska oikeuden kehittyminen tai yhdenmukaisen oikeuskäytännön turvaaminen edellyttävät muutoksenhakutuomioistuimen ratkaisua.
Jos muutoksenhakua ei ole sallittu, se osapuoli, jota vastaan tuomio on annettu, voi pyytää menettelyn jatkamista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, jos kyseinen tuomioistuin on loukannut oikeutta tulla kuulluksi päätöksen kannalta merkittävällä tavalla. Jos asiaa käsittelevä tuomioistuin ei tee tarvittavia korjauksia, osapuolelle jää vielä mahdollisuus tehdä perustuslakiin perustuva valitus (Verfassungsbeschwerde) liittovaltion perustuslakituomioistuimelle (Bundesverfassungsgericht), mutta asiaa koskevassa päätöksessä ei kuitenkaan tarkastella mahdollista yleisen lainsäädännön vaan perustuslain rikkomista.