Tuomioistuinratkaisun täytäntöönpano

1 Mitä täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tarkoittaa?

Tuomion täytäntöönpano tarkoittaa tuomioistuinten tuomioiden ja muiden täytäntöönpanoasiakirjojen (velkainstrumenttien, julkisten asiakirjojen (atti publici) ja tiettyjä palveluja koskevien oikeaksi todistettujen yksityisten asiakirjojen) täytäntöönpanoa. Järjestysvallan väliintulo on mahdollinen, jos velallinen ei hoida maksuvelvoitteitaan oma-aloitteisesti sinä aikana, jolloin tuomioistuinmenettelyt ovat käynnissä.

2 Mille viranomaisille täytäntöönpanoa koskeva toimivalta kuuluu?

Yleisillä tuomioistuimilla on toimivalta panna tuomio täytäntöön Myös asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (uudelleenlaadittu Bryssel I -asetus) 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu täytäntöönpanosta kieltäytymistä koskeva hakemus on toimitettava yleiselle tuomioistuimelle.

Jos velallinen on viranomainen, velkoja voi pannakseen täytäntöön yleisen tuomioistuimen tuomion nostaa erityisen kanteen alueellisessa hallintotuomioistuimessa (giudizio di ottemperanza eli tuomion noudattamista koskeva menettely – hallintomenettelylain 112 § ja sitä seuraavat pykälät). Tämä menettely ei ole pakollinen, vaan pikemminkin vaihtoehto yleisen tuomioistuimen suorittamalla suoralle täytäntöönpanolle, ja se edellyttää yleisen tuomioistuimen täytäntöönpanosta poiketen, että täytäntöönpantavasta tuomiosta on tullut lainvoimainen. Seuraavat tiedot koskevat tavanomaista täytäntöönpanomenettelyä.

3 Millä edellytyksillä päätös täytäntöönpanosta voidaan antaa?

Täytäntöönpanoasiakirjan hallussapito on välttämätön ja riittävä edellytys, jotta täytäntöönpanotoimet voidaan aloittaa. Täytäntöönpanoasiakirjoista säädetään siviiliprosessilain 474 §:ssä, ja niitä on kahta tyyppiä: oikeudenkäyntiasiakirjoja ja muita asiakirjoja. Oikeudenkäyntiasiakirjoihin kuuluvat tuomioistuinmenettelyn aikana tai sen päätteeksi annetut tuomioistuimen tuomiot, asiakirjat ja päätökset. Muihin asiakirjoihin kuuluvat velkainstrumentit, julkiset asiakirjat ja oikeaksi todistetut yksityiset asiakirjat, jotka osapuolet ovat laatineet ilman tuomioistuimen osallistumista.

3.1 Menettely

Ennen täytäntöönpanon aloittamista velkojan on annettava velalliselle tiedoksi täytäntöönpanoasiakirja sekä täytäntöönpanomääräys (precetto), jota velallisen on noudatettava vähintään kymmenen päivää kestävän määräajan kuluessa, sekä varoitus siitä, että tämän määräyksen laiminlyönti johtaa tuomion pakkotäytäntöönpanoon siviiliprosessilain 480 §:n mukaisesti.

Täytäntöönpanoa ei saa aloittaa ennen tämän määräajan umpeutumista, ellei tuomioistuimen presidentti anna kiireellistä lupaa välittömään täytäntöönpanoon (siviiliprosessilain 482 §).

Siviiliprosessilain 480 §:ssä säännellään tällaisten täytäntöönpanomääräysten sisältöä ja säädetään, että velkojan on ilmoitettava tällaisissa määräyksissä tiedoksianto-osoitteensa siinä kunnassa, jonka alueella täytäntöönpanon suhteen toimivaltainen tuomioistuin sijaitsee. Jos tällaista osoitetta ei ilmoiteta, täytäntöönpanomääräykseen kohdistuvat muutoksenhaut osoitetaan sen paikan tuomioistuimelle, jossa määräys annettiin tiedoksi, ja kyseisen tuomioistuimen kirjaamo antaa ilmoitukset tiedoksi velkojalle.

Kun nämä muodollisuudet on täytetty, täytäntöönpanoprosessi voi alkaa. Italiassa on kolmentyyppisiä täytäntöönpanomenettelyjä.

1) Ulosotto, joka tarkoittaa velallisen omaisuuden tai maksamattomien saatavien ulosmittausta ja myyntiä tai jakamista velkojan saatavien maksamista varten. Ulosottomies suorittaa ulosmittauksen, kun hänelle on esitetty tiedoksiannettu täytäntöönpanoasiakirja ja -määräys. Ulosmittaus on suoritettava 90 päivän kuluessa täytäntöönpanomääräyksen tiedoksiantamisesta, mutta ei ennen siinä vahvistettua määräaikaa. Jos ulosmittausta ei suoriteta näiden määräaikojen puitteissa, täytäntöönpanomääräys raukeaa (481 §). Tässä vaiheessa oikeudellinen edustus on välttämätöntä.

Ulosottomääräys estää velallista suojaamasta ulosmitattua omaisuutta ja saatavia haettavalta luottotakaukselta. Ulosottomääräyksestä tulee pätemätön, jos täytäntöönpanon suhteen toimivaltaiselta tuomioistuimelta ei pyydetä omaisuuden jakamista tai myyntiä 45 päivän kuluessa määräyksen antamisesta.

2) Tietyn omaisuuden siirtovelvoite (esecuzione per consegna e rilascio), jossa ulosottomies joko antaa velkojalle yksilöidyn irtaimen omaisuuden, johon velkojalla on oikeus, tai häätää velallisen kiinteistöstä.

3) Positiivisen tai negatiivisen velvoitteen täyttäminen (esecuzione degli obblighi di fare e di non fare) edellyttää muutoksen hakemista täytäntöönpanosta vastaavalta tuomioistuimelta, joka määrää, miten velvoite on täytettävä, ja nimittää ulosottomiehen ja velvoitteen täyttämisestä vastuussa olevat henkilöt (esimerkiksi rakennusyhtiö) velallisen kustannuksella.

Täytäntöönpanolla pyritään varmistamaan täyttämättä jääneiden velvoitteiden toimeenpano poliisin avustuksella. Täytäntöönpanoa voidaan soveltaa sekä rahamääräisiin velkoihin että irtaimen omaisuuden luovutusta tai kiinteän omaisuuden vapauttamista koskeviin velvoitteisiin sekä positiivisiin tai negatiivisiin velvoitteisiin.

Siviiliprosessilain 614 bis §:n mukaan tuomioistuin, joka antaa muun kuin rahaa koskevan tuomion, voi periä velkojalta maksun määräyksen rikkomisesta, noudattamatta jättämisestä tai sen täytäntöönpanon viivästymisestä. Myös täytäntöönpanosta vastaava tuomioistuin voi soveltaa tätä toimenpidettä, kun täytäntöönpanomääräys on annettu tiedoksi.

3.2 Tärkeimmät edellytykset

Täytäntöönpanoasiakirjan hallussapito on välttämätön ja riittävä ehto, jotta täytäntöönpano voidaan aloittaa. Täytäntöönpanoasiakirjan on sisällettävä oikeus saataviin, jotka ovat ”selvät, rahassa määritellyt ja erääntyneet” (certo, liquido ed esigibile) (474 §). Saatavan ”selvyys” vaihtelee täytäntöönpanoasiakirjan mukaan: tuomioiden ei tarvitse olla lopullisia, jotta ne voidaan panna täytäntöön, sillä ensimmäisen oikeusasteen tuomio on väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoinen, kunnes muutoksenhakutuomioistuin kumoaa sen. ”Rahassa määritelty” tarkoittaa sitä, että määrä on laskettu (tai se voidaan laskea) eikä se ole harkinnanvarainen. ”Erääntynyt” tarkoittaa, että määrä on erääntynyt eikä siihen sovelleta lykkääviä ehtoja.

4 Täytäntöönpanotoimien tarkoitus ja luonne

Täytäntöönpanomenettelyn aikana täytäntöönpanotuomioistuin määrää erityyppisiä toimenpiteitä – yleensä määräyksiä (ordinanze). Toimenpiteet vaihtelevat menettelyjen asianmukaisen etenemisen varmistavien sääntöjen vahvistamisesta toimenpiteisiin, joilla käyttöoikeus siirretään henkilölle, esimerkiksi päätös (decreto), jolla omistusoikeus ulosmitattuun omaisuuteen siirretään sille henkilölle, joka osti sen huutokaupassa tai tarjosi siitä eniten.

4.1 Minkä tyyppinen varallisuus voi olla täytäntöönpanon kohteena?

Pakkolunastus voidaan kohdistaa seuraaviin omaisuuseriin: a) irtain omaisuus, b) kiinteä omaisuus, c) velallisen saatavat ja irtain omaisuus, joita velallinen säilyttää kolmannen osapuolen tiloissa, d) osakkeet.

Täytäntöönpanoa voidaan soveltaa myös irtaimen omaisuuden ja kiinteää omaisuutta koskevan oikeuden luovutusta koskeviin velvoitteisiin sekä positiivisiin ja negatiivisiin velvoitteisiin.

4.2 Mitä vaikutuksia täytäntöönpanotoimilla on?

Rahamääräistä omaisuutta koskeva täytäntöönpano alkaa ulosottomääräyksellä, mikä tarkoittaa, että ulosmitattu omaisuus ei ole sen velallisen käytettävissä, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan. Kaikki kyseisen rahasaatavan siirtämistä koskevat toimet ovat pätemättömiä, eikä niihin voida vedota täytäntöönpanon estämiseksi.

4.3 Mikä on täytäntöönpanotoimien voimassaoloaika?

Täytäntöönpanotoimien tehtävänä on esitettyjen vaateiden täyttäminen, eikä niitä voida siksi käyttää todisteena tutkinnassa.

5 Voiko täytäntöönpanopäätökseen hakea muutosta?

Oikeusjärjestelmä mahdollistaa velallisen (ja/tai kolmansien osapuolten, jotka ovat täytäntöönpanon kohteina) tekemät muutoksenhaut täytäntöönpanomenettelyyn liittyviä toimia ja päätöksiä vastaan. Tällä tavoin voidaan hakea seuraavaa kahta erityyppistä tuomiota:

– täytäntöönpanoon kohdistuva muutoshakemus (opposizione all’esecuzione) (siviiliprosessilain 615 ja 616 §), jossa oikeus jatkaa täytäntöönpanoa (tai velkojan oikeus jatkaa täytäntöönpanoa tai tiettyjen omaisuuserien ulosmittausta) kiistetään

– täytäntöönpanoasiakirjoihin kohdistuva muutoshakemus (opposizione agli atti esecutivi) (siviiliprosessilain 617 ja 618 §), jossa valituksen perusteena on menettelyvirhe (eli täytäntöönpanoon kuuluvien asiakirjojen laillisuus kiistetään).

Muutoksenhaku, joka koskee täytäntöönpanoa tai täytäntöönpanotoimia ja joka on tehty ennen kuin täytäntöönpano alkaa, määritellään täytäntöönpanomääräystä vastaan tehdyksi muutoksenhauksi (opposizioni a ‘precetto’), koska se on tehty täytäntöönpanoa koskevan ennakkoilmoitusasiakirjan perusteella. Täytäntöönpanomääräykseen voidaan hakea muutosta jättämällä hakemus tuomioistuimelle, joka on toimivaltainen kyseisessä asiassa tai kohteena olevan summan osalta ja kyseisellä maantieteellisellä alueella, siviiliprosessilain yleisten säännösten mukaisesti.

Jos täytäntöönpano on jo alkanut tai jos ulosottomääräys on annettu tiedoksi, täytäntöönpanoa tai täytäntöönpanoasiakirjoja koskeva muutoksenhaku tehdään erityisellä hakemuksella, joka jätetään täytäntöönpanotuomioistuimelle. Tuomioistuin voi määrätä, että täytäntöönpanoa lykätään, kunnes muutoksenhakua koskevan päätös on annettu, mutta täytäntöönpanoa ei lykätä automaattisesti.

Kuten kaikki ensimmäisen oikeusasteen tuomiot, muutoksenhaussa annettu tuomio voidaan riitauttaa.

Kolmannet osapuolet, jotka ilmoittavat esineoikeudesta ulosmitattuun omaisuuteen, voivat hakea muutosta täytäntöönpanotuomioistuimelta siihen saakka, kunnes omaisuus on myyty tai omistusoikeuden siirto on tehty.

Tähän sovellettavat säännökset ovat siviiliprosessilain 615–619 §.

6 Sovelletaanko täytäntöönpanoon mitään rajoituksia, esimerkiksi velallisen suojaa koskevien sääntöjen tai määräaikojen perusteella?

Niiden esineiden lisäksi, joihin sovelletaan erityisissä oikeussäännöksissä ja siviiliprosessilain 514 §:ssä vahvistettua ulosmittauskieltoa, seuraavia esineitä ei voida ulosmitata:

1) pyhät esineet ja esineet, joita käytetään uskonnon harjoittamisessa

2) vihkisormukset, vaatteet, liinavaatteet, vuoteet, ruokailuryhmät, vaatekaapit, lipastot, jääkaapit, liedet ja uunit riippumatta siitä, toimivatko ne kaasulla vai sähköllä, pesukoneet, talous- ja keittiövälineet ja niiden säilyttämiseen käytetyt kalusteet, siltä osin kuin ne ovat tarpeen velallisen ja hänen kanssaan samassa taloudessa asuvien perheenjäsenten tarpeiden täyttämiseksi; näihin eivät kuitenkaan kuulu arvohuonekalut (vuoteita lukuun ottamatta), mukaan lukien arvokkaat antiikkiesineet ja taide-esineet, joiden arvo on vahvistettu

3) velalliselle ja edellisessä kohdassa mainituille henkilöille välttämätön ruoka ja polttoaine yhdeksi kuukaudeksi;

näihin eivät kuitenkaan kuulu arvohuonekalut (vuoteita lukuun ottamatta), mukaan lukien arvokkaat antiikkiesineet ja taide-esineet, joiden arvo on vahvistettu.

Aseita ja muita velallisella olevia esineitä, joita hän tarvitsee julkisissa palvelutehtävissä, kunniamerkkejä, kirjeitä, perhetietoja sisältäviä asiakirjoja ja käsikirjoituksia, elleivät ne ole osa kokoelmaa, sekä lemmikkieläimiä ja hoitotarkoituksiin käytettäviä eläimiä ei voida ulosmitata.

Myös muun muassa seuraaviin sovelletaan oikeussäännösten mukaisesti ulosottokieltoa: valtion omistama omaisuus, valtion tai muun julkisyhteisön omistamat omaisuuserät, joita ei voida luovuttaa, aviovarallisuussuhteiden alainen omaisuus, kirkollisten instituutioiden omaisuus ja uskonnolliset rakennukset.

Siviiliprosessilain 671 §:n mukaan seuraavia velallisen saatavia kolmansilta ei voida ulosmitata:

a) elatusapumaksut, paitsi elatusta varten, mutta ne voidaan ulosmitata ainoastaan tuomioistuimen presidentin tai hänen valtuuttamansa tuomarin luvalla ja vain päätöksessä määritetyn osuuden osalta

b) köyhiksi luokitelluille henkilöille maksettavat hyväntekeväisyys- tai toimeentuloavustukset sekä vakuutusrahastojen, sosiaaliturvaviranomaisten ja hyväntekeväisyyslaitosten suorittamat maksut äitiys-, sairaus- tai hautauskulujen kattamiseksi

c) määrät, jotka yksityishenkilöt ovat velkaa palkkana tai muuna työsuhteeseen liittyvänä maksuna (mukaan lukien irtisanomiskorvauksena), voidaan ulosmitata elatusapua varten siltä osin kuin tuomioistuimen presidentti tai hänen valtuuttamansa tuomari on sen hyväksynyt; muun tyyppisten tulojen osalta voidaan ulosmitata enintään viidesosa näistä määristä; edellä mainittujen perusteiden nojalla tehtävien samanaikaisten ulosmittausten osuus saa olla enintään puolet näistä määristä

d) maksuton elinkorko, jos on säädetty, että velkojan perustarpeiden täyttämiseksi tarvittavaa määrää ei saa ulosmitata

e) vakuutuksenantajan vakuutuksenottajalle tai vakuutussopimuksen edunsaajalle maksamat määrät edellyttäen, että – maksettujen vakuutusmaksujen osalta – sovelletaan velkojia vahingoittavien toimien tarkistamisesta sekä lahjojen keräämisestä, perimisestä ja vähentämisestä annettuja säännöksiä

f) eläkkeinä, eläkkeitä vastaavina korvauksina tai muina eläke-etuuksina maksettavista määristä on jätettävä ulosmittaamatta määrä, joka vastaa kaksinkertaista kuukausittaisen sosiaaliturvaetuuden enimmäismäärää ja on vähintään 1 000 euroa; kyseisen määrän ylittävä osuus voidaan ulosmitata alakohdassa c ilmoitetuissa rajoissa

g) erityiset huolto- ja avustusrahastot (mukaan lukien maksuihin perustumattomat rahastot), jotka yrityksen omistaja on perustanut yrityksen omistajan tai työntekijöiden velkojien suorittamien maksujen perusteella.

Myös saatavista, jotka ovat työsuhteeseen tai työhön liittyviä palkkoja ja muita korvauksia (mukaan lukien irtisanomiskorvaukset ja eläkkeet) sekä eläkkeitä vastaavia korvauksia tai muita eläke-etuuksia, voidaan ulosmitata määrä, joka ylittää kolmea sosiaaliturvaetuutta vastaavan määrän, jos maksut on suoritettu velallisen nimissä avatulle pankki- tai postisiirtotilille ennen ulosmittausta. Jos korvaukset on maksettu tilille ulosmittausajankohdan jälkeen, ne voidaan ulosmitata edellä kuvatuin ja erityisessä lainsäädännössä säädetyin rajoituksin.

Velallinen voi vaatia, että omaisuus tai saatava vapautetaan ulosmittauksesta, hakemalla muutosta täytäntöönpanoa vastaan (siviiliprosessilain 615 §).

Täytäntöönpanotoimi ei ole pätevä, jos vaateen vanhentumisaika on mennyt umpeen. Vanhentumisaika on yleensä kymmenen vuotta, mutta se voi vaihdella kyseessä olevan oikeuden mukaan (esimerkiksi sopimussuhteen ulkopuolisen vahingon korvausvaateen vanhentumisaika on viisi vuotta). Lainsäädännössä säädetään myös eripituisista vanhentumisajoista sen oikeusvälineen tyypin mukaan, jolla täytäntöönpanon perustana oleva vaade on todennettu. Esimerkiksi tuomioistuimen tuomiolla vahvistetun vaateen vanhentumisaika on kymmenen vuotta, vaikka yleensä tämän tyyppiselle vaateelle annetaan lainsäädännössä lyhyempi vanhentumisaika.

Sen tuomioistuimen presidentti, jonka lainkäyttöalueella velallisen asuin- tai kotipaikka, asunto tai sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee, voi velkojan pyynnöstä antaa luvan ulosmitattavan omaisuuden etsintään sähköisin keinoin (siviiliprosessilain 492 §:n 2 momentti). Tämä tarkoittaa, että ulosottomies voi etsiä velallisen omaisuutta ja saatavia verorekisterin ja viranomaisten tietokantojen avulla. Lisäksi tapauksissa, joissa on ulosmitattu irtainta omaisuutta, on otettu käyttöön tapoja, joilla maksu ulosmitatun omaisuuden arvon kattamiseksi voidaan suorittaa erissä (conversione del pignoramento).

Linkki Italian siviiliprosessilakiin: https://www.normattiva.it/uri-res/N2Ls?urn:nir:stato:regio.decreto:1940-10-28;1443

Tämä verkkosivu on osa Sinun Eurooppasi -sivustoa.

Anna palautetta sisällön hyödyllisyydestä.

Päivitetty viimeksi: 03/02/2025