Tuomioistuinratkaisun täytäntöönpano

1 Mitä täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tarkoittaa?

Pakkotäytäntöönpano (Zwangsvollstreckung) on menettely, jossa pakkoteitse pannaan täytäntöön tai turvataan velkojien vaateita velallisia kohtaan. Täytäntöönpanovalta kuuluu yksinomaan valtiolle, joka käyttää suvereenia valtaansa edustajiensa välityksellä.

Vaateen täytäntöön panemiseksi velkojan käytettävissä on erilaisia toimenpiteitä, kuten

• irtaimen omaisuuden takavarikointi (Sachpfändung)
• saamisten tai muiden varallisuusoikeuksien ulosmittaus (erityisesti pankkitalletusten takavarikointi tai ansiotulojen ulosmittaus)
• omaisuusselvitys (Vermögensauskunft)
• pakkotoimenpiteet, joilla varmistetaan omaisuuden perintä taikka toimien toteuttaminen tai niistä pidättäytyminen
• kiinnityksen rekisteröinti (Eintragung einer Sicherungshypothek)
• pakkohuutokauppa (Zwangsversteigerung)
• takavarikointi omaisuuden tuotoista (Zwangsverwaltung).

Pakkotäytäntöönpanoa säännellään Saksassa lähinnä siviiliprosessilain (Zivilprozessordnung) 704 §:llä ja sitä seuraavilla pykälillä sekä pakkohuutokauppaa ja omaisuuden tuottojen takavarikointia koskevalla lailla (Gesetz über die Zwangsversteigerung und Zwangsverwaltung).

Siviiliprosessilain 946 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä on säännöksiä, jotka liittyvät asetukseen (EU) N:o 655/2014, jolla säännellään vaateiden täytäntöönpanoa rajatylittävissä asioissa EU:n jäsenvaltioissa.

2 Mille viranomaisille täytäntöönpanoa koskeva toimivalta kuuluu?

Saamisten ja muiden varallisuusoikeuksien täytäntöönpanoa koskeva toimivalta on velallisen kotipaikan käräjäoikeudella (Amtsgericht, josta käytetään nimitystä Vollstreckungsgericht täytäntöönpanoasiaa käsiteltäessä). Jos velallisella ei ole kotipaikkaa Saksassa, toimivaltainen tuomioistuin on se, jonka alueella omaisuus sijaitsee (siviiliprosessilain 13, 23 ja 828 §).

Pakkohuutokaupan ja omaisuuden tuottojen takavarikoinnin osalta toimivaltainen tuomioistuin on kiinteistön sijaintipaikan käräjäoikeus (siviiliprosessilain 869 § luettuna yhdessä pakkohuutokauppaa ja omaisuuden tuottojen takavarikointia koskevan lain 1 §:n kanssa).

Kiinnityksen rekisteröinnin suorittaa kiinteistörekisterivirasto (Grundbuchamt) sen käräjäoikeuden sijaintipaikassa, jossa kiinteistörekisteriä pidetään (siviiliprosessilain 867 §, kiinteistörekisteriä koskevan lain (Grundbuchordnung) 1 §).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on toimivalta niiden pakkokeinojen osalta, joilla varmistetaan toimien toteuttaminen tai salliminen tai niistä pidättäytyminen (siviiliprosessilain 887, 888 ja 890 §).

3 Millä edellytyksillä päätös täytäntöönpanosta voidaan antaa?

3.1 Menettely

Menettely määräytyy kussakin tapauksessa haettavan täytäntöönpanotoimen mukaan. Pakkotäytäntöönpano voidaan suorittaa lainvoimaisille tuomioille, joihin ei voi enää hakea muutosta tai jotka on julistettu väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoisiksi (siviiliprosessilain 704 §), väliaikaisille ulosottomääräyksille (Arrest, siviiliprosessilain 929 §) ja välipäätöksille (einstweilige Verfügungen, siviiliprosessilain 936 §) sekä muille täytäntöönpanoperusteille, jotka on mainittu siviiliprosessilain 794 §:ssä. Tällaisiin perusteisiin kuuluvat tuomioistuinten päätösten lisäksi erityisesti myös välimiestuomioistuimessa saavutetut sovintoratkaisut (Vergleiche vor Gütestellen), lakimiesten avulla tehdyt sovinnot (Anwaltsvergleiche) ja notaarin vahvistamat asiakirjat (notarielle Urkunden). Täytäntöönpanoperusteen nojalla voidaan hakea toimivaltaiselta viranomaiselta täytäntöönpanotoimea.

Täytäntöönpanon onnistumisen turvaamiseksi tuomioistuimet ratkaisevat velkojan hakemuksen yleensä kuulematta etukäteen velallista. Oikeus tulla kuulluksi myönnetään kuitenkin toimenpiteen perusteella. Ratkaisu hakemuksesta tehdään antamalla määräys. Tuomioistuimen määräyksiin voidaan hakea muutosta huomautuksella (Erinnerung) (siviiliprosessilain 766 §) tai välittömällä valituksella (sofortige Beschwerde) (siviiliprosessilain 793 §).

Täytäntöönpanomenettelyssä ei lähtökohtaisesti ole pakollista käyttää asianajajaa (siviiliprosessilain 78 §).

Ulosottomiehen (Gerichtsvollzieher) toiminnan painopiste on irtaimeen omaisuuteen kohdistuvassa täytäntöönpanossa. Ulosottomies voi periaatteessa sovintoratkaisun (gütliche Erledigung, siviiliprosessilain 802b §) puitteissa sallia, että velallinen tekee suoritukset erissä, ja hänen on huolehdittava siitä, että täytäntöönpanomenettely saatetaan päätökseen nopeasti. Yksi ulosottomiehen ensisijaisista tehtävistä on saada velalliselta valaehtoinen omaisuusselvitys. Ulosottomiehen toimivaltaan kuuluu lisäksi

• irtaimen omaisuuden ja kiinteän omaisuuden perintä (häätö)
• velallisen suostumuksen saaminen vaadituille toimille tämän vastustuksesta huolimatta
• pakkotäytäntöönpanossa tarvittavien asiakirjojen tiedoksianto jonkin osapuolen pyynnöstä
• väliaikaisten ulosottomääräysten ja välipäätösten täytäntöönpano (jos se ei ole tuomioistuimen tehtävä)
• pidätysmääräysten täytäntöönpano, jos vastaaja kieltäytyy toimittamasta omaisuusselvitystä.

Ulosottomies on osavaltion oikeusvirkamies, joka työskentelee käräjäoikeuden johtavan tuomarin tai puheenjohtajan hallinnollisessa valvonnassa. Hän on täytäntöönpanotehtäviä hoitaessaan riippumaton oikeusviranomainen, joka periaatteessa käyttää julkista valtaa ottamatta vastaan ohjeita. Ulosottomiehen suorittamista toimenpiteistä ja hänen laatimistaan kustannuserittelyitä voidaan moittia tekemällä huomautus siviiliprosessilain 766 §:n nojalla. Se voidaan tehdä myös silloin, jos ulosottomies kieltäytyy panemasta määräystä täytäntöön. Täytäntöönpanotavasta tehdystä huomautuksesta antaa ratkaisun täytäntöönpanotuomioistuimen tuomari.

Täytäntöönpanotoimien kustannukset

Laissa on säädetty erilaisista täytäntöönpanotavoista, joiden käyttö riippuu turvaamistoimen kohteena olevasta vaateesta. Eri täytäntöönpanotoimien aiheuttamat kustannukset vaihtelevat seuraavasti:

• a. Irtaimen omaisuuden ulosmittaus

Jos oikeus tietyn rahasaatavan maksamiseen on hyväksytty, velkoja voi pyytää ulosottomieheltä maksun täytäntöönpanoa. Ulosottomiehen suorittamasta velallisen irtaimen omaisuuden ulosmittauksesta peritään 31,20 euroa ulosottomiehen kuluista annetun lain (Gerichtsvollzieherkostengesetz) liitteenä olevan maksutaulukon (Kostenverzeichnis) kohdan 205 mukaisesti. Lisäksi peritään 62,40 euron suuruinen maksu maksutaulukon kohdan 300 mukaisesti, jos ulosmitattu omaisuus myydään julkisessa huutokaupassa (joko paikallisessa huutokaupassa tai verkkohuutokaupassa, johon yleisö voi osallistua tietyn huutokauppapaikan kautta) tai realisoidaan jollakin muulla tavalla. Jos ulosottomiehen laatimasta pöytäkirjasta käy ilmi, että virkatoimi on kestänyt yli kolme tuntia, käytetystä ajasta peritään näiden maksujen lisäksi yleensä maksutaulukon kohdan 500 mukainen lisämaksu. Lisämaksua peritään jokaiselta alkavalta tunnilta 24 euroa. Lisäksi on maksettava ulosottomiehen kulut, erityisesti matkakulut (maksutaulukon kohta 711).

• b. Velallisen saamisten ulosmittaus

Velkoja voi hakea maksamismääräyksen perusteella myös velallisella olevan saamisen (esimerkiksi palkan) ulosmittausta ja siirtämistä velkojalle perintätoimena (zur Einziehung) tai sijaissuorituksena (an Zahlungs statt) (siviiliprosessilain 829 ja 835 §). Yleensä saamisen ulosmittausta ja siirron täytäntöönpanoa haetaan yhdessä ja niistä tehdään yhteinen ulosmittaus- ja siirtomääräys. Täytäntöönpanosta peritään tällöin 24 euron maksu tuomioistuinkuluista annetun lain (Gerichtskostengesetz) liitteenä olevan maksutaulukon kohdan 2111 mukaisesti. Lisäksi peritään ulosottomiehen kulut, jotka aiheutuvat ulosmittaus- ja siirtomääräyksen tiedoksi antamisesta toissijaiselle velalliselle ja velalliselle.

• c. Omaisuusselvityksen hankkiminen

Ulosottomies perii 39,50 euron maksun omaisuusselvityksen hankkimisesta ulosottomiehen kuluista annetun lain liitteenä olevan maksutaulukon kohdan 260 mukaisesti.

• d. Kiinteään omaisuuteen kohdistuva täytäntöönpano

Velallisen kiinteään omaisuuteen kohdistuvalla täytäntöönpanolla tarkoitetaan kiinteistörekisteriin kirjattua kiinnitystä tai pakkohuutokauppaa tai kiinteän omaisuuden tuottojen takavarikointia.

Jos kiinnitys kirjataan kiinteistörekisteriin, siitä peritään tuomioistuin- ja notaarikuluista annetun lain (Gerichts- und Notarkostengesetz) liitteenä olevan maksutaulukon kohdan 14121 mukaisesti maksu, jonka suuruus on 1,0 prosenttia turvattavan saamisen arvosta (mainitun lain 53 § 1 momentti). Enintään 3 miljoonan euron saamisia koskeva maksutaulukko on esitetty liitteessä 1.

Pakkohuutokaupasta ja omaisuuden tuottojen takavarikoinnista annettuun lakiin perustuvien menettelyjen maksut määritetään tuomioistuinkuluista annetun lain liitteenä olevan maksutaulukon osan 2 jakson 2 luvuissa 1 ja 2. Kiinteistön pakkohuutokauppaa tai menettelyyn liittymistä koskeva hakemusmaksu on 120 euroa. Tämän lisäksi tulevat yleinen menettelymaksu, maksut vähintään yhden huutokaupan ja siihen liittyvän tarjouspyynnön järjestämisestä, myyntisopimuksen tekemisestä ja kauppasumman jakamisesta, ja kaikissa näissä tapauksissa maksun suuruus on 0,5 prosenttia maksun perustana olevasta arvosta. Yleisen menettelymaksun ja huutokaupan järjestämisestä aiheutuvien maksujen perustana on täytäntöönpanotuomioistuimen vahvistama kiinteistön arvo  (markkina-arvo, tuomioistuinkuluista annetun lain 54 §:n 1 momentti). Kauppasumman jakamisesta perittävän maksun perusta on hyväksytty tarjous, josta vähennetään korot, mukaan lukien huutokaupan ehtojen mukaisesti voimaan jäävien oikeuksien arvo (tuomioistuinkuluista annetun lain 54 §:n 2 ja 3 momentti). Myyntisopimuksen tekemisestä perittävän maksun osalta on lisäksi otettava huomioon määrä, jonka voidaan katsoa kattavan kiinteistön hankkijan vaateet (tuomioistuinkuluista annetun lain 54 §:n 2 momentti). Enintään 500 000 euron suuruisia arvoja koskeva maksutaulukko on esitetty liitteessä 2. Maksujen lisäksi peritään erikseen menettelystä aiheutuneet kulut tuomioistuinkuluista annetun lain liitteenä olevan maksutaulukon osan 9 mukaisesti, erityisesti kiinteistön arvosta annetun asiantuntijalausunnon kustannukset oikeusviranomaisten palkkioista ja korvauksista annetun lain (Justizvergütungs- und -entschädigungsgesetz) mukaisesti (tuomioistuinkuluista annetun lain liitteenä olevan maksutaulukon kohta 9005).

Omaisuuden tuottojen takavarikoinnin käynnistämistä tai menettelyyn liittymistä koskeva hakemusmaksu on 120 euroa. Omaisuuden tuottojen takavarikoinnista peritään 0,5 prosentin suuruinen vuosimaksu, joka on kokonaisuudessaan vähintään 144 euroa ja ensimmäiseltä ja viimeiseltä kalenterivuodelta vähintään 72 euroa. Maksu määräytyy tuottojen takavarikoinnin aikana saatujen kokonaistulojen perusteella (tuomioistuinkuluista annetun lain 55 §).

• e. Perintä- ja pakkotoimenpiteet, joilla varmistetaan toimien toteuttaminen tai salliminen tai niistä pidättäytyminen

Jos velallinen on velvoitettu luovuttamaan irtaimen omaisuuden hallinta, ulosottomiehen on perittävä omaisuus velalliselta ja luovutettava se velkojalle. Ulosottomies perii tästä virkatoimesta 31,20 euron maksun ulosottomiehen kuluista annetun lain liitteenä olevan maksutaulukon kohdan 221 mukaisesti. Jos ulosottomiehen laatimasta pöytäkirjasta käy ilmi, että tämä virkatoimi on kestänyt yli kolme tuntia, käytetystä ajasta peritään lisämaksua maksutaulukon kohdan 500 mukaisesti. Lisämaksua peritään jokaiselta alkavalta tunnilta 24 euroa.

Jos velallista vaaditaan luovuttamaan kiinteän omaisuuden hallinta, ulosottomiehen on otettava omaisuus hallintaansa ja luovutettava se velkojalle (häätö). Tässä yhteydessä peritään 163,50 euron maksu ulosottomiehen kuluista annetun lain liitteenä olevan maksutaulukon kohdan 240 mukaisesti. Jos virkatoimi kestää yli kolme tuntia, myös tällöin jokaiselta alkavalta tunnilta peritään 24 euron lisämaksu maksutaulukon kohdan 500 mukaisesti. Lisäksi peritään ulosottomiehen kulut, jotka aiheutuvat erityisesti sivullisten suorittamista tarpeellisista toimista (esim. kuljetusliikkeen ja lukkosepän palvelujen kulut), ulosottomiehen kuluista annetun lain liitteenä olevan maksutaulukon luvun 7 mukaisesti.

Tuomioistuimessa käsiteltävissä menettelyissä, joilla varmistetaan tietyn toimen suorittaminen (joko velallisen itsensä tai jonkun toisen henkilön suorittamana) tai sen salliminen tai siitä pidättäytyminen, peritään kussakin tapauksessa 24 euron suuruinen tuomioistuinmaksu (tuomioistuinkuluista annetun lain liitteenä oleva maksutaulukon kohdan 2111 mukaisesti).

3.2 Tärkeimmät edellytykset

Pakkotäytäntöönpanotoimia voidaan soveltaa velkojan pyynnöstä vain, jos velkojalla on täytäntöönpanoperuste, jossa vahvistetaan velkojan saamiset. Kyseessä voi olla lainvoimainen tuomio, johon ei voi enää hakea muutosta tai joka on julistettu väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoiseksi (siviiliprosessilain 704 §), tai jokin siviiliprosessilain 794 §:ssä luetelluista perusteista (esim. sovinto (gerichtlicher Vergleich), täytäntöönpanopäätös (Vollstreckungsbescheid) tai notaarin vahvistama asiakirja). Täytäntöönpanoperusteeseen on yleensä liitettävä tuomioistuimen vahvistus täytäntöönpanokelpoisuudelle (Vollstreckungsklausel) (siviiliprosessilain 724 §). Täytäntöönpanopäätöksen, väliaikaisen ulosottomääräyksen tai välipäätöksen tapauksessa tällainen vahvistus vaaditaan vain poikkeustapauksissa (siviiliprosessilain 796 §, 929 §:n 1 momentti ja 936 §). Lisäksi täytäntöönpano voidaan aloittaa vain, jos täytäntöönpanoperuste on jo annettu tai annetaan samanaikaisesti tiedoksi velalliselle (siviiliprosessilain 750 §:n 1 momentti).

4 Täytäntöönpanotoimien tarkoitus ja luonne

4.1 Minkä tyyppinen varallisuus voi olla täytäntöönpanon kohteena?

Täytäntöönpano voidaan kohdistaa velallisen irtaimeen omaisuuteen, saamisiin ja muihin varallisuusoikeuksiin sekä kiinteään omaisuuteen.

Siviiliprosessilain 811 §:ssä määritetään omaisuus, jota ei voida ulosmitata. Tarkoituksena on, että velallinen ja hänen perheensä voivat säilyttää esimerkiksi henkilökohtaiset tai ammattikäyttöön tarkoitetut esineet.

Ulosmittausrajoituksia sovelletaan myös velallisen ansiotuloihin. Siviiliprosessilain 850 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä säädetään tietyistä tulojen osuuksista, joita ei velallisen toimeentulon varmistamiseksi voida ulosmitata. Talletukset voidaan suojata jättämällä tietty tili ulosmittauksen ulkopuolelle (Pfändungsschutzkonto, siviiliprosessilain 850 k §). Ulosmittauksen ulkopuolelle jäävät summat säilytetään tällaisella tilillä talletusten alkuperästä riippumatta, ja lisäksi luottolaitokselle voidaan antaa todisteita muista ulosmittauksen ulkopuolelle jäävistä summista (siviiliprosessilain 899 § ja sitä seuraavat pykälät).

4.2 Mitä vaikutuksia täytäntöönpanotoimilla on?

• Vaikutukset velalliseen
• Velallisen irtaimeen omaisuuteen rahasaatavan vuoksi kohdistuvassa täytäntöönpanossa kohteena oleva omaisuus ulosmitataan ja realisoidaan. Ulosmittaus on virkatoimi, joka johtaa ulosmitatun omaisuuden takavarikointiin. Velallinen menettää takavarikoinnissa muun muassa oikeuden ulosmitatun omaisuuden hallintaan.
• Vaikutukset velkojaan
• Velkoja saa ulosmittauksen avulla panttioikeuden (Pfandrecht) ulosmitattuun omaisuuteen (siviiliprosessilain 804 §:n 1 momentti). Panttioikeus luo oikeuden muuttaa ulosmitattu omaisuus rahaksi ja täyttää vaateet saatavalla tuotolla.
• Vaikutukset sivullisiin
• Jos velallisen saamiset kolmannelta osapuolelta ulosmitataan ja niiden omistusoikeus siirretään, niin sanottu toissijainen velallinen ei saa enää tehdä maksusuoritusta velalliselle. Toissijainen velallinen voi vapautua omasta velastaan vain maksamalla velkojalle saamisen, joka on siirretty tälle velallisen saamisten vähentämiseksi. Jos toissijainen velallinen ei täytä tätä velvollisuutta, häntä vastaan voidaan nostaa vahingonkorvausvaatimus.
• Jos ulosottomies on ulosmitannut irtainta omaisuutta, joka ei kuulu velalliselle vaan kolmannelle osapuolelle, tämä voi vastustaa omaisuutensa ulosmittausta (Drittwiderspruchsklage) (siviiliprosessilain 771 §).

4.3 Mikä on täytäntöönpanotoimien voimassaoloaika?

Lainvoimaisesti vahvistetut saamiset sekä täytäntöönpanokelpoisiin sovintoihin tai asiakirjoihin perustuvat saamiset vanhenevat siviililain (Bürgerliches Gesetzbuch) 197 §:n mukaan 30 vuodessa. Velkoja voi aloittaa pakkotäytäntöönpanoa koskevat toimenpiteet milloin tahansa tänä aikana. Vanhentumisaikaan sovelletaan erityisesti seuraavaa: siviililain 212 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan vanhentumisaika alkaa kulua uudelleen, jos velkoja hakee oikeudellista tai hallinnollista täytäntöönpanoa tänä aikana tai jos tällainen toimi toteutetaan. Vanhentumisaikaa laskettaessa ei siis oteta huomioon siihen mennessä kulunutta aikaa.

5 Voiko täytäntöönpanopäätökseen hakea muutosta?

Saksan lainsäädännössä ei ole säädetty yleisestä menettelystä, jolla voitaisiin hakea muutosta saksalaisiin täytäntöönpanoperusteisiin. Vastaavasti ei ole säädetty myöskään erityisistä oikeussuojakeinoista.

Sellaisten ulkomaisten täytäntöönpanoperusteiden osalta, jotka on määrä panna Saksassa täytäntöön kahden- tai monenvälisten kansainvälisten sopimusten nojalla, saksalaiselta tuomioistuimelta edellytetään yleensä täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista. Toimivalta on sillä aluetuomioistuimella (Landgericht), jonka tuomiopiirissä velallisella on kotipaikka (hallitustenvälisten sopimusten täytäntöönpanosta ja Euroopan unionin sopimusten täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettu lain, Gesetz zur Ausführung zwischenstaatlicher Verträge und zur Durchführung von Abkommen der Europäischen Union auf dem Gebiet der Anerkennung und Vollstreckung in Zivil- und Handelssachen, AVAG, 3 §). Jos velallisella ei ole kotipaikkaa Saksassa, toimivaltainen tuomioistuin on se, jonka alueella pakkotäytäntöönpano on määrä toteuttaa. Tuomioistuin tekee ratkaisun kuulematta velallista (AVAG:n 6 §:n 1 momentti). AVAG:n 11 §:n mukaan ratkaisuun, jonka aluetuomioistuin on antanut täytäntöönpanoasiakirjan antamista koskevasta hakemuksesta, voidaan hakea muutosta. Muutosta haetaan jättämällä valitus tai antamalla ilmoitus, joka merkitään pöytäkirjaan. Muutoksenhakutuomioistuin on osavaltion ylioikeus (Oberlandesgericht).

Kun on kyse eurooppalaisista maksamismääräyksistä (asetus (EY) N:o 1896/2006), toisessa EU:n jäsenvaltiossa vahvistetuista eurooppalaisista täytäntöönpanoperusteista (asetus (EY) N:o 805/2004) ja täytäntöönpanoperusteista, jotka on annettu toisessa EU:n jäsenvaltiossa asetuksen (EY) N:o 861/2007 tai asetuksen (EU) N:o 1215/2012 mukaisissa menettelyissä, saksalaiselta tuomioistuimelta ei edellytetä täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista (siviiliprosessilain 794 §).

Velallinen voi täytäntöönpanomenettelyssä riitauttaa sellaiset toimenpiteet ja ratkaisut, jotka vaikuttavat häneen haitallisesti. Hän voi hakea muutosta pakkotäytäntöönpanotapaan tekemällä huomautuksen (Erinnerung) (siviiliprosessilain 766 §). Velallinen voi hakea välittömällä valituksella (sofortige Beschwerde) muutosta ratkaisuihin, jotka tehdään ilman suullista käsittelyä (siviiliprosessilain 793 ja 567 §). Valitus on tehtävä kahden viikon kuluessa sille tuomioistuimelle, jonka ratkaisuun haetaan muutosta, tai muutoksenhakutuomioistuimelle (Beschwerdegericht).

Kun on kyse ulkomaisista täytäntöönpanoperusteista, joiden osalta edellytetään julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi, riitauttaminen on mahdollista kuitenkin vasta täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisen jälkeen.

Näiden oikeussuojakeinojen käyttö ei vaikuta käynnissä olevan täytäntöönpanomenettelyn jatkumiseen, eikä se näin ollen lykkää menettelyä.

Myös menettelyn muut osapuolet (esim. velkojat) voivat käyttää oikeussuojakeinoja (huomautusta tai välitöntä valitusta). 

6 Sovelletaanko täytäntöönpanoon mitään rajoituksia, esimerkiksi velallisen suojaa koskevien sääntöjen tai määräaikojen perusteella?

Velallisen koko omaisuuden ulosmittaaminen (Kahlpfändung) ei ole sallittua. Velalliselle ja hänen sukulaisilleen, jotka ovat oikeutettuja elatusapuun, turvataan perustarpeet erilaisten suojasäännösten avulla, ks. edellä kohta 4.1.

Velallisen omaisuutta voidaan ulosmitata enintään sen verran kuin on tarpeen velkojan saatavan maksamiseen sekä pakkotäytäntöönpanon kustannusten kattamiseen (liiallista ulosmittausta koskeva kielto, siviiliprosessilain 803 §).

 

Liite 1 (tuomioistuin- ja notaarimaksuista annetun lain 34 §:n 3 momentin liite 2)

Liite 2 (tuomioistuinmaksuista annetun lain 34 §:n 1 momentin kolmannen virkkeen liite 2)

 

Tämä verkkosivu on osa Your Europe -sivustoa.

Anna palautetta!