1 Onko tässä jäsenvaltiossa lakiin perustuva aviovarallisuusjärjestelmä? Mitä siinä säädetään?
Kyllä, tällainen järjestelmä on olemassa. Siihen sisältyy sääntöjä puolisoiden elatusvelvoitteista avioliiton aikana ja sen jälkeen. Lisäksi siinä säädetään oikeuksista ja velvollisuuksista avioliiton aikana ja sen jälkeen; ne koskevat puolisoiden varoja, velkoja, yhteistä kotia ja kodin irtaimistoa sekä puolisoiden toisilleen antamia lahjoja.
2 Miten puolisot voivat järjestää aviovarallisuussuhteensa? Mitä muodollisia vaatimuksia tähän sovelletaan?
Puolisoilla voi olla kahdenlaista varallisuutta: aviovarallisuutta ja yksityistä omaisuutta. Toisen puolison omaisuus on aviovarallisuutta siltä osin kuin se ei ole yksityistä omaisuutta. Pääsääntönä on, että aviovarallisuus sisältyy omaisuuden jakoon. Omaisuus voidaan määrätä jommankumman puolison yksityiseksi omaisuudeksi
a) avioehtosopimuksella; avioehtosopimuksen on oltava kirjallinen, päivätty ja puolisoiden allekirjoittama, ja se on rekisteröitävä Ruotsin verovirastoon (Skatteverket),
b) asettamalla ehtoja lahjan yhteydessä,
c) kirjaamalla ehtoja testamenttiin,
d) kirjaamalla ehtoja henkilövakuutuksen, tapaturmavakuutuksen, sairausvakuutuksen, yksilöllisten lisäeläkejärjestelyjen tai yleiseurooppalaisen yksilöllisen eläketuotteen edunsaajamääräykseen.
3 Onko aviovarallisuussuhteiden järjestämistä rajoitettu?
Kyllä on. Esimerkkinä mainittakoon puolisoiden yhteistä kotia ja kodin irtaimistoa koskevat suojamääräykset, jotka ovat voimassa avioliiton jatkuessa. Puoliso ei saa myydä, vuokrata eikä muulla tavoin luovuttaa omaisuutta, joka muodostaa puolisoiden yhteisen kodin, ilman toisen puolison suostumusta. Sääntöjä sovelletaan myös silloin, kun omaisuus on yksityistä avioehtosopimuksen perusteella, mutta ei silloin, kun omaisuus on yksityistä omaisuutta lahjan tai testamentin ehtojen perusteella. Toinen esimerkki liittyy omaisuuden jakamiseen. Puolisoiden yhteinen koti ja irtaimisto annetaan tällöin sitä eniten tarvitsevalle puolisolle. Näin saatetaan tietyin edellytyksin toimia myös siinä tapauksessa, että omaisuus on kokonaan toisen puolison omistuksessa. Sen puolison, jolle yhteinen koti annetaan, on kompensoitava tätä toiselle puolisolle muulla omaisuudella tai rahalla. Kolmas esimerkki liittyy puolison kuolemaan. Eloonjääneellä puolisolla on tällöin oikeus saada omaisuus sille määritellyllä minimiarvolla, vaikka omaisuus olisi yksityistä omaisuutta tai se olisi testamentattu jollekulle toiselle.
4 Mitkä ovat avioeron, asumuseron tai avioliiton pätemättömäksi julistamisen oikeusvaikutukset aviovarallisuussuhteisiin?
Ruotsin lainsäädännössä ei ole säännöksiä asumuserosta tai avioliiton pätemättömäksi julistamisesta. Avioliitto purkautuu Ruotsin lainsäädännön mukaan toisen puolison kuoleman tai avioeron johdosta. Avioliiton purkautuessa puolisoiden omaisuus jaetaan puolisoiden kesken osituksella. Joissakin tapauksissa jommallakummalla puolisolla voi olla oikeus elatusapuun ainakin siirtymäkauden ajan.
5 Miten toisen puolison kuolema vaikuttaa aviovarallisuussuhteisiin?
Avioliitto purkautuu Ruotsin lainsäädännön mukaan toisen puolison kuoleman tai avioeron johdosta. Avioliiton purkautuessa puolisoiden omaisuus jaetaan puolisoiden kesken osituksella. Omaisuus jaetaan kuolleen puolison perillisten, testamenttiperillisten ja eloonjääneen puolison kesken. Yhteiset rintaperilliset saavat perintöä vasta kun molemmat puolisot ovat kuolleet.
6 Millä viranomaisella on toimivalta ratkaista aviovarallisuussuhteita koskeva asia?
Osapuolet voivat itse toteuttaa jaon. Jos osapuolet toimivat yhteisymmärryksessä, ainoa muodollinen vaatimus on, että omaisuuden jakaminen tehdään kirjallisesti ja molemmat osapuolet allekirjoittavat sen. Jos osapuolet eivät pääse sopimukseen, tuomioistuin voi määrätä pesänjakajan, joka päättää pesänjaosta. Osapuolet voivat hakea tuomioistuimelta muutosta pesänjakajan päätökseen.
7 Miten aviovarallisuusjärjestelmä vaikuttaa puolison ja kolmansien osapuolten välisiin oikeussuhteisiin?
Kumpikin puoliso vastaa itse omista veloistaan. Toisen puolison velkojilla ei siis ole oikeutta saada korvausta toisen puolison omaisuudesta, olipa kyse sitten aviovarallisuudesta tai toisen puolison yksityisestä omaisuudesta. On myös olemassa sääntöjä, joilla suojellaan velkojia siltä, että puolisot hankkiutuvat yhdessä eroon omaisuudestaan. Toinen puolisoista ei voi esimerkiksi päättää, että hänen yksityinen omaisuutensa sisällytetään omaisuuden jakoon, jos tarkoituksena on näin välttää velkojan saatavia.
8 Lyhyt kuvaus aviovarallisuuden jakautumisesta, mukaan lukien ositus, jako ja myynti, tässä jäsenvaltiossa
Pääsääntönä on, että aviovarallisuus sisältyy omaisuuden jakoon. Tästä yleissäännöstä on kuitenkin useita poikkeuksia. Kummallakin puolisolla on oikeus veloittaa velkojaan vastaava osuus aviovarallisuudesta. Kumpikin puoliso saa myös ottaa vaatteet ja muun hänelle kuuluvan henkilökohtaisen omaisuuden, kuten lahjat.
Myös tietyt eläkeoikeudet on jätettävä omaisuuden jaon ulkopuolelle. Lopun avio-omaisuuden arvo jaetaan yleensä tasan puolisoiden kesken. Ns. arvontaan perustuvan omaisuuden jaon yhteydessä kummallakin puolisolla on oikeus ensisijaisesti omaan omaisuuteensa. Olemassa on erityisiä suojamääräyksiä, jotka koskevat yhteistä kotia ja sen irtaimistoa.
9 Millä tavoin kiinteä omaisuus rekisteröidään ja mitä asiakirjoja tai tietoja siihen vaaditaan?
Kiinteän omaisuuden omistusoikeuden saaneen on haettava saannon kirjaamista (lagfart, lainhuuto) maanmittausviranomaiselta (Lantmäteriet). Puolisolla tai avopuolisolla, jolle siirretään osituksen yhteydessä kiinteää omaisuutta, ei kuitenkaan ole velvollisuutta hakea lainhuutoa omistusoikeudelle, paitsi jos omaisuus on aiemmin kuulunut toiselle puolisolle. Kun omistusoikeus saadaan omaisuuden jaon kautta, omaisuuden jakamista koskeva asiakirja on toimitettava lainhuudon hakemisen yhteydessä.